Tukes valvoi räjähdysvaarallisten tilojen kunnossapitoa – kehittämistarpeita erityisesti sähkölaitteistojen kunnossapidossa ja räjähdysvaaran kasvamisen estämisessä

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) toteutti keväällä 2025 valvontaprojektin, jossa tarkasteltiin räjähdysvaarallisten tilojen turvallisuuden hallintaa erityisesti kunnossapidon näkökulmasta. Valvontahavaintojen mukaan toiminnanharjoittajilla on käytössään monia tehokkaita turvallisuuskäytäntöjä. Kehittämistarvetta ilmeni erityisesti sähkölaitteistojen kunnossapidon järjestelmällisyydessä, ilmanvaihdon toiminnan mittauksissa, pätevyysvaatimusten dokumentoinnissa sekä riskiperusteisessa huoltovälien määrittelyssä. Tukes suosittelee kunnossapito-ohjelmien vahvistamista niin, että ne kattavat sekä tekniset että organisatoriset keinot räjähdysvaarojen hallintaan.

Räjähdysvaarallinen tila on alue, jossa voi esiintyä räjähdyskelpoisia ilmaseoksia. Palava kaasu, sumu, höyry tai pöly yhdessä normaalipaineisen ilman kanssa voi muodostaa räjähdysvaarallisen ilmaseoksen. Näissä tiloissa laitteiden rakenteille, asennuksille ja käytölle on asetettu erityisvaatimuksia. Sähköasennukset ja laitteet eivät saa toimia syttymislähteenä sähköenergian, staattisen sähkön, kuumenemisen tai kipinöinnin vuoksi.

Kunnossapidon merkitys korostuu räjähdysvaaran torjunnassa. Kunnossapidolla varmistetaan, että laitteet ja järjestelmät toimivat suunnitellusti eivätkä aiheuta syttymisvaaraa. Kunnossapidon avulla ehkäistään palavien kemikaalien vuotoja ja pölyn kertymistä, varmistetaan ilmanvaihdon ja maadoitusten toimivuus sekä pidetään laitteet toimintakunnossa.

Tukes toteutti keväällä 2025 valvontaprojektin, jossa tarkasteltiin räjähdysvaarallisten tilojen turvallisuuden hallintaa erityisesti kunnossapidon näkökulmasta. Valvonnassa selvitettiin muun muassa, miten räjähdysvaaran kasvaminen estetään, millä keinoin syttymislähteet ehkäistään, miten pätevyysvaatimukset huomioidaan huolto- ja korjaustöissä sekä millaisia työlupakäytäntöjä räjähdysvaarallisissa tiloissa käytetään.

Valvontahavaintoja kerättiin 23 kohteesta, joista suurin osa oli kemikaalilaitoksia. Lisäksi mukana oli esimerkiksi konepajoja, puunjalostusteollisuutta, leipomo ja koulun teknisen työn tila. Seuraavassa esitetään yhteenveto havaituista käytännöistä ja kehityskohteista.

1. Sähkölaitteistojen huolto ja kunnossapito

Sähkölaitteistojen valvonnassa havaittiin puutteita huolto- ja kunnossapitotoiminnassa sekä räjähdyssuojausasiakirjoissa. Esimerkiksi joissakin kohteissa räjähdysvaarallisia (Ex) tiloja ei ollut huomioitu lainkaan kunnossapito-ohjelmassa ja räjähdyssuojausasiakirja puuttui kokonaan tai ei ollut sähkölaitteiston vastuuhenkilön tiedossa tai saatavilla. Myös sähkölaitteistojen määräaikaistarkastusten hoitamisessa tai niissä havaittujen puutteiden korjaamisessa ilmeni puutteita. Esimerkiksi yhdessä kohteessa sähkölaitteiston määräaikaistarkastus oli kokonaan tekemättä. Kohteissa havaittiin myös tilaluokkaan sopimattomia sähkölaitteita sekä puutteita Ex-alueiden merkinnöissä ja varoituksissa.

2. Räjähdysvaaran kasvamisen estäminen

a) Ilmanvaihdon toiminta

Useissa kohteissa ilmanvaihdon toimintaa seurataan huolto-ohjelmien kautta. Toimintavarmuutta varmistetaan huoltojen ja tarkastusten avulla, mutta ilmanvaihdon tehokkuutta tai virtausnopeuksia mittaavia testauksia raportoitiin vain harvoin.

Havainto: Ilmanvaihdon huolto on yleisesti järjestetty, mutta toimintaa mittaavat testaukset tai dokumentoidut tarkastukset ovat puutteellisia tai satunnaisia.

b) Vuotojen ehkäisy

Vuotojen hallintaan liittyy prosessilaitteiden kunnon seuranta ja kunnossapito. Osassa kohteista laitteet tarkastetaan säännöllisesti silmämääräisesti ja ennakkohuoltokierroksin. Räjähdysvaaran syntymisen ehkäisyä tukee myös siisteyden ja pölynhallinnan korostaminen.

Havainto: Ennakoiva kunnossapito vähentää vuotovaaraa, mutta järjestelmällisiä vuototarkastuksia ei kuvattu laajasti.

c) Tilaluokan leviämisen ehkäisy

Toimijat estävät räjähdysvaarallisen tilan leviämistä selkeillä rajauksilla, esimerkiksi sulkuovilla ja rakenteellisilla ratkaisuilla. Nämä ratkaisut havaittiin lähinnä passiivisina turvakeinoina. Ilmanvaihdon paine-eroja ei useimmiten seurata mittauksin.

