Usein kysyttyä sähkötöistä ja sähköasennuksista

Kiinteisiin sähköasennuksiin sekä sähkölaitteiden korjaukseen kohdistuvia sähkötöitä saavat yleensä tehdä vain ne sähköalan ammattilaiset, joilla on oikeus tehdä näitä töitä. Keskeisin vaatimuksista on turvallisuudesta vastaava töiden johtaja, jolla on oltava toiminta-alueen kattava pätevyystodistus. Toiminnasta on myös tehtävä ilmoitus Tukesin rekisteriin.

Tavallisena sähkönkäyttäjänä saat tehdä ainoastaan tiettyjä vähäisiä töitä, jos varmasti osaat tehdä ne oikein ja olet riittävästi perehtynyt työhön liittyviin ohjeisiin ja sähköturvallisuuteen.

Tällaisia töitä ovat esimerkiksi

• asunnon sulakkeen vaihtaminen
• valaisimen liittäminen katossa olevaan "sokeripalaan"
• sähkölaitteen rikkoutuneen pistotulpan, johdon ja johdossa olevan välikytkimen vaihtaminen
• yksivaiheisen jatkojohdon valmistaminen ja korjaaminen
• pistorasian ja valaisinkytkimen kannen irrottaminen ja kiinnittäminen esim. tapetoinnin ajaksi
• enintään 50 voltin vaihtojännitteisiin tai 120 voltin tasajännitteisiin sähköasennuksiin tai -laitteisiin kohdistuvat työt, esimerkiksi kyseisen jänniterajan alle jäävät aurinkopaneeliasennukset. Katso myös Kodin sähköturvallisuus.

Sähköasentajana saat tehdä oman tai lähisukulaisesi hallinnassa olevan asunnon tai asuinrakennuksen sähköasennustyöt, kun haet henkilöarviointilaitokselta (Seti Oy) kelpoisuustodistuksen. Kelpoisuustodistuksen saamisen edellytyksistä on kerrottu tarkemmin Seti Oy:n verkkosivuilla. Lähisukulaisella tarkoitetaan puolisoa sekä omia tai puolison lapsia, vanhempia ja isovanhempia.

Rakennetulle sähkölaitteistolle on tehtävä aina käyttöönottotarkastus, josta huolehdit asentajana itse. Sen lisäksi sinun on huolehdittava siitä, että sähköturvallisuuslain (1135/2016) mukainen valtuutettu tarkastaja tai valtuutettu tarkastuslaitos tekee sähkölaitteistolle varmennustarkastuksen.

Lisätietoa tarkastustoiminnasta

Pätevyystodistus ei itsessään oikeuta tekemään kuin vähäisen kertaluontoisen sähkötyön. Mikäli haluat tehdä sähkötöitä laajemmin, sinun on tehtävä sähkötöiden aloittamisesta ilmoitus Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle, katso asiointiohjeet.

Pätevyystodistusta haetaan pätevyydenarviointilaitos Seti Oy:ltä. Todistusta on haettava tutkintotodistuksen voimassaoloaikana (5 vuotta tutkinnon suorittamisesta).

Sähköalan vastuuhenkilönä Suomessa toimivalla henkilöllä on oltava suomalainen pätevyystodistus. Suomessa pätevyystodistuksen myöntää Seti Oy ja sen saaminen edellyttää hyväksytysti suoritetun sähköturvallisuustutkinnon lisäksi soveltuvaa sähköalan koulutusta ja riittävää todennettua työkokemusta.

Sähköturvallisuustutkinnon voi Suomessa suorittaa ainoastaan suomen tai ruotsin kielellä. Myös tutkintotilaisuudessa käytettävä materiaali on pääsääntöisesti olemassa vain suomeksi ja ruotsiksi. Ulkomailla hankitun sähköalan pätevyystodistuksen perusteella on kuitenkin mahdollista saada vastaava suomalainen pätevyystodistus. Tällaisissa tapauksissa on otettava yhteys pätevyydenarviointilaitokseen (Seti Oy).

Tukesin rekisteröimät toiminnanharjoittajat löytyvät toiminnanharjoittajarekisteristä.

Aiemmin toiminnanharjoittajat saivat erillisen asiakasnumeron (Tukes-numero), joka löytyy ilmoitusvahvistuksesta, jonka Tukes on lähettänyt tehtyäsi ilmoituksen sähkötöistä. Numeron voit tarkistaa myös Tukesin rekisteristä. 

Asiakasnumeron käytöstä ollaan luopumassa ja tulevaisuudessa rekisteröinnissä käytetään vain Y-tunnusta, mikä helpottaa myös sähköalan toimijoiden asiointia muille tahoille. Yksityishenkilöt, joilla ei ole Y-tunnusta, rekisteröidään nimen perusteella.

Rekisterissä kaikki sähköasennustöistä ilmoituksen tehneet (S1, S2, A, B, C), näkyvät toimintaoikeudella A (=asennustyöt), riippumatta urakointiryhmästä. Laitekorjaustöitä tekevät (S3 tai D) näkyvät toimintaoikeudella L (=laitekorjaus).

Ryhmän S3 pätevyystodistus on työalueeltaan ns. laitekorjauspätevyys. 
S3 pätevyystodistuksella saa: 
-    irrottaa paikaltaan ja kiinnittää uudelleen alle 1000V:n sähkölaitteen
-    vaihtaa rikkoontuneen sähkölaitteen tai -kalusteen uuteen 
-    asentaa yksittäisen ryhmäjohdon laitetta tai laitekokonaisuutta varten, jos ei muuta keskuksen rakennetta. Esimerkki: saa asentaa ryhmäjohdon keskukselta tai asennusrasialta vaikkapa ilmalämpöpumppua tai nosto-ovea varten.

