Vaatimukset tekstiileille

Tekstiilituotteita ovat mm.

  • vuodevaatteet
  • verhot
  • matot
  • vauvojen vaipat
  • vaatteet, kuten paidat, housut, päähineet ja käsineet.

Tyypillisimmät tekstiileiden turvallisuusongelmat liittyvät kemikaaleihin, lastenvaatteiden nauhoihin ja nyöreihin, tukehtumisvaaraa aiheuttaviin pieniin irtoaviin osiin, esim. koristeet, sekä puutteellisiin merkintöihin.

Turvallisuusvaatimukset tekstiileille

Tekstiilien pitää täyttää kuluttajaturvallisuuslain yleiset turvallisuusvaatimukset: ne eivät saa aiheuttaa vaaraa kuluttajan terveydelle tai omaisuudelle. Lisäksi tekstiileille on olemassa yksityiskohtaista, niiden sisältämiin kemikaaleihin liittyvää lainsäädäntöä.

  • Sallitun formaldehydin enimmäismäärä riippuu tekstiilin käyttötarkoituksesta ja käyttäjän iästä.
  • Atsovärien, joista voi vapautua tiettyjä aromaattisia amiineja, käyttöä on rajoitettu pitkäaikaisesti ihon tai suun kanssa kosketuksissa olevissa tekstiili- ja nahkatuotteissa.
  • Nikkelipitoisia nappeja ja neppareita ei saa liittää myytäviin vaatteisiin pinnoittamattomina. Myös pinnoitetuista napeista ja neppareista vapautuvan nikkelin määrää on rajoitettu.
  • Tiettyjen ftalaattien käyttöä kaikissa leluissa ja lastenhoitotarvikkeissa on rajoitettu. Lisäksi osan ftalaateista käyttöä on rajoitettu koskien sellaisia lastenhoitotarvikkeita ja leluja, jotka lapsi voi laittaa suuhun.

Tekstiilien kemikaaleista säädetään, formaldehydiä lukuun ottamatta, REACH- ja CLP-asetuksissa, joista saa lisätietoja Tukesin Kemikaalineuvontapalvelusta

Lainsäädännön lisäksi eräille tekstiileille on kehitetty eurooppalaisia standardeja. Tekstiilien osalta viitattuja standardeja ovat esimerkiksi:

  • SFS-EN 14682 Lastenvaatteiden turvallisuus. Lastenvaatteiden nauhat ja kiristysnyörit. Vaatimukset
  • SFS-EN 71-3 Lelujen turvallisuus. Osa 3. Eräiden alkuaineiden siirtyminen, esim. kankaiset naamiaisasut, teltat, pehmolelut.

Lisäksi standardeja on kehitetty ja on kehitteillä mm. nukkumaympäristön tuotteille, lasten yöasuille, huonekalukankaille, froteepyyhkeille ja -kankaille sekä tekstiilien UV-suojausominaisuuksille.

Lisätietoa lastenvaatteiden naruista ja nyöreistä löytyy niiltä koskevalta sivulta. Lastenvaatteiden valmistajien, maahantuojien ja myyjien kannattaa perehtyä myös tekniseen raporttiin CEN/TR 16792, joka antaa ohjeita ja suosituksia turvalliselle lastenvaatteelle.

Merkinnät

Tekstiileissä pitää olla tarvittavat tiedot, jotta tuotetta voidaan käyttää turvallisesti koko sen käyttöajan. Tiedot tulee olla helposti löydettävässä paikassa. Kuluttajille myytävissä tekstiilituotteissa pitää olla esimerkiksi:

  • tuotteen kauppatavan mukainen nimi, jos se ei käy selvästi ilmi pakkausta avaamatta
  • tiedot valmistajasta, valmistajan valtuuttamasta edustajasta tai maahantuojasta
  • tuotteen hoito-ohjeet joko symbolein tai sanallisesti, mm. vesipesu, valkaisu, rumpukuivatus, silitys ja kemiallinen pesu
  • kuitusisältö, prosenttiosuuden mukaisessa järjestyksessä.

Hoito-ohjemerkinnät pitää kutoa tai painaa kangasetikettiin tai suoraan vaatteeseen. Jos tämä ei ole mahdollista, merkinnät saa tehdä erilliselle lipukkeelle, joka on liitetty pakkaukseen tai tuotteeseen. Tällöin merkinnöissä pitää olla ohje lipukkeen säilyttämisestä. Lisätietoja tekstiilien merkitsemistä löytyy esimerkiksi niitä koskevista standardeista sekä Suomen Tekstiili ja Muoti Oy:n sivuilta.

EU komission asetusta tekstiilikuitujen nimityksistä ja niitä vastaavista tekstiilituotteiden kuitukoostumuksen selosteista ja merkinnöistä valvoo Kilpailu- ja kuluttajavirasto.

Tekstiilien turvallisuus on tärkeää, sillä ne ovat usein kosketuksissa ihon kanssa pitkiä aikoja ja niitä käyttävät myös erityisen herkät ryhmät, kuten vauvat ja lapset.