Havainto: Rakenteelliset ratkaisut ovat pääasiallinen keino, mutta aktiivinen seuranta puuttuu monin paikoin.

3. Syttymislähteiden ehkäiseminen

Käytössä olevia keinoja syttymislähteiden ehkäisemiseksi:

• Potentiaalintasausmittaukset: Yleisesti suoritettu 1–4 vuoden välein, osa teetetään ulkopuolisilla.
• Vikavirtasuojien testaus ja sähköasennusten tarkastus: Osana kunnossapito-ohjelmia, kolmen vuoden välein.
• Kitkan ehkäisy: Laakereiden voitelu, automaattinen rasvaus pyöriville koneille, lämpökamerakuvaukset.
• Tilojen siivous: Pölyn kertymisen ehkäisy säännöllisellä siivouksella.
• Pistokoeluontoiset tarkastukset ja visuaalinen seuranta: Esimerkiksi tarkastuskierroksilla maadoitusten tarkastus.

Havainto: Useissa kohteissa käytetään tehokkaita kunnossapitomenetelmiä, mutta kirjalliset ohjeet ja dokumentointi vaihtelevat.

4. Kunnossapitotöiden tekijöiden valinta ja pätevyyden varmistus

a) Ex-suojatut laitteet

Huolto- ja korjaustöiden tekijät valitaan osaamisen ja kokemuksen perusteella, mutta systemaattisia pätevyysvaatimuksia ei aina esitetty. Joissain kohteissa edellytetään erikseen Ex-koulutusta.

b) Pätevyydestä varmistuminen

Sähköasennuksia tekevät pääsääntöisesti sähköalan ammattilaiset. Osa toimijoista varmistuu asentajan pätevyydestä työ- tai koulutustodistusten, urakoitsijasopimusten tai omavalvontamenettelyjen avulla. Toisaalta joissain kohteissa pätevyyden varmistaminen jäi epäselväksi.

Havainto: Pätevyyskäytäntöjen systematisointi ja dokumentointi ovat kehittämiskohteita.

5. Tarkastus- ja huoltovälien määrittely

Tarkastus- ja huoltovälit perustuvat pääosin:

• Laitetoimittajan ohjeisiin
• Käyttökokemukseen ja kunnossapidon havaintoihin
• Laitteiden kriittisyyteen ja käyttötuntimääriin

Osassa kohteista aikaperusteista huoltoa on täydennetty kuntoon perustuvalla kunnossapidolla (esim. lämpökuvauksilla ja silmämääräisillä tarkastuksilla).

Havainto: Tarkastus- ja huoltovälien määrittely perustuu useimmiten käytännön kokemukseen, mutta riskiperusteista lähestymistapaa ei kuvattu kattavasti.

6. Työlupakäytännöt räjähdysvaarallisissa tiloissa

Useissa kohteissa käytetään Ex-työlupia kunnossapidon ja tarkastusten yhteydessä. Työlupiin sisältyy riskiarviointi, jossa huomioidaan käytettävät työmenetelmät ja työkalut. Luvan myöntäminen on vastuuhenkilön tehtävä. Joissain kohteissa työlupamenettely oli yleisluontoisempi, eikä erillistä Ex-lupaa ollut käytössä.

Havainto: Ex-työlupakäytännöt ovat toimivia niissä kohteissa, joissa niitä käytetään. Yhdenmukaisuus ja käytäntöjen kattavuus vaihtelevat.

Johtopäätökset ja suositukset

Valvontaprojektin perusteella voidaan todeta, että räjähdysvaarallisten tilojen kunnossapitoon ja turvallisuuden hallintaan liittyy useita hyviä käytäntöjä. Kehitystä tarvitaan kuitenkin erityisesti seuraavilla osa-alueilla:

• Sähkölaitteistojen kunnossapidon sekä Ex-vaatimusten yhteensovittaminen
• Ilmanvaihdon toiminnan systemaattinen seuranta ja mittaus
• Vuotojen ja räjähdysvaarallisen tilan leviämisen aktiivinen seuranta
• Pätevyysvaatimusten määrittely ja dokumentointi kunnossapitotehtävissä
• Riskiperusteisen huoltovälien määrittelyn vahvistaminen
• Työlupakäytäntöjen yhdenmukaistaminen ja Ex-riskien arviointi

Tukes kannustaa toiminnanharjoittajia kehittämään kunnossapito-ohjelmiaan siten, että ne kattavat sekä tekniset että organisatoriset keinot räjähdysvaarallisten tilojen turvallisuuden hallintaan.

Tämä valvontaprojekti keskittyi erityisesti räjähdysvaarallisten tilojen kunnossapitoon. Yleisemmin tärkeää on huomioida, että räjähdysvaara on arvioitava ja hallittava asianmukaisesti, jos tiloissa käsitellään syttyviä nesteitä, kaasuja ja pölyä (856/2012 5 luku, 576/2003). Tukes valvoo jatkossakin räjähdysvaarallisten tilojen turvallisuutta osana kemikaaliturvallisuuden ja sähkölaitteistojen valvontaa. 

Lisätietoja: 
Ylitarkastaja Sanna Pietikäinen, p. 029 5052 686, [email protected]