Blogi: Onnettomuusilmoituksella voit auttaa muita – Ilmoita huomaamistasi vaaranpaikoista eteenpäin
Oletko koskaan kaatunut hiihtoladulla ja saanut naamallesi lumipesun, koska latu oli huonossa kunnossa? Oletko meinannut eksyä ulkoilureitille ja ehkä jo levottomana tähyillyt laskevaa aurinkoa vain siksi, ettei reittiviittoja tahtonut löytyä? Oletko meinannut kompastua kuntosalilla lattialle jätettyihin irtopainoihin ja lyönyt varpaasi samalla? Oletko saanut liikuntasalissa tikun jalkaasi?
Edellä mainitut esimerkit voivat tuntua arkipäiväisiltä, vähän noloiltakin. Kuinka nyt aikuinen ihminen voisi sillä lailla eksyä viitoitetulla ulkoilureitillä, ajattelet harmissasi. Voin lohduttaa, ettet ole ainoa. Minäkin eksyn välillä tai lyön varpaani kuntosalilla laitteisiin. Nämähän kuulostavat vain pieniltä, harmittomilta asioilta.
Yleensä pienissä haavereissa tai läheltä piti -tilanteissa ihminen yrittää palata normaaliin mahdollisimman pian. Vilkuilee taakseen, ettei vain kukaan huomannut ja menee kotiin nuolemaan haavojaan. Kaatuminen ja lumen pölähdys voivat aiheuttaa mukavat naurut kahvipöydässä ja asia saattaa jäädä siihen. Tikku otetaan pois jalasta ja elämä jatkuu.
Tiesitkö, että vaaran paikoista vaikeneminen ei ole aina hyvästä? Sinun jälkeesi huonokuntoisella ladulla voikin hiihtää joku, joka ei selviäkään pyllähdyksestä vain naurulla vaan joutuu sairaalaan. Tikku jalkapohjassa tuntuu vähäpätöiseltä, mutta onko tilanne enää sama, jos tikun saakin joka vuorolla joku? Ja niitä vuoroja voi olla illassa viisikin ja viikkotasolla onkin jo kyse varsin monesta tapauksesta. Kuulostaako tämä sitten enää normaalilta?
Ilmoita palveluntarjoajalle, jos huomaat puutteita turvallisuudessa
Palveluntarjoajalle on kulutuspalvelujen turvallisuutta koskevassa laissa säädetty velvollisuudeksi pitää onnettomuuskirjanpitoa. Tämä tarkoittaa sitä, että palveluntarjoajan pitää tietää, mitä hänen palvelussaan tapahtuu. Kirjanpidon toteutustapoja voi olla monia, kuten Excel-taulukoita, vihkoja, nuppineuloja kartassa tai irtopapereita. Malli on käytännössä vapaa mutta pakollinen. Tätä et välttämättä tiennytkään, mikä on ihan normaalia. Onnettomuuskirjanpito on palveluntarjoajan oma sisäinen työkalu turvallisuuden seurantaan.
Palveluntarjoajalla itsellään on vastuu seurata palvelun turvallisuutta jatkuvasti esimerkiksi päivittäisten tarkastusten avulla. Palveluntarjoaja ei kuitenkaan osaa ennustaa, nähdä seinien läpi tai tähyillä taivaalta käsin, mitä hänen palvelussaan koko ajan tapahtuu. Kaikissa liikuntapalveluissa ei välttämättä ole henkilöstöä paikalla ohjaamassa tai valvomassa toimintaa. Käyttäjät saavat tehdä paljon itsenäisesti, mikä on hyvä asia. Vastuullisuus ohjeiden mukaisesta käytöstä lisääntyy sillä tavalla. Samalla käyttäjille voi tulla arvokkaita havaintoja palvelun turvallisuudesta, mitä varten palveluntarjoajalla pitää olla kanava näiden havaintojen ilmoittamista varten.
Turvallista palvelua ei voi luoda yksin, vaan se tehdään yhdessä. Sen tekevät niin palveluntarjoaja, viranomainen kuin käyttäjäkin. Joten kun seuraavan kerran liukastut uimahallissa, kompastut uimarannan laiturilla, meinaat ajaa puuta päin moottorikelkkasafarilla tai saat tikun jalkaasi, niin kerro siitä palveluntarjoajalle. Parhaimmassa tapauksessa tekemällä onnettomuus- tai läheltä piti -ilmoituksen, saatat pelastaa seuraavan käyttäjän hengen. Kiitos siitä.
Saija Hertteli
Kirjoittaja työskentelee ylitarkastajana Kuluttajapalvelut-ryhmässä. Hänen vastuualueelleen kuuluvat mm. kuntien ja kaupunkien tarjoamat liikunta- ja leikkikenttäpalvelut.
