Sähköturvallisuus - LVD

Sähkölaitteiden on oltava turvallisia oikein asennettuna, käytettynä ja huollettuna. Sähköturvallisuuslailla ja pienjännitedirektiivillä, LVD, Low Voltage Directive, säännellään sähköturvallisuutta. Pienjännitedirektiivin tavoitteena on varmistaa, että markkinoilla olevat sähkölaitteet ovat turvallisia ihmisille, kotieläimille ja omaisuudelle.

Sähkölaitteen valmistaja on vastuussa siitä, että sähkölaite on pienjännitedirektiivin vaatimusten mukainen.

LVD-direktiivin soveltaminen

Pienjännitedirektiivi koskee sähkölaitteita, jotka on suunniteltu käytettäviksi

vaihtovirralla nimellisjännitealueella 50–1 000 V (AC)
tasavirralla nimellisjännitealueella 75–1 500 V (DC).

Nimellisjännitteellä tarkoitetaan sähkölaitteen syöttö- tai lähtöjännitettä, ei laitteen sisällä mahdollisesti esiintyviä jännitteitä.

Pienjännitedirektiivi ei koske kaikkia sähkölaitteita, mutta sähköturvallisuuslaki edellyttää kaikkien laitteiden olevan turvallisia.

LVD-direktiivin soveltamisalaan eivät kuulu

räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettävät sähkölaitteet
radiologisiin ja lääketieteellisiin tarkoituksiin suunnitellut sähkölaitteet
tavara- ja henkilöhissien sähköiset osat
sähkömittarit
kotitalouskäyttöön tarkoitetut pistotulpat ja -rasiat
sähköpaimenet
radiohäiriöt
laivoissa, lentokoneissa ja rautateillä käytettävät erikoissähkölaitteet
ammattilaisten käyttöön tarkoitetut asiakaskohtaisesti valmistetut arviointivälineistöt, joita käytetään tutkimus- ja kehitysyksiköissä.

Näin varmistat vaatimustenmukaisuuden

LVD-direktiivissä on määritelty sähkölaitteita koskevat olennaiset turvallisuusvaatimukset. Valmistaja voi osoittaa olennaiset turvallisuusvaatimukset täytetyksi, kun valmistaja testaa sähkölaitteen yhdenmukaistettujen standardien mukaisesti.

Standardit ja niiden valinta

Sähkölaitteiden laitekohtaisissa standardeissa on usein esitetty yksityiskohtaisia vaatimuksia tiedoista, ohjeista ja varoituksista, joita laitteen merkintöjen ja ohjeiden pitää sisältää. Valmistajan on varmistettava laitetta koskevat merkintävaatimukset myös laitetta koskevista standardeista.

Tyypillisesti sähkölaitteessa on oltava nimellisjännite ja -taajuus, teho ja kotelointiluokka, ellei IP 20, sekä mahdolliset käyttörajoitteet, kuten ”Ei saa peittää”, tai käyttöaikarajoitus minuuteissa.

Standardien etsiminen

Kansainvälisen sähköalan standardointiorganisaation IEC:n verkkokaupasta pystyy tarkistamaan uusimman IEC-standardin version. Lisäksi sivulla on ”preview” painike, josta pääsee maksutta katsomaan standardin sovellusalueen (scope) ja sisällysluettelon. Standardin nimen tai sovellusalueen (scope) avulla on mahdollista arvioida, ollaanko suunnilleen oikealla polulla (esim. jos tuote on kattovalaisin ja käytetty standardi on leivänpaahtimille).

Euroopassa sovellettavien standardien uusimpia versioita voi puolestaan hakea eurooppalaisen sähköalan standardoimisjärjestön CENELECin sivuilta. Kohdasta ”standard reference” voi tehdä hakuja, jos standardin numero on tiedossa.

EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksessa voi viitata yhdenmukaistettuihin EN-standardeihin, jotka ovat julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Komission sivuilta löytyy lista pienjännitedirektiivissä yhdenmukaistetuista standardeista (esim. ”summary list as pdf” sivun alareunassa). Listan kaksi tärkeää kohtaa ovat:

Sarake 5: ”date of start of presumption of conformity (1)”, tästä näkee päivän, jolloin standardiin on voinut aloittaa viittaamaan vaatimustenmukaisuusvakuutuksessa.
Sarake 10 ”Date of withdrawal from OJ end of presumption of conformity (6)”, tästä näkee viimeisen päivän, jolloin tähän standardin version voi viitata EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksessa.

