Elämysten valvonta meillä ja maailmalla

 

2000-luku on ollut palveluiden kulta-aikaa. Kuluttajille suunnattujen palvelujen määrä ja kirjo on kasvanut voimakkaasti. Kuluttajat hakevat palveluista elämyksiä, ja eri toimijat pyrkivät vastaamaan kysyntään kehittämällä uusia vauhdikkaita palveluita. Niihin liittyy aina myös riskejä.

Kesällä kuulimme maailmalla huvi- ja vesipuistoissa tapahtuneista onnettomuuksista. Täällä koti-Suomessa lieviä tapaturmia sattuu erilaisissa kuluttajapalveluissa useastikin, mutta vakavat turmat ovat vielä jääneet melko harvinaisiksi. Onneksi näin on. Toisaalta hyvällä syyllä voi heti perään kysyä, onko onni-sanan käyttö sopivaa tässä yhteydessä, sillä turvallinen kuluttajapalvelu ei voi rakentua onnen varaan.

Yhdysvalloissa itsesäätelyä

Yhdysvalloissa Kansasin osavaltiossa sijaitsevassa vesipuistossa tapahtui heinäkuussa järkyttävä 10-vuotiaan pojan kuolonturma. Onnettomuus ja sen jälkipuinti nostivat Yhdysvalloissa esille alan valvonnan ja sääntelyn – tai oikeammin niiden puutteen.

Yhdysvalloissa säädettiin vuonna 1972 laki, jonka mukaan Kuluttajatuotteiden turvallisuuskomissio (CPSC) alkoi valvoa maan huvipuistoja. Alan yrittäjät vierastivat liittovaltion valvontaa ja alkoivat saman tien lobata muutosta. Seurauksena kongressi sääti 1981 lain, jonka mukaan CPSC:n valvonta rajoitettiin koskemaan vain väliaikaisia huvipuistoja, joita pystytettiin messuille ja karnevaalien yhteyteen.


Tällä hetkellä Yhdysvalloista puuttuu siis huvi-, kiipeily- ja vesipuistoja koskeva koko maan kattava valvonta ja sääntely. Osavaltiokohtaisia säännöksiä löytyy, mutta erot ovat huomattavat. Esimerkiksi kesällä kielteistä julkisuutta saanut Kansas on yksi löysästä valvontalinjastaan tunnetuista osavaltioista. Monelle voi tulla myös yllätyksenä se, että Disney- ja Universal-huvipuistoistaan tunnetussa Floridassa puistot huolehtivat itsenäisesti mahdollisista onnettomuustutkinnoista. Tällöin tieto ainakin vähemmän vakavista onnettomuuksista ja vaaratilanteista jää helposti vain puistolle.

Euroopassa kansallista sääntelyä

Atlantin tällä puolella on niin ikään suuria eroja kuluttajapalveluiden sääntelyssä. EU:ssa ei ole toistaiseksi kuluttajapalveluiden turvallisuutta koskevaa yhtenäistä lainsäädäntöä, vaan sääntely on kansallista.

Komissio selvitti vuonna 2013, minkälaista alan kansallinen lainsäädäntö on jäsenvaltioissa. Kyselyyn vastanneista 24 maasta (23 jäsenvaltiota sekä Norja) 21 maassa on jonkinlaista yleistä sääntelyä palveluiden turvallisuudesta. Kolmella jäsenvaltiolla ei ole lainkaan palveluiden turvallisuuteen liittyvää yleistä lainsäädäntöä. Viisi jäsenvaltiota ei vastannut kyselyyn.

Komission selvityksen mukaan palveluiden turvallisuuteen liittyvät riskinarvioinnin vaatimukset ovat jäsenvaltioissa alhaisia. Myös vahinkojen ja onnettomuuksien tilastoinnissa on toivomisen varaa, vaikka käytössä onkin eurooppalainen onnettomuustietokanta. Joillakin palvelualoilla jäsenvaltiot luottavat ennemmin alan sisäiseen itsesäätelyyn kuin lainsäädäntöön.

