Kaivostoiminta

Kaivoksen perustaminen ja kaivostoiminta tarvitsevat Tukesista kaivosluvan ja kaivosturvallisuusluvan. Kaivostoiminnan aloittaminen vaatii muitakin lupia, joista keskeisin on ympäristölupa. Ympäristöluvan myöntää ympäristöviranomainen.

Kaivoslupa

Kaivoksen perustamiseen ja kaivostoiminnan harjoittamiseen on oltava kaivoslupa. Kaivoslupaa hakee tavallisimmin Suomeen rekisteröity yritys, jonka toimialana on kaivostoiminta. Myös luonnollinen henkilö voi hakea kaivoslupaa.


Kaivoslupa antaa luvan haltijalle oikeuden:

  • hyödyntää kaivosalueella tavatut kaivosmineraalit
  • hyödyntää kaivostoiminnassa sivutuotteena syntyvä ylijäämäkivi, rikastushiekka ja muut kaivosalueen kallio- ja maaperään kuuluvat aineet siltä osin kuin niiden käyttö on tarpeen kaivostoimintaan kaivosalueella
  • tehdä malminetsintää kaivosalueella.

Tukes myöntää kaivosluvan yleensä toistaiseksi voimassaolevaksi, mutta lupa voidaan myöntää myös määräajaksi.


Kaivosluvassa hakijalle myönnetään kaivosalue ja tarvittaessa apualue. Kaivosalueen rajat luetaan syvyyssuuntaan.


Aiemmin, ennen vuotta 2011, myönnetyistä kaivosoikeuksista käytettiin nimitystä kaivospiiri. Todistukseksi kaivosoikeudesta ja sen kaivosrekisteriin merkitsemisestä annettiin kaivosoikeuden haltijalle kaivoskirja. Lähes kaikki Suomen kaivokset toimivat kaivospiireillä, kuitenkin niin, että vuoden 2011 kaivoslain säädökset koskevat pääsääntöisesti ja ainakin oleellisilta osin näitäkin kaivoksia.


Kaivostoiminnassa malmien louhinta jaetaan seuraavasti:

  • metallimalmit – metallimalmikaivokset
  • teollisuusmineraalit – kalkkikaivokset
  • muut teollisuusmineraalit - talkki-, vuorivillakivi-, maasälpä- ja kvartsikaivokset
  • teollisuuskivet -  vuolukivi- ja jalokivikaivokset.


Kaivoslupaa voidaan myös muuttaa joko laajentamalla tai supistamalla aluetta.


Määräaikaiselle kaivosluvalle voi hakea jatkoaikaa. Kaivosluvalle voi hakea kaivosluvan raukeamisen lykkäämistä, jos kaivostoimintaa ei ole aloitettu tai se on ollut keskeytyksissä viisi vuotta.


Kaivoslupa, eli kaivosoikeus, voidaan siirtää toiselle. Siirron saajan tulee täyttää vastaavat vaatimukset kuin luvanhaltijalta kaivoslain mukaan edellytetään.


Luvanhaltija voi pantata kaivoslupaan perustuvan kaivosmineraalien hyödyntämisoikeuden. Panttioikeus tulee voimaan, kun kaivosviranomainen saa luvanhaltijalta kirjallisen ilmoituksen panttauksesta.


Kaivostoimintaan liittyvät lupatyypit ja ohjeistus lupien hakemiseksi:

