Jyrsijämyrkyt, jotka sisältävät antikoagulantteja tehoaineina, johtavat aina muiden eläinten altistumiseen, vaikka niitä käytetään käyttöohjeiden mukaan. Käyttöohjeiden vastainen käyttö lisää muiden eläinten altistumista.

Muut eläimet altistuvat antikoagulanteille, kun ne syövät myrkyttyneitä jyrsijöitä. Jyrsijät eivät koskaan kuole heti, ne eivät hakeudu veden äärelle tai koloihin kuolemaan vaan jatkavat elämistä normaalisti ainakin muutamia päiviä myrkyn syömisen jälkeen. Antikoagulantti siirtyy petoeläimiin tai haaskansyöjiin, kun ne syövät myrkyttyneitä eläviä tai kuolleita jyrsijöitä. 

Suomessa muiden eläinten altistuminen on yleistä, yli 80 % tutkituista eläimistä sisälsi antikoagulanttien jäämiä. Tutkittuja eläimiä olivat mm. kettu, supikoira, kärppä, lumikko, haukat, pöllöt ja varislinnut. Tutkimuksessa oli mukana myös neljä kissaa, joista kaikista löytyi antikoagulanttien jäämiä. Jäämät muissa eläimissä jäävät alhaisiksi, eivätkä yleensä akuutisti tapa muita eläimiä. Jäämien pitkäaikaisvaikutuksia luonnonvaraisissa eläimissä ei ole tutkittu, mutta niillä voi olla haitallisia vaikutuksia lisääntymiseen (lisää keskenmenoja) tai immuunipuolustukseen.

Tukesille on viime aikoina raportoitu kissojen myrkytystapauksia, joiden aiheuttajaksi on arveltu alfakloraloosia. Kissojen epäillään saaneen myrkytyksen joko niin, että ne ovat syöneet alfakloraloosia sisältävää valmistetta (käyttöohjeiden mukaan käytettynä tämän ei pitäisi olla mahdollista) tai sitten ne ovat syöneet myrkkyä syöneen hiiren. Alfakloraloosille ei ole vastamyrkkyä. Myrkytystapauksessa voidaan yrittää hoitaa eläimen oireita. Myrkytysepäilyjen takia Tukes kehottaa pitämään koirat ja kissat ja muut kotieläimet kiinni jyrsijämyrkkyjen käytön aikana. Myös naapurissa asuvia kissojen ja koirien omistajille kannattaa kertoa myrkyn käytöstä.