Usein kysyttyä biosideista

Kreosoottikyllästettyjä ratapölkkyjä ei ole vuoden 1996 jälkeen saanut käyttää pihapiirissä tai virkistysalueilla, eikä niitä saa luovuttaa kuluttajille. Arseenipitoisten CCA-kyllästettyjen sähköpylväiden luovutus kuluttajille on ollut kiellettyä kesäkuusta 2004.

Vanhoja kyllästettyjä ratapölkkyjä ja sähköpylväitä ei saa käyttää asuinalueilla, kotitalouksien rakenteissa tai puutarhakalusteissa, tai missään muissa kohteissa, joissa ihokosketus olisi mahdollinen.

Aiemmin käytöstä poistettuja ratapölkkyjä ja sähkö-/puhelinpylväitä myytiin vapaasti ja niitä käytettiin paljon piharakentamisessa, pengerryksissä, aitoina, portaikkoina ja hiekkalaatikoissa.

Pihapiirissä olevat vanhat kreosoottipölkkyrakenteet, jotka on rakennettu ennen vuotta 1996, tai sähköpylväsrakenteet, jotka on rakennettu ennen vuotta 2004, on yleensä saanut jättää paikoilleen, ellei niistä aiheudu haittaa alueen asukkaille tai ympäristölle.

Viranomaiset ovat kuitenkin yleensä kehottaneet poistamaan

• kasvimaiden ja kaivojen lähellä olevat rakenteet, koska niistä huuhtoutuu syöpävaarallisia tehoaineita maaperään ja tätä kautta esimerkiksi ravintokasveihin, kaivoveteen tai hiekkalaatikon hiekkaan.
• kohteet, joihin voi osua paljaalla iholla.

Jos poistat tällaisia vanhoja rakennelmia pihapiiristä, käytä työskennellessäsi henkilösuojaimia ja vie poistettu puutavara jäteasemalle kyllästetyn puun erilliskeräilyyn.

Biosidivalmisteita voi testata ennen kuin yritys jättää varsinaisen lupahakemuksen. Jos kokeesta voi aiheutua päästöjä ympäristöön, kokeesta pitää ilmoittaa viranomaisille ennen kokeen aloittamista. Yrityksen pitää liittää ilmoitukseen biosidiasetuksen 56 (2) artiklan mukaiset tiedot.

Koe ilmoitetaan R4BP 3 -sovelluksen kautta. Ilmoitus pitää jättää vähintään 45 vuorokautta ennen kokeen aloittamista.

Lupien hinnat näkyvät Tukesin hinnastossa. Valmisteperheiden hinnat ovat kaksinkertaiset.
Biosidiasetuksen mukaisissa hakemuksissa maksun maksaminen myöhässä johtaa hakemuksen hylkäämiseen. Hakijan on syytä lisätä hakemuksen liitteeksi ajantasaiset laskutustiedot.

Kun hakemus on saapunut, hakemuksesta laskutetaan perusmaksu ja mahdollinen vertaileva arviointi, jos valmisteessa on korvattava tehoaine. Jos hakemuksen käsittely vie normaalia enemmän työtunteja, ylimenevät tunnit laskutetaan maksuasetuksen mukaisesti sen jälkeen, kun luvan käsittely on valmis. Kokonaissumma ei kuitenkaan ylitä hinnastossa kyseiselle maksulle annettua enimmäishintaa.

Osassa hakemustyypeistä myös Euroopan kemikaalivirasto (ECHA) laskuttaa hakijaa. ECHA myöntää tietyissä tapauksissa alennusta maksuistaan pienille ja keskisuurille yrityksille. Pienen tai keskisuuren yrityksen statusta, eli SME verification, on haettava ECHAlta ajoissa ennen itse (valmiste)hakemuksen jättämistä. Statusta haetaan R4BP:n kautta hakemustyypillä SM-APP. ECHA myöntää statuksen määräajaksi. ECHA ei myönnä alennusta jälkikäteen.

Laskutusta varten Tukes tarvitsee seuraavat tiedot

• laskutettavan yrityksen nimi
• osoite
• VAT-numero
• laskulle lisättävän yhteyshenkilön nimi
• ostotilausnumero, eli purchase order number, jos yritys edellyttää, että sellaista käytetään laskulla.

Kemikaalilain mukaisista maksuista osa laskutetaan ennakkoon. Tällaisia ovat hyväksymishakemukset, luvan uusimiset ja muutokset, jotka vaativat suurta arviointia.

Suomessa hyväksytyt biosidivalmisteet on lueteltu biosidirekisterissä.
Kemikaalilain mukaan hyväksytyt valmisteet löytyvät Kemidigistä.

Biosidivalmisteluvat ovat voimassa yleensä 10 vuotta.

Vastavuoroisen tunnustamisen luvan viimeinen voimassaolopäivä on sama kuin toisessa jäsenmaassa kansallisella luvalla hyväksytyllä valmisteella.

Jos valmiste sisältää korvattavan tehoaineen, lupa on voimassa 4 - 5 vuotta.

Luvan uusimista pitää hakea viimeistään 550 päivää ennen sen umpeutumista, riippumatta alkuperäisen luvan voimassaolon pituudesta.

Kemikaalilain mukaan hyväksytyt valmisteet hyväksytään enintään 31.12.2024 saakka. Jos valmisteen tehoaineelle/tehoaineille on jo biosidiasetuksen mukainen hyväksymispäivä tiedossa, lupa myönnetään kyseiseen päivään saakka. Jos valmisteelle haetaan asetuksen mukaista lupaa määräpäivään mennessä, luvan voimassaolo jatkuu, kunnes valmisteelle tehdään biosidiasetuksen mukainen lupapäätös. Luvan uusimista pitää hakea viimeistään vuotta ennen luvan viimeistä voimassaolopäivää.

Kansallisen luvan käsittely vie noin 1,5 vuotta. Vastavuoroinen rinnakkainen tunnustaminen kestää noin 1,5 vuotta, koska hakemuksen käsittely etenee rinnakkain toisessa jäsenmaassa arvioitavan kansallisen luvan hakemuksen kanssa. Vastavuoroinen peräkkäinen tunnustaminen kestää noin 6 kuukautta, jos viitevalmiste on jo hyväksytty toisessa jäsenmaassa. Muutosten käsittely kestää noin 3 - 12 kuukautta, riippuen muutostyypistä.

