Ohjeita palvelujen turvallisuudesta

Aktiviteettipuistoissa ja sisäleikkipuistoissa on varsinaisten leikkivälineiden lisäksi usein käytössä esimerkiksi pomppulinnoja, trampoliineja ja vaahtomuovialtaita, autoratoja sekä erilaisia pallo- ja mailapelialueita. Palveluntarjoajan kannattaa suunnitella monista eri toiminnoista koostuva palvelu alusta alkaen siten, että erilaisten osioiden erityispiirteet on otettu huomioon. 

Välineiden hankinnassa tai valmistuksessa kannattaa varmistua niiden turvallisuudesta hyödyntämällä kyseisiä tuoteryhmiä tai palveluita koskevia standardeja esim. pomppulinnat (SFS EN 1490), parkour (SFS-EN 16899), skeittaus- ja skuuttauspaikat (SFS-EN 14974) sekä trampoliinialueet ja -puistot (SFS-EN ISO 23659). 

Leikkivälineitä koskevat standardien SFS-EN 1176 ja SFS-EN 1177 vaatimukset. Leikkivälineiden osalta tulee huomioida erityisesti putoamisalueiden iskunvaimennus sekä pään ja kaulan juuttumisvaarat. Standardin 1176 osassa 1 on määritelty yleisiä turvallisuusvaatimuksia leikkikenttävälineille ja osa 10 on laadittu myös sisätiloissa käytettäviä suljettuja leikkivälineitä ajatellen.

Vaikka jokin alue tai väline täyttäisi sitä koskevan standardin tekniset vaatimukset, ei se välttämättä silti sovellu ympäristöön, jossa käyttäjinä on pieniä lapsia. Esimerkiksi parkourstandardissa oletetaan, että käyttäjät ovat vähintään 8 vuotta täyttäneitä. Standardia soveltamalla ei välttämättä voida taata, että alue tai väline soveltuu sellaisenaan määriteltyä ikärajaa nuoremmille, varsinkin jos kyse on itsenäisestä palvelun tai välineen käyttämisestä ilman valvojaa tai ohjaajaa. 

Kotikäyttöön tarkoitetut lelut, kuten leikkimökit, voivat olla turvallisia lapsille kotioloissa, mutta ne eivät välttämättä kestä teemapuistojen suurta asiakasmäärää. Lelujen turvallisuusstandardin SFS-EN 71 mukaiset, yksityiseen kotikäyttöön tarkoitetut leikkivälineet, eivät sovellu julkiseen käyttöön, vaikka esimerkiksi keinut saattava ulkoisesti muistuttaa julkiseen leikkikenttävälinekäyttöön tarkoitettuja SFS-EN 1176 standardin mukaisia keinuja. Palvelussa saa olla käytössä vain turvallisia leluja.

Trampoliinipuistot ovat liikuntapaikkoja, joissa on useita toisiinsa kiinni kytkettyjä trampoliineja ja erilaisia laskeutumisalueita trampoliineilla suoritettavia temppuja varten, esim. ilmapatja tai vaahtomuoviallas eli ns. foam pit. Trampoliinipuisto tai -alue voi toimia omana palveluna tai se voi olla osana muuta aktiviteettipuistoa.

Trampoliinipuistojen turvallisuutta koskee standardi SFS-EN ISO 23659. Standardissa on yleisiä ja välinekohtaisia turvallisuusvaatimuksia sekä näiden testausmenetelmiä sekä vaatimuksia trampoliinipuistojen ylläpitoon liittyen.

Trampoliinipuistoissa on kohonnut vakavan loukkaantumisen riski. Trampoliineilla tapahtuu tilastollisesti paljon tapaturmia, joista selän ja niskan vammat ovat vakavimpia. Onnettomuuksille altistavia tekijöitä ovat esimerkiksi riittämätön hyppijöiden valvonta, rakenteelliset puutteet (esim. riittämätön iskunvaimennuskyky), hyppijän vähäinen kokemus, omien taitojen yliarviointi tai tietoinen riskinhakuisuus sekä väsyneenä hyppiminen.

Hyppijöiden ohjaus ja valvonta

• Palveluntarjoajan pitää antaa asiakkaille riittävä alkuperehdytys ja käydä heidän kanssaan läpi hyppysäännöt. Asiakkaalle pitää opettaa turvallinen hyppytapa ja laskeutumisasento.
• Erityisesti aloittelijoita on syytä ohjata etenemään maltillisesti ja välttämään liian vaikeita temppuja. Aloittelijoita voi kannustaa osallistumaan ohjattuun toimintaan, jossa temppuja harjoitellaan turvallisesti ennen niiden itsenäistä suorittamista.
• Palveluntarjoajan tulee valvoa hyppyaluetta ja temppujen suorittamista aktiivisesti. Vaaralliseen ja sääntöjen vastaiseen toimintaan tulee puuttua ajoissa. Palveluntarjoajan tulee opastaa käyttäjiä korjaamaan vääriä hyppytapoja ja laskeutumisasentoja. Palveluntarjoajan tulee poistaa väärinkäytöstä tai muusta toiminnasta käyttäjälle välitöntä vaaraa mahdollistavat elementit tai estää vaaraa aiheuttavan toiminnan tapahtuminen.
• Valvojien määrän mitoituksessa, sijoittelussa ja työtavoissa tulee huomioida puiston asiakasmäärä, asiakasprofiili, käytössä olevat trampoliinit, puiston kokonaisriskitaso ja muut puiston erityispiirteet. Valvonnan riittävyyttä tulee seurata ja korjata tarvittaessa.

Trampoliinipuistojen toiminnot sekä laskeutumisalueet

• Suurimmat ja tehokkaimmat, kilpatason voimistelijoille suunnitellut trampoliinit pitää sijoittaa omalle alueelleen, ja erottaa ne selkeästi muista trampoliineista. Kilpatason trampoliineja ei tulisi käyttää vaahtomuovialtaiden vieressä, vaan altaaseen tulisi hyppiä vain heikkotehoisemmilta trampoliineilta.
• Palveluntarjoajan tulee sijoittaa trampoliinit siten, että ne rajoittuvat sivultaan joko muihin trampoliineihin, laskeutumisalueeseen (esimerkiksi foam pit), suojaverkkoon, pehmustettuun seinään tai riittävän laajaan lattialle asennettuun pehmustettuun putoamisalueeseen.
• Toimijan pitää varmistaa, että vaahtomuoviallas tai muu laskeutumisalue on riittävän syvä ja vaimentava. Sen mitoituksessa tulee huomioida suunniteltu käyttötarkoitus, kuten sallitut hypyt ja hyppykorkeudet sekä käyttäjäryhmät. Vaahtomuovialtaan ja muiden laskeutumisalueiden pitää ulottua riittävän etäälle hyppypaikasta pituus- ja sivusuunnassa. Laskeutumisalueiden reunat sekä trampoliinin ja laskeutumisalueen väliin jäävä mahdollinen tila tulee olla riittävästi suojattu ja iskua vaimentava.
• Vaahtomuovialtaassa saa käyttää vain hyppyalustaksi soveltuvia vaahtomuovikuutioita. Kuutioiden iskunvaimennuksen pitää olla riittävä, ja kuutioita pitää olla tarpeeksi paljon eivätkä ne saa olla tiivistyneitä. Kuutioiden kuntoa sekä iskunvaimennuskykyä tulee säännöllisesti seurata ja tarvittaessa lisätä ja vaihtaa rikkoontuneet uusiin.
• Trampoliinipuistojen toimintoihin liittyy pakotettua liikettä sekä hyppijän alentunutta kykyä hallita asentoaan tai liikerataa. Vaarojen tunnistamisessa on syytä ottaa huomioon hyppijän suoritteiden epäonnistumisesta johtuvat riskit sekä kaikki mahdolliset liikesuunnat. 

Pallopelialueen ylläpitäjän ja omistajan tehtävänä on huolehtia siitä, että pallopelialue ja siellä käytettävät välineet ovat turvallisia. Vaatimus koskee yleisiä sisä- tai ulkotiloissa sijaitsevia pallopelialueita sekä mm. oppilaitosten ja asunto-osakeyhtiöiden pihoilla olevia pallopelialueita ja niiden yksittäisiä välineitä kuten jalkapallomaaleja ja koripallotelineitä.

Sisäpelikentät

Pallopelisalien käytössä on arvioitava, mille lajeille sali soveltuu mitoiltaan ja muilta ominaisuuksiltaan. Turvaetäisyyksien salin rakenteisiin tulee olla riittävät. Arvioinnissa kannattaa hyödyntää lajiliittojen asiantuntemusta sekä ohjeita ja sääntöjä. Seinien rakenteita ja pilareita tulee tarvittaessa suojata tai pehmustaa loukkaantumisriskin pienentämiseksi.

Ulkokentät

Ulkokentillä on suositeltavaa olla infotaulu. Infotaulusta tulee käydä ilmi paikan nimi, osoite ja muut yhteystiedot, ylläpitäjän yhteystiedot ja hätänumero.

Pelialueen pohjan rakenteen ja materiaalin tulee olla pelaamiseen soveltuvaa ja riittävän tasaista. Palveluntarjoajan tulee arvioida pelialueen aitaamisen tarve, jos esim. pallon karkaaminen tielle aiheuttaa vaaraa. Mahdollisen ilkivallan takia ulkopelialueet kannattaa tarkistaa ja huoltaa säännöllisesti. 

Välineiden turvallisuus ja varastointi

Vastuu pallopelialueiden välineiden turvallisuudesta on valmistajilla, maahantuojilla ja myyjillä. Valmistajan, maahantuojan ja myyjän pitää ottaa selvää välineitä koskevista vaatimuksista ja vaatimuksissa tapahtuvista mahdollisista muutoksista. Myös itse valmistettujen välineiden valmistuksessa pitää noudattaa samoja turvallisuusperiaatteita.

Palveluntarjoajan pitää huolehtia, että maalit, koripallokorit ja muut käytettävät välineet ovat turvallisia ja vaatimusten mukaisia. Välineet ja niiden osat tulee tarkistaa ja huoltaa valmistajan ohjeiden mukaisesti. Välineet pitää asentaa oikein tasaiselle alustalle ja käyttää riittäviä vastapainoja. Väärin asennetut maalit ja korit ovat kaatuessaan aiheuttaneet kuolemantapauksia myös Suomessa.

Palveluntarjoajan tulee huolehtia myös välineiden turvallisesta säilytyksestä esim. sesongin ulkopuolisena aikana. Säilytyksen ajaksi välineet kannattaa poistaa alueelta tai lukita ne väärinkäytön estämiseksi. 

Koripallotelineiden turvallisuutta koskee standardi SFS-EN 1270, jalkapallomaalien turvallisuutta standardi SFS-EN 748, siirrettävien maalien turvallisuutta standardi SFS-EN 16579 ja julkisten liikuntapaikkojen liikuntavälineiden yleistä turvallisuutta standardi SFS-EN 15312.

