Ajankohtaista sähköurakoitsijoille - joulukuu 2012

Kuka on vastuussa sähkötapaturmasta? Sähkötöiden johtaminen on Suomessa varsin korkeatasoista. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) tilastoista kuitenkin ilmenee, että ammattitaidon varmistamatta jättäminen on käyttöönottotarkastuksiin liittyvien laiminlyöntien ohella sähkötöiden johtajien vakavimpia rikkeitä.

Kaksi esimerkkiä sattuneista sähkötapaturmista havainnollistaa sitä, mitä laiminlyönneistä voi seurata ja kuka niistä on vastuussa. Seuraavassa kuvatut tapaturmat ja niihin johtaneet syyt eroavat toisistaan oleellisesti.

Sähköasentaja oli tutkimassa autonlämmityksen pistorasiakotelon vikaa ja huomasi, että pistorasiakoje oli vaihdettava. Sähkökeskukseen oli matkaa, joten hän päätti tehdä vaihdon jännitettä katkaisematta. Hän ryhtyi työskentelemään polvillaan seisten ja kannatteli kotelon kantta päälaellaan. Tilanteen vaarallisuutta lisää se, ettei hänellä ollut käytössään jännitetyösuojavarusteita eikä ‑työkaluja. Vaihejohdin kosketti pistorasiakotelon runkoa tehden sen jännitteiseksi. Virta kulki päästä varpaisiin, ja kotelon kannen tärinä päälakea vasten aiheutti sen, että korvat soivat monta päivää.  Vakavimmilta seurauksilta vältyttiin todennäköisesti vain kuivan maan ansiosta.

Tässä tapauksessa ammattitaitoinen asentaja oli oma-aloitteisesti käyttänyt riskialtista ja kiellettyä työmenetelmää. Vaikka työtavan riskit olivat varmasti tiedossa, niitä ei ollut otettu huomioon, mikä on usein tilanne sähkötapaturmien yhteydessä. On arvioitu, että asia hoituu, kunhan käsi pysyy vakaana ja kieli keskellä suuta. Näin olisi voinut olla tälläkin kertaa, mutta jokin meni pieleen. Jos asentajan työtapoihin kuuluu riskien ottaminen, hänen on tiedostettava se, että ennemmin tai myöhemmin käy huonosti. Pahimmassa tapauksessa voi menettää henkensä tai vammautua loppuiäksi.

Jos ammattitaitoinen sähkötyöturvallisuuskoulutuksen saanut sähköasentaja toimii kuvatulla tavalla väärin ja aiheuttaa itselleen työtapaturman, voidaan tilanteesta riippuen usein katsoa, ettei sähkötöiden johtaja ole suoranaisesti vastuussa tapahtuneesta. Tällaisessa tapauksessa myös työsuojeluviranomaiset ovat ilmoittaneet kantanaan, ettei työnantaja ole syyllistynyt laiminlyönteihin. Jos tämänkaltaisia virheellisistä työmenetelmistä johtuvia tilanteita tai tapaturmia sattuu samassa yrityksessä toistuvasti, on syytä epäillä, ettei sähkötöiden johtaja ole noudattanut velvollisuuttaan valvoa töiden tekemistä ja puuttua havaittuihin rikkeisiin.

Työharjoittelussa ollut ammattikoulun kolmannen vuosikurssin opiskelija oli vaihtamassa sähköliettä. Lieden 4-napaisessa ryhmäjohdossa oli vanhat värisäännöt, ja hän erehtyi tekemään nollauksen vaihejohtimesta. Mittauksia ei tehty, ja kokeillessaan lieden toimintaa opiskelija sai sähköiskun ja joutui sairauslomalle.

Tämä sähkötapaturma johtuu opiskelijan riittämättömästä ammattitaidosta. Lisäksi häntä ei ole opastettu käyttöönottotarkastuksen tekemisessä ja häneltä puuttuu kyky arvioida työhön liittyviä riskejä. Kysymyksessä on sähkötöiden johtajan vakava laiminlyönti. Tehtävä on annettu henkilölle, jolla ei ole muodollista kelpoisuutta työskennellä itsenäisesti (ks. KTMp 516/1996, 11 §) ja jonka käytännön ammattitaito ei ole ollut riittävä. Sekä opiskelijan että asiakkaan turvallisuutta on vaarannettu vakavalla tavalla. Laiminlyönnin seurauksena Tukes antaa sähkötöiden johtajalle hallinnollisen sanktion, joka ankarimmillaan evää häneltä oikeuden toimia töiden johtajana. Tietyissä tapauksissa voi sähköturvallisuuden varmistamiseksi olla tarpeen kieltää myös toiminnan harjoittajalta sähkötöiden tekeminen. Vakavan vamman tai kuoleman aiheuttaneissa työtapaturmissa muut oikeudelliset sanktiot ovat hallinnollisia sanktioita selvästi ankarampia.

