Harmonisoidut riski-indikaattorit

Harmonisoitu riski-indikaattori HRI 1

Indikaattori kuvaa kasvinsuojeluun käytettävien tehoaineiden eli valmisteen vaikuttavien ainesosien myyntimäärien muutosta verrattuna vuosien 2011-2013 keskiarvoon (indikaattorin arvo = 100). Tehoaineet on jaettu neljään eri ryhmään. Kullekin ryhmälle on annettu oma painotuskerroin, jota käytetään, kun lasketaan yhteen eri ryhmien myyntimääriä (katso kuva 1).

• Ryhmä 1: vähäriskiset tehoaineet (painotuskerroin 1), jotka ovat osoittautuneet riskinarvioinnissa vähemmän haitallisiksi kuin muut.
• Ryhmä 2: tehoaineet, jotka eivät kuulu muihin ryhmiin (painotuskerroin 8). Tähän lukeutuu valtaosa tehoaineista, kuten glyfosaatti, MCPA ja urea.
• Ryhmä 3: korvattavat tehoaineet (painotuskerroin 16), joita ovat ominaisuuksiltaan muita tehoaineita ongelmallisempia. Esimerkiksi hitaasti hajoavat (esim. aklonifeeni) ja karsinogeeniset aineet päätyvät tähän ryhmään.
• Ryhmä 4: aineet (painotuskerroin 64) eivät ole enää laskentahetkellä hyväksyttyjä tehoaineita EU:ssa.

Kuva 1. Harmonisoitu riski-indikaattori 1 kuvaa painotettujen myyntimäärien muutosta suhteessa vuosien 2011-2013 keskiarvoon (indikaattorin arvo = 100). Kaikki aineet huomioiden (musta) indikaattori on melko tasaisessa nousussa. Jos urean jättää pois laskuista (syaani), indikaattori on vastaavasti lievässä laskussa.

Kuva 2. Kasvinsuojeluaineiden myynti on painottunut ryhmän 2 aineisiin, joista eniten myytyjä ovat urea ja glyfosaatti.

Indikaattori kääntynyt laskuun urean pienentyneen myynnin vuoksi

Indikaattorin perusteella kasvinsuojeluaineiden käytöstä aiheutuva riski on kokonaisuudessaan kasvanut Suomessa tarkastelujaksolla 2011–2020 (kuva 1). On huomattava, että indikaattori sisältää kaikkien neljän ryhmän ja siten kaikkien markkinoilla olevien valmisteiden tehoaineiden myyntimäärät.

Painotuskertoimista huolimatta ryhmien 3 ja 4 eli korvattavien ja poistuneiden aineiden vaikutus indikaattoriin jää vähäiseksi, koska myyntimäärät ovat pienet. Sama koskee ryhmää 1 eli vähäriskisiä aineita. Ryhmän 2 aineet vaikuttavat merkittävimmin (88–97 %) indikaattorin arvoon, koska niitä myydään paljon (kuva 2).

Tässä ryhmässä urea on selvästi myydyin aine, se kattaa 73 % ryhmän kokonaismyynnistä. Urealla on täten myös suuri vaikutus riski-indikaattoriin. Kasvanut myyntimäärä selittää yksin indikaattorin nousevan suunnan vuosina 2011-2020. Tällöin muiden aineiden myynti oli puolestaan vähentynyt 2011–2013 vertailutasoon nähden. Urean käyttö on yhteydessä hakkuumääriin. Tiedossa on, että vuonna 2019 hakkuumäärät olivat edellistä vuotta pienemmät. Ureaa käytetään juurikäävän torjuntaan metsissä. Metsätuholaki velvoittaa metsänomistajan tekemään torjunnan kesäaikaisissa hakkuissa havupuuvaltaisissa metsissä. Ureaa käytetään myös lannoitteena maa- ja metsätaloudessa. Toisin kuin pääosaa kasvinsuojeluaineista ureaa ei ole ensisijaisesti kehitetty tuhoamaan torjuttavia eliöitä.

Kuva 3. Ryhmäkohtainen indikaattori kuvaa kyseisen ryhmän myyntimäärissä tapahtunutta muutosta suhteessa saman ryhmän myyntiin vuosina 2011-2013 (HRI = 100). 

Kuvassa 3 esitetään kaikkien neljän ryhmän painotettuihin myyntimääriin perustuvien riski-indikaattorien käyrät vuosina 2011–2020. Käyriä ei voi verrata keskenään, koska jokainen käyrä lähtee omalta keskiarvotasoltaan. Vähäriskisten myynti (ryhmä 1) on monikertaisesti vähäisempää kuin ryhmän 2 aineiden myynti.

Suomessa myönnettyjen kasvinsuojeluaineiden poikkeuslupien vuosittaiseen lukumäärään perustuva indikaattori HRI 2

Tukes voi myöntää kasvinsuojeluaineelle hakemuksesta poikkeusluvan sellaisissa tapauksissa, kun kasvintuhoojan torjumiseksi ei ole jäsenvaltiossa hyväksytty mitään valmistetta tai ei ole olemassa muutakaan torjuntakeinoa.

