Kertakäyttöiset muovituotteet, SUP (single use plastics)
Eräitä kertakäyttöisiä muovituotteita koskee tuotekielto tai niihin kohdistuu merkintävaatimuksia sekä muita vastuita. Joillekin tuoteryhmille voi olla useita vaatimuksia. Tällä sivulla kerrotaan voimassa olevista tuotekielloista ja merkintävaatimuksista.
Tuotekiellot
Seuraavien muovista tai osittain muovista valmistettujen kertakäyttöisten tuotteiden markkinoille saattaminen Suomessa on kiellettyä 23.8.2021 alkaen:
vanupuikot
ruokailuvälineet
lautaset
pillit
juomien sekoitustikut
ilmapallojen varret
paisutetusta polystyreenistä valmistetut elintarvikepakkaukset eli astiat, joissa säilytetään elintarvikkeita, jotka
on tarkoitettu syötäväksi välittömästi
syödään tavallisesta astiasta
ovat valmiita syötäväksi ilman lisävalmistamista
paisutetusta polystyreenistä valmistetut juomapakkaukset, korkit ja kannet
paisutetusta polystyreenistä valmistetut juomamukit, korkit ja kannet
kaikki oxo-hajoavasta muovista valmistetut tuotteet.
Jos muovipilleillä ja muovivartisilla vanupuikoilla on lääkinnällinen käyttötarkoitus, niitä saattaa olla mahdollista saattaa markkinoille 23.8.2021 jälkeen lääkinnällisinä laitteina. Lisätietoja lääkinnällisiä laitteita koskevasta lainsäädännöstä löytyy Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean verkkosivuilta.
Direktiivissä säädetyt vaatimukset edellyttävät kansallista lainsäädäntöä. Suomessa kansallisen lainsäädännön toimeenpano viivästyi. Siitä syystä markkinoille saattamisajankohdat poikkeavat kansallisessa lainsäädännössä ja direktiivissä.
Merkintävaatimukset
23.8.2021 alkaen seuraavat markkinoille saatettavat muovista tai osittain muovista valmistetut tuotteet pitää merkitä komission täytäntöönpanoasetuksen (EU)2020/2151 (linkki avautuu asetuksen konsolidoituun versioon, jossa alkuperäisessä asetuksessa olleet käännösvirheet on korjattu) mukaisilla merkinnöillä:
terveyssiteet, tamponit ja tamponien asettimet
kosteuspyyhkeet (henkilökohtaiseen hygieniaan ja kotitalouksien käyttöön tarkoitetut esikosteutetut pyyhkeet)
suodattimelliset tupakkatuotteet
suodattimet, joita käytetään yhdessä tupakkatuotteiden kanssa
juomamukit.
Suodattimellisissa tupakkatuotteissa merkintä pitää olla vähittäismyyntipakkauksessa ja myyntipäällyksissä.
Juomamukien merkintä on painettava, kaiverrettava tai kohokuvioitava itse mukiin.
Myyntipakkaus on pakkaus, jossa tuote myydään kuluttajalle. Ryhmäpakkaus on pakkaus, johon on pakattu useampi myyntipakkaus. Esimerkiksi myyntipakkaus on pakkaus, johon on pakattu 10 kpl yksittäisiä terveyssiteitä tai kosteuspyyhkeitä. Kaupan hyllyllä oleva pahvipakkaus, jossa säilytetään esimerkiksi terveysside- tai kosteuspyyhepakkauksia, on ryhmäpakkaus.
Suodattimellisten tupakkatuotteiden osalta täytäntöönpanosäädöksessä viitataan tupakkatuotteita koskevaan lainsäädäntöön. Tupakkalain (549/2016) mukaisesti:
vähittäismyyntipakkaus on tupakkatuotteen tai muun tässä laissa tarkoitetun tuotteen pienin yksittäispakkaus, joka on saatettu markkinoille (tupakkalain 2 § 31 kohta). Esimerkiksi kartongista valmistettu savukeaski.
