Usein kysytyt kysymykset

Kyseessä voi olla yksittäinen vika paristossa, tai se voi olla jo valmiiksi "kuiva" eli vanha, jolloin se ei toimi oikein. Toinen syy voi olla, että sen kontakti oli huono paristokotelon sisällä. Yleensä paristot lämpenevät hieman niiden tehon loppuessa. Sen kuulee ja huomaa moottorin kierrosten hidastumisesta. Siinä vaiheessa on syytä vaihtaa paristo. Jos haluaa olla varma siitä, ettei paristo kuumene itsestään, voi sen poistaa laitteesta silloin kun laitetta ei käytä.

Alkaliparistot voivat alkaa vuotaa ajan myötä. Vuotava neste on kaliumhydroksidia, joka on vahvasti emäksistä ja siten syövyttävää ainetta. Kaliumhydroksidin reagoidessa paristokotelossa mahdollisesti olevien metalliosien kanssa voi muodostua vaarattomia määriä syttyvää vetykaasua, mutta normaalioloissa syövyttäviä kaasuja ei synny.

Jos vuotoa ei huomaa, pariston sisältämä laite lakkaa todennäköisesti toimimasta. Vuotavat paristot kannattaa poistaa laitteesta ja hävittää asianmukaisesti. 

Lisätietoja Tukesin verkkosivuilta
 

Jokaisella, joka asentaa ja huoltaa ilmalämpöpumppuja, tulee olla oma, henkilökohtainen kylmäalan pätevyys, ja tietojen tulee löytyä Tukesin pätevyysrekisteristä. Vastuuhenkilön tehtävä on vastata siitä, että toiminnassa noudatetaan ympäristönsuojeluvaatimuksia ja että asennus- ja huoltohenkilöstö täyttää pätevyysvaatimukset.

Sähköturvallisuuslain 56 §:n mukaan maalikoille on sallittua tehdä yksivaiheisten pistotulppien, liitosjohtojen ja jatkojohtojen asennus-, korjaus- ja huoltotöitä sekä näihin rinnastettavia töitä. Näihin rinnastetaan ilmalämpöpumpun sähkökytkennät. Eli pelkän pistotulpan laitteelle saa asentaa ja sen kytkeä pistorasiaan. Mikäli laite kytketään kiinteään sähköverkkoon, tai tuo pistorasia joudutaan lisäämään, tulee tekijällä tuolloin olla vähintään S3-oikeudet. Sähkölaitteen korjaus vaatii S3-oikeudet, mutta vanhan laitteen saa maallikkokin purkaa mikäli se on luotettavasti tehty jännitteettömäksi.
 

Ilotulitusvälineitä saa pääsääntöisesti käyttää vain uutenavuotena kuusi tuntia ennen vuodenvaihdetta ja kaksi tuntia sen jälkeen sekä erillisellä ilmoituksella, joka tehdään käyttöpaikan pelastusviranomaiselle. Joillain paikkakunnilla ilotulitteiden käyttö on sallittua myös esimerkiksi kesän päättyessä ns. huvilakauden päättäjäisissä. Tiedon sallituista ilotulitteiden käyttöajankohdista saat kuntasi järjestyssäännöistä tai kysymällä paikkakuntasi pelastuslaitokselta tai poliisilta.

 Sallittuina käyttöajankohtinakaan ilotulitetta ei kuitenkaan saa ampua seuraavissa tapauksissa:

• jos tulite ei ole ehjä
• jos tulitteen sytytyslanka ei näy kunnolla
• jos tulilanka on kastunut eikä syty kunnolla
• jos et ole aivan varma, miten tuotetta käytetään
• jos olet alaikäinen
• jos sinulla ei ole suojalaseja
• jos olet humalassa.

Pakkaa ilotulitteet kotimatkan ajaksi huolellisesti auton takakonttiin, jolloin ne eivät ole esimerkiksi lasten ulottuvilla takapenkillä. Ole erityisen huolellinen uusia patoja kuljettaessasi, sillä ne ovat entistä painavampia ja isokokoisempia. Kuljeta patatyyppisiä tuotteita aina pystyssä.

Ilotulitteita saa säilyttää samassa asuinhuoneistossa enintään viisi kiloa (pyromassan määrä). Säilytystilana pitää olla lukittu kaappi tai lukittu tila. Tilan pitää olla kuiva, eikä se saa olla normaalia huoneenlämpöä kuumempi. Ilotulitteita ei saa varastoida lähellä lämmönlähdettä, eikä avotulta saa käsitellä ilotulitepakkausten lähellä.

Lisäksi on kiellettyä säilyttää ilotulitteita ullakoilla, kellarikomerossa tai muissa yhteisissä tiloissa, joita on esimerkiksi kerrostaloissa ja rivitaloissa.

Vuodenvaihteesta käyttämättä jääneet ilotulitteet voit säilyttää näin, jolloin ne eivät mene pilalle. Ilotulitteille ei ole määrätty ”parasta ennen” -päivää.

Hätäraketteja ei saa käyttää kuin todellisessa hätätilanteessa. Niiden käyttäminen ilotulituksessa on kiellettyä. Viranomaisten luvalla järjestetään joillain paikkakunnilla kuitenkin erityisiä tilaisuuksia, joissa voidaan ampua myös hätäraketteja. Näistä tilaisuuksista kannattaa kysellä veneilyseuroilta. 

Jos ilotulite ei toimi, odota vähintään 10 minuuttia siitä, kun savuaminen on loppunut. Sen aikana ei saa lähestyä tuotetta, joka ei toiminut tai syttynyt suunnitellusti. Pidä huoli myös siitä, ettei kukaan muu mene ilotulitteen lähelle. Sopiva suojaetäisyys on tuotteessa ilmoitettu varoetäisyys. Palauta toimimaton tuote ostopaikkaan hävitettäväksi. Sitä ei saa jättää roskakatokseen tai roskalaatikkoon. Ilotulitteen myyntipaikan velvollisuus on järjestää viallisten tuotteiden vastaanotto vuodenvaihteen jälkeisinä päivinä.