S3 pätevyystodistuksella ei saa:
-    rakennusten laajoja sähköasennuksia
-    tehdä sähkötöitä, joissa joudutaan asentamaan useita sähkölaitteita ja kaapeleita asennuskokonaisuudeksi. 

Ilmalämpöpumppuja asentavalla toimijalla on soveltuvan kylmälaitepätevyyden lisäksi useimmiten oltava myös oikeus sähkötöihin. Ilman oikeutta sähkötöihin voi ilmalämpöpumpun asentaa ja sähköistää pistotulppaliitäntäisenä olemassa olevasta pistorasiasta.

On kuitenkin huomioitava, että ilmalämpöpumppu on maadoitettava laite, joten sitä ei voi sähköistää maadoittamattomasta pistorasiasta. Siksi useisiin vanhempiin rakennuksiin on ilmalämpöpumppua varten asennettava maadoitettu pistorasia tai kiinteä sähkönsyöttö turvakytkimineen.

Jos ilmalämpöpumppua syötetään pistorasiasta, edellyttävät useat ilmalämpöpumppuvalmistajat asennusohjeissaan syöttävän pistorasian vikavirtasuojausta. Vikavirtasuojattuja pistorasioita ei vanhemmissa rakennuksissa kuitenkaan aina ole, joten lämpöpumpun asennus saattaa edellyttää muutoksia sähköasennuksiin.

Pumpun asennuksen edellyttävät muutostyöt tai lisäykset rakennuksen sähköistykseen, esimerkiksi sähkönsyötön, turvakytkimen, pistorasian tai vikavirtasuojan lisäys edellyttävät aina asentavalta toimijalta vähintään S3-ryhmän oikeutta sähkötöihin.

Aurinkosähköjärjestelmiä asentavalla ja niitä verkkoon liittävällä toimijalla on yleensä oltava oikeus sähkötöihin.

Aurinkosähköjärjestelmä muodostaa invertteristä (vaihtosuuntaaja), kojeista, kaapeleista ja paneeleista koostuvan asennus- ja johtojärjestelmäkokonaisuuden, jollaisia asentavilla toimijoilla on yleensä oltava sähkötöihin vähintään S2-ryhmän oikeus. Ilman oikeutta sähkötöihin voi asentaa vain pienoisjännitteisiä (max. 50 VAC tai 120 VDC) aurinkosähköjärjestelmiä, joita käytetään mm. matkailuajoneuvoissa ja veneissä.

Aurinkosähköjärjestelmäkokonaisuuden vaatimustenmukaisuudesta vastaa järjestelmän asentava toiminnanharjoittaja. Asennuksen haltijalle on laadittava ja luovutettava koko järjestelmäkokonaisuuden kattava käyttöönottotarkastuspöytäkirja, jolla urakoitsija vakuuttaa, että asennus ja käyttöönottotarkastus on tehty niitä koskevien standardien mukaan (SFS 6000, SFS-EN 62446-1).

Toiminnanharjoittajan sähkötöiden johtajan on huolehdittava siitä, että aurinkosähköjärjestelmiä asentavilla henkilöillä on tehtävään riittävä opastus ja koulutus. 

Öljylämmitysalan asennus-, korjaus- ja huoltoliikkeen palveluksessa on oltava

• sähkötöiden johtaja, jolla on vähintään sähköpätevyys 3 ja
• öljylämmityssäädösten (VNa 558/2012) edellyttämän pätevyystodistuksen omaava vastuuhenkilö.

Vastuuhenkilönä voi olla myös yksi henkilö, jolla on molemmat pätevyydet.

Vastuuhenkilönä voi toimia myös henkilö, jolla on ennen 1.9.1996 annettu LL-ryhmän öljylämmitysalan pätevyystodistus.

Öljylämmitysalan pätevyystodistukset myöntää Lämmitysenergia Yhdistys.

Toiminnan aloittamisesta on tehtävä ilmoitus Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle.

Tavalliselle sähkönkäyttäjälle sallittuja pienimuotoisia sähkötöitä ovat pienoisjännitteisiin (nimellisjännite vaihtojännitteellä enintään 50 V tai tasajännitteellä enintään 120 V) laitteistoihin kohdistuvat sähkötyöt, samoin kuin omaan käyttöön rakennettujen sähkölaitteiden korjaaminen, jos tämä liittyy sähköalan harrastustoimintaan.

Laitteen (esim. tietokone) piirikortin tai vastaavan osan voit vaihtaa tai lisätä ilman sähkötyöoikeuksia. Myös erilliskoteloidun virtalähteen voit vaihtaa. 

Huomioi mm. nämä:

• komponenttien sopivuus käyttötarkoitukseensa
• sähköisten liitosten luotettavuus ja yhteensopivuus
• laitteen verkko-osan kuormitettavuus ei saa ylittyä
• EMC-ominaisuuksien (sähkömagneettinen yhteensopivuus) tulee pysyä hyväksyttävinä. 

Jos et ole täysin varma toimenpiteiden vaikutuksesta sähköturvallisuuteen, anna työt sähköalan ammattihenkilöiden tehtäväksi.

Sähkölaitteiden valmistus ei vaadi ilmoitusta Tukesin rekisteriin, mutta niiden huolto- ja korjaustoiminnasta tulee tehdä ilmoitus.

Valmistajan pitää varmistaa, että laitemalli täyttää sekä sähköturvallisuus- että sähkömagneettisen yhteensopivuuden vaatimukset. Sarjatuotannolle tulee tehdä laadunvarmistus: jokaisen valmistetun laiteyksilön tulee täyttää vaatimukset.

