Hyppää sisältöön

Blogi: Rakennustuotteiden uudelleenkäyttö – jätteestä tuotteeksi

Julkaisuajankohta 17.6.2021 11.27
Uutinen

Jätteiden hyödyntäminen tehokkaammin on kansallisen jätelain kantavia ajatuksia. Tuskin kukaan on eri mieltä kiertotalouden tärkeydestä ja sen tavoitteista niin luonnonvarojen järkevän ja kestävän käytön kannalta kuin ilmastomuutoksen kamppailuun liittyen, mutta minkälaisia asioita on huomioitava rakennustuotteiden uudelleenkäytössä?

Jätelaki määrittelee milloin aine tai esine kuten esimerkiksi rakennusten purkujäte on jätettä. Lain mukaan jätteellä tarkoitetaan ainetta tai esinettä, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä tai on velvollinen poistamaan käytöstä. Jätteiden uudelleenkäyttö on jätelain mukaan ensisijaista. Näin vältetään erityisesti uuden tuotteen aiheuttamalta ympäristökuormalta.

Jätelain perusteella on mahdollisuus antaa erillisiä kansallisia asetuksia, joiden avulla jäte voidaan hyödyntämistoimin muuttaa ei enää jätteeksi (EOW, End of Waste). Asetuksella voidaan myös säätää esimerkiksi aineessa tai esineessä sallituista haitta-aineiden pitoisuuksista tai aineen tai esineen käyttöä koskevista teknisistä vaatimuksista. Suomessa ei ole tällä hetkellä yhtään jätelain perusteella tehtyä erillistä kansallista asetusta, jolla jokin rakennustuote voitaisiin hyödyntää uudelleen, teollisesti, laajamittaisesti ja kannattavasti.

Milloin jätteestä tulee tuote tai tuotteesta jätettä?

Rakennukseen liittyvä purku voi olla muun muassa saneerauspurkua, osapurkua, käsipurkua, koneellista purkua ja esimerkiksi sisäpurkua. Purkutoimenpide on tärkeä rajapinta tuotteen ja purkujätteen välillä, jolloin tuotteesta tulee jätettä. Kun tuote halutaan hyödyntää uudelleen, on huomioitava siihen liittyvä lainsäädäntö sekä senhetkiset kansalliset rakennustekniset vaatimukset. Teolliseen toimintaan saattaa liittyä myös ympäristöluvanvaraisuuden arviointi. Muun muassa rakentamisessa sekä purkamisessa syntyvä puu-, betoni- ja tiilijäte on jätelaissa tarkoitettua jätettä. Rakennuspuujätteen ammattimainen tai laitosmainen haketus tai murskaaminen on esimerkki ympäristöluvanvaraisesta toiminnasta.

Kansallinen jätelaki ja EU-säädökset ovat joiltain osin tulkinnanvaraiset. Milloin tuotteesta tulee jäte, milloin tuote on mahdollista ottaa käyttöön ilman merkittäviä käsittelyjä tai onko tuote vielä markkinoilla? Rajanveto ei ole aina selkeä.

Euroopan unionin rakennustuoteasetus ja standardit

Nykyisessä eurooppalaisessa lainsäädännön mallissa Euroopan unioni määrittelee tavoitteet rakennustuotteiden turvallisuudelle. Näiden toteuttamiseksi EU-komissio valmistelee yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa standardoimiselimille erillisen toimeksiannon, jonka pohjalta standardoimiselimien tulee kehittää teknisiä eritelmiä - standardeja. Viimeisessä vaiheessa Euroopan komissio julkaisee yhdenmukaistetut standardit EU:n virallisessa lehdessä, jonka kautta ne saavat normatiivisen aseman unionin oikeusjärjestyksessä. 

Kun rakennustuotteelle on luotu yhdenmukaistettu tuotestandardi, valmistetun tuotteen käyttötarkoitus on standardin mukaisella käyttöalueella ja tuote asetetaan markkinoille, tulee tuotteen täyttää kyseisen standardin vaatimukset ja tuote on CE-merkittävä. Jäsenmaassa ei voida toteuttaa minkäänlaisia kansallisia menettelyitä, joilla ohitettaisiin EU:n rakennustuoteasetus ja estettäisiin tuotteiden vapaa liikkuvuus EU:n alueella. Tämä on ollut EU-tuomioistuimen johdonmukainen tulkinta useissa päätöksissä, joita tuomioistuin on langettanut. Jätelaki on asian suhteen myös johdonmukainen. EOW-kriteerien perusteella tuotteiden on oltava vastaaviin tuotteisiin sovellettavien säännösten mukaisia. 

Valmistajalla on vastuu tuotteesta

Kun purkujätettä aiotaan hyödyntää tehokkaammin uudelleen käytettynä ja tuote palautetaan uudelleen markkinoille, tuotetta koskee sekä EU:n rakennustuoteasetus että sen nojalla annetut yhdenmukaistetut standardit. Samalla purkujätteen käsittelijästä tulee rakennustuoteasetuksen mukainen valmistaja kaikkine velvollisuuksineen. Vastaan tulee myös eurooppalaiseen lainsäädännön malliin liittyvä vahva valmistajan vastuu.

