Kuvaus: Oppaassa kuvataan, miten kemikaaleista aiheutuva onnettomuusvaara otetaan huomioon vaarallisia kemikaaleja käsittelevien tai varastoivien tuotantolaitosten sijoituksessa sekä laitosalueen ulkopuolisessa maankäytön suunnittelussa ja kaavoituksessa.
Kohderyhmä: Opasta voi hyödyntää uusien tuotantolaitosten suunnittelu- ja perustamisvaiheessa, tuotantolaitoksissa tapahtuvien merkittävien muutoksien arvioinnissa sekä tuotantolaitosten ympäristön maankäytön suunnittelussa.
Julkaisupäivä: 24.6.2025
Kemikaalin terveysvaikutuksia kuvaava akuutin altistumisen raja-arvo, katso liite 1.
BLEVE (Boiling Liquid Expanding Vapor Explosion)
Ylipaineen alaisen nesteen räjähdysmäisen nopea höyrystyminen, kun neste pääsee laajenemaan äkillisesti paineastian murtumisen seurauksena. Yleisimmin BLEVE tapahtuu, kun metallinen säiliö on kuumentunut yli sen suunnittelulämpötilan. Jos neste on syttyvää, voidaan käyttää termiä kuuma BLEVE ja jos neste ei ole syttyvää, BLEVEä sanotaan kylmäksi.
Kuuman BLEVEn syntymiseen tarvitaan ulkoapäin tuleva lämpökuorma (tulipalo, pistoliekki), joka aiheuttaa säiliön sisällä olevan syttyvän nesteen lämpötilan nousun riittävän paljon nesteen normaali-ilmanpaineen kiehumislämpötilaa korkeammaksi. Kylmä-BLEVE ei vaadi ulkoista lämpökuormaa, vaan se voi johtua myös mekaanisesta vauriosta, ylitäytöstä tai muusta lämmönnousuun liittymättömästä paineen kasvusta.
BLEVE ei ole mahdollinen säiliöillä, jotka eivät kestä ylipainetta, jossa neste voi kuumentua kiehumispisteensä yläpuolelle. BLEVE-riskin pienentämiseksi käytetään varoventtiileitä, palosuojauksia ja säiliön sijoittamisesta riittävän etäälle palovaarallisista kohteista.
BLEVE-räjähdyksessä säiliö repeää kappaleiksi, ja sen sisältö vapautuu yhdellä kerralla kokonaan ja laajenee voimakkaasti. Räjähdysmäisen höyrystymisen takia vapautuvan aineen tilavuus voi laajeta hetkessä yli sata- kertaiseksi. Jos höyrystyvä aine on syttyvää, kuten nestekaasu, se syttyy räjähdyksessä ja palaa lyhyessä ajassa erittäin suurella teholla. Syntyy ylös kohoava tulipallo. Jos säiliön tilavuus on suuri (100 m3 luokkaa), tulipallon halkaisija voi olla satoja metrejä ja sen voimakkaan lämpösäteilyn etäisyys useita satoja metrejä.
BLEVElle on annettu kirjallisuudessa tarkempia määritelmiä. Katso esim. BLEVE fireball
Boil-over (ylikiehuminen)
Boil-over tarkoittaa äkillistä ja voimakasta palavan nesteen kuohahdusta säiliöstä. Se on seurausta tilanteesta, jossa vettä on joutunut (esimerkiksi säiliöpalon sammutuksen takia) kuuman palavan viskoosin hiilivedyn (esim. öljy) alle. Palon edetessä öljyn lämpö kuumentaa veden sen kiehumispistettä korkeampaan lämpötilaan, jolloin jossain vaiheessa vesi höyrystyy äkillisesti ja tunkeutuu kuplina öljyn läpi. Öljyn viskoosin luonteen vuoksi muodostuu laaja kuohunta, joka saavuttaessaan palavan pinnan syttyy ja voi aiheuttaa palon räjähdysmäisen kasvun. Roiskeita voi levitä säiliökoosta riippuen jopa pariin sadan metrin päähän.
ERPG (Emergency Response Planning Guidelines)
Kemikaalin terveysvaikutuksia kuvaava raja-arvo, katso liite 1.
Herkkä kohde
Herkkä kohde on määritelty kemikaaliturvallisuusasetuksessa 856/2012 8.2 §: ”Sijoituksessa on otettava erityisesti huomioon ihmisten ja väestön terveyden kannalta erityisen herkät kohteet, kuten hoitolaitokset, terveyskeskukset, ostoskeskukset, koulut, päiväkodit, kokoontumistilat ja -alueet sekä asuinalueet, liikenteen solmukohdat ja muut kohteet, joissa voi samanaikaisesti olla suuri joukko ihmisiä ja joista poistuminen tai joissa suojautuminen voi olla onnettomuustilanteissa erityisen hankalaa.”
Humahduspalo (leimahduspalo)
Syttyvän kaasun tai höyryn lyhytkestoinen palo, jossa ei synny ylipainetta ja palokaasut pääsevät vapaasti laajenemaan.
IDHL (Immediately dangerous to life or health)
Kemikaalin terveysvaikutuksia kuvaava raja-arvo, katso liite 1.
Kaasu- tai painesäiliöräjähdys (Pressure Vessel Burst/Rupture)
Paineellisen säiliön repeäminen, joka aiheuttaa voimakkaan ulospäin etenevän paineaallon. Paineaallon mukana ympäristöön leviävät myös säiliöstä repeytyneet kappaleet ja paineaallon mukaansa tempaamat esineet.
Kaasupilviräjähdys (Vapour Cloud Explosion, VCE)
Kaasupilviräjähdys tapahtuu, kun suuri määrä syttyvää kaasua vapautuu tai höyrystyy muodostaen ilman kanssa syttyvän seoksen, ja joka syttyy myöhemmin palamaan. Liekkirintaman etenemisnopeudesta riippuen kaasupilviräjähdykset ovat deflagraatioita (tyypillinen), mutta myös detonaatio on mahdollinen. Myös alueellista liekkirintaman kiihtymistä voi tapahtua (deflagration to detonation transition, DDT).
Korkeapaineisten vetykaasuvuotojen viivästynyt syttyminen johtaa kaasupilviräjähdykseen, jossa kaasusuihkun turbulenssi edelleen kiihdyttää liekkiä aiheuttaen huomattavan ylipaineen. Ilmiötä kutsutaan nimellä ”jet explosion”. Ilmiö tunnetaan ainoastaan vedyllä tai se on erittäin harvinainen muilla kemikaaleilla.
Tuotantolaitosten ympärillä oleva vyöhyke, jolla onnettomuusvaara on selvitettävä ja otettava huomioon maankäyttöä arvioitaessa ja päätettäessä. Tukesilta ja pelastusviranomaisilta on pyydettävä lausuntoa, ellei onnettomuusvaara tai sen vaikutus maankäyttöön ole ennestään tiedossa. Tukes määrittelee konsultointivyöhykkeet laadittujen onnettomuuksien seurausanalyysien sekä tunnettujen kyseiselle teolliselle prosessille tyypillisten onnettomuusvaarojen perusteella. Konsultointivyöhykkeen leveys vaihtelee 0,2 ja 2 km välillä riippuen laitoksen aiheuttamasta vaarasta. Konsultointivyöhyke lasketaan lähtökohtaisesti tontin (kiinteistön) rajasta. Konsultointivyöhyke ei ole sama asia kuin suojaetäisyys (katso suojaetäisyyden määritelmä).
Lammikkopalo (allaspalo, Pool fire)
Syttyvän nesteen vuotaminen ja palaminen maassa tai muulla pinnalla. Palon enimmäispinta-ala rajoittuu altaan, säiliön tai muun nesteen leviämistä rajaavan laitteiston tai pinnanmuodon kokoon. Säiliö- ja vallitilapalot ovat lammikkopaloja.
Lämpösäteily
Lämpösäteily on onnettomuuksissa yleensä seurausta tulipalosta. Voimakas lämpösäteily voi levittää paloja ja aiheuttaa palovammoja. Lämpösäteilyn intensiteetti tietyllä etäisyydellä tarkoittaa liekistä aiheutuvaa säteilytehoa pinta-alaa kohden (kW/m2).
Lämpösäteilyannos (Thermal Dose Unit, TDU)
Lämpösäteilyannos on lämpösäteilyn intensiteetin ja vaikutus- tai paloajan funktio. Lyhyillä altistumisilla palovammojen vakavuus riippuu lämpösäteilyannoksen suuruudesta, koska suuret intensiteetit ovat haitallisempia samassa aikayksikössä kuin pienet. Lämpösäteilyannos lasketaan yleisesti kaavalla TDU = (kW/m2)4/3 s
Paine
Paine on kaasun laajenemispyrkimyksen, nesteen painon tai näiden virtauksen aiheuttama seinämään kohdistuva voima jaettuna seinämän pinta-alalla. Paineen suuruus voidaan esittää absoluuttisena paineena tai yli- tai alipaineena. SI-järjestelmän mukainen paineen yksikkö on pascal (Pa), joka tarkoittaa yhden Newtonin voimaa neliömetriä kohden (N/m2). Tekniikan alalla usein käytetty yksikkö on baari (bar). Muutossuhde on: 1 bar = 100 kPa. Esimerkiksi normaalin ilmakehän paine on 1,01325 bar = 101,325 kPa.
Absoluuttinen paine (bara, bar absolute) Paine suhteessa absoluuttiseen tyhjiöön. Absoluuttista painetta käytetään, kun tarkastellaan aineiden termodynaamisia ominaisuuksia ja virtausominaisuuksia.
Mittauspaine (barg, bar gauge) Paine suhteessa ympäristön paineeseen. Yleisesti käytetty paineen mittaustapa (hyödyllisempi tieto).
Paineaalto Räjähdyskohdastaan ympäristöön laajeneva kaasun tilan hetkellinen muutos, jossa kaasun tiheys, paine ja virtausnopeus muuttuvat. Paineaallon etuosa voi olla joko jatkuva tai epäjatkuva. Aallon jatkuvaa etuosaa kutsutaan pehmeäksi tai vähittäiseksi paineaalloksi ja epäjatkuvaa etuosaa shokkiaalloksi. Deflagraationa alkanut paineaalto voi myöhemmin muuttua shokkiaalloksi. Paineaallon suuruus esitetään ylipaineena ja sen laatuna on tavallisesti kilopascal (kPa) tai baari (bar).
Heijastusaalto Paineaalto, joka seinämään tms. esteeseen osuessaan heijastuu siitä takaisin. Heijastusaallon suuruus ja suunta riippuvat paineaallon ja seinämän välisestä kohtauskulmasta. Kohtisuoraan seinämään osuessaan kaasun virtaus lakkaa kokonaan, ja paine nousee voimakkaimmin. Kohtisuoran shokkiaallon heijastusaallon ylipaine on aina vähintään kaksinkertainen alkuperäiseen shokkiaaltoon verrattuna.
Ylipaine/alipaine Todellisen paineen ja ympäristön ilmanpaineen erotus. Rakenteisiin ja muihin kohteisiin kohdistuvien rasitusten suuruudet ovat suoraan verrannollisia ylipaineen/alipaineen suuruuteen, ja niitä käytetään tavallisesti näiden paineenkestävyyden tarkastelussa.
Ylipaineimpulssi Paineaallolla on ylipaineen lisäksi ylipaineimpulssi. Sen suuruus riippuu ylipaineen suuruudesta ja sen kestoajasta. Ylipaineimpulssin tarkempi määritelmä on ylipaineen aikaintegraali, ja sen laatu on Pascal-sekunti (Pas). Paineaallon ylipaineimpulssi yhdessä ylipaineen kanssa aiheuttaa tuhoa rakenteille ja ihmisille luovuttamalla kohteeseen liikemääräänsä. Rakennukseen aiheutuvien vaurioiden arvioinnissa on huomioitava ylipaineen lisäksi ylipaineimpulssi sekä vastaavasti alipaineimpulssi.
Roll-over
Rollover-ilmiöllä tarkoitetaan tilannetta, jossa säiliössä olevat eri lämpötiloissa tai tiheyksissä olevat nestekerrokset sekoittuvat (pyörähtävät/roll-over) äkillisesti aiheuttaen nopean ja vaarallisen paineen nousun säiliössä. Nesteytetty maakaasu (LNG) on tyypillisin kemikaali, johon roll-overin vaara liittyy.
Suihkupalo (pistoliekki, Jet fire)
Paineenalaisena ja tiettyyn suuntaan vapautuvan syttyvän kaasun tai nesteen palaminen suihkumaisena pitkänä liekkinä.
Suojaetäisyys
Suojaetäisyydellä tarkoitetaan vaarallisen kohteen sallittua etäisyyttä ulkopuolisiin suojattaviin kohteisiin, kuten naapurin rajaan tai asuinrakennukseen. Suojaetäisyys mitataan vaarallisen kohteen kuten kemikaalia sisältävän säiliön, vallitilan tai prosessiyksikön uloimman kohdan etäisyydestä suojattavaan kohteeseen. Suojaetäisyyden voi nimensä mukaisesti ajatella olevan yksi suojakerros tai yksi riskienhallintakeino onnettomuutta vastaan. Samanaikaisesti on tärkeä ymmärtää, että suojaetäisyys ei koskaan ole ainoa keino ehkäistä onnettomuuksia ja rajoittaa seurauksia, vaan laitoksilta edellytetään aina monia varautumistoimenpiteitä. Oppaassa esitettyjä suojaetäisyyksiä lyhempiä suojaetäisyyksiä voidaan soveltaa tilanteissa, missä riskien arvioinnilla osoittamalla ja teknisiä suojaratkaisuja lisäämällä tai laitostoteutusta muuttamalla voidaan osoittaa saman tehoinen suojavaikutus saavutetuksi. Suojaetäisyyden täyttyminen ei myöskään tarkoita sitä, että laitoksen onnettomuuksien ehkäiseminen tai prosessiturvallisuuden kehittäminen voidaan lopettaa.
Suuronnettomuus
Suuronnettomuus on määritelty kemikaaliturvallisuuslaissa 390/2005 6 § 17. momentissa: ”Huomattava päästö, tulipalo, räjähdys tai muu ilmiö, joka seuraa tuotantolaitoksen toiminnassa esiintyneistä hallitsemattomista tapahtumista, jotka voivat aiheuttaa ihmisen terveyteen, ympäristöön tai omaisuuteen kohdistuvaa vakavaa tai välitöntä tai myöhemmin ilmenevää vaaraa laitoksen sisä- tai ulkopuolella ja jossa on mukana yksi tai useampi vaarallinen kemikaali tai räjähde”.
Suuronnettomuusvaarallinen tuotantolaitos
Kemikaaliturvallisuuslain (390/2005) tarkoittama, turvallisuusselvitystä tai toimintaperiaateasiakirjaa edellyttävä Seveso direktiivin alainen tuotantolaitos. Em. velvoitteet määräytyvät laitoksen kemikaalien määrien ja vaarallisuuden mukaan.
Tuotantolaitos
Tässä oppaassa käytetään termiä tuotantolaitos (tai laitos) tarkoittamaan sekä vaarallisten kemikaalien valmistus- tai käyttölaitoksia että niiden varastoja (säiliö- tai kappaletavaravarasto).
Vähimmäis(suoja)etäisyys
Vähimmäisetäisyydellä tarkoitetaan vaarallisen kohteen pienintä sallittua suojaetäisyyttä suojattavaan kohteeseen. Vähimmäisetäisyys eroaa suojaetäisyydestä siten, ettei siihen voi vaikuttaa teknisillä ratkaisuilla tai muilla riskinhallintakeinoilla.
1 Johdanto
Tässä oppaassa kuvataan, miten kemikaaleista aiheutuva onnettomuusvaara otetaan huomioon vaarallisia kemikaaleja käsittelevien tai varastoivien tuotantolaitosten (laitosten) sijoituksessa sekä laitosalueen ulkopuolisessa maankäytön suunnittelussa ja kaavoituksessa. Oppaassa käsitellään myös tuotantolaitoksen sijoittamista painelaitelainsäädännön näkökulmasta.
Opas on tarkoitettu hyödynnettäväksi uusien tuotantolaitosten suunnittelu- ja perustamisvaiheessa, niissä tapahtuvien merkittävien muutoksien arvioinnissa sekä tuotantolaitosten ympäristön maankäytön suunnittelussa.
Opasta voidaan käyttää myös tuotantolaitoksen sisäisessä sijoittelussa eli ns. layout-suunnittelussa arvioimaan riittäviä etäisyyksiä eri toimintojen ja laitteistojen välillä. Oppaassa ei kuitenkaan määritetä sisäisiä suojaetäisyyksiä, vaan ne on ratkaistava laitoksen suunnitteluvaiheessa riskienarviointien ja seurausanalyysien tulosten perusteella. Valmiita sisäisiä suojaetäisyyksiä löytyy esimerkiksi standardeista. Layout-suunnittelun tai sisäisten suojaetäisyyksien arvioinnin kautta voi tulla vaatimuksia myös tuotantolaitoksen kiinteistön tai alueen koolle.
Tuotantolaitoksen sijoittamiseen vaikuttaa useita eri lainsäädäntöjä. Kemikaaleista aiheutuvan onnettomuusvaaran kannalta oleellisimmat säädökset ovat:
Laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta (ns. kemikaaliturvallisuuslaki) (390/2005)
Valtioneuvoston asetus vaarallisten kemikaalien teollisen käsittelyn ja varastoinnin turvallisuusvaatimuksista (ns. kemikaaliturvallisuusasetus) (856/2012),
Alueidenkäyttölaki (133/1999), lain uudistus menossa
Rakentamislaki (751/2023)
Painelaitelaki (1144/2016).
