Ohjeen soveltamisala ja rajaukset
Tämän ohjeen tarkoituksena on auttaa melontapalveluiden tarjoajia varmistamaan, että melontapalvelut ovat lainsäädännön mukaisia ja asiakkaille turvallisia. Ohje kuvastaa Tukesin tulkintaa siitä, miten lainsäädäntöä tulisi soveltaa. Ohje ei ole lainsäädännön tavoin velvoittava. Tukes esittää ohjeessa esimerkkejä ja vaihtoehtoja siitä, miten lainsäädännön vaatimukset voidaan täyttää. Velvoittava säädösteksti on ohjeessa merkitty viittauksilla lain pykäliin. Kukin toimija vastaa siitä, että toiminta on lainsäädännön mukaista.
Tässä ohjeessa melonnalla tarkoitetaan toimintaa, jota harrastetaan kajakeilla, avokanooteilla, SUP-laudoilla, reppulautoilla (mm. packcraftit) tai muilla vastaavilla melalla liikuteltavilla vesikulkuneuvoilla, joissa on yleensä samaan aikaan yksi henkilö (yksiköt), kaksi henkilöä (kaksikot) tai korkeintaan muutama henkilö (esim. suurkanootit). Tämä toimintaohje ei koske palveluita, joissa käytetään isoja, meloilla liikuteltavia kumilauttoja pääosin koskenlaskussa.
Tämä ohje koskee melontapalveluita kuluttajille tarjoavia toimijoita, kuten yrityksiä, kuntia, seuroja ja yhdistyksiä. Seurojen ja yhdistysten osalta ohje koskee palveluita, joita tarjotaan yhdistyksen ulkopuolisille henkilöille (esim. melonnan alkeiskurssit). Ohje koskee myös toimintaa, josta ei oteta maksua (esim. ilmaiset melontakokeilut) tai palveluita, joissa melonta on osana muuta palvelukokonaisuutta (esim. kesä- ja nuorisoleirit). Ohje koskee kilpailutoimintaa, jos kyse on tavallisille melonnan harrastajille suunnatusta kilpailusta, johon lähes kuka tahansa voi suhteellisen helposti osallistua.
Ohje ei koske yhdistysten, kuten melontaseurojen, vain omille jäsenilleen järjestämää toimintaa, jos se ei tapahdu ansaintatarkoituksessa. Ohje ei koske myöskään oppilaitosten omille opiskelijoilleen järjestämää opetussuunnitelman mukaista toimintaa eikä yksityishenkilöiden omaehtoista harrastustoimintaa. Ohje ei koske myöskään kanoottien, kajakkien, SUP-lautojen tai muiden vesikulkuneuvojen vuokrausta, jota valvoo Liikenne- ja viestintävirasto Traficom.
Ohjetta sovellettaessa tulee huomioida eri melontalajien, toimintaympäristöjen, asiakasryhmien ja erilaisten palvelujen ja tapahtumien erityispiirteet. Esimerkiksi melonnan alkeiskurssilla tulee huomioida osin erilaisia, osin samanlaisia turvallisuusasioita kuin melontakilpailussa.
Palveluntarjoajan tehtävät
Melontapalvelun tarjoajan tehtävänä on varmistaa, että hänen tarjoamansa palvelu on turvallinen (KuTuL 5 §). Palvelusta ei saa aiheutua vaaraa asiakkaille, sivullisille eikä omaisuudelle.
Palveluntarjoajan tulee mm. suunnitella palvelu turvalliseksi, tunnistaa palvelun vaarat etukäteen ja antaa asiakkaille riittävät tiedot, jotta he voivat osallistua palveluun turvallisesti. Jos palveluntarjoaja käyttää toiminnassaan alihankkijoita (esim. ulkopuolisia oppaita tai kouluttajia), tulee hänen varmistua, että heillä on riittävä osaaminen ja kokemus toteuttaa palvelu turvallisesti.
Melontapalveluiden tarjoajan tulee laatia toiminnastaan turvallisuusasiakirja (KuTuL 7 §). Turvallisuusasiakirjan tulee täyttää kuluttajaturvallisuuslain ja turvallisuusasiakirja-asetuksen (VnA 1110/2011) vaatimukset.