• Tukesin ja Palloliiton ohje turvallisten pelimaalien hankintaan (pdf)
• Tukesin ja Padelliiton ohje padel-kenttien turvallisuudesta (pdf)

Palveluntarjoajan on kiipeilypaikan rakenteiden ja välineiden turvallisuuden lisäksi varmistuttava asiakkaan osaamistasosta ja mahdollisten kurssien suorittamisesta. Kiipeilyn osaamisvaatimukset vaihtelevat kiipeilylajikohtaisesti.

• Kiipeilyseinän rakentamisesta on ohjeistettu Kiipeilyseinäoppaassa. Kiipeilyseinien turvallisuutta koskee standardisarja SFS-EN 12572
• Kiipeilyssä saa käyttää vain CE-merkittyjä henkilönsuojaimia (esim. köysiä, valjaita ja kypäriä).
• Palveluntarjoajan pitää varmistaa rakenteiden, välineiden ja varusteiden kestävyys, lujuus ja kunto säännöllisillä huolloilla ja tarkastuksilla. Huoltokirjanpito auttaa pysymään ajan tasalla varusteiden korjaamisesta ja huoltotoimista.
• Palveluntarjoajan pitää antaa palvelun käyttäjille selkeät turvallisuus- ja toimintaohjeet ja valvoa sääntöjen noudattamista
• Palveluntarjoajan pitää varmistaa, että palvelua toteuttavalla henkilöstöllä on kyseisen kiipeilykohteen kannalta riittävä hätätilannevalmius kiipeilyseinällä tapahtuvan onnettomuuden varalle.

Köysikiipeily

• Palveluntarjoajan tulee varmistaa uusien asiakkaiden osaaminen erillisellä testillä, ellei asiakkaalla ole korttia suoritetusta kurssista. 
• Palveluntarjoajan tulee ohjeistaa ja valvoa itsevarmistavien kiipeilylaitteiden käyttöä, käyttö ei edellytä kurssia eikä testiä.
• Kiinteät köydet ja kiipeilylinjat kannattaa suunnitella ja mitoittaa niin, ettei asiakas voi heilahtaa sivuseinään, toiseen kiipeilijään tai muuhun rakenteeseen.
• Itsevarmistavien laitteiden käytössä tapahtuvia tapaturmia voidaan ehkäistä esim. seuraavasti:
  • Reitin lähtöön lisätään sulkuportti, jota asiakas ei pysty ohittamaan huomaamatta.
  • Reitti suunnitellaan siten, että alaosassa ei ole otteita, joiden kautta sulkuportin voi kiertää.
  • Asiakkaiden toimintaa ohjataan ja valvotaan, ja vaaralliseen tai ohjeiden vastaiseen toimintaan puututaan ajoissa.
  • Turvallisuuden varmistamiseen käytetään ristiintarkistusta, jolloin kaksi kiipeilijää tarkistaa toistensa kiinnityksen.
  • Lisätään lähtöpaikalle katselukorkeudelle yleistajuinen ja erottuva ohjetaulu, jolla muistutetaan asiakasta tarkistamaan, että varmistuslaite on kiinnitetty oikein.

Boulderointi

• Palveluntarjoajan tulee huolehtia putoamisalueen turvallisuudesta, esim. että koko kiipeilyalueen leveydellä on paksuudeltaan ja vaimennukseltaan kiipeilykäyttöön soveltuvat patjat. Patjojen pitää kattaa koko putoamisalue ja soveltua paksuudeltaan ja vaimennukseltaan kiipeilykäyttöön.
• Palvelun käyttäjiä kannattaa ohjeistaa ja harjoituttaa erilaisista putoamistekniikoista.
• Palveluntarjoajan tulee ohjeistuksella ja valvonnalla varmistaa, että kukaan ei ole kiipeilijän alla.

Tukes valvoo, että laskettelukeskuksissa noudatetaan lakia kulutuspalvelujen turvallisuudesta. Hiihtohissien teknisen turvallisuuden valvonta kuuluu aluehallintovirastoille. Tarkastuslaitokset tekevät hiihtohisseille asennus- ja määräaikaistarkastuksia.

Vaarojen tunnistamisessa tulee kiinnittää erityistä huomiota rinteessä ja rinnealueiden reunoilla oleviin kiinteisiin rakenteisin kuten hissitolppiin, lumetusvälineisiin, puihin tai muihin törmäyksille alttiisiin kohtiin. Näiden suhteen kannattaa miettiä erilaisia toimenpiteitä törmäysten estämiseksi tai seurausten pienentämiseksi (esim. rinteen kaltevuuden muuttaminen, hoidetun rinnealueen rajan siirtäminen tai kohteiden pehmustaminen).

Erityissuorituspaikat, kuten hyppyrit ja reilit tulee suunnitella ja toteuttaa turvallisesti huomioiden niiden eri käyttäjäryhmät. Suorituspaikat kannattaa sijoittaa selkeästi omaan rinteeseen tai rinteen reunaan niin, ettei niihin voi ajautua ja törmätä vahingossa. Suorituspaikkojen kunto kannattaa tarkistaa päivittäin ja huoltaa ne tarvittaessa.

Lastenalueet ja pulkkamäet tulee sijoittaa turvalliseen paikkaan muihin rinnetoimintoihin nähden niin, etteivät muiden rinteiden käyttäjät ajaudu lasten alueelle eikä lastenalueelta ajauduta muiden rinteiden puolelle vahingossa.

Palveluntarjoajan tulee ohjeistaa ja opastaa käyttäjät turvalliseen toimintaan ja heille vaikeusasteeltaan sopiviin rinteisiin ja suorituspaikkoihin. Rinnekartta ja -säännöt ovat hyvä perusta asiakkaiden opastamiseen. Asiakkaiden toimintaa rinnealueella pitää valvoa ja puuttua vaaralliseen toimintaan tarvittaessa.

• Tukes-ohje 3/2015: Laskettelupalvelujen turvallisuuden edistäminen (pdf)
• Tukesin ohje vapaalasku- ja lumiturvallisuuskoulutusten turvallisuudesta
• Tukesin ohje liikunta- ja harrastevälineiden vuokrauksen turvallisuudesta

Liikuntahallien ja kuntosalien suunnittelussa tulee huomioida lajikohtaiset tilavaatimukset ja välineiden soveltuvuus suunniteltuun käyttöön kaikissa tilan erilaisissa käyttötarkoituksissa. Katso tarkemmin tämän sivun osio Pallopelialueet ja pelikentät.

Käyttäjille annettavat ohjeet

Liikuntahalleissa on tyypillisesti paljon yksittäisiä käyttäjiä ja erilaisia käyttäjäryhmiä ja -organisaatioita. Liikuntahallia ylläpitävän palveluntarjoajan tehtävänä on varmistaa, että tilojen käyttäjien saatavilla on riittävä ohjeistus turvalliseen toimintaan. Ohjeistuksessa tulee huomioida käyttäjäryhmien erityistarpeet (esim. lapsiryhmät tai ohjeiden kieliversiot).

Ensiaputarvikkeiden ja mahdollisen defibrillaattorin sijainti kannattaa merkitä selkeästi ja huomioida asia myös kirjallisissa ohjeissa. Tiloja säännöllisesti käyttävien urheiluseurojen vastuuhenkilöt ja tapahtumajärjestäjät kannattaa perehdyttää erikseen tilojen turvallisuusasioihin ja ensiaputarvikkeiden käyttöön.

Turvallisuuden jatkuvaksi parantamiseksi olisi tärkeää, että liikuntahallia ylläpitävä palveluntarjoaja saisi käyttäjiltä tietoja turvallisuuspuutteista ja vaaratilanteista varhaisessa vaiheessa. Palveluntarjoajan kannattaakin järjestää tilojen käyttäjille mahdollisuus antaa turvallisuuspalautetta ja ilmoittaa läheltä piti- ja onnettomuustilanteista. 

Nostimet ja liikuntavälineiden seinä- ja kattokiinnitykset

Liikuntatiloissa voi olla useita eri käyttötarkoitukseen asennettuja nostimia ja vinssejä, jotka voivat aiheuttaa vaaraa tilan käyttäjille. Niihin sovelletaan valtioneuvoston asetusta työvälineiden turvallisesta käytöstä ja tarkastamisesta (VnA 403/2008) ja valtioneuvoston asetusta koneiden turvallisuudesta (VnA 400/2008). Koneiksi katsottavia laitteita ovat esimerkiksi koripallotelineiden ja laskostuvien jakoverhojen sähköiset nostimet ja kokoontaitettavien katsomorakenteiden tai näyttämöiden sähköiset nostimet ja vintturit. 

Liikuntasalia ylläpitävällä palveluntarjoajalla pitää olla riittävät tiedot liikuntasalin nostimista, kiinteistä liikuntavälineistä ja niiden seinä- ja kattokiinnitysten kunnosta. Nostinten ja kiinnitysten kunto tulee tarkistaa ja huoltaa säännöllisesti ennalta laaditun ylläpitosuunnitelman mukaisesti. Jos palveluntarjoajan oma asiantuntemus ei riitä näiden vaarojen arviointiin ja kunnossapitoon, on käytettävä ulkoista asiantuntijaa. Nostinten käytöstä pitää antaa salin käyttäjille asianmukaiset käyttö- ja turvallisuusohjeet.

• Liikuntahallien valvontaprojektin loppuraportti 2019 (pdf)

Kuntosalivälineet

Kuntosaleilla käytettävien laitteiden ja välineiden tulee olla ehjiä ja soveltua kuntosalikäyttöön. Laitteiden kuntoa tulee seurata säännöllisesti ja niitä tulee huoltaa valmistajan antamien ohjeiden mukaisesti. Rikkoutuneet ja käyttöikänsä lopussa olevat välineet tulee poistaa käytöstä.

Välineiden sijoittelussa ja asennuksessa on huomioitava valmistajan ohjeistus ja standardeista tulevat vaatimukset. Kuntolaitteiden turvallisuutta koskee standardisarja SFS-EN ISO 20957 ja kuntokeskusten palveluita standardi SFS-EN 17229.

Paineilmalla toimivien kuntosalivälineiden hankinnassa pitää huomioida painelaitteita koskeva erityislainsäädäntö. Kuntosalilla käytettäviä painelaitteita ei tyypillisesti tarvitse rekisteröidä. Kuntosalin ylläpitäjän tulee kuitenkin huolehtia siitä, että käytetään ja huolletaan niin, että siitä ei aiheudu vaaraa. 

