Ratsastuksen ja muiden hevospalveluiden turvallisuus

1. Ohjeen tarkoitus

Ohjeen tarkoituksena on auttaa ratsastusta tai muuta hevostoimintaa järjestäviä palveluntarjoajia varmistamaan, että palvelut ovat kulutuspalvelujen turvallisuudesta annetun lain mukaisia ja turvallisia niin ratsastajille ja muille palvelua käyttäville asiakkaille kuin myös muille palvelun välittömässä vaikutuspiirissä oleville henkilöille.

Ohjeessa kuvataan Tukesin tulkinta siitä, miten lakia kulutuspalvelujen turvallisuudesta tulisi soveltaa ratsastus- tai hevospalveluun. Ohje ei ole lainsäädännön tavoin velvoittava. Tukes esittää ohjeessa esimerkkejä ja vaihtoehtoja siitä, miten palveluntarjoaja voi täyttää kulutuspalvelujen turvallisuudesta annetun lain vaatimukset. 

Velvoittavat säädöstekstit on ohjeessa merkitty viittauksilla kulutuspalvelujen turvallisuudesta annetun lain pykäliin. Kukin palveluntarjoaja vastaa siitä, että toiminta on lainsäädännön mukaista.

2.  Rajaukset

Kulutuspalvelulain soveltamisalaan kuuluvat asiat

Ratsastuspalveluja ja muita vastaavia hevospalveluja ovat palveluna tarjottavat hevosten ja ponien kanssa tapahtuvat toiminnot ja tapahtumat. Toiminta voi tapahtua luonnossa tai rakennetussa ympäristössä (esim. maastossa, maneesissa tai aidatulla kentällä). 

Kulutuspalvelulain ja tämän ohjeen piiriin kuuluvia toimintamuotoja ovat mm. ratsastuskoulut, harrastetallit, täysihoitotallit, ravikoulut, ratsastuskilpailut, ravitapahtumat, hevosnäyttelyt, hevostapahtumat, hevosavusteinen toiminta, ponisynttärit, talutusratsastus, kiertävä valmentaja. Palvelu voi olla esim. ratsastustunti, maneesin vuokraus, ratsastusleiri tai hevostapahtuma.

Kulutuspalvelulaki määrittää velvollisuuksia ratsastus- ja hevospalvelujen tarjoajille. Palveluntarjoajia voivat olla esim. talliyrittäjät, ratsastusseurat sekä muut yritykset, yhdistykset tai yksityishenkilöt, jotka tarjoavat tässä ohjeessa kuvattuja palveluja.

Kulutuspalvelulain tarkoituksena on suojata palvelun käyttäjien turvallisuutta. Palvelun käyttäjiä ovat esim. ratsastuskoulun oppilaat, valmennustunneille osallistuvat ratsastajat, täysihoitohevosten omistajat ja vuokraajat, maneesin käyttäjät, kilpailuihin osallistuvat ratsastajat, hevostapahtumien yleisö sekä maastoratsastusretkelle osallistuvat asiakkaat.

Kulutuspalvelulaki koskee myös palvelun välittömässä vaikutuspiirissä olevia henkilöiden turvallisuutta. Tämä tarkoittaa, että ratsastuspalvelun pitää olla turvallinen myös esim. ratsastustuntia sivusta seuraavien henkilöiden, tallin lähellä olevien tai asuvien henkilöiden, hevostapahtuman läheisyydessä liikkuvien henkilöiden sekä ratsastusreitin muiden käyttäjien näkökulmasta.

Kulutuspalvelulakia sovelletaan osin myös täysihoitotalleihin. Täyshoitotallin ylläpitäjän pitää esim. huolehtia tilojen ja olosuhteiden kunnosta sekä asiakkaiden ohjeistamisesta. Kulutuspalvelulaki koskee kuitenkin vain palvelun käyttäjien turvallisuutta ja esim. hevosten turvallisuus ja hyvinvointi on rajattu tämän lain ulkopuolelle. Hevosten hyvinvointia säätelee laki eläinten hyvinvoinnista. (Laki eläinten hyvinvoinnista | 693/2023 | Suomen säädöskokoelma | Finlex)

Ravitalleilla kulutuspalvelulakia ja tätä ohjetta ei sovelleta ammattimaiseen hevosten valmentamiseen. Ravitalleilla voi kuitenkin olla kulutuspalveluksi katsottavaa toimintaa (esim. asiakkaille tarjottua kärryajelua tai poniravikouluja), joihin sovelletaan kulutuspalvelulakia ja tätä ohjetta.

Kulutuspalvelulain ulkopuolelle jäävät asiat

Terveydenhuollon ammattihenkilön, esim. toimintaterapeutin, antama ratsastusterapiapalvelu on terveydenhuollon palvelu, jota valvoo Valvira. Kulutuspalvelulakia ja tätä ohjetta ei sovelleta ratsastusterapiapalveluihin tai muihin vastaaviin terveydenhuollon palveluihin.

Kulutuspalvelulaki ja tämä ohje eivät koske yksityishenkilöiden muussa kuin elinkeinotoiminnassa tarjoamia palveluja. Siten oman hevosen hoitaminen ja ratsastaminen kotitallin puitteissa ja kotitalleilla ulkopuolisille järjestettävä pienimuotoinen toiminta, esim. satunnaisesti tarjottava ratsastus naapurin lapsille, ei kuulu kulutuspalvelulain ja tämän ohjeen piiriin.

Ravitallien toiminta ei kuulu kulutuspalvelujen turvallisuudesta annetun lain piiriin, jos siellä ainoastaan hoidetaan ja valmennetaan asiakkaiden omistamia hevosia. Jos tallilla on selkeästi asiakkaille tapahtuvaa toimintaa, kuten kärryajeluita, tandem-kärryajeluita tms. kuuluu toiminta lain piiriin ja siitä pitää tehdä turvallisuusdokumentaatiota vaarojen tunnistamisen ja riskien arvioinnin suhteen.

Kulutuspalvelulakia ja tätä ohjetta ei myöskään sovelleta yhdistyksiin siltä osin, kun yhdistys tarjoaa palveluja vain omille jäsenilleen muussa kuin elinkeinotoiminnassa (esim. ratsastusseuran vain omille jäsenilleen järjestämät harjoitukset). Ratsastusseura on kuitenkin palveluntarjoaja, kun se järjestää esim. ratsastuskoulutoimintaa tai tapahtuman, johon osallistuu myös seuran ulkopuolisia henkilöitä. Tällaiseen toimintaan sovelletaan kulutuspalvelulakia ja tätä ohjetta.