Raketin rakenne

• muovinen kärkikartio
• pahvihylsy runkona
• efektipillerit (mustaruuti + värikemikaalit)
• hajotuspanos, joka levittää ja sytyttää efektit
• puukeppi lennon vakautukseen ja raketin lähetykseen
• raketin ajomoottori mustaruutia
• turvatulilanka raketin sytytykseen
• turvatulilangan suojahylsy, irrotetaan käyttöpaikalla

Ilotulitepadan rakenne

• putket pakattu pahvirasiaan
• rasian ulkopinta koristepaperia
• tulilanka padan ulkopinnassa (vihreä turvatulilanka, syttyy vain päästä)
• putken sisällä ja putkien välillä pikatulilankaa 

Yksittäisen putken rakenne

• putki
• pahvihattu
• efektiputki
• efektiruuti (värit, äänet)
• hajotuspanos (mustaruuti)
• heittopanos (mustaruuti)
• pikatulilanka (siirtää sytyttämisen seuraavaan putkeen)
• pohjakappale (puristettua savea)

Ei. Älä koskaan korjaile tai parantele ilotulitetta. Ilotulitteen ruuti ja sen apuaineet ovat herkkiä tulelle, iskulle, hankaukselle ja staattiselle sähkölle, jotka kaikki voivat sytyttää ruudin, jos ilotulitetta käsitellään esimerkiksi leikkaamalla, sahaamalla tai poraamalla.

Valmisteet ovat tehokkaita ja turvallisia käyttää, mutta osa tehoaineista saattaa ärsyttää ihoa tai silmiä. Lisäksi joissain valmisteissa saattaa olla herkistäviä aineita esim. hajusteina. Tutustu valmisteen etikettiin ja noudata aina käyttöohjeita. Jos saat oireita jostain karkotteesta, lopeta sen käyttö. 

Hyönteiskarkotteiden toimintamekanismeja ei täysin tunneta. Tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella karkotteina käytetyt kemikaalit voivat vaikuttaa monilla eri tavoin hyönteisten hajureseptoreihin. Häiriöt hajureseptoreissa puolestaan vaikuttavat hajureseptorineuroneihin, joka johtaa häiriöihin hyönteisten käytöksessä.

Höyrystimissä käytetään tehoaineina hyönteismyrkkyjä, d-alletriinia ja pralletriinia. Nämä aineet ovat hyönteisille hermomyrkkyjä. Laitteiden toiminta perustuu siihen, että hyttyset aistivat ilmassa olevan myrkyn ja pyrkivät välttämään sitä. Näiden tehoaineiden arviointi on vielä kesken EU-tasolla, joten tällä hetkellä meillä ei ole vielä tarkkaa tietoa valmisteiden käytön riskeistä muille eliöille. 

Myrkky laimenee ilmassa nopeasti, joten oletettavasti sen vaikutukset jäävät paikallisiksi. Riskit ympäristölle ovat todennäköisesti suurimmat paikoissa, joissa laitetta käytetään samassa kohdassa pitkiä aikoja yhtäjaksoisesti. Erityistä varovaisuutta kannattaa noudattaa pienten vesistöjen lähellä, sillä tehoaineet on luokiteltu erittäin vaarallisiksi vesieliöille, pitkäaikaisia haittavaikutuksia. Riskien minimoimiseksi valmisteisiin on merkitty varoituslauseet: ”Vaarallista mehiläisille” ja ” Käyttö kukkivien kasvien ja mehiläispesien lähellä kielletty”.  Huomioi myös, että Thermacell on hyväksytty käytettäväksi vain rakennusten ulkopuolella, kuten terasseilla tai pihoilla. Täten käyttö pihapiirin ulkopuolella esimerkiksi marjametsässä on kielletty.

Permetriini ei ole karkote, vaan voimakas hyönteismyrkky, joka tappaa sen kanssa kosketuksiin joutuvat hyönteiset. Permetriini on luokiteltu erittäin myrkylliseksi vesieliöille ja se aiheuttaa pitkäaikaisia haittavaikutuksia ympäristössä. Tästä syystä permetriiniä ei nykyään hyväksytä mihinkään sellaiseen käyttöön, josta se voisi kulkeutua ympäristöön. Permetriiniä sisältävät valmisteet ovatkin yleensä vain sisäkäyttöön hyväksyttyjä valmisteita. Jos permetriinillä käsittelee esimerkiksi vaatteita, sateessa tai pesukoneesta viemäristön kautta kemikaalia joutuu vesistöön. Tämä on ympäristölle erittäin haitallista ja lisäksi lainvastaista: Suomessa ei ole yhtäkään permetriinivalmistetta, joka olisi hyväksytty ulkoiluvaatteiden käsittelyyn. 

Permetriini on yksi hyönteismyrkyissä käytetty biosidinen tehoaine. Biosidivalmisteiden myyntiä ja käyttöä säädellään EU:ssa biosidiasetuksella 528/2012. Siinä on omia vaatimuksia myös biosideilla käsitellyille esineille.

Permetriini on luokiteltu erittäin myrkylliseksi vesieliöille ja se aiheuttaa pitkäaikaisia haittavaikutuksia ympäristössä. Lisäksi permetriini on luokiteltu ihoa herkistäväksi. Emme suosittele permetriinillä käsiteltyjen vaatteiden käyttöä. Permetriinillä käsiteltyjen vaatteiden käyttö voi olla perusteltua, jos liikkuu malaria-alueilla tai alueilla, joissa esiintyy runsaasti puutiaisia. Suomen olosuhteissa tavallinen vaatetus tuo yleensä riittävän suojan hyönteisiä vastaan. Permetriinillä käsiteltyjä vaatteita ei tulisi koskaan pestä luonnonvesissä.

Tiedossamme ei ole mitään menetelmää, millä permetriinin voisi poistaa vaatteesta. Kuitujen materiaalista, valmistusmenetelmistä ja kiinnittymiskemikaaleista riippuu, miten pysyvästi se on kiinni tekstiilissä. Mutta käytännössä sitä aina jonkin verran irtoaa pesuveteen.

Hävittämisestä kannattaa kysyä tarkempia ohjeita tuotteen markkinoille saattajalta, sillä biosidiasetuksen artiklan 58 kohdan 3 e) mukaan käsitellyn esineen markkinoille saattamisesta vastuussa olevan henkilön on annettava ”asiaankuuluvat käyttöohjeet ja varotoimenpiteet, jotka johtuvat biosidivalmisteista, joilla käsitelty esine on käsitelty ja joita se sisältää.”
 

Valmisteet ovat turvallisia ihmisille, kun käytät niitä käyttöohjeiden mukaan. Höyryttävissä laitteissa käytetään yleensä hyttysmyrkkyä, d-alletriinia tai pralletriinia. Ne ovat hermomyrkkyä hyönteisille. Väärinkäytettynä valmisteet voivat kuitenkin olla vaarallisia myös ihmisille. Älä istu laitteen välittömässä läheisyydessä ja vältä höyryn hengittämistä. 

Tukes on arvioinut myrkkytyynyillä toimivien laitteiden riskin sellaisessa käytössä, jossa laitetta käytetään ulkona tasaisella pinnalle kuten esimerkiksi terassilla. 

Osaa laitteista markkinoidaan mukana kuljetettavaksi. Tukes ei ole arvioinut riskejä sellaisessa käytössä, jossa laitetta kuljetetaan mukana. 