  1. Kaivoslupa ja kaivosalueen sekä kaivospiirin laajennus: Kaivoslaki 34 § ja valtioneuvoston asetus kaivostoiminnasta 391/2012 16 ja 17 § sekä selvitys yleisten ja yksityisten etujen turvaamisesta kaivoslain 52 §:n mukaan
  2. Kaivosluvan muuttaminen: Soveltuvin osin kaivoslaki 34 § ja valtioneuvoston asetus kaivostoiminnasta 391/2012 16 ja 17 § sekä selvitys yleisten ja yksityisten etujen turvaamisesta kaivoslain 52 §:n mukaan
  3. Määräaikaisen kaivosluvan voimassaolon jatkaminen: Soveltuvin osin kaivoslaki 34 § ja valtioneuvoston asetus kaivostoiminnasta 391/2012 16 ja 17 § sekä selvitys yleisten ja yksityisten etujen turvaamisesta kaivoslain 52 §:n mukaan
  4. Kaivosluvan raukeamisen lykkääminen: Valtioneuvoston asetus kaivostoiminnasta 27 § sekä selvitys yleisten ja yksityisten etujen turvaamisesta kaivoslain 52 §:n mukaan
  5. Yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarvittavien määräysten tarkistaminen: Suoritetaan kaivosviranomaisen antamien päätösten mukaisesti ja tällöin kaivosviranomainen pyytää kaivosyhtiöltä yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi liittyvän selvityksen päivitystä sekä arviota kaivosvakuuden suuruuden riittävyydestä perusteluineen. Selvityksessä huomioidaan kaivoslain 52 §
  6. Louhintakorvauksen vahvistaminen kaivoslain 2011 nojalla myönnetyillä kaivosalueilla: Kaivoslaki 100 § ja valtioneuvoston asetus kaivostoiminnasta 33 §
  7. Vuosittainen selvitys kaivostoiminnasta: Kaivoslaki 18 § ja valtioneuvoston asetus kaivostoiminnasta 31 §
  8. Kaivosoikeuden siirto: Kaivoslaki 73 § ja valtioneuvoston asetus kaivostoiminnasta 32 §
  9. Kaivosoikeuden panttausilmoitus: Valtioneuvoston asetus kaivostoiminnasta 28 §
  10. Ilmoitus kaivostoiminnan lopettamisesta ja siihen liittyvistä lopettamistoimenpiteistä: Kaivoslaki 145 §
  11. Kaivosturvallisuuslupa: Kaivoslaki 122 § ja valtioneuvoston asetus kaivostoiminnasta 20 §
  12. Kaivosturvallisuusluvan voimassaolon jatkaminen: Kaivoslaki 122 § ja valtioneuvoston asetus kaivostoiminnasta 20 §
  13. Kaivosturvallisuusluvan muuttaminen: Kaivoslaki 122 § ja valtioneuvoston asetus kaivostoiminnasta 20 §

Kaivosluvan haltijan velvollisuudet

Kaivosluvan haltija on velvollinen huolehtimaan siitä, että kaivostoiminnasta ei aiheudu

  • haittaa ihmisten terveydelle
  • vaaraa yleiselle turvallisuudelle
  • huomattavaa haittaa yleiselle tai yksityiselle edulle
  • yleisen tai yksityisen edun loukkausta
  • kaivosmineraalien ilmeistä tuhlausta
  • kaivoksen ja esiintymän mahdollisen tulevan käytön ja louhimistyön vaarantamista tai vaikeuttamista

Jotta yleiset ja yksityiset edut turvataan, Tukes tarkistaa tarpeelliset määräykset jokaiselle kaivokselle Tukesin päätöksissä annettavien tarkistusvälien mukaisesti. Määräysten tarkistamiseen liittyvässä menettelyssä kaivosalueen ja sen lähialueen maanomistajilla tai asianosaisilla on mahdollisuus antaa muistutus, jos kaivostoiminta aiheuttaa esimerkiksi yksityisen edun loukkausta. Tässä yhteydessä Tukes tarkistaa lisäksi, että kaivosvakuuden suuruus on riittävä. Kaivosvakuudella turvataan, että kaivostoiminnan päätyttyä kaivosalue saatetaan yleisen turvallisuuden edellyttämään kuntoon.  


Kaivosluvan haltija on velvollinen vuosittain toimittamaan kaivosviranomaiselle selvityksen esiintymän hyödyntämisen laajuudesta ja tuotantotuloksista sekä ilmoittamaan, jos tiedot mineraalivarannoista muuttuvat olennaisesti.

Kaivosalue ja kaivoksen apualue

Kaivosalueen on oltava yhtenäinen alue, ja sen pitää suuruudeltaan ja muodoltaan olla sellainen, että turvallisuutta, kaivostoiminnan sijoittamista ja kaivostekniikkaa koskevat vaatimukset täyttyvät. Kaivosalue ei saa olla suurempi kuin mitä kaivostoiminta välttämättä edellyttää. Kaivosalueeseen voidaan kuitenkin sisällyttää alueita, joissa lisämalmien löytyminen on mahdollista.