3. Turvallinen kulutuspalvelu

Ratsastuspalvelujen ja muiden hevospalvelujen turvallisuus koostuu seuraavasta kolmesta osa-alueesta:

• Fyysinen turvallisuus liittyy tapaturmiin, loukkaantumisiin ja fyysiseen hyvinvointiin. Ratsastus- ja hevospalveluissa fyysiseen turvallisuuteen vaikuttavat esimerkiksi rakenteiden kunto, sisätilojen ja piha-alueiden siisteys ja kulkureittien leveys ja, ratsastuspohjan kunto. Hevosten selästä putoaminen on ratsastuksessa yleisin ja vakavin tapaturmatyyppi. Sen vuoksi myös sopivan hevosten valinta kullekin ratsastajalle sekä hevosten käsittelyn käytännöt vaikuttavat merkittävästi ratsastuskoulujen fyysiseen turvallisuuteen.
• Psyykkinen turvallisuus liittyy henkilön omaan psyykkiseen hyvinvointiin: Palveluntarjoaja huomioi asiakkaan psyykkisen lähtötilanteen rajoitukset ja palvelusta mahdolliset aiheutuvat seuraukset psyykkiselle terveydelle. Lisäksi ratsastuksessa ja hevosten kanssa toimimisessa asiakkaan jännittämisellä ja pelkotiloilla voi olla suuri merkitys myös fyysisen turvallisuuden kannalta. Kovin jännittynyt ratsastaja voi siirtää omaa jännittynyttä tilaansa hevoseen, ja hevonen voi reagoida poikkeavasti. Loukkaantumiset voivat aiheuttaa pelkotiloja ja jännitystä myös muille tallilla kävijöille, joten onnettomuuksien jälkikäsittelyyn pitää kiinnittää huomiota.
• Sosiaalinen turvallisuus liittyy ryhmän vuorovaikutukseen ja ilmapiiriin: Palveluntarjoajan pitää varmistaa, että kaikki noudattavat tallin yhteisiä sääntöjä. Palveluntarjoajan pitää puuttua ei-toivottuihin tilanteisiin kuten esimerkiksi kiusaamiseen tallilla.

4. Palveluntarjoajan huolellisuusvelvollisuus 

Ratsastus- tai hevospalvelun tarjoajalla pitää olla koulutusta hevosalalta tai pitkä kokemus hevosten kanssa toimimisesta. Ilman monipuolista osaamista hevosista ja hevosten käyttäytymisestä palvelua ei pysty järjestämään turvallisesti. Lisäksi palveluntarjoajan on huolehdittava riittävästä jatkokouluttautumisesta, kuten ensiapukoulutuksen päivittämisestä.

Palveluntarjoajan velvollisuutena on varmistaa ratsastuspalvelun turvallisuus koko palvelun ajan ja kaikissa palvelun osa-alueissa, esimerkiksi tallialueella tapahtuvissa toiminnoissa, ratsastusreiteillä ja leiritoiminnassa. Hänellä on velvollisuus estää tai keskeyttää ratsastuspalvelu, jos siitä aiheutuu vaaraa palvelun käyttäjien tai sen välittömässä vaikutuspiirissä olevien turvallisuudelle.

Palveluntarjoaja ei voi vapautua turvallisuusvastuustaan käyttämällä kylttejä omasta vastuusta tai pyytämällä asiakkaita allekirjoittamaan vastuuvapauslausekkeen. Palvelun turvallisuudesta vastaa aina palveluntarjoaja.

5. Palveluntarjoajan tiedot kulutuspalvelusta

Palveluntarjoajan pitää hyödyntää turvallisuuden arvioinnissa tämän ohjeen lisäksi myös muuta materiaalia, ohjeistusta ja koulutuksia sekä seurata alan kehittymistä ja uusia käytänteitä. Suomen Ratsastajainliitto ry:n ohjeet, kuten jäsentallien kriteerit, laatutallien kriteerit ja kilpailusäännöt, antavat lisää ohjeistusta. Suomen Hippos ry:llä on mm. Hyvä Talli -laatujärjestelmä sekä kilpailusäännöt ravitapahtumiin. Hevostietokeskus tuottaa myös ohjeita ja materiaalia palveluntarjoajien tueksi.

Myös Tukes voi käyttää näitä ulkopuolisia ohjeita, sääntöjä ja muita aineistoja palvelun turvallisuuden arvioinnissa.

6. Vaarojen tunnistaminen ja riskien arviointi

Palveluntarjoajalla pitää olla selkeä käsitys siitä, millaisia vaaroja hänen tarjoamaansa ratsastus- tai hevospalveluun liittyy. Vaarat pitää tunnistaa kattavasti kaikista tarjotuista palveluista ja käytetyistä suorituspaikoista. 

Vaarojen tunnistaminen pitää aina tehdä jokaisen tallin tai muun palvelukohteen osalta erikseen, huomioiden juuri sen kohteen erityispiirteet. Pelkkä ratsastuksen yleisten vaarojen listaaminen ei riitä. 

Vaarojen tunnistamisessa pitää huomioida toiminnan luonne ja laajuus, eli mitä laajamittaisemmasta ja korkeariskisemmästä toiminnasta on kyse, sitä tarkemmin vaarat pitää tunnistaa ja kuvata. 

Seuraavassa on kuvattu vaarojen tunnistamisen nelivaiheinen prosessi:

1. Valmistelu

Ensin kannattaa miettiä, millaisista osista tarjottu palvelu koostuu. Esimerkiksi, mitä eri palvelumuotoja asiakkaille tarjotaan (esim. ratsastustunnit, leirit, tapahtumat) ja millä alueilla toimitaan (esim. tallin sisätilat, ulkoalueet, ratsastuskentät, maneesi, maastoreitit). Vaarat kannattaa tunnistaa erikseen kaikista toiminnoista ja kaikilta alueilta.

Toimintaa voi jakaa osiin myös asiakkaan palvelupolun mukaisesti. Tällöin liikutaan talliympäristössä asiakkaan käyttämää reittiä pitkin ja havainnoidaan vaaroja asiakkaan silmin. Vaarojen tunnistamisessa huomioidaan esimerkiksi saapuminen tallille, hevosten haku tarhasta, hevosten varustaminen tallissa, siirtyminen tallista maneesiin, selkään nousu maneesissa, alkukäynnit, ratsastustunnin tehtävät, esteratsastus, maneesista siirtyminen talliin ja hevosen hoitaminen ratsastuksen jälkeen. 

Seuraavaksi kannattaa koota yhteen ne tiedot, joita on jo olemassa erilaisista vaaroista, läheltä piti -tilanteista, onnettomuuksista ja turvallisuuteen liittyvistä asiakaspalautteista. Vaarojen tunnistamisessa kannattaa myös hyödyntää omaa onnettomuuskirjanpitoa, josta voi analysoida omaa toimintaa ja pohtia vastaavien tapausten ennaltaehkäisyä. Kirjauksista kannattaa etsiä toistuvia tapahtumia: esimerkiksi pudotaanko jollain tietyllä hevosella useammin kuin muilla, onko joku hevonen kärttyisämpi hoitotilanteissa kuin muut, pudotaanko jonkun opettajan tunneilla enemmän kuin muilla, onko maastoreitillä joku erityisen vaikea kohta, ja niin edelleen.

2. Vaarojen tunnistaminen

Varsinainen vaarojen tunnistaminen tarkoittaa sitä, että jokaisesta palvelun osa-alueesta kirjataan ylös palvelun käyttäjiin kohdistuvia vaaratilanteita. Vaaratilanteilla tarkoitetaan sellaisia tilanteita, joissa palvelun käyttäjä voi joutua tapaturmaan tai onnettomuuteen tai ns. läheltä piti -tilanne voi olla mahdollinen. Tavoitteena on siis tunnistaa palveluista sellaisia vaiheita tai kohtia, jossa asiakas voi loukkaantua tai sairastua joko fyysisesti tai psyykkisesti.

Vaaratilanteet pitää kirjoittaa niin tarkasti ylös kuin mahdollista. Tärkeää olisi se, että kirjauksesta käy ilmi, millaisesta vaarasta on kyse, missä se voi esiintyä, mistä se johtuu ja mitä siitä voi seurata. Kirjaamisen voi tehdä parhaaksi katsomallaan tavalla ja esimerkiksi taulukkomuotoa voi käyttää.

