Vaaralliset aineet ajoneuvoissa (ELV)

Ajoneuvoissa on rajoitettu tiettyjen raskasmetallien käyttöä. ELV (End of Life Vehicles) -lainsäädännön tarkoituksena on vähentää ajoneuvoista peräisin olevia jätteitä, sekä tehdä romuajoneuvojen uudelleenkäyttö, kierrätys ja muu hyödyntäminen ympäristöystävällisemmäksi. 

Tukes valvoo markkinoille saatettavien ajoneuvojen sekä niiden materiaalien ja osien eräiden vaarallisten aineiden rajoitusten noudattamista. Markkinoille saattamisella tarkoitetaan tuotteen asettamista ensimmäistä kertaa saataville EU:n markkinoilla.

Lisäksi Tukes valvoo ajoneuvon osien ja materiaalien koodausstandardien käyttövelvollisuuden sekä uusien ajoneuvotyyppien purkamistietojen laatimis- ja julkaisuvelvoitteiden noudattamista.

ELV:n soveltamisala

Ajoneuvot sekä niiden osat ja materiaalit kuuluvat ELV:n soveltamisalueeseen.

ELV-lainsäädäntö määrittää ajoneuvoksi seuraavaa:

  • moottoriajoneuvot ja niiden perävaunut sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitetut järjestelmät, komponentit ja erilliset tekniset yksiköt (M1- tai N1-luokan ajoneuvo)
    • henkilöauto, jossa kuljettajan istuinpaikan lisäksi enintään kahdeksan istuinpaikka
    • moottoriajoneuvo, jonka kokonaismassa on enintään 3,5 tonnia
  • moottorikäyttöinen kolmipyörä (L5e-luokan ajoneuvo
    • alle 1000 kg painava kolmipyörä, jonka käyttövoimana on joku seuraavista:
      • sisäinen polttomoottori
      • ulkoinen polttomoottori, turbiinimoottori tai kiertomäntämoottori
      • paineilmalla toimiva moottori
      • sähkömoottori
      • joidenkin edellä listattujen käyttövoimien yhdistelmä

Ajoneuvoksi katsotaan esimerkiksi 

  • Henkilöautot
  • Pakettiautot (paino max. 3,5 tonnia, korkeintaan kuskin istuinpaikka + 8 istuinpaikkaa)

ELV:n soveltamisalan ulkopuolelle jäävät: 

  • Sähköpyörät
  • Sähköpotkulaudat

Rajoitetut aineet

Rajoitukset koskevat seuraavien aineiden käyttöä ajoneuvoissa, niiden materiaaleissa ja osissa. 

  • Lyijy
  • Kadmium
  • Kuudenarvoinen kromi
  • Elohopea

Sallitut enimmäispitoisuudet:

  • Kadmium 0,01 p-%
  • Kaikki muut aineet 0,1 p-% 

Enimmäispitoisuudet ovat vaarallisten aineiden suurimmat sallitut pitoisuudet homogeenisessä materiaalissa.


Huomioitavaa aineiden rajoitusten osalta:
-    Vaarallisten aineiden rajoitusta ei sovelleta 1.7.2003 jälkeen markkinoille saatettuihin varaosiin, joita käytetään ennen 1.7.2003 markkinoille saatettuihin ajoneuvoihin. Tätä ei kuitenkaan sovelleta pyörien tasapainoihin, sähkömoottoreiden hiiliharjoihin eikä jarruhihnoihin.
 

Poikkeukset ja merkintävaatimukset

Komissio on sallinut tietyissä käyttötarkoituksissa rajoitettujen aineiden käytön. Poikkeukset löytyvät Valtioneuvoston asetuksessa romuajoneuvoista sekä vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta ajoneuvoissa (123/2015) liitteessä 1. Liitteessä 1 säädetään myös, milloin tällaiset materiaalit ja osat on merkittävä tai tehtävä muutoin tunnistettavaksi.

Merkintävaatimusesimerkkejä lyijylle:

Materiaalit ja osat Poikkeuksen soveltamisala ja soveltamisen päättymisaika Merkittävä tai tehtävä muutoin tunnistettavaksi
Lyijy suurjännitejärjestelmien akuissa, joita käytetään ainoastaan M1- ja N1-luokan ajoneuvojen käyttövoimana   Ennen 1.1.2019 tyyppihyväksytyt ajoneuvot ja niiden varaosat

  Merkittävä.

Lyijy sellaisten akkusovellusten akuissa, jotka eivät sisälly yllä olevaan kohtaan  -   Merkittävä.
Tärinänvaimentimet Ennen 1.1.2016 tyyppihyväksytyt ajoneuvot ja niiden varaosat   Merkittävä.

Koodausstandardit ja purkamistiedot

Tuottajan sekä materiaalien ja laitteiden valmistajan on käytettävä ajoneuvon osien ja materiaalien merkitsemisessä alla olevia koodausstandardeja. Koodausstandardeilla helpotetaan uudelleenkäytettäviksi ja hyödynnettäviksi soveltuvien ajoneuvon osien ja materiaalien tunnistamista. 

Tuottajalla tarkoitetaan valmistajaa, maahantuojaa tai sitä, joka toimittaa maahan ajoneuvoja kotimaisen käyttäjän nimissä. Maahantuojalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka saattaa tuotteen EU-alueelle. 
 

Koodausstandardit  

  1. Standardin mukaiset merkinnät ja luokitukset osien ja materiaalien painon ollessa yli 100 grammaa: 
  • ISO 1043-1 Muovit - Lyhenteet. Osa 1: Peruspolymeerit ja niiden ominaisuudet
  • ISO 1043-2 Muovit - Lyhenteet. Osa 2: Täyte- ja lujiteaineet
  • ISO 11469 Muovit - Muovituotteiden tunnistaminen ja merkintä


2.    Standardin mukaiset merkinnät ja luokitukset elastomeeristä valmistetuissa osissa ja materiaaleissa painon ollessa yli 200 grammaa:

  • ISO 1629 Kumit ja lateksit - Nimikkeistö. Tätä nimikkeistöä ei kuitenkaan sovelleta renkaiden merkitsemiseen

Purkamistietoihin liittyvät tuottajan velvollisuudet

  • Laadittava ja julkaistava kunkin uuden ajoneuvotyypin purkamistiedot kuuden kuukauden kuluessa ajoneuvon saattamisesta ensi kertaa markkinoille.
  • Asetettava purkamistiedot esikäsittelylaitoksen käyttöön käsikirjojen tai elektronisten välineiden muodossa. Tiedoista on käytävä ilmi ajoneuvojen osat ja materiaalit sekä vaarallisten aineiden sijainti ajoneuvossa.
  • Toimitettava esikäsittelylaitosten käyttöön niiden pyynnöstä tiedot, jotka koskevat uudelleen käytettävissä olevien osien purkamista, varastointia ja testausta. Kaupallisen tai teollisen tietosuojan piirissä olevia tietoja ei tarvitse toimittaa.

Tuottajavastuu

Romuajoneuvot kuuluvat tuottajavastuun piiriin. Tuottajavastuu tarkoittaa sitä, että tuotteiden valmistajat, maahantuojat ja etämyyjät sekä pakkaajat vastaavat tuotteidensa jätehuollon järjestämisestä ja kustannuksista. Tuottajavastuuseen liittyvät asiat on Suomessa keskitetty Pirkanmaan ELY-keskukselle.