Jyrsijätorjunnan hyvän käytännön ohje

Tiivistelmä

Hyvän käytännön ohje on tarkoitettu ammattimaista jyrsijätorjuntaa tekeville henkilöille eli tuholaistorjujille ja maanviljelijöille. Ohje tarjoaa tietoa jyrsijätorjunnasta myös jyrsijätorjuntapalveluita ostaville henkilöille ja valvontatyötä tekeville viranomaisille.

Ohjeessa on lyhyesti käsitelty Suomen yleisimmät tuhojyrsijät. Lisätietoja jyrsijöistä löytyy ohjeen lopussa olevista verkko-osoitteista. Ohjeessa kerrotaan, ketkä ovat ammattimaisia tuholaistorjujia, ja käsitellään työntekijöiden altistumista ja työsuojelua. Ohjeessa on myös asiakkaan ja tuholaistorjujan oikeuksia ja velvollisuuksia käsittelevä luku.

Ohjeessa on oma luku integroidusta tuholaistorjunnasta (IPM). Integroidusta tuholaistorjunnasta ei ole kansallista lainsäädäntöä tai ohjeistusta, mutta sen periaatteita on kuvattu ohjeessa. Ohjeessa on kuvattu yksityiskohtaisesti jyrsijöiden ennaltaehkäisyä erilaisissa kiinteistöissä, ja se sisältää myös esimerkkejä jyrsijätorjunnasta asuinkiinteistöissä, elintarviketiloissa, maatiloilla, jäteasemilla ja viemäreissä. Ohjeessa esitellään jyrsijämyrkyt ja myrkyttömät torjuntamenetelmät. Erityisesti sähköisiä jyrsijöiden havainnointi- ja torjuntalaitteita kehitetään paljon, ja ne valtaavat alaa jyrsijätorjunnassa.

Monissa maissa on kehittynyt resistenssiä etenkin antikoagulanttijyrsijämyrkkyjä vastaan. Suomessa resistenssitilanne ei ole ongelma, mutta resistenssiä ja sen ehkäisyä on käsitelty ohjeessa.

Sisällysluettelo

Tiivistelmä

Sanasto

1. Tuhojyrsijät

2. Jyrsijöiden aiheuttamat taudit ja vahingot

3. Ammattimaiset tuholaistorjujat

4. Työsuojelu

5. Ennaltaehkäisy

5.1. Kiinteistöjen huolto

5.2. Ravinto

5.3. Suoja- ja pesintäpaikat

6. Seuranta

7. Jyrsijäkannan laajuuden määrittäminen

8. IPM eli integroitu tuholaistorjunta

9. Torjunta vaihtoehtoisilla menetelmillä

9.1. Eläinten lopetusta koskevat vaatimukset

9.2. Sähköloukut

9.3. Mekaaniset loukut

9.4. Elävänä pyytävät loukut

9.5. Ampuminen

9.6. Rottakoirat

10. Jyrsijämyrkyt

10.1. Tehoaineet

10.2. Valmistetyypit

10.3. Biosidirekisteri

10.4. Valmisteen valitseminen

10.5. Käyttöohjeet ja käyttöturvallisuustiedotteet

11. Torjunta jyrsijämyrkyillä

11.1. Syöttilaatikoiden merkitseminen

11.2. Jyrsijämyrkkyjen käyttö ilman syöttilaatikoita (pistesyötitys)

11.3. Syöttien tarkastaminen ja kuolleiden jyrsijöiden etsiminen

11.4. Raatojen ja jyrsijämyrkkyjen hävittäminen

11.5. Jatkuva syötitys

11.6. Kirjanpito, kartta ja muu dokumentaatio

11.7. Epäonnistunut torjunta

11.8. Jyrsijämyrkyt ja muut eläimet

12. Resistenssi

13. Asiakkaan ja palveluntarjoajan oikeudet ja velvollisuudet

14. Valvonta

15. Torjunta eri kohteissa

15.1. Asuinkiinteistöt

15.2. Elintarviketilat

15.3. Maatilat

15.4. Jäteasemat

15.5. Viemärit

16. Lisätietoja

Tekijätiedot

Sanasto

Antikoagulantti: Veren hyytymisen estävä aine. Suurin osa jyrsijämyrkkyjen tehoaineista, kuten brodifakumi, bromadioloni, difenakumi, difetialoni, flokumafeeni ja kumatetralyyli, ovat antikoagulanttitehoaineita.

Biosidivalmiste (biosidi): Valmiste, jolla tuhotaan tai torjutaan haitallisia eliöitä.

Ennaltaehkäisy: Tässä ohjeessa ennaltaehkäisy tarkoittaa kaikkien sellaisten toimenpiteiden tekemistä, joilla ennakolta estetään tuhojyrsijöiden esiintyminen. Rakojen tukkiminen ja jyrsijöille kelpaavan ruuan poistaminen ovat esimerkkejä ennaltaehkäisystä.

IPM: Lyhenne sanoista Integrated Pest Management eli integroitu tuholaistorjunta. Integroitu tuholaistorjunta on tapa toteuttaa tuholaistorjuntaa ottamalla kaikki käytössä olevat menetelmät huomioon ja asettamalla muut kuin kemialliset menetelmät etusijalle aina, kun se on mahdollista. Tärkeä osa integroitua tuholaistorjuntaa on sellaisten keinojen käyttö ja yhdistäminen, jotka ehkäisevät jyrsijäpopulaatioiden kehittymistä (ennaltaehkäisy).

Jyrsijätahna: Jyrsijätahna on kehitetty estämään hiiren eteneminen rakenteen kolossa. Tahna on pinnalta kiinteä ja sisältä pehmeää. Kun hiiri rikkoo pinnan, sisältä tuleva pinta kovettuu pian ja estää hiiren etenemisen syvemmälle koloon.

Jäljitysaine: Jyrsijöiden jäljittämiseen käytettävä fluoresoiva jauhe, geeli tai syötti, joiden yli kulkeneen jyrsijän jalanjäljet näkyvät UV- valon avulla. Syöttiä syöneen jyrsijän virtsa ja ulosteet näkyvät myös UV-valon avulla.

Kontaminaatio: Saastunta, jossa ei-toivottuja mikrobeja tai kemiallisia tai fysikaalisia vaaratekijöitä siirtyy esimerkiksi elintarvikkeisiin tai rehuun.

Monitori: Laite, joka ilmaisee lähellä kulkevan jyrsijän. Jotkin monitorit laskevat ohikulkujen määrän.

Monitorointisyötti: Myrkytön syöttivalmiste, joka värjää jyrsijöiden virtsan tai ulosteen ultraviolettivalossa näkyvällä väriaineella. Jyrsijähavainto voidaan tehdä myös syöntijälkien perusteella.

Neofobia: Uusien asioiden tai kokemusten pelko tai epäluuloisuus niitä kohtaan

Pistesyötitys: Syötitys ilman syöttilaatikoita, esimerkiksi seinien välissä tai rotankoloissa. Katso myös syöttipiste.

Reinvaasio: Jyrsijöiden palaaminen uudelleen kohteeseen, josta ne on hävitetty.

Resistenssi: Tuhoeläinpopulaatiossa luonnonvalinnan kautta syntyvä sietokyky jyrsijämyrkkyä vastaan. Resistenssi perustuu jyrsijöiden geneettisen perimän monimuotoisuuteen. Joillain yksilöillä tavataan jyrsijämyrkkyjen sietoa mahdollistavaa periytyvää geenimuotoa ja toisilla ei. Resistenssi yleistyy populaatiossa, kun myrkkyä sietävät yksilöt jäävät henkiin ja lisääntyvät ja näin tehdessään siirtävät sietokyvyn myös jälkeläisilleen Resistentin jyrsijän herkkyys jyrsijämyrkylle on vähentynyt, jonka takia se tarvitsee suurempia myrkkyannoksia (syöntikertoja). Pahimmassa tapauksessa myrkky ei tehoa lainkaan.

Riski: Vaarallinen ominaisuus kerrottuna sen toteutumisen todennäköisyydellä

Riskinarviointi: Vaarojen ja haittojen tunnistaminen ja arviointi

Syöttiasema tai syöttilaatikko: Kestävästä materiaalista valmistettu laatikko, jonka molemmissa päissä on kulkuaukot jyrsijöille. Kulkuaukkojen takana on esteet, jotta keskellä olevaan syöttiin ei pääse käsiksi laatikkoon työnnetyllä kädellä, etukäpälällä tai kuonolla.

Syöttipiste: Paikka, johon syötti laitetaan. Syöttipiste-sanaa käytetään erityisesti tehtäessä syötitystä ilman syöttilaatikoita. Syöttipisteissä syöttien on oltava suojattuja muilta eläimiltä ja lapsilta yhtä hyvin kuin syöttilaatikoissa.

Torjunta: Jyrsijöiden aktiivista torjuntaa esimerkiksi mekaanisilla tai sähköisillä loukuilla tai jyrsijämyrkyillä.

Tukes: Turvallisuus- ja kemikaalivirasto

1. Tuhojyrsijät

Yleisimmin torjuttavia lajeja Suomessa ovat rotta (Rattus norvegicus), metsähiiri (Apodemus flavicollis), kotihiiri (Mus musculus) ja metsämyyrä (Myodes glaerolus). Nämä neljä eri jyrsijälajia aiheuttavat suurimman osan tuholaistorjuntaa suorittavien yritysten torjuntatoimeksiannoista tai hälytyksistä. Lisätietoja tuhojyrsijöistä ja niiden tunnistamisesta löytyy ohjeen lopussa olevista verkko-osoitteista.

2. Jyrsijöiden aiheuttamat taudit ja vahingot

Biologiset vaarat. Kuolleita jyrsijöitä käsiteltäessä on käytettävä suojakäsineitä ja tarvittaessa muita suojaimia. Jyrsijöistä ja niiden eritteistä tarttuvia tauteja ovat muun muassa lehmänrokkovirus, myyräkuumetta aiheuttava Puumala-virus, jänisrutto ja jäykkäkouristus. Lisäksi on mahdollista saada jyrsijänpureman aiheuttama infektio ja rotanpuremakuume. Kaikki taudinaiheuttajat eivät tartu suorassa kosketuksessa jyrsijään tai ulosteeseen, vaan niitä voi tarttua myös mekaanisten vektoreiden (loukut, syöttiasemat, monitorointisyötit, jäljitysaineet ja myrkyt) välityksellä. Esimerkiksi myyräkuumeen voi saada hengitysteitse pöllytettäessä metsämyyrän eritteiden saastuttamia eristeitä. Jyrsijöistä kontaminoituneen ravinnon välityksellä tarttuvia sairauksia ovat bakteeriripulit, joita aiheuttavat muun muassa salmonella-, yersinia-, kambylobakteerit. Jyrsijät toimivat isäntinä myös puutiaisille, jotka voivat kantaa muun muassa borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta aikaansaavia taudinaiheuttajia.

Kiinteistöön kohdistuvat tuhot. Jyrsijät voivat syödä tiensä pientenkin rakojen ja läpivientien läpi kiinteistöön. Eristeistä paljaaksi purtu sähköjohto voi aiheuttaa tulipalon ja pesukoneen poikkipurtu poistoletku vesivahingon. Eritteiden saastuttamien eristeiden korvaaminen uusilla on työlästä. Jyrsijöiden kuoleminen rakenteisiin heikentää sisäilman laatua hajulla jopa usean viikon ajan ja voi aiheuttaa raadonsyöjähyönteisten kulkeutumista asuntoihin.

Taloudelliset tappiot. Jyrsijöiden aiheuttama elintarvikkeiden saastuminen aiheuttaa ruokahävikkiä ja taloudellisia tappioita muun muassa ravintoloille ja elintarvikeliikkeille. Jyrsijän ei tarvitse päästä suoraan tuotteeseen käsiksi, vaan pakkausvaiheessa mukaan eksynyt hiiren papana tuotteen seassa riittää saastuttamaan koko erän. Jyrsijät ja niiden aiheuttamat haitat ovat lisäksi maineriski yrityksille, sillä kuluttajille kantautuva vihje ravintolan rottaongelmasta tai leipomon elintarvikkeiden puhtaudesta voi aiheuttaa asiakaskadon, joka saattaa jatkua vuosia.