Mietitään kustakin osa-alueesta huolellisesti, millaisia vaaranpaikkoja niihin liittyy. Yksi tarkasteltava osa-alue voi olla esimerkiksi hevosen varustaminen tallissa. Siihen liittyviä vaaroja voivat olla esimerkiksi seuraavat: Hevonen voi hoitotilanteessa purra tai näykkäistä. Hevonen voi potkaista etenkin kesällä paarma-aikaan. Hevonen voi pelästyä ja talloa tai litistää asiakkaan. Hevonen voi astua asiakkaan varpaille. Hevonen voi tönäistä asiakasta niin, että asiakas osuu juomakuppiin.

Seuraavassa listassa on annettu esimerkkejä erilaisissa ratsastus- ja hevospalveluissa huomioitavista erityisistä asioista:

• Erilaiset asiakasryhmät (aloittelijat, erityisryhmät, lapset)
• Olosuhteet (tallin sijainti, ison tien tai rautatien läheisyys, monta eri rakennusta)
• Toiminta (esteratsastusta, maastoja, hevosavusteista toimintaa)
• Hevosyksilöt (erityistä huomiota vaativat, uudet hevoset, sairaslomalta palaavat)
• Leirit (leirien vapaa-ajan ohjelma, uiminen, leirien yöajan valvonta)
• Tapahtumat (yleisön käyttämät reitit, hätätilannevalmius) 

Jokaisen tunnistetun vaaran kohdalla kannattaa miettiä heti myös sitä, mitä toimenpiteitä on jo tehty kyseisen vaaran pienentämiseksi. Miten asia on huomioitu tallin säännöissä, rakenteissa, tilajärjestelyissä tai henkilöstön ohjeistuksessa? Edellistä esimerkkiä jatkaen esim. hevosten varustamiseen on jo sovittu käytäntö, että hevoset sidotaan aina kiinni varustamisen ajaksi ja tästä säännöstä pidetään hyvin kiinni. Tämä kannattaa kirjata ylös.

3. Toimenpiteet

Vaarojen tunnistamisen tavoitteena on parantaa palvelun turvallisuutta. Sen takia seuraavaksi on tärkeää miettiä, mitä lisätoimenpiteitä voitaisiin toteuttaa tunnistettujen vaarojen torjumiseksi. 

Edellistä esimerkkiä jatkaen: Miten juuri meidän tallillamme voitaisiin vielä parantaa hevosen varustamisen turvallisuutta? Osaavatko asiakkaat oikeanlaisen solmun ja narun pituuden? Tarvitaanko etenkin kokemattomien asiakkaiden kanssa enemmän valvontaa ja opastusta? Käytetäänkö meillä kypärää jo varustamistilanteessa? Ovatko hevosyksilöt kokemattomille soveltuvia hoitaa ja varustaa, vai tarvitaanko joidenkin yksilöiden kohdalla henkilökunnalta enemmän apua? Miten meillä opastetaan asiakkaita hevosten käyttäytymisestä? Onko tallilla esimerkiksi hevostaitokerhoja? Millaiset jalkineet asiakkailla on hoitotilanteissa? 

Seuraavassa taulukossa on annettu esimerkkejä toimenpiteistä erilaisten ratsastus- ja hevospalveluiden vaarojen torjumiseksi:

Samalla kannattaa tarkistaa omasta onnettomuuskirjanpidosta, millaisia tapaturmia tai läheltä piti -tilanteita palvelun eri vaiheissa on tapahtunut. Esimerkiksi jos onnettomuuskirjanpidosta huomataan, että varustettavana ollut hevonen on muutaman kerran päässyt vapaaksi, koska asiakas ei ollut noudattanut kiinnisitomisohjetta, pitää palvelun käyttäjien opastamiseen ja tallin sääntöjen noudattamiseen kiinnittää enemmän huomiota.

4. Seuranta

Tarkasti kirjattu vaarojen tunnistaminen on hyvä pohja tallin turvallisuustyölle. Kun vaarat on kerran kirjannut huolellisesti ylös, kirjauksista on hyötyä monen vuoden ajan. Vaarojen tunnistaminen pitää kuitenkin pitää ajan tasalla. Sen vuoksi pitää esimerkiksi vuosittain käydä vaarojen kuvaukset läpi, päivittää tiedot tarvittaessa (esim. palveluissa tapahtuneiden muutosten tai toiminnassa havaittujen uusien vaarojen osalta), kirjata muistiin tallilla toteutettuja turvallisuustoimenpiteitä ja miettiä uusia.

7. Palvelun turvallisuuden suunnittelu ja käytännön toteutus

7.1 Henkilöstön osaaminen, määrä ja tehtävät 

Palveluntarjoajan pitää varmistua, että henkilöstöllä on tehtäviinsä soveltuva ammatillinen koulutus. Ratsastusta ohjaaville henkilöille Tukes suosittelee joko hevospalveluohjaajan, ratsastuksenohjaajan tai ratsastuksenopettajan tutkintoja. Esimerkiksi tallityöntekijöille, jotka myös avustavat asiakkaita hevosten varustamisessa, suositellaan hevostenhoitajan tutkintoa. Tutkintojen lisäksi henkilökunnalla pitää olla riittävä kokemus hevosten kanssa toimimisesta, jotta he osaavat tunnistaa hevosen käyttäytymiseen liittyviä vaaroja riittävän ajoissa ja osaavat ohjeistaa palvelun käyttäjiä turvalliseen hevosten kanssa toimimiseen. 

Kaikkien työntekijöiden, myös mm. sijaisten, freelancer-opettajien sekä harjoittelijoiden, pitää olla perehdytetty tehtäviinsä myös asiakasturvallisuuden osalta. Henkilökunnan pitää olla tietoisia tallin turvallisuusdokumentoinnista ja toimintatavoista hätätilanteessa. Hevostapahtumissa pitää varmistaa, että työntekijät ja vapaaehtoiset ovat tietoisia turvallisuuskäytännöistä ja osaavat toimia hätätilanteissa. 

On suositeltavaa, että työharjoittelussa tai muissa vastaavissa työsuhteissa olevia henkilöitä sekä alaikäisiä työntekijöitä käytetään pääsääntöisesti vain varsinaisen henkilökunnan ohjauksen alaisena ja apuna. Lain nuorista työntekijöistä (Laki nuorista työntekijöistä | 998/1993 | Lainsäädäntö | Finlex) poikkeuksia lukuun ottamatta alle 18-vuotiaille ei saa antaa työtehtäviä, joihin kuuluu huomattavaa vastuuta omasta tai toisten turvallisuudesta tai jotka voivat aiheuttaa erityisen tapaturmavaaran tai terveyshaitan. Alaikäinen henkilö ei voi olla yksin vastuussa esimerkiksi ratsastustunnin pitämisestä, vaan paikalla pitää aina olla täysi-ikäinen ensiaputaitoinen henkilö. 

Tukes suosittelee, että ratsastuksessa ja muissa hevospalveluissa noudatetaan seuraavia ryhmäkokosuosituksia suhteessa ohjaajien lukumäärään:

• Maneesissa tai ratsastuskentällä voi olla enintään 9 ratsastajaa yhtä ohjaajaa kohden. Ryhmäkoko pitää harkita suhteessa kentän tai maneesin kokoon, toiminnan luonteeseen sekä asiakkaiden taitotaso tai erityispiirteet huomioiden.
• Jos maastoratsastustunnille tai -vaellukselle osallistuu kokeneita ratsastajia, yhtä ohjaajaa kohden voi olla enintään 7 asiakasta.
• Jos maastoratsastustunnille tai -vaelluksille osallistuu kokemattomia asiakkaita, heidän mukanaan tulisi olla aina vähintään 2 pätevää ohjaajaa, kuitenkin enintään 7 asiakasta yhtä ohjaajaa kohden. 