Muita melontapalveluiden tarjoajan turvallisuuteen liittyviä tehtäviä ovat esim. turvallisuustietojen antaminen asiakkaille (KuTuL 9 §) sekä onnettomuuskirjanpidon tekeminen ja vakavien onnettomuuksien ja läheltä piti -tilanteiden ilmoittaminen Tukesiin (KuTuL 8 §). Näitä tehtäviä avataan tarkemmin tämän ohjeen muissa kohdissa.
Turvallisuusasiakirja, turvallisuussuunnitelmat ja päiväkohtainen vaarojen arviointi
Hyvä turvallisuusasiakirja on selkeä ja käytännönläheinen sekä riittävän yksityiskohtainen kuvaus juuri kyseisen melontapalveluiden turvallisuudesta. Turvallisuusasiakirjassa palveluntarjoaja kuvaa, millä toimenpiteillä hän on varmistunut palvelun turvallisuudesta. Palveluntarjoaja laatii turvallisuusasiakirjan ensisijaisesti itseään varten, ja se auttaa palveluntarjoajaa toteuttamaan palvelut turvallisesti.
Turvallisuusasiakirjan laadinnassa voit käyttää apuna Tukesin verkkosivuilta löytyvää asiakirjapohjaa. Muista myös päivittää turvallisuusasiakirja ja muut dokumentit tarvittaessa.
Kaikkia toimintoja yhteisesti koskevaa turvallisuusasiakirjaa tulee tarvittaessa täydentää yksityiskohtaisemmilla turvallisuussuunnitelmilla jokaisesta erillisestä palvelusta tai tapahtumasta, kuten melontaretkestä, melonnan peruskurssista tai melontatapahtumasta. Turvallisuussuunnitelmassa on keskeistä tunnistaa juuri kyseisen palvelun erityiset vaaratekijät ja -tilanteet, määrittää niiden aiheuttamien riskien suuruus ja arvioida niiden merkittävyys (riskien arviointi) sekä määritellä toimenpiteet riskien pienentämiseksi hyväksyttävälle tasolle (riskien hallinta). Turvallisuussuunnitelmassa on myös hyvä kuvata riittävän yksityiskohtaisesti ja konkreettisesti kaikki ne toimenpiteet, jotka toiminnan ohjaajan ja vetäjän tulee toteuttaa turvallisuuden varmistamiseksi.
Turvallisuussuunnitelmaan on hyvä sisällyttää päiväkohtainen arviointi, jossa huomioidaan juuri kyseiseen tilanteeseen ja hetkeen liittyvät vaara- ja riskitekijät. Päiväkohtainen arvio on hyvä dokumentoida joko erillisenä tai esimerkiksi turvallisuussuunnitelman yhteyteen. Tässä arvioinnissa on huomioitava niin toimintaympäristö, olosuhteet, asiakasryhmä, kalusto, ohjaajat kuin organisaatio. Tee päätös, kuinka toteutat palvelun, vasta arvioituasi tilanteen näiden muuttujien osalta. Kirjaa turvallisuusasiakirjaan ohjeet, kuinka arviointi tehdään ja miten arvioinnin jälkeen toimitaan. Ole myös valmis muuttamaan suunnitelmia palvelun toteutuksen aikana, jos toimintaympäristössä tai muissa tekijöissä tapahtuu muutoksia. Voit hyödyntää päiväkohtaisen toteutussuunnitelman tekemisessä seuraavia kysymyksiä.
- Mitä tiedät asiakkaista – minkä ikäisiä he ovat, ovatko he meloneet ennen, millaiset tavoitteet heillä on, osaavatko kaikki uida, millainen on heidän päivän toimintakykynsä, millaisia erityispiirteitä tai -tarpeita heillä on, onko asiakkailla ja ohjaajilla yhteistä kieltä tai tulkkia, miten he ovat varustautuneet, kuinka paljon heitä on?
- Sopiiko suunniteltu alue juuri kyseiseen palveluun ja asiakkaille? Mitä ovat juuri tämän päivän retken tai melonta-alueen erityiset vaaranpaikat?