Esteettiset ja psykologiset haitat. Jyrsijät voivat saada pelkällä läsnäolollaan aikaan ahdistusta tai pelkoa ihmisissä, myös silloin kun jyrsijät eivät aiheuta tuhoja. Etenkin rottaa pidetään usein saastaisena, epämiellyttävänä ja vaarallisena lajina, jonka kanssa ihmiset eivät halua jakaa asuin- tai työtilaansa.

3. Ammattimaiset tuholaistorjujat

Henkilö, joka on suorittanut tuholaistorjujan tutkinnon, voi toimia ammattimaisena tuholaistorjujana. Koulutuskeskus Salpaus järjestää tuholaistorjuntakoulutusta. Tutkinnon suorittaminen ei edellytä koulutusta, mutta sitä suositellaan kaikille. Salpauksen lisäksi Rentokil ja Anticimex vastaanottavat tuholaistorjujan tutkintoja. Tutkinto on voimassa viisi vuotta, minkä jälkeen tutkinnon kirjallinen osa tulee uusia. Tutkinnon suorittaneet henkilöt löytyvät Tukesin tuholaistorjujien tutkintorekisteristä. Myös tuholaistorjuntaa tekevät yritykset löytyvät Tukesin tuholaistorjunnan yritysrekisteristä. Kaikkien yritysten, jotka tekevät ammattimaista tuholaistorjuntaa biosidivalmisteilla, on ilmoittauduttava Tukesin yritysrekisteriin.

Tutkintoon valmistautuva henkilö saa tehdä ammattimaista tuholaistorjuntaa kemikaalilain yritysrekisteriin merkityn henkilön valvonnassa enintään kahden vuoden ajan. Kokematon henkilö kulkee aluksi tuholaistorjujan mukana. Taitojen karttuessa henkilö voi myös itsenäisesti suorittaa tehtäviä, joista hänelle on karttunut riittävästi kokemusta. Yrityksen vastuuhenkilö on vastuussa tutkintoa suorittamattoman henkilön tuholaistorjunnasta, vaikka ei olisikaan koko ajan paikan päällä varmistamassa työn tekemistä oikein.

Maanviljelijät

Maanviljelijät katsotaan ammattimaisiksi tuholaistorjujiksi, kun he ovat suorittaneet kasvinsuojeluainetutkinnon ja kun he tekevät tuholaistorjuntaa omassa maataloustoiminnassaan. Tutkinnon suorittaneista maanviljelijöistä ei ole julkista rekisteriä, mutta heillä on todistus suoritetusta tutkinnosta. Kasvinsuojelututkinto on voimassa viisi vuotta.

Ammattikäyttöön rajoitetut jyrsijämyrkyt

Vain koulutetut ammattimaiset tuholaistorjujat, eli tuholaistorjujan tutkinnon suorittaneet henkilöt tai kasvinsuojelututkinnon suorittaneet maanviljelijät, saavat ostaa ja käyttää ammattikäyttöön rajoitettuja jyrsijämyrkkyjä. Ostaminen edellyttää tutkintotodistuksen näyttämistä.

Ammattilaisuuteen ja tutkintoihin liittyvä lainsäädäntö

Lisää aiheesta voi lukea Tukesin sivuilta.

4. Työsuojelu

Jyrsijämyrkkyjä voi päätyä tuholaistorjujan elimistöön eri reittejä (suu, iho, hengitystiet) valmisteesta riippuen, ellei käyttöohjeita ja suojainohjeita noudateta. Vaahtomaista jyrsijämyrkkyä voi roiskua silmiin ja hiutalesyötit voivat pölistä, jolloin haitallisia aineita päätyy hengitysteistä elimistöön. Sama pätee jyrsijöistä tarttuviin tauteihin, joten seuraavat ohjeistukset koskevat sekä jyrsijämyrkkyjen että jyrsijöiden käsittelyä. 

Jyrsijämyrkkyjä käsiteltäessä tulee aina käyttää suojavaatetusta, jolla estetään myrkyn pääseminen kosketuksiin ihon kanssa. Ensisijainen henkilönsuojain on ehjät suojakäsineet, jotka vaihdetaan uusiin niiden kastuttua, likaannuttua tai rikkoonnuttua. Suojakäsineet on myös pidettävä kädessä koko torjuntatyön ajan, jotta työvälineitä ei kosketeta paljain käsin. Kännykän tai auton ratin käsittely likaisilla työkäsineillä aiheuttaa altistumisen jyrsijämyrkyille, kun samoja pintoja käsitellään paljain käsin. Kädet on pestävä ennen ateriointia tai tupakointia sekä mielellään torjuntakohteissa käyntien välissä. Hengityssuojainta on syytä käyttää aina, kun työskennellään huonosti tuulettuvassa ja pölyävässä tilassa, jossa tiedetään olevan jyrsijöitä.

Raatoja käsiteltäessä on otettava huomioon niiden biologiset riskit, joten raadot on suljettava pussiin tai muuhun siihen käyttöön tarkoitettuun astiaan, josta ei pääse erittymään mitään samaan ilmatilaan esimerkiksi autossa. Käsineet on vaihdettava puhtaisiin käsineisiin raadonkeräysten jälkeen.

Työturvallisuuslaki (738/2002) edellyttää työnantajaa selvittämään ja tunnistamaan työstä, työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät. Työnantajan on hankittava ja annettava työntekijän käyttöön vaatimukset täyttävät ja tarkoituksenmukaiset henkilönsuojaimet. Työvaatteiden pesusta ja niistä huolehtimisesta on annettava ohjeet, ja vaihtovaatteita tulee olla riittävästi, jotta likaantuneet työvaatteet voidaan vaihtaa puhtaisiin työvaatteisiin. Yrityksen tehtävä on myös varmistaa, että työntekijällä on riittävä osaaminen työskennellä jyrsijämyrkkyjen kanssa itseään ja ympäristöään varjellen (ks. tuholaistorjujan tutkinto). Suojavälineiden oikeaoppinen käyttö sekä sääntöjen ja ohjeiden noudattaminen ovat työntekijän vastuulla.

Jyrsijämyrkkyjen kanssa aktiivisesti työskentelevien tuholaistorjujien terveyttä kannattaa seurata säännöllisillä lääkärintarkastuksilla. Lääkärillä on oltava käyttöturvatiedotteet kaikista jyrsijämyrkyistä, joiden kanssa työntekijä on tekemisissä, ja lääkärin on oltava valmistautunut erottamaan myös jyrsijöistä tarttuvat taudit ja tavalliset kausiflunssat toisistaan. Työterveyslääkärin ja torjuntayrityksen välillä tulisi olla sopimus siitä, kuinka toimitaan, jos työntekijän oireilu tai sairastuminen johtuu jyrsijöiden torjuntatyöhön liittyvistä tekijöistä.

5. Ennaltaehkäisy

Ennaltaehkäisy on tehokkaan jyrsijätorjunnan perusta. Jyrsijät tarvitsevat ruokaa, vettä sekä pesä- ja piilopaikkoja. Mitä paremmin nämä pystytään eliminoimaan, sitä vähemmän jyrsijöille jää elintilaa.

• Rakenteiden tiiviyden varmistaminen jyrsijöiden sisäänpääsyn estämiseksi.
• Jyrsijöille pesä- ja piilopaikkoja tarjoavan rehottavan kasvillisuuden poistaminen.
• Jätteiden laittaminen kannellisiin jäteastioihin, jäteastioiden tyhjentäminen riittävän usein sekä jäteastioiden kunnosta ja eheydestä huolehtiminen.
• Varastoitavien tuotteiden säilyttäminen jyrsijätiiviissä tiloissa tai astioissa.
• Elintarvikkeiden ja muiden tuotteiden poistaminen lattioilta ja asettaminen säilytykseen hyllyjen päälle, jotta niiden alapuoliset tilat voi tarkistaa ja siivota.
• Jyrsijöiden säännöllinen seuranta.

5.1. Kiinteistöjen huolto

Putkistojen ja kaapeleiden läpivientiaukot tai heikkokuntoiset rakenteet eivät saa mahdollistaa jyrsijöiden sisäänpääsyä. Emostaan vieroittunut hiirenpoikanen mahtuu kulkemaan jo yli 5 mm:n raosta. Rotta pääsee sisälle jo 2 cm:n kokoisesta raosta. Tämän kokoisia kulkureittejä ovat muun muassa ulkoverhouksen alle jätetty ilmarako tai sokkelien murtumakohdat, joita pitkin jyrsijä pääsee kiinteistön alle ja sieltä sähkö- ja viemäriputkien läpivientiaukkoja pitkin sisätiloihin.

Kaikenlaisten kolojen, rakojen ja läpivientien tukkimiseksi on runsaasti vaihtoehtoja (ks. luettelo alempana). Usein vain kokeilun ja kokemusten kautta voi saada selville, mitkä niistä toimivat missäkin tiloissa ja mitkä ovat helpoin tai kustannustehokkain vaihtoehto kuhunkin kohteeseen. On myös hyvä ennakoida, mihin jyrsijät siirtyvät, jos niiden pääsy ensisijaiseen paikkaan estetään.

Kiinteistön henkilökunta ei useinkaan havaitse oman kiinteistön ajan kuluessa tapahtuvaa kulumista, kuten rapistuvaa takaoven karmia tai rispaantunutta oviharjasta. Kun tällaisia selkeitä puutteita havaitaan, niistä on tiedotettava kohteen henkilökunnalle. Suositeltavissa toimenpiteissä on kuitenkin noudatettava käytännöllisyyttä siten, että korjaavista toimenpiteistä vastaava osapuoli voi itse valita keinot, joilla päästään hyvään lopputulokseen. Jos havaittu epäkohta aiheuttaa vaaraa tuotteelle, siitä on hyvä mainita, vaikka sen kuntoon saattaminen aiheuttaisi suuriakin kustannuksia.

Jyrsijän kulkureittejä ja sisäänpääsyaukkoja etsittäessä tarvitaan kekseliäisyyttä ja viitseliäisyyttä. Jyrsijät ja niiden jäljet eivät aina löydy lattianrajasta, vaan jyrsijät saattavat kulkea korkeiden varastotilojen kattokannakepalkkien päällä, johtosilloilla ja suojakoteloiden sisällä. Joskus sisällä esiintyvä jyrsijäpopulaatio onkin syntynyt sisätiloissa eikä siirtynyt ulkotiloista sisätiloihin. Jyrsijöitä saattaa tulla sisätiloihin myös lastien ja kuormien mukana. Mikäli on aihetta epäillä, että kuorman mukana tulee jyrsijöitä, henkilökunta on hyvä perehdyttää purkamaan lasti erillisessä tilassa.

Asuinrakennukset

Omakotitaloissa ja rivitaloissa suurin osa hiirihavainnoista tehdään ullakkotiloissa ja keittiön roskiskaapissa. Ullakkotiloihin jyrsijät pääsevät ulkovuorauksen ja tuulensuojalevyn välissä olevaa tuuletusrakoa pitkin, mikäli sitä ei ole suojattu esimerkiksi teräsverkolla.

Tyypillisin reitti sisätiloihin niin kerros-, rivi- kun omakotitaloissakin on keittiön viemäriputken tiivistämätön läpivienti. Putki johtaa alapohjasta keittiön allaskaapin sokkelin takana oleviin rakenteisiin, joissa hiirillä on suojaisa ja turvallinen paikka piileskellä. Kaapin jäteastiasta hiiret voivat löytää ravintoa ja sopivaa pesämateriaalia. Hiiret voivat päästä talon rakenteisiin myös viemäriputkien läpivientien kautta.

Rottien tavallisimpia esiintymispaikkoja ovat taloyhtiöiden suojaamattomat tai huonosti suojatut jätetilat. Myös lintujen ruokinta houkuttelee jyrsijöitä talojen pihoille. Mikäli ravintoa ja suojaa on tarjolla, rottapopulaatio vakiinnuttaa paikkansa alueella ja lisääntyy tehokkaasti. Maata pitkin kasvavat ja lähellä maan pintaa olevat istutukset tarjoavat suojaa. Niiden juurilla oleva multa ja esimerkiksi pehmeä maa-aines sokkelin vierustalla mahdollistavat maanalaisen käytäväverkoston rakentamisen. Rotat piileskelevät mielellään myös talojen alapohjissa, mikäli niihin johtaa aukkoja.

