Kertakäyttöiset muovituotteet, SUP (Single-Use Plastics)

Tuotekiellot

Seuraavien muovista tai osittain muovista valmistettujen tuotteiden markkinoille saattaminen Suomessa on ollut kiellettyä 23.8.2021 alkaen:

• kaikki oxo-hajoavaa muovia sisältävät tuotteet
• seuraavat kertakäyttöiset muovituotteet:
  • ruokailuvälineet
  • lautaset
  • vanupuikot
  • pillit
  • juomien sekoitustikut
  • ilmapallojen varret
  • paisutetusta polystyreenistä valmistetut elintarvikepakkaukset eli astiat, joissa säilytetään elintarvikkeita, jotka
    • on tarkoitettu syötäväksi välittömästi
    • syödään tavallisesti astiasta
    • ovat valmiita syötäväksi ilman lisävalmistamista 
  • paisutetusta polystyreenistä valmistetut juomapakkaukset, korkit ja kannet
  • paisutetusta polystyreenistä valmistetut juomamukit, korkit ja kannet.

Jos muovipilleillä ja muovivartisilla vanupuikoilla on lääkinnällinen käyttötarkoitus, niitä saa tiettyjen reunaehtojen mukaisesti saattaa markkinoille lääkinnällisinä laitteina. Lisätietoja lääkinnällisiä laitteita koskevasta lainsäädännöstä löytyy Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean verkkosivuilta.

Merkintävaatimukset

Tiettyjen Suomen markkinoille saatettavien muovista tai osittain muovista valmistettujen tuotteiden pakkauksessa tai itse tuotteessa pitää olla näkyvä, helposti luettava ja pysyvä merkintä. Merkintöjen pitää olla komission täytäntöönpanoasetuksen (EU)2020/2151 mukaisia. Vaatimus on ollut voimassa 23.8.2021 alkaen. Merkintävaatimusten piiriin kuuluvat:

• terveyssiteet, tamponit ja tamponien asettimet
• kosteuspyyhkeet (henkilökohtaiseen hygieniaan ja kuluttajakäyttöön tarkoitetut esikosteutetut pyyhkeet)
• suodattimelliset tupakkatuotteet ja suodattimet, joita käytetään yhdessä tupakkatuotteiden kanssa
• juomamukit.

Merkinnän pitää olla terveyssiteiden, tamponien ja niiden asettimien, sekä kosteuspyyhkeiden myynti- ja ryhmäpakkauksessa. Suodattimellisissa tupakkatuotteissa sekä tupakkatuotteiden kanssa käytettävien suodattimien merkintä pitää olla vähittäismyyntipakkauksessa ja myyntipäällyksissä. Alle 10 cm² pakkausta ei tarvitse merkitä.

Juomamukien merkintä on painettava, kaiverrettava tai kohokuvioitava itse mukiin.

Myyntipakkaus on pakkaus, jossa tuote myydään kuluttajalle. Ryhmäpakkaus on pakkaus, johon on pakattu useampi myyntipakkaus. Myyntipakkaus on esimerkiksi pakkaus, johon on pakattu 10 kpl yksittäisiä terveyssiteitä tai kosteuspyyhkeitä. Kaupan hyllyllä oleva pahvipakkaus, jossa säilytetään esimerkiksi terveysside- tai kosteuspyyhepakkauksia, on ryhmäpakkaus. 

Suodattimellisten tupakkatuotteiden osalta tupakkalain (549/2016) mukaisesti:

• vähittäismyyntipakkaus on tupakkatuotteen tai muun tässä laissa tarkoitetun tuotteen pienin yksittäispakkaus, joka on saatettu markkinoille (tupakkalain 2 § 31 kohta), esimerkiksi kartongista valmistettu savukeaski.
• myyntipäällys on pakkaus, jossa tupakkatuotteet tai muut tässä laissa tarkoitetut tuotteet saatetaan markkinoille ja joka sisältää vähittäismyyntipakkauksen tai useita vähittäismyyntipakkauksia, esimerkiksi savukekartonki. Myyntipäällyksellä ei tarkoiteta vähittäismyyntipakkauksen läpinäkyvää käärettä (tupakkalain 2 § 32 kohta).