Kemikaalilain mukainen luvan käsittely kestää noin vuoden siitä, kun hakemus on täydellinen. Muutosten käsittely kestää noin 2 - 6 kuukautta riippuen muutoksen laajuudesta.

Tämä on mahdollista sen vuoksi, että kemikaalilain mukaisesti hyväksyttyjen valmisteiden tehokkuutta ei tutkittu yhtä tarkkaan kuin EU:n biosidiasetus nykyisin edellyttää. Osa valmisteista on hyväksytty markkinoille kansallisen kemikaalilain mukaisesti. Näiden osalta ei aiemmin ole vaadittu niin laajoja tehokkuustutkimuksia kuin nykyään eikä vaikutusaikoihin ole välttämättä otettu kantaa. 

EU:n biosidiasetuksen toimeenpanon edetessä kaikista valmisteista vaaditaan tutkimukset, joilla osoitetaan valmisteiden tehokkuus. Tutkimukset valmisteiden tehokkuudesta tehdään kontrolloiduissa laboratorio-olosuhteissa. Jos valmiste lupaa suojan viideksi tunniksi, yksikään hyttynen ei kokeessa saa pistää tuon viiden tunnin aikana. Hyttysten esiintymismäärä ja hyttyslajit, henkilön houkuttelevuus hyttysille tai vaikkapa hikoilu aktiivisen liikunnan aikana voi vaikuttaa kokemukseen karkotteiden tehokkuudesta tai tehottomuudesta.

Vuonna 2012 voimaan tulleen EU:n biosidiasetuksen mukaisesti hyttyskarkotteiden tehoaineiden riskit arvioidaan ja arvioinnin perusteella tehdään EU-tason päätös kunkin tehoaineen hyväksymisestä, rajoittamisesta tai kieltämisestä. Tällä hetkellä osasta tehoaineita on valmistunut riskinarvio ja niiden hyväksymisestä on tehty päätös, osalle tehoaineista työ on vielä kesken. EU-markkinoilla olevien hyttyskarkotteiden tehoaineista ei yksikään ole tullut kielletyksi. 

Tehoaineiden hyväksymispäätösten jälkeen kyseistä ainetta sisältäville valmisteille on pitänyt hakea lupaa jäsenmaista. Suomessa markkinoille hyväksytyistä karkotevalmisteista osa on hyväksytty EU:n biosidiasetuksen mukaisesti. Osa valmisteista odottaa vielä tehoaineen hyväksymispäätöstä, joten ne on hyväksytty kansallisen kemikaalilain mukaisesti. 

Suomessa tällä hetkellä markkinoille hyväksytyissä hyttyskarkotevalmisteissa on samoja tehoaineita kuin aikaisemminkin. Valmisteissa tehoaineiden pitoisuudet vaihtelevat. Valikoimista löytyy myös valmisteita, joissa tehoaineiden pitoisuus on sama kuin esimerkiksi 10 vuotta sitten markkinoilla olleissa valmisteissa. 

Suomessa saa myydä ja käyttää vain sellaisia biosidivalmisteita, jotka Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) on hyväksynyt. Ulkomailta ostettujen valmisteiden käyttö Suomessa on lainvastaista, ellei valmiste ole Tukesin hyväksymä. Hyväksytyn valmisteen tunnistaa Tukesin lupanumerosta. Hyväksytyt valmisteet löytyvät KemiDigin biosidirekisteristä.

Tullin tehtävänä on valvoa, että hyväksymättömiä biosidivalmisteita ei tuoda Suomeen. Tullin osalta tämä tarkoittaa sekä EU:n ulkopuolelta että toisista EU-maista tuotavien biosidivalmisteiden valvontaa. Tulli pidättää ulkomailta tilatut luvattomat valmisteet ja tällaiset valmisteet on joko palautettava Suomen alueen ulkopuolelle tai hävitettävä täällä maahantuojan toimesta ja kustannuksella.

Suomessa saa myydä ja käyttää vain Tukesin hyväksymiä hyönteiskarkotteita ja hyönteismyrkkyjä. Tuotteen myyntipakkauksessa pitää olla tiedot suomeksi ja ruotsiksi sekä siinä on oltava Tukesin lupanumero. Tukesin hyväksymät valmisteet löytyvät KemiDigi:n Biosidirekisteristä. 

Hyönteiskarkotteista on säädetty kemikaalilaissa ja biosidiasetuksessa. Kemikaalilain 9.8.2013/599 5 luku koskee biosidivalmisteiden myyntiä. Hyönteiskarkotteet (toimintatapa: karkottaa) ja hyönteismyrkyt (toimintatapa: tappaa) luetaan biosidivalmisteiksi. 5 luvun 27 § sanoo näin: 
”Biosidivalmistetta ei saa saattaa markkinoille eikä käyttää ilman valmisteen hyväksymistä, ellei jäljempänä tai biosidiasetuksessa toisin säädetä. Hyväksymisestä päättää Turvallisuus- ja kemikaalivirasto.” 

Käynnissä on siirtymäaika kansallisen lainsäädännön ja biosidiasetuksen välillä, jolloin osa valmisteista on markkinoilla kansallisen lainsäädännön mukaan hyväksyttynä ja osa biosidiasetuksen mukaan hyväksyttynä.

Jos hyönteiskarkotteet tai -myrkyt eivät ole Tukesin hyväksymiä, ne ovat laittomia Suomessa. Kukaan ei tarkista laittomien valmisteiden turvallisuutta, eikä vastaa niiden turvallisuudesta tai tehokkuudesta. Biosidivalmisteita koskee tiukka lainsäädäntö nimenomaan siksi, että ne ovat vaarallisia kemikaaleja. Jos tilaat luvattomia valmisteita, et voi olla varma mitä kemikaaleja ne sisältävät ja kuinka paljon. Jos käytät valmisteita, jotka eivät ole Tukesin hyväksymiä, riskeeraat lisäksi oman terveytesi ja ympäristön.

