CLP-asetuksessa on kymmenen terveysvaaraluokkaa, jotka on jaettu kategorioihin. Luokituksessa käytetään vaiheittaista lähestymistapaa. Alla oleva kappale "5 askelta seosten luokitukseen" tiivistää seosten terveysvaaraluokituksen ohjeet.
Jos seoksen terveysvaaraominaisuus on testattu koko seoksella, käytä luokitukseen aineiden luokituskriteerejä. Kun on kyse sukusolujen perimää vaurioittavista, syöpää aiheuttavista ja lisääntymiselle vaarallisista ominaisuuksista eli ns. CMR-ominaisuuksista, seosta ei tule testata, vaan luokitus perustuu seoksen sisältämiin aineosiin ja niiden pitoisuuksiin (CLP-asetus, artikla 6).
Päättelysääntöjä voit soveltaa tietyissä vaaraluokissa, jos itse seosta ei ole testattu sen vaarallisten ominaisuuksien määrittämiseksi, mutta on olemassa riittävästi tietoa samankaltaisista testatuista seoksista ja sen sisältämistä vaarallisista aineosista (CLP-asetus, liite I, osa 1, kohta 1.1.3). Päättelysäännöt ovat kuitenkin käyttökelpoisia vain yksinkertaisille seoksille. Seuraavassa taulukossa kerrotaan terveysvaaroille sovellettavat päättelysäännöt.
| Päättelysääntö | Sovellettavuus |
| Laimentaminen Valmistuserien samankaltaisuus Olennaisilta osiltaan samankaltaiset seokset Muutos seoksen koostumuksessa |
Kaikki vaaraluokat |
| Aerosolit | Ei sovelleta CMR-vaaraluokille. Ei sovelleta vaaraluokalle aspiraatiovaara. |
| Erittäin vaarallisten seosten väkevöittäminen Interpolointi vaarakategorian sisällä |
Ei sovelleta CMR-vaaraluokille. Ei sovelleta vaaraluokalle hengitysteiden tai ihon herkistyminen. |
Useimmiten seoksen luokittelun on perustuttava yksittäisistä aineosista saatavilla oleviin tietoihin ja niiden pitoisuuksiin. Kun luokittelet ainesosien perusteella, määrittele ensin seoksen huomioon otettavat ainesosat. Voit soveltaa yhteenlaskumenetelmää seuraavissa vaaraluokissa:
Tällöin jokaisen yksittäisen ainesosan oletetaan vaikuttavan kokonaisvaaraan suhteessa voimakkuuteensa ja pitoisuuteensa.
Ihosyövyttävyyden/-ärsytyksen ja vakavan silmävaurion/-ärsytyksen vaarakategorioissa kyseinen lähestymistapa ei kuitenkaan välttämättä ole käyttökelpoinen, kun luokittelet esimerkiksi vahvoja happoja ja emäksiä, epäorgaanisia suoloja, aldehydejä, fenoleja ja pinta-aktiivisia aineita sisältäviä seoksia. Monet näistä aineista ovat syövyttäviä tai ärsyttäviä jo alle 1-prosenttisina. CLP-asetuksen liitteen I, osan 2 taulukoissa 3.2.4 ja 3.3.4 on esitetty pitoisuusrajat ainesosille, kun yhteenlaskumenetelmää ei sovelleta.
Seoksen huomioon otettavat aineosat ovat niitä, joiden pitoisuus on yhtä suuri tai suurempi kuin
1) yleiset raja-arvot, jotka on annettu CLP-asetuksen liitteen I, osan 1 taulukossa 1.1, tai
2) aineelle annettu erityinen pitoisuusraja liitteessä VI, taulukossa 3.1. Sovella näistä alhaisempaa raja-arvoa. Jos aineen pitoisuus on näitä raja-arvoja alhaisempi, ainetta ei oteta seoksen luokituksessa huomioon.
| Vaaraluokka | Vaarakategoria | Yleinen raja-arvo |
| Välitön myrkyllisyys | 1-3 | 0,1 % |
| 4 | 1 % | |
| Ihosyövyttävyys/-ärsytys |
Kaikki | 1 % |
| Vakava silmävaurio/-ärsytys | Kaikki | 1 % |
Vaaraluokasta ja -kategoriasta riippuen aineille on annettu yleiset pitoisuusrajat, joiden ylittyessä seos luokitellaan kyseisen vaaraominaisuuden suhteen. Niissä vaaraluokissa, joissa sovelletaan yhteenlaskumenetelmää, vertaa aineiden yhteenlaskettua pitoisuutta yleiseen pitoisuusrajaan (ks. alla). Muissa vaaraluokissa luokittele seos yksittäisen aineen pitoisuuden ylittäessä yleisen pitoisuusrajan. Jos aineelle on annettu yhdenmukaistettu luokitus ja erityinen pitoisuusraja, sovella seoksen luokituksessa tällöin aineen erityistä pitoisuusrajaa.
