Sisällys
1 Johdanto
2 Hapen ominaisuudet
3 Hapen varastointi- ja käsittelypaikat
3.1 Sijoitus
3.2 Vuotoihin varautuminen
3.3 Ilmanvaihto
3.4 Nestemäisen hapen täyttö- ja tyhjennyspaikka
3.5 Kaasun keskusjakelujärjestelmä ja täyttölaitos
3.6 Putkisto
4 Merkinnät
5 Turvallisuusjärjestelyt
5.1 Ohjeistus ja kunnossapito
5.2 Pitoisuusmittaukset
5.3 Varolaitteet
5.3.1 Happisäiliöt ja putkisto
5.3.2 Kaasukeskukset
5.4 Kaasupullot
5.5 Henkilökohtainen suojautuminen
Tämä opas on tehty happea käyttäville ja varastoiville toiminnanharjoittajille ohjeeksi hapen turvalliseen käsittelyyn ja varastointiin. Oppaassa esitetyt ratkaisut täyttävät kemikaaliturvallisuuslaissa ja painelaitelainsäädännössä säädetyt vaatimukset.
Oppaassa esitettyjä vaatimuksia voidaan soveltaa jo olemassa oleville järjestelmille, mutta lähinnä ne tulisi huomioida uusia järjestelmiä suunniteltaessa sekä mahdollisten muutostöiden yhteydessä. Oppaassa kiinnitetään huomiota mm. seuraaviin teknisiin vaatimuksiin:
Ilmakaasutehtaita on perustettu mm. kemian alan tehtaiden, terästehtaiden, puunjalostusteollisuuden yhteyteen. Happea käytetään konepajateollisuudessa esim. polttoleikkauksessa ja kaasuhitsauksessa, terästehtaiden hapettamisprosesseissa, sellun ja paperin valkaisussa, lääketieteellisissä happihoidoissa ja jätevedenkäsittelyssä.
Happea valmistetaan esim. kryogeenisella tislausmenetelmällä jäähdyttämällä ilmaa nesteytymispisteeseensä, jolloin ilman komponentit erotetaan toisistaan niiden kiehumispisteen perusteella. Toinen tapa valmistaa kaasumaista happea on molekyylisiivilöinti, jossa paineellista ilmaa johdetaan seulamateriaalilla täytetyn säiliön läpi. Menetelmä perustuu siihen, että seulamateriaalista riippuen joko typpi tai happi takertuu seulaan ja läpi menneet kaasut muodostavat tuotteen. Myös tuotettaessa vetyä elektrolyysillä syntyy sivutuotteena happea.
Kaasumainen happi (O2) on väritön, hajuton, mauton ja myrkytön kaasu, jonka tiheys on 1,429 kg/m3. Se ei ole palava kaasu, mutta se ylläpitää voimakkaasti palamista. Ilmassa hapen pitoisuus on noin 21 %. Pitoisuuden kasvaessa palavat materiaalit syttyvät helpommin ja palavat rajummin. Riittävän suuressa happipitoisuudessa voivat normaalisti palamattomatkin aineet syttyä palamaan. Jos esimerkiksi nestehappea imeytyy asfalttiin tai muuhun orgaaniseen aineeseen, voi tällainen aine syttyä tai räjähtää ulkoisten tekijöiden, kuten kipinän, kovan iskun tai muodonmuutoksen vaikutuksesta. Tulipalon tai räjähdyksen aikaansaamiseksi happi vaatii sopivan palavan materiaalin ja syttymislähteen. Jos jokin näistä kolmesta elementistä puuttuu, tulipaloa ei synny.
Hapen aiheuttamat palot johtuvat ilman kohonneesta happipitoisuudesta happivuodon seurauksena. Tämä voi aiheutua hapen väärästä käsittelystä, happijärjestelmien huonosta käyttö- ja kunnossapidosta tai väärien materiaalien käytöstä hapen kanssa.