Ohjaajien lukumäärään, osaamiseen ja toimintatapoihin pitää kiinnittää erityistä huomiota, kun toimitaan pienten lapsien tai erityisryhmien kanssa. Lisäksi maasto- tai eräolosuhteissa ohjaajalla pitää olla osaamista luonto-olosuhteissa toimimiseen, kuten suunnistamiseen, luonnossa liikkumiseen, avun hälyttämiseen tai mahdolliseen turvalliseen tulen tekoon.

7.2 Hevoset

Ratsastuspalvelussa käytettävien hevosten pitää olla vähintään 5-vuotiaita koulutettuja ja soveltuvia kyseiseen toimintaan. Hevosten pitää olla terveydentilaltaan sekä koulutukseltaan sopivia asiakaskäyttöön. Tukes ei suosittele oriiden käyttöä asiakastoiminnassa.

Hevosten poikkeavat piirteet pitää huomioida toiminnassa ja turvallisuusdokumentoinnissa, esimerkiksi hankalat hevoset varustaa aina henkilökunta. Jos jollain hevosyksilöllä havaitaan ongelmia, henkilökunnan pitää puuttua tilanteeseen ja esimerkiksi ottaa hevonen pois asiakaskäytöstä, kouluttaa hevosta tai tutkituttaa se eläinlääkärillä. Uusien hevosten käyttöönoton aikana pitää alkuun tarkkailla hevosen sopeutumista uuteen tehtävään ja hyödyntää kokeneita ratsastajia.

Hevosten terveydentilaa pitää seurata huolellisesti. Kaviot on hoidettava säännöllisesti ja hevosilla pitää olla olosuhteisiin soveltuva kengitys, esimerkiksi talviaikaan liukkailla keleillä maastossa hokkikengitys joka jalassa.

Hevostapahtumissa ja -kilpailuissa asiakkaat tuovat omat hevosensa tapahtumaan. Tapahtuman järjestäjän pitää huolehtia riittävästä ohjeistuksesta jo ennen tapahtumaa. Lisäksi tapahtuman aikana pitää valvoa hevosten käsittelyä ja tarvittaessa poistaa vaaraa aiheuttava hevonen tapahtumasta. Turvallisuusjärjestelyihin pitää kiinnittää erityistä huomiota nuorten hevosten tapahtumissa tai jos tapahtumaan tuodaan oreja. Tapahtumissa on tärkeää, että hevosia käsitellään pääasiassa suitsittuna, jotta myös hätätilanteessa hevonen saadaan paremmin hallittua.

7.3 Hevosten varusteet

Hevoskohtaisten varusteiden sopivuus on tärkeää. Hevosten kuolaimia ja niiden kuntoa on syytä tarkkailla säännöllisesti. Ns. sylinterikuolainten käytössä on havaittu, että kuolaimen sisälle kertyy helposti ylimääräistä ainesta, joten niiden käytön aikana huolellisesta seurannasta ja puhdistamisesta tulee huolehtia tarkoin. Jos hevosia ratsastetaan ilman kuolaimia, pitää varmistaa, että hevonen on koulutettu toimimaan sellaisilla varusteilla, ja että on varmistauduttu siitä, että hevonen saadaan myös hätätilanteessa hallintaan. Tukes suosittelee kuolaimettomien suitsien käyttöä vain aidatuilla alueilla.

Hevosen satulan pitää olla kyseiselle yksilölle sopiva sekä käyttötarkoitukseen soveltuva. Tukes suosittelee turvajalustinten käyttöä.

Palveluntarjoajan pitää varmistaa, että hevoset on varustettu oikein, ja että esimerkiksi satulavyö on riittävän kireällä aloittelijoiden ryhmässä.

Hevostapahtumissa on tärkeää ohjeistaa hevosten käsittelystä ja valvoa, että käsittely on turvallista. Suitsien käyttö yleisötapahtumissa on suositeltavaa, jotta voidaan varmistua hevosen hallinnasta.

7.4 Ratsastusalueet

Ratsastuskentän ja maneesin pohjan pitää olla tasainen ja joustava, mutta ei upottava, eikä ratsastusalueella saa olla ylimääräistä tavaraa säilytyksessä, kuten työkoneita. Kentän ja maneesin pohjaa pitää huoltaa säännöllisesti.

Ratsastuskentän pitää olla valaistu ja aidattu. Aidan pitää olla sellaisesta materiaalista, että siinä ei ole teräviä kohtia. Sisäänkäyntien ratsastusalueille pitää olla riittävän leveitä. Porttien pitää olla suljettavissa. Jos ratsastuskenttää käytetään talvisin, pitää sen huollosta ja mm. liukkauden torjunnasta huolehtia.

Maneesissa pitää olla ns. potkulaidat, joiden suositellaan olevan kallistettuja ulospäin, jotta ratsastajan jalka ei jää puristuksiin hevosen ja seinän väliin. Maneesin katsomo pitää rajata ratsastusalueesta selkeästi. Maneesin katsojia pitää ohjeistaa asianmukaisesta käyttäytymisestä ja erityisesti maneesiin saapumisesta niin, että hevoset eivät pelästy. 

Maneesien rakenteellista turvallisuutta koskee ns. hallilaki (Laki laajarunkoisten rakennusten rakenteellisen turvallisuuden arvioinnista | 300/2015 | Lainsäädäntö | Finlex) Lisää tietoa maneesien rakenteellisista vaatimuksista saa rakennusvalvonnalta.

Maastoreittien pitää olla soveltuvia käytössä oleville hevosille ja asiakkaiden taitotasolle. Reittien valinnassa pitää huomioida mm. teiden ylitykset, risteykset, korkeuserot, vesistöt, sääolosuhteet, pohjien laatu ja reitin pituus.

Käytettävistä reiteistä on hyvä sopia maanomistajien kanssa etukäteen. Maastoreitit pitää merkitä turvallisuusdokumentointiin, ja lisätä myös ns. pelastuspisteitä kartalle. 
Palveluntarjoajalla pitää olla suunnitelma siitä, miten maasto-olosuhteissa tapahtuvissa hätätilanteessa toimitaan ja miten apua saadaan maastoon mahdollisimman nopeasti.

7.5 Ratsastajan varusteet

Ratsastus- ja ravikypärä

Kypärää pitää käyttää aina ratsastuksessa ja ajamisessa, sekä mm. hevosten esittämisessä maasta käsin, juoksuttamisessa, talutusratsastuksessa, hevosten lastaamisessa tai irtohypytyksessä. Tukes suosittelee kypärän käyttöä myös hevosen hoitotilanteissa. Ratsastus- tai ravikypärän pitää olla standardin (EN 1384:2023) mukainen ja siinä pitää olla CE-merkki. Aiemman väliaikaisen standardin (VG1) kypäriä voi vielä käyttää, jos niillä on käyttöaikaa valmistajan ohjeen mukaan jäljellä.

Palveluntarjoajan pitää varmistua kypärien käyttämisestä ja sopivuudesta asiakkaille. Kypärän pitää olla sopivan kokoinen ja kunnolla kiinnitetty. Kypärä pitää vaihtaa uuteen, jos se saa kolhun tai se putoaa.

