1. Ohjeen tarkoitus
Ohjeen tarkoituksena on auttaa leirien järjestäjiä varmistamaan, että leirit ja niiden osana järjestettävät aktiviteetit ja muu ohjelma ovat kulutuspalvelulain mukaisia ja turvallisia leiriläisille, leirillä vieraileville henkilöille ja muille leiripaikan välittömässä vaikutuspiirissä oleville henkilöille.
Tässä ohjeessa kuvataan Tukesin tulkinta siitä, miten kulutuspalvelulakia tulisi soveltaa leirien järjestämisessä. Ohje ei ole lainsäädännön tavoin velvoittava. Tukes esittää ohjeessa esimerkkejä ja vaihtoehtoja siitä, miten palveluntarjoaja voi täyttää kulutuspalvelulain vaatimukset.
Velvoittavat säädöstekstit on ohjeessa merkitty viittauksilla kulutuspalvelujen turvallisuudesta annetun lain pykäliin. Kukin palveluntarjoaja vastaa siitä, että toiminta on lainsäädännön mukaista.
2. Soveltamisala ja rajaukset
Kulutuspalvelulaki koskee vapaa-ajan palvelujen asiakasturvallisuutta. Sen tarkoituksena on varmistaa palvelun turvallisuus ja ehkäistä palvelun käyttäjiin ja sen välittömässä vaikutuspiirissä oleviin henkilöihin kohdistuvia terveysvaaroja, tapaturmia ja onnettomuuksia. Lisätietoja kulutuspalvelulain vaatimuksista palveluntarjoajille löytyy Tukesin verkkosivuilta: Palveluntarjoajan velvollisuudet.
Tämä ohje koskee erilaisten leirien turvallisuutta riippumatta leirin teemasta, sisällöstä, osallistujista tai toteutustavasta. Ohje soveltuu päiväleireille, jossa osallistujat eivät yövy ja sellaisille leireille, joilla osallistujat yöpyvät leiripaikalla.
Ohje koskee myös koululaisten leirikouluja, siltä osin kuin niiden toteutukseen tai järjestelyihin osallistuu koulun ulkopuolinen palveluntarjoaja. Esimerkiksi kun koululuokka lähtee leirikeskukseen leirikouluun, toimintaan sovelletaan kulutuspalvelulakia ja tätä ohjetta.
Ohjeen soveltamisalaan eivät kuulu sosiaali- ja terveydenhuollon piiriin kuuluvat kuntoutusleirit, sopeutumisvalmennuskurssit ja muut Kansaneläkelaitoksen tukemat leirit. Niitä koskee sosiaali- ja terveydenhuollon erityislainsäädäntö. Tukes ei valvo sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnaksi katsottavia palveluja.
Kulutuspalvelulakia ja tätä ohjetta ei myöskään sovelleta sellaisiin leireihin, joissa kaikki osallistujat ovat järjestävän seuran tai yhdistyksen jäseniä (esim. urheiluseuran pelkästään omille jäsenilleen järjestämä kesäleiri).
Kulutuspalvelulaki ei koske omaisuuteen kohdistuvia vaaroja.
3. Huolellisuusvelvollisuus
Leirin järjestäjän tehtävänä on varmistaa leirin turvallisuus koko sen keston ajan ja kaikissa leiriin kuuluvissa toiminnoissa, esimerkiksi leiriohjelmaan sisältyvissä aktiviteeteissa, vapaa-ajan toiminnoissa ja retkillä. Leirin järjestäjän pitää estää tai keskeyttää toiminta, jos siitä aiheutuu vaaraa leiriläisten, leirillä vierailevien henkilöiden tai lähistöllä asuvien tai liikkuvien turvallisuudelle.
Leirin järjestäjän pitää ottaa huomioon seuraavat turvallisuuden kolme osa-aluetta (ks tarkemmin Tukes-ohje Kulutuspalvelujen turvallisuus | Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes)):
- Fyysinen turvallisuus liittyy leiriläisten tapaturmiin, loukkaantumisiin ja fyysiseen hyvinvointiin
- Psyykkinen turvallisuus liittyy leiriläisten psyykkiseen hyvinvointiin, esim. pienille lapsille leiri voi olla ensimmäinen kerta, kun he ovat yön poissa kotoa.
- Sosiaalinen turvallisuus liittyy ryhmän vuorovaikutukseen ja ilmapiiriin, esim. miten ryhmä toimii vaativissa tilanteissa ja miten kiusaamistilanteita pyritään ennaltaehkäisemään.
Leirin järjestäjän pitää ottaa edellä kuvatut turvallisuuden osa-alueet huomioon leirin luonteeseen ja toteutustapaan soveltuvalla tavalla. Eri osa-alueiden painotukset ja leirin järjestäjältä vaadittavat käytännön toimenpiteet vaihtelevat sen mukaan, millaisesta leiristä on kyse. Leirin järjestäjä voi osoittaa toimineensa huolellisesti noudattamalla lain vaatimuksia ja tässä ohjeessa kuvattuja toimenpiteitä.
Leirin järjestäjä ei voi vapautua turvallisuusvelvoitteistaan vetoamalla leiriläisten omaan vastuuseen tai pyytämällä heitä allekirjoittamaan vastuuvapauslomakkeen.
Vaikka leiriläiset eivät siis osallistu leirille omalla vastuullaan, voivat he silti itse vaikuttaa turvallisuuteen monella eri tavalla. Leiriläisten tai heidän huoltajiensa on esim. annettava leirin järjestäjälle riittävät ja oikeat tiedot leiriläisen omaan turvallisuuteen vaikuttavista seikoista, heidän pitää noudattaa leirin järjestäjän heille antamia ohjeita ja rajoituksia, toimittava niin, että he eivät aiheuta vaaraa itselleen tai muille ja ilmoitettava leirin järjestäjälle havaitsemistaan turvallisuuspuutteista.
