Sähköturvallisuuden historiaa, osa IV

 

Sähköturvallisuuden historiasarja on edennyt neljänteen osaan. Sota-aikaa seurasi jälleenrakennus myös sähköistyksen osalta ja kansainvälistä yhteistyötäkin viriteltiin. 1940-luvun puolivälistä 1980-luvulle tapahtuu paljon: tv-lähetykset alkavat, YLE aloittaa ohjelmatoiminnan, ensimmäinen sähköjuna otetaan käyttöön, ensimmäinen mikroprosessori tulee myyntiin ja Suomen ensimmäinen ydinvoimala käynnistetään Loviisassa.  Mitä lainsäädännössä ja valvonnassa tapahtui vuosina 1945-1979 ja miten sähkön yleistyminen näkyi tapaturmatilastoissa?

1940-luku

Sotavuosina 1941 - 44 sähköistystoiminta oli tyrehtynyt johtimien ja muiden asennustarvikkeiden puutteen vuoksi. Kotimaisen sähkötarviketeollisuuden vaikeuksien ja ulkomaisen tuonnin rajoittamisen vuoksi Sähkötarkastuslaitos lievensi varmuusmääräyksiä.

Sähkötarkastuslaitos solmi 1942 sopimuksen Saksan Sähköteknikkojen Yhdistyksen kanssa. Sopimuksen  tarkoituksena oli edistää sähkötarvikkeiden vaihtoa ja käyttöä sekä saada aikaan yhtenäinen valmistus sekä yhtenäinen määräysten laatiminen ja julkaisu.

Sodan jälkeen alettiin sähköturvallisuuden säädöksissä kehittää myös pohjoismaista yhtenäisyyttä. Sähkötarkastuslaitos asetti komitean laatimaan muutosehdotusta aiempiin varmuusmääräyksiin, ja muutoksissa tavoitteena oli nimenomaan pohjoismainen yhtenäisyys.

Sodan jälkeinen sähkönkäytön säännöstely lopetettiin Suomessa 1949.

1950-luku

1950-luvulla sähkön vientikielto kumottiin. Suomi sopi Ruotsin ja Neuvostoliiton kanssa sähkön vaihdosta ja tuonnista ja pystyi näin parantamaan sähköhuollon varmuutta.

Suurjännitteisten vahvavirtajohtojen aiheuttamiin vaarallisiin jännitteisiin alettiin kiinnittää huomiota, ja niitä torjumaan asetettiin vaarajännitevaliokunta.

Suomessa julkaistiin ensimmäinen julkinen televisiolähetys 1955 ja Suomen yleisradio aloitti säännöllisen tv-ohjelmatoiminnan 1958.

KTM vahvisti uudet varmuusmääräykset 1957. Sen mukaan Sähkötarkastuslaitos sai valtuudet antaa sitovia sovellusohjeita.

1960-luku

1960-luvulla Suomessa oli vielä sen verran ilman sähköä olevia talouksia, etenkin maaseudulla, että valtioneuvosto asetti komitean selvittämään harvaanasuttujen alueiden sähköistämistä.

Sähkölaitteiden osalta uutta oli se, että valmistaja saattoi varustaa Sähkötarkastuslaitoksen hyväksymät sähkölaitteet erityisellä hyväksymismerkillä. Pohjoismaiden neuvosto hyväksyi lisäksi periaatteen, jonka mukaan Pohjoismaissa ennakkoon testatut sähkölaitteet hyväksytään myös muissa Pohjoismaissa.

Ensimmäinen sähköjuna otettiin Suomessa käyttöön 1968.

Valtioneuvoston päätöksellä hiihtohissit tulivat Sähkötarkastuslaitoksen tarkastustoiminnan piiriin 1968.




1970-luku

Ensimmäinen kaupallinen mikroprosessori tuli myyntiin 1971. Tietokoneet alkoivat vähitellen yleistyä.

Eduskunta hyväksyi 1971 lakimuutoksen, jossa kiellettiin yksiselitteisesti hyväksymättömät sähkölaitteet. Aiemman tulkinnan mukaan vain niiden liittäminen sähköverkkoon oli kiellettyä, ei kauppaaminen.