Turvaliivit

Standardin EN 13158 mukaiset turvaliivit on tarkoitettu ratsastus- ja ravikäyttöön. Ratsastukseen tarkoitetut turvaliivit ovat pakollisia, kun hypätään kiinteitä maastoesteitä. Turvaliivin pitää olla käyttäjälleen sopivankokoinen. Tukes suosittelee ratsastajille turvaliivin käyttöä erityisesti esteratsastuksessa.

Ratsastajan muut varusteet 

Tukes suosittelee, että ratsastuspalvelujen tarjoajat ohjeistavat palvelujen asiakkaita kypärien ja turvaliivien lisäksi muista varusteista esim. seuraavasti:

• Ratsastukseen tulee pukeutua sään mukaisesti.
• Ratsastushousujen on hyvä olla joustavat, joissa saumat eivät hankaa eivätkä lahkeet nouse.
• Lepattavia ja kahisevia vaatteita tulee välttää, koska hevoset saattavat säikähtää niitä.
• Ratsastuksessa on hyvä käyttää siihen soveltuvia käsineitä.
• Pitkät hiukset on syytä pitää kiinni.
• Suurten korvarenkaiden, sormusten ja lävistysten käyttämistä tulee välttää.
• Maastoratsastuksessa on syytä käyttää heijastinliiviä tai muuta kiinteää heijastinta. Maastoratsastuksessa pitää huomioida myös valaistus hämärän aikaan. 
• Jalkineessa pitää olla korko, ettei jalka takerru jalustimeen tai ratsastaja jää niin helposti jalustimeen kiinni pudotessaan.

Heijastimet ja valot

Maastossa ratsastettaessa pitää käyttää heijastimia, sekä tieliikennelain mukaan myös ratsukoilla on muiden hevosajoneuvojen tavoin oltava hämärän tai pimeän aikaan valaisimet, valkoinen valo eteenpäin ja punainen taaksepäin. Heijastinliivien käyttöä suositellaan näkyvyyden parantamiseksi. (Tieliikennelaki 729/2018 - Ajantasainen lainsäädäntö - FINLEX)

7.6 Erityis-, onnettomuus- ja hätätilanteet

Asiakkaiden saatavilla pitää aina olla ensiapukoulutettu henkilökunnan jäsen. Ensiapukoulutus pitää olla ajan tasalla. Perusvaatimus on ensiavun peruskurssin tasoinen voimassa oleva koulutus. Jos palveluun kuuluu leiritoimintaa, maastoratsastusta, vaelluksia tai talli sijaitsee taajaman ulkopuolella tai ensihoidon saapuminen voi kestää pidemmän aikaa, ensiaputaitovaatimus on jatkokurssitason koulutus, voimassa olevana.

Ensiapuvälineet pitää olla näkyvillä sellaisessa paikassa, että ne saadaan käyttöön nopeasti. Lisäksi varusteita pitää päivittää säännöllisesti.

Henkilökunnan pitää harjoitella hätätilanteita varten, jotta aidossa tilanteessa osataan toimia oikein. Ensiapukoulutus ja -harjoitukset pitää räätälöidä niin, että ne vahvistavat henkilöstön osaamista juuri ratsastukselle tyypillisten onnettomuustilanteiden ja vammojen varalta. Tallilla käytössä olevien ensiapu- ja pelastusvälineiden käyttöä pitää harjoitella oikeissa olosuhteissa. Myös muiden ratsukoiden turvallisuudesta huolehtimista vaikkapa maastossa tapahtuneessa onnettomuudessa on syytä harjoitella etukäteen ja huomioida asia myös turvallisuusdokumentoinnissa.

Tallin ja erillisten suorituspaikkojen sijainti pitää huomioida myös hätätilanteiden varalta, jotta apua osataan hälyttää suoraan oikeaan kohteeseen, esim. maasto-olosuhteissa. Maastoreiteille onkin syytä suunnitella erityisiä pelastuspisteitä reitin varrelle. Portit, hankalat osoitteet ym. poikkeukset pitää huomioida jo suunnittelussa.

Esimerkki riittävästä ensiapuvalmiudesta: Henkilökunta on hevosalan ammattilaisia, joilla on myös voimassa oleva ensiapukoulutus. Tallilla harjoitellaan säännöllisesti hätätilanteessa toimimista käytännössä. Hätäkeskukseen ollaan matalalla kynnyksellä yhteydessä, jos loukkaantuminen näyttää vähänkin vakavammalta, esimerkiksi päähän kohdistunut isku. Tallilla on ajan tasalla oleva ja näkyvillä oleva ensiapupakkaus. Hätäohjeet osoitteineen ja ajo-ohjeineen ovat hyvin näkyvillä tallin seinällä.

7.7 Tietojen antaminen palvelun käyttäjille

Palveluntarjoajan pitää antaa palvelun käyttäjille ohjeita kirjallisessa muodossa, mutta myös paikan päällä tallilla tai hevostapahtumassa. Erityisen tärkeää palvelun käyttäjien opastaminen on kokeilijoille ja muille vasta-alkajille tai tallille ensi kertaa saapuville. Asiakkaita pitää ohjeistaa ennakkoon sopivista varusteista, niin kypärän, kuin vaatteiden ja saappaidenkin suhteen.

Hevosen tunteminen eläimenä on yksi turvallisuuteen merkittävästi vaikuttavista tekijöistä. Asiakkaiden hevostuntemusta voidaan lisätä koulutuksilla, hevostaitokursseilla ja muulla opastamisella.

Asiakkaille pitää kertoa ratsastuksen vaarat (kuten hevosen arvaamaton käyttäytyminen sekä eri hevosten ominaispiirteet) sekä toimintatavat, miten onnettomuuksia voidaan ennaltaehkäistä (esimerkiksi oikea pukeutuminen, satulaan nousutapa, hevosen käsittely ja hevosten etäisyys ratsastettaessa). Myös tallin säännöt on syytä kertoa selkeästi. Tallin tai tapahtuman säännöissä pitää korostaa suojavarusteiden käyttöä, mutta sitä pitää myös valvoa.

Maastoratsastukselle lähdettäessä pitää opastaa tieliikenteessä käyttäytymiseen, mutta myös siihen, miten toimitaan hätätilanteissa.

Asiakkaiden ohjeistuksen lisäksi on tärkeää tietää asiakkaiden taitotaso, jotta voidaan valita oikea hevonen asiakkaalle. Taitotason arvioinnissa pitää tarvittaessa varmistaa realistinen taito esimerkiksi ennen maastoratsastukselle lähtemistä ratsastuskentällä.

Asiakkaiden ennakkoilmoittautuminen ja asiakkailta etukäteen saatavat tiedot (esimerkiksi terveystietolomake ja lapsen huoltajien yhteystiedot) helpottavat ratsastuspalvelun suunnittelua ja lisäävät asiakkaiden turvallisuutta. Myös muut etukäteen saatavat tiedot, kuten ratsastustaito, ikä sekä paino ja pituus, helpottavat sopivan hevosen ja ratsastusreitin valintaa kyseiselle asiakkaalle.

Osallistujien terveydentila voidaan kartoittaa erillisellä terveystietolomakkeella. Sen avulla saadaan selville muun muassa ratsastuspalvelun kannalta huomioon otettavat sairaudet ja allergiat. Tiedoista on apua esimerkiksi ratsastuspalvelun rakenteen ja leirin ruokailun suunnittelussa. Tietosuoja pitää huomioida, kun kerätään ja säilötään henkilö- ja terveystietoja.