4. Selvilläolovelvollisuus
Leirin järjestäjällä pitää olla riittävät tiedot ja osaaminen suhteessa leirin luonteeseen, toteutustapaan ja -paikkaan, osallistujien tarpeisiin ja olosuhteisiin. Leirin järjestäjän on huolehdittava osaamisen ylläpitämisestä ja riittävästä jatkokouluttautumisesta.
Leirin järjestäjän pitää olla tietoinen omaan toimintaansa liittyvästä lainsäädännöstä, olennaisista ohjeista ja käytännöistä. Esim. seuraavissa Tukes-ohjeissa on annettu lisätietoja usein myös leireillä ohjelmassa olevien aktiviteettien turvallisuusvaatimuksista:
Leirien turvallisuus kuuluu Tukesin lisäksi myös monen muun viranomaisen toimivaltaan. Lisätietoa muun lainsäädännön leireihin kohdistuvista vaatimuksista saa esim. seuraavilta viranomaisilta:
- Pelastuslaitokset: leirikeskusten ja majoitustilojen poistumis- ja paloturvallisuus, turvallinen tulen käsittely
- Kunnan ympäristöterveydenhuolto: elintarviketurvallisuus, majoitustilojen olosuhteet
- Lupa- ja valvontaviraston työsuojeluosasto: leirin henkilöstön työolosuhteet
5. Vaarojen tunnistaminen ja riskien arviointi
5.1 Suunnittelu
Leirin järjestäjällä pitää olla selkeä käsitys siitä, millaisia vaaroja juuri hänen järjestämäänsä leiriin liittyy. Vaarojen tunnistamisen avulla leirin järjestäjä varmistaa, että hän on huomioinut etukäteen kaikki leiriläisten turvallisuuden kannalta olennaiset asiat ja toteuttanut riitävät toimenpiteet vaarojen torjumiseksi.
Vaarojen tunnistaminen on tehtävä jo leirin suunnitteluvaiheessa. Vaarojen tunnistaminen pitää olla kirjallisessa muodossa (ks. tarkemmin turvallisuusdokumentaatio, kohta 9). Apuna voi käyttää Tukesin lomakkeita vaarojen tunnistamiseen ja kirjaamiseen.
Vaarojen tunnistaminen pohjautuu aina kunkin leirin perustietoihin: millaisesta leiristä on kysymys, missä ja miten leiri järjestetään, paljonko leirille tulee osallistujia ja henkilökuntaa, millainen on leirin ohjelma ja mitä erityispiirteitä leiriläisiin tai leirin toteutustapaan liittyy. Seuraavassa annettu esimerkkejä leirien erityispiirteistä, jotka voivat vaikuttaa myös leirin riskitasoon:
- Erilaiset asiakasryhmät (aloittelijat, kokeneet harrastajat, erityistä tukea vaativat ryhmät, lapset, ikääntyneet, eri kulttuuri- ja kielialueilta tulevat leiriläiset)
- Leiripaikka ja suorituspaikat: (sisätilat, ulkoalueet, maastoreitit, rannat, saunat, peli- ja leikkipaikat, nuotiopaikka, tieliikenne)
- Leiriohjelma (uinti ja muut vesiaktiviteetit, eläimet, yöaktiviteetit, vaellus tai muut luontoaktiviteetit)
- Olosuhteet ja ympäristö (sijainti ja etäisyydet, sääolosuhteet, vuodenaika, vesistön läheisyys, ympäröivien alueiden vaaralliset kohteet)
- Tapahtumat (omaisten päivä, muut vierailijat, leiriläisten vierailut leirin ulkopuolelle)
Vaarojen tunnistamisen ensimmäinen vaihe voi olla se, että leirin erilaisia toimintoja ja suorituspaikkoja arvioidaan alustavasti niiden korkeariskisyyden mukaan. Arvioinnin perusteella leirin järjestäjä saa kokonaiskuvan siitä, mitkä leirin toiminnot, aktiviteetit tai suorituspaikat ovat juuri tämän leirin osallistujien kannalta vaikeimpia, vaativimpia tai vaarallisimpia. Niiden vaaroja pitää selvittää ja torjua erityisen tarkasti.
Mitä pidemmästä, vaativammasta tai muuten korkeariskisestä leiristä on kysymys, sitä yksityiskohtaisemmin siihen liittyvät vaarat pitää tunnistaa. Korkeariskisten leirien (esim. usean päivän mittainen leiri, johon kuuluu monia vaativia aktiviteetteja) toteutus pitää myös suunnitella tarkemmin ja osallistujille pitää esim. antaa enemmän turvallisuuteen liittyvää tietoa. Pienimuotoisemman ja matalariskisemmän leirin kohdalla (esim. sisätiloissa toteutettu päiväleiri) riittää vastaavasti suppeampi menettely.
Leirinjärjestäjän kannattaa koota olemassa olevat tiedot vaaroista, läheltä piti -tilanteista, onnettomuuksista ja turvallisuuteen liittyvistä asiakaspalautteista (esim. leirikeskuksen pelastussuunnitelma). Vaarojen tunnistamisessa kannattaa hyödyntää aiempien vastaavien leirien tietoja ja onnettomuuskirjanpitoa. Vaarojen tunnistamisen voi myös yhdistää muiden turvallisuuteen liittyvien asiakirjojen (esim. työpaikan riskien arvioinnin) kanssa.