- Millainen on pääohjaajan ja apuohjaajien osaaminen ja kokemus – onko se riittävä kyseiseen palveluun ja onko ohjaajia riittävästi?
- Millainen kalusto on tänään käytettävissä – onko kokemattomille melojille tarjolla riittävän helppoja ja tukevia aluksia, onko käytettävissä esim. kaksikkoja tai vaihtoehtoisia kulkuneuvoja, esim. soutuveneitä tai suurkanootteja?
- Mikä on veden ja ilman lämpötila - miten niihin tulee varautua?
- Mikä on tuulen suunta ja voimakkuus - miten se vaikuttaa esimerkiksi reittisuunnitelmaan, millaisia vararantautumispaikkoja on käytettävissä kyseisissä olosuhteissa?
- Millaista on muu vesiliikenne tänään – aurinkoinen heinäkuun viikonloppu ja paljon huviveneliikennettä, vilkas vuoroveneliikenne, iso tapahtuma läheisessä saaressa?
- Millaista lisätukea voit saada: onko avustavia ohjaajia saatavilla, onko käytettävissä esim. tukivene tai auto asiakkaiden tai kaluston kuljettamiseksi?
Melontapalveluihin liittyviä erityisiä turvallisuustekijöitä
Palveluntarjoajan tulee määritellä ja kuvata turvallisuusasiakirjassa toimenpiteet, joilla palvelusta asiakkaille aiheutuvia vaaroja on pienennetty. Hyödynnä seuraavan listan vihjeitä ja ohjeita kuvatessasi turvallisuusasiakirjassa, kuinka palvelu järjestetään turvallisesti.
Uimataito
- Määrittele turvallisuusasiakirjaan kussakin palvelussa asiakkailta edellytettävä uimataito. Kapealla joella avokanooteilla melottaessa vaatimus voi olla eri kuin melottaessa avomerellä merikajakeilla haastavissa olosuhteissa.
- Tiedota osallistujia vaadittavasta uimataidosta ja muista vaatimuksista riittävän ajoissa etukäteen esim. markkinointimateriaalissa tai ennakkotietokirjeessä. Pyri varmistumaan, että kaikki osallistujat saavat tiedon.
- Selvitä sopivin keinoin osallistujien uimataito. Se voidaan tilanteen mukaan tehdä esim. suullisesti kysymällä, asiakkailta kerättävällä ennakkotietolomakkeella tai jopa testiuinnilla.
- Heikosti uimataitoinen tai täysin uimataidotonkin henkilö voi palveluntarjoajan näin arvioidessa osallistua melontaan. Tällöin hänen turvallisuudestaan on kuitenkin varmistauduttava lisätoimin. Niitä ovat esim. pelastusliivien käyttö melontaliivin asemasta, vakaamman aluksen valinta (kaksikko, avokanootti tai vene), tehostettu valvonta (esim. henkilökohtainen ohjaaja) tai kaikkien näiden yhdistelmä.
Hypotermia, kylmäshokki ja kylmyyden vaikutus toimintakykyyn
- Huomioi hypotermian, kylmäshokin ja toimintakykyä heikentävän kylmettymisen mahdollisuus palvelujen suunnittelussa ja toteutuksessa. Riskit ovat usein suurimmillaan alkukaudesta, mutta veden ja ilman alhainen lämpötila on huomioitava koko kauden ajan. Tarve kylmyydeltä suojaavalle melontavaatetukselle ja muille suojavarusteille tulee tehdä vaarojen tunnistuksen yhteydessä ja liittää osaksi turvallisuusdokumentaatiota.
- Tilanteen niin vaatiessa osallistujien tulee käyttää märkäpukua, kuivapukua tai vastaavaa asua sekä muita kylmyydeltä suojaavia vaatteita ja varusteita, kuten neopreenihuppua tai -sormikkaita. Niillä pyritään vähentämään kylmettymisen riskiä esimerkiksi melojan joutuessa veden varaan ja pitämään hänet toimintakykyisenä pidempään.
- Opettele tunnistamaan hypotermian ja kylmäshokin oireet ja hoitamaan niitä oikein. Hyödynnä esimerkiksi SUH:n Viisaasti vesillä -materiaalia.