Tämä on mahdollista sen vuoksi, että kemikaalilain mukaisesti hyväksyttyjen valmisteiden tehokkuutta ei tutkittu yhtä tarkkaan kuin EU:n biosidiasetus nykyisin edellyttää. Osa valmisteista on hyväksytty markkinoille kansallisen kemikaalilain mukaisesti. Näiden osalta ei aiemmin ole vaadittu niin laajoja tehokkuustutkimuksia kuin nykyään eikä vaikutusaikoihin ole välttämättä otettu kantaa. 

EU:n biosidiasetuksen toimeenpanon edetessä kaikista valmisteista vaaditaan tutkimukset, joilla osoitetaan valmisteiden tehokkuus. Tutkimukset valmisteiden tehokkuudesta tehdään kontrolloiduissa laboratorio-olosuhteissa. Jos valmiste lupaa suojan viideksi tunniksi, yksikään hyttynen ei kokeessa saa pistää tuon viiden tunnin aikana. Hyttysten esiintymismäärä ja hyttyslajit, henkilön houkuttelevuus hyttysille tai vaikkapa hikoilu aktiivisen liikunnan aikana voi vaikuttaa kokemukseen karkotteiden tehokkuudesta tai tehottomuudesta.

Vuonna 2012 voimaan tulleen EU:n biosidiasetuksen mukaisesti hyttyskarkotteiden tehoaineiden riskit arvioidaan ja arvioinnin perusteella tehdään EU-tason päätös kunkin tehoaineen hyväksymisestä, rajoittamisesta tai kieltämisestä. Tällä hetkellä osasta tehoaineita on valmistunut riskinarvio ja niiden hyväksymisestä on tehty päätös, osalle tehoaineista työ on vielä kesken. EU-markkinoilla olevien hyttyskarkotteiden tehoaineista ei yksikään ole tullut kielletyksi. 

Tehoaineiden hyväksymispäätösten jälkeen kyseistä ainetta sisältäville valmisteille on pitänyt hakea lupaa jäsenmaista. Suomessa markkinoille hyväksytyistä karkotevalmisteista osa on hyväksytty EU:n biosidiasetuksen mukaisesti. Osa valmisteista odottaa vielä tehoaineen hyväksymispäätöstä, joten ne on hyväksytty kansallisen kemikaalilain mukaisesti. 

Suomessa tällä hetkellä markkinoille hyväksytyissä hyttyskarkotevalmisteissa on samoja tehoaineita kuin aikaisemminkin. Valmisteissa tehoaineiden pitoisuudet vaihtelevat. Valikoimista löytyy myös valmisteita, joissa tehoaineiden pitoisuus on sama kuin esimerkiksi 10 vuotta sitten markkinoilla olleissa valmisteissa. 

Biosidivalmisteet, joita hyttyskarkotteetkin ovat, säilyvät rajatun ajan. Pakkauksen kyljessä on tieto siitä, mihin asti karkote on käyttökelpoinen. Tämän jälkeen hyttyskarkotteen koostumus voi muuttua, eikä se välttämättä ole enää tehokas tai turvallinen käyttää. Koska hyttyskarkotteet ovat vaarallisia kemikaaleja, tulee ne hävittää vaarallisena jätteenä. Tyhjät pakkaukset voi laittaa sekajätteeseen.

Kaikki markkinoilla olevat punkkikarkotteet ovat turvallisia, kun käytät niitä käyttöohjeiden mukaan. Punkkikarkotteiden suoja-ajat perustuvat laboratoriossa vapaaehtoisille henkilöille tehtyihin kokeisiin. 

Punkit levittävät vaarallisia tauteja ja on hyvä pitää mielessä, ettei mikään punkkikarkote anna täydellistä suojaa. Paras tapa suojautua punkeilta on käyttää peittävää vaatetusta. 

Emme suosittele itsetehtyjä karkotteita. Et voi olla varma niiden turvallisuudesta, jos et ymmärrä käytettävien aineiden kemiaa ja ominaisuuksia tai aineiden mahdollisia yhteisvaikutuksia. Itsetehtyjen karkotteiden tehokkuudesta ei ole myöskään tietoa.

Myös eteeriset öljyt ovat kemikaaleja samoin kuin hyväksytyt tehoaineet. Hyväksytyissä tehoaineissa on sekä kasveista peräisin olevia ainesosia että synteettisiä aineita. Hyväksyttyjen tehoaineiden turvallisuus ja tehokkuus on tutkittu laajoilla tutkimuksilla. 

Jos haluat suojata itseäsi punkeilta tai muilta hyönteisiltä muuten kuin vaatetuksen avulla, niin käytä kaupan valmisteita. Ne ovat asiantuntijoiden arvioimia ja vastuu valmisteesta ja sen turvallisuudesta on yrityksellä, joka saattaa valmisteen markkinoille.

Suomessa saa myydä ja käyttää vain sellaisia biosidivalmisteita, jotka Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) on hyväksynyt. Ulkomailta ostettujen valmisteiden käyttö Suomessa on lainvastaista, ellei valmiste ole Tukesin hyväksymä. Hyväksytyn valmisteen tunnistaa Tukesin lupanumerosta. Hyväksytyt valmisteet löytyvät KemiDigin biosidirekisteristä.

Tullin tehtävänä on valvoa, että hyväksymättömiä biosidivalmisteita ei tuoda Suomeen. Tullin osalta tämä tarkoittaa sekä EU:n ulkopuolelta että toisista EU-maista tuotavien biosidivalmisteiden valvontaa. Tulli pidättää ulkomailta tilatut luvattomat valmisteet ja tällaiset valmisteet on joko palautettava Suomen alueen ulkopuolelle tai hävitettävä täällä maahantuojan toimesta ja kustannuksella.

Jos hyönteiskarkotteet tai -myrkyt eivät ole Tukesin hyväksymiä, ne ovat laittomia Suomessa. Kukaan ei tarkista laittomien valmisteiden turvallisuutta, eikä vastaa niiden turvallisuudesta tai tehokkuudesta. Biosidivalmisteita koskee tiukka lainsäädäntö nimenomaan siksi, että ne ovat vaarallisia kemikaaleja. Jos tilaat luvattomia valmisteita, et voi olla varma mitä kemikaaleja ne sisältävät ja kuinka paljon. Jos käytät valmisteita, jotka eivät ole Tukesin hyväksymiä, riskeeraat lisäksi oman terveytesi ja ympäristön.

Suomessa saa myydä ja käyttää vain Tukesin hyväksymiä hyönteiskarkotteita ja hyönteismyrkkyjä. Tuotteen myyntipakkauksessa pitää olla tiedot suomeksi ja ruotsiksi sekä siinä on oltava Tukesin lupanumero. Tukesin hyväksymät valmisteet löytyvät KemiDigi:n Biosidirekisteristä. 