Standardien käyttö ei ole pakollista, mutta usein helpoin tapa varmistaa tuotteen vaatimustenmukaisuus. Joskus juuri tuotteeseen sopivaa standardia ei löydy, jolloin voi soveltaa olemassaolevia standardeja soveltuvin osin ja muilta osin suorittaa tuotteelle oman riskinarvioinnin.

Standardien muutokset

Kun uusi EN-standardi tai sitä täydentävä tai korvaava muutososa (amendment) on julkaistu, on yleensä noin kolmen vuoden siirtymäaika, jonka jälkeen uuteen standardiin on viitattava EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksessa (edellyttäen, että standardi on julkaistu myös harmonisoitujen standardien listalla).

EU-vaatimustenmukaisuusvakuutusta ja testiraportteja tutkittaessa on tärkeää huomioida, että kyseessä on standardin uusin versio ja myös että standardin muutososat (amendmentit) ovat mukana. Muutososassa voi tulla esim. tiukennuksia testausvaatimuksiin: Esimerkiksi EN 60335-1:2012+A1:2019, muutososa A1 vuodelta 2019 tuo paikalleen asennettavien laitteiden vedonpoiston vetokokeelle kovemman 100 N vaatimuksen.

Suurempi tekninen muutos standardissa puolestaan johtaa usein kokonaan uuden standardiversion julkaisuun.

Suomalaiset standardit

Suomalaisia sähköalan SFS-standardeja ja SFS-EN-standardeja voi ostaa SFS Suomen Standardit ry:n verkkosivuilta. Valtaosa (n.95 %) suomalaisista sähköalan standardeista on identtisiä EN-standardien kanssa. Lisätietoa standardeista ja standardoinnista löytyy myös Suomen sähköteknisen alan standardointijärjestön SESKO ry:n sivuilta.

Valmistajan on tarkistettava ja testattava, että sähkölaite täyttää LVD-direktiivin vaatimukset direktiivin liitteessä olevan vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyn mukaisesti. Valmistajan on arvioitava myös laitteen aiheuttamat riskit.

Sähköturvallisuuden testaus

Vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa tärkeässä osassa on laitteen sähköturvallisuuden testaus. Oleellista on tunnistaa laitetta koskevat standardit ja sekä mahdolliset standardien lisäosat. Standardien alussa on mainittu soveltamisala (scope), josta saa kuvauksen tuotteista, jotka kuuluvat standardin soveltamisalaan.

Toisinaan tuotteen kuuluminen tiettyyn standardin soveltamisalueeseen ei ole aivan yksiselitteistä. Tulkintaa vaativissa kysymyksissä voi apua kysyä esimerkiksi standardointijärjestöiltä tai akkreditoiduilta testauslaboratorioilta.

Valmistaja voi testata laitteen sähköturvallisuuden itse tai käyttää testauksee ulkopuolista laboratoriota. Lisäksi myös esimerkiksi laitteen maahantuoja tai jakelija voi testauttaa tai testata laitteen, jos ne haluavat varmistua laitteen turvallisuudesta.

Sähköturvallisuuden testaaminen vaatii usein standardin tuntemusta sekä laboratoriotiloja ja -laitteita, joten ulkopuolisen laboratorion käyttö on usein suositeltavaa. Lisäksi ulkopuolisen akkreditoidun laboratorion käyttö lisää testauksen luotettavuutta.

Testauslaboratorion valinta

Testauslaboratoriota valitessa kannattaa arvioida laboratorion pätevyyttä testauksen suorittajana. Kansallinen akkreditointielin (esim. Suomessa FINAS, Ruotsissa SVEDAC, Saksassa DAkkS) voi myöntää laboratoriolle pätevyyden suorittaa tietyn standardin mukaisia testejä. Akkreditoitu laboratorio on läpäissyt puolueettoman arvioinnin.

Suomessa toimivan laboratorion akkreditoidun pätevyysalueen voit tarkistaa FINAS-akkreditointipalvelun verkkosivuilta. Laboratorion pätevyystodistuksesta kannattaa tarkistaa ainakin:

Onko laboratorio akkreditoitu testauslaboratorio (T-kirjain ja numero esim. T004)
Onko käytetty standardi laboratorion pätevyysalueella (esim. EN 61010-1)

FINASin sivuilta voit tarkistaa myös kalibrointilaboratorion pätevyyden, jos tarvitset kalibroinnin tarkalle mittalaitteelle (esimerkiksi tuotantotesteri). Kalibrointilaboratorion pätevyystodistuksesta voit tarkistaa, onko laboratorio pätevä kalibroimaan esimerkiksi sähkösuureita, painoa, lämpötilaa tai kosteutta. Kalibrointilaboratorion tunnistat K-kirjaimella alkavasta numerosarjasta.

