Lelut

  • Mitkä tuotteet luokitellaan leluiksi ja kuka luokittelun tekee?

    Valmistaja vastaa tuotteiden luokittelusta. Valmistajan on toisin sanoen määriteltävä, mikä on tavaran käyttötarkoitus (esimerkiksi leikkiminen, soittaminen, askarteleminen jne.) ja valmistettava tuote ao. lainsäädännön vaatimusten mukaisesti. Monet tuotteet, kuten esimerkiksi askartelutarvikkeet, ovat ns. rajanvetotuotteita: osa niistä on tarkoitettu myös leikkimiseen, jolloin niiden on täytettävä myös lelulainsäädännön vaatimukset.

     

    Lelu on tavara tai materiaali, joka on suunniteltu alle 14-vuotiaiden lasten leikkeihin. Leluna pidetään myös sellaista tavaraa, jolla on jokin muu käyttötarkoitus, jos sillä on kuitenkin ns. leikkiarvoa. Lelujen tulee täyttää lain lelujen turvallisuudesta (1154/2011) vaatimukset. Lelulainsäädäntöä täydentää yksitoista standardia (SFS-EN 71 osat 1–11 sekä SFS-EN 62115), joilla asetetaan yksityiskohtaisempia, lelujen eri ominaisuuksia koskevia turvallisuusvaatimuksia. Leludirektiivin (2009/48/EY) liitteessä I on luettelo tuotteista, joita (muun muassa) ei pidetä leluina. Lisätietoja leluja koskevista vaatimuksista löytyy täältä.

     

    Siihen, luokitellaanko tavara leluksi, vaikuttaa mm. se, myydäänkö tuotetta lapsille tai onko se ulkonäöltään lapsia houkutteleva. Esimerkiksi eräät tarrat, pyyhekumit, pienten lasten käyttöön tarkoitetut vahaliidut sekä soittimet, kuten useimmat marakassit luokitellaan leluiksi.

     

    Lisätietoja tuotteiden luokittelusta saa komission verkkosivuilta.

     

     

  • Milloin lelussa pitää ilmoittaa sekä valmistajan että maahantuojan nimi ja osoite?

    Leludirektiivissä on 2009/48/EY on esitetty erilaisten toimijoiden määritelmät. Leludirektiivin tulkinnan avuksi komissio on valmistellut ohjeasiakirjan, joka löytyy Tukesin verkkosivuilta leluosiosta. Leludirektiivin soveltamisoppaassa on tarkennettu valmistajan määritelmää seuraavasti:

     

    Valmistajalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka valmistaa taikka suunnitteluttaa tai valmistuttaa lelua ja saattaa lelun markkinoille omalla nimellään tai tavaramerkillä. Määritelmään sisältyy kaksi kumulatiivista edellytystä:

     

    • henkilön on valmistettava (tai valmistutettava) ja saatettava lelu markkinoille omalla nimellään tai tavaramerkillä.
    •  Jos lelu saatetaan markkinoille toisen henkilön nimellä tai tavaramerkillä, tämä henkilö katsotaan valmistajaksi.

     

    Maahantuojien velvollisuudet -osiossa on esimerkkejä siitä, miten leluihin laitettavat osoitteet määräytyvät.

     

    Esimerkiksi yrityksen, joka on sijoittautunut EU-alueelle ja sallii tavaramerkkinsä, osoitteensa jne. kiinnittämisen tuotteeseen, katsotaan esittäytyvän tuotteen valmistajana, vaikka tuotteet olisi todellisuudessa valmistettu yhteisön ulkopuolella. Tällöin tämä lelut EU-markkinoille saattava yritys katsotaan valmistajaksi, vaikka maahantuojana toimisikin toinen yritys. Tällaisessa tapauksessa määritelmässä tarkoitettua maahantuojaa ei ole, ja ainoastaan valmistajan osoitteen merkitseminen riittää.  

     

     

  • Miten määritellään, onko kyse lelusta vai urheiluvälineestä?

    Yksiselitteistä vastausta kysymykseen ei ole, vaan rajanveto tulee tehdä tapauskohtaisesti. Lelu on tavara tai materiaali, joka on suunniteltu alle 14-vuotiaiden lasten leikkeihin. Leluna pidetään myös sellaista tavaraa, jolla on jokin muu käyttötarkoitus, jos sillä on kuitenkin ns. leikkiarvoa, esimerkiksi avaimenperää, johon on kiinnitetty pehmolelu. Leluja eivät ole esimerkiksi aikuisille tarkoitetut pienoismallit, urheiluvälineet, pienois- ja ilmakiväärit tai ilmapistoolit. Lelujen turvallisuutta Suomessa säännellään lailla lelujen turvallisuudesta (1154/2011, ns. lelulaki). Urheiluvälineet taas ovat yleisiä kulutustavaroita, joita koskevat kuluttajaturvallisuuslain (920/2011) vaatimukset.