Osta vain Tukesin hyväksymiä valmisteita ja noudata niiden käyttöohjeita. Valmisteet ovat turvallisia vain, kun noudatat käyttöohjeita. Tukesin hyväksymien valmisteiden tulee osoittaa tehokkuutensa, jotta ne voidaan hyväksyä käyttöön. Biosidiasetuksessa on määritelty erittäin tiukat vaatimukset tehokkuudelle. Myös kansallisilta valmisteilta vaaditaan nykyään tehokkuuden todistamista.

Biosidivalmisteet, joita hyttyskarkotteetkin ovat, säilyvät rajatun ajan. Pakkauksen kyljessä on tieto siitä, mihin asti karkote on käyttökelpoinen. Tämän jälkeen hyttyskarkotteen koostumus voi muuttua, eikä se välttämättä ole enää tehokas tai turvallinen käyttää. Koska hyttyskarkotteet ovat vaarallisia kemikaaleja, tulee ne hävittää vaarallisena jätteenä. Tyhjät pakkaukset voi laittaa sekajätteeseen.

Permetriini ei ole karkote, vaan voimakas hyönteismyrkky, joka tappaa sen kanssa kosketuksiin joutuvat hyönteiset. Permetriini on luokiteltu erittäin myrkylliseksi vesieliöille ja se aiheuttaa pitkäaikaisia haittavaikutuksia ympäristössä. Tästä syystä permetriiniä ei nykyään hyväksytä mihinkään sellaiseen käyttöön, josta se voisi kulkeutua ympäristöön. Permetriiniä sisältävät valmisteet ovatkin yleensä vain sisäkäyttöön hyväksyttyjä valmisteita. Jos permetriinillä käsittelee esimerkiksi vaatteita, sateessa tai pesukoneesta viemäristön kautta kemikaalia joutuu vesistöön. Tämä on ympäristölle erittäin haitallista ja lisäksi lainvastaista: Suomessa ei ole yhtäkään permetriinivalmistetta, joka olisi hyväksytty ulkoiluvaatteiden käsittelyyn. 

Hyönteiskarkotteiden toimintamekanismeja ei täysin tunneta. Tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella karkotteina käytetyt kemikaalit voivat vaikuttaa monilla eri tavoin hyönteisten hajureseptoreihin. Häiriöt hajureseptoreissa puolestaan vaikuttavat hajureseptorineuroneihin, joka johtaa häiriöihin hyönteisten käytöksessä.

Höyrystimissä käytetään tehoaineina hyönteismyrkkyjä, d-alletriinia ja pralletriinia. Nämä aineet ovat hyönteisille hermomyrkkyjä. Laitteiden toiminta perustuu siihen, että hyttyset aistivat ilmassa olevan myrkyn ja pyrkivät välttämään sitä. Näiden tehoaineiden arviointi on vielä kesken EU-tasolla, joten tällä hetkellä meillä ei ole vielä tarkkaa tietoa valmisteiden käytön riskeistä muille eliöille. 

Myrkky laimenee ilmassa nopeasti, joten oletettavasti sen vaikutukset jäävät paikallisiksi. Riskit ympäristölle ovat todennäköisesti suurimmat paikoissa, joissa laitetta käytetään samassa kohdassa pitkiä aikoja yhtäjaksoisesti. Erityistä varovaisuutta kannattaa noudattaa pienten vesistöjen lähellä, sillä tehoaineet on luokiteltu erittäin vaarallisiksi vesieliöille, pitkäaikaisia haittavaikutuksia. Riskien minimoimiseksi valmisteisiin on merkitty varoituslauseet: ”Vaarallista mehiläisille” ja ” Käyttö kukkivien kasvien ja mehiläispesien lähellä kielletty”.  Huomioi myös, että Thermacell on hyväksytty käytettäväksi vain rakennusten ulkopuolella, kuten terasseilla tai pihoilla. Täten käyttö pihapiirin ulkopuolella esimerkiksi marjametsässä on kielletty.

Tähän ei ole yksiselitteistä vastausta. Eri tehoaineet toimivat eri tavoin ja niiden määrät vaihtelevat karkotteen mukaan. Markkinoilla on siis valmisteita, joissa on erilaisia määriä tehoainetta. 

Valmisteet ovat tehokkaita ja turvallisia käyttää, mutta osa tehoaineista saattaa ärsyttää ihoa tai silmiä. Lisäksi joissain valmisteissa saattaa olla herkistäviä aineita esim. hajusteina. Tutustu valmisteen etikettiin ja noudata aina käyttöohjeita. Jos saat oireita jostain karkotteesta, lopeta sen käyttö. 

Kaikki markkinoilla olevat punkkikarkotteet ovat turvallisia, kun käytät niitä käyttöohjeiden mukaan. Punkkikarkotteiden suoja-ajat perustuvat laboratoriossa vapaaehtoisille henkilöille tehtyihin kokeisiin. 

Punkit levittävät vaarallisia tauteja ja on hyvä pitää mielessä, ettei mikään punkkikarkote anna täydellistä suojaa. Paras tapa suojautua punkeilta on käyttää peittävää vaatetusta. 

Emme suosittele itsetehtyjä karkotteita. Et voi olla varma niiden turvallisuudesta, jos et ymmärrä käytettävien aineiden kemiaa ja ominaisuuksia tai aineiden mahdollisia yhteisvaikutuksia. Itsetehtyjen karkotteiden tehokkuudesta ei ole myöskään tietoa.

Myös eteeriset öljyt ovat kemikaaleja samoin kuin hyväksytyt tehoaineet. Hyväksytyissä tehoaineissa on sekä kasveista peräisin olevia ainesosia että synteettisiä aineita. Hyväksyttyjen tehoaineiden turvallisuus ja tehokkuus on tutkittu laajoilla tutkimuksilla. 

Jos haluat suojata itseäsi punkeilta tai muilta hyönteisiltä muuten kuin vaatetuksen avulla, niin käytä kaupan valmisteita. Ne ovat asiantuntijoiden arvioimia ja vastuu valmisteesta ja sen turvallisuudesta on yrityksellä, joka saattaa valmisteen markkinoille.