myyntipäällys on pakkaus, jossa tupakkatuotteet tai muut tässä laissa tarkoitetut tuotteet saatetaan markkinoille ja joka sisältää vähittäismyyntipakkauksen tai useita vähittäismyyntipakkauksia; myyntipäällyksellä ei kuitenkaan tarkoiteta vähittäismyyntipakkauksen läpinäkyvää käärettä (tupakkalain 2 § 32 kohta). Esimerkiksi savukekartonki
Tukes valvoo tupakkatuotteiden SUP-lainsäädännön edellyttämiä merkintöjä. Tupakkatuotteiden vähittäismyyntipakkauksia koskevien, tupakkalakiin sisältyvien säännösten noudattamista valvovat Suomessa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira sekä kunnat
Merkintävaatimukset koskevat 23.8.2021 alkaen Suomessa markkinoille saatettavia tuotteita. Merkinnän voi kiinnittää tarralla ennen 4.7.2022 markkinoille saatettuihin tuotteisiin.
Komission täytäntöönpanoasetuksessa merkinnöistä säädetään, että merkintävaatimukset koskevat 3.7.2021 alkaen markkinoille saatettuja tuotteita. Täytäntöönpanoasetus on suoraan sovellettavaa EU- lainsäädäntöä. Säädöksen toimeenpano edellyttää Suomessa kansallista lainsäädäntöä (jätelaki ja valtioneuvoston asetus eräistä muovituotteista), jossa säädetään mm. siitä, kuka vastaa merkinnän kiinnittämisestä. Kansallinen lainsäädäntö viivästyi, joten komission täytäntöönpanoasetuksessa säädettyä päivämäärää (3.7.2021) tuotteiden merkitsemisestä ei voida soveltaa.
Kuka vastaa merkinnän kiinnittämisestä?
Suomessa merkinnän kiinnittämisestä vastaa valmistaja, markkinoille saattaja tai jakelija. Ennen 23.8.2021 markkinoille saatettuja tuotteita ei tarvitse merkitä. Katso lisätietoja kohdasta ”usein kysytyt kysymykset”.
Millainen merkinnän pitää olla?
Jokaiselle merkintää vaativalle tuoteryhmälle on oma merkintänsä. Esimerkkinä kuvat juomamukien merkinnöistä.
Täytäntöönpanosäädöksestä löytyvät kuvat juomamukimerkinnöistä. Juomamukeihin, jotka on tehty osittain muovista, pitää painaa värillinen merkintä. Kokonaan muovista tehtyihin juomamukeihin joko painetaan tai kaiverretaan tai kohokuviodaan oikea merkintä.
Merkintä koostuu kuvasta ja kuvan alla olevasta tietolaatikosta ja -tekstistä, joka kertoo, että tuotteessa on muovia. Suomessa tietotekstin pitää olla sekä suomeksi että ruotsiksi.
Täytäntöönpanoasetuksessa on säädetty tarkemmin merkinnän yksityiskohdista. Merkinnän osalta pitää huomioida vaatimukset, jotka koskevat mm. merkinnän paikkaa, kokoa, kuvan värikoodeja ja tekstin fonttia. Tarkista omaa tuoteryhmääsi koskevat vaatimukset täytäntöönpanoasetuksesta.
Muovin määritelmä
Muovi määritellään SUP-lainsäädännössä materiaaliksi, joka koostuu REACH-asetuksen mukaisesta polymeeristä, johon on mahdollisesti lisätty lisäaineita tai muita aineita. Sitä voidaan käyttää päärakenneosana lopputuotteissa. Luonnolliset polymeerit, joiden katsotaan syntyvän luonnossa tapahtuvassa polymerisaatiossa ja joita ei ole muunnettu kemiallisesti, eivät kuulu SUP-direktiivin soveltamisalaan.
SUP-lainsäädäntö kattaa muovit, jotka on valmistettu muunnetuista luonnonpolymeereistä. Sama koskee muovia, joka on valmistettu biopohjaisista, fossiilisista tai synteettisistä raaka-aineista. Lainsäädäntö kattaa myös biohajoavat muovit ja polymeeripohjaiset kumituotteet. SUP-lainsäädännön mukaisen muovin määritelmän soveltamisalan ulkopuolelle jäävät kuitenkin maalit, musteet ja liimat polymeerimateriaaleina.
Yleensä teollisesta prosessista saatu polymeeri määritellään muunnetuksi polymeeriksi, vaikka sitä esiintyisikin luonnossa. Tämä tarkoittaa, että polymeeri, joka on tuotettu biosynteesillä synteettisessä viljelyssä ja käymisprosesseissa, esimerkiksi polyhydroksialkanoaatit (PHA) ja polylaktidit (PLA), katsotaan muunnetuksi luonnonpolymeereiksi.