Sähkötöissä muistettavaa

Riskiarvioinnin tarkoituksena on luoda perusta toimenpiteille, joilla riskit poistetaan tai ainakin minimoidaan. Toimenpidevalikoimaan kuuluu muun muassa jännitteen poiskytkeminen ja tahattoman jälleenkytkennän estäminen, asianmukaiset asentajan suojavarusteet sekä tarvittaessa tilapäiset suojat ja työmaadoittaminen. Vaativissa töissä riskit arvioidaan ja työnjohtajien, kuten sähkötöiden johtajien tai käytönjohtajien vastuulla on yleensä päättää varotoimenpiteistä. Rutiininomaisissa töissä ne jäävät yksinomaan sähköasentajan tehtäväksi. Jännitetöihin ei kuitenkaan missään tapauksessa saa ryhtyä ilman työstä vastaavan henkilön lupaa.

Standardista SFS 6000 on ilmestynyt uusi painos

Standardisarja SFS 6000 Pienjännitesähköasennukset on keskeisin sähköasennusten rakennetta koskeva standardikokoelma. Sitä ja muita Tukes-ohjeessa S10 lueteltuja standardeja noudattamalla täytetään sähköturvallisuuslain vaatimukset. Standardisarjasta on julkaistu uusi painos, joka on saatavana SFS-käsikirjana 600-1 (2012).

Standardisarja perustuu suurilta osin kansainvälisiin IEC-standardeihin ja niitä koskeviin eurooppalaisiin harmonisointiasiakirjoihin. Eräät osat (800-sarja) ovat kuitenkin suomalaista alkuperää. Sarjassa on useita kymmeniä yksittäisiä alaosia, ja niiden esikuvastandardit päivittyvät jatkuvasti. Suomessa standardoimisjärjestö SESKO on omaksunut menettelyn, jossa yksittäisiä päivityksiä ei tehdä jatkuvasti, vaan muutokset julkaistaan koko standardisarjan osalta kerralla noin viiden vuoden välein. Tämä onkin järkevää, koska standardin soveltajia on paljon ja muutosten oppiminen ja omaksuminen vie aikaa.

Tällä kertaa muutoksia tullut on selvästi vähemmän kuin vuoden 2007 painoksessa. Seuraavassa esitellään eräitä keskeisimpiä muutoksia ja nostetaan esille kiinnostavia kohtia.

• Vikavirtasuojakytkimen voi jättää pois tavalliselta kuivan tilan pistorasialta aiempaa harvemmissa tapauksissa. Poisjättämisen edellytyksenä on se, että sähkön katkeamisesta voi aiheutua suurta haittaa. Asuinrakennuksissa tällaisiksi katsotaan lähinnä vain jääkaapit ja pakastimet (liite 41X).
• Maakaapelien asentamissyvyyksiä ja suojauksia koskevaa kohtaa on täsmennetty. Lisäksi tilapäisten maakaapelien asentamiselle on annettu vaatimukset (osa 814).
• Jakokeskuksien asentamista koskevat vaatimukset ovat siirtyneet aiemmasta osasta 810 osaan 729. Vaikka uuden IEC-esikuvan mukainen teksti näyttää hyvin erilaiselta kuin ennen, ei käytännön vaatimuksissa ole suuria muutoksia.
• Syöttävän PEN-johtimen liittämiselle keskuksen kiskostoon on annettu useampia vaihtoehtoja kuin ennen (kuva 54.1).
• Johtojen asentamiselle eri paksuisten eristekerrosten läpi on annettu kuormitettavuuden korjauskertoimet. Kokonaan eristeen sisään asentaminen on edelleen kielletty (kohta 523.8).
• Asennusputkien valintaan on annettu opastava taulukko (liite 52F).
• Palovaarallisten tilojen vaatimukset (osa 42) on uusittu uuden esikuvan mukaiseksi.
• Ylijännitesuojauksen toteuttamisen ja suojalaitteiden valinnan vaatimukset ovat täsmentyneet. Jos esimerkiksi jakelumuuntajan ja liittymän välissä on ilmajohto-osuus, on liittymän sähkölaitteisto yleensä aina suojattava (kohta 443.3.2.1).
• Sähkömagneettisia häiriöitä (EMC) koskevaa osaa 444 on jonkin verran täsmennetty. Osa antaa sekä sitovia vaatimuksia että kokoelman erilaisia menettelyjä, joilla häiriöitä voidaan pienentää. Tätä menettelyvalikoimaa voidaan käyttää apuna täytettäessä EMC-direktiivin asettamia vaatimuksia sähköasennuksille. Menettelyjen valinta on tehtävä useimmiten jo sähkösuunnitteluvaiheessa.
• Sähköajoneuvojen syöttöön ja pistorasioiden käyttöön on annettu vaatimukset (osat 722 ja 813).
• Generaattorilaitteistojen ja niiden sähköverkkoon liittämisen vaatimuksiin on tehty täsmennyksiä osassa 551. Se käsittelee teholtaan ja toimintaperiaatteiltaan hyvin erilaisia laitteistoja. Pienimpiä näistä ovat kuluttajillakin yleistyvät erilaiset pienet tuuligeneraattorit ja aurinkosähkölaitteistot. Viimeksi mainittuja koskee myös osa 712.
• Lääkintätilojen vaatimukset osassa 710 ovat täsmentyneet.