Valmisteet ovat turvallisia ihmisille, kun käytät niitä käyttöohjeiden mukaan. Höyryttävissä laitteissa käytetään yleensä hyttysmyrkkyä, d-alletriinia tai pralletriinia. Ne ovat hermomyrkkyä hyönteisille. Väärinkäytettynä valmisteet voivat kuitenkin olla vaarallisia myös ihmisille. Älä istu laitteen välittömässä läheisyydessä ja vältä höyryn hengittämistä. 

Tukes on arvioinut myrkkytyynyillä toimivien laitteiden riskin sellaisessa käytössä, jossa laitetta käytetään ulkona tasaisella pinnalle kuten esimerkiksi terassilla. 

Osaa laitteista markkinoidaan mukana kuljetettavaksi. Tukes ei ole arvioinut riskejä sellaisessa käytössä, jossa laitetta kuljetetaan mukana. 

Suurin osa Suomen markkinoilla olevista jyrsijämyrkyistä sisältää tehoaineena antikoagulanttia eli veren hyytymistä estävää ainetta. Antikoagulantit tappavat jyrsijät noin viikon kuluessa tappavan annoksen syömisestä. Antikoagulantit voidaan jakaa kolmeen ryhmään niiden pysyvyyden, myrkyllisyyden ja resistenssin suhteen. Eri tehoaineille on hieman erilaiset riskinhallintatoimet, eikä niitä sen vuoksi voi käsitellä yhtenä ryhmänä. Antikoagulanttien lisäksi on kaksi muulla tavalla vaikuttavaa tehoainetta, alfakloraloosi ja kolekalsiferoli. Suomessa saa käyttää vain Tukesin hyväksymiä jyrsijämyrkkyjä ja ne löytyvät Tukesin biosidirekisteristä.

Alfakloraloosi on keskushermostoon vaikuttava myrkky, joka on hyväksytty hiirien torjumiseen sisätiloissa. Tehoa rotille ei ole osoitettu. Alfakloraloosia sisältävät valmisteet on hyväksytty sekä kuluttajille että ammattilaisille. Alfakloraloosi tappaa hiiret vuorokauden kuluessa syötin myrkyn syömisestä. Alfakloraloosille ei ole vastamyrkkyä. Eläinlääkärit ovat raportoineet Tukesille epäilyjä alfakloraloosin aiheuttamista kissojen myrkytystapauksista. Kissat ja koirat kannattaa pitää kiinni jyrsijämyrkkyjen käytön aikana ja käytöstä kannattaa kertoa myös naapurissa asuville kissojen ja koirien omistajille.

Kolekalsiferoli eli D3-vitamiini tappaa hiiret ja rotat 2-5 päivän kuluessa siitä, kun ne ovat syöneet tappavan annoksen. Jyrsijät menettävät ruokahalunsa ja lakkaavat syömästä 1-2 päivän kuluttua syötin syömisestä. Kolekalsiferolin vaikutus perustuu vitamiinimyrkytykseen: veren kalsiumpitoisuus kasvaa liian suureksi, mikä johtaa mm. munuaisten ja sydämen toimintahäiriöihin, keskushermoston lamaantumiseen ja lopulta kuolemaan. Kolekalsiferoli on hyväksytty vain ammattikäyttöön, koska se vaikuttaa hormonin kaltaisesti. Kolekalsiferolin ei pitäisi kertyä jyrsijöistä syöviin eläimiin, toisin kuin antikoagulanttien. Kolekalsiferoli on myrkyllistä koirille, jos ne pääsevät syömään syöttejä.

Kumatetralyyli on ensimmäisen polven antikoagulantti, jota on Racumin Pasta P ja Racumin Foam -valmisteissa. Molemmat valmisteet on rajoitettu vain ammattikäyttöön. Jälkimmäinen on kontaktimyrkky, jonka tehoainepitoisuus on korkeampi kuin syötäviksi tarkoitetuissa syöteissä. Jyrsijöiden ei ole tarkoitus syödä vaahtomaista valmistetta, jota laitetaan jyrsijöiden kulkureittien ympärille. Vaahto tarttuu jyrsijöiden turkkiin, josta ne nuolevat sen pois. Vaahto on tarkoitettu käytettäviksi erityisen hankalissa paikoissa ja sitä käytetään tehostamaan syöteillä tehtävää jyrsijätorjuntaa.

Difenakumia ja bromadiolonia sisältäviä valmisteita myydään useilla eri kauppanimillä. Valmisteet löytyvät Tukesin  biosidirekisteristä, josta voi hakea valmisteita tehoaineen nimen perusteella.  Kaikki difenakumi- ja bromadiolonivalmisteet on hyväksytty vain ammattikäyttöön, koska niiden pitoisuusraja (0,005 %) ylittää lisääntymisvaaraluokituksen rajan 0,003 %. Kuluttajille ei voi hyväksyä lisääntymisvaaralliseksi luokiteltuja valmisteita.

Brodifakumi, difetialoni ja flokumafeeni ovat kaikkein myrkyllisimpiä ja luonnossa pysyvämpiä antikoagulantteja. Ne ovat tehokkaita myös alle 0,003 %:n pitoisuuksissa eli niitä voidaan käyttää myös kuluttajille hyväksytyissä valmisteissa. Myös näitä tehoaineita sisältäviä valmisteita myydään useilla eri kauppanimillä, jotka löytyvät yllä mainitusta biosidirekisteristä.
 

Antikoagulantteja sisältävien jyrsijämyrkkyjen jatkuva käyttö eli niiden pitäminen jatkuvasti syöttilaatikoissa on kielletty muiden, kuin difenakumia tai bromadiolonia sisältävien valmisteiden osalta. Näiden tehoaineiden täytäntöönpanoasetuksissa todetaan, että jatkuva käyttö on sallittu ainoastaan paikoissa, joissa uuden jyrsijäinvaasion todennäköisyys on suuri, kun muut torjuntamenetelmät ovat osoittautuneet riittämättömiksi. Jatkuva käyttö on mahdollista vain ammattimaisille tuholaistorjujille tai kasvinsuojelututkinnon suorittaneille maanviljelijöille, jotka torjuvat jyrsijöitä omassa maataloustoiminnassaan. Tukesin sivuilla on ohje jyrsijöiden torjunnasta rehu- ja elintarviketuotannossa, jossa on tarkemmin selostettu, millaisissa olosuhteissa jatkuva käyttö voidaan hyväksyä.
 