Laitteessa pitää olla CE-merkki, joka osoittaa, että laite on sitä koskevien direktiivien vaatimusten mukainen. Valmistaja laatii kirjallisen vaatimustenmukaisuusvakuutuksen. Vakuutuksessa tulee mainita laite, sen valmistaja ja varmistuksessa käytetyt standardit tai muut asiakirjat.

Voit pyytää mallin vaatimuksenmukaisuusvakuutuksesta, puhelin 029 5052 000.

Sama henkilö saa olla nimettynä enintään kolmen toiminnanharjoittajan sähkötöiden johtajaksi samanaikaisesti.

Sähkötöiden johtajalla on oltava toiminta-alueen kattava pätevyystodistus.

Sähkötöiden johtajan on oltava sähkötöitä tekevän yrityksen palveluksessa. Palveluksessa ololla tarkoitetaan työ- tai virkasuhdetta (palkkasuhde). Myös yrityksen johtaja tai vastuunalainen yhtiömies voi tulla kyseeseen, jos hänellä on organisatoriset edellytykset hoitaa tehtäviään ja kiinteä kosketus sähkötöihin. Sähkötöiden johtajuutta ei voida hoitaa toiminnanharjoittajien välisellä toimeksiantosopimuksella.

Lain vaatimuksella halutaan varmistaa, että sähkötöiden johtajan asema organisaatiossa antaa tosiasialliset mahdollisuudet tehtävien hoitamiseen ja että hänellä on riittävä kosketuspinta töiden suorittamiseen.

Sähkötöissä vuokratyövoiman käyttö on mahdollista ja alalla yleistä. Työvoiman vuokraajalla on oltava toiminta-aluettaan vastaava oikeus sähkötöihin. Vuokralle antajalta tätä ei edellytetä, koska vuokratut työntekijät tekevät töitä vuokraajan työnjohdon suorassa alaisuudessa ja valvonnassa samoin kuin vuokraajan omatkin työntekijät. Vuokraajan sähkötöiden johtajan on huolehdittava myös vuokrattujen työntekijöiden ammattitaidon varmistamisesta ja opastuksesta. 

Jos työ annetaan toisen tehtäväksi kokonaisuudessaan omana suoritteenaan (esim. aliurakkana), aliurakoitsijalla on oltava työtä vastaava oikeus sähkötöiden tekemiseen ja siis nimettynä oma sähkötöiden johtaja.

Säädökset: Sähköturvallisuuslaki (1135/2016) 58 §

Edellytyksenä sähkötöiden tekemiselle on, että käytössä on toiminnan kannalta tarpeelliset työvälineet sekä sähköturvallisuutta koskevat säännökset.

• Yleiset asennustyövälineet ja tarpeelliset mittalaitteet, kuten: 
  • yleismittari 
  • eristysresistanssin mittauslaite
  • pihtiampeerimittari
  • vaihejärjestyksen ilmaisin 
  • suojamaadoituspiirien kunnon toteamiseen soveltuvat mittalaitteet
  • vikavirtasuojien toiminnan testaamiseen soveltuva mittalaite (EN 61557-6)
  • oikosulkuvirran määrittämiseen soveltuvat mittalaitteet (vain ryhmäjohtoalueen tai laajemmissa töissä)
  • jännitteenkoetin

Asennustestereissä on useita em. mittausominaisuuksia, mutta jännitteenkoettimen on joka tapauksessa oltava erillinen laite.

• Toiminnan kannalta tarpeelliset Tukes-luettelossa S10 (Sähkölaitteistojen turvallisuutta ja sähkötyöturvallisuutta koskevat) ilmoitetut standardit ja julkaisut sekä muut tarpeelliset julkaisut.

Sähkölaitekorjaamoille on asetettu erityisiä vaatimuksia standardissa SFS 6000-8-803. Ennen 1.1.2003 käyttöönotetuissa korjaamoissa voidaan soveltaa asennusvaatimusten osalta Sähkötarkastuskeskuksen tiedonantoa T49-84.

Ensiksi sinun on suoritettava vähintään sähköturvallisuustutkinto 3. Sen jälkeen voit hakea pätevyystodistusta henkilöarviointilaitokselta (SETI Oy). Ennen sähkötöiden aloittamista sinun on tehtävä ilmoitus sähkötöistä Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle. Kopio pätevyystodistuksesta on liitettävä ilmoitukseen.

Tutkintovaatimukset ja tutkinnon järjestäjät löydät Tukesin sähköturvallisuustutkintoja koskevalta verkkosivuilta.

Sähkölaitekorjaamolla on oltava kiinteä toimipiste. Korjaamoille on erityisiä teknisiä vaatimuksia standardissa SFS 6000-8-803. Näitä ovat esimerkiksi kosketus- ja vikasuojaukseen sekä erottamiseen ja hätäkytkentään liittyvät vaatimukset. Ennen 1.1.2003 käyttöönotetuissa korjaamoissa voidaan soveltaa asennusvaatimusten osalta Sähkötarkastuskeskuksen tiedonantoa T49-84.

Onnettomuudesta/tapaturmasta ilmoittamisesta on säädetty eri toimialojen lainsäädännössä, esimerkiksi sähköturvallisuuslaissa (1135/2016) ja laissa vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta (390/2005).

Voit ilmoittaa onnettomuus-/tapaturmatietoa Tukesiin, vaikkei laki velvoittaisikaan sinua. Näin Tukesille muodostuu suomalaisten arjen turvallisuudesta kattavampi käsitys, jota se voi hyödyntää onnettomuuksien ennaltaehkäisyssä.

Tukesin onnettomuusilmoituslomakkeet

Jos laitos- tai kaivosonnettomuus on erittäin vakava, ota yhteyttä Tukesiin puhelimitse heti, kun se turvallisuuden kannalta on mahdollista.