Jäähdytettynä –183°C:een happi muuttuu nestemäiseksi ilmakehän paineessa. Nestemäisen hapen tiheys on 1,14 kg/dm3. Nestemäisen hapen haihtuessa kylmä höyrystynyt kaasu on paljon ilmaa raskaampaa ja saattaa helposti kerääntyä esim. viemäreihin tai kellareihin aiheuttaen happipitoisuuden nousemista. Yhdestä litrasta nestemäistä happea saadaan ilmakehän paineessa huoneenlämmössä n. 840–860 litraa kaasumaista happea.
Kosketuksessa paljaan ihon kanssa nestemäinen happi ja kylmät happihöyryt aiheuttavat paleltumavammoja, jotka muistuttavat palovammoja. Korkean happipitoisuuden hengittäminen voi aiheuttaa keuhkojen ärsytystä. Nestemäinen happi jäähdyttää nopeasti rakenteita, jolloin ne saattavat haurastua ja murtua. Nestemäisen hapen kanssa yhteensopivia materiaaleja ovat mm. matalahiilinen ruostumaton teräs, alumiini ja kupari sekä niiden seokset.
Ilman happipitoisuuden kohotessa (happirikastuksen vaikutuksesta) palamisnopeus kiihtyy. Seuraavassa taulukossa on esitetty happipitoisuuden vaikutus palamiseen:
| Happipitoisuus % | Vaikutus palamiseen |
|---|---|
| 0 - 20 | Palaminen hidastuu tai sammuu |
| 21 | Normaali ilman happipitoisuus |
| 24 | Palamisnopeus kaksinkertaistuu |
| 40 | Palamisnopeus kymmenkertaistuu Palon sammuttaminen mahdotonta niin kauan kuin palavaa ainetta on jäljellä |
| 100 | Rauta palaa hapessa ja esim. öljyinen trasseli räjähtää |
Korkeista tai matalista happipitoisuuksista on seuraavat vaikutukset ihmiselle:
Varasto- ja käsittelypaikan, ilmakaasutehtaan tai muun laitoksen sijoituksessa tulee ottaa huomioon ympäröivä asutus, julkiset rakennukset, muut teollisuuslaitokset ja liikenneväylät. Nestehappisäiliö sijoitetaan riittävän etäälle palavista nesteistä ja kaasuista sekä suurista palokuormista. Säiliön tulee olla sivussa laitoksen muista toiminnoista, ettei mahdollinen vuoto aiheuta vahinkoa eikä pääse kellariin. Rakennusten ilmanottopaikat eivät saa olla lähellä. Happiputket on syytä sijoittaa ulos ja kaikki nestemäisen hapen putket riittävän lähelle maan pintaa, huomioiden kuitenkin putken jäätyminen ulkopinnalta. Sisätiloissa putkiston tulisi olla mahdollisimman lyhyt.
Nestekaasuasetuksessa on määritelty happisäiliön minimietäisyydeksi nestekaasusäiliöstä 10 metriä (858/2012 27 §). Suunnitteluvaiheessa tulee riski- ja seurausanalyysien perusteella tarvittaessa käyttää suurempia turvaetäisyyksiä, kuin mitä lainsäädännössä esitetyt minimietäisyydet.
Turvallista toimintaa suunniteltaessa on huomioitava hapen täyttölaitosta ympäröivä alue, jossa käytön aikana esimerkiksi vähäisen putkisto- tai venttiilivuodon seurauksena voi esiintyä happea vaarallisessa määrin. Jos täyttölaitos on ulkotilassa, ulottuu vaara-alue 10 metrin etäisyydelle mahdollisesta vuotokohdasta, esimerkiksi täytettävän tai tyhjennettävän säiliön letkun liittimestä. Vaara-alue pienenee, jos sitä rajoittaa umpinainen rakennuksen seinä tai jos täyttölaitosta ympäröi palon kestävä suojaseinä. Jos täyttölaitos on rakennuksessa, ulottuu vaara-alue 5 m etäisyydelle rakennusaukoista, joiden alareuna on enintään 1 m korkeudella lattiatasosta.
Julkisilla paikoilla tai sellaisilla tehdasalueilla, joissa ei ole kulunvalvontaa ja joita ei ole aidattu, säiliöalue tulee aidata. Tarvittaessa sijoitetaan törmäysesteitä.
