Esimerkkejä pakkaamisesta ja merkinnästä

Tämä sivun esimerkkien tarkoituksena on koota yhteen tärkeimmät pakkausmääräykset esimerkkinä oleville aineille ja helpottaa lukijaa ymmärtämään eri pakkaustapojen vaatimuksia ja rajoituksia. Pakkauksen ja merkintöjen valintaan vaikuttavat aineen tai esineen vaaraluokitus, määrä ja kuljetusmuoto. Aineiden tuotteen kuljetustiedot on syytä tarkastaa esimerkiksi käyttöturvallisuustiedotteen otsikon 14 alta löytyvistä luokitustiedoista. Viralliset lainsäädännön vaatimukset löytyvät säädöksistä ja määräyksistä. Vaarallisten aineiden kuljetuksesta tiellä annetun Traficomin määräyksen (VAK-tiemääräys) taulukko A on UN-numerojärjestyksessä oleva luettelo vaarallisista aineista ja niille soveltuvista pakkausmääräyksistä, varoituslipukkeista yms.

Huom: Tarkasta kuljetusmuotokohtaiset määräykset aina ennen vaarallisten aineiden lähettämistä. Esimerkeissä tarkastellaan merkintää ainoastaan VAK-lainsäädännön näkökulmasta eikä muita pakollisia kuten mm. CLP-varoitusmerkintöjä käsitellä.

Pääsääntöisesti VAK-lähetysten pakkaaja ei tarvitse tehtävään varsinaista pätevyyttä. Ilmakuljetuksissa on muita kuljetusmuotoja enemmän pätevyysvaatimuksia. Kaikissa kuljetusmuodoissa lainsäädäntö vaatii vapaamuotoisen tehtäväkohtaisen koulutuksen mm. pakkaajalle ja lähettäjälle. Sen sijaan vaarallisia aineita säännöllisesti pakkaavalla, lähettävällä tai kuljettavalla yrityksellä pitää olla vaarallisten aineiden kuljetuksien erityisvaatimukset hallitseva vastuuhenkilö, ns. VAK-turvallisuusneuvonantaja. Turvallisuusneuvonantajaa koskevista asioista ja pätevyyden hankkimisesta löytyy lisätietoa Traficomin sivuilta.

Esimerkki 1: Etanolipohjainen käsidesi

Käsidesit ovat kuljetuksessa vaarallisia aineita, koska niissä on tavallisesti alkoholia noin 70 tilavuusprosenttia, jolloin ne luokittuvat helposti palaviksi aineiksi kuljetusvaaraluokkaan 3. Yleisimmät käsidesien kuljetusnimikkeet ovat UN1987 ALKOHOLIT, N.O.S (tehoaineen nimi) ja UN1170 ETANOLILIUOS (ETYYLIALKOHOLILIUOS). Muitakin nimikkeitä on olemassa, ja siksi tuotteen kuljetustiedot on syytä tarkastaa käyttöturvallisuustiedotteen otsikon 14 alta löytyvistä luokitustiedoista.

Esimerkissä on esitetty aineelle määrätyn pakkaustavan mukainen pakkaaminen (pienpakkaus ja IBC) sekä kaksi ainemäärärajoitettua tapaa. Esitetyt vapautukset, rajoitetun määrän kuljetus (ns. LQ) ja poikkeusmääränä kuljetus (ns. EQ), eivät välttämättä ole sallittuja kaikissa kuljetusmuodoissa kaikilla aineilla.

Aineen tiedot

YK-numero ja aineen nimi: UN1170 ETANOLI (ETYYLIALKOHOLI) tai ETANOLILIUOS (ETYYLIALKOHOLILIUOS)
Vaaraluokka: 3
Pakkausryhmä: II
Poikkeusmäärät: E2
Erityispakkausmääräykset: 144, 601
Rajoitetut määrät: 1 L
Varoituslipukkeet: 3 (palava neste)
Pakkaustavat: P001, IBC02, R001
Yhteenpakkaamismääräykset: MP19
Vaaran tunnusnumero: 33 (helposti palava neste, leimahduspiste alle 23 °C)

Pakkaustavalla P001

VAK-tiemääräyksen taulukon A sarakkeessa ”Pakkaustavat (8)” määritetään aineelle sallitut pakkaustavat. Vaaralipukkeena käytetään taulukon A ”Lipukkeet (5)” määritettyä vaaraluokan mukaista lipuketyyppiä ja pakkaukseen merkitään aineen UN-numero. Käytettävät pakkaukset ovat UN-tyyppihyväksyttyjä. Pakkaustapa kertoo mm. minkä tyyppisiä ja mistä materiaalista valmistettuja pakkauksia saa käyttää. 

