Eräitä kertakäyttöisiä muovituotteita koskee tuotekielto tai niihin kohdistuu merkintävaatimuksia sekä muita vastuita. Joillekin tuoteryhmille voi olla useita vaatimuksia. Tällä sivulla kerrotaan voimassa olevista tuotekielloista ja merkintävaatimuksista.
Seuraavien muovista tai osittain muovista valmistettujen kertakäyttöisten tuotteiden markkinoille saattaminen Suomessa on kiellettyä 23.8.2021 alkaen:
Jos muovipilleillä ja muovivartisilla vanupuikoilla on lääkinnällinen käyttötarkoitus, niitä saattaa olla mahdollista saattaa markkinoille 23.8.2021 jälkeen lääkinnällisinä laitteina. Lisätietoja lääkinnällisiä laitteita koskevasta lainsäädännöstä löytyy Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean verkkosivuilta.
Direktiivissä säädetyt vaatimukset edellyttävät kansallista lainsäädäntöä. Suomessa kansallisen lainsäädännön toimeenpano viivästyi. Siitä syystä markkinoille saattamisajankohdat poikkeavat kansallisessa lainsäädännössä ja direktiivissä.
23.8.2021 alkaen seuraavat markkinoille saatettavat muovista tai osittain muovista valmistetut tuotteet pitää merkitä komission täytäntöönpanoasetuksen (EU)2020/2151 (linkki avautuu asetuksen konsolidoituun versioon, jossa alkuperäisessä asetuksessa olleet käännösvirheet on korjattu) mukaisilla merkinnöillä:
Suodattimellisissa tupakkatuotteissa merkintä pitää olla vähittäismyyntipakkauksessa ja myyntipäällyksissä.
Juomamukien merkintä on painettava, kaiverrettava tai kohokuvioitava itse mukiin.
Myyntipakkaus on pakkaus, jossa tuote myydään kuluttajalle. Ryhmäpakkaus on pakkaus, johon on pakattu useampi myyntipakkaus. Esimerkiksi myyntipakkaus on pakkaus, johon on pakattu 10 kpl yksittäisiä terveyssiteitä tai kosteuspyyhkeitä. Kaupan hyllyllä oleva pahvipakkaus, jossa säilytetään esimerkiksi terveysside- tai kosteuspyyhepakkauksia, on ryhmäpakkaus.
Suodattimellisten tupakkatuotteiden osalta täytäntöönpanosäädöksessä viitataan tupakkatuotteita koskevaan lainsäädäntöön. Tupakkalain (549/2016) mukaisesti:
Tukes valvoo tupakkatuotteiden SUP-lainsäädännön edellyttämiä merkintöjä. Tupakkatuotteiden vähittäismyyntipakkauksia koskevien, tupakkalakiin sisältyvien säännösten noudattamista valvovat Suomessa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira sekä kunnat
Merkintävaatimukset koskevat 23.8.2021 alkaen Suomessa markkinoille saatettavia tuotteita. Merkinnän voi kiinnittää tarralla ennen 4.7.2022 markkinoille saatettuihin tuotteisiin.
Komission täytäntöönpanoasetuksessa merkinnöistä säädetään, että merkintävaatimukset koskevat 3.7.2021 alkaen markkinoille saatettuja tuotteita. Täytäntöönpanoasetus on suoraan sovellettavaa EU- lainsäädäntöä. Säädöksen toimeenpano edellyttää Suomessa kansallista lainsäädäntöä (jätelaki ja valtioneuvoston asetus eräistä muovituotteista), jossa säädetään mm. siitä, kuka vastaa merkinnän kiinnittämisestä. Kansallinen lainsäädäntö viivästyi, joten komission täytäntöönpanoasetuksessa säädettyä päivämäärää (3.7.2021) tuotteiden merkitsemisestä ei voida soveltaa.
Suomessa merkinnän kiinnittämisestä vastaa valmistaja, markkinoille saattaja tai jakelija. Ennen 23.8.2021 markkinoille saatettuja tuotteita ei tarvitse merkitä. Katso lisätietoja kohdasta ”usein kysytyt kysymykset”.
Jokaiselle merkintää vaativalle tuoteryhmälle on oma merkintänsä. Esimerkkinä kuvat juomamukien merkinnöistä.