Hyönteiskarkotteista on säädetty kemikaalilaissa ja biosidiasetuksessa. Kemikaalilain 9.8.2013/599 5 luku koskee biosidivalmisteiden myyntiä. Hyönteiskarkotteet (toimintatapa: karkottaa) ja hyönteismyrkyt (toimintatapa: tappaa) luetaan biosidivalmisteiksi. 5 luvun 27 § sanoo näin: 
”Biosidivalmistetta ei saa saattaa markkinoille eikä käyttää ilman valmisteen hyväksymistä, ellei jäljempänä tai biosidiasetuksessa toisin säädetä. Hyväksymisestä päättää Turvallisuus- ja kemikaalivirasto.” 

Käynnissä on siirtymäaika kansallisen lainsäädännön ja biosidiasetuksen välillä, jolloin osa valmisteista on markkinoilla kansallisen lainsäädännön mukaan hyväksyttynä ja osa biosidiasetuksen mukaan hyväksyttynä.

Tukes ei ole saanut tietoonsa tapauksia, joissa ruostuneiden pienvalosarjojen käyttö olisi aiheuttanut palotapauksia. Liitosten likaantuminen/ruostuminen on varsin yleistä tässä tuoteryhmässä. Valosarjan toimintajännitteen (alle 50 V) ollessa turvallisella tasolla veden ja lian pääsystä ledien liitoksiin ei käytännössä ole kuin ulkonäöllistä haittaa. Kunhan valot toimivat normaalisti, voi niiden käyttöä jatkaa.

Antikoagulantteja sisältävät jyrsijämyrkyt ovat vaarallisia kemikaaleja, jotka on luokiteltu lisääntymiselle vaaralliseksi. Tällaisia valmisteita saa myydä vain ammattilaisille. Lisäksi useimmat jyrsijämyrkyt sisältävät ympäristön kannalta erittäin haitallisia aineita. Rottia torjutaan yleensä rakennusten ulkopuolella, mikä aiheuttaa muille eläimille suuremman altistumisriskin kuin myrkkyjen käyttö sisätiloissa. Rottien torjunta vaatii myös 20 kertaa suuremmat annokset verrattuna hiirien torjuntaan.

Rotta on ovela eläin, jonka torjuminen ei ole helppoa. Rotat liikkuvat laajoilla alueilla, ja onnistunut torjunta edellyttää niiden torjuntaa koko populaatiossa yhtä aikaa. Yksityishenkilöt eivät pysty torjumaan rottia tehokkaasti jyrsijämyrkyillä. Tehoton torjunta altistaa muut eläimet myrkyille ja lisää sietokyvyn eli resistenssin kehittymistä rotissa.

Yksityiset ihmiset torjuvat rottia helpoiten siten, että rottien saataville ei jätetä mitään syötävää. Pihapiiri ja rakennusten ympäristö kannattaa pitää siistinä, niin että rotilla ei ole piilo- tai pesäpaikkoja. Pidä rakennusten ovet ja ikkunat suljettuina ja tuki rakennuksissa olevat aukot. Pihalla ei kannata pitää avokompostia. Jos haluat ruokkia lintuja, huolehdi siitä, että rotat eivät pääse ruokintalaitteisiin eikä niille varise maahan siemeniä syötäväksi.

Yksittäisten rottien pyydystäminen onnistuu perinteisellä tappoloukulla. Aseta loukkuun houkuttimeksi ruisleipää, juustoa, viljatuotteita, keitettyä kananmunaa, kuivattuja hedelmiä tai suklaata. Voit pyydystää rottia myös elävänä pyydystäviin loukkuihin, jos pystyt lopettamaan rotan nopeasti ja kivuttomasti kuten eläinsuojelulaissa edellytetään. Tukes ei suosittele rottien vapaaksi päästämistä ainakaan taajama-alueilla. Tehokkainta olisi rottien torjuminen samanaikaisesti koko naapurustossa.

Jos rottien pyydystäminen omin voimin ei onnistu, kutsu paikalle ammattimainen tuholaistorjuja. Jos rottia tulee jatkuvasti muualta, ota yhteys kunnan terveysviranomaiseen.

Jyrsijämyrkkyjen tilaaminen ulkomaisesta nettikaupasta tai tuonti Suomeen omaan käyttöön on asettamista saataville markkinoilla. Jos yrityksellä tai yksityishenkilöllä ei ole Tukesin myöntämää lupaa tietylle valmisteelle, sen tuonti Suomeen ei ole sallittua. Kaikki Suomessa sallitut jyrsijämyrkkyvalmisteet löytyvät Tukesin biosidirekisteristä.
 

Kaasupatruunat kuuluvat vaarallisen jätteen keräykseen, jonka järjestäminen on kuntien vastuulla. Metallinkeräykseen tai sekajätteeseen niitä ei saa laittaa, sillä siellä mitkä tahansa vaaralliset jätteet saattavat aiheuttaa vaaratilanteita keräyspaikalla, kuljetuksessa tai jätteenkäsittelypaikalla. Huomioithan, että viranomainen ei missään tilanteessa suosittele puhkaisemaan kaasupatruunoita. 

Mäntysuopa ei ole enää sallittujen kasvinsuojeluaineiden listalla, joten sen käyttö kasvinsuojeluaineena edes omalla pihalla ei ole sallittua.

Mäntysuovan korvaajana omassa puutarhassa on sallittua käyttää esimerkiksi perusaineita, joilla on osoitettu hyöty kasvintuhoojien torjunnassa. Linkin takaa löytyy sallitut perusaineet sekä tarkempia ohjeita näiden perusaineiden käyttöön. Mäntysuopa on poistunut perusaineiden listalta noin 10 vuotta sitten, sillä aineelle ei pystytty tekemään perusteellista riskin ja tehokkuuden arviointia. 

Vinkkejä oman puutarhan hoitoon löytyy myös Tukesin tiedotteesta. 

Joidenkin kasvinsuojeluaineiden käyttö on sallittua myös viheralueilla ja pihoissa. Kasvinsuojeluaineille tehdään aina kattava terveys- ja ympäristöriskinarviointi ennen kuin ne hyväksytään käyttöön Suomessa. Aineista arvioidaan mahdolliset haitalliset vaikutukset myös sivullisille. Vain sellaisia kasvinsuojeluaineita hyväksytään käyttöön, joiden käytöstä ei aiheudu riskiä sivullisille. Riskien ehkäisemiseksi käyttäjän tulee aina noudattaa valmisteen myyntipakkauksen käyttöohjeita ja rajoituksia.

