Blogi: Kuningattaren kuolemasta kivenkolossa kurkistelevaan rapuun

Pari viikkoa sitten katsoin Riikka Kaihovaaran ajatuksia herättävän dokumentin Kuningattaren kuolema, joka kertoo Lotta Kailan väitöskirjatutkimuksen myötä kasvinsuojeluaineista ja niiden vaikutuksesta pölyttäjiin. Aihe on todella mielenkiintoinen ja suoraan omaa työsarkaani koskeva.

Dokumentti kuljettaa rinnakkain nykyaikaa ja historiaa: tutkijan työtä nyt ja kasvinsuojeluaineiden historiaa arkistofilmeinä ja infograafeina.

Tukesissa työkaverini Eija-Leena on tarkastellut historian siipien havinaa lainsäädännön näkökulmasta. Hänen kokoamassaan infograafissa näkyy lainsäädännön kehitys 1888 vuoden keisarillisesta asetuksesta nykypäivien EU-asetuksiin. Kuvassa erottuu hyvin se, miten vuosikymmenien saatossa kasvinsuojeluaineiden riskinarviointi on kehittynyt.

Riittääkö riskinarviointi?

Pala palalta kasvinsuojeluaineiden hyväksymisessä on siirrytty rajoitetusta myynnistä ennakkoon tehtävään riskinarviointiin, joka pitää sisällään biologisen tehokkuuden ja kemiallisen koostumuksen tarkastuksen, terveysvaikutusten arvioinnin, jäämien tarkastuksen, ympäristövaikutusten arvioinnin ja työhygieenisten ominaisuuksien arvioinnin. Onko arviointi riittävä?

Riskinarviointi on rajanvetoa realismin ja idealismin välillä. Kasvinsuojeluaineiden käytön riskit pitää pystyä arvioimaan ennakkoon ennen kuin mitään tapahtuu. Arvioinnissa vaadittavia tutkimuksia tehdään toistettavilla koeasetelmilla ja lajeilla, standardien mukaan.  Näin saadaan tasalaatuista, arvioitavissa olevaa ja lainsäädännön vaatimukset täyttävää tutkimusdataa riskinarvioinnin tekemiseen. Riskejä arvioidessa joudutaan sietämään epävarmuutta, sillä kaikkea ei voi ennakoida eikä vaikutuksia kaikkiin eliöihin tai eliöryhmiin ole realistista tarkastella. Epävarmuutta hallitaan turvakertoimilla; mitä enemmän epävarmuutta on, sitä suurempi on turvakerroin. Riskinarviointi rakentuu olemassa olevan tiedon päälle ja kehittyy jatkuvasti.

Riskinarvioinnin kehittämiseen tarvitaan tutkimustietoa

Riskinarvioinnin kehityksessä tutkimus astuu merkittävässä roolissa mukaan kuvioihin. Ilman tutkimusta ja nykykäytäntöjen jatkuvaa kyseenalaistamista meillä todennäköisesti olisi edelleen käytössä dokumentin historiapätkissä esiintyneitä kasvinsuojeluaineita, jotka kertyvät ravintoketjuissa ja ovat tappavan myrkyllisiä muille kuin kohde-eliöille.

Tutkimustulokset neonikotinoidien haitallisista vaikutuksista pölyttäjiin johtivat imidaklopridin, klotianidiinin ja tiametoksaaamin käytön kieltoon EU:ssa. Edelleen pölyttäjäkatoon liittyvät uudet tutkimukset johtivat siihen, että pölyttäjiä koskevia tutkimusvaatimuksia tarkennetaan parhaillaan EU:ssa. Riskinarviointi kattaa jatkossa tarhamehiläisten lisäksi kimalaiset ja erakkomehiläiset.

Kyseenalaista, tutki!

Lotta Kaila kysyy dokumentissa, tiedämmekö riittävästi siitä, miten paljon ympäristössä esiintyy kasvinsuojeluainejäämiä ja miten hyvin alhaiset pitoisuudet vaikuttavat eliöihin. Ympäristöpitoisuuksien säännöllinen seuranta on keskittynyt pinta- ja pohjavesiin, mikä ei valitettavasti vastaa Lotan esittämään kysymykseen. Kun ympäristössä esiintyviä pitoisuuksia ei tiedetä, niiden vaikutusten tutkiminen ei ole mahdollista. Seurantatiedolle olisi tarvetta myös pölyttäjien määrän osalta, kuten Riikka Kaihovaara artikkelissaan Ylellä (Toimittajalta: Onko pölyttäjäkatoa liioiteltu? Kohuotsikot ja ylitulkinnat peittävät alleen todellisen ongelman – Dokumentit – yle.fi) toteaa.

Miten kivenkolossa piilotteleva rapu liittyy tähän? Eliölajeja katoaa maapallolta huimaa vauhtia, vieraslajeista, kemikaaleista, maankäytön muutoksista ym. johtuen. Snorklailin loppukesästä lapseni kanssa ja koimme Suomen luonnon päivänä mieliinpainuvan hetken, kun bongasimme vieraslaji täpläravun rantakiven kolossa. Haluan, että sinä, minä, me kaikki voimme ihastella alkuperäisiä rapuja, kimalaisia, erilaisia öttimönkiäisiä luonnossa runsain mitoin. Tehdään yhdessä kaikkemme sen eteen, että eliölajien kato hidastuisi ja pysähtyisi!

Blogin kirjoittaja Pauliina Laitinen työskentelee kasvinsuojeluaineiden riskinarviointi -ryhmän ryhmäpäällikkönä.

Dokumentti Kuningattaren kuolema on katsottavissa Yle Areenassa.