Harmonisoidut riski-indikaattorit

Torjunta-aineiden kestävän käytön puitedirektiivi velvoittaa EU-jäsenmaita vähentämään kasvinsuojeluaineiden käytöstä aiheutuvia terveys- ja ympäristöriskejä. Jotta riskien vähentymistä voidaan seurata, komissio on laatinut seurantatyökaluiksi kaksi harmonisoitua riski-indikaattoria, jotka perustuvat:

  • myyntimääriin (HRI)
  • poikkeuslupien lukumäärään (HRII).

Komissio laskee vuosittain jäsenmaakohtaiset riski-indikaattorit, jotka perustuvat jäsenmaiden keräämiin ja ilmoittamiin myyntimäärätietoihin ja poikkeuslupien määrään.

Harmonisoitu riski-indikaattori HRI

Indikaattori kuvaa kasvinsuojeluun käytettävien tehoaineiden eli valmisteen vaikuttavien ainesosien myyntimäärien muutosta verrattuna vuosien 2011-2013 keskiarvoon (indikaattorin arvo = 100). Tehoaineet on jaettu neljään eri ryhmään. Kullekin ryhmälle on annettu oma painotuskerroin, jota käytetään, kun lasketaan yhteen eri ryhmien myyntimääriä (katso kuva 1).

  • Ryhmä 1: vähäriskiset tehoaineet (painotuskerroin 1), jotka ovat osoittautuneet riskinarvioinnissa vähemmän haitallisiksi kuin muut.
  • Ryhmä 2: tehoaineet, jotka eivät kuulu muihin ryhmiin (painotuskerroin 8). Tähän lukeutuu valtaosa tehoaineista, kuten glyfosaatti, MCPA ja urea.
  • Ryhmä 3: korvattavat tehoaineet (painotuskerroin 16), joita ovat ominaisuuksiltaan muita tehoaineita ongelmallisempia. Esimerkiksi hitaasti hajoavat (esim. aklonifeeni) ja karsinogeeniset aineet päätyvät tähän ryhmään.
  • Ryhmä 4: aineet (painotuskerroin 64) eivät ole enää laskentahetkellä hyväksyttyjä tehoaineita EU:ssa.

Harmonisoitu riski-indikaattori

Kuva 1. Riski-indikaattorin nousu viittaa kasvinsuojeluaineiden kasvaneeseen myyntiin verrattuna 2011–2013 lähtötasoon (HRI = 100). Ureaa lukuun ottamatta myynti on kuitenkin vähentynyt.

Vuosittainen myyntimäärä

Kuva 2. Kasvinsuojeluaineiden myynti on painottunut ryhmän 2 aineisiin, joista eniten myytyjä ovat urea ja glyfosaatti.

Indikaattori nousussa urean myynnin vuoksi

Indikaattorin perusteella kasvinsuojeluaineiden käytöstä aiheutuva riski näyttää kokonaisuudessaan kasvaneen Suomessa tarkastelujaksolla 2011–2017 (kuva 1). On huomattava, että indikaattori sisältää kaikkien neljän ryhmän ja siten kaikkien markkinoilla olevien valmisteiden tehoaineiden myyntimäärät.

Painotuskertoimista huolimatta ryhmien 3 ja 4 eli korvattavien ja poistuneiden aineiden vaikutus indikaattoriin jää vähäiseksi, koska myyntimäärät ovat pienet. Sama koskee ryhmää 1 eli vähäriskisiä aineita. Ryhmän 2 aineet vaikuttavat merkittävimmin (88–96 %) indikaattorin arvoon, koska niitä myydään paljon (kuva 2). Tässä ryhmässä urea on selvästi myydyin aine, se kattaa 43–70 % ryhmän kokonaismyynnistä. Urean kasvanut myyntimäärä selittää yksin indikaattorin nousevan suunnan. Muiden aineiden myynti on vähentynyt 2011–2013 vertailutasoon nähden.

Tilastoitujen myyntimäärätietojen perusteella on ollut tiedossa, että urean käyttö kasvinsuojeluaineena on viime vuosina huomattavasti lisääntynyt. Ureaa käytetään juurikäävän torjuntaan metsissä. Metsätuholaki velvoittaa metsänomistajan tekemään torjunnan kesäaikaisissa hakkuissa havupuuvaltaisissa metsissä. Ureaa käytetään myös lannoitteena maa- ja metsätaloudessa. Toisin kuin pääosaa kasvinsuojeluaineista ureaa ei ole ensisijaisesti kehitetty tuhoamaan torjuttavia eliöitä.

Harmonisoidun riski-indikaattorin ryhmäkohtaiset muutokset

Kuva 3. Ryhmäkohtainen indikaattori kuvaa kyseisen ryhmän myyntimäärissä tapahtunutta muutosta, suhteessa saman ryhmän myyntiin vuosina 2011-2013 (HRI = 100). Vaikka ryhmän 1 aineiden myynti on kasvanut, on se vielä suhteellisen vähäistä ryhmän 2 myyntiin verrattuna (ks. kuva 2).