Luonnossa syntyvä ja sieltä jatkokäsittelyä varten talteen otettava polymeeri lasketaan luonnonpolymeeriksi. Esimerkiksi puusta ja viljasta mekaanisesti eroteltu selluloosa ja ligniini vastaavat suoraan luonnonpolymeerin määritelmää. Kriteerinä käytetään alku- ja lopputuotteen kemiallista vertailua. Näin ollen selluloosasta regeneroitu viskoosi katsotaan luonnonpolymeeriksi. Siksi viskoosi, lyocell ja selluloosakalvot eivät kuulu direktiivin soveltamisalaan. Selluloosa-asetaatti määritellään taas kemiallisesti muunnelluksi ja muoviksi, koska tuotantoprosessin aikana tapahtuneet muutokset säilyvät lopputuotteessa.
Muovin määritelmään liittyviä käsitteitä on selvennetty komission ohjeistuksessa (SUP-suuntaviivat), joka julkaistiin kesäkuun alussa 2021.
Kertakäyttöisen muovituotteen määritelmä
Kertakäyttöisellä muovituotteella tarkoitetaan tuotetta, joka on tehty kokonaan tai osittain muovista ja jota ei ole suunniteltu tai saatettu markkinoille kestämään elinkaarensa aikana useita käyttökertoja siten, että se palautettaisiin tuottajalle täytettäväksi tai sitä käytettäisiin uudelleen alkuperäiseen tarkoitukseen.
Tuotteen kertakäyttöisyyttä voidaan arvioida tarkastelemalla tuotteen odotettua käyttöikää ja kuluttajien kokemusta tuotteen uudelleenkäytettävyydestä. Arvioinnissa tarkastellaan seuraavia asioita:
onko tuote tarkoitettu ja suunniteltu käytettäväksi useita kertoja ilman, että tuote menettää ominaisuutensa
mieltävätkö kuluttajat tuotteen uudelleenkäytettäväksi
käyttävätkö kuluttajat tuotetta kuin uudelleenkäytettävää tuotetta.
Kertakäyttöisyyden arviointiin vaikuttavat myös tuotteen materiaali, sen pestävyys ja korjattavuus ja se, mahdollistavatko ominaisuudet tuotteen käytön useita kertoja samaan käyttötarkoitukseen.
Esimerkiksi EU komission epävirallisissa SUP-lainsäädäntöä koskevissa tulkinnoissa on lausuttu standardin EN 12875-1-2005 (Mechanical dishwashing resistance of utensils) mukaisesti valmistetuista muovisista ruokailuvälineistä. Ne kestävät pesun 25 kertaa astianpesukoneessa, joten niiden voidaan katsoa olevan suunniteltu käytettäväksi useita kertoja ruokailuvälineiden menettämättä toiminnallisuuttaan ja ominaisuuksiaan. Tyypillisesti myös kuluttajat pitävät tällaisia ruokailuvälineitä uudelleenkäytettävinä tuotteina.
Jos kertakäyttöinen muovituote on pakkaus, sen kertakäyttöisyyden arviointiin annetaan ohjeita pakkauksista ja pakkausjätteistä annetussa lainsäädännössä. Jos kertakäyttöinen muovituote kuuluu sekä SUP-lainsäädännön että pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun lainsäädännön soveltamisalaan, on tuotteen oltava molempien direktiivien vaatimusten mukainen. Ja jos nämä lainsäädännöt ovat keskenään ristiriidassa, sovelletaan SUP-lainsäädäntöä.
Kertakäyttöisiin muovituotteisiin, joiden ei katsota olevan pakkauksia, sovelletaan ainoastaan kertakäyttöisistä muovituotteista annetun direktiivin vaatimuksia, vaikka niillä voi olla samanlaisia käyttötarkoituksia tai ominaisuuksia kuin pakkauksilla.
Markkinoille saattaminen ja asettaminen saataville markkinoille SUP-direktiivissä
Asettaminen saataville markkinoilla tarkoittaa tuotteen toimittamista Suomen markkinoille liiketoiminnan yhteydessä jakelua, kulutusta tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai veloituksetta. Markkinoille saattaminen on tuotteen asettamista ensimmäistä kertaa saataville Suomen markkinoilla.