5.2 Tunnistettujen vaarojen kirjaaminen
Vaarojen tunnistamisessa pitää selvittää kirjallisesti, millaisia vaaratilanteita leiriläisiin voi kohdistua. Vaaratilanteilla tarkoitetaan sellaisia tilanteita, joissa henkilö voi joutua tapaturmaan tai onnettomuuteen tai ns. läheltä piti -tilanne voi olla mahdollinen. Tavoitteena on siis tunnistaa palveluista sellaisia vaiheita tai kohtia, jossa leirille osallistuja tai joku sivullinen henkilö voi loukkaantua tai sairastua joko fyysisesti tai psyykkisesti.
Vaaratilanteet pitää kirjoittaa niin tarkasti ylös kuin mahdollista. Kirjauksesta on käytävä ilmi, millaisesta vaarasta on kyse, keneen se kohdistuu (esim. kaikkiin leiriläisiin, kaikkiin lähialueella oleskeleviin vai vain tiettyihin henkilöihin), missä se voi esiintyä, mistä se johtuu ja mitä siitä voi seurata. Kirjaamisen voi tehdä parhaaksi katsomallaan tavalla ja esimerkiksi taulukkomuotoa voi käyttää.
Jokaisen tunnistetun vaaran kohdalla pitää miettiä ja kirjata, miten kyseistä vaaraa on tähän mennessä pyritty torjumaan. Mitä on käytännössä jo tehty sen eteen, että vaaratilannetta ei edes syntyisi tai että siitä ei aiheutuisi haitallisia seurauksia? Miten asia on huomioitu esim. leirin ennakkotiedoissa, säännöissä, aktiviteettien valinnassa ja totetustavassa tai leiriläisille annettavassa opastuksessa?
Tukes ei vaadi palveluntarjoajilta vaaroista aiheutuvien riskien suuruuden määrittämistä numeerisesti (esim. riskimatriisin avulla). Sen sijaan olennaisempaa on miettiä, ovatko nykyiset toimenpiteet vaaratilanteiden torjumiseksi riittäviä ja mitä voitaisiin vielä tehdä vaarojen poistamiseksi ja turvallisuuden parantamiseksi.
Vaaroista kerättyä tietoa pitää käyttää leirin toteutuksen suunnittelussa: esim. mitä tietoja pitää antaa etukäteen osallistujille, miten ja missä eri aktiviteetit järjestetään, paljonko leirille tarvitaan valvojia ja mitkä ovat heidän osaamisvaatimuksensa.
Vaarojen tunnistaminen jatkuu koko leirin ajan turvallisuustilanteen jatkuvan seurannan muodossa (ks. tarkemmin kohta 7). Samalla pitää seurata, miten ennalta suunnitellut turvallisuustoimenpiteet toteutuvat ja ovatko ne riittäviä. Leirin aikaista vaarojen tunnistamista on esim. turvallisuushavaintojen tekeminen ja kirjaaminen sekä niihin reagointi tarkoituksenmukaisella tavalla. Myös leiriläisiä voi pyytää tekemään turvallisuushavaintoja ja kertomaan matalalla kynnyksellä turvallisuuspoikkeamista.
6. Palvelun turvallisuuden suunnittelu ja käytännön toteutus
6.1 Henkilöstön osaaminen, määrä ja tehtävät
Leirillä pitää olla riittävä määrä leirin luonteeseen ja leiriläisten tarpeisiin soveltuvaa ja osaavaa henkilöstöä. Leirin järjestäjän tehtävänä on määrittää, kuinka paljon henkilöstöä tarvitaan juuri kyseisellä leirillä suhteessa leiriläisten määrään.
Leirin järjestäjän pitää varmistaa, että henkilöstöllä on tehtäviinsä soveltuva ammatillinen tai muu soveltuva osaaminen ja pätevyys. Ryhmän ohjauksen, johtamisen ja valvonnan osaamisen lisäksi leirin järjestäjillä pitää olla riittävä erityisosaaminen leiriohjelmaan kuuluvista toiminnoista (esim. luonto- ja retkitoiminta, ratsastus, kiipeily, melonta) ja leirin sijaintiin, toteutustapaan ja osallistujien tarpeisiin nähden riittävä ensiapupätevyys.
Jos leirin toteutuksessa käytetään alihankkijoita esim. aktiviteettien toteutuksessa, leirin kokonaisuudesta vastaavan järjestäjän on varmistettava, että alihankkijalla on riittävä osaaminen ja pätevyys tehtävään. Tarvittaessa leirin järjestäjä voi pyytää alihankkijoilta nähtäväksi esim. kyseisen aktiviteetin turvallisuussuunnitelman tai muuta turvallisuusdokumentaatiota.
Tukes suosittelee, että työharjoittelussa tai muissa vastaavissa työsuhteissa olevia henkilöitä ja alaikäisiä työntekijöitä käytetään leireillä vain varsinaisen henkilökunnan apuna ja heidän ohjauksensa alaisena. Nuoret työntekijät kuuluvat työsuojelulainsäädäännön piiriin, ja toimivaltainen viranomainen on Lupa- ja valvontaviraston (LVV) työsuojeluosasto. Lain nuorista työntekijöistä (Laki nuorista työntekijöistä | 998/1993 | Lainsäädäntö | Finlex) poikkeuksia lukuun ottamatta alle 18-vuotiaille ei saa antaa työtehtäviä, joihin kuuluu huomattavaa vastuuta omasta tai toisten turvallisuudesta tai jotka voivat aiheuttaa erityisen tapaturmavaaran tai terveyshaitan. Hyvä toimintatapa on myös pyytää alaikäisiltä avustajilta huoltajien kirjallinen lupa tehtävään.