Tähän kappaleeseen on koottu tärkeimmät vaatimukset, jotka vaikuttavat laitoksen onnettomuusvaaran huomioimiseen laitoksen sijoitusta suunniteltaessa.
Onnettomuusvaaraa aiheuttavan laitoksen etäisyys tulee olla riittävä erityisesti sellaisiin kohteisiin, joissa voi olla ihmisiä. Mitä herkemmästä kohteesta (koulu, sairaala, päiväkoti jne.) tai maankäytönmuodosta on kyse, sitä kauempana niiden tulee olla vaarallisista laitoksista (kuva 1). Herkällä kohteella tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että kohteessa voi olla paljon ihmisiä, jotka altistuvat onnettomuuden vaikutuksille sekä sitä, että kohteessa olevien ihmisten kyky toimia onnettomuustilanteessa on alentunut.
Laitoksen etäisyyden tulee olla riittävä myös muuhun teollisuuteen, luonnonsuojelualueisiin ja muihin ympäristönsuojelun kannalta tärkeisiin kohteisiin.
Kuva 1: Tuotantolaitosten sijoitusperiaatteena on, että herkät kohteet sijoitetaan mahdollisimman kauas vaaraa aiheuttavasta kohteesta.
2.1 Kemikaaliturvallisuuslainsäädäntö
Euroopan unionin sääntelyssä vaarallisten kemikaalien aiheuttamat vaarat käsitellään direktiivissä 2012/18/EU vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta sekä neuvoston direktiivin 96/82/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta 4.7.2012 (Seveso III -direktiivi) (2012/18/EU). Direktiivi koskettaa yli 12 000 tuotantolaitosta EU:n alueella.
Direktiivin nimen taustalla on pieni italialainen kaupunki nimeltä Seveso, jossa kemikaalilaitoksen onnettomuuden seurauksena myrkyllistä dioksiinia levisi laajalle alueelle. Seveso III-direktiivi velvoittaa toiminnanharjoittajat ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin toimiin kemikaalionnettomuuksien ehkäisemiseksi ja seurausten rajoittamiseksi (artikla 5). Direktiivin mukaan jäsenvaltioiden on huolehdittava, että niiden maankäytön suunnittelussa pidetään yllä riittävää etäisyyttä tuotantolaitosten ja yhteiskunnan muiden toimintojen ja arvokkaiden luontokohteiden välillä (artikla 13.)
Suomessa Seveso-III direktiivin velvoitteet on pääosin pantu täytäntöön kemikaaliturvallisuuslailla (Laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta 390/2005) ja sitä täydentävillä asetuksilla. Toimivaltaisia viranomaisia ovat Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) ja paikalliset pelastusviranomaiset. Alueidenkäyttöä, kaavoitusta ja rakentamista ohjataan omalla lainsäädännöllä. Laitoksen sijoittamista koskevat vaatimukset on esitetty Valtioneuvoston asetuksessa vaarallisten kemikaalien käsittelyn ja varastoinnin turvallisuusvaatimuksista 856/2012. Näiden säädösten piirissä on Suomessa noin 1000 Tukesin valvomaa tuotantolaitosta.
Tuotantolaitoksen sijoittamisen kannalta olennaisimmat pykälät ovat kemikaaliturvallisuuslain (390/2005) 17-20 §:t. Näiden pykälien perusteella sijoittamisessa on huomioitava:
Laitoksen ympäristön maankäyttö (17 §)
Luontokohteet ja pohjavesialueet (18 §)
Laitoksen ulkopuolinen toiminta ja luonnonolosuhteet eivät aiheuta vaaraa laitokselle (19 §) Laitoksen sijoituspaikan kaava, kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja kaavamääräykset (20 §)
Asetuksen 856/2012 luvussa 2 (4-20 §:t) on annettu tarkempia laitoksen sijoittamista koskevia periaatteita ja vaatimuksia: sijoittamista koskevat periaatteet (4-5 §:t)
onnettomuudesta aiheutuvan lämpösäteilyn, paineen ja terveysvaaran huomioon ottaminen sijoittamisessa (6-8 §:t)
luonnolle, yhteiskunnan keskeisille toiminnoille tai kulttuurihistoriallisesti arvokkaat kohteet (9 § ja 11 §)
pohjaveden suojelu (10 §)
erilaisiin kemikaalivarastoihin ja prosessilaitteistoihin liittyvät sijoitusvaatimukset (12-20 §:t)
Asetuksen 856/2012 3 luku käsittelee laitteistojen ja rakennusten sijoittamista tuotantolaitoksen sisällä.
Tuotantolaitoksen sijoituksessa on huomioitava laitoksen sijoituspaikan sekä sen ympäristön oikeusvaikutteisissa kaavoissa osoitetut käyttötarkoitukset ja kaavamääräykset. Oikeusvaikutteisia kaavoja ovat lainvoimaiset yleis- ja asemakaavat sekä osin maakuntakaavat. Kaavoituksen soveltuvuus selvitetään sekä uuden tuotantolaitoksen kemikaaliturvallisuuslupaa haettaessa että toiminnan merkittävästi muuttuessa (muutoslupa).
Laitoksen sijoituspaikalla tarkoitetaan tonttia tai kiinteistöä, johon tuotantolaitos sijoitetaan. Sijoituspaikan ympäristöllä tarkoitetaan aluetta, jossa on huomioitava mahdollisten onnettomuuksien vaikutukset (konsultointivyöhyke). Tuotantolaitoksen sijoittamisen edellytykset arvioidaan onnettomuuksien vaikutusten perusteella.
Laitosta ei ilman erityistä, perusteltua syytä saa sijoittaa pohjavesialueelle. Pohjavesialueille sijoittamista ei ole täysin kielletty, mutta laitoksen sijoituspaikkaa valittaessa on tarkkaan arvioitava voivatko kemikaalivuodot aiheuttaa vaaraa pohjavedelle ja miten luotettavasti pohjavesi voidaan suojata vuototilanteissa. Näihin asioihin on otettu kantaa myös ympäristönsuojelulaissa (527/2014).
Nestekaasulaitoksille on olemassa oma asetus, joissa kerrotaan perusvaatimukset rakentamiselle ja sijoittamiselle Valtioneuvoston asetus nestekaasulaitosten turvallisuusvaatimuksista (858/2012). Nestekaasulaitoksen sijoitukselle on annettu tarkempia ohjeita tässä oppaassa.
Maa- ja biokaasun käsittelystä säädetään valtioneuvoston asetuksessa maakaasun käsittelyn turvallisuudesta (551/2009). Maakaasuasetus antaa kaikki perusvaatimukset rakentamiselle, asentamiselle, tarkastamiselle, käytölle ja käytönvalvonnalle sekä toimenpiteille mahdollisissa vaurio- ja onnettomuustilanteissa. Maa- ja biokaasun käsittelyn ohjeistusta ja oppaita on koottu myös Tukesin verkkosivulle Maakaasu ja biokaasu.
Oppaassa kerrottujen vaatimusten lisäksi voi olla myös muita määräyksiä, vaatimuksia ja ehtoja, jotka tulee huomioida tuotantolaitoksen sijoittamisessa. Esimerkiksi rakennuslaki, rakentaminen sähkölinjojen tai liikenneväylien läheisyyteen, kaasujen siirto- ja jakeluputkistot jne.
2.2 Painelaitelainsäädäntö
Painelaitesäädäntö koostuu painelaitelaista (1144/2016), painelaitedirektiivistä (2014/68/EU), valtioneuvoston asetuksesta painelaitteista (1548/2016) sekä valtioneuvoston asetuksesta painelaiteturvallisuudesta (1549/2016).
Painelaitteiden ja niiden laitekokonaisuuksien tulee täyttää lainsäädännön asettamat turvallisuusvaatimukset, kun niitä saatetaan markkinoille tai otetaan käyttöön suunnitellussa kohteessa. Painelaitteista ei saa aiheutua vaaraa kenenkään terveydelle, turvallisuudelle tai omaisuudelle. Jos alueelle sijoitetaan painelaitelainsäädännön alaisia rekisteröitäviä painelaitteita tai kattiloita, tulee huomioida yleiset lainsäädännön vaatimukset. Näitä ovat sijoitussuunnitelma, laitoksen painelaitteiden rekisteröinti ja painelaitteiden käytön valvoja ja varavalvojan nimitys.
Valtioneuvoston asetuksessa painelaiteturvallisuudesta (1549/2016) 7 §:ssä on lueteltu painelaitteet, joiden sijoitussuunnitelman tarkastusta on pyydettävä tarkastuslaitokselta. Painelaitetta ei saa asentaa paikalleen, ennen kuin sijoitussuunnitelma on tarkastettu.
Sijoitussuunnitelman tarkastus vaaditaan mm. seuraaville painelaitteille:
rekisteröitävä kattila
autoklaavi, jonka suurimman sallitun käyttöpaineen ja tilavuuden lukuarvojen tulo on yli 1 000 bar x litraa
painesäiliö, joka sijoitetaan sisätilaan, yleisötilaan tai yleisen kulkuväylän välittömään läheisyyteen, ja jonka suurimman sallitun käyttöpaineen ja tilavuuden lukuarvojen tulo on yli 10 000 bar x litraa
kuljetettava painelaite tai kaasupulloyhdistelmä, joka sijoitetaan sisätilaan, yleisötilaan tai yleisen kulkuväylän välittömään läheisyyteen ja jonka tilavuus on yli 450 litraa. Katso ohje Automaattisen sammutuslaitteiston painelaitteet (pdf)
Kattilalaitoksen ympäristön kuvaus
Kattilalaitoksille on tehtävä vaaranarviointi, jossa kuvataan myös laitoksen ympäristö.
Laitoksen ympäristön kuvaus antaa yleiskuvan laitosta ympäröivistä riskikohteista riskinarvioinnin tueksi, mahdollisten dominovaarojen selvittämiseksi ja maankäytön suunnittelun ohjaamiseksi laitoksen ympäristössä. Sijainnissa tulee kuvata keskeiset maankäyttömuodot ja toiminnot laitoksen ympärillä 200 m säteellä. Lisää asiasta Kattilalaitoksen vaaran arviointiohjeessa Kattilalaitoksen vaaran arviointi.
3 Tuotantolaitoksen sijoituspaikan arviointi sekä sen ympäristön maankäyttö ja kaavoitus
Tuotantolaitoksen aiheuttamilla onnettomuusvaaroilla ja alueidenkäytön suunnittelulla on keskeinen merkitys tuotantolaitoksen sijoittamisessa. Ensiksi toiminnanharjoittajan on tunnettava tuotantolaitoksensa aiheuttamat onnettomuusvaarat ja niiden aiheuttamat vaikutukset. Toiseksi on huomioitava tuotantolaitoksen sijoituspaikan (tontin) ja sen ympäristön kaavoitus sekä kaavoituksen rajoitukset tuotantolaitoksen toiminnalle.
Tuotantolaitoksen sijoittaminen on kokonaisuus, jossa huomioidaan tuotantolaitoksen onnettomuusvaikutukset, sijoituspaikan tontti ja ympäröivien alueiden käyttö.
3.1 Miten laitoksen onnettomuusvaara selvitetään?
Tuotantolaitoksen onnettomuusvaara selvitetään tunnistamalla laitoksen sijoittamisen kannalta merkitykselliset onnettomuusskenaariot ja tutkimalla näiden skenaarioiden vaikutusalueet seurausanalyyseillä.
Tämä opas ja erityisesti sen 4. luku antaa ohjeita ja kriteereitä onnettomuusskenaarioiden valintaan ja seurausanalyysien laadintaan. Oppaan luvussa 5. on valmiita suojaetäisyystaulukoita pienemmille laitoksille, joiden olosuhteet ja prosessivaarat tunnetaan hyvin, jolloin niille on voitu määrittää valmiit suojaetäisyydet luotettavien onnettomuusmallinnusten perusteella. Mikäli näiden suojaetäisyyksien käyttöön liittyy ehtoja, on ne kerrottu erikseen.
Yleisesti ottaen terveydelle vaarallisten ja helposti haihtuvien tai kaasumaisten kemikaalien onnettomuudet aiheuttavat laajemmat vaikutusalueet kuin räjähdysten tai tulipalojen aiheuttamat onnettomuudet.
3.2 Uuden tuotantolaitoksen sijoittumisen arviointi
Uuden tai olemassa olevan tuotantolaitoksen merkittävän laajennuksen onnettomuusvaarat ja vaikutusalueet on selvitettävä investointiprojektin alussa eli yleensä jo paljon aikaisemmin kuin laitoksen lupahakemus jätetään Tukesille. Investointiprojektin alkuvaiheissa on tunnistettava vaarat, joita käytettävään teknologiaan ja kemikaaleihin liittyy. Päälaitekokojen ja kemikaalien valinnassa on pyrittävä noudattamaan luontaisen turvallisuuden periaatetta sekä kemikaaliturvallisuuslain (390/2005 8 §) mukaista toiminnanharjoittajaa velvoittavaa valintavelvollisuutta. Valintavelvollisuudella tarkoitetaan velvollisuutta ottaa käyttöön vähiten vaaraa aiheuttava kemikaali tai menetelmä.
Uutta laitosta ei voi sijoittaa paikkaan, jossa onnettomuudet voisivat aiheuttaa ympäristölle ja ihmisille sellaisia vaikutuksia, jotka eivät ole siedettäviä tai hyväksyttäviä lainsäädännön ja tämän oppaan kriteerien mukaisesti tai ne voisivat estää tai vaikeuttaa sijoituspaikan ympäristön oikeusvaikutteisten kaavojen toteuttamista. Tukesin lupaprosessi sijoittuu tyypillisesti laitoksen detaljisuunnittelu- tai rakentamisvaiheeseen, jolloin moni sijoitukseen liittyvä asia on jo päätetty. Investointihankkeen ja sen luvituksen kannalta on hyödyllistä, että toiminnanharjoittaja laatii investointiprojektille erillisen suunnitelman, jossa käsitellään tarvittavat riskianalyysit ja mallinnukset prosessiturvallisuuden ja sijoittamisen näkökulmasta sekä se, miten nämä analyysit ajallisesti sijoittuvat investoinnin toteutukseen.
Tukes viime kädessä päättää laitoksen sijoittumisesta kemikaaliturvallisuusluvassa, mutta koska Tukesin lupaprosessia ei voida yleensä käynnistää ennen sijoituspaikan valintaa, on erittäin suositeltavaa, että toiminnanharjoittaja on yhteydessä kunnan kaavoitusviranomaiseen ja Tukesiin heti hankkeen alkuvaiheessa. Kemikaaliturvallisuuslupahakemuksen liitteenä on toimitettava selvitys tuotantolaitoksen tontin kaavoituksesta sekä ympäristön kaavoitustilanteesta. Tarvittaessa Tukes pyytää kemikaaliturvallisuusluvan käsittelyn yhteydessä sijoituspaikan kaavan ja/tai ympäristön kaavan soveltuvuudesta lausunnon kunnan kaavoitusviranomaiselta.
3.2.1 Ympäristövaikutusten arviointi (YVA)
Mikäli hankkeesta käynnistetään ympäristövaikutusten arviointiprosessi, on siinä arvioitava myös suunnitellun tuotantolaitoksen onnettomuuksien vaikutuksia ja kaavoituksen soveltuvuutta. Tämä edellyttää, että suunnittelun hankkeen kemikaalit ja niiden käsittelylaitteistojen koot ja olosuhteet pystytään alustavasti arvioimaan niin, että onnettomuusmallinnukset pystytään tekemään. YVA-prosessin tuloksena tulisi toiminnanharjoittajalla ja viranomaisilla olla arvio sijoituspaikan kaavan soveltuvuudesta sekä ympäristön kaavojen mahdollisesti aiheuttamista rajoituksista suhteessa tuotantolaitoksen aiheuttamaan onnettomuusvaaraan.
3.3 Laitoksen sijoituspaikan kaavoitus
Lähtökohtaisesti kunta päättää alueidenkäytöstä ja kaavoituksesta alueellaan. Suunniteltu tuotantolaitos tulee sijoittaa paikkaan, jonka oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja kaavamääräykset mahdollistavat kyseisen toiminnan. Toiminnan on oltava kaavan ja sen määräysten mukaisia. On selvää, että tuotantolaitosta ei voi sijoittaa virkistys- tai asuinalueelle.
Kemikaaliturvallisuuslaissa (390/2005) käytetty toiminnan laajuuden luokittelu (lupavelvollinen laitos, toimintaperiaateasiakirjalaitos, turvallisuusselvityslaitos) ohjaa kemikaaliturvallisuuden hallintaa, luvitusta ja viranomaisvalvontaa.
Kaavoitettaessa alueita uusille suuronnettomuusvaarallisille, SEVESO III-direktiivin mukaisille laitoksille suositellaan kaavamerkintää T/Kem tai kaavamääräyksissä merkintää kaavan soveltuvuudesta merkittävälle vaarallisia kemikaaleja varastoivalle tai käsittelevälle laitokselle. T/Kem kaavamerkintää suositellaan myös olemassa oleville Seveso III-direktiivin mukaisille laitoksille, mikäli alueen kaavaa päivitetään. T/kem -kaavamerkintä tarkoittaa teollisuus- ja varastoaluetta, jolla on/jolle saa sijoittaa merkittävän, vaarallisia kemikaaleja valmistavan tai varastoivan laitoksen. T/Kem-kaava tai maininta kaavamääräyksissä antaa selvän osoituksen siitä, että alueen kaava on soveltuva suuronnettomuusvaaralliselle teollisuudelle. T/kem-kaavamerkinnän tulee perustua kaavoittajan tekemiin riittäviin selvityksiin.