Suomi kärkikastia

Suomi on tiettävästi yksi EU:n edistyneimmistä jäsenmaista, kun tarkastellaan kuluttajapalveluiden turvallisuutta koskevaa lainsäädäntöä.

Vaikka esimerkiksi huvipuistoissa ja vesipuistoissa tapahtuneet vakavat onnettomuudet ovat Suomessa harvinaisia, ei kuluttajapalveluiden turvallisuusvalvontaa Tukesissa vetävä ryhmäpäällikkö Janne Niemelä näe aihetta henkseleiden paukutteluun.

– Vakavia onnettomuuksia ja läheltä piti -tilanteita tapahtuu kuluttajapalveluissa kyllä Suomessakin, eikä niitä valitettavasti tarvitse hakea ajallisesti edes kaukaa, Niemelä muistuttaa.

Niemelä viittaa viime kesänä Raumalla tapahtuneeseen pomppulinnan kaatumiseen, jossa onnekkaasti vältyttiin vakavammilta seurauksilta.

Yksi esimerkki vakavasta onnettomuustilanteesta on kesällä 2015 Alahärmässä sattunut monsteriautoturma.

– Seitsemän ihmistä loukkaantui, kun monsteriauton rengas irtosi ja sinkoutui katsomoon. Siinä olisi voinut käydä vielä pahemminkin, Niemelä arvioi.

Parannettavaa siis löytyy Suomessakin. Yksi kehittämisen paikka on vaarojen tunnistamisessa. Niemelän mukaan palveluntuottajilla on usein hieman hajanaiset tiedot palveluun liittyvistä riskeistä, ja systemaattinen vaarojen tunnistaminen on useimmilta tekemättä. Vaarojen tunnistamisen avulla vaaratilanteita voitaisiin kuitenkin paremmin ennakoida ja torjua.

– Normaalitilanteessa palvelu saattaa sujua ongelmitta, mutta varautuminen erilaisiin poikkeaviin tilanteisiin on puutteellista. Pitäisi ennakkoon pohtia, miten toimitaan esimerkiksi silloin, kun myrskytuuli heittää huvilateltan ympäri tai asiakas saa vakavan sairauskohtauksen luontoretkellä, Niemelä toteaa.




Myös läheltä piti -tilanteiden ja sattuneiden onnettomuuksien kirjaamisessa ja raportoinnissa on parantamisen varaa. Vakavista läheltä piti -tilanteistakin pitää olla kirjanpito, jotta niistä voitaisiin oppia.

– Onnettomuuksista tulee tehdä ilmoitus myös Tukesiin, ja turvallisuussuunnitelma tulee kirjata turvallisuusasiakirjaan jo ennen palvelun aloittamista, Niemelä muistuttaa kuluttajaturvallisuuslain vaatimuksista.

Valvonta Suomessa

Suomessa kuluttajapalvelut kuuluvat kuluttajaturvallisuuslainsäädännön piiriin. Niiden valvonta siirtyi Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesiin toukokuun alussa. Aiemmin kuluttajapalveluiden turvallisuudesta vastasivat kunnat.

Hallituksen esityksessä siirtoa Tukesiin perusteltiin muun muassa sillä, että kuluttajaturvallisuusvalvonta on kunnissa niin pieni osa ympäristöterveydenhuoltoa, että viranhaltijoiden erikoistuminen kuluttajaturvallisuusvalvontaan tai tiettyihin kuluttajapalveluihin oli hankalaa. Valvonnan keskittämisessä nähtiin myös mahdollisuus sujuvoittaa merkittävästi ohjausta, viranhaltijoiden kouluttamista ja tiedonkeruuta.

Hallituksen esityksessä linjattiin kuluttajaturvallisuusvalvontaa yleisemminkin. Esityksen mukaan valvonnan painopistettä on syytä siirtää kohti palvelun tarjoajan omavalvontaa, turvallisuuskulttuuria ja turvallisuusjohtamisjärjestelmää.




 

Lähteet:

Hallituksen esitys kuluttajaturvallisuuslain muuttamisesta, https://www.cpsc.gov/, http://www.saferparks.org

 

Teksti: Mervi Oksanen