Reippaasti reiteille ja ehjänä kotiin

14.10.2020 11.30
Uutinen

Luonto- ja ulkoilureitit ovat tänä kesänä olleet suositumpia kuin koskaan. Kun palvelun suosio kasvaa näin nopeasti, pystyykö tarjonta vastaamaan kysyntään? Ovatko luonto- ja ulkoilureitit turvallisia kaikille käyttäjille? Kestävätkö rakenteet? Mitä reitille lähtijän pitää itse ottaa huomioon? Kysyimme asiaa reittien turvallisuutta Tukesissa valvovilta ”reittiäijiltä”: Aleksi Latvalalta (AL), Hannu Väärälältä (HV) ja Jaakko Leinoselta (JL). Heitä jututti Mervi Murtonen (MM).

MM: Eikös olekin Aleksi hienoa, että on saatu näin paljon uusia kävijöitä kansallispuistoihin ja muillekin luonto- ja ulkoilureiteille!

AL: Kyllä, ehdottomasti! Parkkipaikat ovat kuulemma olleet ajoittain ääriään myöten täynnä, ja esimerkiksi silloille ja taukopaikoille voi joutua jopa jonottamaan. Veikkaanpa, että nämä jonot olisivat olemassa ilman koronan asettamia etäisyyssuosituksiakin, sen verran porukkaa on ollut liikkeellä.

MM: Miten näin voimakas kävijämäärän kasvu vaikuttaa reittien turvallisuuteen? Luonto- tai ulkoilureittihän on kuluttajapalvelu, jonka turvallisuudesta vastaa aina reitin ylläpitäjä.

AL: Kasvaneeseen kävijämäärään mahtuu aina myös ensikertalaisia tai muuten kokemattomia luonnossa liikkujia. Kaikkien kartanlukutaidot, kyky varautua vaikkapa nopeasti muuttuviin olosuhteisiin tai oman energian loppumiseen eivät ole enää perinteisen ”jokamiehen” tasolla. Muun muassa Lapin pelastuslaitos on ollut huolissaan kansallispuistoihin uuvahtaneista asiakkaista. Uskaltaisin väittää, että nyt olisi uutta kysyntää myös entistä helpommille lähireiteille, joilla jokainen pääsee turvallisesti harjoittelemaan omia retkeilytaitojaan.

MM: Mikä on reitin käyttäjän vastuu turvallisuudesta? Mitä reitille lähtiessä pitää ottaa huomioon ja mitä ei saa tehdä?

AL: Jokaisella kulkijalla on tietenkin itsellään paras mahdollisuus vaikuttaa turvallisuuteensa. Uudesta kohteesta on hyvä ottaa selvää etukäteen, ja tutullekin reitille kannattaa valmistautua päivän olosuhteen mukaan. Annettuja ohjeita ja rajoituksia tulee noudattaa – eivät ne siellä turhaan ole esillä. Mahdolliset reittikuvaukset antavat hyvin suuntaa reitin vaativuudesta, ja omat taidot sekä kunto tulee arvioida realistisesti. Metsähallituksen laatimasta retkietiketistä saa lisäeväitä!
 

Kuva 1: Pyhätunturin Isokurun portaissa kulkija saa olla tarkkana. 
Kuvaaja: Aleksi Latvala

MM: Erityisesti maastopyöräily on kasvattanut tänä vuonna suosiotaan. Hannu Väärälä, miten tämä näkyy luonto- ja ulkoilureiteillä?

HV: Samoilla poluilla liikkuvat niin patikoitsijat, lapsiperheet, koirien ulkoiluttajat kuin pyöräilijätkin. Osa pyöräilijöistä on aloittelijoita, joilla ei ehkä ole aina taitoa ja tietoa toimia parhaimmalla mahdollisella tavalla muut huomioiden. Ohitus- ja kohtaamistilanteissa on tällöin vaara, että sattuu jokin vahinko. Pyöräilijä voi esimerkiksi kaatua väistäessään polun sivuun tai vaihtoehtoisesti törmätä muihin kulkijoihin. Mutta kyllä maastopyöräilijät sopivat mukaan oikein hyvin, kunhan vain huomioivat muutkin kulkijat. Oikea tilannenopeus on kaikki kaikessa. Ohitustilanteissa kannattaa ilmoittaa esimerkiksi soittokellolla tai ystävällisesti hihkaisemalla, että ollaan tulossa ja miltä puolelta mennään ohi.

MM: Miten sähköpyörien yleistyminen on näkynyt maastossa?

Sähköpyöriin liittyy uusia vaaratekijöitä, koska sähköllä avustettuna pääsee luomupyörää lujempaa, kauemmaksi ja niillä voi heikkokuntoisempikin ajaa mäkisiä reittejä. Jos pyörärikko sattuu esimerkiksi talvella syvällä erämaassa, voivat seuraukset olla vakavat. Lisääntynyt vauhti voi myös johtaa vakavampiin vammoihin onnettomuustilanteissa. 

MM: Mitä maastopyörällä luontoon lähtevän pitää ottaa huomioon oman turvallisuutensa kannalta?