Tapauskohtaisesti vaarallisten kemikaalien laajamittaista käsittelyä ja varastointia harjoittava laitos on mahdollista sijoittaa myös muilla kaavamerkinnöillä varustetuille alueille, kuten:
Tällöin arvioidaan sitä, vastaako laitos vaikutuksiltaan ja luonteeltaan kaavassa yleisesti osoitettua käyttötarkoitusta. Kaavan käyttötarkoituksen ja ajantasaisuuden arviointi on tärkeää silloin, kun laitoksen onnettomuusvaikutukset voivat ulottua laajasti laitosalueen ulkopuolelle tai toiminnan riskit poikkeavat selkeästi aiemmin alueella harjoitetusta tai kaavassa määritellystä toiminnasta. Uutta laitosta rakennettaessa tai olemassa olevien laitosten laajennusten yhteydessä on olennaista selvittää, että kaavan perusteena olevat selvitykset ovat riittäviä vaarallisten kemikaalien teolliseen käsittelyyn tai varastointiin liittyvien turvallisuus- ja ympäristöriskien näkökulmasta. Tarvittaessa kaavaa muutetaan tai täydennetään siten, että siitä käy ilmi, että kohteessa saa käsitellä ja varastoida vaarallisia kemikaaleja.
Laitoksen tontin lisäksi on huomioitava ympäröivien tonttien kaavamerkinnät. Rakennettava laitos ei saa rajoittaa ympäröivien tonttien kaavassa osoitettua käyttöä. Kaavan lisäksi arvioidaan aina laitoksen aiheuttamat onnettomuusvaarat, joten ainoastaan kaavan soveltuvuus tuotantolaitokselle ei varmista sijoitusta aiotulle tontille.
Puhtaan siirtymän sijoittamislupa on osoitus tuotantolaitoksen sijoituspaikan tontin soveltuvuudesta toiminnalle ilman asemakaavaa tai yleiskaavaa. Puhtaan siirtymän sijoittamisluvan myöntää tuotantolaitoksen sijoituspaikan kunta. Vaarallisia kemikaaleja tai räjähteitä valmistavien, käsittelevien tai varastoivien tuotantolaitosten sijoittamisluvan edellytyksenä on Rakentamislain 46 a §:n 1 momentin 11 kohdan mukaan sijoituspaikan ympäristön nykyisen ja tulevan oikeusvaikutteisen kaavoituksen huomioon ottaminen. Tämä edellyttää tuotantolaitoksen onnettomuusvaikutusten selvittämistä.
Rakentamislain mukainen puhtaan siirtymän sijoittamislupa ei ole takuu Tukesin luvalle, koska Tukesin lupaan vaikuttavat sijoituspaikan kaavan lisäksi laitoksen onnettomuusvaikutukset, onnettomuuksien ehkäisemiseksi tehdyt toimet ja sijoituspaikan ympäristön kaavat. Lisäksi sijoittamisessa tulee ottaa huomioon, että suuronnettomuusvaarallisten laitosten sijoittamista koskee myös alueidenkäyttölaki ja siihen liittyvät velvoitteet.
3.4 Uuden laitoksen sijoituspaikan ympäristön kaavojen ja olemassa olevan maankäytön huomiointi
Kemikaaliturvallisuuslain mukaan uutta laitosta ei voi sijoittaa siten, että sen onnettomuusvaikutukset estävät tai vaikeuttavat sijoituspaikan ympäristön oikeusvaikutteisten kaavojen toteuttamista. Tarkastelussa huomioidaan alue, jonne tämän oppaan mukaan arvioidut onnettomuusvaikutukset voivat ulottua. Toiminnanharjoittajan on selvitettävä onnettomuuksien vaikutusalueella olevien oikeusvaikutteisten kaavojen käyttötarkoitukset ja kaavamääräykset sekä alueella olemassa olevat toiminnot ja asutus.
Esimerkkejä:
Tuotantolaitoksen suunnitellun sijoituspaikan naapuriin on oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu päiväkoti ja laadittu mallinnus osoittaa vakavien onnettomuusvaikutusten yltävän kaavoitetun päiväkodin alueelle. Tässä tapauksessa onnettomuusvaikutukset estävät päiväkodin kaavan toteutumisen, jolloin tuotantolaitosta ei voida sijoittaa suunniteltuun paikkaan.
Alue on voitu muuttaa asuinalueesta teollisuusalueeksi. Tällöin alueella edelleen asuvat henkilöt voivat estää laitoksen sijoittumisen, jos vakava onnettomuusvaikutus ulottuu asuinkiinteistöihin.
Laitoksen sijoittamisessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota seuraaviin alueidenkäytön muotoihin: asuinalueet, koulut, hoitolaitokset, kaupan suuryksiköt, liikenneväylät sekä muut muodot, joissa samanaikaisesti ja säännöllisesti voi olla suuri määrä henkilöitä.
3.5 Kaavoitus ja rakentaminen olemassa olevien tuotantolaitosten läheisyydessä
Tuotantolaitoksen onnettomuusriskit on otettava huomioon ympäristön alueidenkäyttöä suunniteltaessa niin, että saavutetaan riittävä etäisyys vaarallisesta kohteesta herkkiin kohteisiin. Vaarallisia kemikaaleja laajamittaisesti käsittelevä ja varastoiva tuotantolaitos voi rajoittaa ympäristönsä alueidenkäyttöä ja rakentamista onnettomuusvaikutuksiensa vuoksi.
Onnettomuusvaikutusten huomioimiseksi Tukes on määrittänyt jokaiselle valvonnassaan olevalle tuotantolaitokselle ns. konsultointivyöhykkeen, jonka sisällä tehtävistä kaavamuutoksista ja merkittävästä rakentamisesta (esim. herkän kohteen rakentaminen) tulee pyytää Tukesilta ja pelastusviranomaiselta lausunto. Konsultointivyöhyke ei ole suojavyöhyke tai -etäisyys, vaan alue, missä onnettomuusvaaran vaikutus alueidenkäyttöön tulee selvittää. Konsultointivyöhyke ulottuu lähtökohtaisesti 0,2-2 km:n päähän tontin rajasta laskettuna.
Tukes toimittaa laitosten konsultointivyöhykeluettelon vuosittain kuntien, maakuntien liittojen, pelastusviranomaisten, ELY:n alueidenkäytönyksiköiden sekä AVI:n pelastustoimen kirjaamoihin. Tukes suosittelee, että konsultointivyöhykkeitä tai tarkempia suojaetäisyyksiä ei piirrettäisi julkaistaviin kaavakarttoihin, koska ne voivat muuttua tai ne voivat olla salassa pidettävää tietoa.
Konsultointivyöhykkeellä onnettomuusvaikutusten huomioiminen tapahtuu tämän oppaan kriteeristöllä vastaavasti kuin uudenkin tuotantolaitoksen sijoittuminen. Tukes hyödyntää lausunnoissaan tuotantolaitoksesta tehtyjä seurausanalyysejä tai muita arvioita onnettomuusvaikutusten vakavuudesta ja ulottuvuudesta. Lisärakentamista arvioidaan suhteessa olemassa olevaan onnettomuusriskiin huomioiden vaikutusalueella jo olevat toiminnot, henkilömäärä sekä yleiset edellytykset suojautua rakennusten sisään tai poistua alueelta turvallisesti. Tuotantolaitoksen ympärillä tehtävä lisärakentaminen ei myöskään saa aiheuttaa vaaraa tuotantolaitoksen toiminnalle (esim. tulipalovaaran lisääntyminen).
4 Onnettomuuksien vaikutusten mallintaminen ja vaikutusten arvioinnin kriteerit
4.1 Seurausanalyysi ja suojaetäisyyksien määrittäminen
Kemikaalionnettomuus alkaa tyypillisesti vuodosta. Syitä vuotoon voi olla useita, mutta kemikaalien vaaraominaisuuksista riippuen vuoto saattaa johtaa joko räjähdykseen, paloon, myrkyllisen aineen leviämiseen tai näiden yhdistelmään. Tässä luvussa on kerrottu, miten kemikaalionnettomuuksien seuraukset arvioidaan ja miten laitoksen suojaetäisyydet tulee määrittää.
Suojaetäisyyksien määrittäminen perustuu seurausanalyyseillä saataviin onnettomuuksien vaikutusalueisiin ja vaikutuksille määriteltyihin kynnysarvoihin. Monissa EU-maissa suojaetäisyydet perustuvat säädösten tai viranomaisen määrittämiin sallittuihin riskitasoihin (yksilön ja kollektiivisen kuoleman todennäköisyys), joita Suomessa ei ole määritelty tai käytössä. Onnettomuuksien ja niiden ihmiselle aiheuttamien vahinkojen (haittojen) todennäköisyydet on sen sijaan huomioitu ohjeistamalla skenaarioiden ja mallinnuksessa käytettävien parametrien valinnassa sekä asettamalla matalammat kynnysarvot (pienemmät siedettävät haittavaikutukset) herkille kohteille.
Luvussa on esitetty, mitkä onnettomuustyypit tai -skenaariot on valittava mallinnettavaksi laitoksen sijoituksen ja maankäytön suunnittelun kannalta. Mallintaminen perustuu vakaviin onnettomuustapauksiin, mutta rajaa samalla pois harvinaiset tapahtumat, kuten putkiston täysrepeämisen tai maapeitteisen nestekaasusäiliön BLEVEn. Kun mallinnukset tehdään yhdenmukaisilla kriteereillä, ovat myös toimintaa ja maankäyttöä rajoittavat ehdot yhdenvertaisia kaikille.
Onnettomuudet on aina mallinnettava ilman ennakoituja varautumistoimia ja suojakerroksia. Tämä tarkoittaa, että mallinnuksessa ei huomioida esimerkiksi automaattisia pysäytystoimintoja, myrkyllisiä kaasuja talteen ottavia pesurijärjestelmiä tai lämpösäteilyä rajoittavia vesivalulaitteistoja, jotka rajoittaisivat onnettomuuden seurauksia. Tällaisia suojaavia toimintoja tai suojakerroksia on mahdollista huomioida vain, jos seurausanalyysiä täydennetään yksityiskohtaisella riskinarviolla, jossa osoitetaan mitä vuodon syntymisen jälkeen tapahtuu ja miten kukin määritelty suojakerros vaikuttaa tapahtumiin. Jos määriteltyjen suojakerrosten suorituskyky todetaan riittäväksi ja alkuperäinen ilman suojakerroksia mallinnettu onnettomuusskenaario muuttuu hyvin epätodennäköiseksi, ei sitä tarvitse huomioida laitoksen sijoittamisessa. Tarpeen mukaan tätä riskinarviointia täydennetään uudella seurausanalyysillä, jossa suojakerrokset on huomioitu.
Erilaiset suojakerrokset eivät välttämättä ole samanarvoisia keskenään tai toisin sanoen niillä on erilainen riskinvähennyskyky. Myös suojaetäisyys pitää nähdä yhtenä suojakerroksena. Passiiviset järjestelmät, kuten vallitilat tai suojaseinät, ovat lähtökohtaisesti tehokkaampia ja luotettavampia järjestelmiä kuin aktiiviset, energiaa tai varsinkin ihmistä toimiakseen tarvitsevat järjestelmät. Ihmisen toimintaan liittyy aina paljon epävarmuuksia, minkä takia sitä ei voi käyttää suojakerroksena vakavissa onnettomuustapauksissa. Yleisesti ottaen vallitilat ja muut vastaavat vuodonhallintarakenteet saa ottaa huomioon seurausanalyyseissä. Luotettavuuteen tai seurausten vähentämismahdollisuuksiin vaikuttaa myös onnettomuuden ajallinen kehittyminen; esimerkiksi räjähdykset tapahtuvat yleensä nopeasti, jolloin niiden seurauksia on vaikeampi pienentää kuin tulipalojen vaikutuksia tai kemikaalivuotojen leviämistä.
Onnettomuusskenaariosta laaditun mallin tulee mahdollistaa lämpösäteilyn intensiteetin (kW/m2), huippuylipaineen (bar, kPa) ja kemikaalipitoisuuksien (ppm) laskeminen tietyllä etäisyydellä tiettyyn aikaan. Skenaarioiden valinnassa tulee huomioida kattavasti laitoksen eri toiminnot ja niiden sijoittuminen laitoksen alueella (esim. purku- ja lastauspaikka tontin reunalla).
4.1.1 Onnettomuusskenaarioiden tunnistaminen
Selvitetään laitoksella olevien kemikaalien vaaraominaisuuksien ja käsittelyolosuhteiden perusteella mahdolliset onnettomuustapaukset.
Nesteiden tai kaasujen palamisesta johtuvat paloskenaariot
Lammikkopalo
Suihkupalo
Tulipallo BLEVEn yhteydessä
Leimahduspalot (syttymisvaarallisen alueen määrittäminen)
Kaasupilviräjähdys
Myrkyllisen kaasun tai normaalissa ilmanpaineessa/lämpötilassa höyrystyvän nesteen vuoto
Räjähdysaineille on säädöksissä erilliset suojaetäisyysvaatimukset, eikä niitä käsitellä tässä oppaassa. Painelaite- ja pölyräjähdyksiä ei ilman erityisiä syitä edellytetä mallinnettavaksi. Boil- ja rollover-ilmiöitä ei edellytetä mallinnettavaksi, mutta niiden ehkäiseminen on huomioitava riskien hallinnassa.
Kiinteiden ja ei höyrystyvien nestemäisten kemikaalien vuotoja ympäristöön (vuodon kulkeutumista luonnossa) ei edellytetä mallinnettavan. Kemikaalivuodon tai sammutusjäteveden aiheuttaman ympäristöonnettomuuden vakavuutta kuvaavia selvityksiä voi kuitenkin olla tarpeen käyttää arvioitaessa talteenottoon käytettävien järjestelmien tehokkuutta ja luotettavuutta osana laitoksen muita prosessiriskianalyysejä. Oikein suunnitellut ja ylläpidetyt vallitilat ja muut vastaavat vuodonhallintarakenteet pidättävät kemikaalivuodot luotettavasti estäen niiden pääsyn luontoon.
4.1.2 Onnettomuusskenaariot
Alla on listattu vaarallisten kemikaalien tuotantolaitoksen sijoittamisen määrittävät onnettomuusskenaariot sekä esitetty mallinnuksen laatimiseen liittyvät reunaehdot.
Lammikkopalo
Palavilla nesteillä mallinnetaan suurimman varastosäiliön ja sitä ympäröivän vallitilan palo. Vallitilapalo voi peittää säiliöpalon liekin pysty- ja sivusuunnissa, jolloin yleensä riittää vallitilapalon mallintaminen. Jos säiliöalue on laaja ja eri suunnilla on palolle altistuvia kohteita, voi olla tarpeen mallintaa useampi säiliö-/vallitilapalo tai muun rajatun paloalueen (esim. maastolaatan) palo. Palosta aiheutuvan lämpösäteilyn määrittämiseksi tulee olla tiedossa palava neste ja palon pinta-ala.
Palavan nesteen putkistovuodon seurauksena syntyvä lammikkopalo mallinnetaan, jos putkiston sijainti voi aiheuttaa onnettomuusvaikutuksia laitosalueen ulkopuolelle. Mallinnettavaksi tapaukseksi valitaan pahin mahdollinen vuototapaus.
Ulkona sijaitsevissa nestemäisten kemikaalien kappaletavaravarastoissa (IBC-pakkaukset, tynnyrit ja astiat) mallinnetaan suurimman valuma-alueen tai allastuksen pinta-alan mukainen lammikkopalo huomioiden allastetulla alueella oleva koko kemikaalimäärä.
Suihkupalo
Jos paineellinen putkisto tai muu laitteisto sisältää syttyvää nestettä tai kaasua, mallinnetaan vuodon aiheuttama suihkupaloskenaario.
Tulipallo BLEVEn yhteydessä
Jos laitoksella on maanpäällisiä paineellisia syttyvän ja nesteytetyn kaasun säiliöitä, on mallinnettava BLEVEssä aiheutuvan tulipallon lämpösäteily- ja painevaikutukset. Nestekaasulaitoksilla (katso kappale 5.3) BLEVEn vaikutukset huomioidaan konsultointivyöhykkeellä. Laskennassa on huomioitava säiliön suurin mahdollinen täyttöaste (pahin mahdollinen skenaario).
Humahduspalo ja syttymisvaarallinen alue
Syttyvien kaasujen ja normaali-ilmanpaineessa/lämpötilassa höyrystyvien nesteiden vuodossa mallinnetaan vuodon syttymisestä aiheutuva humahduspalo. Syttymisvaarallinen alue mallinnetaan 50 % ja 100 % pitoisuudella alemmasta syttymisrajasta olevista kaasupilvistä (50 % ja 100 % LEL). Palavan pilven sisäpuolelle jäävä henkilö todennäköisesti menehtyy saamiinsa palovammoihin.