Tukesille tulee paljon kysymyksiä sähköasennuksiin liittyvistä teknisistä yksityiskohdista. Tukes ei kuitenkaan lähtökohtaisesti ole taho, joka määrittelee asennuksen määräystenmukaisuuden tai antaa puhelin- tai sähköpostikeskustelun tai valokuvan perusteella lausunnon asennuksen teknisiin yksityiskohtiin liittyen. Tällaisissa kysymyksissä on syytä kääntyä valtuutettujen tarkastajien tai tarkastuslaitosten puoleen.

Sähkötöiden tekijän on tehtävä asennustöilleen työhön kuuluvana yksityiskohtainen käyttöönottotarkastus. Näin varmistetaan, että asennustyö on käyttöön otettaessa ja toiselle luovutettaessa turvallinen ja määräysten mukainen. Tarkastuksesta on laadittava käyttöönottotarkastuspöytäkirja. Allekirjoitettu pöytäkirja luovutetaan sähköasennusten haltijalle. Vähäisistä töistä ei tarvitse tehdä pöytäkirjaa, mutta tarkastuksen mittaustulokset on tarvittaessa luovutettava sähköasennusten haltijalle. Vähäisiä töitä ovat esimerkiksi yksittäisten sulakkeiden suojaamien virtapiirien muutostyöt ja kojeiden lisäykset silloin, kun ne eivät muodosta laajempaa kokonaisuutta.

Jos asennustyö on laaja, esimerkiksi suojaavan sulakkeen koko on yli 35 A, sähkötöiden tekijän on huolehdittava käyttöönottotarkastuksen tekemisen lisäksi varmennustarkastuksen tilaamisesta ja teettämisestä. Varmennustarkastuksen tekee valtuutettu tarkastaja tai valtuutettu laitos. Myös tästä tarkastuksesta laadittu pöytäkirja pitää luovuttaa sähköasennusten haltijalle.

Varmennustarkastusta ei kuitenkaan tarvitse teettää enintään kahden asuinhuoneiston asuinrakennukselle eikä sen muutostöille.

Voit sopia varmennustarkastuksen tilaamisesta, varmennustarkastajasta ja maksajasta, kun teet urakkasopimusta. Jos muuta ei ole sovittu, sähköurakoitsija on velvollinen huolehtimaan asiasta. Voit tilata vapaaehtoisen tarkastuksen haluamassasi laajuudessa sellaisellekin sähköasennustyölle, jolle ei säädösten perusteella vaadita varmennustarkastusta. Tarkastuksen voit myös tilata esimerkiksi silloin, jos olet ostanut asunnon ja epäilet sen sähköasennusten turvallisuutta.

Asuinrakennuksia lukuun ottamatta kaikkien muiden rakennusten ja ulkoalueiden sähköasennukset on tarkastettava käyttöönoton jälkeen määräajoin, jos suojaavien sulakkeiden koko on yli 35 A. Tarkastettavia kohteita ovat esimerkiksi useimmat liike- ja teollisuusrakennukset, julkiset rakennukset, laajat yleisten paikkojen sähköasennukset sekä monet maatilojen tuotantorakennukset. Myös asuinrakennusten osana olevat sulakerajan ylittävät liiketilat tai muut vastaavat tilat on tarkastettava.

Määräaikaistarkastuksia tekevät tarkastusalan ammattilaisina toimivat valtuutetut tarkastajat ja tarkastuslaitokset.

Määräaikaistarkastusten enimmäisväli on muutoin 10 vuotta, mutta jakeluverkon haltijan sähköverkoille tarkastus on tehtävä 5 vuoden välein. Sähköasennuksen haltijan on huolehdittava tarkastuksen tilaamisesta.

Katso myös Kiinteistöjen sähkökunnossapito ja määräaikaistarkastukset.

Sähköturvallisuuslain 1135/2016 47 §:n mukaan sähkölaitteiston haltija (yleensä omistaja) on lähtökohtaisesti vastuussa sähköasennusten turvallisuudesta ja siitä, että havaitut viat ja puutteet poistetaan riittävän nopeasti. Tukesin toimivaltaan eivät kuulu yksityisoikeudelliset riitatapaukset eikä korvausvastuiden määrittäminen. Neuvontaa tällaisissa asioissa saat Kilpailu- ja kuluttajavirastosta.

Kylpyhuoneiden sähköasennuksille on asetettu erityisvaatimuksia, joiden tarkoituksena on suojata sähkön käyttäjiä sähköiskulta ja sähkölaitteita vedeltä. Erityisvaatimuksia ovat muun muassa vaatimukset vikavirtasuojauksesta, sähkölaitteiden suojaetäisyydet suihkuun ja ammeeseen sekä sähkölaitteiden kotelointiluokat.

Kun suunnittelet sähköasennuksia, sinun on hyvä tietää perusasioita asennusvaatimuksista, vaikka varsinaisen asennustyön tekeekin sähköalan ammattilainen. Näin voit jo omissa suunnitelmissasi ja valaisinhankinnoissasi ottaa vaatimuksia huomioon. Lisätietoa kylpyhuoneiden sähköasennusten teknisistä vaatimuksista

Sähkötyöt on aina teetettävä Tukesin rekisterissä olevilla ammattilaisilla. Huolellinen ammattilainen takaa asennusten turvallisuuden. Omia virityksiä ei saa eikä kannata tehdä: niistä voi aiheutua hengenvaara.

Muista sähkölaitteiden oikea käyttö.