Kuvat 1 ja 2. Pihalle jätetyt romut ja elintarvikkeet houkuttelevat hiiriä ja rottia.

Liikekiinteistöt ja teollisuuslaitokset

Liikekiinteistöissä ja teollisuuslaitoksissa ensisijaisia tarkastuskohteita sisätiloissa ovat sähkökaapit. Lastauslaitureilta jyrsijät voivat löytää usein niin ravintoa kuin pesintä- ja piilopaikkojakin. Lastauslaitureille johtavat lastausovet ovat toisinaan puutteellisessa kunnossa etenkin kulmien ja alareunojen tiivisteiden ja kumilistojen ollessa rikkoontuneita ja kuluneita. Nosto-ovet eivät aina laskeudu kunnolla alas tai reunakumi jää kurttuun väärän pituuden vuoksi. Joskus ovessa tai sen tiivisteissä ei ole mitään vikaa, mutta lattia oven alta on painunut trukin renkaiden kuluttamien urien kohdalta muodostaen lattian ja oven väliin sormenpaksuisen raon.

Kuvat 3 ja 4. Jyrsijät mahtuvat kulkemaan lastausovien alle jäävistä raoista.

Kuva 5. Tiiviit ovet estävät jyrsijöiden kulun sisätiloihin.

Erityistä huomiota vaativat tilat:

• jätepisteet
• keittiöiden ja vessojen allaskaapit
• kiinteistön reuna-alueet
• elintarvikkeiden säilytystilat
• kylmät ja tyhjillään olevat varastotilat ja suojat
• lastausalueet ja laiturit
• nosto-ovet ja muut kulkuväylät
• sähkökeskukset ja huoltotilat, joissa on herkkää elektroniikkaa tai läpivientejä

Apuvälineitä sisäänpääsyn estämiseksi:

• harjakset
• jyrsijätahnat
• jyrsijäverkot
• kumitiivisteet
• laastit ja tiivistysmassat
• metallilistat
• tulpat
• ritilät

5.2. Ravinto

Jyrsijät saavat ravintoa helpoimmin jätepisteistä, joissa osa biojätteistä on levinnyt jäteastian ympärille. Jäteastioiden kannet pitää olla suljetut ja pesutulppa paikallaan. Kaikki jätteet täytyy laittaa sisälle jäteastioihin, ja astiat tulee täyttää tasaisesti siten, että jokaisen astian kansi saadaan kokonaan kiinni. Jäteastioiden kunto on tarkistettava muun muassa reikien varalta säännöllisesti. Taloyhtiöissä on tiedotettava asukkaille oikeasta jäteastioiden käyttötavasta, jos epäkohtia havaitaan. Siisti suojattu jätepiste ennaltaehkäisee tehokkaasti jyrsijöiden asettumista alueelle.

Kuva 6. Rotat pääsevät avonaisiin jäteastioihin ja löytävät syötävää maahan tippuneista jätteistä.

Muita huomioitavia asioita asuinkiinteistöjen pihapiirissä ovat muun muassa avokompostit, omenapuut ja marjapensaat, jotka tarjoavat ravintoa myös jyrsijöille. Myös lintujenruokintapaikat ovat aiheuttaneet rottaongelmia. Ruokintalaitteisiin liittyvä ohjeistaminen on tärkeää – niistä ei saa varista maahan siemeniä tai muuta linnunruokaa.

Kotihiiret eivät välttämättä tarvitse erikseen vettä, mikäli niiden ravinto on nestepitoista, mutta rotat kuluttavat vettä vuorokaudessa 60 millilitraa. Ne saavat sitä helposti putkien ympärille tiivistyneestä kondenssivedestä tai kiinteistön pohjaan kerääntyneestä putkivuodosta, sadevedestä tai avo-ojista. Metsähiirien vedentarpeesta ei ole tietoa.

5.3. Suoja- ja pesintäpaikat

Jyrsijät tarvitsevat rauhallisia piilo- ja pesäpaikkoja. Sellainen voi olla varastotilaan perimmäiseksi unohtunut tuotelava, lastauslaiturin alle kerääntynyt roskakasa, kiinteistön takaseinustalle pinottu remonttijäte, pihalle unohtunut halkopino tai parkkipaikalle hylätty auto. Jyrsijät hyödyntävät lähes kaiken, mitä ihminen jättää jälkeensä, ja ne ovat mestareita sopeutumaan vähitellen muuttuvaan ympäristöön. Äkkinäiset muutokset saattavat saada jyrsijät liikkeelle ja hakeutumaan muualle. Jyrsijät voivat myös pesiä muualla kuin kiinteistössä, jossa ne käyvät ruokailemassa. Rotat voivat kulkea yöllä satoja metrejä yhdyskuntakäytäviensä ja ruokailupaikkojensa välillä.

Vaikka piha-alue on onnistuttu pitämään siistinä roskista, luonnon omat suojat ovat saattaneet unohtua. Rakennuksen sokkelin juurella oleva korkea ruohikko tai kiinteistön seinää vasten olevat tiheät istutukset luovat ihanteellisen kulkureitin jyrsijöille. Sellainen voi olla myös talon taakse jätetty heinikko tai rakennustöiden jäljiltä unohtunut maakuorma. Kaikki nämä tarjoavat jyrsijöille suojaa liikkua ilman, että niistä saadaan näköhavaintoa, ennen kuin kanta on huomattava.

Kuvat 7 ja 8. Pensaat kasvavat kiinni rakennukseen, mikä tarjoaa jyrsijöille piilopaikan ja helpottaa niiden tunkeutumista rakennuksen sisälle.

Kuva 9. Hyvin hoidettu piha ei houkuttele jyrsijöitä pesiytymään kiinteistön alueelle (kasvillisuus ei ulotu kiinni rakennukseen, ja maassa on käytetty isojakeista sepeliä).

Jyrsijöiden hyödyntämiä pesintä- ja piilopaikkoja:

• avokompostit
• hylätyt rakennukset ja ajoneuvot
• korkea heinikko ja tiheä kasvillisuus
• lastauslaiturin alle kerääntyneet roskat ja romut
• sokkelin juuressa kasvavat tiheät istutukset
• sotkuinen ja huonosti suojattu jätepiste
• vanhat halkokasat ja unohtuneet purkujätteet

6. Seuranta

Silloin kun ei tehdä aktiivista torjuntaa, jyrsijöiden esiintymistä seurataan säännöllisesti. Seurannan kannalta tärkeintä on huomioida merkit, joiden perusteella tiedetään alueelle tulleen jyrsijöitä. Ne voivat olla ulosteita, jälkiä lumihangessa, nakerrettu leivänpala kuiva-ainekaapissa tai rapina vintillä. Myös uusien tuhojälkien ilmestymistä seurataan, ja alueella pyritään kaikin tavoin löytämään merkkejä aktivoituneesta kannasta niissä paikoissa, joissa jyrsijöiden ensisijaisesti arvellaan olevan.

Vanhat merkit jyrsijöistä on hävitettävä torjuntojen päätyttyä, jotta vanhoja papanoita tai jälkiä pölypinnoissa ei erehdytä pitämään uusina. Kohteessa havaitut rotankolot on peitettävä torjuntojen jälkeen, koska reikien uudelleenaukeaminen on selkeä merkki rottien paluusta.

Jyrsijöitä voidaan tarkkailla erilaisilla seurantamenetelmillä (havainnointilaitteet, loukut, monitorointisyötit, jäljitysaineet, liikkeenilmaisimet, riistakamerat, jälkilevyt). Tärkeintä on nopea reagointi poikkeamiin ja kannan kasvuun. Kiinteistöhuollollisissa asioissa ei pidä lipsua, vaikka näköhavainnot jyrsijöistä loppuvatkin. Jos jyrsijöiden antaa olla alueella rauhassa, ne lisääntyvät varmasti.

7. Jyrsijäkannan laajuuden määrittäminen

Onnistuneen jyrsijätorjunnan edellytyksiä ovat torjuttavan lajin, kannan koon ja esiintymisalueen määrittäminen. Jyrsijätorjunnoissa on tärkeää ottaa huomioon erot rottien ja hiirien käyttäytymisessä. Rotta tuntee ja muistaa hyvin elinympäristössään olevat esineet. Rottien pelko uutta kohtaan (neofobia) estää niitä menemästä juuri asetettuihin loukkuihin ja syöttilaatikoihin. Syöttiasemien poistamista kannattaa välttää niiltä paikoilta, joilla toisinaan tarvitaan torjuntakäsittelyjä. Torjuttaessa hiiriä varastotiloissa on usein syytä epäillä niiden pesimistä esimerkiksi nurkkaan jätetyssä vanhassa tarvikekuormalavassa tai kevyessä väliseinässä. Päinvastoin kuin rotat, hiiret ovat neofiilisiä eli uteliaita uutta kohtaan, joten ne menevät helpommin loukkuihin ja syöttiasemiin.

Eri lajit ovat tunnistettavissa tuhotavoista, merkeistä ja ulosteista, mikäli jyrsijöistä ei ole näköhavaintoja. Rotan taipumus repiä ja silputa eroaa hiiren tavasta purra esimerkiksi puuropussiin pieni reikä. Hampaan jättämistä jäljistä voidaan päätellä purijan kallon koko. Ulosteiden kokoero näiden kahden lajin välillä on merkittävä: hiiren papana muistuttaa kooltaan enemmän suklaanonparellia ja rotan puolestaan isoa suklaaraetta. Pölyisille pinnoille jäävät jalanjäljet ja häntien hipaisut kertovat myös eläimen koosta.

Kuva 10. Rotan ulosteita.

Jyrsijöiden jättämiä merkkejä etsittäessä saadaan selville niiden käyttämän alueen koko. Ensin kartoitetaan mahdolliset silminnäkijähavainnot ja niiden lukumäärä sekä kuinka laajalla alueella niitä on tehty. Yksittäinen näköhavainto hiirestä ei vielä kerro suuresta populaatiosta, mutta yksittäinenkin rottahavainto antaa aina aihetta huoleen.

Näköhavaintojen jälkeen keskitytään jyrsijöiden tekemiin tuhoihin. Missä on havaittavissa elintarvikkeisiin kohdistuneita vahingontekoja ja kuinka paljon löytyy rakenteisiin kohdistunutta tuhoamista? Mikäli tuhojälki on yksittäinen, se voidaan tulkita yhden jyrsijän aiheuttamaksi. Mikäli kiinteistöstä löytyy auki purtuja ovitiivisteitä tai jätöksiä ja esimerkiksi leipäkuormaan tehdään toistuvia iskuja, alueella on todennäköisesti useampia yksilöitä.

Ulkotiloissa tarkistetaan lähialueen istutukset ja luonnontilaan jääneet viheralueet. Rottien tekemät kolot ovat yleensä lähellä jätepisteitä tai lastausaluetta. Kolojen määrä ja niiden muodostamat polut kertovat aina vakiintuneesta kannasta. Polkuja seuraamalla saadaan tietoa reviirin koosta ja mahdollisesta rinnakkaisyhdyskunnasta.

Jos kanta on iso, myös hävitettyjen yksilöiden iällä on merkitystä. Nuoret yksilöt ja poikaset kertovat kannan olevan lisääntymässä, ja silloin tarvitaan nopeita hävitystoimenpiteitä. Yleensä rottakanta harventuu nuoremmasta polvesta alkaen, mikä johtuu rotanpoikasten vähäisemmästä neofobiasta. Lisääntymisikäisten rottien hävittäminen nopeasti on tärkeää, jotta kanta ei pääse kasvamaan. Suuremman rottapopulaation hävittäminen on vaikeampaa kuin pienen.