Varastorakennuksen palo
Rakennuksessa tai sen paloteknisesti osastoidussa varastossa olevien kemikaalien paloja ei tarvitse mallintaa. Näitä paloja käsitellään tavallisen rakennuspalon kaltaisesti.
Jos varastossa säilytetään kemikaaleja, jotka palaessaan muodostavat myrkyllistä kaasua on mallinnettava myrkyllisen kaasupilven leviäminen. Myrkyllisten savukaasujen mallintamisen tarvetta voi karkeasti arvioida siitä miten paljon paloon voi osallistua kemikaaleja, joissa on esim. kloori-, fluori-, tai rikkiatomeja, jolloin normaalien palokaasujen (CO, CO2 ja H2O) mukana voi olla myrkyllisempiä aineita. Myrkyllisiä aineita voi syntyä palamisen, pyrolyysin, hajoamisen tai hajoamistuotteiden välisen reaktion seurauksena. Rakennusmateriaalin tai muun palavan materiaalin palo- tai savukaasut voivat olla terveydelle vaarallisia, mutta niitä ei edellytetä mallinnettavan.
Mikäli tuotantolaitoksella (varastossa) on yli 150 tonnia syttyvää ainetta sisältäviä aerosolipakkauksia, on toiminnanharjoittajan arvioitava sisätilaräjähdyksen seuraukset tai perusteltava miksi räjähdys ei ole laitoksen olosuhteissa mahdollinen. Varastointimäärän lisäksi ainakin varaston koolla (pinta-alalla), pakkaustavoilla, varastointikorkeudella, sijoittelulla ja automaattisella sammutuslaitteistolla on vaikutusta räjähdyksen syntymiseen ja sen ehkäisemiseen. Katso esim. RR916 - Risk assessment for VCE scenario in an aerosol warehouse (hse.gov.uk) ja RC19: Recommendations for the storage of aerosol products.
Kaasupilviräjähdys
Kaasupilviräjähdys on mallinnettava syttyvien kaasujen ja normaalissa ilmanpaineessa/lämpötilassa höyrystyvien syttyvien nesteiden vuodoissa. Mallintamisessa on huomioitava räjähtämisen seurauksiin vaikuttavat tekijät kuten vuotokohta, syttymisajankohta ja -lähde, kemikaalin ominaisuudet ja olomuoto (faasi), palavan aineen massa syttymiskelpoisessa kaasupilvessä sekä estetiheys (congestion) ja tilan rajoitteisuus (confinement) syttymiskelpoisen kaasupilven alueella. Erilaisia esteitä tai tilaa rajaavia rakennelmia ovat esim. rakennukset, pensaat ja muu kasvillisuus, laitteistot ja putkistot alueella.
Kaasupilven syttymisajankohdaksi on valittava hetki, jolloin räjähdys aiheuttaa kaikkein suurimmat painevaikutukset. Kemikaalista ja olosuhteista riippuen räjähdys voi olla joko deflagraatio tai detonaatio. Räjähdys voi myös alkaa deflagraationa ja kiihtyä detonaatioon (DDT-ilmiö). Vetykaasulla on tarvittaessa huomioitava myös ns. jet explosion.
Kaasupilviräjähdysten mallintamisessa on määritettävä räjähdyksen painevaikutukset. Kaasupilviräjähdystä ei tarvitse mallintaa, jos vuotomäärät arvioidaan hyvin pieniksi niin, että painevaikutuksia ei voi syntyä.
Mikäli syttyvän kaasun laitteistoja on sijoitettu rakennusten sisään, on arvioitava sisätilaräjähdyksen mahdollisuus ja sen aiheuttamat seuraukset. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, kun rakennus sijaitsee lähellä tontin rajaa. Palavan nesteen varastosäiliöiden kaasutilan sisätilaräjähdyksiä ei edellytetä mallinnettavaksi, ellei säiliön suuri koko, palavan nesteen vaaraominaisuudet tai muu riskinarvioinnissa tunnistettu syy aiheuta tarvetta mallinnukselle. Sisätilaräjähdysten mallintaminen edellyttää erityisiä CFD-ohjelmistoja (virtauslaskentaa).
Myrkyllisyys
Myrkyllisen kaasun, normaalissa ilmanpaineessa/lämpötilassa höyrystyvän nesteen tai nesteeseen liuenneen ja haihtuvan myrkyllisen kaasun vuodon terveysvaikutukset on mallinnettava. Myös reaktion karkaaminen, aineiden keskenään reagointi ja kemikaalin hajoaminen on huomioitava. Myrkyllisellä kaasulla tarkoitetaan kaasuja, joilla on vaaraluokitus H330 (tappavaa hengitettynä) tai H331 (myrkyllistä hengitettynä).
4.1.3 Mallinnuksen lähtötiedot
Vuotoaukko ja -aika
Onnettomuusskenaarion alkaessa kemikaalia vuotaa ulos oletetun kokoisesta aukosta massavirralla, joka voidaan laskea kemikaalin ja prosessin olosuhteiden (paine, lämpö, olomuoto; neste, kaasu tai niiden seos) perusteella. Vuodon määrän ja nopeuden arviointia kutsutaan myös lähdetermiksi, jossa mallinnetaan vuodon virtaus- ja termodynamiikkaa.
Vuotokohta määritetään tyypillisimmin putken laippaan, tyhjennyskohtaan tai esimerkiksi varoventtiilin ulospuhalluskohtaan riippuen siitä, millaisessa laitteistossa vaarallista kemikaalia käsitellään tai varastoidaan. Mikäli kemikaali muodostaa lammikon ja haihtuu, on arvioitava lammikon pinta-ala haihtuvan määrän selvittämiseksi. Vuotokohdan sijainti (korkeus maanpinnalta) ja vuodon suunta on valittava siten, että ne vastaavat pahimman mahdollisen skenaarion olosuhteita. Yleisesti ottaen vakavimmat seuraukset aiheutuvat maanpinnalla ja vaakasuoraan tapahtuvilla vuodoilla. Seurausten kannalta oleellinen vuotokohta voi olla myös korkeammalla, kuten varoventtiili katolla tai putki putkisillalla.
Vuodot on mallinnettava oletetulla 10 % suurimman putken poikkipinta-alasta lasketulla vuotoaukolla. Prosessilaitteella vuoto lasketaan sen yhteydessä olevasta putkesta (esim. pumpun tai kompressorin painelinja). Vuotoaukon perusteella on määritettävissä vuodon massavirta (kg/s tai g/s). Vuodon kestoksi määritetään hetki, jolloin vuodosta muodostunut pilvi on suurimmillaan ja aiheuttaa vakavimmat seuraukset. Korkeapaineisilla kaasuvuodoilla tämä voi tapahtua sekunneissa tai korkeintaan minuuteissa.
Mallinnustuloksissa on ilmoitettava pilven koko, palavan tai myrkyllisen aineen massa pilvessä sekä tämän täyden pilven muodostumiseen kulunut aika (vuotoaika). Mikäli laitteisto tyhjenee ennen tätä hetkeä, voidaan käyttää todellista vuotoaikaa. Jos vuoto höyrystyy hitaasti tai jonkin muun syyn takia vakavampia seurauksia aiheuttavan pilven muodostumiseen menee pidempi aika, niin vuotoaika voidaan rajata enintään 10 minuutiksi.
Putkiston täysrepeämän tai muita vastaavia vakavampia skenaarioita ei käytetä laitoksen sijoituksen tai sijoituspaikkaa ympäröivän maankäytön suunnittelussa. Tällaisia katastrofaalisia skenaarioita voidaan hyödyntää varautumis- ja pelastusvalmiuksien suunnitteluun.
Sääolosuhteet
Kun kemikaali on vuotanut ulos, se alkaa levitä ympäristössä vallitsevien olosuhteiden mukaisesti.
Vaikutukset on laskettava seuraavissa sääolosuhteissa
Stabiilisuusluokka D ja tuulennopeus 5 m/s (5D)
Stabiilisuusluokka F ja tuulennopeus 2 m/s (2F)
Sääolosuhteiden määrittämisessä tarvittavien muiden parametrien on vastattava näitä olosuhteita. Maaston- ja pinnanmuotojen (pinnankarheuden) on vastattava laitoksen sijoituspaikan todellista ympäristöä esim. teollisuus- tai kaupunkiympäristö. Ulkolämpötilana voidaan oletuksena käyttää 15 oC ja ilman suhteellisena kosteutena 50 %. Ilmankosteudella on oleellinen vaikutus vain, jos ilman kosteus reagoi vuotaneen kemikaalin kanssa. Alueen vallitsevia tuulensuuntia ei oteta huomioon mallinnuksessa (vaikutusalueet on piirrettävä ympyröinä).
Sääolo 5D edustaa tyypillistä sääolosuhdetta Suomessa. 2F edustaa kaikkein epäedullisinta olosuhdetta (tyyni yöaika), jolloin onnettomuuksien vaikutukset ulottuvat pisimmälle. Maankäytön suunnittelussa käytetään 5D-säätilalla laskettuja skenaarioita. Myös 2F-säätilalla lasketut tulokset on ilmoitettava raportissa, koska niitä hyödynnetään herkkien tai asukastiheydeltään korkeiden kohteiden sijoittamisessa ja suunnittelussa sekä muussa riskinarvioinnissa.
4.1.4 Mallinnusmenetelmät ja ohjelmistot
Käytetyn mallinnusmenetelmän tai -ohjelmiston on sovelluttava niille skenaarioille, joita ollaan mallintamassa. Seurausanalyysiraportissa on kerrottava selkeästi mitä mallinnusmenetelmää ja -ohjelmistoa mallinnuksessa on käytetty. Mikäli skenaariossa on tunnistettu jokin tekijä tai muuttuja, joka voi oleellisesti vaikuttaa vaikutusalueisiin tai arvioinnin luotettavuuteen, on tällaiset suureet kuvattava raportissa. Seurausanalyysissä käytetyt parametrit on valittava konservatiivisesti. Seurausanalyysien tekoon on käytettävä vain tähän käyttötarkoitukseen suunniteltuja ohjelmistoja. Niiden valintaan vaikuttavat myös haluttu tarkkuus ja mallinnettavan skenaarion vaativuus.
Yleisesti mikään mallinnusohjelma ei voi huomioida kaikkia tekijöitä ja ne saattavat ali- tai yliarvioida vaikutuksia. Mallinnusohjelmistossa voi pystyä tekemään mallinnuksen myös sellaisesta skenaariosta, jolle ohjelma ei ole tarkoitettu tai skenaariosta, joka ei ole edes mahdollinen. Mallinnuksen tekijän on ymmärrettävä käytetyn ohjelmiston rajoitukset, koska muuten tulokset ja johtopäätökset voivat olla täysin vääriä.
4.1.5 Seurausanalyysin laatu- ja sisältövaatimukset
Seurausanalyysiä varten tarvitaan tietoja laitoksen prosesseista, kemikaaleista ja ympäristöstä. Tätä tietoa on saatavilla esim. käyttöturvallisuustiedotteista, PI-kaavioista, laitetiedoista, prosessikuvauksista, layout-kuvista, karttapalveluista, ja säätiedoista.
Raportissa esitetään:
Mallinnusohjelmisto, sen versionumero ja käytetty laskentamenetelmä (esim. räjähdyksillä Baker-Strehlow-Tang BST).
Kuvaus miten mallinnuksen lähtötiedot on hankittu, miten laskelmat on suoritettu ja miten tulosten oikeellisuudesta on varmistuttu (esim. vertailut aiempiin ja muualla esitettyihin mallinnuksiin).
Kuvaus mallinnuksesta vastanneen henkilön osaamisesta, kuten koulutus, työkokemus yleisesti ja mallintamisesta, referenssit.
Valitut skenaariot yksilöitynä ja perusteltuna, miksi nämä on valittu.
Laskennassa käytetyt parametrit ja oletukset, kuten päästö-/haihtumisnopeudet, vuotokohdan koko ja korkeus, vuotosuunta, sää- ja maasto-olosuhteet, palavan tai myrkyllisen aineen massa kaasupilvessä, pilven syntymiseen kulunut aika (vuotoaika), estetiheys ja tilan rajoittuneisuus tai vastaavat tuloksiin oleellisesti vaikuttavat tekijät. Viranomainen voi pyytää erikseen nähtäväksi käytetyt parametrit.
Vaara-alueet (lämpösäteily-/paine-/myrkyllisyysvaikutukset ja syttymisvaarallinen alue) kartalle piirrettyinä ympyröinä ja taulukossa esitettynä etäisyyden funktiona. Karttapohjalla on esitettävä selkeästi laitosalueen ympäristössä olevat herkät kohteet.
Vaikutusten kirjallinen arviointi suhteessa laitoksen ulkopuolisiin kohteisiin (kts. tarkemmin luku 5).
Yhteenvetokappale
Seurausanalyysin julkisuus
Julkisuuslain (621/1999) 24.7 §:n ja 24.8 §:n perusteella tarkat seurausanalyysitiedot voidaan luokitella salaisiksi. Tällaisia tietoja ovat esim. tarkat prosessikuvaukset, laitetiedot, PI-kaaviot, layout-piirustukset ja turvajärjestelmiä (varautumisia) koskevat tiedot. Sen sijaan vaaraa aiheuttavat kemikaalit, yleiset kuvaukset onnettomuusskenaarioista ja lähtötiedoista ovat julkisia samoin kuin vaara-alueet (vaikutusaluekartat).
Vaikutusalueet ja arviointikriteerit
Seurausanalyysin tuloksena on esitettävä seuraavien vaikutusalueiden etäisyydet:
Syttymiskelpoisen 50 % ja 100 % LEL-alueen laajuus vuotokohdasta mitattuna
3 kW/m2, 5 kW/m2 ja 8 kW/m2 lämpösäteilyintensiteetit
BLEVEllä myös tulipallon lämpösäteilyannos (TDU) ja huippuylipaineet
huippuylipaineet 0,05 barg, 0,15 barg ja 0,3 barg arvoilla
kemikaalipitoisuudet AEGL-2 (10 ja 30 min) ja AEGL-3 (10 ja 30 min) arvoilla. Mikäli kemikaalille ei ole AEGL-arvoja, voidaan käyttää ERPG-3 ja IDLH tai vastaavia arvoja huomioiden, ettei altistumisajat poikkeavat AEGL-arvoista.
Oletuksena vaikutukset arvioidaan 1,5-2 m korkeudella maanpinnan tasosta. Mikäli vuodot maanpinnalla leviävät oleellisesti pidemmälle, ympäristössä on korkeita rakennuksia tai mallinnus osoittaa, että kaasupilvet leviävät ylempänä, on tuloksia tarkasteltava näiden kohteiden kannalta merkityksellisissä korkeuksissa.
Vaikutusalueiden lisäksi laitoksen sijoituksen turvallisuuden arvioinnissa huomioidaan myös altistuvan kohteen henkilömäärää, altistumisaikaa, henkilöiden toimintakykyä, koulutettavuutta ja suojautumismahdollisuuksia, pelastuslaitoksen toimintamahdollisuuksia ja muita vastaavia tekijöitä.
Lämpösäteilyn intensiteetin kriteerit on listattu taulukkoon 1.
Taulukko 1. Lämpösäteilyn intensiteetin kriteerit
Lämpösäteilyn intensiteetti kW/m2
Vaikutus
Sallitut toiminnot
12-15
Kasvillisuus ja rakennukset voivat syttyä
Paloa kestävät tai palosuojatut rakennukset
8
Riski palon leviämiselle kasvaa, helposti palavat materiaalit voivat syttyä tai rikkoontua
Rakennukset, paloa levittävät kohteet
Suunnittelun lähtökohtana oleva korkein sallittu lämpösäteilyintensiteetti tontin rajalla
5
Ihmisen toiminta vaikeutuu, aiheuttaa palovammoja nopeasti
Rakennukset ja muut kohteet, joissa oleskelee ihmisiä
3
Pitkäaikainen altistus aiheuttaa palovammoja
Rakennusten poistumisovet ja -reitit
1,5
Epämiellyttävä lämpö
Tuotantolaitoksen ulkopuolella olevat vaikeasti evakuoitavat rakennukset tai suuri asukastiheys
Kuva 2: Lämpösäteilyn vaikutuksia. Lisää esimerkkejä eri lämpösäteilyn vaikutuksista löytyy esimerkiksi julkaisusta Casal, J. (2008) Evaluation of the Effects and Consequences of Major Accidents in Industrial Plants. Industrial Safety Series, Elsevier, Amsterdam.
Henkilöturvallisuutta arvioitaessa voi lisäksi olla perusteltua tarkastella lämpösäteilyannoksia. Ohjeellisina arvoina voidaan käyttää seuraavia:
lämpösäteilyintensiteetti 3 kW/m2 ja yli 2 minuutin vaikutusaika aiheuttaa palautumattomia vaikutuksia (lämpösäteilyannos 600 TDU)
lämpösäteilyintensiteetti 5 kW/m2 ja yli 2 minuutin vaikutusaika aiheuttaa kuolettavia vammoja (lämpösäteilyannos 1000 TDU)
Tekniset keinot, kuten palomuurit, säteilysuojaukset, palonkestävät materiaalit ovat yleensä hyväksyttäviä suojakerroksia lämpösäteilyvaikutusten vähentämiseen. Lämpösäteilyn intensiteettiä ja lämpösäteilyannoksia voidaan käyttää tuotantolaitoksen alueella sijaitsevien toimintojen ja suojautumisetäisyyksien arvioinnissa. Tuotantolaitoksen sisäpuolella sallitaan korkeammat lämpösäteilyintensiteetit kuin ulkopuolella.