     

    Alla esimerkkejä tuotteista, jotka voidaan tavaran erityisominaisuuksista riippuen luokitella joko leluksi tai urheiluvälineeksi.

     

    1. Skeittilaudat:

    Skeittilaudat, jotka on tarkoitettu alle 20 kilon painoisille lapsille, katsotaan leluiksi, jolloin niiden tulee täyttää lelujen turvallisuusstandardin EN 71 vaatimukset. Kuitenkin laudat, jotka on tarkoitettu yli 20 kiloa painavien henkilöiden käyttöön yleisinä kulutustavaroina, luokitellaan urheiluvälineiksi, joita sääntelevät standardin SFS-EN 13613 (Rullaurheiluvälineet. Rullalaudat. Turvallisuusvaatimukset ja testimenetelmät) vaatimukset.

     

    2. Lasten luistimet:

    Standardia SFS-EN 15638 (Luistimet. Turvallisuusvaatimukset ja testimenetelmät) sovelletaan luistimiin, jotka on tarkoitettu korkeintaan 100 kiloa painavien henkilöiden käyttöön, pois lukien kilpaurheilukäyttö. Luistimet katsotaan siis yleisiksi kulutustavaroiksi, joita koskevat yleisen tuoteturvallisuuslainsäädännön turvallisuusvaatimukset (kuluttajaturvallisuuslaki 920/2011).

     

    Leludirektiivin (2009/48/EC) liitteessä I on luettelo tuotteista, joita (muun muassa) ei pidetä leluina.

     

    Komission valmisteleman ohjeasiakirja liittyen tuotteiden luokitteluun löytyy täältä.

     

     

  • Olen aikeissa alkaa maahantuoda leluja. Miten voin varmistua siitä, onko tuotteilla CE-hyväksyntä?

    Leluissa tai niiden pakkauksessa on oltava CE-merkintä. Merkinnän tuotteeseen kiinnittää lelun valmistaja. CE-merkintä on valmistajan vakuutus siitä, että lelu täyttää sitä koskevien Euroopan Unionissa voimassa olevien lelusäännösten vaatimukset. On siis valmistajan velvollisuus itse varmistaa lelun vaatimustenmukaisuus ja tämän jälkeen kiinnittää CE-merkintä tuotteeseen. Lisätietoja CE-merkinnästä löytyy Tukesin verkkosivuilta

     

    Lelujen tulee täyttää vaatimukset, jotka niille on asetettu laissa lelujen turvallisuudesta (1154/2011, ns. lelulaki). Lelulain määritelmän mukaan lelu on tavara tai materiaali, joka on suunniteltu alle 14-vuotiaiden lasten leikkeihin. Leluna pidetään myös sellaista tavaraa, jolla on jokin muu käyttötarkoitus, jos sillä on kuitenkin ns. leikkiarvoa. Lelulaissa asetetaan yleiset turvallisuusvaatimukset lelujen mekaanisille, fysikaalisille, kemiallisille, syttyvyys- sekä sähköominaisuuksille. Lelulaissa on myös vaatimukset lelujen puhtaudelle ja hygieenisyydelle. Lelujen turvallisuudesta varoituksista ja merkinnöistä säännellään lisäksi lelulain nojalla annetuissa asetuksissa. Lakipykälien tulkinnan helpottamiseksi Komissio on valmistellut leluturvallisuusdirektiivin 2009/48/EY soveltamisoppaan, joka löytyy Tukesin verkkosivuilta lelu-osiosta.

     

    Lelulainsäädäntöä täydentää yksitoista standardia (SFS-EN 71 osat 1–11 sekä SFS-EN 62115), jotka sisältävät yksityiskohtaiset vaatimukset lelujen rakenteelle, koostumukselle, syttyvyydelle, sähköominaisuuksille ja merkinnöille. Yleiset vaatimukset lelujen mekaanisille ja fysikaalisille ominaisuuksille sekä lelujen varoituksille esitetään standardissa SFS-EN 71-1:2011. Standardeja voi ostaa Suomen Standardisoimisliitto SFS ry:n verkkokaupasta: sales.sfs.fi. Toiminnanharjoittaja (valmistaja, valtuutettu edustaja, maahantuoja, jakelija) saa myydä ainoastaan vaatimusten mukaisia leluja. Ennen markkinoille saattamista maahantuojan on varmistettava, että valmistaja on suorittanut asianmukaisen vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyn. Valmistajan tulee dokumentoida lelun suunnitteluun ja valmistukseen liittyvät asiat eli tehtävä ns. tekniset asiakirjat. Tarvittaessa valmistaja/maahantuoja arvioittaa lelun vaatimustenmukaisuuden ulkopuolisella taholla.