Jyrsijöistä kertovia merkkejä

• haju
• kehon rasvasta jäävät tummat likatahrat kulkureiteille
• kiinteistöön, kuten ovenkulmiin, tiivisteisiin ja läpivienteihin, kohdistuneet tuhot
• papanat, virtsatahrat
• pesäsilput kuormalavoissa tai varastotarvikkeissa
• pölyyn tai lumeen jäävät jäljet
• tuotteisiin kohdistuneet tuhot

Kannan laajuudesta kertovia merkkejä

• havainnot poikasista ja pesinnästä
• kiinni jääneiden yksilöiden määrä
• myrkkyjen runsas menekki
• näköhavaintojen toistuvuus
• papanoiden määrä
• rotankolojen tai polkujen runsas määrä
• tuhojen määrä ja laajuus

8. IPM eli integroitu tuholaistorjunta

EU:n biosidiasetuksessa mainitaan integroitu tuholaistorjunta, mutta sitä ei ole määritelty tarkemmin. Kemikaalilaissa, jossa säädetään muun muassa biosidivalmisteista, ei mainita integroitua tuholaistorjuntaa lainkaan. Kasvinsuojelussa integroitu tuholaistorjunta on määritelty tarkemmin muun muassa kansallisessa asetuksessa (MMMa 7/2012), kasvinsuojeluainelaissa ja EU-säädöksissä.

Tämä ohje on kirjoitettu integroidun tuholaistorjunnan periaatteiden mukaisesti. Integroidun tuholaistorjunnan periaatteita ovat seuraavat:

1. Ennaltaehkäisy
2. Seuranta
3. Torjuntatoimenpiteestä päättäminen
4. Ensisijaisesti muiden keinojen kuin jyrsijämyrkkyjen käyttäminen
5. Jyrsijämyrkkyvalmisteiden käytön rajoittaminen
6. Resistenssin kehittymisen ehkäiseminen
7. Jyrsijätorjunnan tulosten seuranta: Mikä on ollut jyrsijöiden määrä ennen torjuntaa ja sen jälkeen ja onko ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin ryhdytty? Seuranta auttaa arvioimaan toimenpiteiden tehokkuutta ja tunnistamaan mahdolliset pitkäaikaiset ongelmat ja niiden lähteet sekä toimii perustana uusia toimenpiteitä suunniteltaessa.

Integroidulla tuholaistorjunnalla edistetään jyrsijämyrkkyjen kestävää käyttöä. Integroitu tuholaistorjunta ei sulje pois kemiallista torjuntaa, mutta muiden menetelmien käyttö on ensisijainen vaihtoehto. Kemialliseen torjuntaan tulisi päätyä vain silloin, kun muilla menetelmillä ei saavuteta riittävää torjuntatulosta tai kun muut menetelmät eivät sovellu kyseiseen kohteeseen tai ne eivät ole taloudellisesti mahdollisia.

Jotta tuhoeläimet selviytyvät ja pystyvät lisääntymään, ne tarvitsevat sopivan elinympäristön. Muuttamalla toimintaympäristöä tuhoeläimille epäedulliseksi ehkäistään niiden esiintymistä ja elinmahdollisuuksia (ja mahdollisuuksia vakiinnuttaa paikkansa alueella). Tärkeää on estää jyrsijöiden ravinnonsaanti, poistaa piilopaikat rakennusten läheisyydestä ja sisätiloista sekä estää jyrsijöiden tunkeutuminen rakennuksiin.

Kun seuranta osoittaa, että tuholaistorjuntaa tarvitaan (kun ennaltaehkäisevät toimenpiteet eivät ole riittäneet poistamaan vallitsevaa ongelmaa), valitaan asianmukainen torjuntamenetelmä. Torjunnassa pyritään ensisijaisesti käyttämään muita kuin kemiallisia menetelmiä, esimerkiksi loukkuja. Jos muiden toimenpiteiden käyttö ei auta, voidaan viimekädessä turvautua kemikaalien käyttöön. Ensisijaisesti valitaan valmiste, joka on kohdelajille tehokas ja ympäristölle vähemmän riskialtis.

9. Torjunta vaihtoehtoisilla menetelmillä

9.1. Eläinten lopetusta koskevat vaatimukset

Eläinsuojelulaissa (2013/584) 32 § on säädetty eläinten lopetusta koskevat yleiset vaatimukset. Eläin on lopetettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti sen lopetukseen soveltuvalla menetelmällä ja tekniikalla. Eläimen lopettavan henkilön on varmistettava, että eläin on kuollut, ennen kuin sen hävittämiseen tai muihin toimenpiteisiin ryhdytään.

Eläinsuojeluasetuksessa 1996/396 (32 §) määritellään tarkemmin pienikokoisten eläinten, kuten koirien ja kissojen ja muiden vastaavien seuraeläimien, lopetuksesta. Koska eläinsuojelusäädöksissä ei ole suoraan otettu kantaa rauhoittamattomien tuhojyrsijöiden lopettamiseen, lopettamista koskevat yleiset vaatimukset (2 §) on otettava huomioon myös tuhojyrsijöiden lopettamisessa. Niskamurron ja voimakkaan iskun päähän katsotaan olevan hyväksyttäviä tapoja lopettaa tuhojyrsijä.

Metsästyslaki määrää, mitä poikkeusmenetelmiä voidaan käyttää hiirien, rottien ja myyrien pyydystämiseen. Esimerkiksi savun tai räjähteiden käyttö on kiellettyä ilman erikseen anottavaa poikkeuslupaa. Metsästyslaissa 33§ luetellaan kielletyt pyyntivälineet ja -menetelmät, jotka ovat tarpeettomasti kärsimystä aiheuttavia, liian tehottomia tai liian tehokkaita. Mahdolliset poikkeukset ovat yleensä perusteltavissa lisävahinkojen estämisellä ja sillä, että tavalliset torjuntakeinot eivät ole tuottaneet toivottua tulosta.

9.2. Sähköloukut

Sähköloukut lienevät yleisin vaihtoehto jyrsijämyrkyille. Sähköloukun aukko sulkeutuu, kun rotta tai hiiri menee loukkuun sisälle. Jyrsijä saa tappavan sähköiskun, ja se putoaa loukun sisällä olevaan roskapussiin. Jyrsijät menevät loukkuun, koska se edustaa niille piilopaikkaa. Jyrsijöitä voidaan houkutella loukkuun myös houkutteen (esimerkiksi maapähkinävoi) avulla. Loukun jäteastia tyhjennetään tarpeen mukaan.

Monet loukuista toimivat akuilla, ja osa käyttää verkkovirtaa tai aurinkopaneeleja. Loukkuja on kehitetty niin sisä- kuin ulkokäyttöönkin sopiviksi ja osa myös viemäreihin asennettaviksi. Muita uuden ajan loukkuja on yhä enemmän saatavissa maahantuojilta. Sähköloukut ovat todennäköisesti tuholaistorjunnan osa-alue, joka tulee tulevaisuudessa kehittymään eniten.

Metsästysasetuksen (15 a §) mukaan sähköä saa käyttää vain suljetulla loukulla pyydystetyn rotan, hiiren tai myyrän lopettamiseksi. Loukut on asetettava siten, että ne eivät aiheuta vaaraa ihmisille tai muille kuin tässä pykälässä tarkoitetuille eläimille. Sähköllä tappava loukku on huollettava säännöllisesti.

Kuva 11. Sähköloukun avulla jyrsijöitä voidaan torjua sisä- ja ulkotiloissa myrkyttömästi. Kun jyrsijä kulkee ansan läpi, anturit havaitsevat liikkeen ja lämmön. Laite aktivoituu, ja hissi nostaa jyrsijän ylös antaen sille kuolettavan sähköiskun. Hissi siirtää pyydystetyn jyrsijän suljettuun jäteastiaan. Ansa virittää itsensä torjunnan jälkeen uudelleen käyttövalmiuteen ja pystyy sen ansiosta torjumaan useita jyrsijöitä tehokkaasti.

9.3. Mekaaniset loukut

Mekaaniset loukut on yleisimmin valmistettu metallista tai muovista. Ennen loukun virittämistä niihin asetetaan jyrsijöille maistuvaa ruokaa kuten leipää, omenaa tai suklaata. Loukut kannattaa pitää syöttilaatikoissa, jolloin lapset tai eläimet eivät loukkaa itseään työntämällä loukkuun sormen, kuonon tai etukäpälän. Hiiret ja myyrät menevät helposti perinteisiin loukkuihin. Elintarviketiloissa loukun tulisi olla tiiviissä kotelossa, jotta jyrsijästä ei kuolleenakaan aiheutuisi ympäristön saastumista.

Kuva 12 ja 13. Mekaanisesti toimivia loukkuja.

Kuvat 14 ja 15. Mekaaninen paineilmalla toimiva jyrsijäloukku. Erityinen haju houkuttelee jyrsijän loukkuun, jolloin laukaisin aktivoituu ja tappaa jyrsijän nopeasti. Kuollut jyrsijä putoaa maahan, minkä jälkeen loukku aktivoituu automaattisesti uudelleen. Petolinnut tai muut eläimet syövät kuolleen jyrsijän, joten loukku ei vaadi seurantaa.

9.4. Elävänä pyytävät loukut

Elävänä pyytäviä loukkuja ei juurikaan käytetä ammattimaisessa jyrsijätorjunnassa. Niitä käytetään lähinnä lemmikkijyrsijöiden pyytämiseen tai tutkimusaineiston keräämiseen. Metsästysasetuksen (1993/666) 11 §:n mukaan elävänä pyytävää loukkua tai vastaavaa pyyntivälinettä saa käyttää jyrsijöiden pyydystämiseen, kunhan eläin mahtuu siinä seisomaan ja makaamaan luonnollisessa asennossa itseään vahingoittamatta.

Joissakin tapauksessa voidaan vuorokausitarkastamista hoitaa riistakameroilla tai muilla loukun sisällä olevilla liikkeen ilmaisulaitteilla. Näin voidaan varmistaa, ettei jyrsijälle tule suhteetonta kärsimystä sen odottaessa loukun tyhjentämistä. Lopetusmahdollisuudet ja menetelmät on oltava selvillä aina ennen elävänä pyydystämistä. Eläimen lopettamisen tulee olla mahdollisimman kivuton ja nopea toimenpide, ja tarpeetonta kärsimystä on aina vältettävä.

9.5. Ampuminen

Jyrsijöiden hävittäminen ampumalla on korkeariskistä toimintaa ja tarvitsee huolellisen suunnittelun ja riskien arvioinnin. Ampuma-alue on voitava sulkea niin, etteivät ihmiset tai muut eläimet joudu vaaraan. Ampumalla voidaan vähentää nopeasti rajatulla alueella, kuten kaatopaikalla tai jätebunkkerissa, esiintyvää runsasta rottakantaa. Ampumisen haittapuolena on se, että saaliseläimet viisastuvat nopeasti ja viimeiset yksilöt pitää hävittää muilla keinoilla.

Käytettävät ampuma-aseet ja ammustyypit valitaan käyttöalueen ja muun muassa ampumamatkan, kohteen koon ja kimmokevaaran mukaan. Ilma-asetta saa käyttää jyrsijöiden hävittämiseen vain sisätiloissa. Ampumiseen tarvitaan aina kiinteistön omistajan lupa. Jyrsijöiden hävittäminen ampumalla on pääsääntöisesti hidasta ja kallista.

9.6. Rottakoirat

Rottakoiriksi soveltuvat vikkeläjalkaiset rodut, joilla on metsästysviettiä. Tällaisia ovat muun muassa terrierit, kääpiösnautserit, pinserit ja mäyräkoira. Rottien jahtaaminen onnistuu varmasti muiltakin roduilta. Hyvä rottakoira ei ole vihainen eikä aiheuta vaaraa sivullisille. Se tottelee ohjaajaansa eikä syö, raatele tai kaiva maahan pyydystämiään rottia, vaan jättää ne paikkaan, josta ohjaaja voi kerätä rotat pois. Rottien pyydystäminen on tehokkainta, jos siihen osallistuu 2–3 yhdessä toimivaa koiraa. Tyypillinen rottajahti kestää pari tuntia, jona aikana koira ehtii pyydystää liikkeellä olevat rotat. Jahti hiipuu, kun rotat on pyydystetty tai loput rotat piiloutuvat paikkoihin, joista koira ei saa niitä pyydystettyä. Jos rottia on paljon, koira pystyy pyydystämään kymmeniä rottia muutaman tunnin aikana.

