Pieni lappu – suuri merkitys

Tukes
23.3.2017 15.10
Tiedote

 

Kotitalouskoneista tuttu energiamerkintä täytti viime vuonna 20 vuotta. Se on ohjannut laitevalmistajien tuotekehitystä ja auttanut kuluttajaa hankintapäätöksen teossa.

Energiamerkintä otettiin EU:ssa käyttöön vuonna 1995. Tavoitteena oli saada markkinoille aina vain parempia ja tehokkaampia tuotteita kehittämällä säännöstöä ja markkinavalvontaa sekä kannustamalla innovointia.

Energiamerkinnässä ilmoitettaviin muihin ominaisuuksiin kuuluu esimerkiksi melutaso, pesukoneen pesutulosluokka ja linkoustehokkuusluokka tai lamppujen valovirta ja keskimääräinen elinikä.
Energiamerkinnässä ilmoitettaviin muihin ominaisuuksiin kuuluu esimerkiksi melutaso, pesukoneen pesutulosluokka ja linkoustehokkuusluokka tai lamppujen valovirta ja keskimääräinen elinikä.

Parantamisen varaa olikin. Tämänhetkisten kulutuslukujen valossa voi tuntua uskomattomalta, mutta vielä 90-luvun alussa maanosamme jääkaappien ja pakastimien energiankulutus oli kolminkertainen junaliikenteen kulutukseen verrattuna.

Energiamerkinnän olemassaolon aikana kodinkoneiden energiatehokkuudessa on otettu huimia loikkia. Jo ensimmäisen 10 vuoden aikana kotien energiankulutus oli puolittunut. Kysymys ei ole taloudellisestikaan pikkujutusta, sillä kodinkoneiden energiatehokkuuden paranemisen on laskettu tuovan kotitalouksille vuositasolla lähes 500 euron säästön.

Kaikki alkoi jääkaapeista ja pakastimista

Energiamerkinnän tehtävä on informoida kuluttajaa tuotteen energiankulutuksesta ja sen muista ominaisuuksista ja auttaa näin kuluttajaa tekemään harkittuja valintoja. Energiamerkintä on kiinnitettävä tuotteisiin, joista on annettu tuoteryhmäkohtainen energiamerkintäasetus.

Ensimmäiseksi energiamerkinnän saivat jääkaappi ja pakastin, sen jälkeen pyykin- ja astianpesukoneet, kuivaavat pesukoneet, kuivausrummut, uunit ja niin edelleen. Nykyään merkinnän piirissä on jo parikymmentä tuoteryhmää. 2015 energiamerkintä laajennettiin koskemaan myös verkkokaupoissa myytäviä tuotteita.

Energiamerkintä perustuu energiamerkintädirektiiviin ja vuonna 2005 sen rinnalle tuli ekosuunnitteludirektiivi. Ekosuunnitteludirektiivi määrittelee tuotteen energiatehokkuuden vähimmäisvaatimukset. Käytännössä se siis kieltää kaikkein tehottomimmat laitteet, loput asettuvat energiamerkinnän eri luokkiin.

Ekosuunnittelu- ja energiamerkintädirektiivi linkittyvät vahvasti toisiinsa. Ensin mainittu asettaa tuotteille minimivaatimukset, energiamerkki kuvaa tuotteen energialuokkaa (lähde: Euroopan komissio)
Ekosuunnittelu- ja energiamerkintädirektiivi linkittyvät vahvasti toisiinsa. Ensin mainittu asettaa tuotteille minimivaatimukset, energiamerkki kuvaa tuotteen energialuokkaa (lähde: Euroopan komissio)

Mitä jatkossa?

Energiamerkintädirektiivi on paraikaa EU:ssa muokattavana. Todennäköistä on, että uudistuksen jälkeen merkkien hieman sekavat luokittelut yhtenäistyvät, ja jatkossa A-luokasta tulisi paras kaikissa merkinnöissä. Käytännössä siis esimerkiksi television energiamerkinnöissä näkyvä A++-luokka jäisi historiaan.

Uudistuksen myötä valmistajille ja maahantuojille tulisi myös todennäköisesti velvollisuus rekisteröidä tietokantaan kaikki ne tuotteet, joilla on energiamerkintävaatimus. Lopullisia päätöksiä direktiivin uudesta sisällöstä ei kuitenkaan vielä ole tehty.

Energiamerkinnän puitteista säädetään EU:n tasolla energiamerkintädirektiivissä (2010/30/EU) ja kansallisella tasolla ekosuunnittelulaissa (1005/2008).

Tuoteryhmäkohtaisia energiamerkintäsäädöksiä on aikaisemmin annettu direktiiveillä, jotka on saatettu kansallisesti voimaan työ- ja elinkeinoministeriön tai ympäristöministeriön asetuksilla tai päätöksillä. Jatkossa ne annetaan Euroopan komission asetuksina, jotka ovat sellaisinaan voimassa myös Suomessa. Sen myötä energiamerkkien ulkonäkö tulee yhtenäistymään Euroopan unionin alueella. Osassa laitteita on kuitenkin vielä käytössä kansalliseen asetukseen perustuva energiamerkintä.

Suomessa energiamerkinnän ylläpitoa ja oikeellisuutta valvoo Tukes.