Tekniset keinot, kuten palomuurit, säteilysuojaukset, palonkestävät materiaalit, ovat yleensä hyväksyttäviä suojakerroksia lämpösäteilyvaikutusten vähentämiseen. Lämpösäteilyn intensiteettiä ja lämpösäteilyannoksia voidaan käyttää tuotantolaitoksen alueella sijaitsevien toimintojen ja suojautumisetäisyyksien arvioinnissa. Tuotantolaitoksen sisäpuolella sallitaan korkeammat lämpösäteilyintensiteetit kuin ulkopuolella.
Painevaikutusten (huippuylipaine) arviointikriteerit on listattu taulukkoon 2.
Taulukko 2. Painevaikutusten arviointikriteerit
Huippuylipaine kPa (bar)
Vaikutus
Sallitut toiminnot
30 (0,3)
Rakennusten sortuminen, onnettomuuden leviäminen
Tuotantolaitteistot ja -rakenteet
15 (0,15)
Rakennusten vaurioituminen, vammautumisriski
Painevaikutuksille vähemmän alttiit rakennukset ja rakenteet tai muu perusteltu syy hyväksyä ylipaine
10 (0,1)
Suunnittelun lähtökohtana oleva korkein ylipaine tontin rajalla
5 (0,05)
Vähäinen vammautumisriski, korkeintaan pieniä vaurioita rakennuksille, ikkunoiden rikkoontuminen
Rakennukset ja alueet, joissa normaalisti oleskelee ihmisiä
Erilaiset esteet tai maaston muodot eivät merkittävästi suojaa paineaallon vaikutuksilta. Paineaallolta voi suojautua vain riittävän suuren etäisyyden avulla tai räjähdyksenkestäväksi suunnitellun rakennuksen sisällä. Painetta kestävien rakenteiden suunnittelussa on ylipaineen lisäksi huomioitava myös muita suureita (esim. yli- ja alipaineimpulssi, heijastusaallot).
Kuva 3: Paineaallon vaikutuksia.
4.3.1 Heitteet
Räjähdyksessä ja erityisesti BLEVEssä voi sinkoutua ympäristöön heitteitä, jotka kohdalle osuessaan aiheuttavat tuhoa. Heitteiden lentoradat riippuvat kappaleiden lähtönopeuksista/-kulmista ja koosta (ilmanvastus/painovoima). Heitteiden mallintamiseen on olemassa teoreettisia malleja ja tilastollisia analyysejä pohjautuen tehtyihin räjäytyskokeisiin. Heitteiden aiheuttama vaara on huomioitava viereisten rakennusten sijoituksessa ja/tai suojaamisessa, mutta heitteitä ei edellytetä mallinnettavan. Työterveyslaitoksen julkaisemissa OVA-ohjeissa on heitteille annettu suuntaa antavia vaara-alueita ja eristettävän alueen säteitä.
4.4 Terveysvaikutukset (VNa 856/2012 8 §)
Terveysvaikutusten arviointiin käytetään AEGL-3 ja –2 arvoja. Ne ovat kemikaalikohtaisia kynnysarvoja (pitoisuuksia), joiden ylittyessä ihminen voi saada
hengenvaarallisia vaikutuksia (AEGL-3)
vakavia terveysvaikutuksia ja menettää normaalin toimintakyvyn (AEGL-2)
jos altistuminen on jatkunut määritellyn aikavälin ajan. Vähäisempiä vaikutuksia kuten erilaisia ärsytysoireita tai hajuhaittoja ei edellytetä mallinnettavan.
AEGL-2 arvoa sovelletaan alueisiin, joissa ihmismäärät ovat säännöllisesti suuria (kauppakeskukset, kerrostaloalueet, urheiluhallit tms.) tai alueella on sellaisia kohteita, joissa ihmisillä oletetaan olevan heikentynyt toimintamahdollisuus suojautua. Tällaisia kohteita ovat hoitolaitokset, koulut ja päiväkodit.
AEGL-3 arvoa käytetään muihin vähemmän herkkiin kohteisiin tai alueisiin, koska näissä kohteissa on paremmat mahdollisuudet suojautua sisään tai poistua kaasupilven vaikutusalueelta ja näin välttyä vakavilta terveysvaikutuksilta.
Altistumisaikana käytetään pääsääntöisesti 30 min aikaa, mutta lyhytkestoisissa onnettomuuksissa tai tilanteissa, missä altistuvilla ihmisillä on hyvät suojautumis-/poistumismahdollisuudet voidaan käyttää lyhyempää 10 min aikaa. Lyhytkestoinen onnettomuus voi olla esimerkiksi yksittäisen kemikaalilaitteiston tai kuljetuspakkauksen rikkoontuminen. Hyvin lyhyissä enintään kymmenien sekuntien kestoisissa vuodoissa AEGL-arvot helposti yliarvioivat terveysvaikutuksia, koska ne on määritelty vähintään 10 minuutin altistuksille. Näissä tilanteissa voidaan riskien arviointiin ja Tukesin harkintaan perustuen käyttää muita kriteereitä kuin AEGL-arvoja, jotka paremmin kuvaavat altistuksen ja haitallisen terveysvaikutuksen suhdetta.
Myrkyllisiltä kaasuvuodoilta voidaan suojautua tehokkaimmin siirtymällä sisätiloihin, jolloin ihmisen altistus pienenee oleellisesti. Rakennusten ja niiden ilmanvaihdon oikealla toteutuksella voidaan edelleen vähentää ulkoa tulevien kaasujen kulkeutumista sisätiloihin. Työpaikoilla työskentelevillä ihmisillä on yleensä paremmat edellytykset suojautua, koska he voivat mm. harjoitella suojautumista ja toimimista kaasuvaaratilanteessa etukäteen. Tämän vuoksi työpaikkoja pidetään vähemmän herkkinä kuin julkisia tai asiakaskäytössä olevia tiloja.
4.5 Suojaetäisyydet muille kohteille
Kemikaaliturvallisuusasetuksen 9–11 § käsittelevät tuotantolaitoksen sijoitusta suhteessa luonnonsuojelu-, Natura- ja virkistysalueisiin, pohjavesialueisiin, yhteiskunnan toiminnan kannalta keskeisiin toimintoihin ja kohteisiin, kuten sähkölinjat, pääliikenneväylät tai kulttuurihistoriallisesti arvokkaat kohteet. Mahdolliset onnettomuudet eivät saa aiheuttaa haittaa edellä mainituille kohteille tai toiminnoille suhteessa niiden merkittävyyteen tai luontoarvoihin. Tarkempaa tietoa tuotantolaitoksen sijoittamisesta suhteessa näihin kohteisiin on koottu liitteeseen 4.
Suojaetäisyys tuulivoimalasta tuotantolaitokseen on lähtökohtaisesti 600 m. Jos etäisyys on lyhyempi, tulee tehdä selvitys tuulivoimalan turvallisesta sijoittamisesta. Arvioinnissa on huomioitava mm. tornin kaatuminen, lapojen irtoaminen, jään kertyminen ja irtoaminen sekä tulipalo.
4.5.1 Toisiaan lähellä olevat tuotantolaitokset
Dominoilmiö on tapahtuma, missä onnettomuus aiheuttaa uuden onnettomuuden toisella tuotantolaitoksella. Dominovaikutuksia katsotaan olevan räjähdyksillä ja tulipaloilla, mutta ei myrkyllisten kaasujen leviämisellä. Esimerkiksi räjähdyksen heite voi puhkaista naapurilaitoksella olevan säiliön tai säiliöpalo leviää viereisen laitoksen kemikaalivarastoon.
Tukes on määritellyt alueet missä onnettomuusvaara voi kasvaa tuotantolaitosten läheisyyden takia. Dominoalueet ovat tavallisesti syntyneet, kun koko alue on ollut alkujaan yhden toiminnanharjoittajan hallussa, mutta toimintaa on myöhemmin pilkottu useampaan yritykseen. Suomessa dominoalueet sijaitsevat teollisuuspuistoissa ja satamien varastoalueilla.
Kun uutta tuotantolaitosta tai sen laajennusta sijoitetaan olemassa olevan tuotantolaitoksen viereen, tulee sijoittelussa huomioida molempien laitosten onnettomuusvaikutukset onnettomuuden leviämisen estämiseksi. Eri laitosten onnettomuuksien vaikutusalueet voidaan koota esimerkiksi samalle karttapohjalle.
Ilmastonmuutoksen myötä luonnon ääri-ilmiöt, kuten tulvat, rankka- ja lumisateet, myrskytuulet ja maastopalot voivat voimistua ja niiden esiintyminen lisääntyä. Ääri-ilmiöt voivat aiheuttaa onnettomuuksia teollisuuslaitoksissa ja niille on olemassa oma termi: Natech (Natural hazard triggered technological accident; Chemical accident prevention, preparedness and response | OECD, Luonnon ääri-ilmiöihin liittyvien vaarojen arviointi prosessilaitoksilla). Luonnonilmiöiden aiheuttamat vaarat on otettava huomioon tuotantolaitoksen sijoittamisessa ja suunnittelussa, kuten säiliöiden ja rakennusten perustuksissa tai laitteiden tuki- ja suojarakenteissa.
Luonnonilmiöt voivat vaikuttaa laitoksen onnettomuusvaaroihin monella eri tavalla:
turvajärjestelmien ja -rakenteiden toimivuus voi heikentyä tai estyä kokonaan
hyödyke- ja tukijärjestelmien ja -laitteiden toiminta voi estyä
hätätilanteita varten tehdyt ohjeet ja toimintatavat eivät toimi kunnolla
pelastustoiminta hidastuu tai estyy kokonaan
luonnonilmiöt voivat aiheuttaa ns. dominoefektin teollisuusalueilla, joissa on useita eri toimijoita
osa luonnonilmiöistä voi kohdistua laajoille alueille ja aiheuttaa useita yhtäaikaisia onnettomuuksia
Sää- ja luonnonolosuhteiden tunteminen on osa laitoksen sijoituspaikan valintaa ja suunnittelua.
4.6 Sijoittaminen tuotantolaitoksen alueella
Laitosten sisäisten suojaetäisyyksien tarkoitus on estää onnettomuuksien leviäminen prosessialueelta toiselle tai korkean vuotoriskin laitteistosta muihin kriittisiin toimintoihin. Layout-suunnittelussa on otettava huomioon myös tarvittavat tieyhteydet, rakennukset, vallitilat sekä erilaiset tukitoiminnot, kuten muuntamot, palovesipumppaamot tai sammutusjätevesien talteenottorakenteiden sijoitus.
Riittävät sisäiset suojaetäisyydet tekevät laitoksesta luontaisesti turvallisemman ja kriisin kestävämmän (resilienssi), kun onnettomuuksien leviäminen on rajallista. Sisäiset suojaetäisyydet määritetään vastaavilla seurausanalyyseillä kuin ulkoisetkin suojaetäisyydet. Paine- ja lämpösäteilyvaikutusten arviontiin voidaan käyttää tämän oppaan kriteereitä (sallittuja ylipaine- ja lämpösäteilyintensiteettiarvoja) huomioiden, että laitosalueen sisällä vaikutuksia voidaan vähentää erilaisilla rakenteellisilla tai muilla suojausratkaisuilla.
Laitoksen suunnittelussa käytetään seuraavia yleisiä suunnitteluperiaatteita ja riskinhallintaratkaisuja:
Suurimmat kemikaalivarastot sijoitetaan prosessialueiden ulkopuolelle
Pelastusreittejä (lähestymissuuntia) on vähintään kahdelta eri suunnalta
Liikenne ohjataan riittävän etäälle vaarallisten kemikaalien laitteistoista
Liikennereitit laitosalueella määritellään talviolosuhteet huomioiden
Laitteistot sijoitetaan vuotoaltaisiin tai muiden vuodonhallintarakenteiden piiriin
Laitteistojen ympärillä on riittävästi vapaata tilaa (esim. paineenpurkusuunta, aiemmat laitteet, säiliöt ja niiden sijoitusehdot, huoltotoimenpiteet, paine- ja lämpösäteilyvaikutukset)
Estetään syttyvien kaasujen kerääntyminen syvennyksiin tai ahtaisiin paikkoihin
Ylimääräiset (esim. laite voidaan sijoittaa muualle) syttymislähteet poistetaan
Käytetään automaattisesti suljettavia venttiileitä kohteissa, joissa tarvitaan vuotokohdan nopeaa erottamista
Huomioidaan mahdolliset laitoksen seisokki- ja huoltotöiden vaatimat alueet tai tilat
Sijoitus on valittu siten, että painelaitetta voidaan tarkoituksenmukaisella tavalla käyttää, huoltaa ja tarkastaa
Sijoitus on valittu käyttö- ja muun henkilökunnan sekä yleistä turvallisuutta silmällä pitäen niin, että vauriotapauksissa paine purkautuu mahdollisimman rajoitetulle alueelle ja vähäisimmän vaaran aiheuttavaan suuntaan.
Laitteita sijoitettaessa tulee myös huomioida olosuhteiden kuten ulkolämpötilan vaikutus.
Paineen purkautumisen kantaville rakenteille aiheuttamat vauriot on pyrittävä rajoittamaan tekemällä riittävä osa sijoituspaikkaa ympäröivistä muista rakenteista kevytrakenteisina.
Kevytrakenteisiksi pinnoiksi katsotaan seinä tai välipohjarakenteet, jotka on mitoitettu alle 1 kN/m2 painekuormalle.
Sijoitushuoneen ympäröivien tilojen selvittely. Mikäli painesäiliö sijoitetaan muusta rakennuksesta erotettuun tilaan, on sekä viereiset että ylä- ja alapuolella sijaitsevat pysyvät työ- tai asuintilat suojattava lujarakenteisilla seinä- ja välipohjarakenteilla.
Lujarakenteisiksi katsotaan seinät ja välipohjat, jotka on mitoitettu vähintään 5 kN/m2 painekuormalle.
Mikäli painesäiliö on sijoitettu paikalle, jossa on trukki- tai muuta liikennettä, säiliön suojaksi on
rakennettava suoja-aita tai törmäyssuoja.
Kattilahuoneen heikon seinän tai nurkan sijainti on selvitettävä. Se ei saa sijaita hätäpoistumisreittien välittömässä läheisyydessä ja vaara-alueet tulee merkitä.
Huomaa erityisesti ulkosijoituksessa, että paine ei pääse purkautumaan suoraan ovista tai ikkunoista rakennukseen. Lisäksi otettava huomioon laitteen sijainti naapureihin ja tontin rajaan nähden.
Painelaitteiden sijoittamisesta on kerrottu tarkemmin PSK-standardissa PSK4902.
4.7 Yhteenveto sallituista onnettomuusvaikutuksista eri kohteissa
Kriittinen infrastruktuuri ei saa häiriintyä liikaa
Luontoarvot
Keskeiset luontoarvot eivät saa tuhoutua lopullisesti
Muut onnettomuusvaaralliset kohteet
Dominovaikutuksia ei saa syntyä
5 Suojaetäisyyksiä eräille kemikaaleille
Tässä luvussa on taulukoiden avulla esitetty palaville nesteille, hapelle, nestekaasulle, kylmälaitoksissa käytetylle ammoniakille sekä muille terveydelle tai ympäristölle vaarallisille aineille riittäviä suojaetäisyyksiä ulkopuolisiin kohteisiin. Räjähde- ja nestekaasukohteille sekä maakaasuputkistoille on säädöksissä täsmällisiä suojaetäisyysvaatimuksia.
Kemikaalivaraston (säiliö, siilo, kappaletavaravarasto tai vastaava) sijoituksessa on otettava huomioon kemikaaliturvallisuusasetuksen yleiset periaatteet. Asetuksen 12 §:n mukaan kemikaalivaraston etäisyyden tuotantolaitoksen tontin rajasta tulee aina olla vähintään 5 metriä.
5.1 Palavat nesteet
Palavalla nesteellä tarkoitetaan nestemäistä kemikaalia, jonka leimahduspiste on enintään 100 °C. Palavan nesteen varastojen suojaetäisyydet on määritettävä palossa syntyvän lämpösäteilyn perusteella kemikaaliturvallisuusasetuksen 13 §:n mukaisesti.
Standardeissa SFS 3350 (Palavien nestemäisten kemikaalien varastopaikka ja siellä olevat kemikaalien käsittelypaikat) ja SFS 3353 (Palavien kemikaalien tuotantolaitos) on annettu erilaisia suojaetäisyyksiä naapurin rajaan, liikenneväylään ja muihin vastaaviin paikkoihin. Näitä standardeja voidaan käyttää apuna suojaetäisyyksien määrittämisessä. SFS 3350 standardia sovelletaan, kun palavien nesteiden yhteismäärä on vähintään 500 m3.
Ulkona sijaitsevat maanpäälliset palavan nesteen varastosäiliöt, kappaletavara- ja astiavarastot, jotka eivät kuulu standardin soveltamisalaan sijoitetaan taulukon 3 mukaisesti.
Taulukko 3. Maanpäällisten palavan nesteen varastosäiliöiden ja ulkona sijaitsevien kappaletavara- tai astiavarastojen suojaetäisyys.