Kaikki henkilökunnan jäsenet, myös avustajat ja isoset ja alihankkijat, pitää perehdyttää tehtäviinsä ja kyseisen leirin erityispiirteisiin. Perehdytyksen pitää olla riittävän käytännönläheinen, että leirin henkilöstö osaa toimia oikein leirillä eteen tulevissa tilanteissa.
6.2 Palvelussa käytettävät menetelmät, tuotteet ja ympäristö
Leiripaikka ja leirin ympäristö
Leiripaikan ylläpitäjä ei aina ole leirin järjestäjä. Esim. yhdessä leirikeskuksessa voi samanaikaisesti olla useamman eri järjestäjän leirejä. Leirejä voidaan järjestää myös muualla kuin leiritoimintaan suunnitelluissa tiloissa. Näissä tapauksissa tehtävät leiriturvallisuuden varmistamiseksi vaativat yhteistyötä monen eri tahon kesken. Turvallisuuskäytännöistä ja tehtävänjaosta kannattaa sopia kirjallisesti.
Leiripaikan ylläpitäjän tehtävänä on varmistaa, että leiripaikka tarjoaa leirille turvalliset puitteet ja että rakenteet ja ympäristö ovat turvalliset. Rakenteissa ja ympäristössä olevista vaaroista sekä muista kyseisen leiripaikan turvallisuusjärjestelyistä pitää tiedottaa leirin järjestäjiä etukäteen.
Leirin järjestäjän pitää varmistaa yhdessä leiripaikan ylläpitäjän kanssa, että suunniteltu leiri voidaan toteuttaa kyseisessä paikassa turvallisesti ja että leiritoiminnasta ei aiheudu vaaraa muille samoja tiloja käyttäville.
Pelit, vuokravälineet ja muut aktiviteetit
Leiriohjelmaan kuuluvia aktiviteetteja voivat olla esim. pomppulinnat, sumopainipuvut, zorf-pallot ja muut toiminnalliset pelit ja välineet. Leirijärjestäjän pitää varmistaa, että leirillä on käytössä vain sellaisia pelejä, välineitä ja muita aktiviteetteja, jotka ovat leirin osallistujien ikäryhmän, taitotason ja toimintakyvyn kannalta sopivia ja jotka voidaan toteuttaa turvallisella tavalla.
Välineiden sijoittamisessa, asentamisessa ja pelien ja aktiviteettien toteutuksessa pitää noudattaa välineiden valmistajien antamia ohjeita. Ohjeet kannattaa pyytää kirjallisena.
Välineiden käyttörajoituksia (esimerkiksi ikä- tai painorajoitukset tai suurin käyttäjien määrä samaan aikaan) pitää noudattaa. Osa välineistä (esim. pomppulinnat) pitää ulkona kiinnittää tukevasti maahan, ja niiden käyttö edellyttää sääolosuhteiden jatkuvaa seurantaa erityisesti voimakkaan tuulen varalta. Joidenkin välineiden käyttö voi edellyttää jatkuvaa valvontaa (katso tarkemmin kohta 6.5).
Leirin järjestäjän pitää seurata välineiden käyttöä ja kuntoa säännöllisesti. Rikkinäisiä tai muuten vaarallisia välineitä ei saa käyttää.
Leikkipaikat ja leikkikentät
Leirinjärjestäjän tai leiripaikan ylläpitäjän tehtävänä on varmistaa, että leireillä käytettävien leikkipaikkojen välineet
- ovat ehjiä, turvallisia, leirikäyttöön ja leirin osallistujaryhmälle sopivia
- on asennettu turvallisesti, turvalliseen paikkaan ja niiden ympärillä on riittävästi tilaa
- tarkastetaan huolletaan säännöllisesti ja asianmukaisesti kunkin leikkivälineen edellyttämällä tavalla (esim. rakenteellisten osien kunto, turva-alustan kunto)
Kotipihoilla käytettävät leikkivälineet, kuten esim. marketeissa myytävät keinut ja kiipeilytelineet, on suunniteltu pienimuotoiseen yksityiskäyttöön. Kotipihoille tarkoitettuja leikkivälineitä ei suositella käytettäväksi leireillä.
Eläimet leireillä
Eläinleireillä leirin järjestäjän pitää varmistua sopivien eläinyksilöiden valinnasta leiritoimintaan. Leiriläisiä pitää valvoa, kun he ovat eläinten kanssa. Kunnollinen opastus ja perehdytys eläinten kanssa toimimiseen on tärkeää. Vaaralliseksi luokitellut katselueläimet (esim. strutsit tai villisiat) pitää aidata katsojista kaksinkertaisella aidalla.
Ratsastusleireillä ratsastajien taitotaso kannattaa selvittää jo ennen leiriä, jotta osallistujat voidaan jakaa sopiviin ryhmiin. Hevosvalintaan sekä leiriläisten valvontaan jo hoitotilanteissa pitää kiinnitää huomiota. Sopivista turvavarusteista, kuten ajan tasalla olevasta ratsastuskypärästä kannattaa muistuttaa jo ennakkokirjeessä.