Varasto- ja käsittelypaikka tulee sijoittaa siten, ettei sen ylä- tai alapuolella ole tiloja, joissa jatkuvasti oleskelee henkilöitä. Se ei saa sijaita porraskäytävän alla samassa paloteknisessä osastossa porrashuoneen kanssa. Kaasukeskustilaksi suositellaan ulkoseinään rajoittuvaa tilaa tai erillistä katettua tilaa rakennuksen ulkopuolella.
Pullot varastoidaan niille tarkoitetussa, hyvin tuuletetussa tilassa, jossa ei ole palovaaraa ja joka on kaukana lämpö- ja syttymislähteistä. Happipullot varastoidaan erillään palavien kaasujen pulloista. Kaasupullot varastoidaan pystyasennossa, pulloventtiilit suljettuina ja pulloventtiilien suojukset tai kuvut paikoillaan. Tyhjät ja täydet pullot varastoidaan erikseen, erillään muita kaasuja sisältävistä pulloista. Pullojen kaatuminen estetään kiinnittämällä ne ketjuilla tai sijoittamalla ne telineisiin. Pullot sijoitetaan niin, että ne voidaan helposti siirtää autosta varastopaikkaan tai kaasukeskukseen sekä esim. tulipalon uhatessa ne saadaan nopeasti ulos.
Happilaitoksen sijoituksesta kerrotaan myös Tukesin oppaassa ”Tuotantolaitosten sijoittaminen”.
Kaasumainen happi on ilmaa raskaampaa, joten mahdolliset vuodot voivat kerääntyä helposti mataliin kohtiin, kuten ojiin, kanaaleihin, kaivoihin ja suljettuihin tiloihin. Tästä syystä ulkotiloissa olevat varasto- ja käsittelypaikat sekä lastaus- ja purkupaikka sijoitetaan tasaiselle betoniselle alustalle. Nestehappivuoto ohjataan kallistuksin vaarattomaan paikkaan, josta se pääsee turvallisesti ja nopeasti haihtumaan.
Suljettuihin tiloihin, joissa käsitellään happea, asennetaan riittävästi kaasunilmaisimia kytkettyinä hälytysjärjestelmään. Vuotojen tunnistamiseksi voidaan myös asentaa ylivirtausputkiin lämpötila-antureita, jotka tunnistavat vuodon ja aiheuttavat hälytyksen. Hätä-seis-painikkeella voidaan sulkea hapensyöttö tilaan.
Isot nestehappisäiliöt varustetaan hätäerotusventtiilillä (säiliön sisäpuolinen, vaijerikäyttöinen automaattiventtiilillä tai ulkopuolinen, kauko-ohjattava sulkuventtiili), joka tarvittaessa kytketään turva-automaatioon. Hätä-seis-kytkimen painaminen pysäyttää happipumput ja sulkee happisäiliön sulkuventtiilit. Lähellä olevien rakennusten ovet, ikkunat ja ilmanottokohdat tulee voida sulkea tai suojata.
Tilat, joissa happipitoisuus saattaa kasvaa, esim. happipullojen täyttötila, varustetaan riittävällä ilmanvaihdolla. Ilmanvaihdon tulee olla erillinen rakennuksen muiden tilojen ilmanvaihdosta. Poistoilma-aukot sijaitsevat lattian rajassa tai lattiassa, ja niiden yhteinen pinta-ala on vähintään 0,5 % lattian pinta-alasta. Poistoilma johdetaan suoraan ulkoilmaan ja paikkaan, jossa ei ole syttymisvaaraa. Poistoilma-aukon alapuolella ei saa olla rakennusaukkoja.
Paineistettuna ja korkeassa lämpötilassa happi voi nousta vuotokohdasta ylöspäin. Näissä tapauksissa tulee huonetilassa olla riittävän tehokas ilmanvaihto, joka sekoittaa hapen ympäröivään ilmaan sekä tuo tehokkaasti uutta korvausilmaa tilaan.
