Usein kysyttyä kasvinsuojeluaineista

Vanhentuneet, kasvinsuojeluainerekisteristä (Kasvinsuojeluainerekisteri) poistetut ja pilaantuneet kasvinsuojeluaineet ovat vaarallista jätettä. Ylijäänyttä kasvinsuojeluainetta ei saa levittää ympäristöön tai hävittää kotitalousjätteen mukana. Vie vaarallinen jäte kuntasi ylläpitämään vaarallisen jätteen keräyspisteeseen. Tiedon keräyspisteiden sijainnista saat kuntasi ympäristönsuojeluviranomaisilta tai kierrätysinfosta.

Vie hävitettävät kasvinsuojeluaineet vaarallisen jätteen keräyspisteeseen alkuperäispakkauksissaan ja sulje ne huolellisesti. Jos myyntipäällyksen teksti on tuhoutunut eikä sinulla ole tarkkaa tietoa pakkauksen tai purkin sisällöstä, kirjoita pakkaukseen selvästi merkintä ”vaarallista kasvinsuojeluainetta, koostumus tuntematon”. Jos alkuperäispakkaus on niin huonokuntoinen, ettei sitä voi kuljettaa turvallisesti keräyspisteeseen, laita huonokuntoinen pakkaus uuteen, tiiviiseen ja kestävään pakkaukseen. Kirjoita tekemäsi pakkauksen päälle kasvinsuojeluaineen nimi.

Tuulikulkeumaa alentavat suuttimet on listattu Vesistörajoitukset-sivun taulukoissa. Tukes päivittää taulukot  kerran vuodessa. Taulukoissa olevat suuttimet on testattu saksalaisessa Julius Kühn -instituutissa. Tutkimuksien mukaan taulukossa olevat suuttimet vähentävät tuulikulkeumaa 50, 75 ja 90 %:n verran.  Tukesin taulukkoon voidaan lisätä uusia suuttimia, jos ne on testattu riittävän hyvin kenttäkokeissa.

Joidenkin kasvinsuojeluaineiden käyttö on sallittua myös viheralueilla ja pihoissa. Kasvinsuojeluaineille tehdään aina kattava terveys- ja ympäristöriskinarviointi ennen kuin ne hyväksytään käyttöön Suomessa. Aineista arvioidaan mahdolliset haitalliset vaikutukset myös sivullisille. Vain sellaisia kasvinsuojeluaineita hyväksytään käyttöön, joiden käytöstä ei aiheudu riskiä sivullisille. Riskien ehkäisemiseksi käyttäjän tulee aina noudattaa valmisteen myyntipakkauksen käyttöohjeita ja rajoituksia.

Taloyhtiön pihalla tehtäviä ruiskutuksia hoitaa yleensä huoltoyhtiö. Käytetystä valmisteesta voi pyytää lisätietoja taloyhtiöltä tai yhtiön käyttämältä viheralueiden hoitajalta. Kasvinsuojeluaineiden ammattimaisella käyttäjällä pitää aina olla suoritettu kasvinsuojeluainelain mukainen kasvinsuojeluainetutkinto. Tutkinnon suorittamisella varmistetaan, että kasvinsuojeluaineen levittäjällä on osaamista käyttää kasvinsuojeluaineita asianmukaisesti ja minimoida käytöstä aiheutuvat terveys- ja ympäristöriskit. 

Rikkakasvien torjunnassa piha- ja viheralueilla käytetään usein esimerkiksi pelargonihappoa ja etikkahappoa sisältäviä valmisteita. Myös glyfosaattia on käytetty aiemmin ja käytettäneen edelleenkin, mutta sen käyttö julkisilla alueilla tulee vähenemään valmisteiden uudelleenhyväksynnän yhteydessä. Tällöin niiden käyttöohjeisiin lisätään oheinen lause: ”Valmisteen käyttö on kielletty lasten leikkipaikoilla ja leikkipuistoissa sekä päiväkotien ja koulujen pihoilla. Julkisilla alueilla ruiskutettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota käsittelyn turvallisuuteen ihmisille ja eläimille.” Hyvä käytäntö taloyhtiössä on ennakolta tiedottaa kasvinsuojeluaineen levittämisestä sekä merkitä käsitelty alue. Tukes kannustaa käyttämään vaihtoehtoisia menetelmiä kemialliselle torjunnalle, kuten mekaanisia tai kuumaan vesihöyryyn perustuvia torjuntamenetelmiä. 