Sähkökäyttöisten kuntosalivälineiden sähköosien ja sähköisten ominaisuuksien huolloissa ja korjauksissa tulee noudattaa sähköturvallisuusmääräyksiä. Varsinaisia sähkötöitä saavat tehdä vain rekisteröidyt sähköalan ammattilaiset. 

Käyttäjille annettavat ohjeet ja valvonta

Laitteiden teknisen turvallisuuden lisäksi asiakkaalle annettavat välineiden käyttöohjeet ja turvallisuusperehdytys ovat olennainen osa kuntosalin turvallisuutta. 

Kuntosalin valvomaton käyttö edellyttää palveluntarjoajalta erityistä tarkkuutta asiakkaiden opastuksessa ja hätätilanteisiin varautumisessa. Kuntosalin käyttäjille pitää antaa selkeät ohjeet, miten kuntosalille saa apua ja miten hätätilanteissa pitää toimia silloin, kun henkilökuntaa ei ole paikalla. Henkilövalvontaa voi tarvittaessa täydentää kameravalvonnalla, hätäkutsupainikkeilla tai vartiointiliikkeen palveluilla.

Ikärajat

Tavanomaiset kuntosalit eivät ole turvallisia paikkoja pienille lapsille, esimerkiksi painojen putoamisen tai laitteiden vääränlaisen käytön vuoksi. Lapset voivat aiheuttaa omalla käytöksellään vaaratilanteita myös muille käyttäjille.

Kuntosalin ylläpitäjän tulee arvioida oman salinsa osalta palvelun käyttäjien ikäraja niin, että palvelu on kaikille käyttäjille turvallinen. Kuntosaleilla käytettävissä välineissä voi olla valmistajan tarpeelliseksi katsomia ikäsuosituksia ja rajoituksia, jotka tulisi myös huomioida ikärajan arvioinnissa. Kuntosalilla voi olla erillinen lasten leikkipaikka tai lastenhoitohuone (ks. tältä sivulta osio Leikkikentät ja leikkipaikat).

Tukes valvoo, että ratsastuspalvelujen tarjoajat, kuten ratsastuskoulut ja talliyrittäjät, noudattavat lakia kulutuspalvelujen turvallisuudesta.

Talliyrittäjän ja muiden ratsastuspalvelujen tarjoajien tehtävänä on varmistaa palvelun käyttäjien eli ratsastajien ja muiden tallialueella olevien henkilöiden turvallisuus. Selkeät opasteet ja merkinnät sekä leveät ja hyväkuntoiset kulkuväylät, joita valaistaan ja tarvittaessa hiekoitetaan, parantavat kaikkien tallialueella liikkuvien turvallisuutta.

Palveluntarjoajan tehtävänä on opastaa ratsastajat ja muut tallialueella liikkuvat turvalliseen toimintaan. Tallin turvallisuusohjeet kannattaa julkaista esim. tallin nettisivuilla ja kiinnittää näkyvälle paikalle tallin seinälle. Erityisesti aloittelevat ratsastajat kaipaavat selkeää ohjeistamista ja käytännön opastamista vielä paikan päällä. Palveluntarjoajalla on oikeus puuttua ohjeiden vastaiseen tai muuten vaaralliseen toimintaan.

Kaikki tallin tilat, joissa ratsastajat ja muut henkilöt pääsevät liikkumaan, on pidettävä turvallisessa kunnossa. Rikkoontuneet rakenteet pitää korjata tai pääsy vaarallisiin tiloihin pitää estää.

Ratsastusmaneesien rakenteellista turvallisuutta koskee laki laajarunkoisten rakennusten rakenteellisen turvallisuuden arvioinnista 399/2015 eli ns. hallilaki. Kunnan rakennusvalvontaviranomainen auttaa maneesien rakenteelliseen turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä.

Ratsastusleirien turvallisuuteen liittyen katso tämän sivun kohta Leirit.

Ratsastuskypärien ja muiden varusteiden turvallisuus

Ratsastuskoulujen ja muita ratsastuspalvelujen tarjoajien kannatta ohjeistaa etenkin aloittelevia ratsastajia sopivan ratsastuskypärän, turvaliivien ja muiden turvavarusteiden valinnassa ja oikeassa käytössä. Kypärää tulee käyttää ratsastuksen lisäksi juoksuttaessa, hevosta maasta käsin esitettäessä ja lastaamisessa. Tukes suosittelee kypärän käyttöä myös hevosen hoitotilanteissa. 

Palveluntarjoajan tehtävänä on varmistaa, että palvelussa käytetään vain vaatimustenmukaisia ja käyttöön sopivia kypäriä, olivatpa ne sitten ratsastajien omia tai tallin lainakypäriä. Kypärän tulee olla käyttäjälleen sopivan kokoinen, ja se tulee kiinnittää napakasti. Ratsastajille lainattavien kypärien kunto tulee tarkistaa säännöllisesti ja poistaa kolhiintuneet tai muuten käyttöikänsä päähän tulleet kypärät käytöstä, koska niiden turvaominaisuudet ovat saattaneet heikentyä. Ratsastuskypäriä koskee standardi EN 1384.

• Tukes-ohje: Ratsastuksen ja muiden hevospalveluiden turvallisuus

• Tukesin talutusratsastusohje (pdf)
• Tukesin ohje vaatimuksista ratsastuspalveluille taulukossa (pdf) 
• Tukesin raportti Tapaturmat ratsastuspalveluissa Suomessa

Ulkokuntoilu- ja lähiliikuntapaikoilla tarkoitetaan ulos julkiseen käyttöön asennettuja kuntoilu- ja muita vastaavia välineitä, jäljempänä näistä käytetään termiä ulkokuntoilupaikka. Tällaisia palveluita ovat esimerkiksi urheilupuistot, ulkokuntosalit, parkour-, skeittaus- ja skuuttauspaikat, pumptrack- ja BMX-radat sekä frisbeegolf.

Jos alueella on useampia toimintoja, on palveluntarjoajan arvioitava, onko yhteiskäyttö turvallista ja millaisilla toimenpiteillä alueen yhteiskäytön turvallisuus voidaan varmistaa. Esimerkiksi pienimmille lapsille voi olla oma alueensa tai oma käyttövuoronsa, mikä voi vähentää esimerkiksi vaarallisia yhteentörmäyksiä.

Välineiden turvallisuus

Ulkokuntoilupaikkaa ylläpitävän palveluntarjoajan tehtävänä on huolehtia välineiden ja rakenteiden turvallisuudesta koko niiden käyttöiän ajan. Välineiden ja rakenteiden kuntoa, vikoja ja kulumista kannattaa seurata säännöllisten silmämääräisten tarkastusten avulla. Tarkemmat määräaikaistarkastukset ja tarvittavat huolto- ja kunnossapitotyöt tulee toteuttaa välineiden valmistajan ohjeiden mukaisesti. Jos valmistajan antamia ohjeita ei ole, palveluntarjoajan tulee itse arvioida riittävä tarkastusten tiheys ja tarkkuus kohteen ominaispiirteiden ja vaarojen perusteella.

Standardien noudattaminen välineiden suunnittelussa ja hankinnassa on yksi tapa varmistua siitä, että ne täyttävät lainsäädännössä asetetut turvallisuusvaatimukset. Ulkokuntoiluvälineitä koskee eurooppalainen standardi SFS-EN 16630. Parkourvälineitä koskeva standardi on SFS-EN 16899. Skeittipuistojen turvallisuutta koskee standardi SFS-EN 14974. 

Silloin kun ulkokuntoiluvälineet täyttävät leikkivälineitä ja turva-alustoja koskevien standardien SFS-EN 1176 ja SFS-EN 1177 vaatimukset, ei niiden sijoittamiselle lapsille tarkoitettujen leikkialueiden yhteyteen ole esteitä. Muussa tapauksessa ulkokuntoiluvälineet pitää sijoittaa selkeästi erilleen lasten leikkipaikoista.

Infotaulu ja tietojen antaminen

Alueen infotaulu kannattaa sijoittaa keskeiselle ja helposti havaittavalle paikalle. Jos alue on iso tai alueella on toimintoja, joille on tarpeen olla omat taulunsa, niitä voi olla useampikin. Infotaulu voi sisältää esim. ohjeet ja osoitteen avun hälyttämiseksi, alueen ylläpitäjän tai huoltovastaavan yhteystiedot, ohjeet ilmoituksen tekemiseen tapaturmista, rikkoutuneista välineistä tai muista turvallisuuspuutteista sekä tarvittaessa tiedot siitä, mille käyttäjäryhmille eri toiminnot on tarkoitettu.

• Tukesin ja Suomen frisbeegolfliiton ohje frisbeegolfin turvallisuudesta (pdf)
• Tukesin ja Suomen golfliiton ohje golfpalvelujen turvallisuudesta (pdf)
• Suomen rullalautaliiton ohje skeittipaikkojen turvallisuudesta

Tukes valvoo, että laskettelukeskusten kesäkauden bikeparkkien ja vastaavien (myös hissittömien) alamäkipyöräilypaikkojen palveluntarjoajat noudattavat lakia kulutuspalvelujen turvallisuudesta. Hissien teknisen turvallisuuden valvonta kuuluu aluehallintovirastoille. Tarkastuslaitokset tekevät hisseille asennus- ja määräaikaistarkastuksia.

Alamäkipyöräilypaikoissa vaarojen tunnistaminen tulee tehdä reittikohtaisesti, jolloin se auttaa myös reitin vaikeusasteen määrittelyssä. Vaarojen tunnistamisessa kannattaa huomioida erityisesti erilaiset rakenteet kuten hyppyrit, dropit ja laiturit sekä mahdolliset rinteessä olevat lumetusvälineet. Törmäyksille alttiiden kohtien suhteen kannattaa miettiä erilaisia toimenpiteitä törmäysten estämiseksi tai seurausten pienentämiseksi (esim. puuston kaataminen tai kohteiden pehmustaminen). Vaarat tulee tunnistaa myös samalla alueella liikkuvien muiden henkilöiden näkökulmasta, joita voivat olla esim. koiranulkoiluttajat ja frisbeegolffaajat.

Alamäkipyöräilypaikan ylläpitäjän tehtävänä on ohjeistaa ja opastaa asiakkaat turvalliseen toimintaan ja heille vaikeusasteeltaan sopiville reiteille. Reittikuvaukset, reittikartta ja -säännöt ovat hyvä perusta asiakkaiden opastamiseen. Ylläpitäjän kannattaa seurata reittien käyttöä ja ohjeiden noudattamista. Vaaralliseen toimintaan pitää puuttua tarvittaessa.

Käyttäjien reiteillä havaitsemat turvallisuuspuutteet ja tiedot läheltä piti -tilanteista ja onnettomuuksista ovat ylläpitäjälle tärkeitä palvelun turvallisuuden jatkuvan parantamisen kannalta. Käyttäjiä kannattaa ohjeistaa kertomaan havaitsemistaan puutteista ja tarjota heille helppokäyttöinen kanava tätä tarkoitusta varten.