Rottakoirat eivät välttämättä korvaa jyrsijämyrkkyjä, mutta niiden avulla myrkkyjen käyttöä voidaan selvästi vähentää. Koira on hyvä erityisesti siinä, että se etsii nimenomaan tuoreita rotan pesiä ja kulkureittejä, mikä auttaa sijoittamaan syöttilaatikot oikeisiin paikkoihin. Koirien käyttöä voi kokeilla paikoissa, jossa rottien torjunta ei ole onnistunut muilla menetelmillä. Rottakoirien käyttö ei ole Suomessa yleistä, mutta mahdollisesti tulevaisuudessa koiria voitaisiin kouluttaa jyrsijöiden torjuntaan enemmänkin.

Tiedot rottakoirista ja niiden käytöstä on saatu tuholaistorjuja Ari Pinomäeltä 28.8.2019.

10. Jyrsijämyrkyt

10.1. Tehoaineet

Antikoagulantit

Valtaosa jyrsijämyrkyistä sisältää tehoaineena antikoagulanttia. Antikoagulantit estävät veren hyytymisen, ja jyrsijät kuolevat sisäisiin verenvuotoihin noin viikon kuluessa siitä, kun ne ovat syöneet tappavan annoksen. Tappavan annoksen syömisen jälkeen jyrsijät voivat elää normaalisti useita päiviä ja aiheuttaa tuhoja torjuntakohteessa. Jyrsijät eivät antikoagulantin syömisen jälkeen vetäydy kuolemaan koloihinsa tai hakeudu veden äärelle, vaan jatkavat normaalia käyttäytymistään ainakin muutamia päiviä.

EU:ssa on hyväksytty kahdeksan antikoagulanttitehoainetta, jotka voidaan jakaa kolmeen ryhmään niiden ominaisuuksien perusteella. Myös hyväksymisasetuksissa annetut rajoitukset noudattavat tätä ryhmäjakoa.

Ensimmäisen polven antikoagulantit ovat olleet käytössä pisimpään. Niiden myrkyllisyys, kertyvyys ja pysyvyys ovat vähäisempiä verrattuna toisen polven antikoagulantteihin. Jyrsijöiden tulee toistuvasti syödä näitä aineita, jotta ne tehoavat. Monissa Euroopan maissa resistenssi ensimmäisen polven antikoagulantteja vastaan on yleistä, ja näillä alueilla kyseisiä aineita ei kannata käyttää. Suomessa resistenssiä ei ole toistaiseksi tutkittu. Mikäli resistenssiä ei esiinny, ensimmäisen polven antikoagulantit ovat tehokkaita jyrsijämyrkkyjä ja ympäristön kannalta vähemmän haitallisia aineita. Suomessa on markkinoilla vain yksi ensimmäisen polven antikoagulantti, kumatetralyyli.

Bromadioloni ja difenakumi ovat myrkyllisempiä, kertyvämpiä ja pysyvämpiä kuin ensimmäisen polven antikoagulantit. Resistenssi niitä vastaan ei ole yhtä yleistä, mutta on myös alueita, joilla hiiret ja rotat ovat kehittyneet resistenteiksi difenakumille ja bromadiolonille.

Brodifakumia, difetialonia ja flokumafeenia vastaan ei ole vielä kehittynyt resistenssiä, ja ne tehoavat jyrsijöihin, jotka ovat resistenttejä difenakumille ja bromadiolonille. Kääntöpuolena nämä tehoaineet ovat hyvin myrkyllisiä, kertyviä ja pysyviä. Brodifakumi ja difetialoni näyttävät kertyvän suurempina pitoisuuksina jyrsijöitä syöviin eläimiin kuin difenakumi ja bromadioloni.

Alfakloraloosi

Alfakloraloosi on akuuttimyrkky, joka lamaa hengitystä ja sydämen toimintaa. Hiiri kuolee alle tunnin kuluttua tappavan annoksen syömisestä. Alfakloraloosi vaikuttaa sitä tehokkaammin mitä alempi on ympäristön lämpötila. Alfakloraloosi on hyväksytty vain hiiriä vastaan. Alfakloraloosi vaikuttaa eri tavalla kuin antikoagulantit, ja se tehoaa myös hiiriin, jotka ovat kehittyneet resistenteiksi antikoagulanteille. Alfakloraloosista johtuvia epäiltyjä kissojen ja koirien myrkytystapauksia on raportoitu valmisteen tultua markkinoille (ks. luku 11.8).

Kolekalsiferoli (D3 vitamiini)

Kolekalsiferoli eli D3-vitamiini on hyväksytty jyrsijämyrkkytehoaineeksi vuonna 2019. Kolekalsiferolia sisältäviä valmisteita arvioidaan parhaillaan, ja ne tulevat markkinoille näillä näkymin vuoden 2020 aikana. Kolekalsiferoli nostaa jyrsijöiden kalsiumpitoisuuden liian korkeaksi, mikä johtaa kuolemaan. Kolekalsiferoli tappaa jyrsijät viikon kuluessa, kunhan syöttejä on asetettu riittävästi jyrsijöiden määrään nähden. Kolekalsiferoli on myrkyllistä linnuille ja nisäkkäille, jos ne pääsevät syömään syöttejä. Kolekalsiferolin ei pitäisi kertyä jyrsijöistä niitä syöviin eläimiin.

10.2. Valmistetyypit

Jyrsijämyrkyistä valmistetaan erilaisia valmistetyyppejä. Syötäväksi tarkoitetut jyrsijämyrkyt voivat olla palasyöttejä, annospusseihin pakattuja siemeniä tai siemenseoksia, tahnoja tai pastoja. Lisäksi Suomessa on markkinoilla vaahtomainen Racumin Foam, joka on kontaktimyrkky. Vaahto ei ole tarkoitettu syötäväksi, vaan se tarttuu jyrsijän turkkiin, josta jyrsijä nuolee sen pois. Kontaktimyrkkyjen pitoisuudet ovat selvästi korkeammat kuin syöttien, koska niiden kohdalla ei tarvitse huolehtia maittavuudesta. Jyrsijä nuolee vaahdon pois turkistaan, vaikka vaahto ei maittaisikaan sille. Kaikkiin valmisteisiin on lisätty väriainetta sekä karvasainetta, joka ehkäisee ihmistä syömästä valmistetta.

Kuvat 16 ja 17. Erilaisia jyrsijämyrkkyvalmisteita. Jyrsijämyrkkyvalmisteisiin lisätään aina väri- ja karvasainetta.

10.3. Biosidirekisteri

Jyrsijämyrkkyvalmisteita ei luetella tässä ohjeessa, koska ne löytyvät Tukesin biosidirekisteristä. Hyväksytyissä valmisteissa tapahtuu jonkin verran muutoksia, joten listat valmisteista vanhenevat nopeasti. Biosidirekisterissä on ajantasainen luettelo kaikista Suomessa sallituista jyrsijämyrkyistä. Rekisterissä voi tehdä hakuja valmisteryhmän, tehoaineen ja valmistenimen perusteella. Myös vapaa haku on mahdollinen.

Biosidirekisteri

10.4. Valmisteen valitseminen

Jyrsijämyrkkyvalmisteiden maittavuus on tärkeä tekijä valmisteen toimivuudessa. Maittavuus takaa tehokkaan syönnin, ja lopputulos saavutetaan nopeammin ja varmemmin kuin käsittely heikosti maistuvalla jyrsijämyrkyllä. Syöttien maittavuutta tutkitaan osana hyväksymismenettelyä, ja sen on oltava 20 % kokonaisravinnonkulutuksesta. Jyrsijöiden makutottumukset voivat kuitenkin vaihdella eri paikoissa, ja siksi on tärkeää seurata syötin kulutusta. Erityisesti rottatorjuntaa tehtäessä kannattaa huonoon syöntiin kiinnittää huomiota ja vaihtaa tarvittaessa valmistetta. Syönnin hidas eteneminen ei johdu aina rottien neofobiasta.

Jokaisen jyrsijämyrkyn käyttökohde ja -alue on määritelty käyttöohjeessa. Valmistetta valittaessa tulee tarkistaa, saako sitä käyttää sekä sisä- että ulkotiloissa vai ainoastaan sisätiloissa ja soveltuuko se sekä rotille että hiirille. Jos valmiste on hyväksytty käytettäväksi rotankoloissa, siitä on erillinen maininta käyttöohjeissa. Tämän lisäksi valmistetyyppi on oleellinen asia turvallista käyttöä ajatellen. Esimerkiksi lapset, kotieläimet, mahdollinen ilkivalta ja vilkas liikenne luovat erillisen riskikartoituksen tarpeen alueella tehtävälle torjunnalle. Tällöin jyrsijämyrkyn on oltava kiinteä, valumaton ja sellainen, joka ei syöttiasemaa ravisteltaessakaan varise ulos tai jota jyrsijät eivät saa vietyä mukanaan. Tahna- ja palasyötit saadaan parhaiten kiinnitettyä syöttiaseman sisälle, ja niiden joutuminen syöttiasemien ulkopuolelle on epätodennäköisempää kuin pusseihin pakattujen irtosyöttien.

Myrkyn valintaan vaikuttavia kriteerejä:

• kohdelaji
• käytettävä tehoaine
• käyttöalue (kaikkia jyrsijämyrkkyjä ei ole rekisteröity ulkotiloissa käytettäviksi)
• maittavuus
• valmistetyyppi (jyvä, hiutale, pala, tahna, vaahto)

10.5. Käyttöohjeet ja käyttöturvallisuustiedotteet

Valmisteiden käyttöohjeet on annettu jyrsijämyrkkypakkauksissa suomeksi ja ruotsiksi. Käyttöturvallisuustiedotteet tehdään myös suomeksi ja ruotsiksi, ja ne ovat saatavilla jyrsijämyrkkyvalmisteiden myyjältä tai maahantuojalta.

Käyttöohjeissa kerrotaan jyrsijämyrkkyjen oikea käyttötapa. Kemikaalilain 35 § velvoittaa noudattamaan käyttöohjeita. Jyrsijämyrkkyjen käytön riskit ihmisen terveydelle pysyvät hallinnassa, kun valmisteita käytetään käyttöohjeiden mukaisesti.

Käyttöohjeissa ja käyttöturvallisuustiedotteissa ilmoitetaan valmisteen sisältämät vaaralliset ainesosat ja tehoaineet sekä valmisteen käyttötarkoitukset. Lisäksi annetaan tarvittavat suojainohjeet ja ohjeet jätteiden hävittämiseksi sekä muut turvallisuuteen ja ympäristöön liittyvät tiedot. Käyttöohjeisiin ja käyttöturvallisuustiedotteisiin on syytä perehtyä aina ennen uuden jyrsijämyrkyn käyttöönottoa, sillä niistä selviää toiminta mahdollisissa myrkytystilanteissa ja myrkyn vasta-aine.

11. Torjunta jyrsijämyrkyillä

Ennen myrkkysyöttien asettamista on luettava valmistetiedot ja kaikki muut valmisteen mukana tulevat tai myyntipaikassa annetut ohjeet. Näitä ohjeita täytyy noudattaa. Kannattaa myös selvittää syyt jyrsijöiden esiintymiseen alueella, koska syihin on hyvä puuttua heti torjunnan alussa. Torjunnan alussa jyrsijöille kelpaava ravinto on poistettava ja tilojen rakenteelliset puutteet on korjattava (esimerkiksi kulkuaukot on tukittava).

Myrkkysyöttejä on oltava riittävästi suhteessa arvioituun jyrsijöiden määrään, ja ne on sijoitettava riittävän isolle alueelle torjunnan onnistumisen varmistamiseksi. Syöttien riittoisuus on varmistettava koko syönnin ajan, jotta jyrsijöillä ei ehdi tapahtua myrkystä toipumista. Jyrsijämyrkyt tulee sijoittaa lukittuihin syöttiasemiin tai muulla tavoin varmistaa, etteivät ulkopuoliset pääse niihin käsiksi. Jyrsijämyrkyn on pysyttävä syöttiasemassa suojattuna lasten, lintujen, lemmikkieläinten, tuotantoeläinten ja muiden kuin kohteena olevien eläinten ulottumattomissa, eikä se saa levitä ympäristöön. Mikäli mahdollista, syöttilaatikot on kiinnitettävä maahan tai muihin rakenteisiin. Tarpeen vaatiessa alueita voidaan eristää ja tiedottaa torjuntatoimista tarkemmin alueen ihmisille.