Tukes valvoo tupakkatuotteiden SUP-lainsäädännön edellyttämiä merkintöjä. Tupakkatuotteiden vähittäismyyntipakkauksia koskevien, tupakkalakiin sisältyvien säännösten noudattamista valvovat Suomessa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira sekä kunnat.

Kuka vastaa siitä, että merkintä löytyy tuotteesta?

Tuotteen valmistaja, markkinoille saattaja tai jakelija Suomessa vastaa siitä, että merkintä löytyy tuotteesta. Katso lisätietoja kohdasta ”usein kysyttyä”.

Millainen merkinnän pitää olla?

Jokaiselle merkintää vaativalle tuoteryhmälle on oma merkintänsä. Alla on esimerkkinä kuvat juomamukien merkinnöistä. Juomamukeihin, jotka on tehty osittain muovista, pitää painaa värillinen merkintä. Kokonaan muovista tehtyihin juomamukeihin joko painetaan tai kaiverretaan tai kohokuvioidaan oikea merkintä.

Merkintä koostuu kuvasta ja kuvan alla olevasta tietotekstistä, joka kertoo, että tuotteessa on muovia tai että se on valmistettu muovista. Suomessa tietotekstin pitää olla sekä suomeksi että ruotsiksi.

Täytäntöönpanoasetuksessa on säädetty tarkemmin merkinnän yksityiskohdista. Merkinnän osalta pitää huomioida vaatimukset, jotka koskevat mm. merkinnän paikkaa, kokoa, kuvan värikoodeja ja tekstin fonttia. Haluttua tuoteryhmää koskevat vaatimukset tulee tarkistaa täytäntöönpanoasetuksesta.

Tuotevaatimus korkin kiinni pysymisestä juomapakkauksessa 3.7.2024 alkaen

SUP-direktiivissä on tuotevaatimus korkin kiinni pysymisestä juomapakkauksessa tuotteen suunnittelun käyttövaiheen ajan. Suomessa vaatimus on toimeenpantu pakkaus- ja pakkausjäteasetuksen muutoksella. Vaatimus on tullut voimaan 3.7.2024 alkaen.

Vaatimus koskee enintään kolmen litran kertakäyttöisiä muovisia tai muovia sisältäviä juomapakkauksia, joiden korkki tai kansi on valmistettu muovista. Katso lisätietoja kohdasta ”usein kysyttyä”.

Testausmenetelmistä ja -vaatimuksista, joilla osoitetaan korkin tai kannen kiinni pysyminen juomapakkauksessa, on annettu yhdenmukaistettu standardi:

SFS-EN 17665:2022 + A1:2023:en. Packaging. Test methods and requirements to demonstrate that plastic caps and lids remain attached to beverage containers

Yhdenmukaistetun standardin mukaiset juomapakkaukset täyttävät korkin kiinnipysymisvelvoitteen. Yhdenmukaistetun standardin käyttö ei kuitenkaan ole pakollista, sillä juomapakkaus voi täyttää korkin kiinnipysymisvelvoitteen, vaikka sitä ei ole testattu yhdenmukaistetulla standardilla.

Tuotevaatimusta ei sovelleta, jos kyseessä on:

• juomapakkaus, joka on valmistettu metallista tai lasista, ja siinä on muovinen korkki tai kansi
• metallikorkki tai -kansi, jossa on muovinen tiiviste
• juomapakkaus, joka on tarkoitettu ja jota käytetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 609/2013 2 artiklan g alakohdassa määriteltyihin nestemäisiin elintarvikkeisiin, joilla on erityinen lääkinnällinen tarkoitus.

Lisätietoa nestemäisistä elintarvikkeista, joilla on erityinen lääkinnällinen tarkoitus, on saatavilla Ruokaviraston verkkosivuilta. 