Ylläpitäjän kannattaa laatia reittien huollosta sekä vuokravälineistä ylläpitosuunnitelma ja seurantapäiväkirja turvallisuuden jatkuvaa seurantaa varten. Jos toiminnan järjestämiseen osallistuu useampi eri taho, on syytä tehdä kirjallinen sopimus työnjaosta ja liitteeksi selkeä vastuunjakotaulukko.

•  Tukesin ohje liikunta- ja harrastevälineiden vuokrauksen turvallisuudesta

Kuntoilu- ja ulkoilureittejä ovat esimerkiksi kuntoradat, luontopolut, retkeilyreitit, ratsastusreitit, maastohiihtoladut tai maastopyöräreitit. Reittien riskit ovat erilaisia riippuen siitä, millaisilla välineillä ja missä tarkoituksessa reitillä liikutaan sekä millaisessa maastossa reitti kulkee. Erityisesti monikäyttöreiteillä turvallisuuden suunnittelu ja ennakointi vaatii usein monen eri toimijan yhteistyötä.

Ulkoilureitin haltijan tehtävänä on huolehtia reitin turvallisuudesta. Reitin haltija voi olla esimerkiksi kunta, kyläyhdistys, hiihtokeskus, hotelli, seurakunta tai yleishyödyllinen yhdistys. Käytännössä eri tahojen hallinnoimat reitit liittyvät usein toisiinsa, jolloin reittien haltijoiden pitää tehdä yhteistyötä koko reitistön turvallisuuden varmistamiseksi.

Reittien vaarojen tunnistamisessa on tärkeää huomioida kunkin reitin erityispiirteet, reitin sijainti ja pituus, reitillä käytettävät liikuntamuodot, maasto, rakenteet, kävijämäärät ja sääolosuhteiden vaikutukset. Käytä tarvittaessa karttaa apuna vaaranpaikkojen merkitsemiseen.

Reittien vaarallisia kohtia voivat olla esimerkiksi:

• jyrkät mäet tai reitin varrella olevat jyrkänteet
• kapeikot, jyrkät mutkat tai muut näkemäesteet
• teiden, vesistöjen, rotkojen tai toisten reittien ylitykset
• tulvan tai maanvyöryn katkaisemat kohdat
• herkästi ilkivallan kohteeksi joutuvat kohdat.

Reitin ylläpitäjän tehtävänä on antaa reitin käyttäjille kaikki tarvittavat tiedot, jotta käyttäjät osaavat toimia reitillä turvallisesti. Tarvittavia tietoja ovat usein esim. seuraavat:

• reitin ja kohteiden nimeäminen
• lähtöpaikan merkitseminen ja lähtöpaikalle opastaminen
• opastetaulut: reitin kuvaus, pituus ja vaativuus, lähtöpaikan osoite, turvallisuus- ja hätätilanneohjeet, reitin ylläpitäjän tiedot
• karttataulut: sijainnin ja suuntien hahmottaminen
• viitoitus lähtöpaikalla, risteyksissä, reitin varrella ja kohteissa
• jatkuvat reittimerkinnät reitillä pysymisen varmistamiseksi
• paikannusmerkinnät lähtö- ja taukopaikoilla, risteyksissä ja erityiskohteissa
• varoitus- ja kieltomerkinnät.

Muiden julkaisemia ohjeita reittien ja retkeilypalvelujen turvallisuudesta:

• Metsähallituksen raportti Asiakasturvallisuus luontopalveluissa
• Lapin AMK:n ja Metsähallituksen ohje: REILA-hanke reittimerkintöjen turvallisuudesta

Vesi on palveluissa aina vaarallinen elementti, joka palveluntarjoajan pitää huomioida erityisellä tarkkuudella vaarojen tunnistamisen yhteydessä ja määrittää toimenpiteet turvallisuuden varmistamiseksi. Tämä koskee myös esimerkiksi yleisötapahtumia, leirejä ja ohjelmapalveluita, joihin liittyy ranta tai allas.

Vaarojen tunnistamisen perusteella palveluntarjoajan pitää arvioida tarve uinninvalvonnalle palvelussa sekä varautua pelastamaan palvelun käyttäjiä vedestä. On tilanne- ja palvelukohtaista, mitä vesipelastustoimenpiteitä tarvitaan. Toisinaan pelastaminen onnistuu ilman, että pelastaja menee itse veteen. Toisinaan apuvälineen toimittaminen pelastettavalle riittää, toisinaan pelastajan on uitava hukkuvan luo.

Vesipelastusta suorittavan henkilön tulee pelastustoimenpiteiden aikana säilyä itse toimintakykyisenä. Vesipelastustaitoinen henkilö osaa valita oikean pelastustavan, ja toimii turvallisesti erilaisissa pelastustilanteissa. Hän tunnistaa hukkuvan ihmisen, hallitsee pelastusvälineiden käytön, osaa tilanteen vaatiman veteenmenotavan, pelastus- ja kuljetusuinnit, sukellukset sekä eri nostotekniikat. Vesipelastaja tuntee perusteet ihmisen fysiologiasta ja on ensiaputaitoinen. Turvallinen vesipelastus pyritään toteuttamaan aina pienimmän riskin periaatteella, jonka mukaan pelastustoimenpiteistä aiheutuva vaara pelastajalle tulisi olla mahdollisimman pieni.

• Tukes-ohje 1/2015: Uimahallien ja kylpylöiden turvallisuuden edistäminen (pdf)
• Tukesin, Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitos, Sukeltajaliiton ja Uimaliiton ohje hengenpidätyslajien harrastamisesta uimahalleissa
• Tukesin ohje uimarantojen turvallisuudesta
• Tukesin rantavalvontatyökalu uimarantojen valvontatarpeen arviointiin
• Tukesin ohje kemikaalien varastoinnista ja käytöstä uimahalleissa (pdf)

Talviuintipaikan ylläpitäjä on palveluntarjoaja, jonka tehtävänä on huolehtia talviuintipaikan rakennusten, laitteiden, kulkureittien ja varusteiden huollosta ja kunnossapidosta. Kunnossapidossa on tärkeää huolehtia liukkaudentorjunnasta kulkureiteillä esim. lämpömattojen avulla.

Palveluntarjoajan tehtävänä on antaa palvelun käyttäjille riittävät turvallisuutta koskevat tiedot. Tiedot voi antaa esim. opastetaululla, josta käyvät ilmi turvallisuus- ja toimintaohjeet, tarkka osoite ja ohjeet avun hälyttämiseen sekä talviuintipaikan ylläpitäjän yhteystiedot. Turvallisuutta koskeviin ohjeisiin kannattaa liittää kielto yksin uimisesta, tieto veden syvyydestä ja mahdollisista vaarallisista virtauksista sekä tieto talviuintipaikalta löytyvistä pelastus- ja ensiapuvälineistä.

Jos talviuintipaikkaa pidetään jäästä avoimena sulanapitopumpun avulla, palveluntarjoajan tulee varmistua pumpun soveltuvuudesta talviuintikäyttöön ja sen oikeasta sijoittamisesta ja suuntauksesta, niin ettei virtauksesta aiheudu vaaraa.

Talviuintipaikan valaistus- ja sähkösuunnittelussa ja asennuksissa tulee noudattaa sähköturvallisuusmääräyksiä. Varsinaisia sähkötöitä saavat tehdä vain rekisteröidyt sähköalan ammattilaiset.

Kaikkien sähkölaitteiden, jotka ovat vedessä olevien ja sieltä nousevien uimareiden kosketeltavissa, on oltava suojajännitteisiä, eli nimellisjännite joko 12 V vaihtojännitettä tai 30 V tasajännitettä. Veteen upotettujen sähkölaitteiden kotelointiluokan on oltava IP68. Avantojen sulana pitämiseen tarkoitetut jäänestolaitteet voivat olla verkkojännitteisiä. Suojaa laitteet enintään 30 mA vikavirtasuojakytkimellä ja sijoita laitteet siten, ettei niitä pääse koskettamaan uimaan mentäessä, uinnin aikana tai sieltä poistuttaessa.

Tähän osioon kuuluvat kuntien ylläpitämät ja taloyhtiön asukkaiden yhteisessä käytössä olevat leikkikentät ja ulkoleikkipaikat sekä esim. huoltoasemien tai kauppojen yhteydessä olevat sisä- ja ulkoleikkipaikat. 

Palveluntarjoajan, eli käytännössä yrityksen, kunnan tai taloyhtiön tai muun vastaavan toimijan, tehtävänä on varmistaa, että

• käytettävät välineet ovat turvallisia, suunniteltuun käyttötarkoitukseen ja käyttäjäryhmille soveltuvia
• välineet on asennettu turvallisesti
• välineitä ja iskua vaimentavaa putoamisalustaa huolletaan säännöllisesti ja asianmukaisesti

Välineet ja iskua vaimentava alusta

Leikkikenttävälineiden valinnassa, hankinnoissa ja kunnossapidossa kannattaa ottaa huomioon seuraavia asioita:

• Rakenteiden pitää olla sellaisia, etteivät lapset voi esimerkiksi kuristua tai jäädä kiinni päästään, kehostaan, jaloistaan tai sormistaan. Turvallisuussuunnittelussa ja välineiden hankinnassa kannattaa hyödyntää soveltuvin osin standardisarjan SFS-EN 1176 -standardin vaatimuksia.
• Leikkikentät, jotka sijaitsevat vesistön, vilkkaasti liikennöidyn tien tai muun vaarallisen kohteen lähistöllä, tulee aidata.
• Alustojen on oltava iskua vaimentavaa materiaalia (EN 1177 -standardi), yleensä hiekkaa tai synteettistä materiaalia, jotta voidaan vähentää putoamisesta aiheutuvia vammoja.
• Leikkikenttävälineiden ympärillä pitää olla riittävästi vapaata tilaa. Valmistajan vastuulla on huomioida asennusohjeissa standardin edellyttämä vapaa tila.

Kotipihoilla käytettävät leikkikenttävälineet, kuten esim. marketeissa myytävät trampoliinit tai keinut, on suunniteltu pienimuotoiseen yksityiskäyttöön. Kotipihoille tarkoitettuja EN 71 -standardin mukaisia välineitä ei saa hankkia yleisille leikkikentille.