Kaivoksen apualueeksi voidaan määrätä sellainen kaivostoiminnan kannalta välttämätön kaivosalueen vieressä sijaitseva alue, joka on tarpeen teitä, kuljetuslaitteita, voima- tai vesijohtoja, viemäreitä, vesien käsittelyä tai riittävään syvyyteen maan pinnasta louhittavaa kuljetusväylää varten.
Kaivosaluetta ja kaivoksen apualuetta saa käyttää vain siihen tarkoitukseen, jota varten käyttö- ja muu oikeus on myönnetty.

Kaivosluvan myöntämisen edellytykset ja esteet

Kaivosluvan myöntäminen edellyttää, että esiintymä on kooltaan, pitoisuudeltaan ja teknisiltä ominaisuuksiltaan hyödyntämiskelpoinen.


Kaivoslupaa ei saa myöntää seuraaville:

  • hautausmaa tai yksityiseen hautaan kuuluva alue eikä 50 metriä näitä lähemmäs
  • puolustusvoimien käytössä oleva alue
  • Rajavartiolaitoksen hallitsema alue, jossa liikkumista on rajoitettu tai jolla liikkuminen on kielletty, tai 100 metriä lähemmäksi tällaista aluetta
  • alue, jolla liikkumista on rajoitettu tai jolle sivullisilta on pääsy kielletty
  • yleisessä käytössä oleva liikenne- ja kulkuväylä
  • 150 metriä lähemmäksi asumiseen tai työntekoon tarkoitettua rakennusta tai muuta näihin rinnastettavaa tilaa ja niihin liittyvää yksityistä piha-aluetta tai rakennuksen paikkaa
  • puutarhatalouden käytössä oleva alue
  • 50 metriä lähemmäksi yleistä rakennusta, laitosta, yli 35 000 voltin jännitteistä sähkölinjaa tai muuntoasemaa.

Tukes ei voi myöntää kaivoslupaa, jos on painavia perusteita epäillä, että hakemuksen käsittelyn yhteydessä ilmenneistä syistä hakijalla ei ole edellytyksiä tai ilmeisesti tarkoitustakaan huolehtia kaivostoiminnan aloittamisesta, taikka hakija on aikaisemmin olennaisesti laiminlyönyt kaivoslain velvollisuuksia. Kun Tukes arvioi laiminlyöntien olennaisuutta, Tukes ottaa huomioon laiminlyöntien suunnitelmallisuuden, keston ja toistuvuuden sekä laiminlyönneistä aiheutuneiden vahinkojen määrän.


Tukes selvittää kaivosalueen ja kaivoksen apualueen suhteen muuhun alueiden käyttöön. Kaivosalue ei saa olla ristiriidassa alueen maankäytön kanssa.


Tukes ei saa myöntää kaivoslupaa, jos kaivostoiminta aiheuttaa jotakin seuraavista eikä mainittua vaaraa tai vaikutuksia voida lupamääräyksin poistaa

  • aiheuttaa vaaraa yleiselle turvallisuudelle
  • aiheuttaa huomattavia vahingollisia ympäristövaikutuksia
  • heikentää merkittävästi lähiympäristössä sijaitsevan Natura-alueen suojeluperusteita
  • heikentää merkittävästi paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloja.

Kaivostoimitus

Kaivostoimitus antaa kaivosluvan tai kaivosalueen lunastusluvan haltijalle oikeuden käyttää kaivosaluetta kaivostoimintaan.


Maanmittauslaitoksen toimittama kaivostoimitus käynnistyy, kun Tukes on myöntänyt kaivosluvan.
Kaivosluvan haltija voi hankkia kaivostoimintaa varten tarvittavan alueen omistus- tai käyttöoikeuden joko sopimusteitse tai hakea kaivosaluelunastuslupaa valtioneuvostolta. Alueiden käyttöoikeuksien lunastaminen ja muiden erityisten oikeuksien lunastaminen tehdään Maanmittauslaitoksen kaivostoimituksessa. Jos Maanmittauslaitos ei voi myöntää lunastusoikeutta kaivostoimituksessa, niin Valtioneuvosto voi myöntää oikeuden käyttää toiselle kuuluvaa aluetta kaivosalueena.
Kaivosluvan haltija ei saa aluetta omistukseensa.