Ajoneuvojen täyttö- ja tyhjennyspaikat päällystetään betonilaatalla, kivetyksellä tai muulla palamattomalla materiaalilla. Asfaltti- tai muu hiilivetyjä sisältävä pinnoite ei sovellu tarkoitukseen syttymisvaaran vuoksi. Päällystetyn alueen koko on oltava purkupisteestä vähintään 3 m x 4 m.
Pintavesiviemärikaivot sijoitetaan betonoidun alueen ulkopuolelle. Maahan mahdollisesti vuotavat pienet nestemäärät höyrystyvät ennen nesteen joutumista viemäriin. Ennen nestemäisen hapen siirtoa pumppu jäähdytetään ja jäähdytyskaasut johdetaan paikkaan, jossa ne otetaan talteen tai ne laimenevat turvallisesti. Täytön tai tyhjennyksen ajaksi ajoneuvon liikkuminen estetään pyörien alle asetetuilla pyöräkiiloilla tai liukuesteillä. Kuljettajan tulee valvoa lastaustapahtumaa ja noudattaa toimipaikan antamia ohjeita.
Täytön tai tyhjennyksen jälkeen säiliöiden venttiilien tiiveys tarkistetaan. Täyttö- ja tyhjennyspaikan läheisyydessä tulee olla hätä-seis-painikkeet pumpun pysäytystä varten ja tarvittaessa myös valvontakamerat ja pikapuhelimet.
Kaasun keskusjakelujärjestelmää käytetään laitoksen sisäiseen kaasunjakeluun. Se koostuu kaasukeskuksesta, jakeluputkistosta ja kaasupisteestä. Kaasukeskus sijaitsee usein erillisessä tilassa tuotantotilojen ulkopuolella. Kaasun lähteenä voivat olla kaasupullot tai pullopaketit, nestemäisen kaasun säiliö höyrystimineen tai putkisto kaasuntoimittajalta tai -tehtaalta tai näiden yhdistelmiä. Kaasupiste sisältää käyttötarkoitustaan varten tarvittavat säätö- ja turvalaitteet sekä jakeluputkiston tarvittavat venttiilit ja turvalaitteet.
Kaasukeskuksessa on vähintään seuraavat varusteet:
Kaasukeskuksen seinien ja katon vuoraus suositellaan tehtäväksi vähintään palonkestoluokan EI 30 mukaisesti. Rakennuksen runko voi olla puuta. Lattia tehdään palamattomasta aineesta. Keskushuoneen oven tulee avautua ulospäin ja sen on oltava lukittavissa, mutta aina avattavissa sisältäpäin. Etäisyys lähimpään poistumistiehen saa olla enintään 10 m.
Jos kaasukeskus asennetaan ulos vartioimattomaan tilaan, suojataan keskus aitauksella, jossa on lukittava portti. Vähintään keskussäädin suojataan katoksella.
Tarkastuslaitos tarkastaa seuraavien painelaitteiden sijoitussuunnitelman, kun ne sijoitetaan kaasukeskuksessa sisätiloihin:
Myös Tukes voi tarkastaa kaasukeskuksen painelaitteiden sijoituksen kemikaaliturvallisuuslainsäädännön vaatiman lupakäsittelyn yhteydessä.
Tarkastuslaitos tekee kaasukeskuksen rekisteröitäville painelaitteille käyttöönoton yhteydessä ensimmäisen määräaikaistarkastuksen ja rekisteröitäville painelaitteille määräaikaistarkastuksia painelaitesäädösten mukaisilla aikaväleillä.
Hapen täyttölaitokselle laaditaan perustamissuunnitelma, jonka tarkastuslaitos tarkastaa ja hyväksyy ennen rakennustöiden aloittamista. Perustamissuunnitelmaa ja sen tarkastusta ei tarvita, jos täyttölaitoksella on Tukesin kemikaalisäädösten perusteella myöntämä lupa tai jos täyttölaitoksesta on tehty kemikaalisäädösten mukainen ilmoitus pelastuslaitokselle. Täyttölaitoksen käyttöönottotarkastuksen tekee aina tarkastuslaitos, ja tämän jälkeen määräaikaistarkastukset tekee joko tarkastuslaitos tai Tukes, mikäli laitos on Tukesin valvonnassa.