Nykyisen lainsäädännön mukaan valmistajalla on vastuu tuotteesta. Valmistaja valmistaa tuotteen määrättyä käyttötarkoitusta varten ja tuotteille, kuten esimerkiksi ikkuna, on myös usein valmistajan laatima asennusohje. Kun rakennustuote täyttää standardin vaatimukset ja se asennetaan valmistajan ohjeiden mukaan, tulee tuotteen kestää valmistajan määrittelemän suunnitellun käyttöiän.

Alkuperäinen valmistaja ei voi ottaa tietämättään vastuuta jonkin toisen tahon käynnistämästä prosessista, jossa jätteeksi välillä muuttunut tuote palautuu jälleen uutena tuotteena markkinoille.

Markkinavalvojan näkökulma

Rakennustuotteiden markkinavalvonnassa katsotaan, että kuka on saattanut tuotteen markkinoille ja onko se jonkin yhdenmukaistetun standardin piirissä.  Uudelleenkäytettyjen tuotteiden osalta tarkastellaan vastuukysymyksen lisäksi sitä, täyttääkö tuote sillä hetkellä voimassa olevat vaatimukset.

Rajapinta jätteestä tuotteeksi on vastuun siirtymisen kannalta merkityksellinen. Mitä jos viranomainen kohdistaisi hallinnollisia pakkokeinoja valmistajalle, joka ei ole ollut missään tekemisissä rakennustuotteen uudelleenkäytön kanssa?

Onko rakennustuotteiden uudelleenkäyttö mahdollista?

Vastaus on kyllä, mutta tuotteelle ei ole kevennettyjä vaatimuksia:

  • tuote CE-merkitään uudelleen; tuote käy rakennustuoteasetuksen mukaisen menettelyn, tuote nimetään uudelleen ja käsittelijä ottaa valmistajan vastuun

  • tuote otetaan käyttöön omalla tuotenimellä, varmistetaan, että kaikki tuotteet täyttävät vaatimukset ja otetaan samalla valmistajan vastuu, mikä osoitetaan tuotteen suoritustasoilmoituksessa ja CE-merkinnässä

  • tuotteelle löydetään sellainen toinen käyttötarkoitus, joka on muu kuin yhdenmukaistetussa tuotestandardissa esitetty aiottu käyttötarkoitus tai uudelleenkäyttöön muutettua tuotetta ei saateta markkinoille.

Jos tuotetta ei ole saatettu markkinoille, vaan on tarkoitettu omaan käyttöön, tulee sen kuitenkin täyttää rakentamisen määräykset ja nämä pitää pystyä tarvittaessa osoittamaan.

Rakennustuotteiden omaan käyttöön asiakokonaisuus vaatii kokonaan oman kirjoituksensa ja jätetäänkin se tulevien blogien aiheeksi. Lisäksi poikkeuksina saattaisivat olla esimerkiksi moduuliset rakennukset, jotka on jo alun perin suunniteltu siirrettäväksi paikasta toiseen tai rakennekokonaisuudet, jotka voidaan kohtuullisen helposti pystyttää uudessa kohteessa. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi kevytrakenteiset teräsrunkoiset hallit.

Uudistuvassa lainsäädännössä huomioidaan rakennustuotteiden uudelleenkäyttö

Nykyiset säädökset eivät huomioi riittävästi rakennustuotteiden uudelleenkäyttöä. Toisaalta jätteitä liikkuu suuria määriä EU:n sisällä kuin myös globaalisti maanosasta toiseen. EU:n rakennustuoteasetuksen mukainen menettely takaa sen, että suurimittainen teollinen tuotanto pystyy ottamaan huomioon jätteen epähomogeenisuuden ja esimerkiksi niissä olevat mahdolliset vaaralliset aineet.

Jätelakia ollaan muuttamassa ja se on edennyt hallituksen esitykseen. Siinä on huomioitu EU:n jätesäädösten päivitysten tuomat velvoitteet ryhtyä kattavampiin toimiin jätteen määrän ja niiden haitallisuuden vähentämiseksi sekä muun muassa perustamaan uudelleenkäyttöjärjestelmiä rakennustuotteille.

Voimassa oleva rakennustuoteasetus mahdollistaa rakennustuotteiden uudelleenkäytön. Toteutustapa on raskas eikä välttämättä kustannustehokas. Jotta rakennustuotteita voitaisiin hyödyntää tehokkaammin erityisesti uudelleenkäytettynä, on vielä odotettava rakennustuoteasetuksen ja teknisten eritelmien päivittämistä ja uudistamista.

Blogin kirjoittaja Kurt Kokko on ammattilaistuotteet-ryhmän päällikkö ja EU rakennustuotteiden hallinnollisen ryhmän (AdCo) puheenjohtaja.