Jotta kanta saataisiin mahdollisimman nopeasti hävitettyä, syöttien sijoittelussa kannattaa huomioida erityisesti pesimisalueet, kulkuväylät sekä ruuankeruupaikat. Myös raja-alueet on hyvä varmistaa, ettei torjuttava kanta korvaudu ulkoapäin tulevilla yksilöillä. Oikean jyrsijämyrkyn valinnassa on kiinnitettävä huomiota jyrsijämyrkyn käytännöllisyyteen käytettävässä kohteessa sekä sen maittavuuteen ja käyttötarkoitukseen.

Jos valmistetta käytetään julkisilla paikoilla, käsitellyt alueet on merkittävä torjuntajakson ajaksi ja syöttien lähelle on laitettava ilmoitus, jossa kerrotaan jyrsijämyrkyn aiheuttaman ensisijaisen tai toissijaisen myrkytyksen riskistä ja luetellaan ensiaputoimenpiteet myrkytyksen varalta.

Syöttien käsittelyssä on käytettävä kemikaaleja kestäviä suojakäsineitä (EN374). Valmiste asetetaan kauas elintarvikkeista, juomista ja eläinten rehuista sekä esineistä tai pinnoista, jotka ovat edellä mainittujen kanssa kosketuksissa. Syöminen, juominen ja tupakoiminen ovat kiellettyjä valmisteen käsittelyn aikana. Kädet ja valmisteelle suoraan altistunut iho on syytä pestä käytön jälkeen.

Jos syötin kulutus on vähäistä esiintymän arvioituun kokoon nähden, kannattaa harkita syöttilaatikoiden paikan vaihtamista ja/tai syötin vaihtamista koostumukseltaan toisenlaiseen valmisteeseen. Kannattaa myös varmistaa, että jyrsijöillä ei ole muuta ravintoa tarjolla. Loukkuja tai suojatuissa syöttipisteissä käytettyjä tarvikkeita ei kannata pestä vedellä tarkastuskertojen välillä, jotta jyrsijä ei muutu varovaisemmaksi syötille tai loukulle menemisen suhteen.

Torjunnan tekijä arvioi ennen käsittelyn aloittamista tehdyn selvityksen perusteella, miten usein myrkkysyötit ja torjuttava alue on tarkastettava. Tarkastustiheyteen vaikuttavia asioita ovat esimerkiksi populaation koko, esiintymän laajuus ja kohteelle aiheutuvat riskit.

Jos syöttien kulutus jatkuu eikä jyrsijöiden aktiivisuus näytä vähenevän 35 päivän torjuntajakson jälkeen, sen todennäköiset syyt on määritettävä. Jyrsijämyrkkyjen käyttöohjeet perustuvat siihen, että myrkkyjen käyttö on kampanjaluonteista ja myrkyt ovat niin tehokkaita, että kunnolla tehdyllä torjunnalla jyrsijäkanta kuolee viimeistään 35 päivässä. Tehokkuustestauksissa kanta häviää tai pienenee selvästi jo 14–21 päivässä. 35 päivän rajoitus on tarkoitettu tunnistamaan mahdollinen resistenssi tai muu ongelma torjunnassa.

Jos muut syyt on suljettu pois, jyrsijät ovat todennäköisesti resistenttejä. Tällöin kannattaa harkita muun kuin antikoagulanttijyrsijämyrkyn tai tehokkaamman antikoagulantin (brodifakumi, difetialoni, flokumafeeni) käyttämistä. Luvussa 14 käsitellään tarkemmin resistenssiä ja sen ehkäisemistä.

11.1. Syöttilaatikoiden merkitseminen

Syöttiasemien (syöttilaatikoiden) merkintäohjeet on annettu valmisteyhteenvedossa (SPC), ja ne täytyy olla myös käyttöohjeessa.

Syöttiasemiin on merkittävä seuraavat tiedot:

• Ei saa liikuttaa tai avata
• Sisältää jyrsijämyrkkyä
• Valmisteen nimi ja myyntiluvan numero
• Tehoaine(et)
• Soita vaaratilanteessa myrkytystietokeskukseen puh. (09) 471 977

Kuva 18. Syöttiasema.

11.2. Jyrsijämyrkkyjen käyttö ilman syöttilaatikoita (pistesyötitys)

Toisinaan syöttiasemilla tehtävä syötitys ei onnistu. Alueelle ei ole mahdollista sijoittaa riittävästi syöttilaatikoita, rotat eivät mene syöttilaatikoihin tai rotat elävät pääasiassa maan alla.

Ilman syöttilaatikoita tapahtuvaa syötitystä kutsutaan pistesyötitykseksi. Syötin täytyy kuitenkin olla yhtä hyvin suojattu muilta eläimiltä ja lapsilta kuin sen ollessa syöttilaatikossa. Tällaisia paikkoja on seinien ja rakenteiden väleissä, rakennusten alla olevissa tiloissa ja erikseen jyrsijätorjuntaa varten eristetyssä tilassa, jossa on havaittu runsaasti rottien pesäkoloja. Mikäli valmiste on hyväksytty käytettäväksi suoraan rotan koloissa ja käytävissä, siitä on maininta käyttöohjeissa.

Pistesyötityksessä tai suoraan koloissa käytettävässä syötityksessä alue on eristettävä ulkopuolisilta ihmisiltä ja kotieläimiltä ja työn tilaajan kanssa on keskusteltava muista turvatoimista, kuten varoituskylteistä ja mahdollisista aitaamisista. Mikäli pistesyötitystä joudutaan käyttämään ulkotiloissa esimerkiksi rotankoloissa, ja eristetty alue sijaitsee julkisella paikalla, tarkstuksia on suoritettava tiheästi, mieluiten muutaman päivän tai enintään viikon välein.

Myrkkysyötit on kiinnitettävä siten, etteivät jyrsijät pääse viemään niitä mukanaan esimerkiksi syvemmälle rotankoloihin tai eristetyn alueen ulkopuolelle. Mikäli jyrsijämyrkkyä asennetaan suoraan pesäkoloihin tai kiinteistön rakenteisiin, kuten väliseiniin, myrkky on pystyttävä keräämään pois.

11.3. Syöttien tarkastaminen ja kuolleiden jyrsijöiden etsiminen

Ammattikäyttöön tarkoitettujen jyrsijämyrkkyvalmisteiden käyttöohjeissa ei ole määritelty syöttien tarkastustiheyttä – sen sijaan viitataan kansallisiin hyvän käytännön ohjeisiin. Tarkastustiheyttä ei voi yleisesti määritellä, vaan se määräytyy torjuttavan kohteen mukaan. Asiakkaan omavalvontatoimet tai käytössä olevat standardit saattavat luoda yksityiskohtaisia vaatimuksia sille, kuinka usein myrkkysyöttejä tarkistetaan. Myrkkysyötit on tarkastettava aina vähintään neljän viikon välein, myös käytettäessä jatkuvaa syötitystä. Kemikaalilaki (35 §) velvoittaa noudattamaan käyttöohjeita.

Monissa taloyhtiöissä toteutettiin jyrsijätorjuntaa menneinä vuosikymmeninä hyvin vähäisillä torjunta- ja tarkastuskäynneillä, joihin saattoi sisältyä vain kaksi tai neljä käyntiä vuodessa. Silloin syöttiasemat ladattiin yleensä täyteen jyrsijämyrkkyjä. Tämän tyyppistä torjuntamallia kutsuttiin ennaltaehkäiseväksi torjuntakäsittelyksi. Tällainen käytäntö ei ole jyrsijämyrkkyjen käyttöohjeiden mukaista, eikä jyrsijämyrkkyjä saa enää käyttää jyrsijöiden seurantaan tai ennaltaehkäisevään torjuntaan. Jyrsijäkannan vaihtelun seuraaminen monen kuukauden välein ei myöskään ole hyvän jyrsijätorjunnan mukaista toimintaa.

Syöttien tarkastuksessa varmistetaan samalla niiden kunto. Vettyneet, kuivuneet ja homehtuneet syötit vaihdetaan tuoreisiin. Mikäli syöttipalan reuna on syöty, mutta pala on muutoin ehjä, se voidaan käyttää uudelleen leikkaamalla syöty reuna siistiksi tai kääntämällä palaa siten, että esiin saadaan taas indikoimiseen kelpaava puhdas purupinta. Mikäli myrkkysyötti vaihdetaan myrkyttömään monitorointisyöttiin tai päinvastoin, poiskerätyt syötit voidaan hyödyntää uudelleen, jos ne ovat käyttökelpoisia. Käytöstä poistetut jyrsijämyrkyt on säilytettävä alkuperäispakkauksen kanssa muussa suljetussa pakkauksessa, johon on merkitty selkeästi, että se sisältää jyrsijämyrkkyä.

Kuolleet jyrsijät kerätään pois jokaisella tarkastuskerralla. Raatojen keräämisessä on kiinnitettävä erityistä huomiota jyrsijöistä tarttuvilta taudeilta suojautumiseen (ks. luku 4). Kuolleita jyrsijöitä voi löytyä syöttiasemista tai niiden lähialueilta. Mikäli torjuntakohteessa on tiedossa rotankoloja maassa tai muita jyrsijöiden pesintäpaikkoja, ne kannattaa tarkistaa huolellisesti. Sisätiloissa raadot löytyvät hajun perusteella. Jyrsijöitä voi löytyä keittiön kaappien sokkelien alta tai uunin takaa, välikatolta tai talon ryömintätilasta. Jyrsijät tulevat harvoin kuolemaan näkyville – sen sijaan ne löytyvät hämäristä ja suojaisista nurkkauksista. Tuholaistorjujat ovat havainneet, että myrkytykseen kuolleita jyrsijöitä löytyy usein vesistöjen ja ojien lähettyviltä. Rakenteisiin kuolleet jyrsijät voivat hajuhaitan lisäksi aiheuttaa ihrakuoriaisten ja muiden raadonsyöjähyönteisten voimakasta lisääntymistä raadon lähellä.

11.4. Raatojen ja jyrsijämyrkkyjen hävittäminen

Tarkastuskäyntien yhteydessä kerätyt raadot suljetaan erilliseen pussiin tai astiaan, joka on mahdollisimman ilmatiivis. Kuolleet jyrsijät hävitetään sekajätteen tai poltettavan jätteen mukana. Pilaantuneet jyrsijämyrkyt kerätään suljettuun astiaan ja hävitetään vaarallisena jätteenä. Astian päälle kannattaa merkitä valmisteen ja tehoaineen nimet.

11.5. Jatkuva syötitys

Jatkuva syötitys tarkoittaa syöttien pitämistä jatkuvasti syöttiasemissa eli kauemmin kuin 35 vrk. Ennen tämä oli tyypillinen tapa tehdä jyrsijätorjuntaa, mutta nykyään se on sallittua ainoastaan tilanteissa, joissa jatkuvan reinvaasion riski on suuri ja muut torjuntakeinot ovat osoittautuneet riittämättömiksi. Jatkuva syötitys voi olla tarpeen erityisesti elintarvike- ja rehuteollisuudessa ja alkutuotannossa (ks. Jyrsijätorjunta ja jyrsijämyrkkyjen käyttö rehu- ja elintarviketuotannossa). Jatkuvaan syötitykseen saa käyttää vain difenakumia tai bromadiolonia sisältäviä valmisteita. Jos jatkuva käyttö on sallittu, siitä on aina maininta käyttöohjeissa. Jatkuvan syötityksen aikana syötit on tarkastettava vähintään neljän viikon välein. Jatkuvan syötityksen strategia on myös tarkistettava säännöllisesti. Jatkuva syötitys ei sulje pois asiakkaan velvollisuutta vastata omista toimistaan tuholaishallinnan parantamiseksi.

11.6. Kirjanpito, kartta ja muu dokumentaatio

Torjuntakohteesta tehdään kirjallinen torjuntasuunnitelma. Suunnitelmasta käy ilmi, kuinka usein tarkastuksia tehdään ja kuinka jyrsijöiden ennaltaehkäisyä ja torjuntaa alueella hoidetaan. Torjuntasuunnitelmasta tulee lisäksi ilmetä käytettävät laitteet, kuten loukut ja syöttiasemat. Käytettyjen valmisteiden nimi, syöttityyppi (esimerkiksi tahna) ja määrä on kirjattava vähintään käyntiraporttiin, samoin kuin kohteeseen asennettujen myrkkyjen ja seurantalaitteiden sijainnit, jotka on oltava myös palvelun ostajan tiedossa. Syöttiasemat on oltava löydettävissä ja jyrsijämyrkyt jäljitettävissä, vaikka paikalla ei olisi kummankaan sopijaosapuolen kohdetta hoitavaa työntekijää.