KTM antoi 1974 uudet sähköturvallisuusmääräykset, jotka sisälsivät mm. määräyksiä sähkölaitosten hoitamisesta ja rakentamisesta sekä sähkölaitteiden ennakkotarkastuksesta. Suurin muutos koski urakointijärjestelmää, jonka valvonta siirtyi Sähkötarkastuslaitokselle.

1970-luvun puolivälissä Suomessa sähköhuollon ulkopuolella oli enää noin 10 000 taloutta. Kauppa- ja teollisuusministeriöön perustettiin energiaosasto, jolle kuuluivat sähkölakiasiat.

Suomen ensimmäinen ydinvoimala käynnistettiin Loviisassa 1977.

Eduskuntakäsittelyn jälkeen säädettiin uusi sähkölaki 1979.  Uusi laki antoi valtiovallalle suuremmat mahdollisuudet valvoa ja ohjata sähköhuollon kokonaisuutta.



Kuvateksti: Kuolemaan johtaneita sähkötapaturmia on tilastoitu 1930-luvulta lähtien. 1930-1950-luvuilla sähköiskuun kuoli vuosittain viisinkertainen määrä ihmisiä nykypäivään verrattuna ja vielä 1970-luvullakin määrä oli kolminkertainen.


 

Sähköturvallisuudesta kuultua

Rakennustyömailla otettiin käyttöön betonin sähkölämmitys, koska valutöitä haluttiin tehdä kylminäkin vuodenaikoina. Valettuun betoniin sijoitettujen lämmityslankojen virransyöttö tapahtui alhaisella jännitteellä, joten sähköiskun vaaraa ei ollut. Palonvaara oli kuitenkin huomattava, sillä lämmitysvirrat olivat suuria. Pääkaupunkiseudulla palokunnat joutuivat sammuttamaan rakennustyömaiden sähköpaloja ja -palonalkuja useita kertoja päivässä, kunnes saatiin laadittua kunnolliset turvallisuusohjeet ja niiden noudattamista ryhdyttiin valvomaan työmailla.

Tilapäisasennukset aiheuttivat onnettomuuksia erityisesti rakennustyömailla. "Naulalaatikko-kausi" oli yksi palovaaraa aiheuttanut ajanjakso. Naulat toimitettiin 1960-luvulla työmaille puulaatikossa. Tyhjentyneestä laatikosta tehtiin jatkopistorasioita. Tavallinen kuivan tilan pistorasia ruuvattiin laatikon pohjalle ja kumikaapeli naulattiin laatikkoon kiinni. Vaaratilanteita esiintyi ja sähköiskuja saatiin, mutta seurauksena ei useinkaan ollut kuolema, koska työmiesten varusteina olivat rukkaset ja kumisaappaat.

Standardisoidut kunnolliset työmaakeskukset syrjäyttivät 70-luvulle tultaessa epäkelvot sähkönjakelulaitteet. Eri laitteiden liitäntä- ja jatkojohdot ovat kuitenkin olleet valitettavan usein osasyyllisinä tapaturmiin. Kuolemaan johtaneiden sähköiskujen syinä ovat vahingoittuneiden johtojen ohella olleet yleensä virheelliset asennukset tai käyttö sekä itserakennetut laitteet.

.....................

Juttusarjan aiemmat artikkelit

Miten sähköturvallisuus on kehittynyt Suomessa?

Sähköturvallisuuden historiaa, osa 2

Sähköturvallisuuden historiaa, osa 3

 

Lähteet:

Sähköturvallisuus 100 vuotta –sivusto, www.tukes.fi  (2002)
Timo Aarrevaara, Jari Stenvall: Sähköturvallisuuden hallintotapa Suomessa (2002), Tukes-julkaisu 10/2002

Artikkelikuva: Kodin viihde-elektroniikkaa Sähkötarkastuslaitoksen laboratorion tutkittavana 1960-luvulla. Laitteita tutkimassa Esko Koivisto ja Veikko Viljanen.

Toim. Paula Kuusio

............................

Millaisia sähköturvallisuustarinoita sinä tiedät? Kerro meille omista kokemuksistasi.