Jyrsijämyrkyt, jotka sisältävät antikoagulantteja tehoaineina, johtavat aina muiden eläinten altistumiseen, vaikka niitä käytetään käyttöohjeiden mukaan. Käyttöohjeiden vastainen käyttö lisää muiden eläinten altistumista.

Muut eläimet altistuvat antikoagulanteille, kun ne syövät myrkyttyneitä jyrsijöitä. Jyrsijät eivät koskaan kuole heti, ne eivät hakeudu veden äärelle tai koloihin kuolemaan vaan jatkavat elämistä normaalisti ainakin muutamia päiviä myrkyn syömisen jälkeen. Antikoagulantti siirtyy petoeläimiin tai haaskansyöjiin, kun ne syövät myrkyttyneitä eläviä tai kuolleita jyrsijöitä. 

Suomessa muiden eläinten altistuminen on yleistä, yli 80 % tutkituista eläimistä sisälsi antikoagulanttien jäämiä. Tutkittuja eläimiä olivat mm. kettu, supikoira, kärppä, lumikko, haukat, pöllöt ja varislinnut. Tutkimuksessa oli mukana myös neljä kissaa, joista kaikista löytyi antikoagulanttien jäämiä. Jäämät muissa eläimissä jäävät alhaisiksi, eivätkä yleensä akuutisti tapa muita eläimiä. Jäämien pitkäaikaisvaikutuksia luonnonvaraisissa eläimissä ei ole tutkittu, mutta niillä voi olla haitallisia vaikutuksia lisääntymiseen (lisää keskenmenoja) tai immuunipuolustukseen.

Tukesille on viime aikoina raportoitu kissojen myrkytystapauksia, joiden aiheuttajaksi on arveltu alfakloraloosia. Kissojen epäillään saaneen myrkytyksen joko niin, että ne ovat syöneet alfakloraloosia sisältävää valmistetta (käyttöohjeiden mukaan käytettynä tämän ei pitäisi olla mahdollista) tai sitten ne ovat syöneet myrkkyä syöneen hiiren. Alfakloraloosille ei ole vastamyrkkyä. Myrkytystapauksessa voidaan yrittää hoitaa eläimen oireita. Myrkytysepäilyjen takia Tukes kehottaa pitämään koirat ja kissat ja muut kotieläimet kiinni jyrsijämyrkkyjen käytön aikana. Myös naapurissa asuvia kissojen ja koirien omistajille kannattaa kertoa myrkyn käytöstä.
 

Jos koet, että käyttämäsi myrkky vaikuttaa tehottomalta, syynä on todennäköisesti joku seuraavista:

• torjumasi populaatio on suuri ja uusia jyrsijöitä tulee jatkuvasti lisää torjunta-alueen ulkopuolelta
• et ole asettanut jyrsijämyrkkyjä riittävästi tai ne eivät ole jyrsijöiden kannalta oikeissa paikoissa
• jyrsijöille on tarjolla vaihtoehtoista ravintoa
• jos alueella on tehty pitkään jatkuvaa torjuntaa, jyrsijät ovat voineet kehittää resistenssin tehoainetta vastaan, jolloin valmiste ei enää tehoa niin kuin sen pitäisi (ks. kysymys resistenssistä)

Toimi näin:

• Jos jyrsijätorjunta ei onnistu, ota yhteys kunnan terveysviranomaiseen tai tuholaistorjujaan.
• Jos epäilet resistenssiä, ilmoita siitä Tukesille (biosinfo @ tukes.fi) ja valmisteen jakelijalle tai luvanhaltijalle.

Kaikki hyväksytyt jyrsijämyrkkyvalmisteet ovat tehokkaita. Jyrsijämyrkkyvalmisteiden hyväksymisen yhteydessä vaaditaan tutkimuksia tehokkuudesta. Laboratorio-oloissa jyrsijämyrkkyjen pitää tappaa vähintään 90 % jyrsijöistä, mutta useimmat valmisteet tappavat kaikki hiiret. Laboratoriossa jyrsijöille tarjotaan sekä myrkkyvalmistetta että normaalia ruokaa. Hiiren syömästä ruoasta jyrsijämyrkyn osuuden tulee olla vähintään 20 %. Tällä varmistetaan, että myrkkyvalmiste on tarpeeksi houkuttelevaa ja maittavaa jyrsijöille. Kenttäkokeissa eli tavallisissa torjuntaolosuhteissa jyrsijäpopulaation koon tulee pienentyä vähintään 90 % alkuperäisestä koosta. Tehokkuus on ensimmäinen kriteeri, joka tarkistetaan luvan myöntämisen yhteydessä. Jos valmiste ei ole tehokas, sitä ei hyväksytä.

Kaikki antikoagulanttitehoaineet luokiteltiin lisääntymiselle vaaralliseksi yli 0,003 %:n pitoisuudessa vuonna 2016 (Komission asetus (EU) 2016/1179). Kuluttajakäyttöön ei voi myydä valmisteita, jotka on luokiteltu lisääntymisterveydelle vaaralliseksi. Kun luokitus tuli voimaan, kaikissa Suomen markkinoilla olevissa jyrsijämyrkkyvalmisteissa tehoaineen pitoisuus oli 0,005 % tai enemmän. Luokituksen muutokseen annettiin siirtymäaika, joka loppui helmikuun lopussa 2018. Tuolloin kaikki valmisteet, joissa oli vanha luokitus, piti poistaa markkinoilta.

Difetialoni on uusi tehoaine Suomen markkinoilla. Difetialonin pitoisuus valmisteissa on aina ollut 0,0025 %. Alhaisen tehoainepitoisuuden vuoksi difetialonivalmisteita ei luokitella lisääntymisterveydelle vaaralliseksi, joten niitä voidaan myydä myös kuluttajille. Difetialonin lisäksi myös brodifakumi ja flokumafeeni ovat tehokkaita alle 0,003 %:n pitoisuudessa, joten myös niitä sisältäviä valmisteita voidaan myydä kuluttajille.

