Hoppa till innehåll

Päivä kullanhuuhdonnan valvojan matkassa

Tukes
Julkaisuajankohta 26.9.2017 14.53
Tiedote

 

Pasi Molkoselkä ja Katja Palo työskentelevät kullanhuuhdontalupien käsittelijöinä Turvallisuus- ja kemikaalivirastossa. Työ on pitkälti paperihommia ja tietokoneen ääressä puurtamista, mutta muutaman kerran vuodessa lähdetään maastoon.

Suomessa on tällä hetkellä noin 200 voimassa olevaa kullanhuuhdontalupaa. Eniten lupia on Ivalojoen vesistöalueella Sotajoen ja Palsinojan varressa, mutta suosittuja alueita ovat myös Sodankylässä sijaitsevat Vuotson ja Tankavaaran alueet sekä Inarin kunnan alueella oleva Lemmenjoen kansallispuisto. Näiden alueiden luvat ja valvonta ovat kahden virkamiehen käsissä.

A_kartan_tutkimista
Katselmusporukka tutkii alueen karttaa.

Kullanhuuhdontalupien käsittelijän työ on pitkälti Rovaniemellä tietokoneen ääressä puurtamista, mutta muutaman kerran vuodessa toimisto siirtyy tien päälle maastovalvonnan vuoksi. Maastovalvonta Lapissa tarkoittaa pitkiä etäisyyksiä, vaikeakulkuisia metsäteitä, katvealueita, joen ylityksiä ja paljon patikointia, joten valvojasta pitää olla moneksi.

Pääsimme seuraamaan Pasi Molkoselän ja Katja Palon maastovalvontaa Sodankylän pohjoispuolella sijaitsevan Vuotson kylän länsipuolella, Tankajoen varrella.

Ensin on vuorossa yksittäisen valvontakohteen katselmus. Poronhoitoalueella kun ollaan, katselmuksessa ovat läsnä kaksi paikallisen paliskunnan edustajaa ja kullanhuuhtojan edustaja. Kullanhuuhtojalle on tällä hetkellä lupa kaivaa kultaa lapiolla, mutta hakemus koneelliseen kaivuuseen on jo vetämässä.

Aluksi kuullaan kullanhuuhtojan edustajan seikkaperäinen selostus suunnitellusta toiminnasta, sitten on paliskunnan vuoro esittää näkemyksiään asiasta.

Ida Kumpuniemi lapiohommissa valtauksella Tankajoen varrella.
Ida Kumpuniemi lapiohommissa valtauksella Tankajoen varrella.

– Tällä tapaamisella viranomainen hakee päätöksenteon tueksi paliskunnan ja alueella toimintaa suunnittelevan kullanhuuhtojan näkemyksiä toiminnan vaikutuksesta ympäristöön, poronhoitoon ja muuhun toimintaan tällä alueella, Molkoselkä selittää.

Molkoselän mukaan paikan päällä tehtävät katselmukset ovat hyvin informatiivisia, koska siten kaikki asianosaiset saavat selkeän kuvan alueesta ja siitä, mitä alueella aiotaan tehdä.

– Näin voi todeta konkreettisesti, mikä siellä voi aiheuttaa haittaa. Se tieto on välttämätön päätöksenteossa. Molkoselkä perustelee.

Yksittäisen valvontakohteen lisäksi kullanhuuhdonnan valvoja tarkastelee samalla koko aluetta ja pyrkii arvioimaan, miten alueen muu maankäyttö ja kullanhuuhdonta – niin lapiolla kuin koneellisestikin tapahtuva – kokonaisuudessaan sopeutuvat yhteen.

Oma haasteensa kullanhuuhdonta-alueiden ympäristössä on siinä, että kullanhuuhdonta-alueet sijaitsevat yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta saamelaisten kotiseutualueella.

– Kullanhuuhdontalupien käsittelyssä tulee tarkasteltavaksi erityisen poronhoitoalueen piirteet ja saamelaisten kotiseutualueen erityiset piirteet. Senkin takia on hyvin tärkeää käydä paikalla maastossa ja tutustua siellä tilanteeseen, Molkoselkä kertoo.
 

 


Erityisellä poronhoitoalueella tarkoitetaan aluetta, jossa poronhoito on elinkeinona erityisen merkittävä. Tällä alueella olevaa valtion maata ei poronhoitolain mukaan saa käyttää niin, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle.

Vuotson jälkeen Molkoselän ja Palon maastovalvontamatka jatkuu pohjoiseen Ivalojoki-Sotajoki-alueelle. Siellä valvojat tekevät lopputarkastuksia alueilla, joissa kullanhuuhdonta on jo päättynyt. Kaivoslaki velvoittaa kullanhuuhtojan huolehtimaan alueen kunnostamisesta ja siistimisestä huuhdonnan päätyttyä. Kolmen päivän valvontareissun jälkeen valvojat palaavat viikonlopuksi koteihinsa. Seuraavalla viikolla onkin edessä neljä päivää Lemmenjoen maastoissa.

Teksti ja kuvat: Mervi Oksanen

 

 

Tillbaka till toppen