Huolto ja kunnossapito

Palveluntarjoajan pitää huolehtia leikkikenttävälineiden riittävästä huollosta ja kunnossapidosta sekä laitteiden säännönmukaisesta tarkastamisesta esim. seuraavin toimenpitein: 

• Leikkikenttäväline ja sen osat tarkastetaan ja huolletaan valmistajan ohjeiden mukaisesti.
• Jokaiselle leikkikentälle laaditaan tarkastus- ja huoltosuunnitelma ja välineiden tarkastuksesta ja huollosta pidetään päiväkirjaa. Tarkastus- ja huoltovälit ovat kenttäkohtaisia ja niihin vaikuttaa esimerkiksi käyttöaste, ilkivalta sekä välineiden ikä ja tyyppi. 
• Välineiden kunnosta huolehditaan mahdollisuuksien mukaan myös talviaikaan, jos välineet ovat lasten käytettävissä. Esim. lumi ja jää on puhdistettava kiipeilytelineiden tasanteilta ja portailta. Leikkikenttävälineeet (esimerkiksi keinut) voidaan myös poistaa käytöstä talven ajaksi ja näin estää käytöstä talviaikaan aiheutuvat vaarat.
• Jos väline ei ole turvallinen, siihen pääsy pitää estää lapsilta ja muilta henkilöiltä. Näin pitää toimia esimerkiksi tilanteissa, joissa välineen asennusta ei ole tehty vielä valmiiksi, iskua vaimentavaa alustaa ei ole vielä asennettu tai huollon ja tarkastuksen yhteydessä väline on todettu rikkoutuneen tai kuluneen, niin että siitä aiheutuu vaaraa.

Tietojen antaminen palvelun käyttäjille

Leikkikentältä pitää löytyä näkyvältä paikalta infotaulu, josta käyvät ilmi leikkikentän nimi, osoite, ylläpitäjän yhteystiedot sekä hätänumero. Ylläpitäjän yhteystiedot auttavat vanhempia ilmoittamaan leikkikentällä havaitsemistaan turvallisuuspuutteista, jolloin puutteita päästään korjaamaan nopeasti.

Lisäksi infotaulussa on suositeltavaa kertoa mahdollisista aluetta koskevista kielloista ja ohjeista (esimerkiksi: Älä käytä pyöräilykypärää leikkikenttävälineissä, Älä nosta lasta leikkikenttävälineeseen, johon hän ei itse pääse.)

Taloyhtiöiden leikkipaikoilla infokylttiä ei tarvitse erikseen olla silloin, kun leikkipaikan osoite on sama kuin talon osoite ja turvallisuuspuutteista voidaan ilmoittaa suoraan taloyhtiön hallitukselle, isännöitsijälle tai huoltoyhtiölle.

Kulutuspalvelujen turvallisuutta koskevan lain lisäksi huvipuistojen ja tivoleiden turvallisuutta on määritelty useissa standardeissa, joista Suomessa olennaisin on eurooppalainen standardi SFS-EN 13814. Standardissa on määritelty yksityiskohtaisia teknisiä vaatimuksia ja ohjeita huvilaitteille, niiden käytönaikaiselle riskien arvioinnille ja tekniselle tarkastamiselle.

Huvilaitteiden kantavien rakenteiden, liikkuvien ja kuluvien osien, voimansiirron ja turvalaitteiden rakenteellinen kestävyys on sesonkiaikana jatkuvalla koetuksella ja siksi ajantasainen tieto huvilaitteiden rakenteellisesta kunnosta on turvallisuuden kannalta ehdottoman tärkeää. Tekniset, ammattimaiset tarkastukset ovat olennainen osa huvilaitteiden turvallisuuden varmistamista.

Tukes edellyttää huvilaitteita palveluissaan käyttäviltä palveluntarjoajilta, että huvilaitteet tarkastutetaan säännöllisesti ulkopuolisilla tarkastuslaitoksilla.

Kun palveluntarjoaja hankkii käyttöönsä käytettyjä huvilaitteita, on hänen varmistuttava siitä, että laite on asianmukaisessa kunnossa, sen kunnossapitohistoria on tiedossa ja että laitetta voidaan edelleen käyttää turvallisesti. Huvilaitteen mukana tulisi aina olla laitteen turvallisuusdokumentaatio, johon kuuluu esim. käyttö- ja huolto-ohjeet, lokikirja sekä tekninen dokumentaatio, joka pitää sisällään mm. sähkö- ja rakennepiirustukset sekä riskienarvioinnit.

Palvelun käyttäjiä koskevan turvallisuussääntelyn lisäksi huvilaitteita koskevat usein myös esim. painelaitelain 1144/2016 ja sähköturvallisuuslain 1135/2026 vaatimukset.

Lakia kulutuspalvelujen turvallisuudesta sovelletaan moottoriurheilussa kilpailutapahtumia seuraavan yleisön ja kilpailijoiden turvallisuuteen (poislukien ammattimaisesti kilpailevat urheilijat) sekä moniin moottoriurheiluharjoituksiin ja suorituspaikkoihin (pois lukien moottoriurheiluseurojen vain omille jäsenilleen järjestämä toiminta, joka ei ole elinkeinotoimintaa).

• Tukesin ohje rallitapahtuman turvallisuudesta 
• Tukesin ohje kiihdytys- ja nopeusajotapahtumien turvallisuudesta
• Tukesin ohje kartingin turvallisuudesta
• Tukesin Jäärata-ajoissa sovellettava ohje jääturvallisuudesta palveluissa
• Tukesin verkkosivu yleisö- ja tapahtumaturvallisuudesta
• Tukesin ohje Tapahtumaturvallisuusopas (pdf)
• Tukesin ja pelastuslaitosten kumppanuusverkoston ohje Tapahtumissa käytettävät kevyet, pika- ja pop up -teltat (pdf)

Festivaalit, konsertit ja muut yleisötapahtumat ovat palveluita, ja niihin sovelletaan lakia kulutuspalvelujen turvallisuudesta. 

Tukes valvoo tapahtumissa kulutuspalvelujen turvallisuutta koskevan lain noudattamista ja sen lisäksi myös esim. painelaitelain ja sähköturvallisuuslain noudattamista. 

• Tukesin verkkosivu yleisö- ja tapahtumaturvallisuudesta
• Tukesin ohje Tapahtumaturvallisuusopas
• Tukesin ja pelastuslaitosten kumppanuusverkoston ohje Tapahtumissa käytettävät kevyet, pika- ja pop up -teltat (pdf)
• Tukesin ohje konserttien tehosteissa käytettävistä painelaitteista
• Suomi.fi:n Yleisötilaisuuden järjestäjän muistilista

Tukes valvoo tapahtumissa kulutuspalvelujen turvallisuutta koskevan lain noudattamista ja sen lisäksi myös esim. painelaitelain ja sähköturvallisuuslain noudattamista. 

• Tukesin verkkosivu yleisö- ja tapahtumaturvallisuudesta
• Tukesin ohje Tapahtumaturvallisuusopas (pdf)
• Tukesin ohje kauppakeskusten leikkipaikkojen ja lastentapahtumien turvallisuudesta (pdf) 
• Tukesin ja pelastuslaitosten kumppanuusverkoston ohje Tapahtumissa käytettävät kevyet, pika- ja pop up -teltat (pdf)
• Suomi.fi:n Yleisötilaisuuden järjestäjän muistilista

Urheilu- ja liikuntatapahtumissa Tukes valvoo, että tapahtuman järjestäjät noudattavat lakia kulutuspalvelujen turvallisuudesta. Ammattimaisesti urheilevien turvallisuus ei kuulu lain soveltamistalaan.

Urheilutapahtumia järjestetään usein sellaisissa paikoissa, joita ei ole suunniteltu ja tarkoitettu tapahtumien järjestämiseen. Tapahtuma-alueen koko voi olla laaja ja tapahtumaan voi tulla paljon osallistujia ja yleisöä. Tapahtuman turvallisuussuunnittelussa on kiinnitettävä erityistä huomiota kyseiselle lajille tyypillisiin tapaturmiin ja niiden ensiapuun. Ulkona järjestettävissä tapahtumissa on huomioitava sääolosuhteiden vaikutukset turvallisuuteen sekä suunniteltava etukäteen pelastus- ja ensiaputehtävien suorittaminen koko tapahtuma-alueella.

Estejuoksutapahtumat

Estejuoksutapahtumaa suunnitellessa ja toteuttaessa kannattaa tutustua ohjelmapalvelujen ja yleisötapahtumien yleisiin asiakasturvallisuusvaatimuksiin ja esteiden turvallisuutta koskeviin ohjeisiin. Esteiden suunnittelussa voi käyttää apuna esim. parkour-standardia SFS-EN 16899. Jos estejuoksutapahtumaan osallistuu pieniä lapsia, pitää huomioida lapsiturvallisuuteen liittyvät standardit. Esimerkiksi leikkikenttävälinestandardeissa (SFS-EN 1176 ja 1177) on annettu ohjeita rakenteiden mitoitukseen.

• Tapahtumaturvallisuuteen liittyviä yleisiä vaatimuksia on esitelty Tukesin verkkosivulla Yleisö- ja tapahtumaturvallisuus
• Tukesin ohje Tapahtumaturvallisuusopas (pdf)
• Tukesin ja pelastuslaitosten kumppanuusverkoston ohje Tapahtumissa käytettävät kevyet, pika- ja pop up -teltat (pdf)
• Suomi.fi:n Yleisötilaisuuden järjestäjän muistilista

Eläintapahtumia ovat esimerkiksi ravit, ratsastus-, koira- ja muut eläinkilpailut, hevos-, koira-, kissa- ja muut eläinnäyttelyt ja -messut sekä eläinten myyntitapahtumat. Eläimet voivat olla mukana myös muissa tapahtumissa esim. näytöksissä, ponitalutuksissa ja kärryajeluissa sekä yleisön rapsuteltavana. 

Tukes valvoo, että eläintapahtumien järjestäjät noudattavat lakia kulutuspalvelujen turvallisuudesta. Eläintapahtumissa tulee kiinnittää erityistä huomiota eläinten ja ihmisten kulkureitteihin, soveltuvien eläinyksilöiden valintaan sekä eläinten aitauksiin. 

Ravitapahtumat

Ravitapahtuman järjestäjän tulee vaarojen tunnistamisessa ennakoida erityisesti niitä vaaratilanteita, jotka aiheutuvat hevosten ja yleisön kohtaamisista. Raveihin osallistuu paljon myös hevosista tietämättömiä asiakkaita, jotka eivät ymmärrä, mitä vauhtia hevoset radalla liikkuvat, eivät osaa ennakoida niiden liikkeitä tai toimia oikein niiden kanssa. 

Ravitapahtumissa hevosten kulkureitit kannattaa erottaa aidalla yleisöstä. Aidan pitää olla sellainen, että pieni lapsi ei vahingossa pääse pujahtamaan hevosten sekaan. Porttien pitää olla rakenteeltaan sellaisia, että vauhkoontunut hevonen ei niistä pääse helposti läpi. 

Jos yleisöä päästetään tallialueelle, on hyvä opastaminen tärkeää. Hevosiin tottumattomat ihmiset eivät osaa ennakoida hevosten liikkeitä. Suositeltavaa on järjestää ohjattuja tallikierroksia yleisölle.

