Riskiperusteisuus ja jatkuva parantaminen

Tällä sivulla kuvataan yleisesti kulutuspalvelulain 185/2025 velvollisuuksia vapaa-ajan palveluiden tarjoajille. Tarkempia ohjeita löytyy Tukes-ohjeesta Kulutuspalvelujen turvallisuus.

Turvallisuuden jatkuva seuranta ja parantaminen  

Palveluntarjoajan pitää seurata jatkuvasti tarjoamansa palvelun turvallisuutta, turvallisuuspuutteita sekä palvelusta aiheutuvia onnettomuuksia ja läheltä piti –tilanteita. Palveluntarjoajan pitää arvioida, miten hyvin turvallisuustoimenpiteet toteutuvat ja onnistutaanko niillä varmistamaan palvelun turvallisuus. Havaintojensa perusteella palveluntarjoajan on ryhdyttävä tarvittaviin korjaaviin toimenpiteisiin.

Jatkuvan seurannan ja parantamisen tarkoituksena on se, että palveluntarjoajalla on koko ajan oikeat tiedot palvelun turvallisuustilanteesta, mahdolliset turvallisuuspuutteet havaitaan ajoissa ja niihin puututaan ajoissa ja oikealla tavalla. Oikein toteutetulla seurannalla pystytään ennaltaehkäisemään asiakkaille tapahtuvia onnettomuuksia. Turvallisuuden jatkuva seuranta korostaa sitä, että turvallisuustyötä pitää tehdä joka päivä.

Turvallisuuden jatkuvaan seurantaan liittyviä dokumentteja voivat olla esim. ohjeet ja lomakkeet turvallisuushavaintojen tekemiseen, toimintatavat asiakkaiden ilmoittamien turvallisuuspoikkeamien raportointiin ja käsittelyyn, onnettomuuskirjanpito tai palvelussa tehtävät sisäiset tai ulkoiset turvallisuusauditoinnit.

Velvoitteiden riskiperusteinen soveltaminen

Lain velvoitteet ovat kaikille palveluntarjoajille samat. Palvelut ovat kuitenkin keskenään erilaisia, ja eri palveluissa tarvitaan eri luonteisia ja laajuisia toimenpiteitä asiakkaan turvallisuuden varmistamiseksi.

Palveluntarjoajan toteuttamien toimenpiteiden ja turvallisuuskäytäntöjen pitää olla juuri kyseisen palvelun kannalta tarkoituksenmukaisia ja riittäviä, mutta kuitenkin kohtuullisia. Mitä korkeariskisemmästä palvelusta on kyse sitä huolellisemmin turvallisuudesta pitää varmistua.

Toimenpiteiden tarvetta ja riittävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon seuraavat asiat:

  1. Palvelun tyyppi ja luonne: Toimenpiteiden pitää kohdistua tehokkaasti tietylle palvelulle tyypillisiin vaaroihin. Eri luonteisissa palveluissa riskien hyväksyttävyys on erilainen, riippuen erityisesti siitä, miten aktiivisesti palvelun käyttäjä itse osallistuu palvelusuoritukseen.
  2. Vaarojen tunnistamisen ja riskien arvioinnin tulos: Toimenpiteet pitää kohdistaa juuri kyseisen palveluntarjoajan toimintaan. Kyse ei ole siis pelkästään siitä, miten alalla yleisesti toimitaan, vaan siitä, miten juuri kyseinen palveluntarjoaja toteuttaa palvelua. Vaarojen tunnistaminen ja riskien arviointi pitää tehdä huolellisesti ja sen pitää johtaa käytännön toimenpiteisiin riskien pienentämiseksi ja turvallisuuden parantamiseksi juuri kyseisessä palvelukohteessa.
  3. Palvelun laajuus: Jos palveluun osallistuu yhtä aikaa paljon käyttäjiä tai se toteutetaan laajalla alueella, palveluntarjoajan pitää suunnitella ja toteuttaa toimenpiteitä näiden ominaispiirteiden hallitsemiseksi ja palvelun laajuudesta aiheutuvien riskien pienentämiseksi. Vastaavasti jos palvelu toteutetaan pienessä tilassa ja yhdelle asiakkaalle kerrallaan, tällaisille toimenpiteille ei ole tarvetta.
  4. Palvelun olosuhteet: Toimenpiteet pitää suhteuttaa palvelun kulloisiinkin olosuhteisiin ja siihen fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen ympäristöön, jossa palvelun käyttäjät osallistuvat palveluun.  Palvelun suunnittelussa pitää siis tapauksen mukaan ottaa huomioon esimerkiksi sääolosuhteet, luonnonmuodot ja tilan soveltuvuus palvelun tarpeisiin. Tapauksen mukaan huomioon voitaisiin ottaa myös sosiaalisia ja psyykkisiä seikkoja, kuten kiire, stressi, ryhmäpaine ja pelko, mikäli tällaiset seikat voivat vaikuttaa palvelun turvallisuuteen. Palveluntarjoajan pitää varautua myös olosuhteiden muutoksiin.
  5. Palvelun käyttäjien ja sen välittömässä vaikutuspiirissä olevien erityispiirteet: Palveluntarjoajan pitää ottaa huomioon palvelun käyttäjien ja palvelun välittömässä vaikutuspiirissä olevien henkilöiden erityispiirteet, esim. matala tai korkea ikä, kehitysvammaisuus, liikuntarajoitteisuus tai kielitaidon puute. Vastaavasti erityisen kokeneet harrastajat, aktiiviset palvelun käyttäjät tai pitkään lajin parissa toimineet käyttäjät eivät välttämättä tarvitse yhtä mittavia turvallisuustoimenpiteitä, opastusta tai ohjausta. Olennaista on, että palveluntarjoaja tuntee palvelun käyttäjät ja suhteuttaa palvelun toteutusta eri käyttäjäryhmien tarpeiden mukaan, ottaen huomioon myös erityisen haavoittuvien käyttäjäryhmien tarpeet.