7.8 Palvelun käytönaikainen valvonta

Kun asiakkaita on palveluntarjoajan tiloissa, pitää henkilökuntaa olla paikalla. Erityisen tärkeää on huomioida lapset, aloittelijat, erityisryhmät tai ensi kertaa tallilla olevat asiakkaat. Jos talli tarjoaa hevosten itsenäistä ratsastusta, pitää silloinkin välittömässä läheisyydessä olla täysi-ikäinen vastuuhenkilö, jolla on osaamista myös hätätilanteiden hoitamisesta.

Ratsastusleireillä, joissa myös yövytään, pitää huomioida valvonta yöaikaan. Leiriläisiä pitää ohjeistaa hätätilanteiden varalta ja mistä aikuisen vastuuhenkilön tavoittaa poikkeustilanteissa. Leiritoiminnassa vapaa-ajan ohjelmaa pitää valvoa, alaikäiset leiriläiset eivät voi esimerkiksi mennä uimaan ilman valvontaa.

Täysihoito- ja valmennustalleilla asiakkaat ratsastavat omilla hevosillaan. Asiakkaita pitää ohjeistaa tilojen käytön suhteen, sekä maastoratsastusreittien oikeasta ja turvallisesta käytöstä. Hyvä toimintatapa on kertoa etukäteen tallin henkilökunnalle, millaisen maastoreitin ratsastaa ja milloin suunnittelee palaavansa. Tallilla pitää olla ensiaputaitoista henkilökuntaa paikalla tallin aukioloaikoina.

Hevostapahtumissa pitää valvoa esimerkiksi ratsastuskypärän käyttöä sekä sitä, että hevoset ja ratsukot käyttävät niille merkittyjä reittejä.

Ennakkotietoja osallistujista tarvitaan erityisesti satunnaisilla maastoratsastuksilla, kokeilijoilla tai aloittelijoilla. Taitotason arviointia pitää tehdä myös käytännössä, esim. ennen pidemmälle maastoratsastukselle lähtemistä ratsastetaan kentällä aluksi, jotta voidaan varmistua osallistujien realistisesta taitotasosta ja suunnitella toiminta sen mukaan.

7.9 Eri palvelumuotojen turvallisuuden erityispiirteitä

Leirit

Leirinjärjestäjä vastaa leirille osallistuvien turvallisuudesta koko leirin ajan. Toiminnassa pitää siis huomioida ratsastuksen lisäksi mm. yöajan valvonta ja ohjeistus.

Leiriläisten ennakko-ohjeistus sekä paikan päällä tapahtuva tason arviointi on tärkeää, jotta leiriläiselle saadaan sopiva ryhmä ja hevonen. Myös varusteiden suhteen leiriläiset tarvitsevat ohjeistusta.

Vapaa-ajan ohjelmien pitää olla valvottuja ja erityistä huomiota pitää kiinnittää vesiturvallisuuteen. On suositeltavaa, että leirin järjestäjä selvittää leiriläisten uimataidon etukäteen, ja suunnittelee aktiviteetit leiriläisten taitotason perusteella. Leiriläisten uimataito vaikuttaa muun muassa tarvittavien uinninvalvojien lukumäärään ja siihen, millaista rantaa uintiin voidaan käyttää. Uimataito on varmistettava myös ennen muita vesiaktiviteetteja (esim. hevosten uittaminen, suppailu tai veneretket). Asianmukaisia henkilösuojaimia on käytettävä (esim. pelastusliivit veneessä).

Uimarannan olosuhteisiin pitää tutustua etukäteen, erityisesti jos käytetään muuta kuin yleistä uimarantaa. Etenkin rannan syvyysprofiili, vedenalaiset kivet ja vaaralliset virtaukset on syytä selvittää etukäteen. Turvalliseksi katsottu uintialue pitää tarvittaessa rajata esimerkiksi poijuin tai rataköysin.

Hätätilanteita varten rannalla pitää olla käytettävissä pelastusväline, esimerkiksi pelastusrengas. Selvitä etukäteen myös uimarannan osoite ja pelastustie hätätilanteiden varalta.

Ratsastusleireillä henkilökunnan ensiaputaitojen vaatimus on ensiavun jatkokurssin tasolla. Lisäksi suositellaan koulutusta vedestä pelastamiseen.

Leireistä pitää laatia erillinen suunnitelma turvallisuusdokumentoinnin yhteyteen.

Hevostapahtumat

Hevostapahtumia ovat erilaiset ratsastuskilpailut, hevos- ja poninäyttelyt, ravitapahtumat, messut, tallien avointen ovien päivät ym. Hevostapahtuman järjestäjä vastaa turvallisuudesta kaikilla osa-alueilla. 

Tapahtuman järjestämisessä pitää huomioida niin yleisön kuin esiintyjien ja kilpailijoidenkin turvallisuus. Erityistä huomiota pitää kiinnittää hevosten ja yleisön käyttämiin kulkureitteihin. Suurissa tapahtumissa hevosten ja yleisön kulkureitit pitää erottaa toisistaan selkeästi. Suurissa tapahtumissa pitää hevosten esiintymis- tai kilpailualue rajata yleisöalueesta kaksinkertaisella aidalla. 

Hevostapahtumien yhteydessä pitää olla ensiaputaitoista henkilökuntaa paikalla. 

Hevostapahtumissa pitää huomioida, että tapahtumanjärjestäjää koskevat myös monen muun lain velvoitteet, katso lisätietoja esimerkiksi Tukesin tapahtumaturvallisuusohjeista. 

Hevos- ja poninäyttelyissä järjestäjän pitää huolehtia siitä, että hevosten ja ponien esittäjät käyttävät kypärää. Hevosten ja yleisön reitit pitää suunnitella niin, että ne risteävät mahdollisimman vähän. Näyttelyalue kannattaa erottaa yleisöalueesta esimerkiksi väliaikaisella aidalla. Hätätilanneharjoittelun ja ensiapuvalmiuden pitää olla kunnossa.

Hevostapahtumissa tulee huomioida myös erilaisten messutelttojen kiinnitys. Kovalla tuulella huonosti kiinnitetty teltta voi irrota ja nousta jopa usean kymmenen metrin korkeuteen ja aiheuttavaa vakavia vaaratilanteita. Lisää tietoa: Tapahtumissa käytettävät kevyet, pika- ja pop up -teltat

Talutusratsastus

Talutusratsastuksessa saa käyttää vain tehtävään sopivia hevosia. Hevosilla suositellaan suitsien käyttöä yleisötapahtumissa, jotta hevonen saadaan varmasti hallintaan myös poikkeustilanteissa.

Asiakkaiden jalkoja ei saa laittaa jalustimiin, jos asiakkailla ei ole ratsastukseen sopivia jalkineita. Asiakkaiden jalkoja ei saa laittaa jalustinhihnojen väliin, koska putoamistilanteessa asiakas voisi jäädä hihnaan raahautumaan vaarallisesti.

Talutusratsastustapahtumaa pitää valvoa täysi-ikäinen ensiapukoulutettu henkilö. Asiakkaiden pitää käyttää sopivaa ja kunnolla kiinnitettyä ajan tasalla olevaa ratsastuskypärää.