Ensimmäisen sukupolven antikoagulantit (meillä markkinoilla vain kumatetralyyli) ovat tehokkaita vain reilusti yli 0,005 %:n pitoisuudessa. Ne eivät näillä näkymin tule enää kuluttajakäyttöön. Sama koskee difenakumia ja bromadiolonia, joiden tehokkuutta alle 0,003 %:n pitoisuudessa ei toistaiseksi ole osoitettu.

Antikoagulantteja sisältävät jyrsijämyrkyt ovat vaarallisia kemikaaleja, jotka on luokiteltu lisääntymiselle vaaralliseksi. Tällaisia valmisteita saa myydä vain ammattilaisille. Lisäksi useimmat jyrsijämyrkyt sisältävät ympäristön kannalta erittäin haitallisia aineita. Rottia torjutaan yleensä rakennusten ulkopuolella, mikä aiheuttaa muille eläimille suuremman altistumisriskin kuin myrkkyjen käyttö sisätiloissa. Rottien torjunta vaatii myös 20 kertaa suuremmat annokset verrattuna hiirien torjuntaan.

Rotta on ovela eläin, jonka torjuminen ei ole helppoa. Rotat liikkuvat laajoilla alueilla, ja onnistunut torjunta edellyttää niiden torjuntaa koko populaatiossa yhtä aikaa. Yksityishenkilöt eivät pysty torjumaan rottia tehokkaasti jyrsijämyrkyillä. Tehoton torjunta altistaa muut eläimet myrkyille ja lisää sietokyvyn eli resistenssin kehittymistä rotissa.

Ennaltaehkäisy
Ennaltaehkäisy on ensiarvoisen tärkeää jyrsijöiden torjunnassa. Tärkeintä on siivota kaikki jyrsijöille kelpaava ruoka niiden ulottuvilta. Säilytä rehut ehjissä suljetuissa astioissa ja lavojen päällä, niin että pystyt siivoamaan niiden alta ja näkemään mahdolliset jyrsijöiden jätökset. Maatilarakennusten ympärille ei kannata istuttaa kasvillisuutta tai säilyttää tavaroita. Kun piha on tasainen (lyhyt nurmikko, sora tai asvaltti), ei jyrsijöillä ole piilopaikkoja. Tuki kaikki rakennuksiin johtavat reiät ja läpiviennit ja pidä ovet ja ikkunat suljettuina.

Tappoloukut
Suomessa yleisin tuhojyrsijä on metsähiiri, joka menee helposti perinteiseen tappoloukkuun eli räpsään. Toinen yleinen jyrsijä maatilojen liepeillä on metsämyyrä, joka sekin on helppo pyydystää tappoloukulla. Rottien pyynti tappoloukuilla on haastavampaa, sillä rotta oppii varomaan loukkua, johon toinen rotta on kuollut. Aseta tappoloukut syöttilaatikoiden sisälle tai suojaa ne muuten siten, että muut eläimet tai lapset eivät loukkaa niihin itseään. Tappoloukkuja kannattaa pitää useita. Metsähiiret eivät kavahda loukkuun joutuneita lajitovereita, vaan voivat jopa tulla syömään niitä. Tappoloukut ovat edullisia ja voit käyttää niitä monta kertaa.

Sähköloukut
Markkinoille on viime aikoina tullut sähköisiä loukkuja, joiden houkutehaju houkuttelee jyrsijän menemään loukkuun. Kun jyrsijä on mennyt loukkuun, sisäänmenoaukko sulkeutuu ja jyrsijä saa kuolettavan sähköiskun, jonka jälkeen se kipataan loukun sisälle olevaan roskikseen. Voit käyttää loukkuja sisätiloissa tai ulkona, joskin kosteus voi haitata sähköloukkujen toimimista ulkona.

Sähkö- ja mekaanisten loukkujen etu on se, että tiedät, mitä jyrsijöitä maatilalla vierailee ja saat myös käsityksen jyrsijöiden määrästä. Nämä tiedot auttavat jyrsijätorjunnan suunnittelussa.

Kissat ja koirat
Jotkut koirarodut voidaan opettaa pyydystämään jyrsijöitä, esim. jackrusselinterrieri voi tehokkaasti pyydystää rottia. Maatiloilla myös kissat näyttävät pitävän jyrsijäkannat kurissa. Toisaalta kissat eivät ole toivottuja vierailijoita tuotantoeläintiloissa.

Seuranta
Voit käyttää jyrsijöiden seurantaan myrkyttömiä monitorointisyöttejä (Harmonix), joka saa jyrsijöiden virtsan näkymään, kun sitä valaistaan UV-lampulla. Voit seurata jyrsijöitä myös riistakameroiden avulla.

KMVet-lehdessä 5/2018 on esitelty vaihtoehtoisten menetelmien käyttöä maatiloilla.

Kemikaalilaissa ei ole määritelty maanviljelijää tai maataloustoimintaa. Tukesin tulkinnan mukaan maataloustoimintaa on tuotantoeläinten kasvatus ja kasviviljely. Ammattikäyttöön rajoitettujen jyrsijämyrkkyjen käyttö on sallittu navetoissa, kanaloissa, sikaloissa, turkistarhoilla ja kasviviljelytilojen varastoissa ja kuivureissa sekä muissa vastaavissa tiloissa.

Jyrsijämyrkkyjen käyttö syöttilaatikoissa ei tarjoa 100 % varmuutta sille, että myrkkyä ei kulkeudu eläintiloihin tai kasvituotteiden joukkoon. Metsähiiret voivat kuljettaa jyrsijämyrkkyjä poskipusseissaan ja myrkkyjä voi kulkeutua myös niiden virtsassa tai ulosteissa.

Luomuviljelijät saavat ostaa ja käyttää kuluttajille tarkoitettuja jyrsijämyrkkyjä. Kaikki kuluttajakäyttöön hyväksytyt jyrsijämyrkyt on hyväksytty myös ammattikäyttöön. Ne sisältävät kaikkein tehokkaimpia jyrsijämyrkkyjä, mitä markkinoilta löytyy. Kuluttajakäyttöön hyväksytyt jyrsijämyrkyt on tarkoitettu hiirien torjuntaan sisätiloissa ja ne myydään valmiiksi täytetyissä syöttilaatikoissa.