Muovin määritelmä

Muovi määritellään SUP-lainsäädännössä materiaaliksi, joka koostuu REACH-asetuksen mukaisesta polymeeristä, johon on mahdollisesti lisätty lisäaineita tai muita aineita. Sitä voidaan käyttää päärakenneosana lopputuotteissa. Luonnolliset polymeerit, joiden katsotaan syntyvän luonnossa tapahtuvassa polymerisaatiossa ja joita ei ole muunnettu kemiallisesti, eivät kuulu SUP-direktiivin soveltamisalaan. 

SUP-lainsäädäntö kattaa muovit, jotka on valmistettu muunnetuista luonnonpolymeereistä. Sama koskee muovia, joka on valmistettu biopohjaisista, fossiilisista tai synteettisistä raaka-aineista. Lainsäädäntö kattaa myös biohajoavat muovit ja polymeeripohjaiset kumituotteet. SUP-lainsäädännön mukaisen muovin määritelmän soveltamisalan ulkopuolelle jäävät kuitenkin maalit, musteet ja liimat polymeerimateriaaleina.

Yleensä teollisesta prosessista saatu polymeeri määritellään muunnetuksi polymeeriksi, vaikka sitä esiintyisikin luonnossa. Tämä tarkoittaa, että polymeeri, joka on tuotettu biosynteesillä synteettisessä viljelyssä ja käymisprosesseissa teollisessa ympäristössä, esimerkiksi polyhydroksialkanoaatit (PHA) ja polylaktidit (PLA), katsotaan muunnetuksi luonnonpolymeeriksi.

Luonnossa syntyvä ja sieltä jatkokäsittelyä varten talteen otettava polymeeri lasketaan luonnonpolymeeriksi. Esimerkiksi puusta ja viljasta mekaanisesti eroteltu selluloosa ja ligniini vastaavat suoraan luonnonpolymeerin määritelmää. Kriteerinä käytetään alku- ja lopputuotteen kemiallista vertailua. Näin ollen selluloosasta regeneroitu viskoosi katsotaan luonnonpolymeeriksi, eivätkä viskoosi, lyoselli ja selluloosakalvot kuulu direktiivin soveltamisalaan. Selluloosa-asetaatti puolestaan määritellään kemiallisesti muunnelluksi ja muoviksi, koska tuotantoprosessin aikana tapahtuneet muutokset säilyvät lopputuotteessa. 

Muovin määritelmään liittyviä käsitteitä on selvennetty komission ohjeistuksessa (SUP-suuntaviivat), joka julkaistiin kesäkuussa 2021.

Kertakäyttöisen muovituotteen määritelmä

Kertakäyttöisellä muovituotteella tarkoitetaan tuotetta, joka on tehty kokonaan tai osittain muovista ja jota ei ole suunniteltu tai saatettu markkinoille kestämään elinkaarensa aikana useita käyttökertoja siten, että se palautettaisiin tuottajalle täytettäväksi tai sitä käytettäisiin uudelleen alkuperäiseen tarkoitukseen.

Tuotteen kertakäyttöisyyttä voidaan arvioida tarkastelemalla tuotteen odotettua käyttöikää ja kuluttajien kokemusta tuotteen uudelleenkäytettävyydestä. Arvioinnissa tarkastellaan seuraavia asioita:

• onko tuote tarkoitettu ja suunniteltu käytettäväksi useita kertoja ilman, että tuote menettää ominaisuutensa
• mieltävätkö kuluttajat tuotteen uudelleenkäytettäväksi 
• käyttävätkö kuluttajat tuotetta kuin uudelleenkäytettävää tuotetta. 

Kertakäyttöisyyden arviointiin vaikuttavat myös tuotteen materiaali, sen pestävyys ja korjattavuus ja se, mahdollistavatko ominaisuudet tuotteen käytön useita kertoja samaan käyttötarkoitukseen. 

Esimerkiksi EU komission epävirallisissa SUP-lainsäädäntöä koskevissa tulkinnoissa on lausuttu standardin EN 12875-1-2005 (Mechanical dishwashing resistance of utensils) mukaisesti valmistetuista muovisista ruokailuvälineistä.  Ne kestävät pesun 25 kertaa astianpesukoneessa, joten niiden voidaan katsoa olevan suunniteltu käytettäväksi useita kertoja ruokailuvälineiden menettämättä toiminnallisuuttaan ja ominaisuuksiaan. Tyypillisesti myös kuluttajat pitävät tällaisia ruokailuvälineitä uudelleenkäytettävinä tuotteina.