Luontoretket ja vaellukset
Jos leirillä järjestetään pitkiä luontoretkiä tai vaelluksia, pitää reitit suunnitella ja niiden turvallisuus varmistaa etukäteen, ottaen huomioon kyseisen leirin osallistujien taitotaso ja kokemus. Reittien varrelle pitää määritellä pelastuspisteitä, jotka ovat kaikkien leirin toteutukseen osallistuvien tiedossa. Pelastuspisteet nopeuttavat avun saamista perille oikeaan kohtaan.
Leirin järjestäjän pitää antaa osallistujille etukäteen riittävän tarkat tiedot retken tai vaelluksen vaativuudesta ja millaista osaamista, taitoja tai aiempaa kokemusta osallistujilta edellytetään. Leirin järjestäjä voi etukäteen selvittää myös osallistujien kuntotasoa, kokemusta ja mahdollisia terveydellisiä rajoitteita ja sairauksia, jotta hän voi varmistua siitä, että leiri ei ole osallistujille liian vaativa.
Jo suunnitteluvaiheessa pitää varautua vaelluksen keskeyttämiseen, reittimuutoksiin tai esim. sääolosuhteista johtuviin muutoksiin.
Hätä- ja onnettomuustilanteissa toimiminen vaatii vaelluksilla vahvaa osaamista. Ohjaajilla pitää olla kyseiselle vaellukselle riittävä ensiapuosaaminen ja riittävästi sopivia ensiapuvälineitä. Jos vaellus toteutetaan erämaaolosuhteissa, vaatimukset leirin henkilökunnan ensiapu- ja pelastusosaamiselle kasvavat. Tällöin pitää varautua etukäteen myös matkapuhelimen mahdollisiin kuuluvuushäiriöihin.
Henkilönsuojaimet ja suojavarusteet
Leirin erilaisissa aktiviteeteissa tarvitaan usein erilaisia henkilönsuojaimia tai suojavarusteita. Esim. veneillessä tai melonnassa pitää käyttää osallistujille sopivia kellunta- tai pelastusliivejä. Ratsastuksessa tarvitaan muiden varusteiden lisäksi kunnollinen ratsastuskypärä.
Leirin järjestäjän pitää määrittää, mitä henkilönsuojaimia tai suojavarusteita leirillä käytetään, ja millainen vaatetus tai muita varusteita leiriläisillä pitää olla mukana. Leirin järjestäjän pitää leirin aikana varmistaa, että kaikki osallistujat käyttävät tarvittavia varusteita oikein. Leirin järjestäjän tehtävänä on huolehtia leiriläisten käyttöön tarjoamiensa varusteiden kunnosta ja niiden tarkastuksista ja huollosta. Varusteiden tarkastukset pitää kirjata osaksi leirin turvallisuusdokumentaatiota.
Leiriläisille pitää etukäteen (esim. leirikirjeessä) kertoa niistä varusteista ja vaatetuksesta, jotka heidän pitää itse ottaa leirille mukaan tai jos omien varusteiden käyttäminen on leirillä kiellettyä. Leirin järjestäjän pitää varmistaa, että kaikki leirillä käytettävät varusteet ja välineet (myös leiriläisten omat) soveltuvat kyseiseen aktiviteettiin.
6.3 Erityis-, onnettomuus- ja hätätilanteet
Vaarojen tunnistamisen perusteella leirin järjestäjän pitää etukäteen varautua kyseiselle leirille tyypillisiä onnettomus- ja hätätilanteiden ja muiden turvallisuuspoikkeamien varalta. Näitä ovat esim. leiriläisille aiheutuvat tapaturmat, eksyminen, karkaaminen tai vedessä tapahtuvat vaaratilanteet.
Ennen leiriä on suunniteltava hätätilanteessa toimiminen niin, että kaikki henkilökuntaan kuuluvat ja vapaaehtoiset toimijat, kuten isoset ym. osaavat omalla toiminnallaan ennaltaehkäistä onnettomuuksia ja muita hätätilanteita ja toimia nopeasti ja oikein niiden tapahduttua. Myös leiriläisille on hyvä kertoa kohderyhmälle sopivalla tavalla leirin turvallisuudesta, tapaturmien torjunnasta ja oikeista toimintatavoista onnettomuuden tapahtuessa.
Hätätilanteita varten leirillä pitää olla paikalla ensiaputaitoista henkilökuntaa koko leirin ajan. Leirillä pitää olla riittävä ensiapuvalmius juuri kyseiselle leirille tyypillisten tapaturmien ja hätätilanteiden varalta ja leiripaikan ja osallistujien edellyttämällä tasolla. Esimerkiksi vaellusleirin ensiapuvalmiutta suunniteltaessa pitää ottaa huomioon se, että matka terveydenhuollon palveluihin voi olla pitkä ja maastossa pitää pystyä selviytymään monista eri hätätilanteista. Yön yli kestävillä leireillä pitää etukäteen varautua yöllä tapahtuviin hätätilanteisiin ja ohjeistaa leiriläisiä siitä, mistä yöaikaan saa apua.
Leirillä pitää olla sen aktiviteeteille tyypillisten ja ennakoitavissa olevien tapaturmien varalta riittävät ensiapu- ja pelastusvälineet. Ensiapuvarusteet pitää tarkistaa ennen leirikauden alkua ja niiden saatavuus pitää varmistaa esim. pidemmillä retkillä tai vaelluksilla.
Ensiapuvalmiutta pitää ylläpitää harjoittelemalla. Samalla tulee varmistettua se, että leirin henkilökunta osaa toimia oikein juuri kyseisellä leiripaikalla.