Tukesin aiemmin tekemän valvonnan mukaan viheralueilla käyttö on maltillista ja ohjeiden mukaista. Tiedotteessa on mainittu myös suositus siitä, että asukkaille tiedotettaisiin käsittelyistä etukäteen. 

Mikäli epäilet, että kasvinsuojeluaineita on käytetty käyttöohjeiden tai lain vastaisesti, ota yhteyttä Ruokavirastoon ([email protected]), joka vastaa kasvinsuojeluaineiden käytön valvonnasta.
 

Noudata vesistönsuojaetäisyyksiä, kun ruiskutat meren, järven, tekojärven, lammen, suuremman joen, tai kanavan läheisyydessä. Muutoin tarkista Ruokaviraston VIPU-palvelusta tai Maanmittauslaitoksen Paikkatietoikkunasta, sijoittuuko ruiskutettava alue vesilain mukaisen vesistön varrelle.

Jos joudut käyttämään käyttöohjeen mukaan tuulikulkeumaa alentavia suuttimia tai haluat lyhentää suojaetäisyyttä, pitää tuulikulkeumaa vähentäviä suuttimia käyttää 100 metrin päähän vesirajasta, ks. kuva. Viuhkasuuttimia voit käyttää sadan metrin päässä vesistöstä. Kun vaihdat suuttimet kesken ruiskutuksen, käytä asianmukaisia työvaatteita ja kemikaalinkestäviä suojakäsineitä.

Luonnonvarakeskuksen tekemässä tutkimuksessa on osoitettu, että tuulikulkeumaa alentavat suuttimet eivät vähennä rikkakasvien torjunta-aineiden tehoa. Teho pysyi riittävän hyvänä myös heinämäisiin rikkakasveihin. Valmistajien mukaan myöskään sienitauti- ja tuhoeläinvalmisteiden teho ei vähene käytettäessä tuulikulkeumaa alentavia suuttimia. Näiden suuttimien käyttöä edellytetään useissa maissa.

Taulukoissa Vesistörajoitukset-sivulla on annettu sallitut käyttöpaineet kullekin suutinmallille. Voit säätää tuulikulkeuman halutuksi, kun säädät käyttöpaineen, ajonopeuden ja vesimäärän Vesistörajoitukset-sivun ohjeen mukaisesti. Kun noudatat ohjeita, saat parhaan saavutettavissa olevan peittävyyden.

Huuhtele tyhjä kasvinsuojeluainepakkaus ja kaada huuhteluvesi esimerkiksi ruiskun säiliöön tai biopetiin. Älä laita huuhteluvesiä viemäriin. Kolmesti huuhdellun pakkauksen voi laittaa sekajätteeseen.

Jos kasvinsuojeluainepakkausta ei ole huuhdeltu, pitää se viedä vaarallisen jätteen keräyspisteeseen. Samaan keräyspisteeseen kuuluvat myös ylijäänyt ruiskutusneste, peitattujen siementen pakkaukset ja kaatuneen kasvinsuojeluaineen imeytykseen käytetty imeytysaine.

Kerää kaatunut kasvinsuojeluaine talteen imeyttämällä se hiekkaan, turpeeseen tai sahanpuruun. Kokoa käytetty imeytysaine harjan ja rikkalapion avulla muovipussiin ja hävitä se samalla tavoin kuin ylijäänyt kasvinsuojeluaine. Pidä imeytysaine ja siivousvälineet helposti saatavilla. Sileä tai maalattu lattia varastossa helpottaa siivousta.

Voit säilyttää hävitettäväksi meneviä kasvinsuojeluaineita lyhytaikaisesti kasvinsuojeluainevarastossa, kunnes viet jätteet keräykseen. Säilytä ne alkuperäispakkauksissaan ja erillään käytössä olevista kasvinsuojeluaineista.