Poikkeusluvallisen valmisteen käytön pitää olla rajoitettua ja valvottua, ja lupa on voimassa 120 vrk. Poikkeuslupa voidaan myöntää myös biologiselle valmisteelle tai jo hyväksytyn valmisteen myyntipäällyksestä poikkeaville käyttökohteille.

Myönnettyjen poikkeuslupien määriin perustuvan indikaattorin tulokset esitetään kuvassa 4. Vuosittainen indikaattorin arvo vaihtelee merkittävästi, koska yksittäisen tuholaisen runsastuminen yllättävästi voi aiheuttaa torjuntatarpeen. Tästä esimerkkinä on vuoden 2018 kesällä suotuisissa sääolosuhteissa runsastunut gammayökkönen. Poikkeuslupien myöntäminen oli ainoa vaihtoehto turvata sadot gammayökköstuhoilta laajoilla alueilla muun muassa herneellä, öljykasveilla ja härkäpavulla.

Suomi on kasvinsuojeluaineiden markkina-alueena pieni, eivätkä yritykset ole aina taloudellisista syistä kiinnostuneita hakemaan lupaa kasvinsuojeluaineille. Esimerkiksi meillä on viljelyssä pienialaisia erikoiskasveja, joille kasvinsuojeluainevalikoima on rajallinen. Lisäksi viime vuosina on torjunnan kannalta tärkeitä tehoaineita poistunut markkinoilta. Näissä tilanteissa poikkeusluvan hakeminen on usein ainoa tapa saada nopeasti kasvinsuojeluaineita käyttöön pienialaisten viljelykasvien sadon turvaamiseksi.

Kuva 4. Myönnettyjen poikkeuslupien määrät vuosina 2011–2019.

Taulukossa 1 on Tukesin myöntämien poikkeuslupien määrät vuosina 2013–2019. Suomessa myönnettyjen poikkeuslupien määrät ovat pienimmät verrattuna muihin EU:n jäsenmaihin.

Kasvinsuojeluaineiden käytöstä aiheutuvien riskien vähentäminen

Harmonisoitujen riski-indikaattoreiden avulla on tarkoitus seurata, miten jäsenmaa onnistuu toteuttamaan torjunta-aineiden kestävän käytön puitedirektiivin tavoitteita ja vähentämään kasvinsuojeluaineiden käytöstä aiheutuvia terveys- ja ympäristöriskejä. Komission indikaattori on vielä hyvin karkea eikä ota huomioon esimerkiksi varsinaista käyttötapaa tai tehoaineen haitallisuutta käyttäjille ja ympäristölle.

Tiedotuksella, neuvonnalla ja koulutuksella pyritään tarkentamaan kasvinsuojeluaineiden käyttöä ja vähentämään käytöstä aiheutuvia riskejä.  Viestintää tehdään monipuolisesti ja monikanavaisesti. Niin ammatti- kuin harrastekäyttäjien tietoisuuden lisääminen kasvinsuojeluaineiden käytön riskeistä on merkittävä osa kestävän käytön toimintaohjelmaa. Viljelytekniset keinot kasvintuhoojien esiintymisen ennaltaehkäisemiseksi integroidun torjunnan periaatteita noudattaen ovat avainasemassa kasvinsuojeluaineiden käytön ja riskien vähentämisessä. 

On kuitenkin huomattava, että kasvinsuojeluaineiden vuosittaisen myyntiin ja käyttöön vaikuttaa useita tekijöitä. Yksittäisen kasvintuhoojan laaja ja runsas esiintyminen voi lisätä torjunnan tarvetta sekä aiheuttaa jonkin kasvinsuojeluaineen merkittävän käytön lisääntymisen tietyllä kasvukaudella.  Kasvintuhoojan runsastumisen taustalla voi olla poikkeukselliset sääolosuhteet tai jopa tuhoeläimen kulkeutuminen ilmavirtojen mukana.

Erityisesti tarkkailtavat tehoaineet

Komissio velvoittaa jäsenmaat valitsemaan erityisesti tarkkailtavia aineita, joiden osalta seurataan käyttöä, myyntiä sekä harmonisoidun indikaattorin kehitystä. Suomessa erityisesti tarkkailtaviksi aineiksi valittiin seuraavat tehoaineet: glyfosaatti, atsoksistrobiini, deltametriini, esfenvaleraatti ja indoksakarbi. Aineet valittiin yhteistyössä mm. Suomen Mehiläishoitajain Liiton, Suomen ympäristökeskuksen ja Tukesin asiantuntijoiden kanssa.

Glyfosaatti valittiin erityisesti tarkkailtavaksi aineeksi, koska se on Suomessa ja maailmanlaajuisesti myydyin kasvinsuojeluaine, jonka syöpävaarallisuudesta kiistellään. Atsoksistrobiini on yleisesti käytetty sienitautien torjunta-aine, jota havaitaan Suomen ympäristökeskuksen pintavesimonitoroinneissa yleisimmin vaikkakin pienininä pitoisuuksina. Hyönteisten vähenemisestä ollaan maailmanlaajuisesti huolissaan, minkä vuoksi tuhoeläinten torjuntaan tarkoitetut deltametriini, esfenvaleraatti ja indoksakarbi valittiin erityisesti tarkkailtaviksi aineiksi. Nämä aineet ovat vesieliöille ja myös muille kuin torjuttaville hyönteisille erittäin myrkyllisiä.