6.4 Leiriläisille annettavat ja heiltä kerättävät tiedot
Leirin markkinointimateriaalissa, verkkosivuilla ja muissa ennakkotiedoissa on annettava turvallisuuden kannalta tarpeelliset tiedot, jotta asiakkaat voivat arvioida itse oman kykynsä osallistua kyseiselle leirille. Ennakkotietoja voivat olla esim. leirin vaativuustaso, tarvittava osaaminen tai aiempi kokemus, leirin toteutuspaikka tai -tapa ja osallistujia koskevat rajoitukset (esim. ikä).
Osallistujille etukäteen lähetettävä leirikirje on vakiintuntut käytäntö tietojen antamiseen. Siinä voidaan yksityiskohtaisemmin määritellä esim. leirillä tarvittavia varusteita ja toisaalta myös kysyä leiriläisiltä turvallisuuteen vaikuttavia ennakkotietoja (esim. terveystietoja tai huoltajan yhteystiedot). Leiriläisiltä kerättävien tietojen käsittelyssä on noudatettava tietosuojavaatimuksia.
Turvallisuuden kannalta olennaisten tietojen antaminen leiriläisille jatkuu koko leirin ajan. Leirin henkilöstön on annettava leiriläisille turvallisuuden kannalta tarpeellisia sääntöjä, ohjeita ja neuvontaa.
6.5 Leiriläisten turvallisuuden valvonta
Vaarojen tunnistamisen perusteella leirin järjestäjän pitää määrittää, mitkä leirin aktiviteetit vaativat henkilökunnan valvontaa ja mitä leiriläiset voivat tehdä ilman valvontaa. Lasten ja nuorten leirillä tarvitseman tuen ja valvonnan tarve voi vaihdella paljonkin. Leirin järjestäjän pitää tarvittaessa muuttaa leirin ohjelmaa tai toteutustapaa niin, että leiriläisten turvallisuus kyetään varmistamaan käytössä olevilla valvontaresursseilla.
Valvonta pitää järjestää sellaisiin toimintoihin tai tilanteisiin, joissa leirin fyysisen, psyykkisen tai sosiaalisen turvallisuuden varmistaminen sitä vaatii. Nämä tilanteet ovat esim. sellaisia, joissa on jatkuvan ohjauksen tarve tai joissa leiriläiset voivat tarvita välitöntä apua vaaratilanteessa (esim. uinti ja muut vesillä järjestettävät aktiviteetit). Näissä tilanteissa henkilökunnan suorittamaa valvontaa ei voi kokonaan korvata esim. kameravalvonnalla.
Jos leirille osallistuu lapsia huoltajineen, myös huoltajat voivat omalta osaltaan osallistua lasten valvontaan. Valvontaa ei kuitenkaan voi jättää kokonaan leirin osallistujien tehtäväksi. Lisäksi leirin järjestäjän pitää etukäteen selvästi määritellä ja ilmoittaa, voiko alaikäinen lapsi osallistua leirille ilman huoltajaa.
Uinti- ja vesiturvallisuuden valvonta
Jos leiriohjelmaan kuuluu uintia tai muita vesiaktiviteetteja (esim. soutu, melonta, SUP-lautailu), pitää se suunnitella ja toteuttaa niin, että se voidaan toteuttaa turvallisesti, leiriläisten taito- ja kehitystaso huomioon ottaen.
Leirinjärjestäjän pitää ennen vesiaktiviteetteja perehtyä uimarantaan, käytettäviin vesialueisiin ja niiden olosuhteisiin. Etenkin uimarannan syvyysprofiili, suositeltava uintialue ja sen mahdollinen rajaaminen, vedenalaiset kivet ja vaaralliset virtaukset on syytä selvittää etukäteen. Rannalla pitää olla pelastusvälineitä, kuten pelastusrengas, sekä osoite ja ohjeet avun hälyttämistä varten.
Lasten ja nuorten leireillä uintia ja muita vesiaktiviteetteja pitää aina valvoa. Valvontaa voivat tehdä toimintakykyiset ja uimataitoiset aikuiset, jotka tuntevat kyseisen rannan ja osaavat käyttää rannalla olevia pelastusvälineitä. Valvojien lukumäärä pitää määritellä leiriläisten lukumäärän, iän, uimataidon sekä rannan tai vesiaktiviteetin ominaisuuksien perusteella. Tätä varten leirin järjestäjän on etukäteen selvitettävä leiriläisten uimataito. Alaikäiset henkilöt (esim. isoset) voivat työskennellä täysi-ikäisten valvojien apuna, mutta heillä ei voi olla päävastuuta leiriläisten turvallisuuden varmistamisesta ja pelastustehtävistä.
Leiriläisten kanssa on syytä sopia etukäteen vesiturvallisuuskäytännöistä, esim. uintiajoista, pelastusliivien käytöstä tai uintipareista. Uintiparin tehtävä on säännöllisesti tarkistaa uinnin aikana, missä oma pari on ja että hän on turvassa. Tarvittaessa uintipari hälyttää apua. Uintiparin tarkoituksena on helpottaa valvojien työtä. Uintiparista huolehtimisen ja uinnin valvonnan vastuuta ei voi siis kokonaan jättää vain uimareille. Uintiparikäytäntöä voi soveltaa myös muihin vesiaktiviteetteihin.
Aikuisten leireillä valvontaa voi toteuttaa esim. niin, että uinti tapahtuu määriteltyinä aikoina eikä kukaan mene yksin uimaan.
Pidemmille vesillä järjestettäville retkille pitää etukäteen määritellä esim. käytettävät pelastus- tai kelluntaliivit, mukaan otettavat ensiapuvälineet ja reitin rantautumis- tai pelastuspisteet.