Kun käytät yhteenlaskumenetelmää, laske yhteen samaan vaarakategoriaan luokiteltujen huomioon otettavien (ks. edellä) aineosien pitoisuudet ja vertaa yhteispitoisuutta luokitukselle määritettyyn yleiseen pitoisuusrajaan. Kutakin vaaraa koskevassa luvussa on selostettu, miten kokonaisluokitus johdetaan yhteenlaskumenetelmällä (CLP-asetuksen liite I, kohdat 3.1.3.6 välitön myrkyllisyys; 3.2.3.3 ihosyövyttävyys/-ärsytys; 3.3.3.3 vakavan silmävaurion/-ärsytyksen vaara; 3.8.3.4 elinkohtainen myrkyllisyys kerta-altistumisessa, kategoria 3, hengitysteiden ärsytys ja narkoottiset vaikutukset sekä 3.10.3.3 aspiraatiovaara).
Yleiset pitoisuusrajat ihosyövyttävyydelle/-ärsyttävyydelle (CLP-asetus, liite I, taulukko 3.2.3)
| Luokiteltujen aineosien summa | Pitoisuus, joka aiheuttaa luokituksen |
|
| Ihoa syövyttävä Cat 1A, 1B, 1C |
Ihoa ärsyttävä Cat 2 |
|
| Skin Corr. 1A, 1B tai 1C* | ≥ 5 % | ≥ 1 % C < 5% |
| Skin Irrit. 2 | - | ≥ 10 % |
| (10 x Skin Corr. 1A, 1B tai 1C) + Skin Irrit. 2 | - | ≥ 10 % |
*Huom. 1A < 5 % mutta (1A + 1B) ≥ 5 % → 1B
(1A + 1B + 1C) ≥ 5 % → 1C
Esimerkkiseoksen koostumus:
| Aine | Luokitus | Pitoisuus % |
| A | Skin Corr. 1A; H314 | 2,5 |
| B | Skin Corr. 1B; H314 | 3,0 |
| C | Ei syövyttävä | 94,5 |
Laskutoimitus: 2,5 % + 3,0 % = 5,5 % ≥ 5 % → Luokitus Skin Corr. 1B; H314
Välittömän myrkyllisyyden vaaraluokassa 3.1 lähestymistapa on erilainen kuin edellä kuvattu. Määritä seokselle ns. välittömän myrkyllisyyden estimaatti (Acute Toxicity Estimate eli ATE-arvo). Vertaa saatua ATE-arvoa CLP-asetuksen liitteen I taulukon 3.1.1 arvoihin, joiden perusteella luokittele seos yhteen neljästä vaarakategoriasta.
Aineen ATE-arvo on joko sen LD50/LC50-arvo tai muunnettu arvo taulukosta 3.1.2, joka on johdettu luokituskategoriasta tai kokeellisesti saadusta vaihteluväliestimaatista. Seoksen ATE-arvon määrittämiseen on kaksi kaavaa, joiden käyttö määräytyy sen mukaan, onko seoksen kaikista aineosista tietoa välittömän myrkyllisyyden suhteen (tuntemattomia aineosia ≤ 10 % tai >10 %).
Kaava 1: kaikista aineosista on tietoa
Ci = aineosan i pitoisuus seoksessa
ATEi = aineosan i välittömän myrkyllisyyden estimaatti
ATEseos= seoksen välittömän myrkyllisyyden estimaatti
n= aineosien lukumäärä seoksessa
Esimerkkiseoksen koostumus
| Aine | Luokitus | LD50 mg/kg | Pitoisuus % |
| A | Acute Tox 4, H302 | 400 | 40 |
| B | Acute Tox 2, H300 | 30 | 12 |
| C | Vesi | - | 48 |
Sijoita luvut kaavaan ja ratkaise yhtälö:
Saatu arvo on taulukon 3.1.1 mukaan välillä 50 < ATE ≤ 300 (mg/kg bw), joten seos luokitellaan Acute Tox. 3; H301
Kaava 2 Kaikista aineosista ei ole tietoa
Ctuntematon= aineosan, jonka välitön myrkyllisyys ei ole tiedossa, pitoisuus seoksessa; yhteispitoisuus > 10 %
Esimerkkiseoksen koostumus
| Aine | Luokitus | LD50 mg/kg | Pitoisuus % |
| A | Acute Tox. 2, H300 | 4,5 | 0,6 |
| B | Acute Tox 4, H302 | 300 | 0,6 |
| C | Acute Tox 3, H301 | 40 | 82,0 |
| D | Ei tietoa | Ei tietoa | 8,0 |
| E | Acute Tox 3; H301 | ? | 6,0 |
| F | Ei tietoa | Ei tietoa | 2,8 |
Sijoita luvut kaavaan ja ratkaise yhtälö
Saatu arvo on taulukon 3.1.1 mukaan välillä 5 < ATE ≤ 50 (mg/kg bw), joten seos luokitellaan Acute Tox. 2; H300
Ratkaisun selitykset:
Aineen E LD50-arvoa ei tiedetä, mutta sen luokitus tiedetään (Acute Tox 3). Tällöin aineelle voidaan kaavassa käyttää muunnettua välittömän myrkyllisyyden piste-estimaattia taulukosta 3.1.2. Kategorian 3 piste-estimaatti on 100 (altistumisreitti suun kautta).