Jos yleisö osallistuu voittajan palkitsemiseen, tilaisuus on turvallisinta suorittaa katsomon puoleisella sivulla. Radan ylittäminen kävellen voi olla vaarallista.

Jos yleisön edustajien on mahdollista päästä kyytiin ravihevosen kärryillä, tapahtuman järjestäjän tulee varmistaa, että osallistujat saavat riittävän ohjeistuksen ja hyvät turvavarusteet. Kyyditysten suunnittelussa tulee kiinnittää huomiota myös ravikuljettajan osaamiseen tällaisista palveluista sekä sopivan hevosen valintaan. 

Katso myös tämän sivun osiot Leikkipuistot ja leikkipaikat sekä Pomppulinnat.

• Tukesin talutusratsastusohje (pdf)
• Tukesin ja pelastuslaitosten kumppanuusverkoston ohje Tapahtumissa käytettävät kevyet, pika- ja pop up -teltat (pdf)
• Ruokaviraston ohje eläinkilpailuiden ja eläin näyttelyiden järjestämisestä ja niihin osallistumisesta

Leirin vaativuudesta ja osallistujilta edellytettävistä taito- ja osaamisvaatimuksista on syytä kertoa jo leirin markkinointimateriaalissa. Osallistujille lähetettävään leirikirjeeseen kannattaa sisällyttää ennakkotiedot valmistautumisesta ja mukaan otettavista varusteista sekä kuvaus leirin sisällöstä ja ohjelmasta.

Järjestäjän kannattaa kysyä etukäteen osallistujien allergioista, uimataidosta tai muista turvallisuuteen liittyvistä seikoista esim. leirikirjeen yhteydessä. Leirin järjestäjän pitää suunnitelma leirin sisältö ja aikataulu niin, että se vastaa osallistujien taitotasoa.

Harrasteleireillä, esimerkiksi ratsastus- ja kiipeilyleireillä, on tärkeää huomioida myös vapaa-ajan aktiviteettien turvallisuus. Katso lisätietoja muista tämän sivun osioista. 

Vesiturvallisuus leireillä

Leirin järjestäjän pitää huolehtia siitä, että uimarannalla, veneilyssä ja muissa vesiaktiviteeteissä on leiriläisten turvallisuutta valvomassa täysi-ikäinen ja pelastus- ja ensiaputaitoinen henkilö. Alaikäiset henkilöt voivat työskennellä täysi-ikäisten valvojien apuna, mutta heillä ei voi olla päävastuuta leiriläisten turvallisuuden varmistamisesta ja pelastustehtävistä.

Leirien uintihetkissä on suositeltavaa käyttää uintipareja, jolloin uintipari tarkistaa määrävälein uinninvalvonnan ohjaamana, että oma pari on turvassa. Tässä on huomioitava, että uintiparin turvallisuudesta huolehtiminen, hänen käyttäytymisensä valvominen tai pelastaminen ei ole leiriläisen tehtävä. Uintiparin tarkoituksena on tarkastuksilla helpottaa uinninvalvojien työtä.

Leirin järjestäjän tulee huolehtia siitä, että leiriläisten käyttämällä uimarannalla on asianmukaiset varusteet vedestä pelastamiseen (esim. pelastusrengas) ja ohjeet avun hälyttämiseen, esim. ilmoitustaulu, jossa on hätätilanneohjeet yhteystietoineen. Leirin henkilökunnan pitää osata käyttää pelastusvälineitä ja osata toimia oikein hätätilanteissa. Leiriläisten uimataito kannattaa selvittää etukäteen ja suunnitella uintihetket ja uinninvalvonta taitotasoa vastaavaksi.

Jos leirillä liikutaan veneillä, kaikilla veneessä olevilla on oltava asianmukaiset pelastusliivit päälle puettuna.

Välineiden ja rakenteiden turvallisuus

Leirin järjestäjän tehtävänä on varmistua siitä, että leirillä käytössä olevat leikkivälineet ja trampoliinit soveltuvat asiakaskäyttöön. Trampoliinin verkon ja suojaverkon kunto on syytä tarkistaa etukäteen ja sijoittaa trampoliini tasaiselle tukevalle alustalle. Trampoliinin käyttöä kannattaa valvoa ja ohjeistaa, että trampoliinilla on vain yksi hyppijä kerrallaan. Jos trampoliinin käyttöä ei pystytä valvomaan, sitä ei pidä tarjota leiriläisille. 

Kotikäyttöön tarkoitetut lelut, kuten leikkimökit, voivat olla turvallisia lapsille kotioloissa, mutta ne eivät välttämättä kestä leirien suurta käyttömäärää. Leireillä saa olla käytössä vain ehjiä ja turvallisia leluja.

Jos leirillä on käytössä kiipeilyyn tarkoitettuja rakenteita, välineitä ja varusteita, leirin järjestäjän pitää varmistaa niiden kestävyys, lujuus ja kunto säännöllisillä huolloilla ja tarkastuksilla. Kiipeilyn putoamisalueella ei saa olla rakenteita tai välineistöä tai muita henkilöitä, joihin putoava kiipeilijä voisi loukata itsensä.

Pomppulinnojen ja muiden ilmalla täytettäviä leikkivälineiden käytössä kannattaa huomioida niitä koskevan standardin SFS-EN 14960 turvallisuusvaatimukset. Standardissa on otettu kantaa rakenteellisten ominaisuuksien lisäksi turvalliseen käyttöön, kuten kiipeämiseen, putoamiskorkeuteen sekä iskua vaimentavan alustan ominaisuuksiin.

Pomppulinnan pitää pysyä paikoillaan ja kestää käyttäjien liikehdinnän sekä tuulen vaikutus. Voimakkaan tuulen tai pyörteen vaikutuksesta pomppulinna voi pahimmillaan tempautua ilmaan, jos kiinnityksestä ei ole huolehdittu kunnolla. Ulkokäytössä oleva pomppulinna tai muu ilmalla täytettävä väline tulee kiinnittää maahan luotettavalla tavalla, mieluimmin maakiinnikkeillä, jos maaperä on siihen soveltuva.

Palveluntarjoajan on järjestettävä pomppulinnan valvonta soveltuvalla tavalla. Pelkästään vanhempien vastuulle ei voi jättää tarjotun palvelun turvallisuuden varmistamista. Valvojan tulee olla valmiina puuttumaan nopeasti vaaratilanteisiin, mutta hän voi tilanteen niin salli 

Olosuhteita pitää seurata erityisesti ulkona käytettävien pomppulinnojen turvallisuuden osalta. Pomppulinnan käyttö pitää keskeyttää tarvittaessa esim. tuulirajan ylittyessä tai sähkökatkon yhteydessä.

Melonta- ja koskenlaskupalvelujen, ohjattujen SUP-lautaretkien ja muiden vastaavien vesillä toteutettavien palvelujen suurin vaaratekijä on osallistujan joutuminen veden varaan. Pahimmillaan seurauksena voi olla hukkuminen. Myös hypotermia ja siitä seuraava toimintakyvyn heikkeneminen on huomioitava Suomessa ympäri vuoden.  
Palveluntarjoajan tehtävänä on suunnitella tarjoamansa palvelu niin, että vakavimmat vaaratekijät voidaan poistaa kokonaan tai minimoida niiden vaikutus. Vaarojen arvioinnissa on huomioitava myös muut vaaratekijät, kuten fyysisen loukkaantumisen mahdollisuus ja psyykkisten traumojen aiheutuminen esim. asiakkaan joutuessa veden alle. Vaarojen tunnistaminen on tehtävä palvelun koko ajalta.

Ennakkotiedot

Asiakkaille on annettava riittävät ennakkotiedot, jotta he voivat arvioida voivatko he turvallisesti osallistua toimintaan. Palveluntarjoajan on selvitettävä ennen palvelun aloittamista, että asiakkailla on riittävä taito ja osaaminen. Esimerkiksi asiakkaan uimataito on syytä selvittää etukäteen ja tehdä tarvittavat toimet, jotta asiakkaalle ei aiheudu vaaraa. 

Välineet ja varusteet

Asiakkaiden ja oppaiden tulee koskenlaskussa ja melonnassa käyttää palvelun luonne ja toimintaympäristö huomioiden toimintaan sopivia kelluntavälineitä. Koskenlaskussa liivien nosteen tulee olla riittävän suuri ja niiden tulee suojata myös mahdollisilta iskuilta. Liivien tulee olla CE-merkittyjä ja käyttäjilleen, esimerkiksi lapsille, sopivan kokoisia. Niiden kuntoa tulee seurata säännöllisesti ja uusia tarvittaessa. 

Vaatetus ja muut suojat tulee valita niin, että ne vastaavat toiminnan ja olosuhteiden vaatimuksia. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi märkä-, kuiva- tai melontapuvun käyttöä. Koskenlaskussa tulee käyttää kypärää. Lisätietoa henkilönsuojaimista Tukesin verkkosivuilla.

Käytettävien vesikulkuneuvojen (koskilautat, kajakit, kanootit, veneet, SUP-laudat jne.) tulee olla käyttötarkoitukseen ja käyttäjilleen sopivia. Koskenlaskuveneen rakenteen, lujuuden ja varusteiden sekä vakavuuden ja ohjattavuuden on oltava sellaiset, että vene on turvallinen niillä kulkuvesillä ja niissä olosuhteissa, missä sitä käytetään. Veneen ja ohjaajan varusteissa tulee noudattaa Suomen melonta- ja koskenlasku ry:n tai IRF:n ohjeistuksia. Kajakkien ja kanoottien vaatimuksista sekä ohjaajien varusteista on määritelty tarkemmin Melonnan turvaohjeessa. SUP-lautailun turvallisvaatimuksista on lisätietoa Suomen SUP-liiton ja Tukesin yhteisessä ohjeessa. 

Ohjaajien pätevyys

Palveluntarjoaja vastaa, että melonta- ja koskenlaskupalveluja vetävillä henkilöillä on riittävä pätevyys niihin tehtäviin, joita he suorittavat. Pätevyyden voi osoittaa esimerkiksi lajiliittojen koulutuksella. Palveluntarjoajan on tarvittaessa syytä varmistaa osaaminen esimerkiksi käytännön kokeella. 
Pätevyyttä arvioitaessa on syytä kiinnittää huomiota ainakin seuraaviin ominaisuuksiin:

• Vähintään 18 vuoden ikä
• Melontataito- ja kokemus
• Fyysinen ja henkinen kunto
• Ryhmänohjaustaidot
• Kokemus toiminnasta kyseisen kaltaisessa ympäristössä ja olosuhteissa sekä paikallistuntemus
• Riittävät ensiapu- ja vesipelastustaidot oman palvelun olosuhteisiin ja asiakasryhmille

• Tukesin ohje melontapalvelujen turvallisuudesta
• Tukesin ja Suomen SUP-liiton yhteisohje 
• Melontaturvallisuuden neuvottelukunnan laatima Melonnan turvallisuusohje

Sukelluspalvelut

Kansainväliset sukelluskoulutusohjelmat määrittävät turvallisten sukellusten periaatteet, joiden noudattaminen varmistaa yhdenmukaiset ja turvalliset toimintatavat. Lainsäädännöllä on kuitenkin etusija kansainvälisten sukelluskoulutusohjelmien, standardien tai muiden vapaaehtoisten järjestelmien asettamiin vaatimuksiin verrattuna.

