Hyppää sisältöön

Suomalaisissa petoeläimissä jyrsijämyrkkyjä useammin kuin Keski-Euroopassa

Tukes
Julkaisuajankohta 10.3.2016 8.30
Tiedote

87 prosenttia jyrsijöitä tai niiden raatoja syövistä eläimistä altistuu jyrsijämyrkkyjen sisältämille tehoaineille.  Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes), Turun yliopiston, Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran ja Luonnontieteellisen keskusmuseo Luomuksen tutkimuksessa etsittiin jyrsijämyrkkyjä yhteensä 136 nisäkkäästä ja linnusta Suomessa. 119 näytteestä löydettiin joko yhtä tai useampaa jyrsijämyrkyissä käytettävää tehoainetta.

Tutkitut eläimet olivat joko kuolleina löytyneitä tai ne ammuttiin tai pyydystettiin toista tarkoitusta varten. Tehoaineiden (bromadioloni, difenakumi, brodifakumi, flokumafeeni, kloorifasinoni, difetialoni ja kumatetralyyli) esiintyvyys ja pitoisuudet määritettiin eläinten maksanäytteistä. Tehoaineet siirtyvät myrkkyä syöneistä jyrsijöistä niitä syöviin petoeläimiin. 

Suomessa tehoaineita löytyi eläimistä prosentuaalisesti enemmän kuin Keski-Euroopassa, jossa on myös tehty vastaavia tutkimuksia viime vuosina. Espanjassa vain puolet tutkituista petolinnuista ja nisäkäspedoista puolet oli altistunut jyrsijämyrkkyjen tehoaineille. Saksalaisista ketuista puolestaan kolme viidestä oli altistunut jyrsijämyrkyille, kun Suomessa kahdestatoista tutkitusta ketusta jokaisesta löytyi etsittyjä tehoaineita.

– Meillä ei ole vastausta siihen, miksi Suomessa jäämiä löytyy useammin kuin Saksassa tai Espanjassa. Muiden eläinten altistumista jyrsijämyrkyille on pyritty vähentämään erilaisilla jyrsijämyrkyille asetetuilla käytön rajoituksilla. Jyrsijämyrkkyjen yleinen löytyminen petoeläimissä ja haaskansyöjissä herättää epäilyksen, noudatetaanko jyrsijämyrkyille asetettuja rajoituksia tai ovatko nykyiset rajoitukset riittäviä.  On kuitenkin selvää, että jyrsijämyrkkyjä päätyy muihin eläimiin vääjäämättä niin kauan, kun myrkkyjä ylipäätään käytetään, ylitarkastaja Sanna Koivisto Tukesista sanoo.

Jyrsijämyrkyt vaikuttavat viiveellä, ja jyrsijät kuolevat vasta noin viikon kuluttua siitä, kun ne ovat syöneet tappavan annoksen. Jyrsijät voivat aluksi liikkua normaalisti ja olla petojen saalistettavissa.

Suomessa suurimmassa osassa tutkituista nisäkkäistä ja linnuista havaitut jyrsijämyrkkypitoisuudet olivat pieniä.  12,5 prosentissa tutkituista eläimistä pitoisuudet olivat kuitenkin niin suuria, että jyrsijämyrkyt ovat mahdollisesti vaikuttaneet haitallisesti eläimiin.

Jyrsijämyrkkyjä löydettiin yleisesti huuhkajista, lehtopöllöistä, ketuista, supikoirista ja näätäeläimistä. Useimmin havaittu tehoaine oli bromadioloni, jonka pitoisuudet olivat myös korkeimmat. Bromadioloni on ollut Suomessa eniten käytetty tehoaine jyrsijämyrkyissä 2000-luvun alusta. Seuraavaksi eniten havaittuja tehoaineita olivat kumatetralyyli, difenakumi, brodifakumi ja flokumafeeni. Havainnot vastasivat melko hyvin tehoaineiden myyntimääriä. Pitoisuuksissa oli paljon vaihtelua sekä eläinlajien välillä että saman lajin yksilöiden välillä.

Myös kaikkein rajatuimmin käytettyjä tehoaineita eli niitä, joiden käyttö on sallittua vain ammattimaisille tuholaistorjujille sisätiloissa, löytyi tutkituista eläinlajeista, joskin harvemmin kuin enemmän käytettyjä aineita.

Jyrsijämyrkkyjen nykyiset käytönrajoitukset eivät ole riittäviä

Kemikaalilaki velvoittaa käyttämään jyrsijämyrkkyjä niiden käyttöohjeiden mukaisesti. Yksityiset ihmiset saavat torjua hiiriä sisätiloissa ja rottia rakennuksissa ja niiden välittömässä läheisyydessä. Syötit tulee aina olla lukituissa syöttilaatikoissa, joista esimerkiksi koirat eivät pääse niitä syömään. Ylijääneet myrkkysyötit on hävitettävä vaarallisena jätteenä. Kaikki käyttäjät eivät kuitenkaan välttämättä noudata käyttöohjeita. Suomessa jyrsijämyrkkyjä voidaan myydä kaupassa, mutta ei syöttilaatikoita. Vaatii viitseliäisyyttä lähteä etsimään syöttilaatikkoa toisesta kaupasta.

Ammattimaisessa jyrsijätorjunnassa jyrsijöiden ennaltaehkäisy myrkkysyöteillä näyttää olevan yleistä, vaikka tällainen käyttö ei ole käyttöohjeiden mukaista. Jyrsijämyrkkyjen pitkäkestoinen käyttö lisää muiden eläinten altistumista ja edistää vastustuskyvyn muodostumista jyrsijöissä.

Tukesin verkkosivuilta löytyy tietoa jyrsijämyrkkyjen haittojen ennaltaehkäisyyn ja oikeaoppiseen käyttöön niin kuluttajille kuin ammattimaisille tuholaistorjujille.

EU:ssa arvioidaan parhaillaan jyrsijämyrkkyjen tehoaineiden riskejä uudestaan. Riskinarvion yhteydessä on tarkoitus sopia keinoista, joiden avulla kertymistä koti- ja villieläimiin voidaan vähentää.

Lisätietoja:

Tutkimus:  Prevalence of anticoagulant rodenticides in non-target predators and scavengers in Finland (pdf)

Jyrsijämyrkyt suomalaisissa eläimissä -graafi + video

ylitarkastaja Sanna Koivisto, Tukes, p. 029 5052 030

sähköposti: [email protected]

 
Sivun alkuun