Laitteiden oikea sijoittelu ja huolellisuus viimeistelee kylpyhuoneen sähköturvallisuuden:

• Järjestä hiustenkuivaajille, kihartimille ja sähköparranajokoneille sellainen hyvä säilytyspaikka, etteivät ne missään oloissa pääse putoamaan veteen.
• Muista irrottaa laitteen johto pistorasiasta heti käytön jälkeen.
• Opeta nuorille ja lapsille, ettei radioita ja cd-soittimia pidä tuoda kylpyammeen reunoille tai suihkun läheisyyteen. Koko perhe on syytä opastaa käyttämään oikein ja turvallisesti kylpyhuoneen sähkölaitteita.

Sähköasennusmääräykset eivät pääsääntöisesti ole takautuvia. Maadoittamattomia pistorasioita on 1990-luvulle asti saanut asentaa kuiviin tiloihin niin sanottuihin vaarattomiin käyttöolosuhteisiin, eli esimerkiksi asuntojen makuu- ja olohuoneisiin.

Jos maadoittamattomat pistorasiat ovat olleet asennuksen alkuperäisenä rakennusajankohtana sallittuja eikä asennusolosuhteisiin ole tullut muutoksia, maadoittamattomia asennuksia voi edelleen turvallisesti käyttää. Myös rikkoutunut maadoittamaton pistorasia voidaan tällaisessa tilassa vaihtaa vastaavaan ehjään.

Pistorasioiden muuttaminen maadoitetuiksi ja vikavirtasuojatuiksi parantaa asennuksen turvallisuustasoa. Jos vanhaan kohteeseen halutaan tehdä tällainen laajempi muutos, on johdotus ja sähkökeskuskin usein uusittava samalla. Pelkkien pistorasioiden vaihtaminen maadoitettuihin ei pääsääntöisesti ole mahdollista eikä sallittua, koska maadoittamattomista asennuksista yleensä puuttuu erillinen suojamaadoitusjohdin. Putkittamalla tehdyissä uppoasennuksissa johdotuksen uusiminen onnistuu usein suhteellisen pienellä vaivalla, mutta esimerkiksi putkettomana tai pintaan asennetun sähköjärjestelmän johdotuksen uusiminen on huomattavasti työläänpää.

Pistorasioiden asennusvaatimuksissa on ollut eräitä eroja asennuksen valmistumisajankohdasta riippuen. Yleissääntönä kaikenikäisille asennuksille voidaan kuitenkin pitää nykyisen standardin vaatimuksia, joiden mukaisesti pistorasia on

• oltava rakenteeltaan turvapistorasia, (ns. lapsisuojattu pistorasia, jossa on sulkulevyt reikien lisäsuojana) tai
• asennettuna vähintään 170 cm:n korkeuteen tai
• asennettuna lukittuun koteloon tms. tilaan.

Useimmat paikoitusalueiden autonlämmitystolpat eivät täytä kumpaakaan kahdesta ensin mainitusta vaatimuksesta, joten kotelot on pidettävä lukittuina. Auton liitäntäjohtoa ei saa jättää tolppaan kiinni silloin, kun se ei ole kytkettynä autoon, koska tällöin kotelon lukinta käytännössä ohitetaan. Erityisen vaarallista on jättää johto roikkumaan kulkuväylille ja alueilla, joissa lunta aurataan koneilla tai joissa pikkulapset saattavat leikkiä.

Ulos asennettujen pistorasioiden täytyy olla suojakoskettimella varustettuja asennusajankohdasta riippumatta. Sähköä ei saa missään tapauksessa ottaa autonlämmitykseen eikä muuhun käyttöön rakennuksen sisältä maadoittamattomasta pistorasiasta. Suojamaadoituspiirin puuttuminen tai laittoman kaksinapaisen jatkojohtovirityksen käyttö on yksi tavallisimmista syistä pihapiirin kuolemaan johtaneille sähkötapaturmille. Vuonna 1997 päättyi siirtymäkausi, jonka jälkeen asennettujen ulkopistorasioiden on oltava suojattuna ylivirtasuojan (sulake, johdonsuoja-automaatti) lisäksi vikavirtasuojakytkimellä. Vikavirtasuojakytkimen toiminta on tarkastettava määräajoin sen testipainikkeesta.

Perusvaatimus on, ettei jatkojohtoa kytketä pistorasiaan, jota ei ole tarkoitettu tällaiseen käyttöön. Maadoittamattomasta sisätilan pistorasiasta ei koskaan saa ottaa syöttöä ulkotilaan. Turvallisinta on käyttää aina vikavirtasuojattua ulkopistorasiaa tai pistorasiaan asennettavaa ulkokäyttöön tarkoitettua vikavirtasuojakytkintä. Muita huomioon otettavia asioita ovat:

• Älä käytä muovieristeisiä johtoja kylmällä säällä ulkona. Muovi kovettuu ja haurastuu pakkasessa.
• Ennen vuotta 1997 asennetuissa ulkopistorasioissa ei välttämättä ole vikavirtasuojaa. Käytä tällöin lisäsuojana erillistä pistorasiaan asennettavaa tai jatkojohdossa olevaa vikavirtasuojakytkintä.
• Älä käytä halkeilleita tai muuten rikkinäisiä jatkojohtoja. Jatkojohtojen on oltava roiskevedenpitäviä (pistorasiassa läppäkansi), jos ne ovat alttiina vedelle esim. sateella.

Perinteiset lyijyakut, mm. ajoneuvoakut ja vapaa-ajan akut 

Akut on sijoitettava riittävästi suojattuun tilaan. Sijoittelussa on huomioitava ulkoiset vaarat akun mekaanisen vaurioitumisen ja sähköiskuvaaran kannalta.  Akut on pyrittävä sijoittamaan esimerkiksi kaappeihin tai koteloihin siten, että niistä ei aiheudu sähköiskun vaaraa eivätkä akuston navat voi tahattomasti joutua oikosulkuun ja aiheuttaa tulipaloa. Tilassa on oltava riittävä ilmanvaihto lataamisessa syntyvien räjähtävien kaasujen aiheuttaman vaaran välttämiseksi.

