Kaasu on aina ollut jonkinasteista valtapeliä
Kaupunkikaasu on kuulunut helsinkiläisten elämään jo vuodesta 1860. Mahtimiesten vaimot olivat tutustuneet kaasuvaloihin Euroopan isoissa kaupungeissa ja halusivat niitä myös Helsinkiin. Perusteena oli turvattomuus kaduilla, koska muuta valaistusta ei juuri ollut.
Kaasulaitos perustettiin yksityisin voimin ja kaasuvalot syttyivät 14. marraskuuta 1860 Helsingissä Ruotsalaisen Teatterin edustalla. Kaasutoiminta siirtyi kaupungin omistukseen vuonna 1900.
Vuosikymmenien aikana 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella valaistuksen lisäksi kaasu tuli käyttöön kotitalousliesissä ja vedenkeittimissä. Teollisuus alkoi myös käyttää kaupunkikaasua.
Kaupunkikaasua valmistettiin aikoinaan kivihiilestä, mutta myös puusta ja turpeesta. Vuosina 1973–1990 kaupunkikaasu valmistettiin butaanista. Jotkut muistavat vielä massiiviset butaanisäiliöt Helsingin keskustassa Sörnäisissä. Nykyisin maastomerkkeinä ovat kaasukellot Sörnäisissä. Kaasukellot on rakennettu vuosina 1910 ja 1929.
Maakaasun historia Suomessa ja sittemmin myös kaupunkikaasun korvaajana Helsingissä on sangen kirjava. Maakaasun tulo Suomeen oli ennen kaikkea Kekkosen ajan, Neste Oy:n ja Raaden ajan valtapolitiikkaa. Nimenomaan Neste ei halunnut kilpailijaa pääliiketoiminnalleen öljylle.
Ensimmäisiä kertoja aiheesta keskusteltiin jo vuonna 1959. Erilaisten poliittisten vääntöjen jälkeen maakaasua alkoi virrata Suomeen vuonna 1974 tammikuussa.
1980-luvulla kaupunkikaasu Helsingissä siirtyi kaupungilta Neste-konsernin tytäryhtiölle. Jossakin vaiheessa kaupunkikaasusta oltiin jopa kokonaan luopumassa. Maakaasun tullessa pääkaupunkiseudulle alettiin miettiä kuumeisesti, voitaisiinko kaupunkikaasu korvata maakaasulla. Tämä ratkaisu oli erittäin hankala, koska kaupunkikaasuverkosto oli rakennettu yli sadan vuoden periodilla, eivätkä putkistot ja käyttölaitteet vastanneet nykytekniikkaa. Kaupunkikaasu ei myöskään ollut minkään säännöstön piirissä, ja sitten maakaasun myötä siirryttäisiin noudattamaan sen ajan vaatimusten mukaisia säännöstöjä.
Siivouskin kaupan päälle
Silloin ennen… Laittamalla poletin mittariin oikein (poletissa lovi) ja vääntämällä pyörää sai näkyville lukeman, kuinka paljon kaasua on maksettu. Ylhäällä näkyi kulutuslukema.
Kaupunkikaasuun liittyy nostalgisia piirteitä. Ikääntyneemmät ihmiset muistavat vielä polettiajan: tietyistä paikoista sai ostaa poletteja, joilla kaasun tulo turvattiin. Kerrotaan sellaistakin, että joulun lähestyessä kaasun käyttäjät tilasivat kaasuliedelle huollon, jolloin kaasuliesi jouduttiin siirtämään paikoiltaan ja liesinurkkauksen joulusiivous saatiin ikään kuin kaupan päälle.
Vuosien 1987–1995 aikana kuitenkin siirryttiin kaupunkikaasusta maakaasuun. Tänä päivänä maakaasun osuus energiantuotannossa putkiston alueella Kaakkois- ja Etelä-Suomessa on merkittävä. Tosin parina viime vuotena tehdyt veropoliittiset ratkaisut ovat heikentäneet maakaasun osuutta polttoaineena. Uudet tuulet ovat kuitenkin puhaltamassa. Nesteytetyn maakaasun eli LNG:n mahdollisuudet ovat realisoitumassa ja maakaasulla on tulevaisuudessa merkittävä asema energiantuotannossa ja polttoaineena.
……………………….
Juttu on alun perin julkaistu hieman laajempana versiona Tukes-katsauksessa 2/2012. Asiantuntijana on toiminut nykyisin eläkkeellä oleva ylitarkastaja Urho Säkkinen.
Lähteet: KAASUA! Maakaasu ja Suomi 1974−2004; kaupunkikaasua koskevat erilliset artikkelit.
Toim. Paula Kuusio