Kaikkiin paineellisiin happiputkistoihin, joiden suurin sallittu käyttöpaine on yli 0,5 bar, sovelletaan painelaitelainsäädäntöä. Jos happiputkisto paineensa ja nimellissuuruutensa perusteella kuuluu putkistoluokkiin I, II tai III ja se suunnitellaan ja valmistetaan ja sen vaatimustenmukaisuus arvioidaan painelaitelainsäädännön mukaisesti, sen voidaan katsoa täyttävän myös kemikaalisäädösten vaatimukset.
Jos happiputkiston suurin sallittu käyttöpaine on enintään 0,5 bar, tulee toiminnanharjoittajan varmistua kemikaalisäädösten täyttymisestä ja putkiston soveltuvuudesta käyttökohteeseen. Tämä velvoite täyttyy noudattamalla painelaitesäädösten putkistoluokalle I asetettuja vaatimuksia. Näitä putkistoja ei CE-merkitä.
Putkistojen suunnitteluun ja valmistukseen voidaan soveltaa EN-standardia 13480, metalliset teollisuusputkistot. Happilaitosten käyttöönottotarkastuksessa esitetään happiputkistoista standardin EN 13480 osassa 5 esitetyt asiakirjat.
Jos happisäiliö on rekisteröitävä painelaite, siihen liittyvä happiputkisto tarkastetaan aina säiliön määräaikaistarkastuksen yhteydessä vähintään joka neljäs vuosi. Suoritetuista huoltotöistä sekä tarkastuksista pidetään kirjaa (huolto- ja kunnossapitojärjestelmä). Tarkastuksessa katsotaan, että
Happiputkistot ja varusteet valmistetaan materiaaleista, joilla on normaalisti riittävän korkea syttymislämpötila, esim. kuparista, kupariseoksista tai ruostumattomasta teräksestä. Putkisto pidetään puhtaana rasvoista ja irtohiukkasista. Putkisto ja varusteet puhdistetaan huolellisesti ennen asennusta.
Jotta kaasun virtausnopeus ei olisi liian suuri, tulee putkiston halkaisijan olla riittävä. Putkisto paineistetaan hitaasti, esim. hidastetuilla toimilaiteventtiileillä, jolloin irtohiukkaset eivät lähde liikkeelle aiheuttaen suurta liike-energiaa, eikä adiabaattista puristusta tapahdu.
Nestehappea ei saa jäädä suljettujen venttiilien väliin ilman varoventtiiliä.
Happiputki merkitään tekstillä HAPPI läpiviennin molemmin puolin. Säiliön ja kulutuspisteiden ym. sulkuventtiilit merkitään selvästi erottuvalla kyltillä.
Happiputki merkitään sisältöä ja virtaussuuntaa osoittavin merkinnöin siten, että aina näkyy yhtä aikaa kaksi putkimerkintää. Säiliössä tulee olla teksti NESTEHAPPI ja hapettavan vaaramerkki. Lisäksi sijoitetaan tarpeelliset varoituskyltit, kuten TUPAKOINTI JA TULENTEKO KIELLETTY sekä ASIATTOMILTA PÄÄSY KIELLETTY. Varoituskylttien on oltava valtioneuvoston päätöksen (976/1994) mukaiset.
Hapen turvallista käsittelyä ja varastointia varten laaditaan laitteiden käyttöohjeet, täytettävien ja tyhjennettävien säiliöiden täyttö- ja tyhjennysohjeet sekä toimintaohjeet mahdollisessa vaaratilanteessa. Jokaiselle säiliölle laaditaan oma käyttö- ja turvaohjeensa sekä kaavio, jonka laitesymbolit kiinnitetään varusteisiin. Toiminnanharjoittajan velvollisuutena on antaa koulutusta työntekijöille hapen turvallisesta käsittelystä sekä ohjeistuksien omaksumisesta ja käytöstä. Ohjeiden tulee olla työntekijöiden saatavilla ainakin valvomossa, työnjohtotiloissa ja toimistossa.