Akkreditoimaton testaus ja kalibrointi soveltuu esimerkiksi tuotekehitysvaiheen testaukseen, talon sisäiseen kalibrointiin tai oikean suunnan hakemiseen kohti lopullista vaatimustenmukaisuuden arviointia.

Laite testataan soveltuvan standardin mukaan

Sähköturvallisuustestauksessa laitetta testataan laitteelle soveltuvan standardin mukaan. Sähkölaitteissa pohjana on tyypillisesti IEC-standardi ja lisäksi tutkitaan saman standardinumeron EN-standardin tuomat Euroopan maiden ilmoittamat maakohtaiset poikkeukset (esim. Suomessa kovempi pakkasenkesto yms.). Saman standardinumeron IEC- ja EN-standardit ovat muilta osin yleensä hyvin samansisältöiset.

Sähköturvallisuustestaus voidaan suorittaa tyypillisesti:

Täydellinen tyyppitestaus: testataan koko standardinmukaisuus
Osittaistestaus: testataan vain oleelliset sähköturvallisuusvaatimukset

Täydellinen tyyppitestaus on aina turvallisempi vaihtoehto, mutta osittainen testaus soveltuu hyvin esimerkiksi tuotekehitysvaiheen laitteelle tai jos halutaan varmistua, että laitteessa ei ole selvästi havaittavia turvallisuuspuutteita.

Testauksessa tutkittavat asiat

Sähköturvallisuustestauksessa laitteesta tutkitaan tyypillisesti ainakin:

Merkinnät ja ohjeet
- Arvokilpi, varoitukset, käyttöohjeet
Laitteen mekaaninen rakenne
- IP-luokitus, kotelon lujuus, terävät reunat jne.
Materiaalien palokestoisuus (esim. kotelo)
- Hehkulankakoe, liekkikoe, sertifioidun materiaalin käyttö
Sähköinen eristys ja erotus
- Jännitelujuuskoe (väleillä ensiö-toisio, ensiö-kotelo)
- Pinta- ja ilmavälit (esim. erotus muuntajassa riittävä)
Vikakokeet
- Yhden vian tapaus (esim. komponentin oikosulku)
- Ylikuormitus
- Ennakoitavissa oleva väärinkäyttö
Komponentit ja niiden mitoitus
- Johdotus, maadoitus, liittimet (mitoitus, materiaali)
- Turvakomponentit (esim. sulake, sulakkeen mitoitus)
- Kriittiset komponentit (esim. kondensaattori vaiheiden välissä, muuntajat, optoerotin)
Liitäntä sähköverkkoon
- Pistotulpan rakenne, vedonpoisto, syöttökaapelin mitoitus

Lisäksi eri laitteiden omat laitestandardit tuovat omia erikoisvaatimuksia, jotta laite voidaan suunnitella ja käyttää turvallisesti (esimerkiksi kahvinkeitin, pistorasiat, valaisimet).

Testiraportin tarkastus

Testautuksesta tai valmistajalta saadusta testiraporista on hyvä tarkastaa perustiedot. Esimerkiksi, mille laitteelle raportti on tehty ja löytyykö kyseessä olevan laitteen malli raportista. Testauslaboratorion pätevyyttä voi arvioida edellä kuvatulla tavalla. Lisäksi testauksessa sovellettu standardi on syytä tarkistaa. Vaikka laitteesta itsessään tai siihen liittyvistä standardeista ei mitään tietäisikään, kannattaa standardista tarkistaa:

standardin nimi
soveltamisala (Scope)
onko testauksessa käytetty versio uusin standardin versio.

Valmistajan on laadittava sähkölaitteelle tekniset asiakirjat. Teknisten asiakirjojen lisäksi on laadittava myös EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus ja tarvittavat ohjeet, jotta loppukäyttäjä voi käyttää laitetta turvallisesti ja käyttötarkoituksen mukaisesti.

EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus

Tuotteiden käyttöohjeet ja turvallista käyttöä koskevat merkinnät

Valmistajan, maahantuojan ja myyjän velvollisuudet

LVD-direktiivi asettaa tuotevaatimusten lisäksi velvollisuuksia tuotteen valmistajalle, maahantuojalle ja myyjälle.

Usein kysyttyä

Markkinavalvonnan yhteydessä tehdyissä testeissä useat valaisimet eivät ole täyttäneet niille ilmoitettua kotelointiluokkaa veden haitallista tunkeutumista vastaan. Erityisesti useiden IPX4-luokiteltujen (roiskevedenpitävä) valaisimien testeissä niiden sisään on mennyt vettä, vaikka valaisimissa ei ole ollut vedenpoistoaukkoja, jolloin valaisimeen ei saa päästä vettä.

