Uimahallien turvallisuusasiakirjoissa puutteita, uinninvalvontaan jälkitarkastuksia
Uimahallien, kylpylöiden ja maauimaloiden uinninvalvonnan järjestelyt arvioitiin pääosin riittäviksi valtakunnallisessa valvontaprojektissa. Turvallisuusasiakirjojen sisällössä ilmeni kuitenkin puutteita, ja lisäksi turvallisuusasiakirja puuttui muutamalta sellaiseltakin kohteelta, jolta sitä lain mukaan edellytetään. Nykyisin kuluttajapalveluiden valvonnasta vastaa Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes). Tukes tekee jälkivalvontaa kohteisiin, joissa havaittiin puutteita uinninvalvonnan järjestelyissä.
Kuntien, aluehallintovirastojen ja Tukesin yhteisessä valvontaprojektissa tarkastettiin valtakunnallisesti uimahallien, kylpylöiden ja maauimaloiden turvallisuutta. Vuoden 2015 kesä- ja syyskauteen ajoittuneen projektin kuluessa kuntien kuluttajaturvallisuusvalvontaa tehneet viranomaiset tarkastivat yhteensä 204 kohdetta. Erityisinä huomion kohteina olivat uinninvalvonnan riittävyys ja omavalvonnan toimivuus.
Turvallisuusasiakirjalla tarkoitetaan kirjallisesti tehtyä turvallisuussuunnittelua, joka on palveluntarjoajan työkalu turvallisuustoiminnan järjestelmälliseen varmistamiseen ja parantamiseen. Turvallisuusasiakirjan laatimisvelvoite koskee uimahalleja, maauimaloita ja kylpylöitä. Hotellien tai saunojen pienet uima-altaat, joiden pääasiallinen käyttötarkoitus ei ole uimahalli- tai kylpyläpalvelu, on käytännön valvontatyössä jätetty tämän velvoitteen ulkopuolelle. Turvallisuusasiakirjoja puuttui kuitenkin myös muutamilta perinteisiltä uimahalleilta. Laajempi turvallisuusasiakirjoja koskeva puute oli kuitenkin niiden sisältö. Lähes puolet (45 %) laadituista turvallisuusasiakirjoista ei vastannut niiden sisällöstä annetun asetuksen vaatimuksia.
Valtaosassa kohteita uinninvalvonta oli kunnossa. Tarkastusten aikana uinninvalvojia oli lähes kaikissa kohteissa riittävästi, valvomosta oli hyvä näkyvyys ja uinninvalvojat erottuivat selkeästi muusta henkilökunnasta ja asiakkaista. Havaitut puutteet liittyivät uinninvalvojan muihin työtehtäviin ja kameravalvonnan toteutukseen. Joissain kohteissa uinninvalvojilla oli muita valvontatyötä haittaavia työtehtäviä, kuten lipunmyyntiä tai allasbaarissa ja -kahvilassa työskentelyä. Kameravalvontaa voidaan käyttää uinninvalvonnassa apuna esimerkiksi syvän altaan pohjan ja muiden katvealueiden tarkkailussa. Kun kameravalvonta on tietyissä pienissä kohteissa ainoa valvontatapa, täytyy kameroita myös tosiasiallisesti pystyä seuraamaan. Näin ei kaikissa tapauksissa ollut.
Rakenteelliset asiat olivat kohteissa hyvällä tolalla. Jonkin verran tuli kuitenkin mainintoja sellaisista puutteista kuin terävät kulmat, liukkaus, vesilammikot lattialla, irtoavat lattiakaivojen kannet ja pintojen kuluneisuus. Opasteet ja turvallisuusohjeet olivat pääsääntöisesti kunnossa. Kuvallisia opasteita kaivattiin kuitenkin enemmän, koska asia on ajankohtainen mm. maahanmuuttaja-asiakkaiden vuoksi.
Tarkastuksia tehneistä tarkastajista yli kaksi kolmasosaa (69 %) oli sitä mieltä, että valvontaprojekti paransi kohteen turvallisuutta. Kohteita oli tarkastettu säännöllisesti ennen projektia, joten turvallisuusasiat eivät olleet uusia palvelun tarjoajille eivätkä myöskään tarkastajille. Vuonna 2015 julkaistun uusitun uimahallien turvallisuutta käsittelevän Tukes-ohjeen merkitys tuotiin esille positiivisena asiana. Uinninvalvontaa koskeneiden puutteiden jatkovalvonnasta vastaa Tukes. Tukes valvoo, että valvontakohteissa havaitut uinninvalvonnan puutteet korjataan sovitussa aikataulussa.
Kuluttajaturvallisuuslain soveltamisalalle kuuluvien palveluiden valvonta siirtyi kunnista Tukesiin 1.5.2016. Jatkossa näitä kohteita valvovat Tukesin kuluttajapalvelut-ryhmän tarkastajat, mutta kuntien terveystarkastajat tekevät edelleen mm. terveydensuojelulain ja elintarvikelain mukaista valvontaa.
Lisätiedot
Ylitarkastaja Kaarina Kärnä
Puh. 029 5052 184
sähköposti [email protected]