Kasvinsuojeluaineiden käyttö edellyttää kasvinsuojelututkintoa. Luomuviljelyssä ei ole tarkoitus käyttää tavanomaisia kasvinsuojeluaineita. Kasvinsuojeluaineita hyväksytään tiettyjen periaatteiden mukaan. Ne eivät saa esimerkiksi olla lisääntymiselle vaarallisia tai pysyviä, kertyviä ja myrkyllisiä aineita. Samanlaisia periaatteita noudatetaan myös biosidivalmisteille, joita jyrsijämyrkytkin ovat, mutta jyrsijämyrkyt on poikkeuksellisesti hyväksytty, vaikka ne täyttävät edellä mainitut hyväksymättä jättämisen ehdot. Niille on kuitenkin asetettu erilaisia rajoituksia ja riskinhallintatoimia, joista rajoittaminen ammattikäyttöön on yksi.

Jos luomuviljelijä haluaa käyttää antikoagulantteja sisältäviä jyrsijämyrkkyjä, on hänen suoritettava joko tuholaistorjujan tutkinto tai kasvinsuojelututkinto. Brodifakumia, difetialonia ja flokumafeeniä sisältävät ammattikäyttöön tarkoitetut jyrsijämyrkkyvalmisteet ovat samoja kuin kuluttajavalmisteet, mutta niitä myydään suuremmissa pakkauksissa (vähintään 3 kg pakkauksissa) ja niiden käyttömahdollisuudet ovat laajemmat. Ammattikäyttöön rajoitettuja valmisteita saa käyttää myös ulkona rottien torjuntaan. Lisäksi ammattikäyttöön on tarkoitettu kontaktimyrkyt (Racumin Foam), joita saa käyttää vain sisätiloissa tehostamaan tavanomaisilla syöteillä tehtävää torjuntaa.

Kemikaalilaissa ei ole tehty poikkeusta luomuviljelijöiden suhteen. Kasvinsuojelututkinnon voi suorittaa eri puolella Suomea ja se on lyhyempi ja edullisempi kuin tuholaistorjujan tutkinto.

Ensimmäiset antikoagulanttijyrsijämyrkyt ovat tulleet markkinoille toisen maailmansodan jälkeen. Kun jyrsijät kehittyivät resistenteiksi eli sietokykyisiksi ensimmäisen polven antikoagulanteille (varfariini, kumatetralyyli), kehitettiin 1970-luvulla uusia pysyvämpiä ja myrkyllisempiä antikoagulantteja eli toisen polven antikoagulantteja.

Antikoagulanttiresistenssi perustuu yhden geenin mutaatioon ja sitä esiintyy luontaisesti jyrsijäpopulaatioissa. Kun jyrsijät eivät altistu jyrsijämyrkyille, mutaatio ei yleisty populaatiossa. Kun käytetään jyrsijämyrkkyjä, mutaatiosta muodostuu valintaetu ja sitä kantavat jyrsijät runsastuvat populaatiossa.

Antikoagulanttiresistenssi on yleinen monessa Euroopan maassa, jossa resistenssiä on tutkittu (Tanska, Saksa, Hollanti, Ranska, Englanti). Näissä maissa on alueita, joissa vain kaikkein tehokkaimmat antikoagulantit tehoavat jyrsijöihin. Toisaalta voi olla alueita, joilla resistenssi ei ole ongelma ja sellaisilla alueilla kaikki antikoagulantit ovat tehokkaita. Suomessa antikoagulanttiresistenssi on harvinainen rotissa, mutta yleinen kotihiirissä. Resistentteihin kotihiiriin tehoavat brodifakumia, difetialonia ja flokumafeenia sisältävät valmisteet. Metsähiiri on kotihiirtä yleisempi tuhojyrsijä, mutta sen resistenssiä antikoagulanteille ei ole toistaiseksi pystytty tutkimaan.

Resistenssi kehittyy helpoiten ensimmäisen polven antikoagulanteille (kumatetralyyli), minkä takia niitä ei saa käyttää yhtäjaksoisesti jyrsijöiden torjuntaan. Seuraavaksi helpoiten resistenssi kehittyy bromadiolonia ja difenakumia vastaan. Jyrsijä, joka on resistentti difenakumille, on sitä myös ensimmäisen polven antikoagulanteille ja todennäköisesti myös bromadiolonille. Kaikkein myrkyllisimmille ja pysyvimmille antikoagulanteille ei ole toistaiseksi havaittu resistenssiä, mutta teoriassa sen kehittyminen on mahdollista.

Resistenssin kehittymisen ja leviämisen ehkäisemiseksi on tärkeää olla käyttämättä jatkuvasti antikoagulantteja. Jatkuva käyttö on sallittu vain poikkeustapauksissa. Jatkuvan käytön lisäksi tehoton käyttö edistää resistenssin kehittymistä. Käyttö on tehotonta silloin, kun myrkkyjä on asetettu liian vähän jyrsijöiden määrään nähden tai myrkkyjä lisätään liian harvoin. Jos tarjolla on paljon muuta ravintoa, jyrsijät voivat myös syödä myrkkyä liian vähän. Mikäli myrkytyksen aikana ei saada koko paikallista jyrsijäpopulaatiota hävitetyksi, riski resistenssin kehittymiseen kasvaa.

Jyrsijämyrkkyjen tilaaminen ulkomaisesta nettikaupasta tai tuonti Suomeen omaan käyttöön on asettamista saataville markkinoilla. Jos yrityksellä tai yksityishenkilöllä ei ole Tukesin myöntämää lupaa tietylle valmisteelle, sen tuonti Suomeen ei ole sallittua. Kaikki Suomessa sallitut jyrsijämyrkkyvalmisteet löytyvät Tukesin biosidirekisteristä.
 