Ainetta B ei oteta yhtälössä huomioon, sillä se ei ole huomioon otettava aineosa (pitoisuus < 1 %). Toisaalta aine A on huomioon otettava aineosa, vaikka sen pitoisuus < 1 %. Syynä on, että aine A on luokiteltu kategoriaan 2, jossa yleinen raja-arvo on 0,1 % kun taas aine B on luokiteltu kategoriaan 4, jossa raja-arvo 1 % (CLP-asetus, liite I, osa 1, taulukko 1.1).
Koska seoksessa on välittömän myrkyllisyyden suhteen tuntemattomia aineosia yhteensä yli 10 %, tulee etikettiin ja käyttöturvallisuustiedotteeseen (KTT) sijoittaa lisälauseke: "10,8 % seoksesta koostuu aineosista, joiden myrkyllisyyttä ei tiedetä" (CLP-asetus, liite I, kohta 3.1.3.6.2.2). Lisäksi KTT:ssa voidaan ilmoittaa altistumisreitti, jonka kautta välitöntä myrkyllisyyttä ei tiedetä.
Yhteenlaskusääntöä ei sovelleta seuraavissa vaaraluokissa:
Tällöin jos yksikin aineosa ylittää yleisen pitoisuusrajan, luokittele seos kyseisen ominaisuuden suhteen.
Syöpää aiheuttaviksi luokiteltuja seoksen aineosia koskevat yleiset pitoisuusrajat (CLP-asetus, liite I, taulukko 3.6.2):
| Aineen luokitus | Yleiset pitoisuusrajat, jotka aiheuttavat seoksen luokituksen | ||
| Carc. 1A | Carc. 1B | Carc. 2 | |
| Carc. 1A | ≥ 0,1 % | - | - |
| Carc. 1B | - | ≥ 0,1 % | - |
| Carc. 2 | - | - | ≥ 1 % |
Jos seos sisältää aineosan, jonka luokitus on Carc. 1A ja sen pitoisuus on 0,1 %, seos saa luokituksen Carc. 1A. Jos taas seos sisältää useita aineosia, joiden luokitus on Carc. 1A, mutta niiden kaikkien pitoisuus on alle 0,1 %, seosta ei luokitella tämän ominaisuuden mukaan.
Useille aineille on EU-tasolla annettu yhdenmukaistettu luokitus CLP-asetuksen liitteessä VI. Nämä luokitukset ovat sitovia (CLP-asetus, artikla 4(3). Toisaalta näiden aineiden kaikilla vaaraominaisuuksilla ei välttämättä ole yhdenmukaistettua luokitusta, jolloin sinun täytyy itse luokitella aine kyseisten vaaraominaisuuksien suhteen. Tämä velvollisuus koskee kaikkia liitteen VI aineita.
Kun olet selvittänyt seoksen luokituksen, katso CLP-asetuksen liitteen I taulukoista merkinnät varoitusetikettiin. Näitä ovat varoitusmerkit, huomiosana, vaaralausekkeet (H-lausekkeet), enintään 6 turvalauseketta (P-lauseketta) sekä tulevaisuudessa yksilöllinen koostumustunniste (UFI-koodi). Jos luokituksesta seuraisi useita varoitusmerkkejä, huomiosanoja ja turvalausekkeita, on näiden ensisijaisuusperiaatteista säädetty CLP-asetuksen artikloissa 20 (huomiosanat), 26 (varoitusmerkit) ja 28 (turvalausekkeet). Yleensä kaikki vaaralausekkeet tulee merkitä etikettiin, ellei niistä aiheudu ilmeistä toistoa tai päällekkäisyyttä (artikla 27).
Aspiraatiovaaraa koskevat merkinnät (CLP-asetus, liite I, taulukko 3.10.2)
| Luokitus | Kategoria 1 |
| GHS-varoitusmerkki |  |
| Huomiosana | Vaara |
| Vaaralauseke | H304: Voi olla tappavaa nieltynä ja joutuessaan hengitysteihin |
| Turvalauseke ennaltaehkäisystä | |
| Turvalauseke pelastustoimenpiteistä | P301 + P310, P331 |
| Turvalauseke varastoinnista | P405 |
| Turvalauseke jätteiden käsittelystä | P501 |
Kansallinen REACH- ja CLP-neuvontapalvelu
CLP-asetuksesta ECHAn sivuilla
Seosten luokitus ECHAn sivuilla
ECHAn CLP-asetusta koskevat ohjeet
