Piha- ja leikkialueet

  • Sovelletaanko kuluttajaturvallisuuslakia (920/2011) koulujen ja päiväkotien piha-alueisiin?

    Kuluttajaturvallisuuslakia sovelletaan yleislakina silloin, kun turvallisuuden osalta ei ole olemassa erityissääntelyä. Päivähoidon ja opetustoiminnan turvallisuudesta ja sen valvonnasta on säädetty kuluttajaturvallisuuslakiin nähden ns. erityislainsäädännössä, joten valvonta kuuluu erityissääntelyn mukaisille viranomaisille. Kuluttajaturvallisuuslakia sovelletaan näissä tapauksissa siis vain täydentävästi, silloin kun kyse ei ole päiväkodin tai koulun leikkikentän käytöstä päivähoito- tai opetustoiminnan puitteissa.

     

    Tuon ajan ulkopuolella, eli iltakäytössä tai loma-aikoina, koulujen/päiväkotien piha-alueet, leikkikentät ja leikkitilat ovat usein kaikkien kansalaisten käytettävissä. Valvonnan lähtökohtana on toiminnan riskiperusteinen arviointi. Koulun tai päiväkodin piha-alue voidaan siten iltakäytön aikana lukea kuluttajaturvallisuuslain 7 § tarkoittamaksi leikkikentäksi. Tällöin tilanteessa kyse on kuluttajaturvallisuuslain mukaisesta kuluttajapalvelusta, jonka noudattamista Tukes valvoo.

     

    Näissä tilanteissa leikkikentän toiminnasta vastaava palvelun tarjoaja on kuluttajaturvallisuuslain 7 §:n nojalla velvollinen laatimaan turvallisuusasiakirjan. Lisätietoja turvallisuusasiakirjasta ja muista kuluttajapalveluiden tarjoajien velvollisuuksia saa Tukesin verkkosivuilta.

     

    Turvallisuusasiakirjassa selvitettävät tiedot on mahdollista antaa vastaavalla tavalla muun lain nojalla laadittavassa suunnitelmassa, jos se on tarkoituksenmukaista. Tällainen suunnitelma on esimerkiksi pelastuslain mukainen pelastussuunnitelma. Kun koulujen ja päiväkotien toimintaan ja rakennuksiin soveltuu usean eri hallintoalan lainsäädäntöä, saattavat samat turvallisuuspuutteet olla yleensä läsnä myös ”kouluajalla” eli pääasiallisessa päiväkäytössä. Tämän vuoksi on mahdollista, että turvallisuusasiakirjassa esiin tuotavat seikat on huomioitu jo muussa koulun/päiväkodin turvallisuutta koskevassa suunnitelmassa. Esimerkiksi kunnalla on kokonaisvastuu aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestämisestä. Osallistujille on taattava turvallinen toimintaympäristö: tilojen ja välineiden on oltava ”toimivia, turvallisia ja tarkoituksenmukaisia”. Lisäksi toimintapaikasta on löydyttävä voimassaoleva turvallisuus- ja pelastussuunnitelma. Turvallisuusasiakirjan kannalta on hyvä muistaa se, että turvallisuusasiakirjassa tulee tuoda esiin vain riskinarviointiin perustuvat tarpeelliset seikat, jos kyse on pienimuotoisesta palvelusta. Tukes kannustaa toiminnanharjoittajia yhdistämään turvallisuusasiakirja muihin eri lainsäädäntöjen edellyttämiin turvallisuussuunnitelmiin aina kun se on tarkoituksenmukaista.