Maanomistajalla on oikeus vaa¬tia kiinteistön tai sen osan omistusoikeuden lunastamista, jos

  • kaivosalueesta aiheutuu merkittävää haittaa tai
  • alue on asemakaavassa varattu kaivostoimintaan.
  • Kaivostoimituksessa lunastetusta käyttöoikeudesta tai alueesta määrätään maksettavaksi korvaus. Korvausta määrätään myös, jos
  • kiinteistölle aiheutuu lunastuksen vuoksi haittaa tai vahinkoa tai
  • kaivostoimintaa varten luovutettavalta tai luovutetulta alueelta joudutaan poistamaan tai siirtämään rakennuksia, varastoja, laitteita tai puita, kasvavaa satoa tai muuta kasvillisuutta.


Lisätietoja kaivostoimituksesta löytyy osoitteesta www.maanmittauslaitos.fi sekä kaivoslain 8 luvusta.

Kaivoslain mukaiset maanomistajakorvaukset

Kaivosluvan haltijan on maksettava kaivosalueeseen kuuluvien kiinteistöjen omistajille vuotuinen korvaus, eli louhintakorvaus. Velvollisuus louhintakorvaukseen alkaa, kun kaivoslupa on lainvoimainen. Tukes vahvistaa maanomistajille maksettavat louhintakorvaukset vuosittain.


Louhintakorvauksen vuotuinen suuruus kiinteistöä kohti on 50 euroa hehtaarilta. Jos lupaviranomainen on lykännyt kaivosluvan raukeamista kaivoslain mukaisesti, on louhintakorvauksen suuruus 100 euroa hehtaarilta, kunnes kaivostoiminta aloitetaan tai sitä jatketaan. Velvollisuus korotettuun korvaukseen alkaa, kun päätös kaivostoiminnan uutta aloittamisaikaa tai toiminnan jatkamista koskevaksi määräajaksi on lainvoimainen.


Lisäksi louhintakorvauksena maksetaan:

  • metallimalmikaivoksilla 0,15 prosenttia vuoden aikana louhitun ja hyödynnetyn metallimalmin kaivosmineraalien lasketusta arvosta. Laskennassa otetaan huomioon malmin sisältämien hyödynnettyjen metallien keskiarvohinta vuoden aikana ja muiden malmista hyödynnettyjen tuotteiden keskimääräinen arvo vuoden aikana
  • muusta kaivosmineraalista kuin metallimalmista kaivosmineraalin taloudelliseen arvoon vaikuttavat perusteet huomioon ottaen kohtuullinen korvaus louhitusta ja hyödynnetystä kaivosmineraalista. Luvan haltija maksaa korvauksen sen mukaan kuin kiinteistön omistaja ja kaivosluvan haltija sopivat tai kaivosviranomainen kiinteistön omistajan tai kaivosluvan haltijan hakemuksesta vahvistaa. Jos kaivosmineraalin taloudelliseen arvoon vaikuttavat perusteet ovat olennaisesti muuttuneet, kiinteistön omistaja tai kaivosoikeuden haltija voi vaatia kaivosviranomaista tarkistamaan korvauksen.

Kaivosluvan haltijan on toimitettava Tukesiin tiedot louhintakorvauksen vahvistamista varten viimeistään seuraavan vuoden 15 päivänä maaliskuuta. Kaivosviranomainen vahvistaa päätöksellään louhintakorvauksen suuruuden vuosittain.


Louhintakorvaus on maksettava viimeistään 30 päivänä siitä, kun Tukesin päätös louhintakorvauksesta on tullut lainvoimaiseksi.


Kaivosluvan haltijan on maksettava kaivosalueeseen kuuluvien kiinteistöjen omistajille muuhun kuin kaivostoimintaan käytetyistä kaivostoiminnan sivutuotteista saadusta hyödystä vuotuinen kiinteistökohtainen korvaus, eli sivutuotekorvaus (kaivoslaki 621/2011, § 101).