Uudemman sukupolven litiumioniakustot, ns. kotiakut  

Kotiakut ovat normaalisti valmiita sähkötuotteita ja ohjeiden mukaan käytettyinä turvallisia. Sähköasennuksia koskevissa määräyksissä kotiakkujen sijoitukselle ei ole kotelointiluokan (suojaus mm. sisään tunkeutuvilta vierailta esineiltä sekä vedeltä ja pölyltä) lisäksi muita erityisvaatimuksia. Kotiakun valmistajan antamien asennus- ja käyttö ohjeiden noudattaminen on ensiarvoisen tärkeää.

Akkuasennukset paloturvallisuuden näkökulmasta 

Vaaratilanne voi syntyä, jos akustoa käytetään ohjeiden vastaisesti tai jos se esimerkiksi joutuu alttiiksi ulkoisille vaurioille. Vikatilanteessa on akun mahdollista toimia sytytyslähteenä, joka voi aiheuttaa rakennuspalon. Vaikka akku itsessään ei aiheuttaisi tulipaloa, on hyvä huomioida, että mahdollisessa tulipalotilanteessa se kuitenkin lisää palokuormaa.

Seuraavassa on esitetty joitakin pelastuslaitosten kumppanuusverkoston laatimia turvallisuussuosituksia, joita on poimittu aurinkosähköjärjestelmien paloturvallisuusohjeesta.

Tukes on osallistunut ohjeen laatimiseen sähköturvallisuusasioiden tiimoilta. Lue ohje kokonaan:  Aurinkosähköjärjestelmien_paloturvallisuusohje_S_18012023.pdf (pelastuslaitokset.fi)

Akustotiloja ei suositella sijoitettavaksi lähelle rakennuksen sisään- ja uloskäyntejä eikä tiloihin, joissa nukutaan. Pientaloissa akut suositellaan sijoitettavaksi tiloihin, jotka eivät ole asuintiloja tai niihin välittömässä yhteydessä. Tarkoituksenmukainen sijoituspaikka voisi olla esimerkiksi palo-osastoitu tekninen tila, jossa on asuintiloista erillinen ilmanvaihto. Tila tulisi järjestää sellaiseksi, ettei akkujen läheisyyteen pääse kertymään palokuormaa. Tilaan on tarkoituksenmukaista järjestää käynti suoraan ulkoa kulkematta asuintilojen kautta, erityisesti, jos tilassa on litiumioniakkuja. Tilaan on suositeltavaa sijoittaa palovaroitin.

Tulipalotilanteessa akkujen vaikean sammutettavuuden ja erittäin myrkyllisen savunmuodostuksen vuoksi tulisi kiinnittää erityistä huomiota poistumisen turvaamiseen, pelastustoiminnan mahdollistamiseen ja pelastushenkilöstön työturvallisuuteen. Lisäksi on suositeltavaa, että erillisellä sähköpääkeskukseen kiinnitettävällä merkintäkilvellä kerrotaan sähkölaitteistoon liittyvästä akustosta esim. ”LAITTEISTOSSA AKUSTO”.

Perustietoa palovaroittimia koskevista vaatimuksista, mm. sijoittamisesta ja kunnossapidosta on pelastustoimen laitteita käsittelevällä verkkosivulla. 

Kun palovaroitin on liitetty kiinteästi 230 voltin (V) sähköverkkoon, huoltotyön tekijään kohdistuvat vaatimukset riippuvat laitteen sähköisten osien kosketussuojauksesta ja liitäntätavasta. 

Jos palovaroitinta ei tarvitse irrottaa verkkoliitännästä pariston tai akun vaihtoa varten, ja varoittimen kosketussuojaus (vähintään IP 2X / IPXXB) säilyy laitteen ollessa irrotettuna asennusalustastaan, vaihtotyö ei edellytä erillistä oikeutta sähkötöihin. Työ voidaan rinnastaa sähköturvallisuuslaissa (STL 1135/2016) määriteltyihin ns. maallikkotöihin.

Jos edellä mainittu kosketussuojaus ei täyty, kun palovaroitin on irrotettuna asennusalustastaan, pariston tai akun vaihtotyön tekijän tulee olla sähköturvallisuuslaissa määritelty sähköalan ammattihenkilö (STL 1135/2016 73 §, sähkötyöturvavallisuusstandardi SFS 6002).

Muuten kiinteästi 230 voltin (V) sähköverkkoon liitetyn palovaroittimen asentamista, irrottamista, vaihtamista ja kunnossapitoa koskevat vastaavat vaatimukset kuin muitakin kiinteästi asennettuja sähkölaitteita, kuten pistorasioita tai kiinteästi liitettyjä valaisimia. Työ edellyttää yleensä toiminnanharjoittajan ilmoitusta sähkötöistä Tukesin sähköurakoitsijarekisteriin.

Sähkötöitä tekevän henkilön tulee olla kaikissa tilanteissa tehtävään perehtynyt. Hänen tulee huolehtia sähkötyöturvallisuudesta, mm. jännitteettömyydestä ja tahattoman jännitteen kytkemisen estämisestä työkohteeseen. Lisäksi hänen tulee noudattaa laitteen valmistajan laatimia ohjeita.