HV: Reitti tulee valita ryhmän heikoimman jäsenen teknisen osaamisen tai kunnon mukaan. Reppuun on syytä ottaa varaosia ja korjausvälineitä sekä ensiapuvälineet. Vaikkei itse osaisikaan niillä tehdä mitään, voi pyytää apua muilta kulkijoilta. Kartta on hyvä olla mukana pidemmillä reiteillä. Älykännykän digitaaliset karttasovellukset ovat hyödyllisiä, kunhan niitä osaa käyttää ja huolehtii, että akku ei lopu kesken kaiken. Erityisesti säiden nyt viilentyessä kannattaa ottaa mukaan myös lisävaatteita. Juoma ja naposteltavat tekevät retkeilystä sekä mukavampaa että turvallisempaa, kun energia ei lopu kesken.
 

Kuva 2: Äkäskeron poluilla sai elokuussa 2020 pyöräillä rauhassa. Taka-alalla siintävät Pallastunturit.
Kuvaaja: Hannu Väärälä


MM: Reittien rakenteet ovat kovalla kulutuksella sekä olosuhteiden että suurempien käyttäjämäärien vuoksi. Mitkä näet turvallisuuden kannalta erityisen kriittisinä rakenteina, Jaakko Leinonen?

JL: Portaat, pitkokset, sillat ja muut puiset rakenteet ovat jo yksin säänkin puolesta kovalla rasituksella ja niiden kuntoa tulee säännöllisesti tarkkailla. Myös reittien pinnat kuluvat nopeasti, ja pitkällä tähtäimellä tarvitaan siis varmasti enemmän resursseja reittien suunnitteluun ja ylläpitoon. Esimerkiksi Metsähallitus on sorastanut suosituimpia reittejä kestämään kovempaa kulutusta sekä ohjaamaan entistä selkeämmin retkeilijöitä pysymään tarkoitetuilla reitillä. Monin paikoin on lisätty myös opastusta, jos reitti ei ole ihan priimakunnossa. 

MM: Mitä vinkkejä antaisit reittien ylläpitäjälle rakenteiden uusimiseen? Pitääkö kaiken olla koko ajan priimakunnossa?

JL: Tuota priimakuntoa voisi ajatella kohteisiin ja alueille, jossa käyttö on runsasta. Kauempana erämaassa riittää hyvin se, että kohde on käyttötarkoituksensa mukaisessa kunnossa.  Rakenteiden kuluminen vaihtelee suuresti alueittain, joten suoraa vastausta tuohon uusimiseen ei voi antaa. Normaalikäytöllä rakenteet kestävät noin 15-20 vuotta. Paikoissa, jossa on suuret kävijämäärät, voidaan uusimista joutua tekemään tiheämminkin.  

MM: Mitä käyttäjät voivat tehdä sen eteen, että rakenteet pysyisivät paremmassa kunnossa pidempään?

JL: Vähintäänkin pitää huolehtia roskat luonnosta pois. Jos ne jaksaa luontoon kantaa, niin kyllä ne tulevat sieltä myös samalla kyydillä takaisin. Rikkoontuneista rakenteista ja muista puutteista kannattaa ilmoittaa reitin ylläpitäjälle, että he voivat aloittaa huollot mahdollisimman varhain.

MM: Ulkoilun ja liikunnan merkkeihin on tänä vuonna julkaistu uusi standardi SFS 4424, joka sisältää esim. uuden paikannusmerkin. Mitä havaintoja sinulla Jaakko on reittien opasteiden ja merkintöjen nykytilasta?

JL: Reitillä olevat opasteet ja ohjeet ovat vuosi vuodelta yhä parempia ja informatiivisempia. Hyvät ohjeet takaavat sen, että alueella pärjäävät hyvin myös ne, jotka ovat vähemmän luontopalveluja käyttäneet. Reiteillä on opasteita esim. korkeuseroista ja pituuksista. Näin jokainen voi itse arvioida omaa suoriutumistaan etukäteen. 
 

Kuva 3: Puiset pitkospuut pitää vaihtaa 10–15 vuoden välein.
Kuvaaja: Hannu Väärälä

Reittien turvallisuus koostuu siis monesta pienestä asiasta. Olennaista on, että reitin ylläpitäjällä on ajantasainen tieto reittinsä kunnosta ja vaativuudesta ja että tämä viestitään käyttäjille selkeästi. Kyse on pitkäjänteisestä ja kattavasta reittien turvallisuuden hallinnasta.

Lopuksi Tukes heittää haasteen sekä reittien ylläpitäjille että käyttäjille:

1) Käyttäjät: Antakaa rohkeasti ja reilusti palautetta reittien ylläpitäjille havaitsemistanne turvallisuuspuutteista tai kokemistanne vaaratilanteista. Yhteystiedot pitää löytyä reittien ilmoitustauluilta. Muistakaa antaa myös positiivista palautetta, sillä reittien ylläpitäjät tekevät ison työn, että voimme liikkua luonnossa helposti ja turvallisesti!

2) Reittien ylläpitäjät: Ratsastakaa suosion harjalla, hyödyntäkää juuri nyt avoinna olevia rahoituskanavia ja laittakaa rakenteita ja merkintöjä kuntoon. Tukesin reittiäijät opastavat ja neuvovat mielellään. Ilmoittakaa reiteillä tapahtuneista vakavista onnettomuuksista tai läheltä piti -tilanteista Tukesiin. 

Lisätietoja:

ylitarkastaja Aleksi Latvala
p. 029 5052 091

ylitarkastaja Jaakko Leinonen 
p. 029 5052 141

ylitarkastaja Hannu Väärälä 
p. 029 5052 158

sähköpostit muotoa: [email protected]

Kuluttajille tarjottavat palvelut