 

Kuvassa 3 esitetään kaikkien neljän ryhmän myyntimääriin perustuvien riski-indikaattorien käyrät vuosina 2011–2017. On huomattava, että käyriä ei voi verrata keskenään, koska jokainen käyrä lähtee omalta keskiarvotasoltaan. Vähäriskisiä (ryhmä 1) on myyty vain joitain kymmeniä kiloja, kun taas ryhmän 2 aineita tonneittain.

 

Suomessa myönnettyjen kasvinsuojeluaineiden poikkeuslupien vuosittaiseen lukumäärään perustuva indikaattori HRI II

Tukes voi myöntää kasvinsuojeluaineelle hakemuksesta poikkeusluvan sellaisissa tapauksissa, kun kasvintuhoojan torjumiseksi ei ole jäsenvaltiossa hyväksytty mitään valmistetta tai ei ole olemassa muutakaan torjuntakeinoa.

Poikkeusluvallisen valmisteen käytön pitää olla rajoitettua ja valvottua, ja lupa on voimassa 120 vrk. Poikkeuslupa voidaan myöntää myös biologiselle valmisteelle tai jo hyväksytyn valmisteen myyntipäällyksestä poikkeaville käyttökohteille.

Myönnettyjen poikkeuslupien määriin perustuvan indikaattorin tulokset esitetään kuvassa 4. Vuosittainen indikaattorin arvo vaihtelee merkittävästi, koska yksittäisen tuholaisen runsastuminen yllättävästi voi aiheuttaa torjuntatarpeen. Tästä esimerkkinä on vuoden 2018 kesällä suotuisissa sääolosuhteissa runsastunut gammayökkönen. Poikkeuslupien myöntäminen oli ainoa vaihtoehto turvata sadot gammayökköstuhoilta laajoilla alueilla muun muassa herneellä, öljykasveilla ja härkäpavulla.

Suomi on kasvinsuojeluaineiden markkina-alueena pieni eivätkä yritykset ole aina taloudellisista syistä kiinnostuneita hakemaan lupaa kasvinsuojeluaineille. Esimerkiksi meillä on viljelyssä pienialaisia erikoiskasveja, joille kasvinsuojeluainevalikoima on rajallinen. Lisäksi viime vuosina on torjunnan kannalta tärkeitä tehoaineita poistunut markkinoilta. Näissä tilanteissa poikkeusluvan hakeminen on usein ainoa tapa saada kasvinsuojeluaineita käyttöön pienialaisten viljelykasvien sadon turvaamiseksi.

Myönnettyjen poikkeuslupien määrä oli suurin vuonna 2016

Kuva 4. Myönnettyjen poikkeuslupien määrät vuosina 2011–2017.

Taulukossa 1 on Tukesin myöntämien poikkeuslupien määrät vuosina 2013–2018. Suomessa myönnettyjen poikkeuslupien määrät ovat pienimmät verrattuna muihin EU:n jäsenmaihin.

Vuosi Lupia yhteensä Tuhoeläinaineet Rikkakasviaineet Kasvitautiaineet Kasvunsääteet
2013 4 3     1
2014 11 8 2   1
2015 8 5 2   1
2016 16 9 5 1 1
2017 10 4 4 1 1
2018 18 12 3 2 1
Yhteensä 67 41 16 4 6

Kasvinsuojeluaineiden käytöstä aiheutuvien riskien vähentäminen

Harmonisoitujen riski-indikaattoreiden avulla on tarkoitus seurata, miten jäsenmaa onnistuu toteuttamaan torjunta-aineiden kestävän käytön puitedirektiivin tavoitteita ja vähentämään kasvinsuojeluaineiden käytöstä aiheutuvia terveys- ja ympäristöriskejä. Komission indikaattori on vielä hyvin karkea, eikä ota huomioon esimerkiksi varsinaista käyttötapaa tai tehoaineen haitallisuutta käyttäjille ja ympäristölle.

Tiedotuksella, neuvonnalla ja koulutuksella pyritään tarkentamaan kasvinsuojeluaineiden käyttöä ja vähentämään käytöstä aiheutuvia riskejä.  Viestintää tehdään monipuolisesti ja monikanavaisesti. Niin ammatti- kuin harrastekäyttäjien tietoisuuden lisääminen kasvinsuojeluaineiden käytön riskeistä on merkittävä osa kestävän käytön toimintaohjelmaa.

On kuitenkin huomattava, että kasvinsuojeluaineiden vuosittaisen myyntiin ja käyttöön vaikuttaa useita tekijöitä. Yksittäisen tuholaisen laaja ja runsas esiintyminen voi lisätä torjunnan tarvetta sekä aiheuttaa jonkin kasvinsuojeluaineen merkittävän käytön lisääntymisen.  Kasvintuhoojan runsastumisen taustalla voi olla poikkeukselliset sääolosuhteet tai jopa tuhoeläimen kulkeutuminen ilmavirtojen mukana.

Torjunta-aineiden kestävän käytön puitedirektiivin artiklan 15(2) perusteella komissio velvoittaa jäsenmaat valitsemaan erityisesti tarkkailtavia aineita, joiden käyttöä, myyntiä sekä harmonisoidun indikaattorin kehitystä niiden osalta seurataan. Suomessa erityisesti tarkkailtavien aineiden tunnistaminen on meneillään ja tavoitteena on nimetä aineet vuoden 2019 aikana.