Täytäntöönpanosäädöksestä löytyvät kuvat juomamukimerkinnöistä. Juomamukeihin, jotka on tehty osittain muovista, pitää painaa värillinen merkintä. Kokonaan muovista tehtyihin juomamukeihin joko painetaan tai kaiverretaan tai kohokuviodaan oikea merkintä.
Merkintä koostuu kuvasta ja kuvan alla olevasta tietolaatikosta ja -tekstistä, joka kertoo, että tuotteessa on muovia. Suomessa tietotekstin pitää olla sekä suomeksi että ruotsiksi.
Täytäntöönpanoasetuksessa on säädetty tarkemmin merkinnän yksityiskohdista. Merkinnän osalta pitää huomioida vaatimukset, jotka koskevat mm. merkinnän paikkaa, kokoa, kuvan värikoodeja ja tekstin fonttia. Tarkista omaa tuoteryhmääsi koskevat vaatimukset täytäntöönpanoasetuksesta.
Muovi määritellään SUP-lainsäädännössä materiaaliksi, joka koostuu REACH-asetuksen mukaisesta polymeeristä, johon on mahdollisesti lisätty lisäaineita tai muita aineita. Sitä voidaan käyttää päärakenneosana lopputuotteissa. Luonnolliset polymeerit, joiden katsotaan syntyvän luonnossa tapahtuvassa polymerisaatiossa ja joita ei ole muunnettu kemiallisesti, eivät kuulu SUP-direktiivin soveltamisalaan.
SUP-lainsäädäntö kattaa muovit, jotka on valmistettu muunnetuista luonnonpolymeereistä. Sama koskee muovia, joka on valmistettu biopohjaisista, fossiilisista tai synteettisistä raaka-aineista. Lainsäädäntö kattaa myös biohajoavat muovit ja polymeeripohjaiset kumituotteet. SUP-lainsäädännön mukaisen muovin määritelmän soveltamisalan ulkopuolelle jäävät kuitenkin maalit, musteet ja liimat polymeerimateriaaleina.
Yleensä teollisesta prosessista saatu polymeeri määritellään muunnetuksi polymeeriksi, vaikka sitä esiintyisikin luonnossa. Tämä tarkoittaa, että polymeeri, joka on tuotettu biosynteesillä synteettisessä viljelyssä ja käymisprosesseissa, esimerkiksi polyhydroksialkanoaatit (PHA) ja polylaktidit (PLA), katsotaan muunnetuksi luonnonpolymeereiksi.
Luonnossa syntyvä ja sieltä jatkokäsittelyä varten talteen otettava polymeeri lasketaan luonnonpolymeeriksi. Esimerkiksi puusta ja viljasta mekaanisesti eroteltu selluloosa ja ligniini vastaavat suoraan luonnonpolymeerin määritelmää. Kriteerinä käytetään alku- ja lopputuotteen kemiallista vertailua. Näin ollen selluloosasta regeneroitu viskoosi katsotaan luonnonpolymeeriksi. Siksi viskoosi, lyocell ja selluloosakalvot eivät kuulu direktiivin soveltamisalaan. Selluloosa-asetaatti määritellään taas kemiallisesti muunnelluksi ja muoviksi, koska tuotantoprosessin aikana tapahtuneet muutokset säilyvät lopputuotteessa.
Muovin määritelmään liittyviä käsitteitä on selvennetty komission ohjeistuksessa (SUP-suuntaviivat), joka julkaistiin kesäkuun alussa 2021.
Kertakäyttöisellä muovituotteella tarkoitetaan tuotetta, joka on tehty kokonaan tai osittain muovista ja jota ei ole suunniteltu tai saatettu markkinoille kestämään elinkaarensa aikana useita käyttökertoja siten, että se palautettaisiin tuottajalle täytettäväksi tai sitä käytettäisiin uudelleen alkuperäiseen tarkoitukseen.
Tuotteen kertakäyttöisyyttä voidaan arvioida tarkastelemalla tuotteen odotettua käyttöikää ja kuluttajien kokemusta tuotteen uudelleenkäytettävyydestä. Arvioinnissa tarkastellaan seuraavia asioita:
Kertakäyttöisyyden arviointiin vaikuttavat myös tuotteen materiaali, sen pestävyys ja korjattavuus ja se, mahdollistavatko ominaisuudet tuotteen käytön useita kertoja samaan käyttötarkoitukseen.
