Voiko kultasormusten aitouteen luottaa? Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) selvitti asiaa markkinavalvontaprojektissaan testauttamalla 14 kultaista kihlasormusta. Tulokset olivat hyviä: yhtä lukuun ottamatta kaikkien sormusten kultapitoisuudet ja leimat olivat kunnossa.
Testatut tuotteet olivat kelta-, valko- ja punakultaisia perussormuksia, joissa ei ollut kiviä tai muita istutuksia. Yleisin kultapitoisuus tutkittavissa sormuksissa oli 585, eli ns. 14 karaatin kulta. Tuotteista tutkittiin niiden kultapitoisuus ja leimat.
Näytteitä hankittiin perinteisistä kaupoista ja verkkokaupoista. Osa sormuksista oli tuotu maahan ja osa valmistettu Suomessa. Suomessa valmistetaan kultakoruja valmiiksi seostetusta raaka-aineesta, ja jotkut myös seostavat raaka-aineen itse. Neljästätoista tutkitusta sormuksesta vain yhden kultapitoisuus ei ollut kunnossa. Sormus oli sulatettu asiakkaiden tuomista vanhoista kultakoruista. Sulatetun materiaalin kultapitoisuutta ei ollut tarkastettu, vaan valmistaja oli luottanut vanhojen korujen leimoihin. Valmistaja aikoo muuttaa käytäntöään asiakkaiden tuomien materiaalien osalta.
Kaikista tutkituista sormuksista löytyivät pakolliset nimileimat ja pitoisuusleimat. Jotkut käyttivät tuotteissa myös vapaaehtoista vuosileimaa, mikä on tärkeä tieto korun historian kannalta.
Kuva: Testattuja kultasormuksia.
Tietoja jalometallituotteiden vaatimuksista löytyy Tukesin uusitusta oppaasta Jalometallituotteet – valmistus, maahantuonti ja myynti.
Lisätietoja:
Ylitarkastaja Pirjo Säle, p. 029 5052 672
[email protected]
