Nikkeli

Metallinen nikkeli on suunnilleen hopean väristä. Nikkeliä käytetään seosmetallina erilaisissa teräksissä sekä muissa metalliseoksissa. Tästä johtuen nikkeliä voi olla monissa jokapäiväisissä tavaroissa, kuten

 

  • vetoketjuissa,
  • napeissa ja neppareissa,
  • niiteissä ja hakasissa,
  • vaatteiden soljissa ja reikien reunuksissa,
  • kellon rannekkeissa,
  • silmälasien kehyksissä,
  • tupakansytyttimissä,
  • kynien metalliosissa,
  • erilaisissa koruissa ja kolikoissa,
  • joissakin keittiötyökaluissa,
  • ompeluvälineissä ja saksissa,
  • joissakin autojen ja pyörien osissa,
  • ovien vetimissä ja
  • elektroniikassa.

 

Nikkeli on erittäin yleinen kosketusallergian aiheuttaja. Nikkelille herkistyneitä on Suomessa parikymmentä prosenttia nuorista naisista ja pari prosenttia miehistä. Se herkistää metallina ja yhdisteinään. Suurin osa on herkistynyt korujen, etenkin lävistettävien korujen kautta. Koruista, hakasista tai vastaavista liukeneva nikkeli voi tunkeutua ihoon ja aiheuttaa yliherkkyyttä. Kun iholle myöhemmin joutuu tätä ainetta, kehittyy kosketusallergiaksi kutsuttu ihottuma. Nikkeliallergikon iho reagoi uuteen nikkelikosketukseen jo muutaman tunnin tai vuorokauden aikana.

 

Valkokultakoruja valmistettaessa puhtaaseen kultaan lisätään esim. palladiumia, hopeaa tai seosta, jossa on nikkeliä. Vaikka valkokulta ei sisältäisikään nikkeliä, voi nikkelille herkistynyt saada oireita korun sisältämästä palladiumista. Myös ruostumattomassa teräksessä on nikkeliä, mutta tavallisissa koruissa se ei yleensä aiheuta ihottumaa terveelle ihmiselle eikä herätä nikkeliallergiaa.

 

Apteekeissa myydään dimetyyliglyoksiimitestiä (DMG) nikkelin osoittamiseen metalliesineistä. Näin teet nikkelitestin.

 

EU:n kemikaaliasetus REACH rajoittaa esineistä irtoavan nikkelin määrää. Ihon kanssa suoraan ja pitkäaikaiseen kosketukseen tarkoitetuista esineistä ei saa vapautua nikkeliä yli 0,5 µg/cm2/viikko. Ensiasennuskoruissa, jotka on tarkoitettu lävistettyihin korviin tai muihin lävistettyihin ihmiskehon osiin, tämä raja-arvo on vielä tiukempi: vapautuvan nikkelin määrä on oltava alle 0,2 µg/cm2/viikko. Lelujen kemiallisista vaatimuksista on säädetty myös asetuksessa (1352/2011), jossa on määritelty siirtymisen raja-arvot myös nikkelille erilaisissa leluraaka-aineissa. Näillä nikkelirajoituksilla pyritään ehkäisemään nikkeliallergian kehittymistä.

 

 

Päivitetty 23.10.2014