Kärryajelut

Kärry- ja rekiajelut tapahtumissa pitää suunnitella huolella reittien suhteen. Reitti on suositeltavaa erottaa yleisöalueesta. Hevosten pitää olla soveltuvia toimintaan. Erityistä huomiota pitää kiinnittää asiakkaiden nousemiseen ja poistumiseen kärryistä tai reestä. Ajeluissa suositellaan kypärän käyttöä. Kärry- ja rekiajelussa pitää huomioida valaistus hämärään aikaan.

Ravitapahtumat

Ravitapahtumissa kulutuspalvelulain piiriin kuuluu yleisön ja harrastajalisenssillä kilpailevien turvallisuus. Erityistä huomiota pitää kiinnittää yleisölle tarjottavien palvelujen turvallisuuteen.

Tandemkärryajelussa ohjeistus ja oikeat varusteet sekä toiminta hätätilanteessa korostuvat, ja toki myös sopivan hevosen valinta. Lähtöauton kyydissä pitää asiakkaiden olla kiinni turvavöissä.

Jos hevosten palkitsemiseen radalla otetaan mukaan yleisön edustajia tai kokemattomia hevosenomistajia, pitää reitti suunnitella huolella, joko käyttäen katsomon puoleista palkitsemisaluetta tai ohjaamalla yleisö palkitsemispaikalle henkilökunnan opastamana. Lämmittelevät hevoset voivat liikkua radalla kovia vauhteja, ja kokematon ihminen ei välttämättä osaa varoa.

8. Turvallisuuden jatkuva seuranta ja parantaminen

Turvallisuuden jatkuva seuranta

Palveluntarjoajan pitää jatkuvasti seurata ratsastuspalvelun turvallisuutta. Palveluntarjoajan pitää keskeyttää toiminta, jos sitä ei voida toteuttaa turvallisesti, esimerkiksi jos sääolosuhteet muuttuvat vaarallisiksi. Kovat myrskyt, ukkoset tai rankkasateet voivat aiheuttaa vaaraa joko pelästyttämällä hevosia tai siksi, että puita kaatuu tms. Sääolosuhteita pitää huomioida myös maneesissa ratsastettaessa ja huolehtia tarvittaessa lumien pudottamisesta katoilta.

Onnettomuuskirjanpito

Ratsastuspalveluiden tarjoajan tulee pitää onnettomuuskirjanpitoa. Tähän kirjanpitoon pitää kirjata kaikki läheltä piti -tilanteet, hevosen selästä putoamiset tai hevosta hoidettaessa tulleet pienimmätkin tapaturmat.

Onnettomuuskirjanpidon tavoitteena on auttaa palveluntarjoajaa analysoimaan omaa toimintaansa. Analysoinnin avulla toimintaa pitää myös pystyä muuttamaan, jos esimerkiksi jollain tietyllä hevosyksilöllä putoaa enemmän ratsastajia tai huomataan, että hevonen käyttäytyy vaarallisesti usein, täytyy hevosen käyttö arvioida uudelleen, minkälaisille ratsastajille sopii tai onko sillä joku terveydellinen tai koulutuksellinen ongelma.

Onnettomuuskirjanpitoa tulee pitää myös hevostapahtumissa. Tapahtuman aikainen seuranta voi auttaa ennakoimaan tilanteita tapahtuman loppuajalle.

Onnettomuuskirjanpitoa tulee pitää kaikkien tallilla työskentelevien, myös tallilla vierailevien ns. freelance-opettajien. Onnettomuuskirjanpidon käytännön toimintatavan voi sopia omalle tallilleen sopivaksi, sähköiset järjestelmät ja taulukot tai ihan perinteinen paperinen vihko toimivat hyvin.

9. Onnettomuuksista ilmoittaminen

Palveluntarjoajan pitää tehdä Tukesiin ilmoitus seuraavista onnettomuuksista tai läheltä piti -tilanteista:

1. Vakava onnettomuus: Ratsastus- tai hevospalvelussa tapahtuva vakava loukkaantuminen voi olla esim. ratsastajan kuolemaan tai pysyviin tai pitkäkestoisiin terveyshaittoihin johtanut onnettomuus. Pysyviä tai pitkäkestoisia terveyshaittoja ratsastuksessa ovat esimerkiksi aivovamma, sisäelinvammat ja murtumat. Useamman ratsastajan putoaminen ja loukkaantuminen samalla ratsastustunnilla on myös vakava onnettomuus, josta pitää tehdä Tukesiin ilmoitus. Palvelun välittömässä vaikutuspiirissä oleviin henkilöihin kohdistuva vakava onnettomuus voi olla esimerkiksi sellainen, jossa hevonen pääsee vapaaksi valtatielle ja aiheuttaa siellä suuren liikenneonnettomuuden.
2. Vakava läheltä piti -tilanne, josta olisi voinut aiheutua palvelun käyttäjän tai sen välittömässä vaikutuspiirissä olleen henkilön kuolema tai vakava loukkaantuminen. Vakava läheltä piti -tilanne voi olla esimerkiksi useamman ratsastajan putoaminen maastossa samaan aikaan ja hevosten päätyminen läheiselle tielle.
3. Epätyypillinen, odottamaton tai ennakoimaton tilanne voi olla esimerkiksi sellainen yllättävä tilanne, joka poikkeaa tallin tunnistamista vaaroista, eikä ole muutenkaan ratsastus- ja hevospalveluille tyypillistä.

Lievistä tapaturmista, eli tyypillisimmillään mustelma- ja ruhjevammoista, ei tarvitse tehdä ilmoitusta Tukesiin. Tällaiset lievät loukkaantumiset on tärkeää kirjata tallin omaan onnettomuuskirjanpitoon. Samoin onnettomuuskirjanpitoon kirjataan kaikki ratsastustunneilla tapahtuneet putoamiset, joissa ei tule loukkaantumista.

Palveluntarjoajan pitää määritellä turvallisuusdokumentaatioonsa, miten ja millaisista tapauksista Tukesiin tehdään onnettomuusilmoitus ja kuka siitä vastaa. Tukes suosittelee palveluntarjoajia tekemään onnettomuusilmoituksen Tukesin verkkolomakkeella. Ilmoituksesta on käytävä riittävän tarkasti ilmi, mitä on tapahtunut, mitä syitä palveluntarjoaja on onnettomuudelle tai läheltä piti tilanteelle tunnistanut ja mihin korjaaviin toimenpiteisiin hän on tapahtuneen vuoksi ryhtynyt.

10. Turvallisuuden hallinnan dokumentointivelvollisuus 

Jokaisen palveluntarjoajan on kirjattava turvallisuuteen liittyvät asiat. Dokumentoinnin malli voi vaihdella. Myös vanha turvallisuusasiakirja voi täyttää uudenkin lainsäädännön vaatimukset, jos se sisältää alla olevat asiat ja erityisesti vaarojen tunnistamisen riittävän kattavasti. Dokumentaatioon voi lisätä kuvia, taulukoita ym.

Tärkeää on, että koko henkilökunta on tietoinen turvallisuusdokumentoinnin sisällöstä. Turvallisuusdokumentaatio on palveluntarjoajan työkalu toiminnan turvallisuuden tueksi. Turvallisuusdokumentaatio kannattaa laatia käytännön näkökulmasta ja käyttää sellaista muotoa, että sitä on helppo päivittää.

Jos palvelussa käytetään alihankkijoita, esimerkiksi ratsastuskilpailussa tai ravitapahtumassa ulkopuolista talutusratsastuksen järjestäjää, tulee palveluntarjoajan pyytää alihankkijoiden dokumentaatio nähtäville.