Standardin käyttöönotto asennustöissä

Standardisarja SFS 6000 kuuluu niihin standardeihin, joita noudattamalla täytetään sähköturvallisuuslain nojalla annetussa KTMp 1193/1999:ssä annetut määräykset. Tällaisten standardien luettelo on julkaistu Tukes-ohjeessa S10. Ohjeen S10 uusi painos, johon uusi SFS 6000 tullaan lisäämään, on tarkoitus julkaista Sähköturvallisuuden neuvottelukunnan kokouksen jälkeen joulu−tammikuussa.

Ohjeen S10 julkaisuajankohdan jälkeen aloitettavissa asennustöissä noudatetaan viimeistään standardin uutta painosta. Rakenteilla olevia keskeneräisiä sähkölaitteistoja ei yleensä ole välttämätöntä muuttaa uuden standardin mukaisiksi. Työt voidaan määräysten puolesta saattaa loppuun vanhan standardin mukaisina kolmen vuoden kuluessa siitä, kun Tukes-ohje S10 päivitetään. Tämä siirtymäsäännös sisältyy edellä mainitun KTMp:n lisäykseen vuodelta 2011. Rakenteilla olevilla asennuksilla tarkoitetaan käynnistettyjä asennustöitä, ja niihin voidaan katsoa kuuluvan myös esimerkiksi valmiin sähkösuunnitelman mukaisesti käynnistetty urakkatarjouskierros. Keskeneräinen sähkösuunnitelma ei ole KTMp:n tarkoittama rakenteilla oleva työ.

Standardin suhde muihin määräyksiin

Standardisarjan SFS 6000 vaatimuksista suurin osa liittyy sähköturvallisuuslain ja KTMp 1193/1999:n vaatimuksiin, mutta poikkeuksiakin on. Esimerkiksi kohdassa 62 esitetty kunnossapito-tarkastus ei kuulu KTMp 1193/1999:n soveltamisalaan, joten kohdan noudattaminen ei siten liity KTMp:n määräysten täyttämiseen.

SFS 6000:ssa on myös vaatimuksia, jotka eivät liity sähköturvallisuuslain vaatimusten noudattamiseen, vaan niiden aihepiiri liittyy johonkin muuhun määräykseen, kuten rakentamismääräyskokoelmaan tai pelastuslakiin. Tällaisia ovat esimerkiksi sähkön syötön katkottomuuteen liittyvät vaatimukset tulipalon sattuessa tai muussa tilanteessa. Eräät SFS 6000:n vaatimuksista voivat myös liittyä yhtä aikaa sekä sähköturvallisuuslain että muiden lakien määräyksien noudattamiseen.

Määräyspohjalla ei useimmiten ole suurta merkitystä standardin soveltajalle, sillä voimassa olevia standardeja noudatetaan riippumatta siitä, mihin määräykseen ne liittyvät. Määräyspohja on kuitenkin hyvä tiedostaa muun muassa silloin, jos on tarpeen hankkia lisätietoa kyseisen vaatimuksen taustoista ja tarkemmasta sisällöstä tai jos standardista on tarpeen poiketa erityistapauksessa. Asialla voi myös olla merkitystä käyttöönottoajankohtien kannalta.

Muista täyttää oikeat lomakkeet

Kun lähetätte lomakkeita Tukesiin, muistattehan käyttää aina verkkosivuillamme olevia lomakkeita, jotka ovat yhteystiedoiltaan ajan tasalla.  

Ilmoita sähköpostiosoitteesi, tämä tiedote muuttuu sähköiseksi

Olemme vaiheittain sähköistämässä viestintäämme ja siirtymässä postitettavista urakoitsijatiedotteista sähköisiin tiedotteisiin.

Pyydämme teitä ilmoittamaan sähkötöiden johtajan käytössä olevan sähköpostiosoitteen Tukesin verkkosivuilla osoitteessa www.tukes.fi/urakoitsijat. Sieltä löydätte linkin lomakkeeseen, jolla tietojen lähettäminen onnistuu helposti ja nopeasti. Lisätietoa tai apua voi kysyä sähköpostitse [email protected]. 

Lisätietoja:

Roger Kanerva, ylitarkastaja, puh. 029 5052 593
Timo Iholin, ylitarkastaja, puh. 029 5052 594
Harri Westerlund, yli-insinööri, puh. 029 5052 572

Sähköpostiosoitteet ovat muotoa: [email protected].

Tämä tiedote on lähetetty Tukesin sähköurakoitsijarekisterin osoitteisiin. Mahdolliset osoitteenmuutokset voi ilmoittaa sähköpostilla osoitteeseen [email protected]. Vastuuhenkilön tietojen tai yritysmuodon muutoksista pyydämme ilmoittamaan verkkosivuiltamme www.tukes.fi löytyvällä lomakkeella SL1.