Jos kertakäyttöinen muovituote on pakkaus, sen kertakäyttöisyyden arviointiin annetaan ohjeita pakkauksista ja pakkausjätteistä annetussa lainsäädännössä (1029/2021). Jos kertakäyttöinen muovituote kuuluu sekä SUP-lainsäädännön että pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun lainsäädännön soveltamisalaan, on tuotteen oltava molempien lainsäädäntöjen vaatimusten mukainen. Jos nämä lainsäädännöt ovat keskenään ristiriidassa, sovelletaan SUP-lainsäädäntöä.

Kertakäyttöisiin muovituotteisiin, joiden ei katsota olevan pakkauksia, sovelletaan ainoastaan kertakäyttöisistä muovituotteista annetun direktiivin vaatimuksia, vaikka niillä voi olla samanlaisia käyttötarkoituksia tai ominaisuuksia kuin pakkauksilla.

Markkinoille saattaminen ja asettaminen saataville markkinoilla SUP-direktiivissä

SUP-lainsäädäntöä sovellettaessa markkinoille saattaminen on tuotteen asettamista ensimmäistä kertaa saataville Suomen markkinoilla. Markkinoille saattaja on tuotteen valmistaja tai maahantuoja. 

Asettaminen saataville markkinoilla puolestaan tarkoittaa tuotteen toimittamista Suomen markkinoille liiketoiminnan yhteydessä jakelua, kulutusta tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai veloituksetta.

Jos toimijalla on liiketoimintaa toisessa EU:n jäsenvaltiossa, pitää yrityksen tuotteita markkinoille saattaessaan varmistaa kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön tilanne erikseen. SUP-lainsäädännössä markkinoille saattaminen tapahtuu useista muista lainsäädännöistä poiketen aina kyseissä jäsenvaltiossa.

Katso lisätietoja kohdasta ”usein kysyttyä”.

Lainsäädännön taustaa

Tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutuksen vähentämisestä koskevan EU-direktiivin (EU) 2019/904 tavoitteena on ehkäistä ja vähentää erityisesti vesiympäristöön kertyvän muoviroskan määrää. Lisäksi lainsäädännön tavoitteena on kiertotalouteen siirtymisen edistäminen. Kansallisesta lainsäädännöstä on saatavissa kootusti lisätietoja ympäristöministeriön verkkosivuilta.

EU:n alueella merenrannoilta löytyvistä roskista noin 80 prosenttia on muovia. Tuoteryhmät, joita lainsäädännön vaatimukset koskevat, ovat valikoituneet EU:n rantaroskia koskevan tutkimuksen perusteella. Ympäristöministeriö teetti selvityksen myös Suomen merien rantaroskien koostumuksesta ja Suomessa rannoilta löytyy paljon SUP-lainsäädännön piiriin kuuluvia tupakantumppeja. 

Lainsäädännön tavoitteisiin pyritään eri toimilla, mm. kansallisen kulutuksen vähennystoimilla, tuotekielloilla, tuotesuunnittelu- ja merkintävaatimuksilla sekä laajennetulla tuottajavastuulla. Valitut toimet riippuvat tuoteryhmästä ja joillekin tuoteryhmälle voi olla useampia vaatimuksia. 

Jätelain (646/2011) mukaan Tukes valvoo SUP-direktiivin eräitä muovituotteita koskevia tuotekieltoja, merkintävaatimuksia sekä kertakäyttöisiä muovia sisältäviä juomapakkauksia koskevaa korkkien kiinnipysymisvelvoitetta.  Pirkanmaan ELY-keskus, joka on tuottajavastuun valtakunnallinen valvontaviranomainen, vastaa direktiivin tuottajavastuuseen liittyvien vaatimusten valvonnasta.