Palveluntarjoajan tulee ottaa huomioon kunkin osallistujaryhmän erityispiirteet sukellusta suunnittelussa ja toteutuksessa. Tarvittaessa laitesukelluksen toteutusta on muokattava, ohjaavien henkilöiden määrää lisättävä tai osallistujaryhmää rajattava niin, että sukellus on kaikille osallistujille turvallinen. Ohjeiden vastaiseen tai muuten vaaralliseen käyttäytymiseen pitää puuttua ajoissa.

Palveluntarjoajan tehtävänä on ennakoida, arvioida ja valvoa sukelluksen turvallisuutta koko ajan. Mikäli olosuhteet (esim. sää, muut toimijat alueella, ryhmän kokoonpano tms.) muuttuvat palvelun aikana, palveluntarjoajan on huolehdittava, että asiakkaiden turvallisuus ei vaarannu (esim. palvelun toteutusta on muutettava, toiminta on keskeytettävä, peruttava tai siirrettävä turvallisempaan kohteeseen).

Sukelluspullot ja muut painelaitteet

Sukelluspullojen ja muiden sukelluksessa käytettävien painelaitteiden turvallisuutta koskee painelaitelaki (1144/2016). Sukelluspullojen määräaikaistarkastuksiin sovelletaan vaarallisten aineiden kuljetuksesta annettua lakia. Jotta sukelluspullot ovat turvallisia käyttää, tulee ne täyttää vain hyväksytyissä täyttöpaikoissa. 

Sukeltaminen käytöstä poistetuissa kaivoksissa

Ennen sukellustoiminnan aloittamista vanhalla kaivosalueella tulee palveluntarjoajan selvittää, millä ehdoilla ja rajoituksilla kaivoksia voi käyttää sukeltamiseen ja mitkä tahot ovat vastuussa alueen turvallisuuden varmistamiseksi annettujen määräysten valvonnasta ja korjaavien toimenpiteiden toteuttamisesta (esimerkiksi aitauksien ylläpitämisestä). Käytöstä poistetuissa kaivoksissa sukellustoimintaa järjestävän tahon tulee selvittää kaivoksen rakenne (mm. tunneliverkostot, kuilut, ilmanvaihto- ja kaatonousut, louhokset sekä muut louhitut tilat) ja varmistua sen turvallisuudesta.

• Tukesin ohje laitesukelluspalvelujen turvallisuudesta 
• Tukesin, Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitos, Sukeltajaliiton ja Uimaliiton ohje hengenpidätyslajien harrastamisesta uimahalleissa
• Tukesin verkkosivu sukelluspullojen täyttöpaikkojen turvallisuudesta
• Tukesin onnettomuustutkintaraportti: Montolan kaivoksella 13.4.2021 sukeltajan kuolemaan johtanut onnettomuus

Husky- ja porosafarien turvallisuudessa korostuvat ohjaajien ammattitaito toimia eläinten kanssa vaihtelevilla reiteillä ja eräoloissa. Palveluntarjoajan pitää ottaa palvelun suunnittelussa huomioon erilaiset asiakasryhmät: esimerkiksi ulkomaalaiset, lapset ja muut erityisryhmät sekä näiden ryhmien tarpeet erilaiselle ohjeistukselle. Erityistä huomiota pitää kiinnittää teiden ja muiden risteävien reittien ylityksiin hallitulla ja turvallisella tavalla.

Palveluntarjoajan pitää ennakkoon varautua siihen, miten apua hälytetään hätätilanteissa reitin varrelta. Puhelimen kuuluvuus ja hätäsovellusten toimivuus kannattaa tarkistaa etukäteen ja miettiä valmiiksi vaihtoehtoisia toimintatapoja. Reittisuunnittelussa korostuu myös muiden reitin käyttäjien kohtaaminen sekä teiden ym. ylitykset.

Tukes valvoo, että husky- ja porosafareiden sekä muiden eläinpalvelujen tarjoajat noudattavat toiminnassaan lakia kulutuspalvelujen turvallisuudesta.

• Tukesin ohje koiravaljakkopalvelujen turvallisuudesta

Tukes valvoo, että moottorikelkkasafareita ja muita moottorikelkkailupalveluita järjestävät palveluntarjoajat noudattavat toiminnassaan lakia kulutuspalvelujen turvallisuudesta. 

Moottorikelkkapalveluihin liittyy runsaasti korkean riskin erityispiirteitä. Tällaisia ovat muun muassa reittien erityispiirteet, asiakkaiden osaaminen ja taitotaso, kalustoon ja varusteisiin liittyvät vaarat, olosuhteet sekä poikkeustilanteet ja henkilöstön kyky ja osaaminen toimia poikkeustilanteissa. Palveluntarjoajan on huolehdittava, että erityisesti reittien lähtöpaikat, pelastuspisteet, pituus, vaativuus ja erityiset vaaranpaikat tulevat riittävän tarkasti kuvattua turvallisuusdokumentaatiossa. 

• Tukesin ja OTI:n turvallisuusopas moottorikelkkasafareja järjestäville yrityksille

Luontopalvelut voivat perustua luonnon vetovoimaisuuteen ja erityisiin luontokohteisiin tai luontoympäristössä järjestettyihin aktiviteetteihin. Ohjattuja luontopalveluita ovat esimerkiksi opastetut vaellukset ja luontoretket, suurpetojen kuvauspalvelut, luonnossa järjestettävät hyvinvointipalvelut sekä kulttuuriperintökohteet ja muut erityiset luontokohteet. Katso lisäksi tämän sivun osio Reitit. 

Ohjatut vaellukset ja retket

Vaelluksen tai retken suunnittelussa tulee huomioida kunkin ryhmän erityistarpeet ja valmiudet retken toteuttamiseksi. Palveluntarjoajan pitää antaa osallistujille kaikki turvallisuuden kannalta tarpeelliset tiedot esim. reitin vaikeustasosta, vaadittavasta kunto- ja taitotasosta, ennakkovalmistautumisesta ja mukaan otettavista varusteista. Palveluntarjoajan on varauduttava hätä- ja onnettomuustilanteiden varalta riittävällä ensiapuvalmiudella ja -varusteilla ja suunniteltava myös retken hallittu keskeyttäminen esimerkiksi pelastuspisteiden kautta. 

Suurpetojen kuvauspalvelut

Suurpetojen kuvauspalveluista aiheutuvat riskit kohdistuvat etupäässä lähiseudun asukkaisiin ja muihin lähiseudulla liikkuviin. Kuvauspaikka voi houkutella sivullisia katselemaan tai kuvaamaan suurpetoja alueelle omatoimisesti. Riski kasvaa, kun petotiheys lisääntyy ja pedot tottuvat ihmisiin. Ruokinta-alueet tulee selkeästi merkitä maastoon eikä kuvaustoiminnalla saa aiheuttaa vaaraa muille luonnon käyttäjille.

Palvelun käyttäjien kannalta suurimmat riskit liittyvät siirtymiseen ja poistumiseen kuvauspaikoilla. Palvelun käyttäjien ei saa antaa liikkua kuvauspaikan ympäristössä ilman opasta. Jos palvelun käyttäjät ovat kuvauspaikalla pitkään (esim. yön yli) ilman opasta, palveluntarjoajan on varmistettava, että kuvauspaikalla on toimiva viestintäyhteys avun hälyttämistä varten. Eläimiä ei saa ruokkia suoraan kuvauskopista. 

Muiden julkaisemia ohjeita:

• Ruokaviraston ohje Sivutuotteiden käytöstä luonnonvaraisten eläinten ruokinnassa eli haaskakäytöstä

Kulttuuriperintökohteet ja muut houkuttelevat luontokohteet

Kulttuuriperintökohteita ovat esim. arkeologiset kohteet, rauniot, linnat, linnoitukset ja puolustusvarustukset, käytöstä poistetut kaivoskuilut ja louhokset sekä rakennusperintökohteet sekä muut erityiset luontokohteet (esim. hiidenkirnut ja jääputoukset). 

Kulttuuriperintökohteet ovat palveluita silloin, kun niihin on järjestetty mm. opastus, käyttäjille tarkoitettuja rakenteita tai kulkureittejä ja kohdetta markkinoidaan ylläpitäjän toimesta. Kohteita voidaan käyttää palveluissa joko opastettuina tai omatoimisina tutustumiskohteina tai niissä voidaan järjestää erilaisia aktiviteetteja ja tapahtumia. Kulttuuriperintökohteet voivat toisaalta olla myös palvelujen ulkopuolella, kun niihin ei ole esim. opastusta tai markkinointia. Tällöin kävijät voivat vierailla kohteissa esim. jokaisenoikeudella. 

Kulttuuri- ja rakennusperintökohteissa järjestettävät palvelut tulee toteuttaa mahdollisimman turvallisesti kohteen suojelu- ja luontoarvot huomioon ottaen. Palveluntarjoajia voivat olla kohteen ylläpitäjä tai kohteessa aktiviteetteja järjestävä toimija.

Koska kulttuuriperintökohteissa ei välttämättä voida tehdä rakenteellisia turvallisuustoimenpiteitä, kävijöiden opastaminen sekä pääsyn rajoittaminen ovat usein ensisijaisia toimenpiteitä turvallisuuden varmistamiseksi. Erityisesti tulee tunnistaa ja torjua sellaiset vaarat, jotka eivät ole palvelun käyttäjille ennalta tuttuja tai helposti havaittavissa (esim. vaikeasti havaittavat putoamisvaarat, terävät tai muuten vaaralliset rakenteet). On myös huomioitava ne käyttäjille vaaralliset asiat, joita kohteessa halutaan erityisesti suojella (esim. myrkylliset kasvit, huonokuntoiset rakenteet).

Varautuminen onnettomuus- ja hätätilanteisiin tulee suunnitella ja toteuttaa erityisen tarkasti, koska kohteista pelastaminen voi olla vaikeaa niiden sijainnin, suojelu- tai luontoarvojen tai erityisten rakenteiden vuoksi. 