Raportointi voidaan tehdä joko manuaalisesti käsin kirjoitettavilla torjuntatodistuksilla tai sähköisesti. Syöttilaatikoiden sijainnit voidaan eritellä esimerkiksi kartalla tai tarkastuslistalla. Myös torjunta- ja havaintohistorian kertyminen auttaa ymmärtämään toistuvia vuodenaikaisia kannanvaihteluita ja reagoimaan ajoissa, kun alueella tehdään normaalista poikkeavia havaintoja.

Torjuntasuunnitelman sisältö:

• käytettyjen laitteiden erittely
• käytetyt valmisteet (nimi, valmistetyyppi, määrä)
• miten ennaltaehkäisy ja torjunta tehdään alueella
• syöttien ja laitteiden sijainnit
• tarkastusväli

11.7. Epäonnistunut torjunta

Mikäli jyrsijäpopulaatio ei vähene torjuntakäsittelyistä huolimatta, syynä voi olla jyrsijäkannan resistenssi jyrsijämyrkylle. Tällöin on kuitenkin syytä ensin poistaa muut vaihtoehdot torjunnan epäonnistumisen selittäjänä. Epäonnistumiseen voi olla monia syitä, joista vain osa on torjujasta itsestään riippuvia.

Torjujan vastuulle jäävät varmistettavaksi seuraavat:

– Onko jossain jäänyt pesä huomaamatta?

– Onko jyrsijä tunnistettu oikein?

– Onko torjunta ollut riittävää vai onko kanta ollut luultua isompi?

– Tuleeko korvaavaa kantaa muualta (reinvaasio)?

Mikäli torjunta ei tuota toivottua tulosta, on syytä palata perusteisiin ja tarkistaa edellä mainitut asiat.

Torjujasta riippumattomia syitä voivat olla muun muassa seuraavat:

– Kanta kasvaa nopeammin kuin torjunta ehtii sitä pienentää.

– Ohjeistusten ja suositusten noudattamatta jättäminen tai niitä vastoin toimiminen.

– Ympäristössä voi olla esteitä tehokkaan torjuntamuodon käyttämiselle, esimerkiksi alueella liikkuu paljon ihmisiä.

Kuvat 19 ja 20. Tyhjilleen jääneet rakennukset tarjoavat jyrsijöille turvallisia pesäpaikkoja.

11.8. Jyrsijämyrkyt ja muut eläimet

Jyrsijämyrkyt, jotka sisältävät tehoaineina antikoagulantteja, johtavat aina muiden eläinten altistumiseen, vaikka myrkkyjä käytetään käyttöohjeiden mukaan. Käyttöohjeiden vastainen käyttö lisää muiden eläinten altistumista.

Muut eläimet altistuvat antikoagulanteille, kun ne syövät myrkyttyneitä jyrsijöitä. Jyrsijät eivät koskaan kuole heti eivätkä hakeudu veden äärelle tai koloihin kuolemaan, vaan jatkavat elämistä normaalisti ainakin muutamia päiviä myrkyn syömisen jälkeen. Antikoagulantti siirtyy petoeläimiin tai haaskansyöjiin, kun ne syövät myrkyttyneitä eläviä tai kuolleita jyrsijöitä.

Suomessa muiden eläinten altistuminen on yleistä: yli 80 % tutkituista eläimistä sisälsi antikoagulanttien jäämiä (Koivisto ja muut 2016). Tutkittuja eläimiä olivat muun muassa kettu, supikoira, kärppä, lumikko, haukat, pöllöt ja varislinnut. Tutkimuksessa oli mukana myös neljä kissaa, joista kaikista löytyi antikoagulanttien jäämiä. Jäämät muissa eläimissä jäävät alhaisiksi, eivätkä ne oletettavasti tapa muita eläimiä. Jäämien pitkäaikaisvaikutuksia luonnonvaraisissa eläimissä ei ole tutkittu, mutta niillä voi olla haitallisia vaikutuksia lisääntymiseen (lisää keskenmenoja) tai immuunipuolustukseen.

Eläinlääkärit ovat todenneet useita alfakloraloosin aiheuttamia kissojen myrkytystapauksia (Suomen Eläinlääkärilehti 6/2019). Kissojen epäillään saaneen myrkytyksen joko syömällä alfakloraloosia sisältävää valmistetta tai myrkkyä syöneitä hiiriä. Joissain tapauksissa naapurissa on käytetty alfakloraloosivalmisteita hiirien torjuntaan, mutta useissa tapauksissa on jäänyt epäselväksi, missä ja miten kissa on myrkyn syönyt. Myös koirien myrkytyksiä on todettu. Alfakloraloosille ei ole vastamyrkkyä. Myrkytystapauksessa eläimen oireita voidaan hoitaa. Myrkytysepäilyjen takia koirat ja kissat ja muut kotieläimet on pidettävä kiinni alfakloraloosivalmisteiden käytön aikana. Myös naapurissa asuvia kissojen ja koirien omistajia kannattaa informoida alfakloraloosivalmisteiden käytöstä ja varotoimista.

12. Resistenssi

Antikoagulanttiresistenssi perustuu yhden geenin erilaisiin mutaatioihin sekä rotissa että hiirissä. Luontaisissa jyrsijäpopulaatioissa myrkyille vastustuskykyisiä yksilöitä on vain vähän. Käytettäessä antikoagulanttijyrsijämyrkkyjä valinta kuitenkin suosii voimakkaasti näitä resistenttejä yksilöitä, kun taas myrkyille alttiit yksilöt kuolevat. Koska resistenssi on periytyvä ominaisuus, resistenttien yksilöiden määrä jyrsijäpopulaatiossa kasvaa nopeasti suhteessa normaaleihin, ei-resistentteihin yksilöihin.

Jos jyrsijä on resistentti difenakumille (tai bromadiolonille), se on resistentti myös ensimmäisen polven antikoagulanteille ja todennäköisesti myös bromadiolonille (difenakumille). Toisaalta jyrsijät voivat olla resistenttejä ensimmäisen polven antikoagulanteille, mutta eivät difenakumille ja bromadiolonille. Resistenssiä ei toistaiseksi ole havaittu brodifakumia, difetialonia ja flokumafeenia vastaan.

Huono torjuntatulos voi johtua muista syistä kuin resistenssistä

Ennen resistenssin epäilemistä kannattaa sulkea pois muut huonoon torjuntatulokseen johtaneet syyt (katso kappale 13.7):

Resistenssiä voi epäillä, kun syötinkulutus ei pienene 5 viikon kuluessa. Tällaisessa tilanteessa kannattaa korjata syötit pois ja ottaa käyttöön muita menetelmiä, joita ovat seuraavat:

1. loukut
2. muut jyrsijämyrkyt; tällä hetkellä ainoa vaihtoehtoinen myrkky on alfakloraloosi, ja sitä voi käyttää vain hiiriä vastaan
3. voimakkaimmat antikoagulantit eli brodifakumi, difetialoni ja flokumafeeni

Resistenssin ehkäisemiseksi ei ole hyötyä vaihtaa antikoagulanttia yhden ryhmän sisällä (ks. taulukko luvussa 10.1), vaan tehokkaimmat antikoagulantit täytyy ottaa käyttöön. Resistenssin kehittyminen on teoreettisesti mahdollista myös brodifakumia, difetialonia ja flokumafeenia vastaan, joten niitäkään ei tule käyttää koko ajan. Lisäksi nämä antikoagulantit ovat kaikkein haitallisimpia muille eläimille.

Paras tapa ehkäistä antikoagulanttiresistenssin kehittymistä ja leviämistä on noudattaa integroitua tuholaistorjuntaa (IPM) eli huolehtia tehokkaasti ennaltaehkäisystä sekä käyttää ensisijaisesti ei-kemiallisia torjuntamenetelmiä ja myrkkyjä vasta viimeisenä vaihtoehtona. Myrkkyjä käytettäessä on tärkeää varmistaa, että sitä on riittävästi saatavilla suhteessa paikalliseen jyrsijäpopulaatioon ja että kaikki jyrsijät saadaan tapetuksi.

Kuva 21. Resistenttien rottien osuus kasvaa, kun torjunnassa käytetään ainoastaan antikoagulanttijyrsijämyrkkyjä (ylempi kuva). Kun jyrsijätorjunnassa käytetään myrkkyjen kanssa vaihtelevasti muita torjuntamenetelmiä, resistenssin kehittyminen estyy.

13. Asiakkaan ja palveluntarjoajan oikeudet ja velvollisuudet

Asiakas

Asiakkaalla on oikeus saada tarpeitaan vastaavaa hyvän käytännön mukaista tuholaistorjuntaa. Hänen tulee voida luottaa siihen, että palveluntarjoajalla on tarvittava osaaminen jyrsijätorjunnasta ja käytössään siihen soveltuvat työvälineet sekä mahdolliset lisäkoulutukset kuten hygieniapassi, työturvallisuuskortti ja sisäiset turvakoulutukset. Asiakas maksaa palvelusta, joka ei saa vaarantaa asiakkaan omaa palvelua tai tuoteturvallisuutta.

Asiakkaan täytyy voida luottaa, että ammattilaisen näkemykset, ohjeet ja korjaavien toimenpiteiden ehdotukset ovat oikeita. Asiakkaalla on oikeus saada tietoa oman kohteensa jyrsijätorjunnasta ja ennaltaehkäisystä, jotta hän osaa omilla toimillaan auttaa torjuntakäsittelyn onnistumista.

Asiakkaan velvollisuus on kertoa, mitä lisävaatimuksia tai koulutuksia kohteessa työskentely vaatii, sekä opastaa ja ohjeistaa palveluntarjoajaa kaikista kiinteistöä tai tuotantoa koskevista erityispiirteistä. Asiakkaan velvollisuuksiin kuuluu myös huomioida palveluntarjoajan ehdotukset korjaavista toimenpiteistä, eikä hän saa omilla toimillaan vaikeuttaa tai estää torjuntojen onnistumista. Hänen tulee taata tuholaistorjujan turvallinen pääsy torjuntakohteena oleville alueille ja omilla toimillaan varmistaa, että laitteiden tarkastukset ja huollot ovat mahdollisia.

Mikäli kohteeseen tulee jyrsijöiden ennaltaehkäisyyn tai torjuntaan vaikuttavia muutoksia, kuten rakennustyömaa, uusien tilojen käyttöönottoa tai vanhojen tilojen poistoa, näistä asioista on viipymättä ilmoitettava tuholaistorjujalle. Asiakas ei saa omalla välinpitämättömyydellään edesauttaa tuholaisten pesintää, lisääntymistä tai liikkumista.

Asiakkaan rooli ennaltaehkäisevissä toimenpiteissä on merkittävä. Tuholaistorjujan yksi tärkeä tehtävä on opastaa ja motivoida asiakasta omilla toimillaan ennaltaehkäisemään jyrsijöitä.

Palveluntarjoaja

Palveluntarjoajalla on oikeus purkaa sopimus tai sopia lisäkustannusten laskuttamisesta, jos asiakas on omalla toiminnallaan vaikeuttanut sovitun työn suorittamista ja siten aiheuttanut lisäkustannuksia tai tarvikkeiden ja valmisteiden turhaa käyttämistä. Mikäli pääsy kohteeseen ei onnistu turvallisesti tai ilman huomattavia vaikeuksia, palveluntarjoaja voi kieltäytyä työstä. Hän voi myös pidättäytyä työn suorittamisesta, jos asiakas vaatii toimimaan vastoin tuholaistorjunnan hyviä käytäntöjä, kieltäytyy välttämättömästä yhteistyöstä tai muulla tavoin yrittää painostaa toimimaan vastoin määräyksiä, käyttöohjeita ja lakeja.