Jos leiriltä lähdetään isona ryhmänä uimaan kunnan yleiselle uimarannalle tai uimahalliin, jossa on rantavalvonta tai uinninvalvojia, tästä kannattaa etukäteen ilmoittaa kyseiseen kohteeseen ja sopia kirjallisesti, miten valvonta järjestetään ja millainen työnjako kyseisen kohteen uinninvalvojilla tai rantavalvojilla on suhteessa leirin henkilöstöön.
7. Turvallisuuden jatkuva seuranta ja parantaminen
Turvallisuuden jatkuva seuranta
Leirin järjestäjän pitää jatkuvasti seurata leirin turvallisuutta.Tämä voi tarkoittaa esim. päiväkohtaista suunnittelua ja tilannearviota, jossa huomioidaan päivän sää ja muut olosuhteet sekä aiempien päivien kokemukset ja leiriohjelmaa muutetaan näiden perusteella tarvittaessa.
Leirin järjestäjän pitää keskeyttää tai muuttaa toimintaa, jos sitä ei voida toteuttaa turvallisesti, esimerkiksi jos sääolosuhteet muuttuvat vaarallisiksi tai jos leiriläisten taidot tai kyvyt eivät riitä suunnitellun ohjelman suorittamiseen. Leirin tai jonkin sen osion keskeyttämiseen kannattaa sopia etukäteen selkeät toimintatavat, jotka ovat koko henkilöstön tiedossa. Tapahtuneiden onnettomuuksien, vaaratilanteiden tai muiden tilanteiden käsittelyyn pitää varata riittävästi aikaa, että toiminta voi tilanteen jälkeen jatkua turvallisena.
Onnettomuuskirjanpito
Onnettomuuskirjanpito on leirin järjestäjän oma työkalu turvallisuuden jatkuvaan seurantaan. Onnettomuuskirjanpitoon pitää kirjata kaikki läheltä piti -tilanteet, lievät ja vakavat tapaturmat sekä muita turvallisuushavaintoja.
Onnettomuuskirjanpidon voi liittää esim. leirin päiväkirjaan tai tiedot voi koota erilliseen muistioon tai sähköiseen järjestelmään. Leirin henkilöstölle pitää perehdyttää onnettomuuskirjanpidon käyttö ja turvallisuushavaintojen tekeminen ja kirjattuja tietoja kannattaa myös käydä läpi yhdessä henkilöstön kanssa.
Kirjanpitoa kannattaa analysoida jo leirin aikana, jotta pystytään ajoissa puuttumaan poikkeamiin. Havaintojen perusteella leirin järjestelyjä pitää myös pystyä muuttamaan, esimerkiksi jos saman tyyppisiä läheltä piti -tilanteita alkaa toistua usein.
Onnettomuuskirjanpidon avulla leirin järjestäjä pystyy osoittamaan, että hän on noudattanut huolellisuusvelvollisuuttaan, seurannut leirin turvallisuustilannetta aktiivisesti ja reagoinut havaitsemiinsa puutteisiin. Onnettomuuskirjanpito auttaa arvioimaan turvallisuustoiminnan onnistumista, tarkentamaan seuraavien leirien vaarojen tunnistamista ja ennaltaehkäisemään tapaturmia.
8. Onnettomuuksista ilmoittaminen
Leirin järjestäjän pitää tehdä Tukesiin ilmoitus seuraavista onnettomuuksista tai läheltä piti -tilanteista:
- Vakava onnettomuus: Leirillä tapahtuva vakava loukkaantuminen voi olla esim. kuolemaan tai pysyviin tai pitkäkestoisiin terveyshaittoihin johtanut onnettomuus, esim. hukkuminen tai vakaviin vammoihin johtanut tapaturma.
- Vakava läheltä piti -tilanne, josta olisi voinut aiheutua leiriläisen tai leirin välittömässä vaikutuspiirissä olleen henkilön kuolema tai vakava loukkaantuminen. Vakava läheltä piti -tilanne voi olla esimerkiksi useamman leiriläisen eksyminen maastoon tai joutuminen veden varaan kanoottiretkellä
- Epätyypillinen, odottamaton tai ennakoimaton tilanne voi olla esimerkiksi sellainen yllättävä tilanne, joka poikkeaa leirinjärjestäjän tunnistamista vaaroista, eikä ole muutenkaan leireille tyypillistä.
Lievistä tapaturmista, eli tyypillisimmillään mustelma- ja ruhjevammoista, ei tarvitse tehdä ilmoitusta Tukesiin. Tällaiset lievät loukkaantumiset on tärkeää kirjata leirin järjestäjän omaan onnettomuuskirjanpitoon. Omaan onnettomuuskirjanpitoon kirjataan siis kaikki liukastumiset ja pienimmätkin tapaturmat.
Leirin järjestäjän pitää määritellä turvallisuusdokumentaatioonsa, miten ja millaisista tapauksista Tukesiin tehdään onnettomuusilmoitus ja kenen tehtävä se on.
Tukes suosittelee palveluntarjoajia tekemään onnettomuusilmoituksen Tukesin verkkolomakkeella. Ilmoituksesta on käytävä riittävän tarkasti ilmi, mitä on tapahtunut, mitä syitä palveluntarjoaja on onnettomuudelle tai läheltä piti tilanteelle tunnistanut ja mihin korjaaviin toimenpiteisiin hän on tapahtuneen vuoksi ryhtynyt.