Taloyhtiön pihalla tehtäviä ruiskutuksia hoitaa yleensä huoltoyhtiö. Käytetystä valmisteesta voi pyytää lisätietoja taloyhtiöltä tai yhtiön käyttämältä viheralueiden hoitajalta. Kasvinsuojeluaineiden ammattimaisella käyttäjällä pitää aina olla suoritettu kasvinsuojeluainelain mukainen kasvinsuojeluainetutkinto. Tutkinnon suorittamisella varmistetaan, että kasvinsuojeluaineen levittäjällä on osaamista käyttää kasvinsuojeluaineita asianmukaisesti ja minimoida käytöstä aiheutuvat terveys- ja ympäristöriskit. 

Rikkakasvien torjunnassa piha- ja viheralueilla käytetään usein esimerkiksi pelargonihappoa ja etikkahappoa sisältäviä valmisteita. Myös glyfosaattia on käytetty aiemmin ja käytettäneen edelleenkin, mutta sen käyttö julkisilla alueilla tulee vähenemään valmisteiden uudelleenhyväksynnän yhteydessä. Tällöin niiden käyttöohjeisiin lisätään oheinen lause: ”Valmisteen käyttö on kielletty lasten leikkipaikoilla ja leikkipuistoissa sekä päiväkotien ja koulujen pihoilla. Julkisilla alueilla ruiskutettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota käsittelyn turvallisuuteen ihmisille ja eläimille.” Hyvä käytäntö taloyhtiössä on ennakolta tiedottaa kasvinsuojeluaineen levittämisestä sekä merkitä käsitelty alue. Tukes kannustaa käyttämään vaihtoehtoisia menetelmiä kemialliselle torjunnalle, kuten mekaanisia tai kuumaan vesihöyryyn perustuvia torjuntamenetelmiä. 

Tukesin aiemmin tekemän valvonnan mukaan viheralueilla käyttö on maltillista ja ohjeiden mukaista. Tiedotteessa on mainittu myös suositus siitä, että asukkaille tiedotettaisiin käsittelyistä etukäteen. 

Mikäli epäilet, että kasvinsuojeluaineita on käytetty käyttöohjeiden tai lain vastaisesti, ota yhteyttä Ruokavirastoon ([email protected]), joka vastaa kasvinsuojeluaineiden käytön valvonnasta.
 

Varoitusetiketin tarkoitus on antaa tietoa kemikaalin vaaroista ja siitä, miten kemikaalin käytöstä tai hävittämisestä aiheutuneita haitallisia vaikutuksia voi vähentää tai estää. Jotta voit käyttää kemikaalia turvallisesti, sinulla tulisi olla tieto, mitä kemikaalia pakkauksessa on ja miten kyseessä olevaa kemikaalia käytetään turvallisesti. Esimerkiksi verkosta voi löytyä tietoa kyseessä olevien kemikaalien turvalliseen käyttöön. Tietoa voi myös kysyä valmistajilta/maahantuojilta/myyjiltä. 

Kyllästetystä puusta liukenee ajan myötä kemikaaleja, joiden tarkoitus on estää lahoamista. Nykyisissä painekyllästetyissä laudoissa on kupariyhdisteitä, eikä enää lainkaan arseenia eikä kromia, eli ne eivät ole enää samalla tavalla haitallisia kuin ennen. Terassille voi laittaa maton tai muun alustan, jos esimerkiksi lapset oleskelevat paljon terassilla ja ovat ihokosketuksissa kyllästetyn puun kanssa.

Kreosoottikyllästettyjä ratapölkkyjä ei ole vuoden 1996 jälkeen saanut käyttää pihapiirissä tai virkistysalueilla, eikä niitä saa luovuttaa kuluttajille. Arseenipitoisten CCA-kyllästettyjen sähköpylväiden luovutus kuluttajille on ollut kiellettyä kesäkuusta 2004.

Vanhoja kyllästettyjä ratapölkkyjä ja sähköpylväitä ei saa käyttää asuinalueilla, kotitalouksien rakenteissa tai puutarhakalusteissa, tai missään muissa kohteissa, joissa ihokosketus olisi mahdollinen.

Aiemmin käytöstä poistettuja ratapölkkyjä ja sähkö-/puhelinpylväitä myytiin vapaasti ja niitä käytettiin paljon piharakentamisessa, pengerryksissä, aitoina, portaikkoina ja hiekkalaatikoissa.

Pihapiirissä olevat vanhat kreosoottipölkkyrakenteet, jotka on rakennettu ennen vuotta 1996, tai sähköpylväsrakenteet, jotka on rakennettu ennen vuotta 2004, on yleensä saanut jättää paikoilleen, ellei niistä aiheudu haittaa alueen asukkaille tai ympäristölle.

Viranomaiset ovat kuitenkin yleensä kehottaneet poistamaan

• kasvimaiden ja kaivojen lähellä olevat rakenteet, koska niistä huuhtoutuu syöpävaarallisia tehoaineita maaperään ja tätä kautta esimerkiksi ravintokasveihin, kaivoveteen tai hiekkalaatikon hiekkaan.
• kohteet, joihin voi osua paljaalla iholla.

Jos poistat tällaisia vanhoja rakennelmia pihapiiristä, käytä työskennellessäsi henkilösuojaimia ja vie poistettu puutavara jäteasemalle kyllästetyn puun erilliskeräilyyn.

Jos asiakkaana epäilet polttonesteen jakelumittarin luotettavuutta, on ensiksi paras ottaa yhteyttä huoltoaseman henkilökuntaan. Polttonesteitä myyvät yhtiöt seuraavat yleensä jakelulaitteiden luotettavuutta tarkemmin kuin lainsäädäntö edellyttää, sillä vikaantuessaan polttonestemittarin antama virheellinen mittaustulos on usein asiakkaan eduksi.

Jos epäilet, ettei jakelumittarin tulos ole luotettava, pohdi ensin,  miksi epäilet mittaustuloksen luotettavuutta. Auton tankin tilavuus ei ole vertailumittauksessa kovin luotettava, sillä sen täyttöaste tankatessa vaihtelee, samoin auton kulutus ajon aikana. Auton tietokoneen kulutuslaskelmat eivät perustu tarkkaan mittaukseen, vaan ovat enemmänkin suuntaa-antavia arvioita.

Auton polttonestetankin todellinen tilavuus on turvallisuussyistä aina suurempi, kuin ilmoitettu tilavuus. Polttonesteet laajenevat voimakkaasti lämmön vaikutuksesta, ja siksi tankissa on aina ns. varatilavuus, jotta lämmön aiheuttamasta laajenemisesta ei tulisi vuotoja tai räjähdysvaaraa. Joskus tämä varatilavuuskin täyttyy vaikkapa hitaasti tankatessa, jolloin näyttää siltä, että tankkiin mahtuu enemmän polttoainetta.

