Blogi: Kahdeksan tunnin hauskanpidon tähden

 

Vuodenvaihteesta on kulunut jo tovi – puolitoista kuukautta. Uudenvuoden tapahtumat ovat monilta jo unohtuneet, mutta Tukesissa ilotulitteet ovat pitäneet useampia asiantuntijoitamme kiireisinä lähes koko tammikuun ajan.

Useimmille uusivuosi on myös lähinnä hauskaa lomailua ja jännittävää ilonpitoa, kun se joillekin meistä tukeslaisista on vuoden kiireisintä aikaa. Tosin jännitystä siitäkään ei puutu!

Omaan uudenvuoden viettooni tämä uudenlainen jännityselementti tuli noin kahdeksan vuotta sitten, kun tulin Tukesiin töihin. Kuinka monta silmävammaa tulee tällä kertaa – entä mitä muita vahinkoja? Kokemuksesta opin tietämään, että vaikka aamuun mennessä tiedossa olisi vain kourallinen silmävammoja, uudenvuoden päivän ehtiessä iltaan lukumäärä kasvaa, ja kun lopulliset luvut saadaan kootuksi, vammoja on ilmaantunut aina jostain vähän lisää. Tulipalojen ja muiden vahinkojen määrä tarkentuu niin ikään vasta hieman myöhemmin.


Tukesissa tätä kahdeksan tunnin hauskanpitoa varten tehdään viikko- tai jopa kuukausikaupalla töitä. Ilotuliteasiantuntijamme kiertävät maahantuojien varastoissa, tullissa, tekevät omia koeammuntojaan. Ilotulitteiden myyjille järjestetään tenttejä pitkin syksyä eri paikkakunnilla. Viestinnässä tehdään suunnitelmia ja pohditaan, miten turvallisuusviesti kulloinkin parhaiten tavoittaisi keskeiset kohderyhmät, jotka ovat suurimmassa vaarassa vammautua.

Työ ei pääty vuodenvaihteeseen, vaan sen jälkeen alkaa kuluttajapalautteiden käsittely, vialliseksi epäiltyjen tuotteiden koeammunnat, valvontapäätökset, yhteenvetojen ja raporttien kokoaminen.

Tukes julkaisi tänään yhteenvedon vuodenvaihteen ilotulitusten vahingoista. Tunnelmat ovat ristiriitaiset – silmävammoja tuli selvästi vähemmän kun edellisvuonna, mutta viallisten tuotteiden määrä lisääntyi huolestuttavasti. Aatonaaton iltana Tukes jopa lähetti vaaratiedotteen ilotulitteisiin liittyvästä vaarasta – ensimäistä kertaa koko viraston historiassa.

 

Viestinnän haasteita

Tukes kokosi syksyllä viranomais- ja sidosryhmäverkostoa koolle pohtimaan, miten voisimme yhdessä viestiä ilotuliteturvallisuuden parantamiseksi. Olimme yksimielisiä siitä, että tietoa on tarjolla paljon. Kaikki tietävät, että ilotulitteiden kanssa voi sattua ikäviä vahinkoja ja että suojalaseja tulisi käyttää. Kyse on enemmän asenteista, välinpitämättömyydestä, se-ei-voi-tapahtua-minulle -ajattelusta, milloin mistäkin.

Valistaminen on vaikeaa, kun valistettavat eivät halua tulla valistetuiksi. Asenteisiin vaikuttaminen ei ole helppoa, koska kaikilla meistä on mielestämme jo valmiiksi ihan oikeat asenteet.

Tukesin viestinnässä ilotulitteista tehdään useita tiedotteita, twiitataan, tehdään FB-päivityksiä ja livelähetyksiä, haastetaan #muistasuojalasit-kampanjalla ihmisiä muistuttamaan omia läheisiään, että varovaisuus kannattaa.


Tänä vuonna saimme kampanjamme keulahahmoiksi Hydraulic Press Channelin tubettajat, joiden kautta suojalasien ja varovaisuuden viesti on mennyt tähän mennessä yli 260 000 ihmisille, joista iso osa – näin uskomme – saattaa kuulua siihen kohderyhmään, jota viranomaistiedotteemme eivät välttämättä tavoita. Kutsuimme myös nuoria jalkautumaan kaupunkien keskustoihin jakamaan suojalaseja ja turvallisuuden ilosanomaa.

Monenlaisia keinoja ja kanavia tarvitaankin, sillä eri ihmisiin vetoavat erilaiset keinot.

Viestintämme vaikutuksista tuloksiin on mahdoton saada tarkkaa tietoa. Selvää on, että tänä vuonna ilotulitteiden vaarat saivat julkisuutta enemmän ja monikanavaisemmin kuin ehkä koskaan aiemmin. Ja varmasti ainakin osittain sen ansiosta vammoja ja vahinkoja ei tapahtunut tätä enempää. Toivottavasti suojalasit löytyivät aiempaa useamman ilotulittajan päästä, ja käyttöohjeitakin noudatettiin tarkemmin.

Mutta silmälääkärin sanoja lainaten: Jokainen vamma on kuitenkin liikaa. lloa ja pelkkää hauskanpitoa varten ostetut hupituotteet eivät saisi vammauttaa yhtään lasta, nuorta tai vanhempaakaan uudenvuoden juhlijaa. Kaunistuneet tilastot eivät lohduta sitä, jonka kohdalle osui viallinen ilotulite ja joka sen takia vammautui.

Kaikkea kivaa ei voi eikä pidä kieltää. Mutta kannattaa miettiä, millaisia riskejä hauskanpidon nimissä ottaa.

 

 




Johanna Salomaa-Valkamo

viestintäjohtaja

 

Twitter: @salomaavalkamo