Tuotteiden vaatimustenmukaisuus

Tuotteille on turvallisuuden, terveyden, ympäristönsuojelun ja kuluttajansuojan varmistamiseksi asetettu lainsäädännössä erilaisia vaatimuksia. Tuotteiden pitää olla turvallisia ja luotettavia käyttää tai niiden pitää täyttää tietyt vähimmäisvaatimukset.

Vaatimuksista on säädetty EU:n direktiiveissä, asetuksissa ja päätöksissä sekä kansallisessa lainsäädännössä. Tuotekohtaisessa lainsäädännössä on määritetty valmistajan, maahantuojan ja jakelijan vastuut tuotteen vaatimustenmukaisuuden varmistamisessa.

EU:n tuotelainsäädäntö

EU pyrkii takaamaan tuotteiden vapaan liikkuvuuden talousalueellaan yhtenäistämällä tuotteita koskevat vaatimukset. Tuotteiden vapaa liikkuvuus vaarantuisi, jos yritykset joutuisivat osoittamaan erikseen jokaisessa maassa, että tuotteet täyttävät vaatimukset.

EU:ssa tuotteita koskevia vaatimuksia on yhdenmukaistettu direktiiveillä, jotka jokainen Euroopan unionin jäsenmaa on velvollinen saattamaan osaksi maan lainsäädäntöä kansallisin laein ja asetuksin. Tuotteita koskevia vaatimuksia on yhdenmukaistettu myös EU:n asetuksilla ja päätöksillä, jotka sen sijaan ovat suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä ja tulevat jäsenmaissa voimaan sellaisenaan.

Kansalliset vaatimukset

Kaikille tuotteille ei ole yhtenäisiä eurooppalaisia vaatimuksia. Tuoteryhmille on kuitenkin saatettu asettaa vaatimuksia Suomen kansallisessa lainsäädännössä. Kansalliset vaatimustenmukaisuuden osoittamisen menettelyt on kerrottu erikseen tuoteryhmää koskevissa säädöksissä.

Esimerkkejä Tukesin valvomista, kansallisesti säännellyistä tuoteryhmistä:

Tuotteiden vastavuoroinen tunnustaminen

EU pyrkii siihen, että kansalliset tuotevaatimukset eivät muodosta teknisiä esteitä tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle EU:n talousalueella.

Vapaan liikkuvuuden varmistamiseksi on annettu EU-asetus toisessa jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidettyjen tavaroiden vastavuoroisesta tunnustamisesta (2019/515/EU). Sitä sovelletaan tilanteessa, jossa tuotteille on asetettu lainsäädännössä tai viranomaismääräyksessä kansallisia vaatimuksia, eikä näitä vaatimuksia ole yhdenmukaistettu EU:ssa.

Vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen lähtökohta on, että tavarat voivat liikkua sisämarkkinoilla vapaasti, jollei erikseen ole tehty päätöstä rajoittaa tai kieltää tuotteiden markkinoille pääsy. Asetus ohjaa ensisijaisesti viranomaisten menettelytapoja. Lisätietoa tavaroiden vastavuoroisesta tunnustamisesta löytyy EU:n komission verkkosivuilta.

Yrityksen ilmoitus vastavuoroisesta tunnustamisesta

Yrityksellä on mahdollisuus tehdä vapaaehtoinen vastavuoroista tunnustamista koskeva ilmoitus niiden jäsenvaltioiden viranomaisille, joihin yrityksen tuotteita tuodaan. Ilmoituksella yritys voi osoittaa, että tavaroita pidetään laillisesti kaupan toisessa jäsenvaltiossa. Yrityksen ei tarvitse toimittaa ilmoitusta viranomaiselle ilman erillistä pyyntöä. Ilmoitus on määrämuotoinen ja sen on täytettävä asetuksen liitteessä täsmennetyt edellytykset. EU:n komissio on laatinut ilmoituslomakkeen kaikilla EU:n virallisilla kielillä.

Lisätietoa vastavuoroista tunnustamista koskevasta ilmoituksesta.

SOLVIT - maksuton palvelu rajat ylittävissä tapauksissa

SOLVIT-ongelmanratkaisuverkosto on maksuton palvelu, jossa eri maihin sijoittautuneiden yritysten ja viranomaisten välisiä ongelmia ratkotaan epävirallisella viranomaisyhteistyöllä jäsenmaiden ja komission kesken. Palvelu ei korvaa virallista muutoksenhakumenettelyä tai tarjoa oikeusapua, jos asia on viety tuomioistuinkäsittelyyn.

Yritys voi viedä saamansa päätöksen EU:n SOLVIT-palvelun käsiteltäväksi, jos se katsoo, että toisen jäsenvaltion viranomainen ei ole soveltanut EU:n lainsäädäntöä asianmukaisesti. Viranomaiselle tarjotaan mahdollisuus korjata vapaaehtoisesti toimintansa epäkohtia. Suomalainen yritys ei siten voi käyttää SOLVIT-palvelua, jos vastapuolena on suomalainen viranomainen. SOLVIT-palvelun antamat ratkaisut ovat suosituksia, jotka eivät sido viranomaista. SOLVIT-verkoston verkkosivuilta saa lisätietoa menettelystä ja sitä kautta voi jättää tapauksen käsittelyyn.

Lainsäädäntö

EU-asetus toisessa jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidettyjen tavaroiden vastavuoroisesta tunnustamisesta (2019/515/EU).