Kunnossapito-ohjelmaan liitetään ainakin painelaitteiden tarkastukset, turvallisuuden kannalta kriittiset koneet ja laitteet, lukitukset, varastosäiliön venttiilit, kiinteästi asennetut kaasunilmaisimet ja prosessianalysaattorit.
Happea käyttävän toiminnanharjoittajan velvollisuus on kouluttaa omaa henkilökuntaansa määräajoin hapen turvalliseen käsittelyyn ja varastointiin sekä toimintaan onnettomuustilanteessa.
Happivuodot pyrkivät valumaan kaivoihin ja muihin mataliin paikkoihin aiheuttaen palo- tai räjähdysvaaran. Myös happivajausta saattaa esiintyä esimerkiksi säiliöissä. Tällaisissa paikoissa tulee happipitoisuus mitata ennen kuin niissä aletaan työskennellä. Edustaviin paikkoihin sijoitetaan happimittareita, joista hälytykset johdetaan valvottuun paikkaan. Suositeltavat hälytysrajat ovat alle19 % ja yli 23 %. Korkeaa happipitoisuutta voidaan alentaa ja matalaa happipitoisuutta nostaa tuulettamalla. Tuuletuksen jälkeen turvallinen happipitoisuus varmistetaan mittaamalla. Hajustetun hapen käyttö helpottaa happivuotojen havaitsemista.
Suurten happisäiliöiden yli 50 DN-putkilinjat varustetaan kauko-ohjatulla erotusventtiilillä, joka voi sijaita myös säiliön sisällä. Pienemmät säiliöt varustetaan selvästi merkityillä käsiventtiileillä paikasta, johon on esteetön pääsy. Yleensä säiliöstä lähtevä putkisto suojataan putkirikkoventtiilein. Jos kulutus on jaksottaista, putkirikkoventtiiliä ei aina voida käyttää. Säiliöissä tulee olla ylitäytönilmaisimet, varoventtiilit sekä pinta- ja painemittarit, jotka ovat luettavissa sekä laitoksen ohjaamossa että etänä määritellyissä paikoissa.
Kun venttiili joudutaan avaamaan korkeasta paineesta paineettomaan putkeen, olisi hyvä käyttää ns. sulkuventtiilin ohitusventtiiliä. Tämän tulee olla kooltaan pieni. Ohitusventtiilinä voidaan käyttää yhden tuuman istukkaventtiiliä, jolla sulkuventtiilin jälkeinen putkisto voidaan paineistaa valmiiksi ennen varsinaisen sulkuventtiilin avaamista. Näin sulkuventtiili voidaan avata ns. tasapaineeseen ja vältetään suuri virtausnopeus avaamisen alkuvaiheessa sekä mahdollisten epäpuhtauksien raju nopeus ja törmäys putkiston seinämiin.
Happipullojen tai pulloryhmien välisen takaisinvirtauksen estämiseen käytetään aina takaiskuventtiiliä. Happipulloista ja pulloryhmistä lähtevässä putkilinjassa on sulkuventtiilit jo varastopaikalla. Putkiston pääsulkuventtiili sijoitetaan rakennuksen sisälle välittömästi ensimmäisen seinän läpäisykohdan jälkeen ja varustetaan merkintäkilvellä. Joustava liitosletku varustetaan turvavaijerilla, joka on kiinnitettynä käytön aikana kaasupullon venttiiliin ja toisesta päästä kaasukeskukseen. Jos kaasuaseman käsisulkuventtiili sijaitsee lukitun suoja-aidan sisällä, tulisi venttiilillä olla sulkemismahdollisuus myös aidan ulkopuolelta.