Pakkaustavan lisäksi toinen tärkeä pakkauksen valintaperuste on pakkauksen hyväksyntämerkinnässä oleva X-, Y- tai Z-kirjain, joka kertoo pakkauksen soveltuvuudesta eri vaarallisuustasojen eli pakkausryhmien pakkaamiseen. Taulukon A sarakkeessa ”Pakkausryhmä (4)” löytyy aineen pakkausryhmä. Pakkausryhmät ovat vaarallisimmasta vähimpään vaaraan I, II ja III. Pakkausryhmän I aineelle vaaditaan pakkaukselle kirjain X, pakkausryhmän II aineella X tai Y ja vaarattomimmalla pakkausryhmän III aineella X, Y tai Z. Pääsääntöisesti siis vaarallisemmalle aineelle hyväksytty pakkaus sopii myös vaarattomammalle. Käsidesillä pakkausryhmässä II tämä tarkoittaa sitä, että pakkauksen täytyy olla joko pakkausryhmälle I tai II hyväksytty eli hyväksyntämerkinnässä olevan kirjaimen täytyy olla joko X tai Y.

Pakkausyhdistelmässä tyyppihyväksytyn ulkopakkauksen sisälle sijoitetaan esimerkiksi vähittäismyyntipakkauksia.

Kaasupullon VAK-merkinnät: vaarallisen aineen YK-numero, kaasupullon hyväksymismerkintä, kaasupullon tarkastusmerkintä, aineen kuljetusnimike, kaasupullon väri, aineen kuljetusvaaraluokan varoituslipukkeet, muut varoitusmerkinnät.

Tyyppihyväksytty yksittäinen pakkaus voi olla kuljetuskelpoinen kolli sellaisenaan. Tällaisia ovat esimerkiksi tyyppihyväksytyt kanisterit ja tynnyrit.

Rajoitettuna määränä ns. LQ (1 L)

VAK-tiemääräyksen taulukon A sarakkeessa ”Rajoitetut määrät (7a)” määritetään aineen rajoitetun määrän raja. Vaaralipukkeena käytetään VAK-tiemääräyksen luvussa 3.4 määritettyä rajoitetun määrän kolli merkintälipuketta.

Poikkeusmääränä ns. EQ (E2)

VAK-tiemääräyksen taulukon A sarakkeessa ”Poikkeusmäärät (7b)” määritetään aineen poikkeusmäärän koodi. Aineen poikkeusmäärän koodi E0-E5 määrittää sisäpakkauksen ja kollin nettorajan. Vaaralipukkeena käytetään VAK-tiemääräyksen luvussa 3.5 määritettyä poikkeusmäärän kollin merkintälipuketta.

IBC-pakkaustavalla IBC02

VAK-tiemääräyksen taulukon A sarakkeessa ”Pakkaustavat (8)” määritetään aineelle sallitut IBC-pakkaustavat. Vaaralipukkeena käytetään taulukon A ”Lipukkeet (5)” määritettyä vaaraluokan mukaista lipuketyyppiä ja IBC-pakkaukseen merkitään aineen UN-numero.

Pakkaustavan lisäksi toinen tärkeä pakkauksen valintaperuste on IBC-pakkauksen hyväksyntämerkinnässä oleva X-, Y- tai Z-kirjain, joka kertoo IBC-pakkauksen soveltuvuudesta eri vaarallisuustasojen eli pakkausryhmien pakkaamiseen. Taulukon A sarakkeessa ”Pakkausryhmä (4)” löytyy aineen pakkausryhmä. Pakkausryhmät ovat vaarallisimmasta vähimpään vaaraan I, II ja III. Pakkausryhmän I aineelle vaaditaan IBC-pakkaukselle kirjain X, pakkausryhmän II aineella X tai Y ja vaarattomimmalla pakkausryhmän III aineella X, Y tai Z. Pääsääntöisesti siis vaarallisemmalle aineelle hyväksytty pakkaus sopii myös vaarattomammalle. Käsidesillä pakkausryhmässä II tämä tarkoittaa sitä, että IBC-pakkauksen täytyy olla joko pakkausryhmälle I tai II hyväksytty eli hyväksyntämerkinnässä olevan kirjaimen täytyy olla joko X tai Y.