Polttonesteasemien maapinnat ovat aina kaltevia, eivät vaakatasossa. Tämä vaikuttaa tankin täyttymiseen. Jos ajoneuvo on pysäköity viettävälle alustalle, voi tankkiin mahtua eri määrä polttoainetta kallistusasteesta ja kallistuksen suunnasta riippuen.

Jos epäilet mittauslaitteen viallisuutta, voit ottaa yhteyttä paikallisen aluehallintoviraston mittauslaitevalvontaan tai Tukesiin.

Kiinteisiin sähköasennuksiin sekä sähkölaitteiden korjaukseen kohdistuvia sähkötöitä saavat yleensä tehdä vain ne sähköalan ammattilaiset, joilla on oikeus tehdä näitä töitä. Keskeisin vaatimuksista on turvallisuudesta vastaava töiden johtaja, jolla on oltava toiminta-alueen kattava pätevyystodistus. Toiminnasta on myös tehtävä ilmoitus Tukesin rekisteriin.

Tavallisena sähkönkäyttäjänä saat tehdä ainoastaan tiettyjä vähäisiä töitä, jos varmasti osaat tehdä ne oikein ja olet riittävästi perehtynyt työhön liittyviin ohjeisiin ja sähköturvallisuuteen.

Tällaisia töitä ovat esimerkiksi

• asunnon sulakkeen vaihtaminen
• valaisimen liittäminen katossa olevaan "sokeripalaan"
• sähkölaitteen rikkoutuneen pistotulpan, johdon ja johdossa olevan välikytkimen vaihtaminen
• yksivaiheisen jatkojohdon valmistaminen ja korjaaminen
• pistorasian ja valaisinkytkimen kannen irrottaminen ja kiinnittäminen esim. tapetoinnin ajaksi
• enintään 50 voltin vaihtojännitteisiin tai 120 voltin tasajännitteisiin sähköasennuksiin tai -laitteisiin kohdistuvat työt, esimerkiksi kyseisen jänniterajan alle jäävät aurinkopaneeliasennukset. Katso myös Kodin sähköturvallisuusopas.

Tukesin rekisteröimät toiminnanharjoittajat löytyvät toiminnanharjoittajarekisteristä.

Maallikko ei saa irrottaa eikä kiinnittää valaisinpistorasiaa.

Sähkötyöt, jotka eivät edellytä erillistä oikeutta, on esitetty sähköturvallisuuslaissa (STL 1135/2016 56 §).  Tällaisia mm. kiinteistöjen sähköasennuksiin kohdistuvia töitä ovat enintään 250 voltin nimellisjännitteisten asennusrasioiden peitekansien irrotus ja kiinnitys, yksivaiheisten pistotulppien, liitosjohtojen, jatkojohtojen ja sisustusvalaisimien asennus-, korjaus- ja huoltotyöt sekä näihin rinnastettavat työt. Kiinteän asennuksen pistorasiaan verrattavan valaisinpistorasian irrotus/kiinnitys ei kuulu lain ns. maallikkotöihin.

Sähkötöiden tekijän on tehtävä asennustöilleen työhön kuuluvana yksityiskohtainen käyttöönottotarkastus. Näin varmistetaan, että asennustyö on käyttöön otettaessa ja toiselle luovutettaessa turvallinen ja määräysten mukainen. Tarkastuksesta on laadittava käyttöönottotarkastuspöytäkirja. Allekirjoitettu pöytäkirja luovutetaan sähköasennusten haltijalle. Vähäisistä töistä ei tarvitse tehdä pöytäkirjaa, mutta tarkastuksen mittaustulokset on tarvittaessa luovutettava sähköasennusten haltijalle. Vähäisiä töitä ovat esimerkiksi yksittäisten sulakkeiden suojaamien virtapiirien muutostyöt ja kojeiden lisäykset silloin, kun ne eivät muodosta laajempaa kokonaisuutta.

Jos asennustyö on laaja, esimerkiksi suojaavan sulakkeen koko on yli 35 A, sähkötöiden tekijän on huolehdittava käyttöönottotarkastuksen tekemisen lisäksi varmennustarkastuksen tilaamisesta ja teettämisestä. Varmennustarkastuksen tekee valtuutettu tarkastaja tai valtuutettu laitos. Myös tästä tarkastuksesta laadittu pöytäkirja pitää luovuttaa sähköasennusten haltijalle.

Varmennustarkastusta ei kuitenkaan tarvitse teettää enintään kahden asuinhuoneiston asuinrakennukselle eikä sen muutostöille.

Tukesille tulee monia sähköasennuksiin tai sähkötöiden tekemiseen liittyviä kysymyksiä, jotka eivät kuulu Tukesin toimivaltaan. Tällaisia ovat mm.:

• riita-asiat, joissa perätään maksajaa esimerkiksi sähköasennusten loppuun saattamiselle tai asennuksissa esiintyneiden virheiden tai vikojen korjauttamiselle. Sähköturvallisuuslain mukaan sähköasennusten haltija on viime kädessä velvollinen huolehtimaan siitä, että asennuksissa olevat virheet ja puutteet korjataan. Korjaustöistä aiheutuviin kustannuksiin sähköturvallisuuslaki sen sijaan ei ota kantaa, eikä niiden määrittäminen kuulu Tukesin toimivaltaan. Yksityisoikeudellisissa riita-asioissa ja kustannusvastuiden määrittämisessä neuvoo Kilpailu- ja kuluttajavirasto.
• Sähkötöiden laskutus. Laskutusasioissa neuvoo Kilpailu- ja kuluttajavirasto.

Sähköturvallisuuslain 1135/2016 47 §:n mukaan sähkölaitteiston haltija (yleensä omistaja) on lähtökohtaisesti vastuussa sähköasennusten turvallisuudesta ja siitä, että havaitut viat ja puutteet poistetaan riittävän nopeasti. Tukesin toimivaltaan eivät kuulu yksityisoikeudelliset riitatapaukset eikä korvausvastuiden määrittäminen. Neuvontaa tällaisissa asioissa saat Kilpailu- ja kuluttajavirastosta.

Kylpyhuoneiden sähköasennuksille on asetettu erityisvaatimuksia, joiden tarkoituksena on suojata sähkön käyttäjiä sähköiskulta ja sähkölaitteita vedeltä. Erityisvaatimuksia ovat muun muassa vaatimukset vikavirtasuojauksesta, sähkölaitteiden suojaetäisyydet suihkuun ja ammeeseen sekä sähkölaitteiden kotelointiluokat.