Varastointimäärä tai säiliön koko (m3)
Etäisyys 1 (m) etäisyys rakennuksiin ja muihin kohteisiin, jotka voivat palon vaikutuksesta syttyä
Etäisyys 2 (m) etäisyys herkkiin kohteisiin
1 ≤ V < 10
5
10
10 ≤ V < 100
10
20
100 ≤ V < 200
15
25
Suojaetäisyys lasketaan säiliön vaipasta tai mikäli säiliö on sijoitettu suoja-altaaseen (vallitilaan), etäisyys lasketaan altaan reunasta. Edellä annettuja etäisyyksiä lyhempiä suojaetäisyyksiä voidaan soveltaa, mikäli osoitetaan, että saman tehoinen suojavaikutus voidaan onnettomuustilanteessa aikaansaada esim. suojaseinämillä, vesisumutuksella tai muilla vastaavilla ratkaisuilla. Huom. Vähimmäisetäisyys tontin rajaan maanpäällisillä säiliöillä ja ulkona olevilla kappaletavara-/astiavarastoilla on 5 m (VNa 856/2012 12 §). Öljylämmityslaitteistoon kytketyn öljysäiliön osalta noudatetaan lainsäädännössä annettuja vähimmäisetäisyyksiä.
5.2 Happi
Hapettavien kemikaalien, kuten hapen säiliöiden sijoittamista on käsitelty kemikaaliturvallisuusasetuksen 15 §:ssä. Pääperiaatteena on se, että hapettavien kemikaalien vuoto ei saa aiheuttaa palavan materiaalin syttymistä.
Hapen pitoisuuden kasvaessa aiheutuu vaaraa ennen kaikkea siitä, että palavat materiaalit syttyvät helpommin, palavat kiivaammin ja palo leviää nopeasti (tulipaloja ja vaatteiden syttymisiä). Nestemäiset happiroiskeet saavat aikaan paleltumavammoja. Paineistettu happi voi saada jopa metallin palamaan esim. venttiilin avaamisen yhteydessä. Myös BLEVE on mahdollinen nesteytetyn hapen varastosäiliöllä.
EIGA (Euroopan teollisuuskaasuyhdistys) on arvioinut, että yli 23,5 % happipitoisuus on paloriskin kannalta merkittävä. Tällöin materiaalit kuten vaatteet syttyvät helposti ja palavat kiivaasti. Nestehappilammikosta haihtuva kylmä höyry aiheuttaa näkyvän sumupilven johtuen ilman kosteuden tiivistymisestä.
Happisäiliöitä ei saa sijoittaa palavasta materiaalista tehtyjen rakennusten seinustalle, lähelle palavaa materiaalia tai syttymislähteitä. Tukes-oppaassa Hapen turvallinen käsittely ja varastointi on annettu lisäohjeita happea käyttäville ja varastoiville toiminnanharjoittajille.
Säiliön sijoituksessa tulee huomioida painelaitelainsäädännön vaatimukset painelaitteiden sijoitukselle.
Taulukko 4. Nestehapen suojaetäisyydet
Varastointimäärä tai säiliön koko (m3)
Etäisyys herkkiin kohteisiin ja paikkoihin, joissa happivuoto voi aiheuttaa huomattavaa tulipaloriskiä (esim. palavan materiaalin varastot, sähkövarastot/latausasemat)
1 ≤ V < 10
15
10 ≤ V < 20
25
20 ≤ V < 35
40
Suurempien säiliöiden suojaetäisyydet määritetään tarvittaessa tapauskohtaisen seurausanalyysin avulla.
5.3 Nestekaasu
5.3.1 Nestekaasun käyttölaitokset
Nestekaasun suojaetäisyysvaatimuksia on tarkasteltu Turvallisuustekniikan neuvottelukunnan (TENK) kaasujaoston alatyöryhmässä (Nessu-työryhmä). Tarkasteltaviksi skenaarioiksi valittiin alla olevat seitsemän onnettomuusskenaariota. Valitut skenaariot kuvaavat kattavasti tyypillisen nestekaasulaitoksen vaaroja. Jos riskianalyysissä tunnistetaan lisäksi jokin muu vuotoskenaario, joka voi aiheuttaa merkittäviä onnettomuusvaikutuksia, tulee se huomioida laitoksen sijoittamisessa.
Yli 5 tonnia nestekaasua sisältävät nestekaasusäiliöt sijoitetaan ensisijaisesti maan alle tai maapeitteiseksi (858/2012 8 §). Maapeite suojaa säiliötä mahdolliselta ulkopuoliselta lämpösäteilyltä ja törmäyksiltä. Mikäli yli 5 tonnia nestekaasua sisältävä nestekaasusäiliö halutaan sijoittaa maanpäälle, tulee lupahakemuksessa esittää, miten riittävä turvallisuustaso saavutetaan (mm. miten säiliö suojataan törmäyksiltä ja lämpösäteilyltä, kts. nestekaasualan ohje) sekä tarkastella BLEVE-räjähdyksen vaikutukset säiliön sijoituspaikan ympäristössä.
Onnettomuusskenaarioiden vaikutukset mallinnettiin ALOHA-ohjelmalla. Onnettomuuksien vaikutusalueet kaikissa valituissa skenaariossa olivat noin 10-15 metriä sisältäen vuodosta aiheutuvan syttymiskelpoisen kaasupilven alueen (LEL 100 %), kaasupilven syttymisestä aiheutuvan humahduspalon lämpösäteilyn (3 kW/m2) ja mahdollisen vuotokohtaan syntyvän pistoliekin lämpösäteilyn (3 kW/m2).
Mallinnusten perusteella suojaetäisyys on 15 metriä, kun alla esitetyt reunaehdot täyttyvät. Suojaetäisyys tarkastellaan jäljempänä mainituista tarkastelukohdista.
Nestekaasu höyrystetään ja johdetaan käyttölaitteille kaasumaisena.
Höyrystimelle nousevan nestemäistä nestekaasua sisältävän putken koko on enintään DN25.
Säiliöajoneuvon säiliö on varustettu liikavirtausventtiilillä ja varastosäiliö on varustettu takaiskuventtiilillä, jotka pysäyttävät vuodon purkuletkun irrotessa tai rikkoontuessa.
Syttymiskelpoisen kaasupilven alue (LEL 100 %) on esteetön eikä kaasupilven syttyminen voi siten aiheuttaa merkittäviä painevaikutuksia (ns. suljetun tilan räjähdys), kts. esteettömän tilan määritelmä oppaan kohdasta 3.2.B6. Päästölähdettä ei suositella sijoitettavaksi kahden lähellä toisiaan olevan rakennuksen väliin.
Maanpäällisen säiliön vieressä ei ole palokuormaa eikä siihen voi kohdistua lämpösäteilyä lähellä olevien nestekaasun tai muiden laitteistojen, putkistojen ym. palosta. Nestekaasusäiliön paikka on valittu siten, että se on suojassa ajoneuvojen törmäyksiltä ja putoavilta/kaatuvilta esineiltä. Ensisijaisesti säiliö suojataan maapeitteellä tai sijoittamalla maan alle.
Tietoja mallinnuksesta:
Mallinnuksessa on käytetty ALOHA-ohjelmaa. Onnettomuusskenaariot ovat suhteellisen yksinkertaisia ja on arvioitu, että ALOHAlla saadaan näissä tapauksissa luotettavat tulokset. Vaikutusetäisyyksiä on verrattu myös Saksan, Hollannin ja Ruotsin etäisyyksiin luotettavuuden varmistamiseksi.
Mallinnuksissa on käytetty säätilaa 5D (tuulen nopeus 5 m/s, stabiilisuusluokka neutraali).
Syttymisaika on valittu sen mukaan, millä hetkellä mallinnus antaa suurimmat mahdolliset vaikutukset (syttyvän kaasuilmaseoksen määrä suurimmillaan).
Skenaario 1: Säiliöajoneuvon purkuletkun vaurioituminen tai irtoaminen varastosäiliön täyttöliittimestä. Purkuletkusta ja säiliöauton putkistosta vuotanut kaasu syttyy ja palaa humahtaen.
Tarkastelukohta: Nestekaasusäiliön täyttöliitin
Skenaario 2: Nestemäistä nestekaasua sisältävän putken tai varusteen vaurioituminen säiliön hoitokaivossa. Vuotoaukon koko 10 % putken poikkileikkauksen pinta-alasta, vuotomäärä on niin vähäinen, että säiliössä oleva liikavirtausventtiili ei sulkeudu. Vuotanut kaasu syttyy ja palaa humahtaen. Palo jatkuu pistoliekkinä vuotokohdasta.
Tarkastelukohta: Säiliön hoitokaivo (mikäli säiliön täyttöliittimet sijaitsevat säiliön hoitokaivossa, voidaan skenaarion 2 katsoa sisältyvän skenaarion 1 suojaetäisyyksiin)
Skenaario 3: Nestemäistä nestekaasua sisältävän putken vaurioituminen rakennuksen seinustalle nousevassa kohdassa tai laiterikko höyrystimellä. Vuotoaukon koko 10 % putken poikkileikkauksen pinta-alasta, vuotomäärä on niin vähäinen, että säiliössä oleva liikavirtausventtiili ei sulkeudu. Vuotanut kaasu syttyy ja palaa humahtaen. Palo jatkuu pistoliekkinä vuotokohdasta.
Tarkastelukohta: Nestemäisen nestekaasuputkiston nousukohta (mikäli putkiston nousukohta sijaitsee kaukana höyrystimeltä, tulee suojaetäisyydet tarkastella putkiston nousukohdan lisäksi höyrystimeltä)
Skenaario 4: Varoventtiilin avautumiseen johtava paineennousu höyrystimen jälkeisessä putkistossa. Höyrystinkeskuksen varoventtiilin ulospuhallusputkesta purkautuu nestemäistä nestekaasua. Vuotanut kaasu syttyy ja palaa humahtaen. Palo jatkuu pistoliekkinä vuotokohdasta.
Tarkastelukohta: Höyrystinkeskuksen varoventtiilin ulospuhallusputken pää
Skenaariota ei tarvitse huomioida, jos käytössä on paineenalennusventtiiliin toiminnasta riippumaton laite, esimerkiksi turvasulkuventtiili (kts. standardin SFS 5987 kuva 21a) tai vastaava toiminto, joka pysäyttää nestekaasun virtauksen höyrystinkeskuksen jälkeiseen putkeen paineen noustessa yli turvarajan.
Skenaario 5: Säiliö täytetään yli, nestekaasua purkautuu säiliön varoventtiilin kautta. Varoventtiili aukeaa hetkellisesti. Vuotanut kaasu syttyy ja palaa humahtaen.
Tarkastelukohta: Säiliön varoventtiilin ulospuhallusputken pää
Skenaariota ei tarvitse huomioida, jos:
säiliö on maapeitteinen tai maanalainen
säiliössä on kaasunpaluuyhde, jota käytetään säiliöauton ja säiliön kaasutilavuuden yhdistämiseen täyttötilanteessa
Skenaario 6: Vuoto pumppukeskuksella: Pumpun painepuolen putken tai letkun vaurioituminen, pumpun rikkoontuminen, vuotoaukon koko 10 % putken tai letkun poikkileikkauksen pinta-alasta. Vuotanut kaasu syttyy ja palaa humahtaen. Palo jatkuu pistoliekkinä vuotokohdasta.
Tarkastelukohta: Pumpun painepuolen liitoskohta
Skenaario 7: Maanpäällisen yli 5 tonnia nestekaasua sisältävän nestekaasusäiliön äkillinen paineen nousu ja repeäminen (BLEVE).
Skenaariota ei tarvitse huomioida, jos:
nestekaasusäiliö on maapeitteinen tai maanalainen
maanpäällinen säiliö on sisältää nestekaasua enintään 5 tonnia
Taulukossa 5 on esitetty, miten lämpösäteily- ja painevaikutukset huomioidaan nestekaasulaitteiston sijoituksessa suhteessa erilaisiin kohteisiin. Sijoituksessa tulee huomioida nestekaasuasetuksessa annetut vähimmäissuojaetäisyydet (VNa 858/2012 33 §). Nestekaasuasetuksessa annetut vähimmäisetäisyydet tarkastellaan säiliön täyttöliittimestä. Mikäli arvioidut onnettomuuksien etäisyydet ulottuvat pidemmälle kuin alla olevassa taulukossa mainitut vähimmäisetäisyydet, on niitä noudatettava.
Taulukko 5. Onnettomuusvaikutusten arviointi: Maapeitteiset ja maanalaiset säiliöt.
Kohde, johon onnettomuus voi vaikuttaa
Suurin sallittu vaikutus
Vähimmäisetäisyys VNa 858/2012 mukaan (m)
Paine (kPa)
Lämpösäteily (kW/m2)
Nestekaasua 5 t – 50 t
Nestekaasua 50 t – 200 t
Toisen raja
10
8
5
10
Yleinen liikenneväylä
10
8
5
10
Liikenteen solmukohdat
5
5
15
30
Tuotantolaitoksen rakennukset, laitteistot, rakenteet tai muut paloa levittävät kohteet
15
8
5
10
Tuotantolaitoksen rakennukset tai sen osat, joissa oleskelee pääsääntöisesti ihmisiä (esim. työpaikan ruokala, toimistorakennus) ja joissa onnettomuusvaikutukset voivat ulottua rakennukset sisäpuolelle
5
5
Asetuksessa ei ole vähimmäisetäisyyttä tälle kohteelle. Ilman erillistä onnettomuuden mallinnusta vähimmäisetäisyytenä käytetään 10 m.
Laitoksen poistumistiet
5
3
Asetuksessa ei ole vähimmäisetäisyyttä tälle kohteelle. Ilman erillistä onnettomuuden mallinnusta vähimmäisetäisyytenä käytetään 15 m.
Kiinteistön ulkopuoliset pientalot (rivi- ja omakotitalot)
5
3
15
30
Koulut, hotellit, kerrostalot, suurmyymälät, hotellien majoitustilat ja muut suuren väkijoukon kokoontumiseen tarkoitetut rakennukset
5
3
30
50
Hoitolaitokset ja muut vastaavat kohteet, joista poistuminen tai joiden tyhjentäminen on hidasta
5
1,5
100
100
Taulukossa 6 on esitetty, miten lämpösäteily- ja painevaikutukset huomioidaan nestekaasulaitteiston sijoituksessa suhteessa erilaisiin kohteisiin. Sijoituksessa tulee huomioida nestekaasuasetuksessa annetut vähimmäissuojaetäisyydet (VNa 858/2012 26 §). Nestekaasuasetuksessa annetut vähimmäisetäisyydet tarkastellaan säiliön ulkopinnasta. Mikäli arvioidut onnettomuuksien etäisyydet ulottuvat pidemmälle kuin alla olevassa taulukossa mainitut vähimmäisetäisyydet, on niitä noudatettava.
Tuotantolaitoksen rakennukset, laitteistot, rakenteet tai muut paloa levittävät kohteet
15
8
5
10
Tuotantolaitoksen rakennukset tai sen osat, joissa oleskelee pääsääntöisesti ihmisiä (esim. työpaikan ruokala, toimistorakennus) ja joissa onnettomuusvaikutukset voivat ulottua rakennukset sisäpuolelle
5
5
Asetuksessa ei ole vähimmäisetäisyyttä tälle kohteelle. Ilman erillistä onnettomuuden mallinnusta vähimmäisetäisyytenä käytetään 10 m.
Laitoksen poistumistiet
5
3
Asetuksessa ei ole vähimmäisetäisyyttä tälle kohteelle. Ilman erillistä onnettomuuden mallinnusta vähimmäisetäisyytenä käytetään 15 m.
Kiinteistön ulkopuoliset pientalot (rivi- ja omakotitalot)
5
3
15
35
Koulut, hotellit, kerrostalot, suurmyymälät, hotellien majoitustilat ja muut suuren väkijoukon kokoontumiseen tarkoitetut rakennukset
5
3
50
100
Hoitolaitokset ja muut vastaavat kohteet, joista poistuminen tai joiden tyhjentäminen on hidasta
5
1,5
Asetuksessa ei ole vähimmäisetäisyyttä tälle kohteelle. Ilman erillistä onnettomuuden mallinnusta vähimmäisetäisyytenä käytetään 100 m (edellytyksenä, että säiliön yläosaan ei voi kohdistua pistoliekkiä)
300
5.3.2 Nestekaasun pullo- ja astiavarastot
Nestekaasun määrä enintään 50 tonnia
Enintään 50 tonnia nestekaasua sisältäville varastoille (kaikki pullo/astiakoot) vähimmäisetäisyydet toisen rajasta, yleisestä liikenneväylästä ja ulkopuolisista rakennuksista sekä ihmisten kokoontumispaikoista määräytyvät nestekaasuasetuksen (858/2012 24 §) mukaisesti (taulukko 7). Pääsääntöisesti tämänkokoisille varastoille ei edellytetä erillistä onnettomuusvaikutusten mallinnusta. Vähimmäisetäisyydet katsotaan varastoalueen ulkoreunoista.
Taulukko 7. Nestekaasupullojen ja -astioiden varastointi ulkona
Nestekaasun määrä
Vähimmäisetäisyys (m)
enintään 1 tonni
3
yli 1 t mutta enintään 5 t
6
yli 5 t mutta enintään 50 tonnia
10
yli 50 tonnia
vaaran arviointiin perustuen
Tarkempi onnettomuusvaaran arviointi ja mallinnus voi olla kuitenkin tarpeellinen seuraavissa tapauksissa:
Nestekaasun varastointi on laajamittaista (vähintään 5 tonnia), varaston konsultointivyöhykkeellä (nestekaasupullo- ja astiavarastojen konsultointivyöhyke on lähtökohtaisesti 300 metriä) on herkkiä kohteita ja/tai riskienarvioinnissa esiin tulleet seikat edellyttävät tarkempaa arviointia.