Kotelointiluokka määritetään standardisoiduilla testausmenetelmällä. Esimerkiksi IPX4 testissä valaisin kiinnitetään pyörivään telineeseen, ja siihen kohdistetaan joka suunnasta roiskevettä. Testin alussa valaisin on päällä ja testin puolessa välissä se sammutetaan. Testi on melko vaativa valaisimen tiivistykselle, Valaisimen sisälle voi muodostua helposti sen viilentyessä alipaine, joka saattaa aiheuttaa veden imeytymisen valaisimeen, vaikka esim. upotettaessa ei kylmään valaisimeen vettä menisikään.
Matka-adapteri eli virallisemmin siirtymispistokytkin löytyy melkein jokaisen reissaajan kaapista. Yksinkertaisessa laitteessa on kuitenkin usein huomattavia tai vakavia puutteita, jotka aiheuttavat sähköiskun vaaran.

Tukes on vuosien 2003-2019 välillä testauttanut noin 100 matka-adapteria, joista yli puolelle jouduttiin tekemään myyntiä rajoittava päätös. Useimmat viat voi kuitenkin havaita jo silmämääräisellä tarkastelulla, joten yritykset pystyvät helposti itsekin tarkastamaan matka-adapterit ennen kuin tuovat ne markkinoille. Tyypillisiä vikoja ovat seuraavat:
- Matka-adapteriin voi kytkeä pistotulpan niin, että sen toinen tappi jää kosketeltavaksi.
- Matka-adapterin puutteellinen rakenne/eristys aiheuttaa sähköiskun vaaran, kun pistotulppaa työnnetään vain osittain adapteriin.
- Matka-adapteri toimii suojausluokan muuntimena, jolloin esimerkiksi 0-luokan pistotulpan saa kytkettyä suojamaadoitettuun pistorasiaan.
- Matka-adapterin pistorasiasta puuttuvat turvasulut (sormisuojat).
- Matka-adapteriin integroidussa USB-latauslaitteessa on puutteita, jotka voivat aiheuttaa sähköiskun tai tulipalon vaaran.
Kotitalouskäyttöön tarkoitettuja pistorasioita ja -kytkimiä ei suurimmaksi osaksi ole kansainvälisesti tai Euroopan tasolla standardisoitu, vaan eri maissa on käytössä useita kansallisia standardeja.

Suomessa kotitalouskäyttöön ja sitä vastaavaan käyttöön tarkoitettujen pistotulppien ja pistorasioiden on oltava rakenteeltaan jonkin Suomessa sovellettavan standardin mukaisia (esim. SFS 5610) ja täytettävä kyseisessä standardissa määritetyt vaatimukset. Luettelo kyseisistä standardeista on julkaistu standardissa SFS-6000-8-813. Vaatimus koskee myös sähkölaitteen rakenteellisena osana olevaa pistotulppaa ja pistorasiaa.

Matka-adapterit eli virallisemmin siirtymäpistokytkimet mahdollistavat liittämään ulkomailla kotimaisen pistotulpan ulkomaiseen pistorasiaan ja myös ulkomaisen pistotulpan kotimaiseen pistorasiaan. Matka-adapterit on tarkoitettu vain tilapäiseen käyttöön, eikä niitä voi toimittaa esimerkiksi tuotteen mukana muuntimena, vaan tuote on varustettava suomessa sovellettavan standardin mukaisella pistotulpalla ja -rasialla.
Pistotulppien yleisin puute nykyisin liittyy ulkomaisista verkkokaupoista tilattuihin laitteisiin, jotka toimitetaan Suomeen soveltumattomalla pistotulpalla. Tällöin saatetaan laitteen mukana toimittaa myös matka-adapteri. Pääsääntöisesti Suomeen ja Suomessa saa myydä vain tuotteita, joissa on järjestelmäämme soveltuva pistotulppa.
Tämä ei ole mahdollista. Tuotevalvonnassa ei hyväksytä ennakkoon tuotteita tai arvioida dokumentteja, vaan Tukesin roolina on varsinaisen pistokoeluontoisen markkinavalvonnan lisäksi antaa vain tulkinta-apua lainsäädännöstä ja ohjata löytämään oikeat tietolähteet. Tuotteiden vaatimustenmukaisuuden varmistaminen on yritysten vastuulla, ja voit halutessasi käyttää siinä tukena kaupallisia toimijoita, kuten testauslaitoksia.