Sisätiloiksi katsotaan tilat, joissa on seinät, katto ja ovi ja jonne jyrsijöitä suuremmat eläimet eivät pääse vapaasti kulkemaan. Jyrsijämyrkkyjen käyttö sisätiloissa aiheuttaa pienemmän riskin muille eläimille, mutta ei poista sitä kokonaan. Sisätiloissa myrkytetyt jyrsijät voivat kulkea ulos sisätiloista, jolloin muut eläimet voivat syödä ne.
 

Ammattikäyttöön rajoitettuja jyrsijämyrkkyjä saavat ostaa ja käyttää tuholaistorjujan tutkinnon suorittaneet henkilöt.

Toinen ryhmä, joka saa ostaa ja käyttää ammattikäyttöön rajoitettuja jyrsijämyrkkyjä, on maanviljelijät, jotka ovat suorittaneet kasvinsuojelututkinnon ja jotka tekevät tuholaistorjuntaa omassa maataloustoiminnassaan. Suppea kasvinsuojelututkinto metsänhoidossa ei oikeuta ammattikäyttöön rajoitettujen jyrsijämyrkkyjen ostamiseen.

Jälleenmyyjillä on velvollisuus tarkastaa, että ammattikäyttöön rajoitettua valmistetta ei toimiteta muille kuin joko tuholaistorjujan tutkinnon tai kasvinsuojelututkinnon suorittaneille henkilöille. Jälleenmyyjät eivät ole velvollisia tarkistamaan sitä, onko kasvinsuojelututkinnon suorittaneella henkilöllä omaa maataloustoimintaa.

Tuholaistorjujien tutkinnon suorittaneet henkilöt näkyvät Tukesin tuholaistorjujan tutkintorekisterissä. Kasvinsuojelututkinnon suorittaneista henkilöistä ei ole julkista rekisteriä. Kummankin tutkinnon suorittaneille henkilöille myönnetään todistus suoritetusta tutkinnosta.

Ammattikäyttörajoitus on mainittu jyrsijämyrkkyvalmisteiden pakkauksissa ja se perustuu tehoaineiden täytäntöönpanoasetuksiin.

Suomessa saa myydä vain Tukesin hyväksymiä jyrsijämyrkkyvalmisteita ja ne löytyvät Tukesin biosidirekisteristä. Biosidirekisteristä näkyy myös, mille käyttäjäryhmälle kukin valmiste on hyväksytty. Monet jyrsijämyrkkyvalmisteet ovat hyväksytty sekä kuluttaja- että ammattikäyttöön, mutta myyntipakkaukset ovat erilaisia. Ammattikäyttövalmisteiden minimipakkauskoko on 3 kg.

Henkilöt, jotka ovat suorittaneet kasvinsuojelututkinnon ja käyttävät ammattikäyttöön rajoitettuja jyrsijämyrkkyjä muualla kuin omassa maataloustoiminnassaan, syyllistyvät kemikaalirikkomukseen.

Kemikaalilaki 599/2013 38 §
Laki kasvinsuojeluaineista 1563/2011 10 §
Jyrsijämyrkkytehoaineiden täytäntöönpanoasetukset (EU) 2017/1376, 2017/1377, 2017/1378, 2017/1379, 2017/1380, 2017/1381, 2017/1382, 2017/1383

Kasvinsuojelututkinnon suorittanut henkilö saa käyttää ammattikäyttöön rajoitettuja jyrsijämyrkkyjä, kun hän tekee torjuntaa omassa maataloustoiminnassaan. Tämä poikkeus on sallittu maatalousyrittäjille, koska heidän oletetaan suorittavan kasvinsuojelututkinnon maataloustoimintaansa varten. Kasvinsuojeluaineita ja jyrsijämyrkkyjä koskevat osin samat periaatteet: käyttöohjeet tulee lukea, annostelua ja riskinhallintatoimia tulee noudattaa. Kasvinsuojelututkinto sisältää suppean osion jyrsijämyrkyistä ja jyrsijätorjunnasta. Jos sinun on tarve torjua jyrsijöitä palkkatyössä (esim. kiinteistönhuolto, teiden ja ratojen ylläpito ym.), täytyy sinun suorittaa tuholaistorjujan tutkinto.

Jyrsijämyrkkyjen hyväksymisen yhteydessä niiden käyttö on arvioitu eri kohteissa: sisätiloissa, rakennusten ympärillä, kaatopaikoilla, viemäreissä ja puistomaisilla alueilla. Rakennusten ympäristöä ei ole tarkemmin määritelty eikä etäisyyttä rakennuksista ole määritelty. Rakennusten ympärillä ei kuitenkaan tarkoita kymmeniä metrejä pois rakennuksista. Rakennusten ympärillä tarkoittaa aluetta, jossa tehty jyrsijätorjunta ehkäisee jyrsijöiden pääsyä sisätiloihin.
 

Yksityiset ihmiset torjuvat rottia helpoiten siten, että rottien saataville ei jätetä mitään syötävää. Pihapiiri ja rakennusten ympäristö kannattaa pitää siistinä, niin että rotilla ei ole piilo- tai pesäpaikkoja. Pidä rakennusten ovet ja ikkunat suljettuina ja tuki rakennuksissa olevat aukot. Pihalla ei kannata pitää avokompostia. Jos haluat ruokkia lintuja, huolehdi siitä, että rotat eivät pääse ruokintalaitteisiin eikä niille varise maahan siemeniä syötäväksi.

Yksittäisten rottien pyydystäminen onnistuu perinteisellä tappoloukulla. Aseta loukkuun houkuttimeksi ruisleipää, juustoa, viljatuotteita, keitettyä kananmunaa, kuivattuja hedelmiä tai suklaata. Voit pyydystää rottia myös elävänä pyydystäviin loukkuihin, jos pystyt lopettamaan rotan nopeasti ja kivuttomasti kuten eläinsuojelulaissa edellytetään. Tukes ei suosittele rottien vapaaksi päästämistä ainakaan taajama-alueilla. Tehokkainta olisi rottien torjuminen samanaikaisesti koko naapurustossa.

Jos rottien pyydystäminen omin voimin ei onnistu, kutsu paikalle ammattimainen tuholaistorjuja. Jos rottia tulee jatkuvasti muualta, ota yhteys kunnan terveysviranomaiseen.