Kaivoskuolemat Suomessa hyvin harvinaisia

 

  Maailmalla tapahtuu lähes vuosittain vakavia kaivosonnettomuuksia, joissa menehtyy jopa satoja kaivostyöläisiä kerrallaan. Suomen kaivoksilla kuolemaan johtaneet onnettomuudet ovat erittäin harvinaisia, niitä on tapahtunut neljä 20 vuoden aikana. Miten kaivosturvallisuus ja sen valvonta ovat kehittyneet ja miten onnettomuudet on saatu vähenemään?

Kaivoskuolemista löytyy tilastoja vuodesta 1946 alkaen. Kuolemaan johtaneita kaivosonnettomuuksia sattui 1980-luvun alkuun saakka pahimmillaan 10 tapausta vuodessa. Onnettomuuksien määrä on vähentynyt tasaisesti 1980- ja 1990-luvuilla, ja 2000-luvulta lähtien kuolemantapaukset ovat käyneet jo erittäin harvinaisiksi.




Kuva: Kaivoskuolemat Suomessa 1946–2014

Kaivosturvallisuuden valvonta on ollut Tukesin tehtävänä vuodesta 1995, eli Tukesin perustamisesta lähtien. Vuonna 2011 myös kaivosten lupa-asiat siirtyivät työ- ja elinkeinoministeriöstä Tukesille.

Mitkä seikat ovat vaikuttaneet turvallisuuden kehittymiseen kaivoksilla?

– Turvallisuuden paraneminen johtuu mielestäni erityisesti kahdesta asiasta: toiminnan koneellistumisesta ja tekniikan kehityksestä sekä turvallisuuskulttuurin paranemisesta. Turvallisuutta arvostetaan enemmän ja se on toiminnan ehdoton edellytys, kertoo Tukesin ylitarkastaja Aki Ijäs.

– Pienentyneistä tapaturmaluvuista huolimatta kaivostoiminnassa tulee aina huomioida onnettomuusriskit. Esimerkiksi sortumien, räjähdeonnettomuuksien tai maanalaiset tulipalojen riskiä ei näe tapaturmaluvuista, vaan niiden estämiseksi tulee tehdä jatkuvaa ennakoivaa turvallisuustyötä, Ijäs muistuttaa.

Miten Tukes valvoo kaivosten turvallisuutta?

– Kaivosturvallisuuden valvonnassa huomioidaan erityisesti kaivosten rakenteellinen ja tekninen turvallisuus sekä kaivostoiminnan harjoittajien toimintaperiaatteet onnettomuuksien ehkäisemiseksi. Kaivosturvallisuustarkastusten lisäksi Tukes tekee kaivoksille säännöllisesti tarkastuksia mm. räjähteiden valmistukseen ja varastointiin sekä kemikaalien käsittelyyn ja varastointiin liittyen. Ympäristö- ja työsuojeluviranomaiset valvovat kaivoksia oman toimivaltansa säädösten perusteella, Ijäs kertoo.




Millaisia muutoksia turvallisuusvalvonnassa on tapahtunut vuosien kuluessa?

– Muutoksia valvontaan ovat aiheuttaneet mm. kaivostoiminnan kehitys sekä vuonna 2011 tullut uusi kaivoslaki. Nykyisin säädöksissä ei ole enää niin yksityiskohtaisia vaatimuksia kaivosturvallisuudelle kuin ennen, mutta toiminnanharjoittajan riskin arvioinnin ja toimintaperiaatteiden merkitys on kasvanut. Viranomaisen tehtävä on valvoa erityisesti sitä, että toiminnanharjoittajalla on omat riittävät menettelyt turvallisuuden hallintaan. Aiemmin säädettiin esimerkiksi hyvin yksityiskohtaisesti pengerkorkeuksista, teiden kaltevuuksista, leveyksistä, kaivoskoneista jne. Nykyisin näitä asioita voidaan arvioida enemmän kaivoskohtaisesti, mikä on mielestäni hyvä asia, koska olosuhteet, toiminnan laajuus ja siten myös riskit vaihtelevat huomattavasti eri kaivosten välillä. Nykyinen kaivoslaki mahdollistaa myös kaivostarkastusten harventamisen yhdestä vuodesta esimerkiksi kahteen tai kolmeen vuoteen, jos toiminnanharjoittajan menettelyt ja olosuhteet kaivoksessa sen sallivat. Tarkastuksia onkin harvennettu useilla kaivoksilla.

