Ympäristöriskien vähentäminen 

Kasvinsuojeluaineet on kehitetty torjumaan rikkakasveja tai tuhoeliöitä, minkä vuoksi niistä voi olla haittaa myös muille eliöille ympäristössä.  Tukes voi hyväksyä käyttöön vain sellaiset valmisteet, joiden ohjeiden mukaisesta käytöstä ei aiheudu kohtuuttomia haittavaikutuksia ympäristöön eikä muihin kuin torjuttaviin lajeihin.  Turvallinen käyttö varmistetaan mahdollisilla käytön rajoituksilla.

Käytön rajoitukset perustuvat riskinarviointiin, joka tehdään hakijan toimittaman tutkimusaineiston perusteella. 

Riskinarviointi tarkoittaa sitä, että Tukes arvioi aineen hajoamista ja kulkeutumista ympäristössä, eli aineen määrää maaperässä, pohjavedessä ja pintavedessä sekä siitä mahdollisesti aiheutuvia haitallisia vaikutuksia eliöille. 

Näin Tukes tekee kasvinsuojeluaineiden riskinarviointia

Käytännössä arviointi tarkoittaa sitä, että Tukes laskee esimerkiksi kasvinsuojeluaineen käytöstä aiheutuvan pitoisuuden maaperässä. Turvallinen käyttö edellyttää, että maaperäpitoisuudet eivät ylitä pitoisuuksia, jotka vähentäisivät esimerkiksi lierojen määrää maassa. 

Vastaavasti vesieliöriskinarviointia varten Tukes selvittää kasvinsuojeluaineen pitoisuuden, joka aiheutuu valmisteen käytöstä käyttökohteen läheiseen vesistöön. Pitoisuuteen vaikuttavat kasvinsuojeluaineen käyttömäärä sekä arvioitu tuulikulkeuma, pintavalunta ja salaojavalunta. Turvallisen käytön arvioimiseksi pitoisuutta verrataan vesieliöille laboratoriokokeissa tutkittuun haitattomaan pitoisuuteen.

Tukes hyväksyy käyttöön vain sellaiset valmisteet, jotka eivät käyttöohjeen mukaisesti käytettyinä aiheuta riskiä pohjavedelle tai millekään eliöryhmälle Suomen olosuhteissa.

Ympäristöriskejä hallitaan riskinvähennystoimilla. Tarvittaessa Tukes voi mm.:

  • muuttaa valmisteen haettuja käyttömääriä, kuitenkin siten, että valmisteen biologinen tehokkuus säilyy
  • rajoittaa hyväksyttyjä käyttökertoja kasvukauden aikana tai peräkkäisinä vuosina samalla pellolla
  • kieltää kasvinsuojeluaineen käytön luokitelluilla pohjavesialueilla puhtaan juomaveden suojelemiseksi
  • rajoittaa valmisteiden käyttöä ja edellyttää tuulikulkeumaa vähentäviä suuttimia lähellä vesistöjä kalojen ja muiden vesieliöiden suojelemiseksi
  • rajoittaa valmisteen käyttöajankohtaa pölyttäjähyönteisten suojelemiseksi
  • antaa käyttöohjeita lintujen ja nisäkkäiden suojelemiseksi.

Kasvinsuojeluaineiden käyttäjän pitää ehdottomasti noudattaa käytön rajoituksia, jotka ovat valmisteen myyntipäällyksessä. Voit tarkistaa voimassa olevat rajoitukset kasvinsuojeluainerekisteristä.

Suomen ympäristökeskus seuraa kasvinsuojeluainejäämiä pinta- ja pohjavesissä 

Suurimmalle osalle kasvinsuojeluaineista on määritetty ympäristölle haitalliset pitoisuudet eli ympäristönlaatunormit, joita ei saa ylittää veden kemiallisen laadun tai hyvän ekologisen tilan säilyttämiseksi.

Pohjavedessä kasvinsuojeluaineita ei saa esiintyä yksittäin yli 0,1 µg/l eikä yhteensä yli 0,5 µg/l. Nämä raja-arvot on kirjattu muun muassa ns. juomavesidirektiiviin, jonka tarkoituksena on varmistaa ihmisten käyttöön tarkoitetun juomaveden laatu.

Suomen ympäristökeskus seuraa kasvinsuojeluainejäämiä pinta- ja pohjavesissä. Pintavesiseurannan tuloksia verrataan ympäristönlaatunormeihin ja pohjaveden pitoisuuksia edellä mainittuihin juomavesidirektiivin raja-arvoihin.

Tukes voi tarvittaessa muuttaa valmisteen käyttöehtoja tai kieltää valmisteen käytön, jos pintavesissä havaitaan haitallisia pitoisuuksia kasvinsuojeluaineita tai pohjavesissä raja-arvon ylittäviä pitoisuuksia.