 

Esimerkki 2: Kylmäainekaasu R 134a

Aineen tiedot

YK-numero ja aineen nimi: UN3159 1,1,1,2-TETRAFLUORIETAANI (KYLMÄAINEKAASU R 134a)
Vaaraluokka: 2
Pakkausryhmä: -
Poikkeusmäärät: E1
Erityispakkausmääräykset: 662
Rajoitetut määrät: 120 ml
Varoituslipukkeet: 2.2 (palamaton, myrkytön kaasu)
Pakkaustavat: P200
Yhteenpakkaamismääräykset: MP9
Vaaran tunnusnumero: 20 (tukahduttava kaasu tai kaasu, jolla ei ole lisävaaraa)

Pakkaustapa P200

VAK-tiemääräyksen taulukon A sarakkeessa ”Pakkaustavat (8)” määritetään aineelle sallitut pakkaustavat. Pakkaustapa kertoo mm. minkä tyyppisiä ja mistä materiaalista valmistettuja pakkauksia saa käyttää. Kaasuille yleisin pakkaustapa on P200, jonka mukaisia kaasuastioita mm. erilaisten kaasupullojen pitää olla. Kaasupullojen vaatimustenmukaisuudesta löytyy tietoa täältä.

Vaarallisen aineen YK-numero: UN 3159

Kaasupulloon merkintään sen sisältämän vaarallisen aineen YK-numero ja numeron eteen kirjaimet “UN”. Merkinnän on oltava vähintään 12 mm korkea.

Vaarallisen aineen kuljetusvaaraluokan mukaiset varoituslipukkeet: Vaaralipuke 2.2 (palamattomat, myrkyttömät kaasut)

Vaaralipukkeena käytetään taulukon A ”Lipukkeet (5)” määritettyä vaaraluokan mukaista lipuketyyppiä. Varoituslipukkeen on oltava kärjelleen asetettu neliö. Varoituslipukkeen on oltava vähintään 100 mm x 100 mm kokoinen. Pienentäminen on mahdollista kuljetusmääräyksissä annetuin ehdoin ellei täysikokoinen varoituslipuke mahdu kaasupulloon.

Muut varoitusmerkinnät:

VAK-kuljetuksessa käytettävät varoituslipukkeet ovat eri kuin CLP-asetuksen varoitusmerkit. CLP:n varoitusmerkki, jota ei vaadita kuljetusmääräyksissä, tulisi olla näkyvissä kuljetuksessa vain osana kokonaista CLP-varoitusetikettiä, ei yksinään.

Kaasupullon hyväksymismerkintä: ... π0031 ABC1 -40°C 2009/01 ...

Kuljetettavien painelaitteiden direktiivin (2010/35/EU) mukainen π-merkki ja tarkastuslaitoksen tunnusnumero.  Suomessa kaasupullojen materiaalin on kestettävä vähintään -40 °C lämpötilaan saakka. Merkinnästä käy ilmi myös mm. valmistusajankohta.

Kaasupullon tarkastusmerkintä:

Määräaikaistarkastuksessa kaasupulloon leimataan tarkastuksen suorittaneen tarkastuslaitoksen tarkastusleima. Kaasupullon määräaikaistarkastuksen tarkastusleimaan sisältyy tarkastuslaitoksen tunnus ja määräaikaistarkastuksen ajankohta: vuosi-kuukausi. Seuraavan määräaikaistarkastuksen vuosiluku tulee olla merkittynä tarralla kaasupulloon.

Aineen kuljetusnimike:

1,1,1,2-TETRAFLUORIETAANI (KYLMÄAINEKAASU R 134a)
Kaasupullon sisältämän vaarallisen aineen virallinen kuljetusnimike mikäli kuljetusmuodon määräykset edellyttävät. Merkinnän minimikoko on sama kuin YK-numerolla.

Kaasupullon väri:

Kaasupullojen värimerkinnät (SFS-EN 1089-3) perustuvat kaasun ominaisuuksiin. Standardi ei koske nestekaasua, kylmäaineita eikä kannettavia sammuttimia tai kiinteiden sammutusjärjestelmien kaasupulloja.