Kun suunnittelet sähköasennuksia, sinun on hyvä tietää perusasioita asennusvaatimuksista, vaikka varsinaisen asennustyön tekeekin sähköalan ammattilainen. Näin voit jo omissa suunnitelmissasi ja valaisinhankinnoissasi ottaa vaatimuksia huomioon. Lisätietoa kylpyhuoneiden sähköasennusten teknisistä vaatimuksista

Sähkötyöt on aina teetettävä Tukesin rekisterissä olevilla ammattilaisilla. Huolellinen ammattilainen takaa asennusten turvallisuuden. Omia virityksiä ei saa eikä kannata tehdä: niistä voi aiheutua hengenvaara.

Muista sähkölaitteiden oikea käyttö.

Laitteiden oikea sijoittelu ja huolellisuus viimeistelee kylpyhuoneen sähköturvallisuuden:

• Järjestä hiustenkuivaajille, kihartimille ja sähköparranajokoneille sellainen hyvä säilytyspaikka, etteivät ne missään oloissa pääse putoamaan veteen.
• Muista irrottaa laitteen johto pistorasiasta heti käytön jälkeen.
• Opeta nuorille ja lapsille, ettei radioita ja cd-soittimia pidä tuoda kylpyammeen reunoille tai suihkun läheisyyteen. Koko perhe on syytä opastaa käyttämään oikein ja turvallisesti kylpyhuoneen sähkölaitteita.

Perusvaatimus on, ettei jatkojohtoa kytketä pistorasiaan, jota ei ole tarkoitettu tällaiseen käyttöön. Maadoittamattomasta sisätilan pistorasiasta ei koskaan saa ottaa syöttöä ulkotilaan. Turvallisinta on käyttää aina vikavirtasuojattua ulkopistorasiaa tai pistorasiaan asennettavaa ulkokäyttöön tarkoitettua vikavirtasuojakytkintä. Muita huomioon otettavia asioita ovat:

• Älä käytä muovieristeisiä johtoja kylmällä säällä ulkona. Muovi kovettuu ja haurastuu pakkasessa.
• Ennen vuotta 1997 asennetuissa ulkopistorasioissa ei välttämättä ole vikavirtasuojaa. Käytä tällöin lisäsuojana erillistä pistorasiaan asennettavaa tai jatkojohdossa olevaa vikavirtasuojakytkintä.
• Älä käytä halkeilleita tai muuten rikkinäisiä jatkojohtoja. Jatkojohtojen on oltava roiskevedenpitäviä (pistorasiassa läppäkansi), jos ne ovat alttiina vedelle esim. sateella.

Sähköasennusmääräykset eivät pääsääntöisesti ole takautuvia. Maadoittamattomia pistorasioita on 1990-luvulle asti saanut asentaa kuiviin tiloihin niin sanottuihin vaarattomiin käyttöolosuhteisiin, eli esimerkiksi asuntojen makuu- ja olohuoneisiin.

Jos maadoittamattomat pistorasiat ovat olleet asennuksen alkuperäisenä rakennusajankohtana sallittuja eikä asennusolosuhteisiin ole tullut muutoksia, maadoittamattomia asennuksia voi edelleen turvallisesti käyttää. Myös rikkoutunut maadoittamaton pistorasia voidaan tällaisessa tilassa vaihtaa vastaavaan ehjään.

Pistorasioiden muuttaminen maadoitetuiksi ja vikavirtasuojatuiksi parantaa asennuksen turvallisuustasoa. Jos vanhaan kohteeseen halutaan tehdä tällainen laajempi muutos, on johdotus ja sähkökeskuskin usein uusittava samalla. Pelkkien pistorasioiden vaihtaminen maadoitettuihin ei pääsääntöisesti ole mahdollista eikä sallittua, koska maadoittamattomista asennuksista yleensä puuttuu erillinen suojamaadoitusjohdin. Putkittamalla tehdyissä uppoasennuksissa johdotuksen uusiminen onnistuu usein suhteellisen pienellä vaivalla, mutta esimerkiksi putkettomana tai pintaan asennetun sähköjärjestelmän johdotuksen uusiminen on huomattavasti työläänpää.

Akkua on säilytettävä paloturvallisella alustalla paikassa, jossa akun lähettyvillä, erityisesti yläpuolella, ei ole palokuormaa, kuten vaatteita tai muita tekstiilejä. Akun säilytystilassa on myös oltava palovaroitin ja alkusammutusvälineet. Litiumioniakulla varustettua sähköpyörää tai itse akkua tulee säilyttää normaalissa huoneenlämmössä, sillä akun kuumeneminen esimerkiksi auringossa on turvallisuusriski. Sopivista säilytyslämpötiloista pitäisi löytyä tietoa sähköpyörän tai akun käyttöohjeista.

Yleisesti lataus on akkujen riskialttein vaihe, minkä vuoksi latausta olisi hyvä pyrkiä valvomaan. Muuten akut ovat melko varmatoimisia ja turvallisia, mutta normaalia huolellisuutta niiden kanssa on aina hyvä noudattaa. Jos akku on vaurioitunut, sitä ei pidä käyttää eikä säilyttää paikassa, jossa se voisi aiheuttaa tulipalon. Lisätietoja löydät litiumioniakkujen turvallisesta käytöstä löydät Tukesin verkkosivuilta. 
 

Varmista, että saat riittävät ohjeet palveluntarjoajalta jo ennen toimenpidettä. Esimerkiksi jotkut sairaudet ja lääkitykset estävät tatuoinnin ja kestopigmentoinnin ottamisen. Keskustele terveydellisistä rajoituksista palveluntarjoajan ja tarvittaessa oman lääkärin kanssa.

Jälkihoito-ohjeet kannattaa katsoa läpi jo ennakkoon. Tatuointi ja kestopigmentointi vaativat asiakkaalta huolellista jälkihoitoa useita päiviä toimenpiteen jälkeen ja jälkihoitoon on tärkeää varautua.

Vastuullinen palveluntarjoaja kertoo mielellään osaamisestaan ja käyttämistään tuotteista – älä siis epäröi kysyä. Varmista myös, että saat nähtäväksi tatuoinnissa tai pigmentoinnissa käytettävien värien ainesosaluettelon ennen toimenpidettä. Näin sinulla on mahdollisuus esimerkiksi tunnistaa luettelosta aineita, joille tiedät olevasi allerginen.

Tatuoijan on annettava sinulle tatuointiväristä pakkaukseen merkityt ja käyttöohjeisiin sisältyvät tiedot. Esimerkiksi ainesosaluettelosta voit tunnistaa aineet, joita sinua on mahdollisesti kehotettu välttämään allergioiden vuoksi. Varmista, että saat tiedot palvelussa käytetyistä väreistä ja niiden sisältämistä ainesosista esimerkiksi jälkihoito-ohjeiden yhteydessä.