     

    Koulujen ja päiväkotien piha- ja leikkialueiden kohdalla voidaan myös joutua tekemään tapauskohtaista tulkintaa. Jos iltakäyttö on tehokkaasti estetty (alue esimerkiksi aidattu korkealla aidalla ja portti lukossa), voi käsillä olla tilanne, jossa ei tapahdu kuluttajaturvallisuuslain tarkoittamaa palvelun tarjoamista ilta-aikaan, vaan toiminta jää kokonaan erityislainsäädäntöjen alaisuuteen. Samoin jos piha- tai leikkialue olisi hyvin pienimuotoinen sekä välineistöltään että käyttöasteeltaan vaatimaton (esimerkiksi piha on vain pieni kenttä, jossa on yksi hiekkalaatikko), voitaisiin katsoa, ettei kyse ole riskinarvioinnin perusteella sellaisesta lain tarkoittamasta leikkikentästä, joka sisältää merkittäviä riskejä. Lähtökohtaisesti koulujen ja päiväkotien piha- ja leikkialueet kuitenkin olisivat lain tarkoittamia leikkikenttiä.

     

    Käytännössä voi syntyä tilanne, jossa palvelun turvallisuutta arvioidaan ja valvotaan useamman lainsäädännön perusteella. Esimerkiksi pelastuslaki ja maankäyttö- ja rakennuslaki ovat samalla tavalla yleisluontoisia lakeja kuin kuluttajaturvallisuuslainsäädäntökin, mutta jokaisella on oma tarkastelukantansa turvallisuuskysymyksissä. Näitä lakeja voidaan soveltaa rinnakkaisesti välttäen valvonnan päällekkäisyyttä viranomaisten yhteistyöllä. Päiväkotien osalta valvonnasta ja viranomaisyhteistyöstä on sovittu, kuten 7.7.2009 annetussa ( STM:n tiedotteesta) STM:n Kuntainfossa 5/2009 käy ilmi. Koulujen turvallisuuden valvonnasta ja viranomaisyhteistyöstä ei toistaiseksi ole sovittu vastaavalla tavalla.

     

    Päiväkotien turvallisuuden valvonnan kannalta on käytännössä tarkoituksenmukaista, että Tukes kuluttajapalveluiden turvallisuutta valvovana viranomaisena ja päivähoidon valvontaviranomaiset tekevät mahdollisimman kattavaa yhteistyötä. Varhaiskasvatuksen ja päivähoitopalvelujen lainsäädännön valmistelu, hallinto ja ohjaus on siirtynyt sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriöön 1.1.2013 . Kunnan ohella päivähoidon turvallisuutta valvovat tahot määritellään lasten päivähoidosta annetun lain (36/1973) 8 pykälässä.  Kuitenkin myös Tukesin valvonnan piiriin kuuluu kohteita, jotka liittyvät päivähoitotoimintaan. Esimerkiksi kunnan leikkikentät eivät sinänsä kuulu päivähoitoon ja siten sitä koskevan lainsäädännön ja sen noudattamisen valvonnan piiriin, mutta päiväkodit voivat niitä käyttää.

  • Miten kuluttajaturvallisuuslain (920/2011) tarkoittamaa turvallisuusasiakirjan laatimisvelvollisuutta (7§) tulkitaan asunto-osakeyhtiöiden leikkialueiden osalta?

    Kuluttajaturvallisuusain 7 §:ssä on säädetty eräitä kuluttajapalveluja tarjoavien toiminnanharjoittajien velvollisuudesta laatia turvallisuusasiakirja. Lainkohdassa on lueteltu ne (lähtökohtaisesti suuririskisiksi katsotut) palvelut, joista turvallisuusasiakirja tulee tehdä. Luettelon 4-kohdassa mainitaan leikkikenttä ja siihen rinnastettava sisäleikkipaikka. Laista ei suoraan käy ilmi, tarkoitetaanko tällä myös asunto-osakeyhtiöiden yhteydessä olevia leikkialueita.