Tukesille tulee monia sähköasennuksiin tai sähkötöiden tekemiseen liittyviä kysymyksiä, jotka eivät kuulu Tukesin toimivaltaan. Tällaisia ovat mm.:

• riita-asiat, joissa perätään maksajaa esimerkiksi sähköasennusten loppuun saattamiselle tai asennuksissa esiintyneiden virheiden tai vikojen korjauttamiselle. Sähköturvallisuuslain mukaan sähköasennusten haltija on viime kädessä velvollinen huolehtimaan siitä, että asennuksissa olevat virheet ja puutteet korjataan. Korjaustöistä aiheutuviin kustannuksiin sähköturvallisuuslaki sen sijaan ei ota kantaa, eikä niiden määrittäminen kuulu Tukesin toimivaltaan. Yksityisoikeudellisissa riita-asioissa ja kustannusvastuiden määrittämisessä neuvoo Kilpailu- ja kuluttajavirasto.
• Sähkötöiden laskutus. Laskutusasioissa neuvoo Kilpailu- ja kuluttajavirasto.

Ammattikäyttöön tarkoitettujen koneiden ja niiden sähkölaitteistojen määräystenmukaisuutta valvoo työsuojeluviranomainen.

Katso myös verkkosivu Koneiden sähkölaitteistoja koskevat turvallisuusvaatimukset ja sähkötyöt.

Vikavirtasuojakytkin on herkkä suojalaite hengenvaaraa tai palovaaraa aiheuttavien sähköisten vikavirtojen varalle. Sitä käytetään tavanomaisen sulakesuojauksen lisänä tietyissä sähköasennuksen osissa. Kansainvälisten sähköasennusstandardien kehittymisen myötä vikavirtasuojakytkimiä on vuosien mittaan edellytetty yhä useampaan sähköasennuksen osaan.

Vikavirtasuojan käyttöä on vaadittu vuodesta 1997 lähtien uusissa sähköasennuksissa muun muassa peseytymistilojen pistorasioille ja ulkopistorasioille. Lattialämmityskaapeleiden asennuksissa vikavirtasuojakytkintä alettiin ensin käyttää peseytymistiloissa, ja myöhemmin 2000-luvun puolessa välissä se tuli pakolliseksi kaikkiin lattia- ja kattolämmityskaapeleihin ja ‑kelmuihin.

Vuoden 2007 lopulla uusittu sähköasennusstandardi edellytti vikavirtasuojakytkimiä entistä laajemmin. Suojausvaatimus laajeni tuolloin koskemaan lähes kaikkia pistorasioita huonetilasta riippumatta sekä kaikkia kylpy- ja löylyhuoneiden sähköasennuksia kiuasta lukuun ottamatta. Pistorasian suojaus voitiin jättää pois vain, jos oli kyse tietyn kiinteän laitteen (esimerkiksi jääkaappi tai astianpesukone) syöttöön tarkoitetusta pistorasiasta.

Vuoden 2012 sähköasennusstandardin mukaan ilman vikavirtasuojausta sai jättää pistorasian, joka syöttää sellaista määrättyä laitetta, jonka syötön katkeamisesta voi aiheutua suurta haittaa (esimerkiksi jääkaappi tai pakastin). Valaistusryhmiä ei vielä kyseisen standardin mukaan tarvinnut suojata vikavirtasuojalla pesu- ja saunatiloja lukuun ottamatta.

Vuoden 2018 alkupuolella käyttöön otetun asennusstandardin myötä vikavirtasuojausvaatimus laajeni koskemaan asuinrakennuksissa myös valaistusryhmiä ulkovalaistus mukaan lukien.

Vikavirtasuojakytkimen nimellisvirta on tavallisesti 30 mA, jolloin se soveltuu sekä henkilö- että palosuojaukseen. Joissain tapauksissa edellytetään palosuojaukseen soveltuvia 300 mA:n suojia.

Vikavirtasuojakytkimen laukeaminen on merkki siitä, että virtapiirissä on liian suuri vuoto- tai vikavirta. Tämä voi aiheutua yksittäisen laitteen viasta tai likaantumisesta. Laukeamisen voi aiheuttaa myös se, että piiriin on kytketty liian monta laitetta. Tällöin laitteiden yhteinen vikavirta aiheuttaa laukaisun. Vian syytä voit selvittää seuraavasti:

• Irrota vikakohteen selvittämiseksi pistotulppaliitäntäiset laitteet pistorasioista.
• Käännä vikavirtasuojakytkin takaisin ON-asentoon.
• Jos vikavirtasuojakytkin laukeaa heti uudelleen, on vika kiinteässä asennuksessa. Käänny tällöin sähköalan ammattilaisen puoleen.
• Jos vikavirtasuojakytkin pysyy ON-asennossa, jää vika pistotulppaliitäntäisten laitteiden puolelle. Liitä ne verkkoon erikseen, kukin vuorollaan. Laite, joka pistorasiaan kytkettäessä laukaisee vikavirtasuojan, on viallinen. Jos mikään yksittäinen laite ei aiheuta laukaisua, on vika mahdollisesti laitteiden määrässä.

Jo yksittäinen laite, esimerkiksi vanha pesuvesien kastelema pesukone tai muu hyvin likainen ja pölyinen sähkölaite, saattaa riittää laukaisun aiheuttamiseen. Jos normaali puhdistus ei auta, toimita laite huoltoon puhdistettavaksi ja korjattavaksi.

Turvaetäisyydet sähköverkon johdoille löytyvät täältä.

Pienjännitejohto

0,4/1 kV riippukierrejohto (AMKA) AMKA-johto on ns. riippukierrejohto, jossa mustalla muovilla eristetyt vaihejohtimet on kierretty kannatusköytenä toimivan paljaan metalliköyden ympärille. Johto on ripustettu puupylväisiin kiinnitettyjen kannattimien varaan. Johtoa käytetään pääasiassa taajamien ulkopuolella jakeluverkoissa sekä katujen, teiden ja lenkkipolkujen tms. valaistusverkoissa. Johdon korkeus maasta on yleensä vähintään 4 metriä ja tiestä 5,5 metriä. Pienjännitteisten riippukierrejohtojen varoetäisyys sekä sivuilla että alla on vähintään 0,5 metriä.