Palveluntarjoajalla on velvollisuus tarjota asiakkaan ja ympäristön edun mukaista torjuntaa mitään osapuolta tai tuoteturvallisuutta vaarantamatta. Sopimusta tehtäessä on sovittava, kuinka toimitaan, mikäli palvelun käyttämisen tarve muuttuu kesken sopimuskauden ja kuinka mahdolliset lisäkäyntien kustannukset maksetaan. Kun tuholaistorjunnan palvelua myydään, on syytä varmistaa, että sovittujen asioiden tekemiseen on tarpeeksi resursseja ja että asiakas saa kaikki tarvittavat tiedot torjunnasta ja siihen vaikuttavista asioista, jotta hän voi omilla toimillaan edistää torjunnan onnistumista.

Työn tilaajan kanssa käydään läpi torjunnan kulku ja päättyminen sekä jaetaan ohjeistukset, miten jyrsijäongelmalta voidaan välttyä tulevaisuudessa. Lisäksi sovitaan, miten asiakas itse vastaa seurannasta ja missä vaiheessa tuholaistorjujaan otetaan uudelleen yhteyttä, jos muodostuu tarve aktiiviselle torjunnalle.

14. Valvonta

Biosidivalmisteilla tuholaistorjuntaa tekevien yritysten täytyy rekisteröityä Tukesin tuholaistorjunnan yritysrekisteriin, ja yksittäisten tuholaistorjujien täytyy suorittaa tuholaistorjujan tutkinto. Tukes pitää julkista rekisteriä myös tuholaistorjujan tutkinnon suorittaneista henkilöistä (ks. luku 5). Tukes ei valvo tuholaistorjujien tekemää työtä, mutta Tukesilla on mahdollisuus perua tuholaistorjujan rekisteröinti, jos torjuja on toiminut kemikaalilain tai biosidiasetuksen vastaisesti.

Tuholaistorjunta on osa rehu- ja elintarvikehygieniavalvontaa ja terveystarkastajien tekemää valvontaa.

15. Torjunta eri kohteissa

15.1. Asuinkiinteistöt

Taloyhtiöissä kartoitetaan jyrsijöiden esiintyvyys huomioiden myös asukkaiden näköhavainnot. Asukkaille ilmoitetaan torjunta-alue, torjuntamenetelmät ja niihin liittyvät varotoimenpiteet sekä torjunnan kesto. Kiinteistön alueella saattaa olla jyrsijöiden esiintymistä lisääviä riskitekijöitä, kuten lintujen ruokintaa, avokomposteja, omenapuita ja muita ravintoa tarjoavia istutuksia tai rehottavaa (suojapaikkoja tarjoavaa) kasvillisuutta taloyhtiön tontin reuna-alueilla. Tilaajan kanssa on sovittava, kuinka näistä havainnoista tiedotetaan ja miten ne korjataan ja kenen vastuulla korjaaminen on.

Loukkujen käyttö on suositeltavaa varsinkin jyrsijän ollessa rakenteissa tai sisäpuolella, koska kuolevan jyrsijän jääminen rakenteisiin voi tuottaa hajuhaittoja ja houkutella kuollutta jyrsijää syöviä hyönteisiä. Jyrsijämyrkkyjä käytettäessä on tärkeä ottaa huomioon turvallisuus erityisesti lasten ja lemmikkieläinten osalta. Syöttiasemat on kiinnitettävä aina sen ollessa mahdollista, ja ne on sijoitettava siten, ettei niihin kohdistu turhaa huomiota. Niitä ei pidä sijoittaa kenenkään piha-alueelle ilman lupaa tai erillistä ilmoitusta. Syöttiasemien täytyy olla lukittavia. Mikäli alueella on syytä epäillä ilkivaltaa, syöttiasemien on oltava sellaista materiaalia, että niitä ei saa rikottua (esimerkiksi metallia).

15.2. Elintarviketilat

Rakennusten sisällä oleviin elintarviketiloihin suositellaan myrkyttömiä pyydyksiä tai havainnointilaitteita. Loukkuja käytettäessä loukkujen on oltava sellaista mallia, joissa loukkuun jäänyt jyrsijä jää suljettuun tilaan niin, ettei siitä aiheudu kontaminaatioriskiä. Jos elintarviketiloissa joudutaan käyttämään jyrsijämyrkkyjä, on pyrittävä varmistamaan, että myrkkyjä ei joudu elintarvikkeiden tai niiden raaka-aineiden joukkoon.

Jyrsijäntorjuntalaitteita sijoitetaan tuotanto- ja varastotilojen lastausovien sekä sisäänkäyntien lähelle. Ne ovat usein kriittisiä kohtia, joista jyrsijät tulevat sisälle. Henkilökunnan kanssa käydään läpi tilat, joissa käytetään runsaasti vettä, koska sähkölaitteiden vieminen tällaisiin tiloihin ei ole suositeltavaa ainakaan ilman vedeltä suojaavaa rakennetta.

Ulkotiloissa syöttiasemat sijoitetaan sisätiloihin johtavien ovien lähelle, varastoihin ja jätepisteisiin. Piha-alueen reunat on hyvä pitää loukutettuina tai syötitettynä, sillä ulkopuolelta kohdistuva jyrsijäkanta on parempi torjua mahdollisimman kaukana suojattavasta kiinteistöstä.

15.3. Maatilat

Maatiloilla on jyrsijöille otolliset lisääntymisolosuhteet ja myrkkysyöttien kanssa kilpailevaa ravintoa. Loukkuja ja/tai jyrsijämyrkkyjä sijoitetaan navettoihin, talleihin, viljakuivureihin, välivarastoihin ja tyhjiin rakennuksiin. Karjan ja muiden eläinten huomioiminen on ensisijaisen tärkeää, eikä syöttiasemia tai loukkuja saa sijoittaa niiden kulkureiteille tai saataville. Mikäli jyrsijätorjuntaa täytyy tehdä samassa tilassa eläinten kanssa, eläinten pääsy loukkuihin ja jyrsijämyrkkyihin on estettävä erityiskeinoilla.

15.4. Jäteasemat

Jäteasemilla jyrsijäkanta on usein suuri, jos siellä käsitellään biojätettä tai jätteissä on elintarvikejäämiä. Koska jyrsijöillä on tällaisissa paikoissa runsaasti ravintoa saatavilla, syöttiasemien käyttö ei yleensä ole tehokas torjuntatoimenpide. Sisätiloissa voidaan käyttää kontaktimyrkkyä (vaahtoa), ja rotankoloissa voidaan käyttää syöttejä. Mikäli valmisteen käyttö rotankoloissa on sallittu, siitä on maininta valmisteen käyttöohjeissa. Lisäksi jyrsijöiden vähentämiseksi voidaan käyttää häkkejä ja erilaisia loukkuasemia tai pyydyksiä, joilla saadaan kiinni useita jyrsijöitä. Näitä vaihtoehtoisia pyydystämistapoja käytetään etenkin silloin, kun jyrsijämyrkyt eivät kelpaa jyrsijöille kilpailevan ravinnon vuoksi.

Jäteasemien henkilökunnan kanssa on keskusteltava tehoiskujen ajoittamisesta jäteasemien tyhjennysajankohtiin, jolloin rottien valtaamaa aluetta raivataan jätteistä tyhjäksi. Kasojen ja säiliöiden tyhjentämiset aiheuttavat lähes aina rottien mittavan liikkeellelähdön, joten niiden ympärille tulee sijoittaa riittävästi torjuntalaitteita, etteivät rotat leviä ympäristöön.

Tarkastuksia on suositeltavaa tehdä jäteasemilla riittävän usein, tarvittaessa viikon välein, koska rottakannan koko kasvaa nopeasti niin suureksi, että sitä on hyvin vaikea hallita. Erityistä varovaisuutta on noudatettava vilkkaan liikenteen, suurten kulkuneuvojen ja automatisoitujen koneiden ja puristimien kanssa. Syöttiasemia ja muita torjuntalaitteita sijoitettaessa täytyy ottaa huomioon muuttuvat olosuhteet, kuten jätekasojen vaihtuva sijainti sekä laitteisto, joiden lähettyville ei ole turvallista mennä. Jäteaseman reuna-alueille laitettavat loukut ja syöttiasemat takaavat, ettei jyrsijäkanta leviä käsittelyalueen ulkopuolelle. Ne varmistavat myös, ettei kanta pääse korvaantumaan torjuntalinjojen ulkopuolelta sisäänpäin pyrkivillä rotilla.

15.5. Viemärit

Viemärien rottatorjuntaa varten on kehitetty sähköllä ja paineilmalla toimivia loukkuja, jotka tappavat niiden läpi kulkevia jyrsijöitä iskulla tai sähköiskulla. Kuolleet jyrsijät päätyvät jäteveteen.

Jyrsijämyrkkyjä käytettäessä palasyötti kiinnitetään rautalangalla tai vastaavalla tavalla veden pinnan yläpuolelle sellaiselle korkeudelle, että rotta saa syötyä siitä. Syöttipala täytyy sitoa monelta puolelta kiinni, ettei se rotan puraistessa putoa alas.

Viemäreissä tehtävät torjunnat vaativat aina perinpohjaisen riskikartoituksen ja selvitykset siitä, kuinka huoltotiloissa ja kanaaleissa kuljetaan. Torjuntaa tekevän henkilön on varmistettava oma turvallisuutensa heikon valaistuksen, liukkaiden pintojen, tasoerojen ja tartuntariskien parissa. Erityistiloissa tarvitaan aina saattaja tai muu turvatoimi, jonka avulla saadaan varmistettua, että torjuntatyötä tekevä pääsee kohteestaan myös turvallisesti pois. Viemäreissä ja maanalaisissa kanaaleissa on varmistettava, ettei kyseessä ole räjähdysvaarallinen ATEX-tila, koska silloin normaalisuojauksilla varustettujen sähkölaitteiden tai staattista sähköä synnyttävien laitteiden käyttö on siellä vaarallista.

Kuvat 22–24. Jatkuvatoimiset viemäriansat havaitsevat rotat ja torjuvat ne. Kun anturit tunnistavat rotan liikkeen ja ruumiinlämmön, ansa aktivoituu ja pysäyttää jyrsijän. Ansa virittää itsensä automaattisesti toimintavalmiuteen rotan huuhtoutuessa viemärin jäteveden mukana pois. Ansassa ei käytetä myrkkysyöttejä eikä houkuttimia. Menetelmä ei vaikuta viemäreiden normaaliin virtaukseen.

16. Lisätietoja

Lainsäädäntöä

Biosidiasetus 528/2012

Eläinsuojeluasetus 396/1996

Eläinsuojelulaki 584/2013

Kasvinsuojeluainelaki 1563/2011

Kemikaalilaki 599/2013

Metsästysasetus 666/1993

Metsästyslaki 615/1993

Työturvallisuuslaki 738/2002

Valtioneuvoston asetus 418/2014

Kirjallisuutta

ADHB (Agriculture and horticulture development board) Rodent control on farms.

CRRU UK Code of best practice

Jansson L, Lindqvist B ja Markkula I. 2012. Sisätilojen tuhoeläimet ja niiden torjunta. Kasvinsuojeluseuran julkaisu n:o 102.

Koivisto E, Koivisto P, Hanski IK, Korkolainen, Vuorisalo T, Karhilahti A, Välttilä V, Loivamaa I ja Koivisto S. 2016. Prevalence of anticoagulant rodenticides in non-target predators and scavengers in Finland. Tukes julkaisu 1/2016.

Nieminen A. 2018. Jyrsijät pois kotieläinsuojista. KMVet 2/2018.

Kielletty pyyntiväline tai -menetelmä lomakkeet Suomen riistakeskuksen nettisivulla

Nisäkkäät Luontoportti-palvelussa

Metsämyyrä on Suomen yleisin nisäkäs, Maaseudun tulevaisuuden artikkeli

Jyrsijämyrkkyjen käyttö maatiloilla, ohje pdf-muodossa

Jyrsijöiden torjunta rehu- ja elintarviketuotannossa, ohje pdf-muodossa

Tekijätiedot

Teksti: Sinna Lantea ja Sanna Koivisto

Kuvat 1–9, 19–20: Janne Pietiläinen Photography

Kuva 10: Antitec Oy

Kuvat 11–13, 16, 17–18, 22: Juha Aro

Kuvat 14–15: Tec-Solutionz

Kuva 21: Agriculture and horticulture development board (Rodent control on farms)

Kuvat 23–24: Ratél