Mitä riskejä kaivostoimintaan liittyy?

Kaivostyöhön liittyy suuria riskejä, joihin toiminnanharjoittajan tulee varautua.  Suurimpia riskejä ovat liikenne, räjäytystyöt, sortumat, tulipalot, kemikaalien kuljetus ja käyttö, sähkötapaturmat, kaasut ja pölyt sekä pato-onnettomuudet.

Tulipalot ovat etenkin maanalaisessa kaivoksessa suuri riski, koska ne estävät poistumisen maan pinnalle. Tukesin tietoon on tullut vuosittain muutamia kaivoksissa sattuneita paloja, jotka on useimmiten saatu nopeasti hallintaan ja joista ei ole aiheutunut vakavia onnettomuuksia. Tulipaloja on syttynyt esimerkiksi työkoneiden tai ajoneuvojen käytössä. Syttymissyynä ovat usein vioittuneet sähkölaitteet tai esimerkiksi työkoneen osuminen sähkökaapeliin.  Paloturvallisuuden varmistamiseksi kaivoksilla on tärkeää huolehtia sähkölaitteistojen ja ajoneuvojen tarkastuksista ja säännöllisestä kunnossapidosta.

Tulipaloihin varaudutaan Suomen kaivoksilla hyvin, ja niistä pelastautumiseen on tarkka ohjeistus, jonka toimivuutta harjoitellaan säännöllisesti. Maanalaisissa kaivoksissa kuuluu olla suojatiloja, joissa on hengitysilmaa alueella kerrallaan työskentelevälle henkilömäärälle vähintään yhden työvuoron ajaksi.

Millaisia vaaratilanteita ja onnettomuuksia kaivoksilla tapahtuu?

Liikenneonnettomuuksia sekä ajoneuvojen putoamisia ja kaatumisia tapahtuu kaivoksilla ja avolouhoksilla vuosittain. Työkoneet ovat suuria ja työkohteet muuttuvat kaivausten edetessä, joten erityistä huolellisuutta ja varovaisuutta vaaditaan työskenneltäessä penkan reunalla tai peruutettaessa.

Vakavampia onnettomuuksia sattuu alle kymmenen vuodessa. Tällaisia ovat esimerkiksi kivien putoamiset ja vaarallisen kemikaalin roiskeet työntekijöiden päälle, sähköiskut, tulipalot, liikenneonnettomuudet sekä ajoneuvojen putoamiset tai kaatumiset.

Tukesin tietoon tulee myös pienempiä tapaturmia, jos ne ovat aiheuttaneet esim. päivän poissaolon. Tällaisia sattuu noin 30 vuodessa. Suurin osa tapaturmista on sattunut 11 suurimmassa kaivoksessa, joissa tehdään myös yli 80 prosenttia kaivostyötunneista.

Tukes tutkii kuolemaan johtaneet ja muut vakavimmat kaivosonnettomuudet, ja tutkintaraportit ovat luettavissa Tukesin verkkosivuilla. Tukes on tutkinut 2000-luvulla kaksi kaivosonnettomuutta: vuonna 2003 yksi henkilö kuoli pudottuaan traktorin kanssa avolouhoksen kuoppaan, ja vuonna 2005 yksi henkilö loukkaantui vakavasti räjäytystöiden yhteydessä.  Kaivosalueella voi toimia myös tehtaita, joissa käsitellään vaarallisia kemikaaleja. Niissä sattuneet onnettomuudet on luokiteltu kemikaalionnettomuuksiksi, ja Tukes on tutkinut vakavimmat tapaukset.  Vuonna 2012 yksi henkilö kuoli kemikaalimyrkytykseen metallien talteenottolaitoksella kaivosalueella.  Tukes kirjaa tapaturmia ja onnettomuuksia VARO-rekisteriin  ja julkaisee vuosittain tilastoja sattuneista onnettomuuksista .

Kenellä on vastuu kaivosturvallisuudesta?

Vastuu kaivoksen turvallisuudesta on toiminnanharjoittajalla. Yrityksen johdon tulee varmistua, että kaivoksella on toimiva johtamisjärjestelmä ja sisäinen pelastussuunnitelma kaivostoimintaan ja kemikaaleihin liittyvien henkilö-, omaisuus- ja ympäristöriskien tunnistamiseksi ja hallitsemiseksi.

Lisätietoja saa Tukesin oppaasta Kaivosturvallisuussäädökset.

Tekstit: Paula Kuusio

Kuvat: Lauri Mannermaa