Tuhansien vaarallisten aineiden käytölle tuli rajoitus tatuointi- ja kestopigmentointiväreissä. Rajoitus koskee mm. syöpää aiheuttavia ja perimää vaurioittavia aineita, lisääntymiselle myrkyllisiä aineita, ihoa herkistäviä aineita ja ärsyttäviä aineita. Aineille tuli tarkat enimmäispitoisuusrajat väreissä. Käytännössä jotkut aineet kiellettiin kokonaan. 

Myös tatuointi- ja kestopigmentointivärien pakkausmerkintöihin tuli vaatimuksia, mm. pakkauksessa on oltava ainesosaluettelo. Lisäksi jatkossa tatuoijan on annettava ennen värin käyttöä pakkaukseen merkityt ja käyttöohjeisiin sisältyvät tiedot asiakkaalle.

Rajoitusta on valmisteltu Euroopan unionissa jo pitkään. Rajoituksella rajoitetaan sellaisten terveydelle vaarallisten aineiden käyttöä tatuointi- ja kestopigmentointiväreissä, joista saattaa ihon alle pistettäessä aiheutua haittaa terveydelle. Tällaisia aineita ovat esimerkiksi syöpää aiheuttavat, perimää vaurioittavat, lisääntymiselle vaaralliset, ihoa ärsyttävät, syövyttävät ja herkistävät aineet.

Useat rajoitetuista aineista ovat sellaisia, joiden käyttöä on jo nykyisellään rajoitettu ihon pinnalle laitettavissa kosmeettisissa valmisteissa. Rajoituksella varmistetaan, että tatuoinneissa käytetyt värit ovat turvallisia ja kansalaisia suojellaan samalla tavalla eri EU-maissa.

Jos olet huolissasi tatuoinnistasi tai se aiheuttaa sinulle terveyshaittaa, esimerkiksi kutisee tai punoittaa, voit olla yhteydessä terveydenhuollon ammattilaiseen.

Tukes on viime vuosien aikana saanut kuluttajilta yhteydenottoja liittyen kemikaalille haiseviin patjoihin, sänkyihin ja muihin pehmustettuihin huonekaluihin. Ilmoitusten johdosta Tukes on selvittänyt patjojen ja sänkyjen kemikaalihajuja.

Patjoista ja niiden vaahtomuoveista ei löytynyt kemikaalilainsäädännössä rajoitettuja aineita, mutta haihtuvia orgaanisia yhdisteitä niistä voi vapautua. Nämä VOC-yhdisteet voivat aiheuttaa hajuhaittaa ja joillakin henkilöillä terveysoireita. Lainsäädäntö ei määrittele, missä ajassa esimerkiksi haihtuvien VOC-yhdisteiden tulee haihtua uudesta tuotteesta. Tuotteen mukana pitää saada tarpeelliset ohjeet ja tiedot, jotta sen käyttöönotto, käyttö, huolto ja käytöstä poisto on turvallista. Lisätietoa.

Yritysten on noudatettava kemikaalilainsäädäntöä, ja siten markkinoilla olevien tuotteiden pitäisi olla lainsäädännön mukaisia ja turvallisia käyttää niiden tarkoitetussa käytössä. Vastuu siitä, että tuote on lainsäädännön vaatimusten mukainen, kuuluu tuotteiden myyjälle, valmistajalle ja/tai maahantuojalle.

Kuluttajana sinulla on myös oikeus kysyä myyjältä sisältääkö tuote ns. erityistä huolta aiheuttavia aineita (SVHC-aine) tai onko tuote käsitelty biosidivalmisteella. Ensisijaisesti kannattaakin olla yhteydessä tuotteen myyneeseen yritykseen ja selvittää asiaa yrityksen kanssa. Lisätietoa kuluttajan oikeudesta kysyä: https://tukes.fi/koti-ja-vapaa-aika/kodin-kemikaalit/kysy-tuotteiden-kemikaaleista.

Kuluttajansuojan osalta ohjeita ja sovitteluapua antaa kuluttajaneuvonta. 

Voit myös tehdä ilmoituksen vaarallisesta tai puutteellisesta tuotteesta Tukesille. Tällöin saamme tarkat tunnistetiedot tuotteesta ja sen ostopaikasta. Valvontalinjauksen mukaisesti emme kuitenkaan lähtökohtaisesti ryhdy valvontatoimenpiteisiin yksittäisen ilmoituksen perusteella.  
Lisätietoa valvonnasta.
 

Jos vaatteista, lakanoista yms. irtoaa väriä, joka huolestuttaa, kannattaa asua selvittää ensisijaisesti tuotteen myyneen yrityksen tai tuotteen valmistajan kanssa. Tuotteen myyjällä on vastuu siitä, että kuluttajille myydään vain lainsäädännön vaatimukset täyttäviä tuotteita, jotka eivät aiheuta käyttäjälle terveysvaaraa. Myyjän velvollisuuksiin kuuluu myös kertoa kuluttajalle, sisältääkö tuote ns. erityistä huolta aiheuttavia aineita tai onko esine käsitelty biosidilla. 

Tukes valvoo, että kemikaalilainsäädännössä asetettuja rajoituksia ja ilmoitusvelvollisuuksia tiettyjen terveydelle tai ympäristölle haitallisiksi tunnistettujen aineiden käytölle esineissä noudatetaan. Kaikkien esimerkiksi ärsyttäviksi tai herkistäviksi luokiteltujen kemikaalien käyttöä esineissä, kuten muovi- ja kumituotteissa ei ole kuitenkaan kielletty lainsäädännössä.

Kuluttajansuojan osalta ohjeita ja sovitteluapua antaa kuluttajaneuvonta. 

Lisätietoa kuluttajan oikeudesta kysyä. Sivuilla on myös mallilomake, jota voi hyödyntää.
 

Tukesilla ei ole toimivaltaa ottaa kantaa kuluttajan oikeuksiin tai korvausasioihin. Tee kuitenkin ilmoitus tuotteesta Tukesiin, niin Tukes pyrkii selvittämään, voiko tuotteesta aiheutua vaaraa muillekin.

Hyvitysasioissa ota aina ensin yhteyttä myyjään. Jos et pääse myyjän kanssa sopuun, käänny kuluttajaoikeusneuvojien puoleen.

Kuluttajan oikeuksista ja tavarassa olevan virheen hyvittämisestä säädetään kuluttajasuojalain (38/1978, KSL) 5-luvussa.

Jos viallinen tuote on aiheuttanut vahinkoja muille tavaroille kuin tuotteelle itselleen tai ihmisille, vahinkoja kärsinyt voi myös vaatia korvauksia vahingonkorvauslainsäädännön, esimerkiksi tuotevastuulain (694/1990), nojalla.