Palvelun turvallisuusdokumentaatioon voi kuulua esim. seuraavia dokumentteja:

1. Vaarojen tunnistaminen (KuPaL 6 §):

• Kirjallinen kuvaus ratsastus- ja hevospalveluissa esiintyvistä vaaroista osa-alueittain. Lisää tietoa asiasta tämän ohjeen luvussa 6. 
• Samalla pitää kirjata, mitä toimenpiteitä kuhunkin osa-alueeseen liittyy ja mitä vielä tarvitaan. Kirjauksissa pitää myös huomioida, miten toimenpiteitä seurataan. 

2. Henkilöstön osaaminen, määrä ja tehtävät (KuPaL 7.1 § kohta 1)

• Luettelo henkilöstön pätevyyksistä ja koulutuksista (esim. ammatillinen hevosalan koulutus, ensiapukoulutus, hygieniapassi, ym.) ja koulutusten ajantasaisuudesta (esim. ensiapukoulutuksen peruskurssi suoritettu vuonna 2024 ja päivitettävä 2027).
• Kuvaus siitä, kuinka paljon henkilöstöä tarvitaan missäkin tilanteessa tai osa-alueessa, esim. lasten alkeiskurssilla.
• Henkilöstön osaamisvaatimukset. Esim. ratsastustuntien pitäjät ovat ratsastuksenohjaajia tai ratsastuksenopettajia. Ensiapukoulutus pitää olla ajan tasalla.
• Työvuorolistat ja vastuualueet (esim. kuka vastaa opetushevosten varustehuollosta).
• Miten henkilökunta perehdytetään omaan toimintaan? Erityistä huomiota pitää kiinnittää satunnaisiin tuuraajiin, freelance-opettajiin sekä vapaaehtoisiin. Esim. jokavuotinen koulutus ennen leirikautta. 
• Miten henkilökuntaa jatkokoulutetaan? Miten koulutetaan hätätilanteessa toimimista?

3. Palvelussa käytettävät menetelmät, tuotteet ja ympäristö (KuPaL 7.1 § kohta 2):

• Lainattavat henkilösuojaimet listataan ja mihin asti niitä voi käyttää valmistajan ohjeen mukaan (esim. lainattavat ratsastuskypärät luetellaan tässä).
• Hevosten varusteiden huoltosuunnitelma ja käyttöpäiväkirja. Tähän kohtaan merkitään esim. jalustinhihnojen vaihdot. 
• Hevoslista, sekä huomiot esim. hevosyksilöiden luonteista ja erityistoimenpiteistä. 
• Tallin alueiden huolto- ja kunnossapitosuunnitelma, kuten esim. maneesin pohjan lanaus. 
• Kiinteistön pelastussuunnitelma. 
• Tallialueen kartta ja ratsastusreitit pelastuspisteineen kartalla. 
• Tarkastuksiin, huoltoihin ja korjauksiin liittyvät vaatimukset, aikataulut ja muut menettelyt (esim. maneesin rakenteiden tarkastus, kentän pohjan uusiminen, sähkötarkastukset).

4. Erityis-, onnettomuus- ja hätätilanteisiin varautuminen (KuPaL 7.1 § kohta 3):

• Kuvaus varautumisesta tai toimintaohjeet vaarojen tunnistamisessa todettuihin erityis-, onnettomuus ja hätätilanteisiin. Esim. Miten on varauduttu maastossa tapahtuviin onnettomuuksiin? Miten toimitaan ratsastustunnilla tapahtuneessa loukkaantumisessa?
• Tiedot henkilöstön ensiapukoulutuksista ja -harjoituksista. Millä tasolla henkilökunnan ensiapukoulutukset ovat ja milloin ne on suoritettu? Millaisia hätätilanneharjoituksia tallilla järjestetään?
• Tiedot ensiapuvälineistä ja niiden sijainneista. Missä tallin ensiapuvarusteet sijaitsevat? Onko niitä myös ratsastusalueen lähistöllä, esim. maneesissa?

5. Palvelun käyttäjille ja välittömässä vaikutuspiirissä oleville annettavat tiedot (KuPaL 7.1 § kohta 4):

• Selvitys siitä, mitä turvallisuustietoja palvelun käyttäjälle annetaan ja miten ja missä vaiheessa palvelua nämä tiedot annetaan. Tässä yhteydessä esitellään asiakkaan perehdyttäminen. Tiedot voivat olla jo esim. leirikirjeessä, omilla verkkosivuilla ja sosiaalisen median kanavissa. Lisäksi kerrotaan paikan päällä tapahtuvasta ohjeistuksesta, kuten miten opastetaan toimimaan hevosen kanssa, tai miten toimitaan, jos joku ratsastaja putoaa ratsastustunnilla.
• Selvitetään, millaisia vaatimuksia asiakkaiden kunnolle, taitotasolle, kokemukselle ja terveydelle on tallin tarjoamissa palveluissa. Onko ratsastuksen alkeiskurssille ikäraja? Minkä kokoiset asiakkaat voivat ratsastaa meidän tallimme hevosilla? Millainen ratsastustaidon pitää olla laukkamaastossa? Miten huomioidaan hevostapahtuman läheisyydessä liikkuvat ihmiset? Miten informoidaan maastoreitin lähellä asuvat ihmiset?

6. Palvelun käytönaikainen valvonta (KuPaL 7.1 § kohta 5):

• Tässä kuvataan asiakkaiden toiminnan valvonta, miten se on tallilla järjestetty tallin aukioloaikoina. Miten valvotaan ratsastustuntien kokemattomia asiakkaita varustamisessa? Millainen valvonta on itsenäisille ratsastajille? Millaista ohjeistusta annetaan täysihoitotallien asiakkaille?
• Kuinka paljon ratsastajia on yhtä aikaa ratsastustunnilla, maneesissa, kentällä tai kilpailun verryttelyssä? Kuinka monta asiakasta voi olla maastossa yhdellä ohjaajalla?

7. Turvallisuuden jatkuva seuranta ja parantaminen (KuPaL 8 §):

• Onnettomuuskirjanpito.
• Toimintatavat vakavien onnettomuuksien ja läheltä piti -tilanteiden ilmoittamiseksi Tukesiin.
• Turvallisuushavainnot, esim. palvelun käyttäjien turvallisuusreklamaatiot, henkilöstön tekemät turvallisuushavainnot ja parannusehdotukset.

11. Muita turvallisuusohjeita

Sähköturvallisuus

Palovahinkojen ennaltaehkäisemiseksi pitää huolehtia sähkölaitteiden ja -asennusten (erityisesti valaisimien ja lämmittimien) kunnossapidosta, huollosta ja määräaikaistarkastuksista. 

Lisätietoa sähkökunnossapidosta ja määräaikaistarkastuksista löytyy Tukesin internetsivuilta sähkölaitteistovalvonnan oppaasta Kiinteistöjen sähkökunnossapito ja määräaikaistarkastukset. 

Sähköjohdot ja -laitteet sekä muut välineet, jotka voivat vahingoittaa hevosta tai joita hevonen voi vahingoittaa, on tarvittaessa suojattava tai sijoitettava hevosen ulottumattomiin. Ks. tarkemmin sähköturvallisuuslaki 1135/2016

Jyrsijöiden torjunta

Jyrsijöiden torjunta tallien tiloissa on tärkeää, koska ne voivat aiheuttaa vaaraa sähköturvallisuudelle vioittamalla sähköjohtoja, ja siitä voi seurata tulipalo ym. vakavaa. Jyrsijämyrkyt | Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes)