Glyfosaatti on yksi eniten myydyimmistä kasvinsuojeluaineista Suomessa.
Glyfosaattivalmisteita käytetään rikkakasvien torjuntaan viljelysmailla, puutarhoissa, pelloilla, metsänviljelyssä ja viljelemättömillä alueilla. Glyfosaatti tehoaa lähes kaikkiin kasvilajeihin.
Glyfosaattivalmisteet tulivat Suomessa markkinoille vuonna 1970-luvulla, ja ne ovat pitkään olleet eniten myytyjä maatalouden kasvinsuojeluaineita. Osa glyfosaattivalmisteista on hyväksytty kuluttajakäyttöön ja osa ammattikäyttöön valmisteen ominaisuuksista riippuen.
Ammattikäyttöön tarkoitettujen kasvinsuojeluaineiden ostamiseen ja käyttöön tarvitaan todistus kasvinsuojeluainetutkinnon suorittamisesta.
Tukesin ylläpitämästä kasvinsuojeluainerekisteristä voi hakea ajankohtaiset tiedot hyväksytyistä glyfosaattivalmisteista sekä tarkistaa tiedot valmisteiden käyttöohjeista ja rajoituksista. Katso Kasvinsuojeluaineet - KemiDigi.
Kasvinsuojeluaineet ovat luvanvaraisia kemikaaleja, mikä tarkoittaa sitä, että ennen kuin valmisteita saa kaupata tai käyttää, niiltä edellytetään perusteellinen riskinarviointi ja lupamenettely.
Ensi vaiheessa tehoaineen (esim. glyfosaatin) riskit ja hyväksyttävyys arvioidaan EU-tasolla. Yksi jäsenmaista valmistelee tehoaineen riskeistä arvioinnin, joka perustuu EU-lainsäädännössä määritettyihin tietovaatimuksiin ja noudattaa EU-arviointiohjeita. Riskiarviointi käy Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen koordinoiman perusteellisen vertaisarvioinnin, missä muilla jäsenmailla on mahdollisuus kommentoida arviointia.
Vain EU:ssa hyväksyttyä tehoainetta sisältävälle valmisteelle voi hakea lupaa. Lupaa haetaan kansallisesti ja Suomessa valmisteen riskinarvioinnista ja hyväksymisestä vastaa Tukes.
Kasvinsuojeluaineiden riskinarvioinnissa arvioidaan kasvinsuojeluaineen vaaraominaisuuksia, ihmisen ja ympäristön altistumista ja tarkastellaan riskin suuruutta. Näiden pohjalta punnitaan toimenpiteitä, joita riskin hallitsemiseksi tarvitaan. Lupa voidaan hyväksyä, jos valmisteen käytöstä ei aiheudu kohtuuttomia haittoja terveydelle eikä ympäristölle.
Hyväksymisen yhteydessä valmisteille asetetaan tarpeen mukaan käytön rajoituksia ja henkilösuojainohjeita niiden turvallisen käytön varmistamiseksi. Käyttäjän tulee aina noudattaa käyttöohjeita ja rajoituksia huolellisesti.
Tämän sivun alaosasta löydät lisätietoa glyfosaatin arviointiprosessista Ajankohtaista glyfosaatista -osiosta.
Glyfosaattivalmisteita koskevilla käytön rajoituksilla ja suosituksilla varmistetaan kasvinsuojeluaineiden asianmukainen ja kestävä käyttö sekä vähennetään niiden käytöstä aiheutuvia terveys- ja ympäristöriskejä. Turvallisen käytön varmistamiseksi käyttäjän tulee aina noudattaa valmisteen käyttöohjeita ja rajoituksia.
Glyfosaattia päätyy maaperään joko suoraan ruiskutuksen yhteydessä tai vapautumalla maatuvista kasvinosista.
Kemikaalien pysyvyys ja kulkeutuminen ympäristössä vaihtelevat huomattavasti ympäristöolosuhteista riippuen. Pysyvyys määritetään usein puoliintumisaikana, eli aikana, jossa 50 % aineesta on hajonnut. Puoliintumisaikaa voidaan käyttää glyfosaatin pysyvyyden mittarina.
Glyfosaatin puoliintumisaika maaperässä on keskimäärin 20 vuorokautta (20°C:ssa), mutta se vaihtelee välillä 4–161 vrk. Glyfosaatin, kuten muidenkin tehoaineiden, kulkeutumista mallinnetaan. Kun glyfosaatin kulkeutumista mallinnetaan, puoliintumisaika suhteutetaan esimerkiksi lämpötilaan, jolloin voidaan huomioida paikalliset ympäristöolot. Esimerkiksi Suomessa kylmimpinä kuukausina glyfosaatin puoliintumisaika on keskimääräistä pidempi. Tämä huomioidaan kulkeutumista tarkastellessa.
Glyfosaatin voimakas sitoutuminen maaperän kiintoainekseen rajoittaa sen kulkeutumista pinta- ja salaojavalunnan kautta vesistöihin. Glyfosaatin kulkeutuminen pohjaveteen ei ole kovinkaan todennäköistä Suomen ympäristökeskuksen pohjavesiseurantojen perusteella. Suomen ympäristökeskuksen pohjavesiseurannoissa (2004-2020) glyfosaatti ylittänyt määritysrajan vain 2/229 näytteessä ja glyfosaatin hajoamistuotetta (AMPA) vastaavasti 5/229 näytteessä (MaaMet-seurannan pohjavesialueet). Määritysraja pienin aineen määrä, mitä voidaan mitata.
Ruokavirasto ottaa näytteitä kotimaisista elintarvikkeista ja niiden raaka-aineista ja Tulli vastaavasti ulkomaisista. Myös monet maahantuojat ja markkinoijat teettävät jäämätutkimuksia osana omavalvontaansa.
Analyysitulosten perusteella voidaan sanoa, että glyfosaattijäämät ovat yleensä erittäin pieniä tai alle määritysrajan, eli pitoisuudet ovat niin pieniä, ettei niitä voida mitata luotettavasti. Jo markkinoilla olevien tuotteiden takaisinvetoon ryhdytään, jos tuotteesta epäillään aiheutuvan vaaraa kuluttajan terveydelle. Lisätietoa löydät Ruokaviraston sivuilta.
Glyfosaatin uudelleen arviointi aineen hyväksymisen mahdolliseksi jatkamiseksi EU:ssa on meneillään ja johtopäätökset julkaistaneen vuonna 2024. Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) riskinarviointikomitea antoi mielipiteensä glyfosaatin terveysvaaran luokituksesta toukokuussa 2022.
Glyfosaatti imeytyy heikosti ruoansulatuskanavasta; ihmisellä arviolta ainoastaan 1-6 % ravinnosta saatavista jäämistä. Glyfosaatti erittyy nopeasti elimistöstä (noin 90 % vuorokauden kuluessa). Glyfosaatin välitön myrkyllisyys ja pitkäaikaismyrkyllisyys on vähäistä. ECHAn riskinarviointikomitea luokittelee glyfosaatin silmiä vakavasti vaurioittavaksi aineeksi. Glyfosaattia sisältävien valmisteiden silmävaaran luokitus riippuu valmisteen sisältämän glyfosaatin pitoisuudesta, eli kaikki valmisteet eivät vaurioita silmiä. Glyfosaatti ei aiheuta syöpää, eikä se ole lisääntymiselle tai perintöainekselle vaarallinen aine.
Kotipuutarhurin kannattaa miettiä, onko rikkakasvien poisto tarpeellista. Monet rikkakasveiksi mielletyt kasvit ovat kauniita, ja ne lisäävät ympäristön monimuotoisuutta esimerkiksi tarjoamalla vierailupaikkoja pölyttäjille.
Tukes kannustaa käyttämään vaihtoehtoisia menetelmiä kemialliselle torjunnalle, kuten kitkemistä, liekitystä ja pienten alueiden peittämistä muovilla. Kuluttajakäyttöön tarkoitetut glyfosaattivalmisteet rikkakasveille ovat korvautuneet muita tehoaineita sisältävillä valmisteilla. Lisätietoa ja ideoita eri vaihtoehtoisten menetelmien ja aineiden käytöstä voi käydä lukemassa Tukesin ylläpitämässä Luulot pois kemikaaleista -sivulla.
Ammattiviljelyssä glyfosaatille ei löydy vastaavaa vaihtoehtoa. Ilman glyfosaattia juolavehnä ja monet muut kestorikkakasvit ovat vaikeita torjuttavia erityisesti suorakylvössä ja kevennetyssä muokkauksessa. Glyfosaattia korvaavat menetelmät sisältävät viljelykiertoon, muokkausmenetelmiin ja vaihtoehtoisiin kasvinsuojeluaineisiin perustuvia keinoja.
Glyfosaattivalmisteiden (esim. Roundup) käyttöön on erityisesti USA:ssa liitetty syöpään sairastumisen riskin lisääntyminen, ja siellä kasvinsuojeluainetta valmistava yritys on tuomittu maksamaan korvauksia imusolmukesyöpään sairastuneille.
