Kemikaaleja koskeva lainsäädäntö

Kemikaaleja, kuten maaleja, liuottimia ja grillinsytytysnesteitä, koskee kattava lainsäädäntö, joka perustuu Suomessa suoraan sovellettaviin Euroopan unionin asetuksiin. Myös kaikki esineet, kuten huonekalut, pyyhekumit, mustekasetit tai polkupyörät, koostuvat lopulta erilaisista kemikaaleista. Kemikaaleja koskevan sääntelyn piiriin onkin katsottu tarpeelliseksi sisällyttää myös tietyt tarkoin rajatut, esineissä olevat haitallisimmiksi katsotut kemikaalit sekä kaikki kemikaalit, joiden on tarkoitus vapautua esineistä niitä käytettäessä.

 

Euroopan unionin kemikaalilainsäädäntö on tehty ihmisten terveyden ja ympäristön suojaksi ja se pyrkii kattamaan kemikaalin koko elinkaaren sen valmistuksesta jätteeksi muuttumiseen saakka. Samalla halutaan turvata, että kemikaaleja olisi saatavilla kaikkialla Euroopassa vastaavin edellytyksin. Kemikaalilainsäädäntö uudistettiin merkittävästi, kun v. 2007 tuli voimaan Euroopan unionin kemikaaliasetus "REACH", joka muodostuu englanninkielisistä sanoista Registration, Evaluation, Auhtorisation of CHemicals. Samalla Euroopassa päätettiin ryhtyä noudattamaan maailmanlaajuisesti yhdenmukaistettua kemikaalien luokitus- ja merkintäjärjestelmää, GHS (Globally Harmonised System of classification and labelling of chemicals), johon siirrytään vaiheittain 1.6.2015 mennessä. Tämä tarkoittaa käytännössä kemikaalien pakkauksissa olevien kemikaalien vaaraominaisuuksista kertovien varoitusmerkkien uusimista.

 

Uusien säännösten mukaan vastuu kemikaalien riskien ja niiden edellyttämien turvallisuustoimenpiteiden arvioinnista kuuluu ensisijaisesti yrityksille. Yritykset hoitavat velvoitteensa tutkimalla yksittäisiä aineita ja toimittamalla niistä asianmukaista tietoa viranomaisille. Lisäksi yritysten on noudatettava määrittelemiään riskinhallintatoimenpiteitä ja kerrottava näistä eteenpäin kemikaalin toimitusketjussa aina kemikaaleja kuluttajalle myyvälle kauppiaalle saakka. Yksittäinen kuluttaja voikin aina kääntyä kemikaalin myyneen yrityksen puoleen halutessaan tietää lisää tuotteessa olevista kemikaaleista ja niiden turvallisesta käytöstä.

 

Kaikkien kemikaalien pitkäaikais- tai yhteisvaikutuksia ei vielä tunneta. Myös kansalliset viranomaiset osallistuvat kemikaalien ympäristö- ja terveysriskien arviointiin. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) on lailla nimetty hoitamaan tätä tehtävää Suomen osalta. Viranomaisten toiminta perustuu ennalta varautumiseen. Mikäli riskit eivät ole riittävän hyvin hallinnassa voimassa olevan lainsäädännön kautta, osallistuvat kansalliset viranomaiset myös kemikaalilainsäädännön kehittämiseen. Tätä kautta uusia kemikaaleja valikoituu jatkuvasti erityistä huolta aiheuttavien aineiden listalle, ns. kandidaattilistalle. Tavoitteena on myös ajan myötä korvata ympäristön ja ihmisen terveyden kannalta kaikkien haitallisimmat kemikaalit vaihtoehtoisilla kemikaaleilla tai tekniikoilla. Euroopan unionin kemikaalilainsäädäntö sisältää lisäksi listan kemikaaleista, joiden käyttöä on rajoitettu joko sellaisenaan, seoksessa tai esineessä. Tätäkin listaa päivitetään kemikaaleja koskevan tiedon karttuessa.