Viranomainen sitä perustelluista syistä edellyttää.
Mikäli suojaetäisyys pienemmillä nestekaasuvarastoilla määritetään mallinnuksin, noudatetaan seuraavan kohdan ohjeita.
Nestekaasun määrä yli 50 tonnia
Yli 50 tonnia nestekaasua sisältävien pullo- ja astiavarastojen suojaetäisyys arvioidaan aina mallinnuksiin perustuen. Suojaetäisyys määritetään seuraavien onnettomuusskenaarioiden perusteella:
Suurimman varastoitavan nestekaasupullon/astian tai samassa häkissä varastoitavien pullojen varoventtiilipurkaus ja syttyminen.
Suurimman pullon/astian BLEVE-räjähdys
Suojaetäisyydet eri kohteille määritellään edellisen kappaleen taulukon 6 kriteerien mukaisesti (lämpösäteily- ja painevaikutukset). Lisäksi varaston turvallisessa sijoituksessa tulee arvioida kaasupullojen räjähdyksessä aiheutuvia heitevaikutuksia (ks. Kohta 4.3). Heitteiden aiheuttama vaara on huomioitava viereisten rakennusten sijoituksessa ja/tai suojaamisessa, mutta niitä ei edellytetä mallinnettavan. Heitevaikutusten arvioinnissa voidaan ehkäisevinä tekijöinä huomioida mm. pullohäkkien ja ympäröivien rakenteiden heitteitä rajaava vaikutus.
5.4 Ammoniakkikylmälaitokset
Ammoniakkikylmälaitoksella tarkoitetaan ammoniakkia kylmäaineena käyttävän kylmäkoneiston komponenttien ja sen toiminnalle välttämättömien laitteistojen laitekokonaisuutta. Ammoniakkikylmälaitoksia on tyypillisesti elintarviketeollisuudessa, pakkas- ja kylmävarastoissa sekä jäähalleissa ja -kentillä. Oppaan tätä kappaletta ei sovelleta ammoniakin valmistukseen tai varastointiin.
Ammoniakkikylmälaitosten onnettomuuksien vaara-alueet arvioidaan ammoniakkivuodon aiheuttaman terveysvaaran perusteella kemikaaliturvallisuusasetuksen 865/2012 16 §:n mukaisesti. Suunnittelussa on huomioitava myös kemikaalivuodon talteenottoon tai leviämisen rajoittamiseen tarkoitetut laitteistot ja järjestelmät asetuksen 73 § mukaisesti.
Ammoniakki on väritön, voimakkaasti pistävän hajuinen, erittäin ärsyttävä kaasu. Ammoniakin CLP-asetuksen mukaiset vaaralausekkeet ovat:
H221 Syttyvä kaasu. H331 Myrkyllistä hengitettynä. H314 Voimakkaasti ihoa syövyttävää ja silmiä vaurioittavaa. H400 Erittäin myrkyllistä vesieliöille.
Ammoniakki vuotaa ympäristöön tavallisesti kylmälaitoksen varolaitteiden tai hätätuuletuksen kautta. Vuodot ovat seurauksia erilaisista kylmälaitoskokonaisuuteen kuuluvien laitteiden kuten pumppujen, kompressorien, säiliöiden, venttiilien tai liitosten rikkoontumisista tai vikaantumisista. Ammoniakkikylmälaitoksen onnettomuusvaara riippuu sekä ammoniakin määrästä että laitoksen toteutuksesta. Suuressa vuodossa hengitysteiden ärsytystä voi ilmetä hyvinkin kaukana, mutta vakavaa terveysvaaraa arvioidaan aiheutuvan enintään 500 metrin etäisyydellä tavanomaisesta kylmälaitoksesta.
Tukesin valvonnassa olevien ammoniakkikylmälaitosten ns. konsultointivyöhyke on tyypillisesti 500 m, jolloin maankäyttöä on tarkasteltava tällä etäisyydellä tuotantolaitoksesta. Tietyillä ammoniakkikylmälaitoksilla, joilla on esimerkiksi useita erillisiä kylmälaitoksia tuotantolaitoksen alueella, voi olla myös pidempiä konsultointivyöhykkeen etäisyyksiä.
Ohjeita ja erilaisia tietoja ammoniakkikylmälaitoksista on löydettävissä esimerkiksi kansainvälisten kylmäjärjestöjen (iifiir.org ja iiar.org) sivuilta ja kotimaisen Suomen Kylmäyhdistys ry:n julkaisusta.
5.4.1 Kylmälaitosten sijoituksen arviointi ja mallintaminen eri kokoisilla laitoksilla
Kaikkia laitoksia koskevat kriteerit:
Ammoniakkikaasun terveysvaaran mallintamisessa sovelletaan tässä oppaassa luvussa 3 esitettyjä kriteereitä. Kylmälaitosten suunnitteluperusteet tulevat standardisarjasta SFS EN 378, jonka vaatimustasoa tulee noudattaa kaiken kokoisilla ammoniakkikylmälaitoksilla. Ammoniakkikaasun räjähdystä, nestemäisen ammoniakin tai sen vesiliuoksen leviämistä ympäristöön ei edellytetä mallinnettavaksi, jos kylmälaitos on toteutettu kemikaaliturvallisuussäädösten ja mainitun standardisarjan mukaisesti.
Kaikille ammoniakkikylmälaitoksille tulee tehdä riskien arviointi riippumatta laitoksen koosta. Riskien arvioinnilla tunnistetaan merkittävimmät ammoniakkivuototapaukset ja määritetään tarvittavat varautumiskeinot vuotojen ehkäisemiseksi sekä seurausten pienentämiseksi. Arvioinnissa on huomioitava mahdollisten vuototapausten suuruus, todennäköisyys sekä laitoksen lähiympäristön herkkyys. Erilaiset varautumiset, kuten ilmaisinjärjestelmät, mittauksiin kytketyt automaattiset turvatoiminnot ja hälytykset sekä niiden vaikutus tunnistettuun vuototapaukseen, on kuvattava selkeästi. Varoventtiilien ja konehuoneiden hätätuuletusten ulospuhalluskohtiin asennettavista kaasunkeräys- ja pesurijärjestelmistä sekä vastaavista vuodon seurauksia rajoittavista laitteistoista päätetään riskien arvioinnin perusteella.
5.4.2 Ammoniakkikylmälaitokset, jotka eivät edellytä mallinnusta
Ammoniakin määrä on alle 100 kg
Alle 100 kg:n ammoniakkilaitokset eivät edellytä lupaa viranomaiselta. Tämän kokoisille laitoksille ei ole määritelty erityisiä suojaetäisyysvaatimuksia, eikä niiltä edellytetä vuotomallinnusta. Laitteiston sijoituksessa huomioidaan painelaitelainsäädännön vaatimukset painelaitteiden sijoitukselle sekä standardisarjan SFS EN 378 vaatimustaso. Standardisarjan osassa 1 on määritelty kylmäkoneistojen sallitut täytösrajat erilaisissa tiloissa.
Ammoniakin määrä on 100 kg - 10 t
Kylmälaitoksen koon ollessa alle 10 tonnia mallinnusta ei pääsääntöisesti edellytetä, jos taulukossa 8 esitetyt suojaetäisyydet täyttyvät. Mallinnus voi olla tarpeellinen esim. seuraavissa tilanteissa:
Alle 500 metrin etäisyydellä laitoksesta on herkkiä kohteita ja riskienarvioinnissa esiin tulleet seikat edellyttävät tarkempaa arviointia.
Kylmälaitos on osa laajamittaista, Tukesin valvonnassa olevaa tuotantolaitosta.
Viranomainen sitä perustelluista syistä edellyttää.
Taulukossa 8 on annettu suojaetäisyydet kahdelle laitostyypille, jotka ovat:
Tyyppi A: Lauhdutinta ja sen putkilinjoja lukuun ottamatta kaikki laitteistot ovat joko konehuoneessa tai tuotantotiloissa
Etäisyys 1 (m) etäisyys tuotantolaitoksen ulkopuolella oleviin rakennuksiin, joissa pääsääntöisesti voi olla ihmisiä
Etäisyys 2 (m) etäisyys herkkiin kohteisiin
0,1 ≤ m < 1,5
A ja B
25
50
1,5 ≤ m < 3,0
A ja B
40
100
3,0 ≤ m < 10
Tyyppi A
40
150
Tyyppi B
80
250
Etäisyys lasketaan rakennuksesta tai sen osasta, missä kylmäkeskus ja siihen kuuluvat laitteistot sijaitsevat
'Taulukossa 8 annettuja suojaetäisyyksiä lyhempiä suojaetäisyyksiä voidaan soveltaa tilanteissa, missä riskinarviolla ja teknisiä suojausratkaisuja lisäämällä voidaan osoittaa saman tehoinen suojavaikutus onnettomuustilanteessa.
Isot kylmälaitokset (vähintään 10 tonnia ammoniakkia)
Isot eli vähintään 10 tonnia ammoniakkia sisältävät kylmälaitokset edellyttävät lupaa Tukesilta. Niiden sijoittamisen edellytykset arvioidaan aina tapauskohteisesti laadittavan seurausanalyysin avulla. Seurausanalyysi ja sen raportti on tehtävä tämän oppaan luvun 3 mukaisesti.
Suojaetäisyydet määritetään seuraavien skenaarioiden perusteella:
Laitoksen suurimman varoventtiilin purkauskapasiteettia vastaavan vuodon massavirta (g/s) laitoksen suunnittelupaineessa ja valitun ammoniakkipiirin täytöksellä. Vuotopaikka on varoventtiilin ulospuhalluskohta huomioiden myös sen ulospuhallussuunta.
Vuoto hätätuuletuksen kautta konehuoneen lattialle laiterikon seurauksena muodostuvasta suuresta nestemäisen ammoniakin lammikosta. Ammoniakki höyrystyy muodostuneesta lammikosta ja tuulettuu ulos hätätuuletuksen kautta leviten ympäristöön. Mallinnuksessa on huomioitava hätätuuletuksen ulospuhallusten sijainti, ulospuhallussuunta ja ammoniakkiin sekoittuva korvausilma.
Kylmälaitoksesta laaditun riskien arvioinnin, altistuvien henkilöiden määrää konsultointivyöhykkeellä oleellisesti kasvattavan muutoksen, lisärakentamisen tai muun viranomaisen lupakäsittelyssä tai valvonnassa katsoman syyn takia on mallinnettava edellisten tapahtumien lisäksi myös seuraavat onnettomuusskenaariot:
Lauhduttimelle vievän kuumakaasuputken vuoto ulkona sijaitsevalla osuudella. Vuotoaukon kokona on käytettävä 10 % suurimman putken poikkipinta-alasta.
Suurimman ulkona sijaitsevan nestemäisen (tai kaasu-neste-seosta sisältävän) ammoniakkiputken vuoto 10 % suurimman putken poikkipinta-alasta.
Lauhduttimien valuntaputken vuoto 10 % suurimman putken poikkipinta-alasta.
5.5 Muut terveydelle tai ympäristölle vaaralliset (nestemäiset tai kiinteät) kemikaalit
Kemikaaliturvallisuusasetus 16 § Muut terveydelle ja ympäristölle vaarallista nestemäistä tai kiinteää kemikaalia sisältävät varastot tulee sijoittaa niin, ettei kemikaalia pääse vuototilanteessa leviämään tuotantolaitoksen alueen ulkopuolelle. Etäisyyksissä tulee ottaa huomioon myös kemikaalien hajoamisesta ja muusta reagoimisesta tulipalotilanteissa syntyvät savukaasut.
Muut terveydelle vaaralliset kemikaalit ovat tyypillisesti ihoa, silmiä tai hengitysteitä ärsyttäviä tai herkistäviä kemikaaleja. Hapot ja emäkset ovat väkevinä liuoksina ihoa syövyttäviä ja laimeampina ärsyttäviä. Iholla ne aiheuttava palovammojen kaltaisia oireita ja hengitysteissä ärsytystä. Vesiympäristössä haittaa aiheutuu happamuuden muutoksen takia. Syövyttävät kemikaalit voivat myös reagoida kiivaasti muiden aineiden kanssa aiheuttaen roiskeita, myrkyllisiä kaasuja tai tulipalovaaraa. Ympäristölle vaaralliset kemikaalit aiheuttavat nimensä mukaisesti vaaraa luonnolle.
Terveydelle ja ympäristölle vaarallisten kemikaalien osalta tärkeintä on varmistaa, etteivät ne pääse vuotamaan ympäristöön ja vuodot kyetään ottamaan talteen. Nestemäisten tai kiinteiden kemikaalien säiliöt ja astiavarastot sijoitetaan taulukon 9 suojaetäisyyksiä noudattaen.
Alla olevan taulukon etäisyydet eivät koske hapettavia kemikaaleja, orgaanisia peroksideja, eikä kemikaaleja, jotka voivat reagoinnin seurauksena muodostaa myrkyllisiä tai palovaarallisia kaasuja.
Taulukko 9. Muiden terveydelle ja ympäristölle vaarallisten kemikaalien suojaetäisyydet.
Varastointimäärä tai säiliön koko (m3)
Etäisyys 1 (m) Etäisyys tuotantolaitoksen ulkopuolisiin rakennuksiin
Etäisyys 2 (m) Etäisyys herkkiin kohteisiin
1 ≤ V < 10
5
10
10 ≤ V < 200
10
20
200 ≤ V < 1000
15
30
1000 ≤ V < 6000
20
40
Suojaetäisyys lasketaan suoja-altaan tai vallitilan reunasta. Mikäli oppaan taulukoissa esiintyville kemikaaleille voidaan määritellä useampia suojaetäisyyksiä, tulee käyttää suurinta etäisyyttä.
LIITE 1: Terveys-, lämpösäteily- ja painevaikutusten esittäminen kartalla
LIITE 2: Terveysvaaraa kuvaavia raja-arvoja
AEGL (Acute Emergency Guidance Levels)
AEGL-arvo kertoo asteikolla 1-3, minkälaisia haittavaikutuksia ihminen voi saada altistuttuaan tietyn ajan tietylle kemikaalipitoisuudelle. Arvot on tarkoitettu normaaliväestölle niin, että myös herkät yksilöt olisi otettu huomioon ja siten niiden ajatellaan suojaavan lähes kaikkia ihmisiä.
AEGL-arvoja on määritelty kullakin 3 vaikutustasolla yhteensä 5 eri vaikutusajalle (10 minuuttia, 30 minuuttia, 1 tunti, 4 tuntia ja 8 tuntia).
AEGL-1: Huomattavaa epämukavuutta, ärsytysoireita tai tiettyjä oireettomia, ei aistinvaraisia vaikutuksia.
AEGL-2: Palautumattomia tai muita vakavia, pitkäkestoisia haitallisia terveysvaikutuksia tai heikentynyt kyky pelastautua.
AEGL-3: Hengenvaarallisia vaikutuksia tai kuolema.
ERPG-arvo kertoo asteikolla 1-3 minkälaisia haittavaikutuksia ihminen voi saada altistuttuaan 60 minuutin ajan tietylle pitoisuudelle. ERPG- arvot eivät suojaa aivan kaikkia yksilöitä, vaan yliherkät ihmiset voivat reagoida jo paljon alhaisempiin pitoisuuksiin.
ERPG-1: Pitoisuusvälillä ERPG-2 - ERPG-3 kemikaali ei aiheuta terveysriskiä, mutta kemikaalin läsnäolon aistii hajun tai lievien ärsytysoireiden perusteella. Kaikille kemikaaleille ei ole saatavilla ERPG-1 arvoa, esimerkiksi kun aistihavaintokynnys on suurempi kuin aineen ERPG-2- arvo.
ERPG-2: Tätä pitoisuutta alemmissa pitoisuuksissa lähes kaikkien ihmisten arvioidaan voivan olla tunnin ajan ilman vaaraa saada palautumattomia tai muita vakavia terveyshaittoja tai oireita, jotka heikentävät kykyä suojautua altistumiselta. Korkeammissa pitoisuuksissa (ERPG-2 - ERPG- 3) voi esiintyä esimerkiksi vakavia silmä- tai hengitystieärsytysoireita, lihasheikkoutta, keskushermosto- vaurioita/häiriöitä tai vakavia palautumattomia terveysvaikutuksia.
ERPG-3: Tätä pitoisuutta alemmissa pitoisuuksissa lähes kaikkien ihmisten arvioidaan voivan olla tunnin ajan ilman hengenvaaraa. Korkeammissa pitoisuuksissa kuolemanvaara.
IDLH (Immediately Dangerous for Life and Health)
IDLH-arvo on suurin pitoisuus, jolle terve työntekijä voi altistua 30 minuutiksi saamatta palautumattomia terveydellisiä vaurioita tai poistumista vaikeuttavia vammoja.
Nämä arvot on määritellyt NIOSH (National Institute for Occupational Safety and Health, USA). IDLH-arvoja on saatavilla vajaalle 400 aineelle.
LIITE 3: Sääolojen stabiilisuusluokat
Mallinnettaviksi säätilaksi valitaan:
Neutraali sää (D) ja tuulen nopeus 5 m/s, joka kuvaa tyypillistä sääolosuhdetta Suomessa.
Stabiili sää (F) ja tuulen nopeus 2 m/s, joka kuvaa kemikaalien leviämisen kannalta epäsuotuista tilannetta.