Kaivosturvallisuus ja kaivosten valvonta

Kaivoksen rakentamiseen ja tuotannolliseen toimintaan on oltava kaivosturvallisuuslupa. Kaivosturvallisuuslupa korvaa vanhan kaivoslain mukaisen yleissuunnitelman hyväksymisen. Kaivosturvallisuutta valvoo Tukes, joka myöntää myös kaivosturvallisuusluvat.


Kaivosyhtiö on velvollinen huolehtimaan kaivosturvallisuudesta. Yhtiön on erityisesti huolehdittava kaivoksen rakenteellisesta ja teknisestä turvallisuudesta sekä kaivoksessa tapahtuvien vaaratilanteiden ja onnettomuuksien ehkäisemisestä ja niistä aiheutuvien haitallisten seurausten rajoittamisesta.


Kaivosyhtiön on kaivosturvallisuudesta huolehtiessaan noudatettava mm. seuraavia toimintaperiaatteita:

  • vaarat ja onnettomuusuhat tunnistetaan
  • vaaratekijät poistetaan
  • jos vaaratekijöiden poistaminen ei ole mahdollista, määritetään vaarojen rajoittamista koskevat turvallisuuspäämäärät ja ryhdytään toimenpiteisiin, joilla rajoitetaan vaaratekijöistä aiheutuvat haitalliset seuraukset mahdollisimman vähäisiksi ja toteutetaan onnettomuuksien ehkäisemisen kannalta tarpeelliset toimenpiteet ja varaudutaan pelastustoimenpiteisiin.


Yhtiön on tarvittaessa välittömästi eristettävä vaarallinen alue muusta kaivoksesta, keskeytettävä kaivoksen toiminta sekä tehtävä kaivosturvallisuuden edellyttämät toimenpiteet.


Tukes tarkastaa toiminnassa olevat kaivokset määräajoin. Tarkastusvälin pituuteen vaikuttavat kaivostoiminnan laajuus ja olosuhteet kaivoksessa. Säännöllisesti toimivat ja olosuhteiltaan haastavat kaivokset tarkastetaan vuosittain. Tarkastuksilla todetaan kaivoksen tekninen toteutus, toimintaperiaatteet ja johtamisjärjestelmät. Tarkastuksista laaditaan tarkastuskertomus, johon merkitään tarkastetut kohteet sekä havaitut puutteet.


Kaivoksen työturvallisuudesta säädetään erikseen ja kaivosten työturvallisuutta valvovat Aluehallintovirastojen työsuojeluyksiköt. Kaivosten ympäristölupien noudattamista valvovat alueelliset ELY-keskukset ja säteilyturvallisuutta kaivoksilla valvoo Säteilyturvakeskus.

Kaivosluvan voimassaolo

Kaivoslupa on voimassa toistaiseksi. Tukes tarkistaa toistaiseksi voimassa olevan kaivosluvan määräykset vähintään kymmenen vuoden välein.


Kaivoslupa voidaan myöntää myös määräajaksi. Määräaikainen kaivoslupa raukeaa määräajan päättyessä.
Tukesin on päätettävä, että kaivoslupa raukeaa, jos luvanhaltija ei ole aloittanut kaivostoimintaa kaivosluvassa annetussa määräajassa tai ryhtynyt muuhun sellaiseen valmistavaan työhön, joka osoittaa luvanhaltijan vakavasti pyrkivän varsinaiseen kaivostoimintaan. Tukesin on myös päätettävä, että kaivoslupa raukeaa, jos kaivostoiminta on ollut keskeytyneenä luvanhaltijasta riippuvasta syystä yhtäjaksoisesti vähintään viisi vuotta tai kaivostoiminnan voidaan katsoa tosiasiallisesti päättyneen.


Tukes voi kuitenkin lykätä kaivosluvan raukeamista ja antaa uuden määräajan kaivostoiminnan aloittamiseksi.

Kaivostoiminnan päättyminen

Kaivostoiminta päättyy, kun kaivoslupa raukeaa tai lupa peruutetaan.