 

Euroopan unionin kemikaalilainsäädännön uudistamisen yhteydessä perustettiin Euroopan kemikaalivirasto (European Chemicals Agency, ECHA), jonka tehtäviin kuuluu vastaanottaa yritysten keräämiä tietoja kemikaaleista sekä tuottaa kemikaalitietoa kaikkien saataville. Lisäksi Euroopan kemikaalivirasto koordinoi kansallisten kemikaaliviranomaisten toimintaa yritysten toimittamien tietojen arvioimiseksi ja kemikaalilainsäädännön kehittämiseksi. Yksi tärkeä tehtävä on huolehtia Euroopan kemikaalivirastoon kuuluvien erilaisten komiteoiden toiminnasta, joiden tehtävä on vastata kemikaalilainsäädännön kehittämiseen liittyvästä tieteellisestä arvioinnista. Lopulliset päätökset Euroopan kemikaalilainsäädännön mukauttamisesta tieteelliseen kehitykseen tekee Euroopan komissio.

 

Lisätietoa yksittäisistä kemikaaleja koskevista säädöksistä löytyy mm. kemikaalineuvottelukunnan verkkosivuilta.

 

Erityisiä sääntelyn kohteita

 

Kemikaaleja, joiden on tarkoitus tuhota, torjua tai tehdä haitattomaksi haitallisia eliöitä, estää niiden vaikutusta tai rajoittaa niiden esiintymistä (mm. hyttysmyrkyt, desinfiontiaineet) sekä sellaisia kemikaaleja, jotka on tarkoitettu käytettäväksi kasvien suojeluun, koskevat vielä erikseen erityiset Euroopan unionin säädökset, jotka kieltävät saattamasta tällaisia kemikaaleja markkinoille ilman etukäteen myönnettyä kansallista lupaa. Suomessa luvan myöntää Tukes, joka arvioi aineen käytön turvallisuuden ennen luvan myöntämistä.

 

Lista hyväksytyistä valmisteista löytyy täältä:

 

 

Myös pesuaineita, kuten pyykin-, astioiden tai autojen pesuun tarkoitettavia kemikaaleja koskee omat lisävelvoitteensa, joiden nojalla toiminnanharjoittajat ovat mm. velvollisia ohjeistamaan kuluttajia pesuaineen oikeassa annostelussa.

 

Lisätietoja pesuaineita koskevasta lainsäädännöstä löytyy täältä.

 

POP-yhdisteet

 

Tiettyjen haitallisimpien, yli maan rajojen leviävien ympäristömyrkkyjen (POP-yhdisteet; Persistent Organic Pollutant), käytön ja valmistuksen rajoittamiseksi on annettu erityislainsäädäntöä, joka perustuu kansainvälisiin sopimuksiin.

 

POP-yhdisteillä tarkoitetaan yhdisteitä, jotka ovat erittäin pysyviä, kaukokulkeutuvat kauas päästölähteestä, kertyvät eliöihin ja voivat aiheuttaa jo pieninä pitoisuuksina vakavia haittoja ihmisen terveydelle tai ympäristölle. Useimpia yhdisteitä on käytetty erilaisina teollisuuskemikaaleina, palonestoaineina tai torjunta-aineina, ja osa on epäpuhtauksia tai syntyy tahattomasti mm. palamisen yhteydessä.

 

POP-yhdisteet ovat kaikkein haitallisimpia ympäristömyrkkyjä. Useimmat POP-yhdisteet ovat rasvaliukoisia ja ne rikastuvat siten erityisesti ravintoverkkojen yläpäässä oleviin kuluttajiin. Jotkut aineista ovat yhteydessä eläimissä havaittuihin kehitys- ja lisääntymishäiriöihin, ja voivat vaikuttaa samaan tapaan myös ihmiseen.

 

Lisätietoja ja lista näistä kemikaaleista löytyy ympäristöministeriön sivuilta.

 

Edellä kuvatun lisäksi on voimassa muitakin kemikaaleja koskevia Euroopan unionin asetuksia sekä kansallisia säädöksiä, jotka eivät kuitenkaan kuulu Tukesin vastuualueelle.