Keskijännitejohdot

20 kV avojohto 20 kilovoltin avojohto rakentuu kolmesta paljaasta metallisesta vaihejohtimesta, jotka ovat yleensä rinnakkain. Johtimet on kiinnitetty orressa oleviin eristimiin. Pylväät ovat useimmiten puuta. Johtoa käytetään pääasiassa jakeluverkkoyhtiöiden verkoissa taajamien ulkopuolella paikalliseen voimansiirtoon sähköasemien ja kuluttajamuuntajien välillä. Johdon etäisyys maasta on yleensä vähintään 5 metriä ja tiestä 6 metriä. Turvallinen työnteko edellyttää avojohtojen sivuilla vähintään 3 metrin ja niiden alapuolella vähintään 2 metrin turvaetäisyyttä.

PAS-johto, päällystetty avojohto 20 kV avojohto voidaan rakentaa myös käyttäen ohuella muovikerroksella päällystettyjä johtimia. Tällaisissa PAS-johdoissa johtimet ovat selvästi lähempänä toisiaan kuin tavallisessa 20 kV avojohdossa. PAS-johtoihin pätevät samat varoetäisyydet kuin muihinkin 20 kV johtoihin

Voimajohdot

100–400 kilovoltin avojohdot

Harustettu kaksijalkainen puupyväs	Harustamaton yksijalkainen vapaasti seisova pylväs	110 kV:n eristinketju

110–400 kilovoltin (kV) johtoja käytetään Suomen kantaverkkoyhtiö Fingridin valtakunnallisessa voimansiirtoverkossa,110 kilovoltin johtoja myös alueellisessa voimansiirrossa.

110–400 kilovoltin johtojen jännitteen voi tunnistaa eristinketjun pituudesta ja eristinlautasten lukumäärästä.

110–400 kV:n avojohdoissa on tavallisesti 3 vaihejohdinta (tai johdinparia) ja 2 ukkosjohdinta (ylimmät johdot).

110–400 kV:n johdot voi tunnistaa myös pylväiden ulkonäöstä. Taajamien ulkopuolella käytetään tavallisesti harustettuja kaksijalkaisia portinmuotoisia pylväitä.

Vapaasti seisovia yksijalkaisia ristikkopylväitä käytetään yleensä kaupunkialueilla. 110 kV:n johdon pystysuora etäisyys maasta on yleensä vähintään 6 metriä ja tiestä 7 metriä, 220 kV:n johdolla vastaavat etäisyydet ovat noin 6,5 metriä ja noin 7,5 metriä, ja 400 kV:n johdolla noin 8 metriä ja noin 9 metriä.

Maakaapelit

Sähköverkossa käytetään maakaapeleita kaikilla jännitteillä. Maakaapeleita on pääasiassa kaupunkien keskustoissa ja taajama-alueilla. Sähköyhtiöiden toimialueilla on niiden omistamia ja hallinnoimia maahan asennettuja sähkö- ja ulkovalaistusverkon maakaapeleita sekä sähköverkon ohjauskaapeleita.

Maakaapeli asennetaan vähintään 70 cm:n syvyyteen tai suojataan mekaanisesti esimerkiksi lujalla putkella. Vuosien myötä routa ja maanrakennustyöt voivat muuttaa kaapeleiden upotussyvyyttä, minkä vuoksi kaapeli kaivetaan esiin aina käsin.

Maanalaisten kaapelien sijaintitiedot ovat saatavissa osoitteesta www.johtotieto.fi tai paikallisesta sähköyhtiöstä.

Materiaalia

Raivaajan käsikirja

Känn till säkerhetsriskerna (pdf, 1,2 MB)

Hengenvaara-esite (pdf, 2,4 Mb)

Turvallinen toiminta -esitysaineisto

Käytön johtaja on nimettävä, kun haltijan sähkölaitteistoon (kiinteistöön) kuuluu suurjännitteisiä (> 1000 V) osia (laitteistoluokat 2C ja 3C), tai pienjännitteisen sähkölaitteiston liittymisteho on yli 1 600 kVA (laitteistoluokka 2D).

Käytön johtaja on nimettävä uudelle sähkölaitteistolle ja nimeämisestä on ilmoitettava Tukesille kolmen kuukauden kuluessa sähkölaitteiston käyttöönotosta.

Henkilövaihdoksen yhteydessä uuden käytön johtajan nimeäminen on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa ja tästä ilmoitus Tukesille kuukauden kuluessa.

Käytön johtajalta ei välttämättä edellytetä palvelussuhdetta laitteiston haltijaan, eikä lukumäärää ole suoraan rajoitettu. Tärkeää kuitenkin on, että hän pystyy huolehtimaan niistä tehtävistä, jotka käytön johtajalle on määrätty.

Käytön johtajana voi toimia, jos

• on laitteiston haltija tai tämän palveluksessa tai
• on sellaisen yhteisön palveluksessa, jolla on kunnossapitosopimus laitteiston haltijan kanssa tai
• laitteistoon kuuluu enintään kolme muuntamoa.

Sama henkilö voi tarvittaessa toimia laitteiston käytön johtajana ja sähkötöiden johtajana.

Käytön johtajalla on oltava toiminta-alueen kattava pätevyystodistus.

Koneiden turvallisuuteen liittyvistä asioista huolehtii sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosasto. Työsuojelupiirien tai kuntien tarkastajiin voi ottaa yhteyttä lisätietoja tarvittaessa.