     

    Lelujen turvallisuusvaatimuksista löytyy lisätietoa Tukesin verkkosivuilta Lelut-osiosta:

    Tukesin yleisohjeita kulutustavaroiden maahantuojille löytyy täältä.

  • Mitkä vaatimukset koskevat lemmikkien leluja?

    Lemmikkien leluille ei ole erityisiä yksityiskohtaisia turvallisuusvaatimuksia.

     

    Lemmikkien leluihin sovelletaan kuluttajaturvallisuuslakia (920/2011), joka astui voimaan 1.1.2012 kumoten aiemman lain kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta. Lemmikkien leluja koskevat siten kulutustavaroille asetettavat yleiset turvallisuusvaatimukset: tuote ei saa aiheuttaa vaaraa terveydelle tai omaisuudelle.

     

    Vastuu tuotteen turvallisuudesta on toiminnanharjoittajalla.  Toiminnanharjoittajan on annettava kuluttajille tarpeelliset tiedot, jotta he voivat arvioida tavaraan liittyvät vaarat. Tiedot on annettava selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla. Tuotteen turvallisen käytön kannalta tarpeellisia tietoja ovat esimerkiksi tuotteen käyttöohjeet ja varoitukset. Lisäksi, kun kyse on kuluttajakaupasta, lemmikkien leluihin sovelletaan myös kuluttajansuojalakia (38/1978).

     

    Lisätietoa toiminnanharjoittajan velvollisuuksista ja tuotteiden turvallisuudesta löytyy täältä.

     

     

  • Mitä vaatimuksia lasten askartelutarvikkeille on asetettu?

    Esimerkiksi lapsille tarkoitetut piirustustussit, katuliidut/väriliidut, askarteluhelmet, figuurin malliset pyyhekumit, tarrat ja lasten kynät, joiden päässä jokin lelua muistuttava hahmo sekä sormivärit ovat lähtökohtaisesti leluja. Tällöin niiden tulee täyttää lelujen turvallisuudesta annetun lain (1154/2011, ns. lelulaki) vaatimukset. Lisätietoja lelujen turvallisuudesta löytyy täältä

     

    Askartelutarvikkeet eivät saa aiheuttaa vaaraa kuluttajan terveydelle tai ominaisuudelle. Askartelutarvikkeisiin sovelletaan kuluttajaturvallisuuslain (920/2011) vaatimuksia. Tuotteissa on oltava riittävät merkinnät ja ohjeet asetuksen kulutustavarasta annettavien tietojen (613/2004) mukaisesti, kuten kauppatavan mukainen nimi, valmistajan tai maahantuojan tiedot sekä käyttöohjeet ja tarvittavat varoitukset. Merkinnät tulee tehdä suomeksi ja ruotsiksi. Lisäksi askartelutarvikkeissa käytettyjen ja niiden mukana toimitettavien kemikaalien (esim. liimojen) tulee täyttää kemikaalilainsäädännön vaatimukset. Lisätietoja kemikaalien vaatimuksista löytyy täältä.

     

    Yleisesti arvioitaessa sitä, onko tuote lelu, on keskeistä tarkastella sitä, onko tuotteet suunniteltu/katsottu olevan soveltuvia alle 14-vuotiaiden lasten leikkeihin. Lähtökohtaisesti tämän arvioinnin tekee toiminnanharjoittaja. Euroopan komission lelujen turvallisuudesta laadittu ohjeasiakirja auttaa määrittämään, onko tuote lelu. Ohjeasiakirja löytyy tästä linkistä.   

     

    Vaikka askarteluvälineissä olisi leluiksi katsottavia tuotteita, on myös mahdollista, että esim. osa pyyhekumeista tai kirjoitusvälineistä on sellaisia, että niiden turvallisuutta arvioidaan lelujen sijaan yleisesti kulutustavaroina kuluttajaturvallisuuslain (920/2011) nojalla.  

     

    Lelulain lisäksi lelulainsäädäntöä täydentää yksitoista standardia (SFS-EN 71 osat 1–11 sekä SFS-EN 62115), joilla asetetaan yksityiskohtaisempia, lelujen eri ominaisuuksia koskevia turvallisuusvaatimuksia. Jos tuote täyttää näissä standardeissa sille asetetut vaatimukset, voidaan olettaa, että lelut täyttävät myös lelulain turvallisuuskriteerit. Leluilla on lisäksi REACH-asetuksesta johtuvia kemiallisia vaatimuksia koskien mm. bentseeniä ja ftalaatteja.

     

    Mikäli jokin leluksi katsottava askartelutarvike ei sovellu alle kolmivuotiaiden käyttöön, tulee se varustaa asiaankuuluvalla ikävaroitusmerkinnällä. Ikävaroitusmerkinnän tulee täyttää standardin SFS-EN 71-1, kohdan 7.2 vaatimukset.

     

     

Päivitetty 14.9.2012