9. Turvallisuusdokumentaatio
Leirin järjestäjän on laadittava kirjallinen dokumentaatio leirin vaarojen tunnistamisesta, leirin turvallisuussuunnitteluun ja toteutukseen liittyvistä toimenpiteistä sekä turvallisuuden jatkuvan seurannan ja parantamisen toimenpiteistä. Vaativampi ja korkeariskisempi leiri edellyttää järjestäjältä kattavampaa ja tarkempaa turvallisuusdokumentaatiota kuin pienimuotoisempi ja matalariskisempi leiri.
Aiemmin voimassa olleen lainsäädännön perusteella laadittu turvallisuusasiakirja voi täyttää kulutuspalvelulain vaatimukset, jos se sisältää alla olevat asiat ja erityisesti vaarojen tunnistamisen riittävän kattavasti. Dokumentaatioon voi sisältää tekstimuotoisia asiakirjoja, kuvia, taulukoita ja muuta materiaalia.
Tärkeää on, että leirin koko henkilökunta on tietoinen turvallisuusdokumentoinnin sisällöstä. Turvallisuusdokumentaatio on leirin järjestäjän oma työkalu, jonka tarkoitus on tukea turvallisuustyötä. Turvallisuusdokumentaatio kannattaa laatia sellaiseksi ja siihen muotoon, että se oikeasti auttaa leirin turvallisuuden varmistamisessa ja henkilökunnan perehdyttämisessä.
Jos leirin järjestämiseen osallistuu useita eri tahoja (esim. leiripaikan ylläpitäjä tai muita palveluntarjoajia), leirin järjestäjä voi pyytää heiltä kirjallista turvallisuusdokumentaatiota nähtäväksi osoituksena siitä, että kukin osapuoli on omalta osaltaan varmistunut leirin turvallisuudesta.
Palvelun turvallisuusdokumentaatioon voi kuulua esimerkiksi seuraavia dokumentteja:
1. Vaarojen tunnistaminen (KuPaL 6 §):
- Kirjallinen kuvaus leirillä esiintyvistä vaaroista ja niiden torjuntatoimenpiteistä osa-alueittain.
- Lisää tietoa asiasta tämän ohjeen luvussa 5.
2. Henkilöstön osaaminen, määrä ja tehtävät (KuPaL 7.1 § kohta 1)
- Luettelo henkilöstön pätevyyksistä ja koulutuksista (esim. ammatillinen koulutus, ensiapukoulutus, hygieniapassi, ym.) ja koulutusten ajantasaisuudesta.
- Kuvaus siitä, kuinka paljon henkilöstöä tarvitaan missäkin tilanteessa tai osa-alueessa, esim. uinninvalvonnassa
- Henkilöstön osaamisvaatimukset, esim. ikäryhmittäin, leirin sisällön suhteen, huomioiden esim. leirillä järjestettävät aktiviteetit tai ensiapupätevyys.
- Työvuorolistat ja vastuualueet (esim. kuka vastaa yhteydenpidosta vanhempiin).
- Henkilöstön perehdyttämiseen käytettävää materiaalia
- Lisää tietoa asiasta on tämän ohjeen luvussa 6.1.
3. Palvelussa käytettävät menetelmät, tuotteet ja ympäristö (KuPaL 7.1 § kohta 2):
- Leirillä käytettäviin koneisiin, laitteisiin, välineisiin ja varusteisiin liittyvä turvallisuusdokumentaatio (esim. käyttöohjeita, varusteluettelo, välineiden vuokrasopimukset, tms.)
- Kiinteistön pelastussuunnitelma.
- Leirialueen kartta ja vaellusreitit pelastuspisteineen kartalla.
- Tarkastuksiin, huoltoihin ja korjauksiin liittyvät vaatimukset, aikataulut ja muut menettelyt (esim.laiturin kunto, portaat, leikkipaikat).
- Lisää tietoa asiasta on tämän ohjeen luvussa 6.2.
4. Erityis-, onnettomuus- ja hätätilanteisiin varautuminen (KuPaL 7.1 § kohta 3):
- Kuvaus varautumisesta tai toimintaohjeet vaarojen tunnistamisessa todettuihin erityis-, onnettomuus ja hätätilanteisiin.
- Tiedot henkilöstön ensiapukoulutuksista ja -harjoituksista.
- Tiedot ensiapuvälineistä ja pelastusvälineistä ja niiden sijainnista
- Lisää tietoa asiasta on tämän ohjeen luvussa 6.3.
5. Palvelun käyttäjille ja välittömässä vaikutuspiirissä oleville annettavat tiedot (KuPaL 7.1 § kohta 4):
- Selvitys asiakkaalta etukäteen kerättävistä turvallisuuden kannalta olennaisista tiedoista.
- Selvitys siitä, mitä turvallisuustietoja palvelun käyttäjälle annetaan ja miten ja missä vaiheessa palvelua nämä tiedot annetaan.
- Lisää tietoa asiasta on tämän ohjeen luvussa 6.4.
6. Palvelun käytönaikainen valvonta (KuPaL 7.1 § kohta 5):
- Kuvaus siitä, miten leiriläisten turvallisuuden valvonta on järjestetty.
- Lisää tietoa asiasta on tämän ohjeen luvussa 6.5.
7. Turvallisuuden jatkuva seuranta ja parantaminen (KuPaL 8 ja 10 §):
- Onnettomuuskirjanpito.
- Toimintatavat vakavien onnettomuuksien ja läheltä piti -tilanteiden ilmoittamiseksi Tukesiin.
- Turvallisuushavainnot, esim. leiriläisten turvallisuusreklamaatiot, henkilöstön tekemät turvallisuushavainnot ja parannusehdotukset.
- Lisää tietoa asiasta on tämän ohjeen luvuissa 7 ja 8.