Jos toimijalla on liiketoimintaa toisessa EU:n jäsenvaltiossa, pitää yrityksen varmistaa kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön tilanne erikseen. SUP-lainsäädännössä markkinoille saattaminen tapahtuu useista muista lainsäädännöistä poiketen aina kyseissä jäsenvaltiossa.
Lainsäädännön taustaa
Kertakäyttöisiä muovituotteita koskevan lainsäädännön tavoitteena on ehkäistä ja vähentää muoviroskan määrää ympäristössä, erityisesti vesiympäristössä. Lisäksi lainsäädännön tavoitteena on kiertotalouteen siirtymisen edistäminen. Kansallinen lainsäädäntö pohjautuu EU-direktiiviin (2019/904/EU) tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutuksen vähentämisestä.
EU:n alueella merenrannoilta löytyvistä roskista noin 80 prosenttia on muovia. Tuoteryhmät, joita lainsäädännön vaatimukset koskevat, ovat valikoituneet EU:n rantaroskia koskevan tutkimuksen perusteella. Ympäristöministeriö teetti selvityksen myös Suomen merien rantaroskien koostumuksesta ja Suomessa rannoilta löytyy paljon SUP-lainsäädännön piiriin kuuluvia tupakantumppeja.
Lainsäädännön tavoitteeseen on tarkoitus pyrkiä eri toimilla, mm. kansallisen kulutuksen vähennystoimilla, tuotekielloilla, tuotesuunnittelu- ja merkintävaatimuksilla sekä laajennetulla tuottajavastuulla. Valitut toimet riippuvat tuoteryhmästä ja joillekin tuoteryhmälle voi olla useampia vaatimuksia.
Direktiivin kansallinen toimeenpano on yhä kesken, mutta tiettyjä tuoteryhmiä koskevat tuotekiellot ja merkintävaatimukset ovat voimassa 23.8.2021 alkaen. Tukes valvoo tuotekieltoja ja merkintävaatimuksia. Tukesille on suunniteltu myös korkkien kiinnipysymistä koskevan vaatimuksen valvontaa. Pirkanmaan ELY-keskukselle, joka on tuottajavastuun valtakunnallinen valvontaviranomainen, on suunniteltu muiden direktiivin vaatimusten valvontaa. Lainsäädännön valmistelusta löytyy lisätietoja ympäristöministeriön verkkosivuilta.
Usein kysyttyä
Eräitä muovituotteita koskeva valtioneuvoston asetus tuli Suomessa voimaan 23.8.2021. Asetus koskee eräiden muovituotteiden tuotekieltoja ja merkintävaatimuksia.
Päivitetty 31.8.2021 klo 11.44
Tukesin toiminnan painopiste on tällä hetkellä yritysten neuvonnassa. Yrityksillä on paljon kysymyksiä SUP-lainsäädännön tulkitsemisesta. Tukes keskittyy alkuvaiheessa yritysten neuvontaan ja opastamiseen sekä tekee näissä asioissa yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa.
Markkinoilla on jonkin aikaa tilanne, jossa markkinoilla on laillisesti tuotteita ilman merkintää, tuotteita merkittynä tarralla ja tuotteita painetuin merkinnöin. Markkinoilla voi myös olla kiellettyjä muovituotteita, sillä ennen 23.8.2021 markkinoille saatetut tuotteet saa myydä loppuun.
Tukesin markkinavalvonta perustuu riskiperusteiseen valvontaan. Ensimmäinen varsinainen kertakäyttöisten muovituotteiden valvontaprojekti on tarkoitus toteuttaa alkusyksystä 2022 ja sitä ennen Tukes kartoittaa markkinoiden tilannetta.
Päivitetty 1.9.2021 klo 10.42
SUP-lainsäädännössä markkinoille saattaminen tarkoittaa tuotteen asettamista ensimmäistä kertaa saataville Suomen markkinoilla. Asettaminen saataville markkinoilla puolestaan on toimittamista Suomen markkinoille liiketoiminnan yhteydessä jakelua, kulutusta tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai veloituksetta. Suomessa tuotekiellot ja merkintävaatimukset koskevat 23.8.2021 alkaen markkinoille saatettavia tuotteita.