Seikkailuradoilla tarkoitetaan puihin tai tolppien varaan rakennettuja, vaikeusasteeltaan vaihtelevia ratoja, joissa asiakkaat kiipeilevät erilaisten köysirakennelmien ja puisten tasojen varassa. Seikkailuradoilla on usein myös pitkiä liukuja, joissa asiakkaat liukuvat köysien varassa tasolta toiselle. Korkeilla radoilla käytetään turvavarusteena valjaita, joilla käyttäjä on kiinnittyneenä radan yläpuolella kulkevaan varmistuslinjaan.

Palveluntarjoajan tehtävänä on huolehtia, että radoilta löytyy merkinnät vaikeusasteista sekä tehtäviä ja kiinnittämisiä koskevat erityisohjeet. Asiakkaiden terveydentilaa koskevat rajoitukset tulee käydä selvästi ilmi radan käyttöohjeissa.

Pääsy radoille tulee olla aukioloaikojen ulkopuolella tehokkaasti estetty.

Seikkailuratojen rakentamiseen ja niiden turvalliseen käyttöön opastaa kaksi standardia, SFS-EN 15567-1 sekä SFS-EN 15567-2.

Eläintarhan ja kotieläinpihan ylläpitäjän tehtävänä on varmistaa turvallisuus riittävillä aitarakenteilla ja asiakkaiden oikealla ohjauksella. Kyltit, katselualueet ja kulkureitit pitää suunnitella ja sijoittaa niin, että ne ohjaavat asiakkaita toimimaan oikein. Vaarojen tunnistamisessa ja turvallisuuden suunnittelussa on syytä huomioida EAZA:n ohjeet vaaralliseksi luokitelluista eläimistä.

Sekä asiakkaiden että eläinten toimintaa pitää valvoa ja vaaralliseen toimintaan pitää puuttua ajoissa. Erityisesti tilanteissa, joissa asiakas pääsee eläimen kanssa kosketuksiin tai voi luvan kanssa syöttää eläimiä, valvonnan ja asiakkaiden ohjeistamisen rooli korostuu. Alueella, jossa asiakkaat liikkuvat, on hyvä olla ohjeita hätätilanteessa toimimiseen ja yhteyshenkilön tiedot. 

Eläimiä saa pitää näytteillä eläintarhassa, pysyvässä tai kiertävässä eläinnäyttelyssä ja käyttää sirkuksessa ainoastaan aluehallintoviraston, eli AVIn, luvalla. Tämä koskee myös kotieläinpihoja. 

Lisätietoja esim. leikkivälineiden ja pomppulinnojen turvallisuudesta löytyy tämän sivun muista osioista.

• Tukesin ohje Kotieläinpihojen turvallisuuspolku
• EAZA:n ohje eläintarhoille (sis. listauksen vaarallisista eläimistä) 

Benji-hyppyjä järjestetään usein esimerkiksi erilaisten festivaalien ja muiden yleisötapahtumien yhteydessä ja hyppypaikat ja olosuhteet vaihtelevat. Palveluntarjoajan tulee kiinnittää erityistä huomiota erilaisten hyppypaikkojen erityispiirteisiin, kuten hyppy- ja laskeutumisalueisiin sekä hyppyalustoihin ja liikuteltavan hyppylaitteiston asennuksiin sekä vallitseviin olosuhteisiin. Tapahtumien yhteydessä tapahtuman järjestäjän ja benji-hyppyjen järjestäjän on hyvä yhdessä suunnitella benji-hyppyjen turvallisuus osana tapahtuman kokonaisturvallisuutta.

Hypyissä käytettävät varusteet tulee valita hyppääjän mukaan. Hyppääjä tulee punnita oikeanlaisen hyppyköyden valitsemiseksi. Valjaiden istuvuus kullekin hyppääjälle on erikseen tarkistettava. Hyppyvarusteilla pitää olla asianmukaiset varajärjestelmät. Esimerkiksi nilkkavaljaat varmistetaan kokovartalo- tai lantiovaljailla, joissa on lisäosana rintakiinnitys. Hyppyvarusteiden kunto pitää tarkistaa säännöllisesti ja rikkinäiset tai käyttöikänsä päässä olevat varusteet pitää poistaa käytöstä.

Suomessa ei ole omaa benji-hyppy-yhdistystä, joka olisi laatinut alalle yhteisen turvallisuusohjeistuksen, eikä benji-hypyistä ole olemassa eurooppalaisia EN- tai kansainvälisiä ISO-standardeja. Alan yrittäjät turvautuvat tyypillisesti kansainväliseen koulutukseen ja turvallisuusohjeistukseen. 

• Esimerkiksi Iso-Britannian turvallisuusviranomainen HSE, Health and Safety Executive, on julkaissut benji-hyppyjen turvallisuutta koskevan ohjeen.

Ohjelmapalveluissa asiakas osallistuu itse aktiivisesti palvelussa tehtävään toimintaan joko ohjatusti tai omatoimisesti. Ohjelmapalveluita ovat erilaiset seikkailu-, elämys-, luonto- ja liikuntapalvelut, kuten esimerkiksi paintball tai kuplajalkapallo. 

Ohjelmapalveluihin sisältyy usein huomattavia riskejä, koska osallistujat viedään tietoisesti sellaisiin tilanteisiin, joita he eivät ole aikaisemmin kokeneet. Yllätykset ja äärikokemukset ovat palvelun olennainen osa. Yllätyksellisyydestä ja jännityksestä huolimatta palvelun kaikkien vaiheiden pitää olla turvallisia. Palvelutarjoajan tulee ottaa fyysisen turvallisuuden lisäksi huomioon myös osallistujien psykologinen ja sosiaalinen turvallisuus. 

• Tukesin ohje väri- ja muovikuulapelien turvallisuudesta
• Tukesin ohje liikunta- ja harrastevälineiden vuokrauksen turvallisuudesta

Tukes valvoo, että niissä kauneudenhoitopalvelujen toimenpiteissä, jotka eivät ole terveydenhuollon palveluita, noudatetaan lakia kulutuspalvelujen turvallisuudesta. Tällaisia palveluita ovat esimerkiksi perinteiset hiusten käsittelyt, kasvojen ja vartalon hoidot, mikroneulaus, ripsienpidennykset ja rakennekynnet.

Kaikki lääketieteellistä erityisosaamista vaativat terveydenhuollon ammattihenkilöiden suorittamat toimenpiteet ovat terveyden- ja sairaanhoitoa tai niihin rinnastettavia palveluita, joihin ei sovelleta lakia kulutuspalvelujen turvallisuudesta. Näitä toimenpiteitä ovat esimerkiksi esteettinen kirurgia tai anestesiaa vaativat toimenpiteet.

Kauneudenhoitopalveluita koskee standardi SFS-EN 17226.

Kauneudenhoitopalvelujen terveydellisiä olosuhteita ja hygieniaa valvovat kuntien terveydensuojeluviranomaiset. Säteilyturvakeskus STUK valvoo säteilyn käyttöä kauneudenhoitopalveluissa.

• Tukes Kampus: Kauneudenhoitoala ja tatuoinnit. Koulutuksesta löytyy tietoa laajasti alan eri palvelujen ja tuotteiden turvallisuudesta ja vaatimuksista.
• Hius- ja kauneudenhoitopalveluissa käytettävistä kosmetiikkatuotteista löytyy lisätietoa Tukesin verkkosivuilta osiosta kosmetiikka.

Tukes valvoo, että kehonmuokkauspalvelujen tarjoajat noudattavat lakia kulutuspalvelujen turvallisuudesta. Tällaisia palveluita ovat esimerkiksi tatuointi, kestopigmentointi, microblading ja lävistys. Kuntien terveydensuojeluviranomaiset valvovat näiden palvelujen hygieniaa. Palveluntarjoajan ei tarvitse tehdä Tukesiin ilmoitusta kehonmuokkauspalvelujen tarjoamisen aloittamisesta, vaan ilmoitus tehdään oman kunnan terveydensuojeluviranomaiselle.

Tatuointipalveluita koskee standardi SFS-EN 17169. 

• Tukes Kampus: Kauneudenhoito- ja kehonmuokkausalan koulutus (koulutus julkaistaan pian). Koulutuksesta löytyy tietoa laajasti alan eri palvelujen ja tuotteiden turvallisuudesta ja vaatimuksista.
• Tukesin verkkosivuilta löytyy lisätietoa tatuointivärien rajoituksista ja vaatimuksista

Hyvinvointipalvelut ovat laaja joukko erilaisia terveyden tai hyvinvoinnin edistämiseen tähtääviä palveluita, jotka eivät kuulu terveydenhuollon palvelujen piiriin. Tällaisia ovat esimerkiksi terveydenhuollon ulkopuoliset liikunta- ja ravintovalmennukset, erilaiset rentoutumis- ja keho-mieli-harjoitukset, kehonhuolto, vaihtoehtohoidot, sekä muut vastaavat hoidot, kurssit ja valmennukset.

Hyvinvointipalvelujen tarjoajan tulee kiinnittää vaarojen tunnistamisessa huomiota sekä palvelusta suoraan ja välittömästi aiheutuviin vaaroihin että välillisiin tai viiveellä ilmeneviin haitallisiin seurauksiin. Välittömät vaarat tarkoittavat esimerkiksi sellaisia tilanteita, joissa asiakas voi loukata itsensä ohjauksen aikana kuntosalilla tai muussa harjoituksessa. Välilliset vaarat eivät aiheudu suoraan palvelusta tai itse toimenpiteestä, vaan esimerkiksi sen yhteydessä annetuista ohjeista. Palveluntarjoaja ei voi esimerkiksi kannustaa asiakasta hylkäämään lääkkeitään, lääketieteellistä hoitoa tai tekemään jotain muuta hengelle tai terveydelle vaarallista. Myös palvelusta esitetyt terveysväitteet ovat osa palvelun turvallisuutta. 

Jos palvelu toteutetaan verkkokurssina, on erityistä huomiota kiinnitettävä perusteellisten ohjeiden laatimiseen. Esimerkiksi liikeharjoitteiden näyttäminen videolla voi toimia tekstikuvausta paremmin. Verkkokurssina tarjottavien palvelujen osalta on myös tärkeä huomioida tuotteiden ja laitteiden oikeaoppinen ja ohjeidenmukainen käyttö; palveluntarjoajan tehtävänä on varmistaa myös näiden käyttöohjeiden turvallisuus.

Terveydenhuollon ulkopuolisten palvelujen tarjoamiselle ei ole määritelty tutkintovaatimuksia. Tukes ei voi ottaa kantaa siihen, ovatko palveluista esitetyt väitteet tieteellisesti todistettuja tai oikeita, ovatko palvelut tehokkaita, saako palvelusta rahalle vastinetta tai kenelle palvelua saa markkinoida. Osa näihin palveluihin liittyvistä kysymyksistä jää tällä hetkellä kokonaan lainsäädännön ulkopuolelle.