Hyppää sisältöön

Miksei kemikaalionnettomuuksia saada loppumaan?

Tukes
Julkaisuajankohta 29.9.2015 10.19
Tiedote

Vaarallisia kemikaaleja käsittelevissä laitoksissa tapahtuu samanlaisia onnettomuuksia yhä uudestaan. Eikö aiemmista onnettomuuksista oteta oppia?  Käytetäänkö onnettomuustutkinnassa oikeita menetelmiä ja tehdäänkö tutkinnassa riittävästi yhteistyötä?  Näitä asioita Turvallisuus- ja kemikaaliviraston ylitarkastaja Tanja Heinimaa selvitti lisensiaatintyössään Onnettomuustutkinnan vaikuttavuus ja hyödynnettävyys Suomen Seveso-laitosten turvallisuuden kehittämisessä. 

Suomessa on noin 280 ja EU-maissa yhteensä noin 10 300 Seveso-laitosta. Seveso-laitoksilla tarkoitetaan vaarallisia kemikaaleja käsitteleviä ja varastoivia tuotantolaitoksia, joiden toimintaan liittyy suuronnettomuuden vaara. Laitosten turvallisuutta on pyritty kehittämään yhteisellä lainsäädännöllä, kuten Seveso-direktiivillä.  Seveso-laitosten turvallisuutta valvoo Suomessa Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes).  Euroopan Seveso-laitoksissa on tapahtunut vuosittain keskimäärin kolmekymmentä suuronnettomuutta ja Suomessa noin yksi. 

Tanja Heinimaa selvitti tutkimuksessaan miten onnettomuuksista ja onnettomuustutkinnasta oppimista voisi edistää Suomen Seveso-laitoksilla. Oppimisen tavoitteena on onnettomuuksien ehkäiseminen ja laitosten turvallisuuden kehittäminen. Tutkimuksessa selvitettiin mm. millaisia menetelmiä ja hyviä käytäntöjä onnettomuustutkinnassa käytetään.

Seveso-onnettomuuksien tutkinnan organisointi vaihtelee maittain. Useimmissa maissa toiminnanharjoittaja tekee tutkinnan ja toimittaa raportin viranomaiselle arvioitavaksi. Viranomainen voi raportin perusteella vaatia lisäselvityksiä, tehdä valvontakäyntejä tai asettaa vaatimuksia. Tapauksesta riippuen Seveso-viranomainen voi tehdä oman tutkinnan tai osallistua toisen tahon (usein poliisin) tutkintaan asiantuntijana. Suomessa Tukes tekee Seveso-onnettomuuksien viranomaistutkintaa. Onnettomuutta voivat tutkia myös esimerkiksi Onnettomuustutkintakeskus, Säteilyturvakeskus, poliisi sekä pelastus- ja työsuojeluviranomaiset.

Onnettomuustutkintamenetelmiä on paljon, mutta niitä ei kaikissa organisaatioissa hyödynnetä järjestelmällisesti eikä uusimpia menetelmiä tunneta. Tunnetuimpia ja käytetyimpiä ovat perinteiseen turvallisuusajatteluun perustuvat menetelmät, joissa keskitytään virheiden etsimiseen.  Tutkimuksessa esitellään useita erilaisia onnettomuustutkintamenetelmiä sekä tutkinnan hyviä käytäntöjä.

– Erityisesti monimutkaisissa Seveso-onnettomuuksien tutkinnassa tulisi soveltaa useita menetelmiä tutkintaprosessin eri vaiheissa laadukkaan, objektiivisen ja riittävän laaja-alaisen tutkinnan varmistamiseksi. Menetelmät auttavat tutkintaryhmää tiedonkulussa ja yhteisen käsityksen muodostamisessa onnettomuuden kulusta ja siihen vaikuttaneista tekijöistä, Heinimaa kertoo.

Hyviä käytäntöjä ovat esimerkiksi:
– tutkintaryhmän riittävä asiantuntemus ja resurssit sekä selkeästi määritelty tavoite

– hyvä, luottamuksellinen yhteistyö toiminnanharjoittajan, viranomaisten ja muiden sidosryhmien kanssa

– suunnitelmallinen sisäinen ja ulkoinen viestintä

– onnettomuustutkintamenetelmien monipuolinen hyödyntäminen 

– selkeät, loogiset ja tutkintaan perustuvat johtopäätökset sekä konkreettiset suositukset.

Vaikka tutkimuksen lähtökohtana on ollut vaarallisten kemikaalien käsittelyssä ja varastoinnissa tapahtuvien onnettomuuksien viranomaistutkinta, työn tuloksia voivat hyödyntää myös muut viranomaiset, toiminnanharjoittajat ja vakuutuslaitokset sekä onnettomuuksien että vaaratilanteiden tutkinnassa. Tutkimusta voidaan hyödyntää myös opetuksessa ja koulutuksessa.

Tutkimus on luettavissa Tukesin verkkosivulla.

Lisätietoja:
Ylitarkastaja Tanja Heinimaa, p. 029 5052 657, [email protected]

 
Sivun alkuun