Kaivosyhtiön on viimeistään kahden vuoden kuluttua kaivostoiminnan päättymisestä saatettava kaivosalue ja kaivoksen apualue yleisen turvallisuuden vaatimaan kuntoon, huolehdittava alueiden kunnostamisesta, siistimisestä ja maisemoinnista sekä suoritettava kaivosluvassa ja kaivosturvallisuusluvassa määrätyt toimenpiteet. Kaivosyhtiö saa pitää paikallaan kaivoksesta louhitut kaivosmineraalit sekä maan pinnalla olevat rakennukset ja rakennelmat kahden vuoden ajan siitä, kun kaivostoiminta on päättynyt. Kahden vuoden jälkeen rakennukset, rakennelmat ja mineraalit siirtyvät korvauksetta kiinteistön omistajalle, joka voi vaatia niiden poistamista kaivosyhtiön kustannuksella.


Kaivosyhtiön on tehtävä kirjallinen ilmoitus Tukesiin välittömästi, kun kaivosalue on kunnostettu. Tämän jälkeen Tukesin on järjestettävä lopputarkastus, jollei tarkastusta pidetä ilmeisen tarpeettomana. Lopputarkastuksessa Tukes toteaa, onko lopettamiseen liittyvät toimenpiteet olennaisilta osin tehty ja arvioi yleisten ja yksityisten etujen turvaamisen kannalta välttämättömät seikat.


Lopputarkastukseen kutsutaan kaivosyhtiö ja asianosaiset, joita asia erityisesti koskee, etenkin maanomistajat, kunnan edustajia, paikallinen ELY-keskus ja tarvittaessa muitakin yleistä etuja valvovia viranomaisia. Lopputarkastuksesta laaditaan tarkastuskertomus, josta käy ilmi tarkastuksen kulku ja siinä tehdyt havainnot sekä keskeisiltä osin esitetyt muistutukset ja mielipiteet.


Tukesin on tehtävä kaivostoiminnan lopettamispäätös, kun lopettamiseen liittyvät toimenpiteet on tehty.

Kaivosalueen hallinnan palautuminen

Kun kaivostoiminnan lopettamispäätös on lainvoimainen, kaivostoiminnan harjoittajan käyttö- ja hallintaoikeus kaivosalueeseen sekä käyttö- ja muu oikeus kaivoksen apualueeseen lakkaavat. Samalla kyseiset alueet palautuvat korvauksetta kiinteistön omistajan haltuun.


Kaivostoiminnan päätyttyä kaivostoiminnan harjoittaja vastaa edelleen kaivosluvassa annettujen määräysten tai kaivostoiminnan lopettamispäätöksessä annettujen määräysten mukaisesti kaivosalueen ja kaivoksen apualueen seurannasta sekä tarvittavista korjaavista toimenpiteistä ja toimenpiteiden kustannuksista. Kaivostoiminnan harjoittajalla on oikeus päästä kaivosalueelle ja kaivoksen apualueelle mainittujen velvoitteiden toteuttamiseksi. Kaivostoiminnan harjoittajan on ilmoitettava Tukesiin kaikista seurannassa ilmenneistä merkittävistä haitallisista vaikutuksista yleiselle turvallisuudelle ja toteutettava viipymättä tarvittavat korjaavat toimenpiteet. Tukes voi antaa määräyksiä tarvittavista korjaavista toimenpiteistä.


Jos kaivostoiminnan harjoittajaa ei enää ole, tätä ei tavoiteta tai ei saada täyttämään velvoitetta ja kaivosaluetta tai kaivoksen apualuetta on tarpeen seurata yleiseen turvallisuuteen liittyvistä syistä, seurannasta ja tarvittavista korjaavista toimenpiteistä vastaa alueen haltija. Alueen haltija vastaa kuitenkin vain, jos tämä on tiennyt tai tämän olisi pitänyt tietää alueen kunto sitä hankkiessaan eikä vastuu seurannasta ja tarvittavista korjaavista toimenpiteistä ole ilmeisen kohtuutonta. Kun alueen haltijaa ei voida velvoittaa vastuuseen tai kyse on alueesta, jonka hallinta- ja käyttöoikeus on palautunut kiinteistön omistajalle, seurannasta ja korjaavista toimenpiteistä vastaa kuitenkin Tukes.

Lainsäädäntö