Räjähdevarasto naapurina

Räjähteisiin pitää suhtautua kunnioittavasti, ja niitä on käsiteltävä varovasti. Kaikki räjähteet ovat vaarallisia, ja erityisen vaarallisia ne ovat onnettomuuksissa. On hyvä muistaa, että normaalit jokamiehen ilotulitteetkin ovat räjähteitä.

Louhintaräjähteet ja räjäytysnallit räjähtävät yleensä kaikki kerralla yhden kasassa olevan ”dynamiittipötkön” räjähtäessä. Tällöin suurin vaara tulee räjähdyspaineesta. Isot ilotulitteet syttyvät yksitellen, mutta palavat kiivaasti ja sinkoavat kuumia, palavia heitteitä ympäristöön. Yksittäinen ilotulite saattaa lentää jopa 100 metriä, ja kuuman valopillerin lämpötila voi olla lähellä 800 °C:sta. On siis syytä pysytellä kaukana palavasta varastosta.

Luvanvaraista toimintaa

Räjähteiden varastointiin tarvitaan lupa. Ennen luvan myöntämistä hakijan on arvioitava riskit ja selvitettävä varaston turvallinen sijoittaminen ja rakennevaatimukset. Ennen kuin Tukes voi myöntää luvan varastoinnin aloittamiselle, hakijan on osoitettava, että varasto on asianmukainen.

Naapurustolla on mahdollisuus tulla kuulluksi ennen kuin Tukes myöntää varastointiluvan. Hakemuksen vireillä olosta ilmoitetaan lehdessä ja kunnan ilmoitustaululla. Tukes ottaa päätöstä tehdessä huomioon sellaiset muistutuksissa esille tulleet asiat, jotka liittyvät räjähteiden turvallisuudesta säädettyyn lakiin ja asetuksiin (L390/2005, VNa 819/2015 ja VNa 1101/2015). Esimerkiksi räjähteiden kuljettaminen ei kuulu Tukesin valvontaan, ja tästä muistuttaminen ei vaikuta Tukesin päätökseen.

Riskien arvioinnissa räjähteiden varastoija joutuu miettimään, mitä vaaroja voi aiheutua varastoinnista ja toiminnasta varastolla ja varaston ulkopuolella. On myös mietittävä, mitkä ovat vaaran toteutumisen mahdollisuudet sekä vaarasta aiheutuvat seuraukset. 

Arvioinnin perusteella varastoija miettii keinoja, joilla vaaroja voi poistaa tai joilla ainakin voi pienentää tapahtuman mahdollisuutta tai seurauksia. Varastot ovat usein samankaltaisia, joten ongelmat ovat samanlaisia lähes kaikilla varastoilla. Säädösten vaatimukset on mietitty siten, että säädöksiä noudattamalla vaarat vähenevät ja tapahtumien mahdollisuudet sekä seuraukset pienenevät. 

Tulipalo on suurin uhka

Varastojen suurin uhka on usein tulipalo. Se voi syttyä metsäpalon, salamaniskun tai ilkivallan seurauksena. Jos varasto syttyy palamaan, ei se kuitenkaan aina johda räjähdykseen.

Tulipalon mahdollisuutta pienennetään poistamalla palava pintamaa vähintään 5 metrin etäisyydeltä varastosta ja sorastamalla ympäristö. Varaston rakenteesta riippuen vaaditaan myös ukkossuojausta. 

Aitaukset, hälytyslaitteet ja palavan irtomateriaalin, kuten kuljetuslavojen, poistaminen varaston viereltä estävät ilkivallasta aiheutuvia tulipaloja. Varaston seinärakenteissa käytetään rakennetta, joka kestää ulkopuolista paloa 120 minuuttia. Rakenne antaa lisäajan lähialueen evakuoimiseen, kun tulipalo havaitaan. 

Riittävä etäisyys suojaa

Varaston on oltava riittävän kaukana suojattavista ulkopuolisista kohteista. Vaadittavat etäisyydet louhintaräjähteitä sisältävästä varastosta lasketaan kaavalla, joka riippuu räjähdemäärästä ja suojattavasta kohteesta. Yksittäisen asuinrakennuksen tulee esimerkiksi olla 220 metrin etäisyydellä varastorakennuksesta, jossa saa olla 1 000 kiloa louhintaräjähteitä ja 474 metrin etäisyydellä 10 000 kilon varastorakennuksesta.

Yleisesti käytetyillä kaavoilla saadaan räjähdyksen paineeksi edellä mainituilla etäisyyksillä alle 0,05 baaria. Käytännössä tuollainen paine saattaa rikkoa ikkunoita, ja siitä voi aiheutua vaaraa. 

Lisäksi pienille määrille on olemassa ehdottomat minimietäisyydet, esimerkiksi yksittäiseen asuinrakennukseen 100 metriä. 

Varasto on aidattava

Varasto pitää aidata asiattomien pääsyn estämiseksi. Aitaaminen estää enemmän ilkivaltaa kuin todellisia räjähteiden varkauksia. Varastolla pitää olla asianmukainen ja jatkuvasti toimintakunnossa oleva murtohälytysjärjestelmä sekä kunnollinen lukitus.

Varastolla pitää olla myös varoitusmerkinnät, suunnitelmat pelastustoimista, ohjeet turvallisesta toiminnasta sekä kirjanpito räjähteistä ja niiden määristä. Varastonhoitajan yhteystiedot täytyy pitää näkyvillä varaston ulkopuolella.

Suomessa ei ole tapahtunut vuosikymmeniin räjähdysonnettomuuksia siviiliräjähteiden varastoinnissa. Työmailla, tehtaissa, liikenteessä sekä sotilaspuolella onnettomuuksia on valitettavasti tapahtunut. Onnettomuuksissa on tuhoutunut myös laittomia varastoja. 

Räjähdevarastojen valvonta

Varaston toimintaa ylläpitävä yritys on velvollinen huolehtimaan, että varasto on jatkuvasti asianmukainen eikä naapurustolle aiheuteta vaaraa. Räjähdeteollisuus, panostajankoulutusorganisaatiot ja toimialan järjestöt, kuten Infra ry ja Räjähdeyhdistys ry, pyrkivät kouluttamaan, tiedottamaan, valistamaan ja huolehtimaan, että räjähdetoimijat olisivat vastuullisia ja huolehtisivat varastojen turvallisuudesta. 

Tukesin valvonnan tavoitteena on estää onnettomuudet varmistamalla, että varastot ja toiminta varastolla on asianmukaista. Tukes käy varastoilla määrävälein.

Räjähteiden käyttöä valvoo poliisi. Jos lähelläsi tapahtuneesta louhinta- tai raivaustyöstä on aiheutunut vahinkoa tai vaaraa, esimerkiksi kivien sinkoutumista tai rakenteiden vaurioitumista, ota yhteyttä poliisiin. Poliisi tai varastonhoitaja on oikea taho myös silloin, jos näet epäilyttävää toimintaa räjähdevaraston lähettyvillä. Tukesille on syytä ilmoittaa silloin, kun havaitset varastoijan toimivan lain vastaisesti esimerkiksi varastoimalla palokuormaa varastojen lähettyvillä.

Räjähdevarasto ei estä ympäröivän alueen käyttöä. Varastoijan on seurattava lähialueen rakennushankkeita. Mikäli varaston lähelle rakennetaan, on varastoijan tehtävä tästä ilmoitus Tukesille.  

Kun varastoija noudattaa räjähdevarastoja koskevia vaatimuksia, naapurusto voi nukkua yönsä rauhassa.