     

    Tukesin näkemyksen mukaan kuluttajaturvallisuuslain mukaisella leikkikentällä tarkoitetaan pääasiassa yleisiä, kunnallisia leikkikenttiä. Yleiset leikkikentät ovat yleensä kooltaan melko suuria ja käyttöasteeltaan, välineistöltään jne. riskinarvioinnillisesti merkittävämpiä kuin taloyhtiöiden yhteydessä tyypillisesti olevat, yleensä melko pienimuotoiset leikkialueet, joissa pihalla saattaa esimerkiksi olla vain hiekkalaatikko sekä yksi pieni leikkiväline. Näkemyksemme on, että uuden lain 7 § mukaisen turvallisuusasiakirjavelvoitteen ei ole tarkoitettu ulottuvan tällaisiin perinteisiin, pienimuotoisiin asunto-osakeyhtiöiden leikkialueisiin.

     

    Sen sijaan, jos asunto-osakeyhtiön (tai -yhtiöiden) yhteyteen rakennetaan suurikokoinen, välineistöltään ja muuten riskinarvioinnillisesti merkittäväksi katsottava leikkialue (esim. monen taloyhtiön yhteinen, paljon leikkivälineitä sisältävä ja todennäköisesti ns. kovassa käytössä oleva), joka näin muistuttaa enemmän tyypillistä yleistä leikkikenttää, kyseessä saattaa olla leikkikentäksi katsottava kohde, jolloin kyseisestä kohteesta tulisi myös tehdä lain tarkoittama turvallisuusasiakirja. Tilanteita saatetaan siten joutua arvioimaan tapauskohtaisesti.

     

    Muistettava on myös, että sellaisetkin leikkialueet, joista ei esim. niiden pienimuotoisuuden takia tarvitse tehdä lain 7 § mukaista turvallisuusasiakirjaa, ovat tästä huolimatta kuluttajaturvallisuuslain soveltamisalaan kuuluvia kuluttajapalveluja. Niiden tarjoajat (esimerkiksi taloyhtiö) ovat siten vastuussa palvelun (leikkialueen) turvallisuudesta kuluttajaturvallisuuslain mukaisesti, vaikka palvelun tarjoajaa ei koskisikaan turvallisuusasiakirjan laatimisvelvollisuus (7 §).

  • Onko luistinrata turvallisuusasiakirjavelvollinen kuluttajapalvelu KuTuL:n 7 §:n nojalla?

    Luistinratoja ei ole erikseen mainittu kuluttajaturvallisuuslaissa. Lähtökohtaisesti perinteisten, luonnonjäälle aurattavien tai tasaiselle maalle puistoon tai torille jäädytettävien luistelukenttien tai luistinratojen osalta palvelun tarjoajalla ei ole lakisääteistä velvollisuutta laatia turvallisuusasiakirja.

     

    Joissakin tilanteissa tällainen perinteinenkin luistinrata voi kuitenkin tulla turvallisuusasiakirjavelvollisuuden piiriin, esim. siellä järjestettävän, KuTuL:n 7 §:n 14- kohdassa tarkoitetun tapahtuman vuoksi tai siellä tarjottavien 6-kohdassa tarkoitettujen ohjelmapalveluiden vuoksi.

     

    Sellaiset jääluistelupalvelut, kuten alamäkiluisteluradat, joihin liittyy perinteisiä luisteluratoja suurempia riskejä, voidaan katsoa kuuluvan turvallisuusasiakirjavelvollisuuden piiriin KuTuL:n 7 §:n 6-kohdassa tarkoitettuina palveluina.

     

    Kaikkien KuTuL:n 7 §:ssä mainittujen kuluttajapalveluiden tarjoajat ovat velvollisia laatimaan palvelusta turvallisuusasiakirja. Vaikka luistinrata ei kuuluisikaan ilmoitusvelvollisten palveluiden piiriin, on silti suositeltavaa, että luistinradan ylläpitäjä laatii turvallisuusasiakirjan. Turvallisuusasiakirjan sisällöstä säädetään valtioneuvoston asetuksessa eräitä kuluttajapalveluja koskevasta turvallisuusasiakirjasta (1110/2011).

     

    Tukesin verkkosivuilla on ohje ja malli turvallisuusasiakirjan laatimiseksi 

Päivitetty 27.2.2014