SUP-direktiivin ja Suomen kansallisen lainsäädännön osalta on huomioitava, että markkinoille saattaminen tapahtuu jäsenvaltiossa. Monessa muussa EU:n säädöksessä markkinoille saattaminen on määritelty niin, että se tapahtuu EU:n alueella eli riittää, kun tuote on asetettu saataville ensimmäistä kertaa jossakin EU:n jäsenvaltiossa.
Apuna markkinoille saattamisen käsitteen tulkinnassa on mahdollista käyttää Sinistä opasta (Blue guide) eli EU:n tuotesääntöjen täytäntöönpano-opasta. Sinistä opasta luettaessa pitää muistaa saman termin (esim. markkinoille saattaminen) erilaiset määritelmät eri EU-säädöksissä.
Esimerkkejä markkinoille saattamisesta:
Tuote on valmistajan varastossa ja se on asetettu saataville. Esimerkiksi, jos suomalainen valmistaja on valmistanut tuotteet ja markkinoi niitä, niin tuotteet ovat markkinoille saatettuja.
Tuote on markkinoille saatettu, kun EU-maassa valmistettu tuote on tuotu Suomeen ja sitä markkinoidaan.
Tuote on markkinoille saatettu, kun EU:n ulkopuolelta Suomeen tuotu tuote on luovutettu vapaaseen liikkeeseen (tullimenettely).
Muita huomioita markkinoille saattamiseen liittyen
Direktiivissä annetun aikataulun mukaisesti 3.7.2021 jälkeen toiseen jäsenvaltioon viedyt tuotteet saatetaan ensimmäistä kertaa markkinoille kyseisessä jäsenvaltiossa. Eri jäsenvaltioissa SUP-direktiivin toimeenpanon aikataulu voi vaihdella ja SUP-velvoitteet tulevat eri aikaan voimaan.
Jos yritys valmistuttaa tuotteen toisella yrityksellä, niin valmistaja on yritys, jonka tuotenimellä tuotetta markkinoidaan.
On huomioitava, että tuotetta, jota ei ole valmistettu, ei voi saattaa markkinoille. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tilattua tuotetta, jota ei ole valmistettu, ei ole myöskään saatettu markkinoille.
Päivitetty 31.8.2021 klo 11.48
Saa myydä, jos ne on saatettu markkinoille ennen velvoitteiden voimaantuloa. Suomessa tuotekiellot ja merkintävaatimukset koskevat 23.8.2021 alkaen markkinoille saatettavia tuotteita. Katso myös kysymykset ”Miten ja milloin tuotekiellot ja merkintävaatimukset tulevat Suomessa voimaan?” ja ”Milloin tuote on saatettu markkinoille?”.
Asettaminen saataville markkinoilla tarkoittaa tuotteen toimittamista Suomen markkinoille liiketoiminnan yhteydessä jakelua, kulutusta tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai veloituksetta. Markkinoille saattaminen tapahtuu, kun tuote asetetaan saataville markkinoilla ensimmäistä kertaa Suomessa.
Päivitetty 31.8.2021 klo 11.49
Tuotteita, joita tuotekielto koskee, voi olla myynnissä vielä pitkään. Kaupan hyllyllä ja sen omassa varastossa olevat tuotteet saa myydä, jos ne on saatettu markkinoille ennen 23.8.2021.
Päivitetty 31.8.2021 klo 11.50
Ensisijainen vastuu merkinnän kiinnittämisestä on tuotteen valmistajalla jätelain (646/2011) 9. §:n mukaisesti. Toissijainen vastuu on tuotteen markkinoille saattajalla (esim. maahantuoja Suomeen) ja jakelijalla.
Päivitetty 31.8.2021 klo 11.53
SUP-lainsäädännön toimeenpanon aikana saatujen yhteydenottojen vuoksi on ympäristöministeriö useaan otteeseen tiedustellut EU-komissiolta, kuuluvatko vesipohjaiset dispersiot kartongin barrier-materiaalina SUP-lainsäädännön soveltamisalaan. Komissiolta saadun vastauksen mukaan vesipohjainen dispersio on SUP-suuntaviivojen näkökulmasta harmaalla alueella. Asian selvittäminen jatkuu yhteistyössä komission ja Euroopan kemikaaliviraston ECHAn kanssa.