Säätyyppi 5/D edustaa keskimääräisiä olosuhteita Etelä-Suomessa. Säätyyppi 2/F vastaa leviämisen kannalta epäedullisinta tilannetta, jossa kaasun sekoittuminen ilmaan on vähäistä ja ainepitoisuudet kulkeutuvassa pilvessä pysyvät korkeana. Tällainen olosuhde vallitsee tyypillisesti selkeänä yönä tai kirkkaana talvipäivänä.
Kemikaalien leviämiseen ilmakehässä vaikuttaa monta sääoloihin liittyvää tekijää, kuten tuulen suunta, nopeus, ilman lämpötilaerot eri korkeuksilla ja auringon säteilyn määrä. Ilmakehän sääoloja kuvaamaan on kehitetty stabiilisuusluokkia, joilla tietyn tyyppiset ilmakehän sääolot voidaan sijoittaa omiin luokkiinsa. Luokkia on seitsemän (A-G).
Taulukko: Pasquillin stabiiliusluokat.
Tuulen nopeus (m/s)
Päiväaikaan saapuva auringon säteily (W/m2)
Yöajan pilvisyys (n)
voimakas >600
kohtalainen 300–600
heikko <300
pilvinen
0–3
4–7
8
≤2
A
A/B
B
C
F tai G*
F
D
2–3
A/B
B
C
C
F
E
D
3–5
B
B/C
C
C
E
D
D
5–6
C
C/D
D
D
D
D
D
>6
C
D
D
D
D
C
D
*stabiiliusluokkaa G sovelletaan, kun tuulen nopeus on alle 0,5 m/s
Taulukon lähde: Essa K.S.M. (2006) Estimation of Seasonal Atmospheric Stability and Mixing Height by Using Different Schemes. VIII Radiation Physics & Protection Conference, 13-15 November 2006, Beni Sueif – Fayoum, Egypt.
LIITE 4: Tuotantolaitoksen sijoittaminen suhteessa ympäröiviin kohteisiin
A Luontokohteet ja virkistysalueet
Kemikaaliturvallisuusasetuksen (VNa 856/2012) 9 §:n mukaan tuotantolaitoksella tapahtuvan onnettomuuden vaikutukset eivät saa aiheuttaa haittaa luonnonsuojelualueille tai virkistyskäyttöön tarkoitetuille alueille. Luontokohteisiin ja virkistysalueisiin mahdollisesti vaikuttavissa onnettomuuksissa tarkastellaan kohteen tai alueen suojelutasoa sekä onnettomuuden vaikutusta suojelutasoon ja sen säilyvyyteen.
Virkistysalueeksi katsotaan yleiseen käyttöön tarkoitettu alue, kuten kunnan ylläpitämä uimaranta. Esimerkiksi yksityinen mökkiranta ei ole määritelmän mukaan virkistysalue. Luontotyypin suojelutasoa arvioidaan levinneisyysalueen, esiintymien, luontotyypin rakenteen ja toiminnan sekä luontotyypille ominaisen lajiston suojelutason perusteella. Lajin suojelutason arvioinnissa käytetään tietoja lajin kannan kehityksestä, luontaisesta levinneisyysalueesta ja sopivan elinympäristön riittävyydestä.
Luontokohteista (asetuksen kohta 1) ja virkistysalueista (asetuksen kohta 2) saa tietoa alueella toimivaltaiselta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta (ELY). Etäisyyksiä voi tarkastella myös esim. paikkatietoikkunassa. Natura 2000 -alueiden tiedot ovat esim. SYKE:n karttapalvelussa. Oleellista tuotantolaitoksen sijoituksen kannalta on tietää, minkä vuoksi (esim. luontotyyppi, kasvi- tai eläinlaji) kohde on Natura 2000 -alue, jotta mahdolliset vaikutukset suojeluarvoon voidaan arvioida.
Ehdotonta kieltoa tuotantolaitoksen sijoittamiseksi luonto- ja virkistyskohteiseen läheisyyteen ei ole. Onnettomuuden vaikutusten arvioinnissa on tärkeää arvioida mm. vaikutusten laajuutta ja kestoa sekä alueella olevan tai suunnittelun virkistystoiminnan tuomaa henkilömäärää ja väestön evakuointimahdollisuuksia. Kemikaalin pitoisuuden vaikutusta kohteelle ei voi sanoa yleisesti, sillä se riippuu mm. kemikaalin ominaisuuksista. Jos esimerkiksi Natura-alueen kasvillisuuden pinta-alasta osan arvioidaan tuhoutuvan onnettomuuden seurauksena, ei se välttämättä aseta estettä laitoksen sijoitukselle. Jos on oletettavissa, ettei alueen suojeluarvolle aiheudu haittaa, suojeluarvo palautuu itsestään tai se voidaan saada palautu- maan kohtuullisessa ajassa, voidaan tällainen riski hyväksyä.
Vesistöt
Päästön vaikutukset vesistöön riippuvat vuodenajasta (jääpeite, veden kerrostuneisuus) sekä vallitsevista tuuli- ja virtausoloista, jotka vaikuttavat päästön laimenemisnopeuteen. Talvella jääpeitteen alla veden vaihtuminen ja päästön laimeneminen on suhteellisen hidasta avovesikauteen verrattuna. Vettä raskaampi aine voi painua pohjaan ja syvänteisiin, jossa se voi tuhota pohjaeliöstöä. Suurten happomäärien joutuminen vesistöön voi aiheuttaa vesistön happamoitumista. Vettä kevyempi veteen liukenematon aine (esim. öljy) voi pieninäkin määrinä aiheuttaa haittaa virkistyskäytölle ja erityisesti linnustolle.
Päästön vaikutus vedenlaatuun, happamuusasteeseen ja vesiluontoon tulee arvioida. Vesistöpäästöissä tulee arvioida vaikutukset kasvi- ja eläinplanktoniin, pohjaeläimiin ja kalastoon. Suorien vaikutusten lisäksi tulee arvioida välillisiä vaikutuksia, kuten vaikutuksia eliöyhteisöihin, kalatalouteen ja virkistyskäyttöön. Esimerkiksi fosforihappo voi aiheuttaa voimakasta levien perustuotannon kasvua, veden sameutumista ja vesistön rehevöitymistä.
Päästöjen leviäminen ilman kautta
Ilman kautta leviävistä päästöistä (kaasut, pölyt) arvioidaan niiden mahdollinen kulkeutuminen luontokohteisiin tai virkistysalueille. Suojelukohteeseen tai virkistyskäyttöön kohdistuvaa vaikutusta arvioitaessa, on oleellista arvioida, millaisesta virkistystoiminnasta on kyse ja miten ihmisiä voidaan varoittaa tai miten he voivat päästä suojaan tai poistumaan alueelta.
Päästöjen vaikutus maaperään
Maaperän haitallisten aineiden pitoisuuksille on määritelty kynnys- ja ohjearvoja, joiden avulla voidaan arvioida satunnaispäästön vakavuutta ja mahdollista maaperän puhdistustarvetta ja sen laajuutta (Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista 214/2007). Arvioinnissa on otettava huomioon maaperän laatu ja huokoisuus sekä maaperään pääsevän aineen määrä ja ominaisuudet. Maaperän kautta aine voi kulkeutua myös pohjaveteen ja vesistöön. Päästön mahdollinen vaikutus maaperän happamuuteen voi vaikuttaa alueen kasvillisuuteen.
Kuva 5. Ympäristön huomioon ottaminen laitoksen sijoituksessa.
Jos tuotantolaitos aiotaan sijoittaa pohjavesialueelle, on sijoituksen tarpeellisuus perusteltava lupahakemuksessa/ilmoituksessa sekä osoitettava, ettei sijoituksesta aiheudu haittaa pohjavedelle. Ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa, ja että pilaantumista voidaan ehkäistä. Toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski. Huomioon on otettava myös alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset sekä muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.
Harkittaessa kemikaaliturvallisuuslain (390/2005) 18 §:n 2 momentissa tarkoitettuja erityisiä, perusteltuja syitä voidaanko tuotantolaitos sijoittaa pohjavesialueelle, tulee seuraavat seikat ottaa tapauskohtaisesti huomioon:
pohjavesialueen merkitys vedenhankinnalle
Toiminnanharjoittaja hankkii tiedon ELY- keskuksesta tai kunnalta.
tuotantolaitoksen toiminnan laatu ja laajuus sekä siellä käsiteltävien ja varastoitavien vaarallisten kemikaalien ominaisuudet ja määrä
Toiminnanharjoittaja esittää asiat lupahakemuksessa/ilmoituksessa. Kemikaaleja, jotka eivät voi päästä pohjavesiin, ei tarvitse erikseen arvioida.
tuotantolaitoksella toteutettavat rakenteelliset ja tekniset ratkaisut, joilla estetään vaarallisten kemikaalien kulkeutuminen pohjaveteen sekä muut järjestelmät, joilla mahdolliseen pohjavesivahinkoon johtavan inhimillisen toiminnan mahdollisuus on pyritty eliminoimaan
alueen maaperän laatu ja hydrogeologiset olosuhteet sekä tuotantolaitoksessa valmistettavien, käsiteltävien ja varastoitavien kemikaalien sekä kemikaaliturvallisuusasetuksen 5 §:ssä tarkoitettujen onnettomuuksien seurauksena mahdollisesti syntyvien aineiden käyttäytyminen ja vaikutukset ympäristössä
Toiminnanharjoittaja hankkii tiedot maaperän laadusta ja hydrogeologisista olosuhteista. Toiminnan ja kemikaalien riskit maaperään ja pohjaveteen arvioidaan. Kemikaalien ominaisuuksien perusteella esitetään niiden käyttäytyminen onnettomuustilanteissa.
Pohjaveteen asti ulottuvat vaikutukset riippuvat maaperään pääsevän kemikaalin ominaisuuksista ja määrästä. Maaperän ja kallioperän rakenne vaikuttavat siihen, kuinka nopeasti kemikaali leviää maaperässä. Pohjaveden korkeus (vaihtelee vuosien ja vuodenaikojen mukaan) vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti kemikaali tavoittaa pohjaveden. Pohjaveteen päästyään kemikaalin leviäminen veden mukana riippuu pohjaveden virtausoloista ja käytöstä. Valtioneuvoston asetuksessa vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun asetuksen muuttamisesta 342/2009, liite I on lueteltu aineet tai aineryhmät, joita ei saa päästää pohjaveteen.
tuotantolaitoksen toimintaan liittyvien kuljetusten tarve ja mahdollisten kuljetuksiin liittyvien vahinkojen ja onnettomuuksien vaikutukset lähialueen pohjavesiin.
Kuljetusten riskien arviointi voidaan rajata koskemaan tuotantolaitoksen piha-aluetta. Arvioidaan kuljetuksiin liittyvien toimintojen, kuten säiliöiden täyttötapahtuman, vaikutukset pohjavesiin.
Pohjaveden pilaantumista voivat aiheuttaa sellaiset aineet, joita ei luonnostaan esiinny tai esiintyy vain hyvin pieninä pitoisuuksina pohjavedessä ja pohjavesiesiintymän maaperässä. Haitallisimpia ovat ympäristölle ja terveydelle vaaralliset kemikaalit, kuten monet metalliyhdisteet ja liuottimet, mutta myös monet vähemmän vaarallisina pidetyt aineet, kuten maantiesuola ja lannoitteet voivat aiheuttaa pilaantumisen. Onnettomuuksien seuraukset voivat tulla näkyviin pohjavedessä vasta vuosikymmenien jälkeen. Kaasuuntuvien ja veteen liukenemattomien kemikaalien (esim. propaani/butaani) ei katsota aiheuttavan vaaraa pohjavedelle.
Pohjavesialueita koskevat tiedot
Tärkeät ja muut vedenhankintaan soveltuvat pohjavesialueet on kartoitettu ja määritelty ympäristöhallinnon toimesta. Pohjavesialuekartoissa on esitetty pohjavesialueiden rajaukset, pohjaveden muodostumisalueet ja mahdolliset suoja-alueet Ymparisto > Pohjavesialueet.
C Infrastruktuuri
Kemikaaliturvallisuusasetuksen (856/2012) 11 §:n mukaan tuotantolaitoksella tapahtuva onnettomuus ei saa häiritä yhdyskuntien kannalta keskeisten toimintojen, kuten pääliikenneväylien, vesi-, jäte- tai energiahuoltojärjestelmien toimintaa eikä vahingoittaa pysyvästi kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kohteita.
Kuva 6: Tuotantolaitoksen sijoituksessa huomioonotettavia, yhdyskuntien toiminnan kannalta keskeisiä toimintoja ja kohteita.
Pääliikenneväylät
Laitoksen sijoituksessa pääliikenneväyliin nähden tulee ottaa huomioon, etteivät laitoksessa mahdollisesti tapahtuvan onnettomuuden lämpösäteily- tai painevaikutukset tai kemikaalien aiheuttama terveysvaara ulotu pääliikenneväylille siten, että voisi aiheutua liikenteen huomattavaa häiriintymistä esimerkiksi tieliikennekatkoksia.
Pääliikenneväylien liikenteen huomattavan häiriintymisen arvioinnissa on hyvä ottaa huomioon väylätyypin lisäksi liikennetiheys (ks. Väyläviraston liikennemääräkartat).
Onnettomuuden aiheuttaman liikenteen huomattavan häiriintymisen arvioinnissa on hyvä ottaa huomioon mahdollisen varareitin läheisyys ja käyttökelpoisuus onnettomuustilanteessa. Laitoksen sijoituksessa tieliikenteeseen nähden sovelletaan alla olevia lämpösäteilyn ja paineen enimmäismääriä.
Taulukko 9: Laitoksen sijoituksessa tieliikenteeseen nähden sovellettavat lämpösäteilyn ja paineen enimmäismäärät.
Tien luokitus
Suurin sallittu lämpösäteilyn intensiteetti kW/m²
Suurin sallittu rintamapaine (kPa)
Valtatiet ja liikenteen solmukohdat
5
5
Kantatiet
5
10
Muut tiet
8
15
Rautatiet
Kaavoituksessa valtakunnallista merkitystä omaavia ratoja ovat päärataverkon radat, virallisiin rajanylityspaikkoihin, talvisatamiin sekä valtakunnallisesti merkittäviin matkakeskuksiin ja tavaraterminaaleihin johtavat radat sekä pääkaupunkiseudun metron radat. (Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden soveltaminen kaavoituksessa.)
Rautatieliikenteessä häiriöiden leviäminen ja seurannaisvaikutukset poikkeavat muussa liikenteessä tapahtuvista häiriöistä. Rautatieliikenteessä häiriöiden vaikutusalue voi olla hyvinkin suuri kerrannaisvaikutusten takia. Toisaalta häiriön vaikutus voi kohdistua vain yhteen junaan, jos liikennöintiaika tai paikka tai molemmat ovat riittävän hiljaisia.
Rautatieliikenteessä voi esimerkiksi rautatiealueella tai sen läheisyydessä tapahtuva tulipalon sammutustyö johtaa liikennöinnin keskeyttämiseen. Tällöin poliisi tai pelastusviranomainen voi pyytää alueen liikennöinnistä vastaavaa liikenteenohjausta pysäyttämään liikennöinnin pyydetyllä alueella tai raiteilla.
Vesi, jäte- tai energiahuolto
Laitoksen sijoituksessa vesi, jäte- tai energiahuoltoon nähden tulee ottaa huomioon, etteivät mahdollisen onnettomuuden lämpösäteily- tai painevaikutukset (myös heitteet) tai kemikaalien aiheuttama terveysvaara aiheuta näiden toimintojen huomattavaa häiriintymistä.
Laitoksen sijoituksessa tulee ottaa huomioon mahdollisten onnettomuuksien vaikutukset (lämpösäteily tai painevaikutukset) lähistössä oleviin päävoimansiirtoverkon ilmajohtoihin, muuntamoihin ja kytkinlaitoksiin sekä ilmajohtojen läheisyydessä tapahtuvan mahdollisen pelastustehtävän tarvitsema suojaetäisyys. Onnettomuusvaikutukset eivät saa aiheuttaa tele- ja radiomastojen tai muiden tietoliikenteen tukiasemien vahingoittumista tai muuta vakavaa häiriötä.
Kulttuurihistorialliset arvokkaat rakennukset, rakennelmat ja puistot tai vastaavat kohteet sekä muinaismuistolailla suojellut kohteet
Kulttuurihistoriallisesti arvokkailla rakennuksilla, rakennelmilla ja puistoilla tarkoitetaan rakennettua kulttuuriympäristöä eli rakennusperintöä, jota pyritään säilyttämään eri keinoin. Lisätietoa suojelluista kohteista löytyy Museoviraston ylläpitämästä palvelusta: Kulttuuriympäristön palveluikkuna (kyppi.fi)
Kulttuurihistoriallisesti arvokkaat rakennukset, rakennelmat, puistot sekä muinaismuistot voivat vahingoittua pysyvästi tai pitkäaikaisesti lähinnä joko tulipalojen tai räjähdysten seurauksena. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaat puistot voivat vahingoittua myös vaarallisten kemikaalien ympäristöön pääsyn seurauksena.
Lämpösäteilyn ja painevaikutusten suuruuden arvioinnin jälkeen tarkastellaan kohteen mahdollista vahingoittumista. Sama pätee kemikaaleista aiheutuvan ympäristövaaran arviointiin.