Käyttäjä altistuu aina valmisteelle, ja valmiste sisältää muitakin aineita kuin tehoainetta. Käytössä ollut Roundup-valmiste sisältää POEA-lyhenteellä (POEA = polyetoksyloitu talialkyyliamiini) tunnettua, valmisteen pintajännitystä vähentävää apuainetta. POEA-yhdisteen myrkyllisyys on glyfosaattia suurempi, ja syöpätapausten lisääntymisen on arveltu liittyvän juuri tähän aineeseen.
Glyfosaattivalmisteiden turvallisuuden parantamiseksi POEA-yhdisteiden käyttö valmisteissa on kielletty EU:ssa. Suomessa POEA:a sisältävien valmisteiden markkinoille saattaminen ja käyttö on kielletty 31.3.2018.
Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen EFSAn järjestämässä vertaisarvioinnissa todettiin, että eläinkokeiden ja epidemiologisten tutkimusten tulosten perusteella glyfosaatti ei aiheuta syöpää. Saman totesi myös Euroopan kemikaaliviraston ECHAn riskinarviointikomitea.
IARC (Maailman terveysjärjestö WHO:n alainen kansainvälinen syöväntutkimuslaitos) on luokitellut glyfosaatin luokkaan 2 A (todennäköisesti aiheuttaa syöpää). IARC on perustanut luokituksensa pitkälti epidemiologisiin tutkimuksiin, joissa on tutkittu glyfosaattia sisältäville valmisteille altistuneita ihmisiä.
Euroopassa sekä EFSA että ECHA tekevät selvän eron tehoaine glyfosaatin ja valmisteiden välillä, minkä vuoksi on ollut mahdollista todeta, että tehoaine glyfosaatti ei aiheuta syöpää.
Jos glyfosaattia on käytetty käyttöohjeen mukaan, käytöstä ei aiheudu vaaraa.
On. Maahiukkasiin sitouduttuaan glyfosaatti ei juurikaan huuhtoudu eikä ole kasvien käytettävissä juuriston kautta.
Jos metsänviljelyssä on käytetty glyfosaattia, marjastus ja sienestys on kielletty käsittelystä vuoden loppuun. Valmisteen käyttöohjeessa edellytetään, että käsitelty alue merkitään kyltein.
Jos glyfosaattivalmistetta käytetään käyttöohjeiden mukaisesti, se tulee levittää hyvässä kasvussa olevaan kasvustoon, jolloin se imeytyy kasvien lehvästöön eikä huuhtoudu helposti kasvustosta. Sateella tai juuri ennen sadetta valmistetta ei pidä käyttää, jolloin varmistetaan imeytyminen kasvustoon. Maaperässä glyfosaatti sitoutuu maahiukkasiin eikä huuhtoutuminen käsittelyalueen ulkopuolelle pintavalunnan mukana ole todennäköistä, jos käyttöohjeiden mukaisia määriä ei ylitetä.
Kasvinsuojeluaineen käyttäjän tulee huolehtia, ettei ainetta pääse leviämään naapurin puolelle. Ruiskuttajan vastuulla on, että kasvinsuojeluainetta ei joudu naapurin pihaan, puutarhaan eikä kaivoihin. Kasvinsuojeluaineen leviämistä naapurin puolelle voi ehkäistä käyttämällä tuulikulkeumaa vähentäviä suuttimia. Luonnollisesti ruiskutuksessa tulee aina ottaa huomioon tuuliolosuhteet ja muut paikalliset olot. Lisäksi on tärkeää selvittää, sijaitseeko pellolla tai sen läheisyydessä talousvesikaivoja.
Lainsäädännössä ei ole asetettu metrimääräistä suojaetäisyyttä naapuriin tai kaivoihin. Poikkeuksena tästä ovat valmisteet, joiden käytölle on asetettu pohjavesirajoitus. Niitä ei saa käyttää 30–100 metriä lähempänä talousvesikaivoja.
Glyfosaattivalmisteiden käyttö kasvuston pakkotuleennuttamiseen (kuivattamiseen) ei ole Suomessa sallittua.
Valvontaviranomaiset voivat ottaa viljoista jäämänäytteitä, jos sadon kohdalla on vahva epäily glyfosaatin väärinkäytöstä. Myös viljan ostajat tekevät jäämäanalyyseja ostettavasta viljasta.
Ylijäänyt tai käyttökelvoton kasvinsuojeluaine tulee viedä vaarallisen jätteen keräyspisteeseen.
Ylijäänyttä kasvinsuojeluainetta ei saa levittää ympäristöön tai hävittää kotitalousjätteen mukana. Vanhentuneet, kasvinsuojeluainerekisteristä poistetut ja pilaantuneet kasvinsuojeluaineet tulee viedä vaaralliseen jätteen keräyspisteeseen.
Ajankohtaista glyfosaatista Euroopan elintarviketurvallisuuden sivuilla: Glyphosate | EFSA (europa.eu)