Kaasupulloja saavat käsitellä siihen perehtyneet henkilöt turvallisuusohjeiden mukaisesti. Happipullo tulee avata rauhallisesti, koska äkillinen paineennousu aiheuttaa paineen alentajassa voimakkaasti lämpötilan hetkellistä nousua. Jos laitteistossa on epäpuhtauksia, tapahtuu syttyminen. Väärin valitut materiaalit happilaitteistossa voivat aiheuttaa räjähdyksen. Tiivisteiden heikko kunto sekä vialliset ja väärin valitut osat lisäävät vaaraa. Osat voivat kulua ja repeytyä, tai niihin on saatettu valita voiteluaine, joka ei sovi yhteen hapen kanssa.
Ennen pullon vaihtoa noudatetaan erityistä huolellisuutta ja puhtautta. Happipullon venttiilin tulee olla kiinni, kun happea ei käytetä. Pulloon on jätettävä 2 barin paine (jos kaikki paine päästetään pois, voi lämpötilan vaihteluista aiheutua pulloon alipaine ja pulloa avattaessa on mahdollisuus, että epäpuhtaudet joutuvat pulloon ja sieltä edelleen paineen alentajaan).
Kaasupullo on korkeapaineinen painelaite, jota on käsiteltävä varoen. Pullovarasto on pidettävä järjestyksessä ja pääsy sinne tulee sallia vain valtuutetuille henkilöille. Alue merkitään selkeästi asianmukaisilla varoituskilvillä. Vaurioituneet pullot merkitään selvästi ja palautetaan toimittajalle. Lisäohjeita kaasupullojen turvallisesta käsittelystä löytyy standardista SFS-ISO 11625 (Kaasu- pullot. Turvallinen käsittely).
Happilaitteita käsiteltäessä käytetään asianmukaisia suojavarusteita. Kasvosuojaimet, suojalasit ja työvaatteet on valmistettu materiaaleista, jotka eivät sula kuumuudessa. Jos vaatteisiin on imeytynyt happea, saattaa se säilyä niissä jopa puoli tuntia aiheuttaen palovaaraa. Siksi vaatteet tulee vaihtaa ja tuulettaa. Tupakointi on kielletty ja kuumia paikkoja tulee välttää. Onnettomuustilanteissa alueella toimivilla henkilöillä tulee olla sammutuspuku ja paineilmalaite.
5.6 Vaaratilanteisiin varautuminen
Hapen kaasupilvi voidaan hajottaa käyttäen vesi- tai höyryverhoja esim. ovien edessä. Korkeiden happipitoisuuksien välttämiseksi tulee varmistaa hyvä tuuletus, ilman analysointi, sytytys- ja lämpölähteiden eliminointi sekä rasvojen ja öljyjen poistaminen. Palokuorma pitää minimoida säiliöalueella. Liikenteen (mikäli mahdollista) tulisi olla ohjattavissa valvomosta vaaratilanteiden ajan. Tupakointi ja avotulen teko on kielletty alueilla, joissa varastoidaan ja käsitellään happea.
Kemikaaliturvallisuuslainsäädännön mukaisesti laajamittaisesti happea käsittelevät ja varastoivat toiminnanharjoittajat laativat sisäisen pelastussuunnitelman vaara- ja onnettomuustilanteissa toimimista varten. Muut toiminnanharjoittajat ottavat hapen huomioon pelastus- ja poikkeustilannesuunnitelmia laatiessaan. Suunnitelmissa huomioidaan happivuodon aiheuttamat vaarat ja leviämisalue. Suunnitelmien toimivuutta testataan yrityksen omissa ja yhteistoimintaharjoituksissa pelastuslaitoksen kanssa.
Hapen kaasukeskukset ja säiliöalueet varustetaan alkusammutuskalustolla. Jos kaasukeskuksessa on yli 50 pulloa, on siellä oltava vähintään kaksi sammutinta. Sammuttimen tulee olla alkusammutin 43 A 233B.
Happea ei saa käyttää korvaamaan muuta kaasua, esim. polttomoottoreiden käynnistyksessä, paineilmatyökalujen käytössä, ruisku- maalauksessa, säiliöiden paineistuksessa, auton renkaiden täytössä, säiliöiden ja putkistojen huuhtelussa huoltoa tai tarkastusta varten eikä hengitysilman rikastamiseen, kun ilmassa on liian vähän happea.