Esimerkiksi EU komission epävirallisissa SUP-lainsäädäntöä koskevissa tulkinnoissa on lausuttu standardin EN 12875-1-2005 (Mechanical dishwashing resistance of utensils) mukaisesti valmistetuista muovisista ruokailuvälineistä. Ne kestävät pesun 25 kertaa astianpesukoneessa, joten niiden voidaan katsoa olevan suunniteltu käytettäväksi useita kertoja ruokailuvälineiden menettämättä toiminnallisuuttaan ja ominaisuuksiaan. Tyypillisesti myös kuluttajat pitävät tällaisia ruokailuvälineitä uudelleenkäytettävinä tuotteina.
Jos kertakäyttöinen muovituote on pakkaus, sen kertakäyttöisyyden arviointiin annetaan ohjeita pakkauksista ja pakkausjätteistä annetussa lainsäädännössä. Jos kertakäyttöinen muovituote kuuluu sekä SUP-lainsäädännön että pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun lainsäädännön soveltamisalaan, on tuotteen oltava molempien direktiivien vaatimusten mukainen. Ja jos nämä lainsäädännöt ovat keskenään ristiriidassa, sovelletaan SUP-lainsäädäntöä.
Kertakäyttöisiin muovituotteisiin, joiden ei katsota olevan pakkauksia, sovelletaan ainoastaan kertakäyttöisistä muovituotteista annetun direktiivin vaatimuksia, vaikka niillä voi olla samanlaisia käyttötarkoituksia tai ominaisuuksia kuin pakkauksilla.
Asettaminen saataville markkinoilla tarkoittaa tuotteen toimittamista Suomen markkinoille liiketoiminnan yhteydessä jakelua, kulutusta tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai veloituksetta. Markkinoille saattaminen on tuotteen asettamista ensimmäistä kertaa saataville Suomen markkinoilla.
Jos toimijalla on liiketoimintaa toisessa EU:n jäsenvaltiossa, pitää yrityksen varmistaa kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön tilanne erikseen. SUP-lainsäädännössä markkinoille saattaminen tapahtuu useista muista lainsäädännöistä poiketen aina kyseissä jäsenvaltiossa.
Kertakäyttöisiä muovituotteita koskevan lainsäädännön tavoitteena on ehkäistä ja vähentää muoviroskan määrää ympäristössä, erityisesti vesiympäristössä. Lisäksi lainsäädännön tavoitteena on kiertotalouteen siirtymisen edistäminen. Kansallinen lainsäädäntö pohjautuu EU-direktiiviin (2019/904/EU) tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutuksen vähentämisestä.
EU:n alueella merenrannoilta löytyvistä roskista noin 80 prosenttia on muovia. Tuoteryhmät, joita lainsäädännön vaatimukset koskevat, ovat valikoituneet EU:n rantaroskia koskevan tutkimuksen perusteella. Ympäristöministeriö teetti selvityksen myös Suomen merien rantaroskien koostumuksesta ja Suomessa rannoilta löytyy paljon SUP-lainsäädännön piiriin kuuluvia tupakantumppeja.
Lainsäädännön tavoitteeseen on tarkoitus pyrkiä eri toimilla, mm. kansallisen kulutuksen vähennystoimilla, tuotekielloilla, tuotesuunnittelu- ja merkintävaatimuksilla sekä laajennetulla tuottajavastuulla. Valitut toimet riippuvat tuoteryhmästä ja joillekin tuoteryhmälle voi olla useampia vaatimuksia.
Direktiivin kansallinen toimeenpano on yhä kesken, mutta tiettyjä tuoteryhmiä koskevat tuotekiellot ja merkintävaatimukset ovat voimassa 23.8.2021 alkaen. Tukes valvoo tuotekieltoja ja merkintävaatimuksia. Tukesille on suunniteltu myös korkkien kiinnipysymistä koskevan vaatimuksen valvontaa. Pirkanmaan ELY-keskukselle, joka on tuottajavastuun valtakunnallinen valvontaviranomainen, on suunniteltu muiden direktiivin vaatimusten valvontaa. Lainsäädännön valmistelusta löytyy lisätietoja ympäristöministeriön verkkosivuilta.