- Varustaudu tilanteen mukaan sellaisilla välineillä ja varusteilla, joilla voit pitää kaatuneen henkilön lämpimänä. Suunnittele myös mahdolliset evakuointitoimet ja -paikat mahdollisuuksien mukaan etukäteen.
Psyykkiset ja sosiaaliset riskit
Vesi on monelle pelottava elementti. Huomioi vaarojen tunnistamisessa ja palvelun toteutuksessa myös psyykkiset ja sosiaaliset riskit erityisesti aloittelevien melojien osalta. Kirjaa toimenpiteet turvallisuusasiakirjaan – tai suunnitelmaan.
Melonnassa käytettävät turvallisuusvarusteet
Pelastus- ja kelluntaliivit
- Kanooteissa, kajakeissa ja muissa vastaavan tyyppisissä aluksissa tulee käyttää kyseiseen toimintaan tarkoitettuja kelluntapukineita, esim. melontaliivejä. Myös SUP-lautailussa kelluntapukineen käyttö on suositeltavaa.
- Pienille lapsille ja heikosti uimataitoisille henkilöille tulee olla saatavilla pelastusliivejä. Lue lisää lapsille sopivista liiveistä Tukesin sivuilta.
- Kelluntapukineiden ja pelastusliivien tulee olla CE-merkittyjä, ehjiä ja kyseiseen käyttöön sopivia. Kelluntapukineen ja pelastusliivin tulee olla käyttäjälleen oikean kokoinen. Henkilökunnan tulee varmistaa, että se on puettu oikein.
Tarvittaessa tulee käyttää pelastus- tai kelluntaliivien lisäksi myös muita henkilönsuojaimia, kuten kypärää. Palveluntarjoaja määrittää ja perustelee henkilönsuojainten käytön eri palveluissa turvallisuusasiakirjassaan.
SUP-lautailussa tulee käyttää karkuremmiä.
Myös henkilökunnan tulee käyttää toimintaan tarkoitettuja henkilönsuojaimia.
Markkinointimateriaalissa ja esimerkiksi palveluntarjoajan sosiaalisen median julkaisuissa kuvissa esiintyvillä henkilöillä tulee olla toimintaan tarkoitetut henkilönsuojaimet päällä oikein puettuna.
Asiakkaiden tai alusten ja ohjaajien määrän suhde
Palveluntarjoajan tulee määritellä turvallinen asiakasmäärä tai alusten määrä kullekin palvelulle ja kirjattava nämä turvallisuusasiakirjaan. Ohjeellinen sääntö ohjaajien ja asiakkaiden tai alusten määrän suhteeksi on 1:6. Tarvittaessa siitä voidaan perustellusti poiketa ylöspäin, mutta perustelut on kuvattava turvallisuusasiakirjassa.
Monissa melontapalveluissa turvallinen ohjaajan ja asiakkaiden tai alusten määrän suhde on pienempi, esimerkiksi 1:3, tai tätäkin pienempi. Syinä voivat olla esimerkiksi haastavat olosuhteet (kova tuuli tai aallokko), henkilökohtaista huomiota vaativat asiakkaat (erityisryhmät, kuten soveltavassa melonnassa) tai palvelun luonne (haastava meriretki tai vaativa koskimelonta).
Palveluntarjoajan velvollisuutena on varmistaa, että päteviä ohjaajia on kaikissa olosuhteissa ja tilanteissa riittävästi asiakasmäärään tai aluksiin nähden. Olosuhteiden tai muiden tekijöiden muuttuessa myös ohjaajien ja asiakkaiden määrän suhteen tulee tarvittaessa muuttua.
Melontapalvelun ohjaajilta vaadittava osaaminen
Laissa ei ole erikseen määritelty melontapalveluja järjestävän henkilökunnan pätevyyksistä. Palveluntarjoajan tulee kuitenkin kuluttajaturvallisuuslain huolellisuusvelvollisuuden (KuTuL 5 §) nojalla varmistaa, että melontapalveluja vetävillä henkilöillä on toimintaan riittävä pätevyys ja osaaminen juuri kyseiseen palveluun ja olosuhteisiin. Pätevyysvaatimukset on syytä kirjata turvallisuusasiakirjaan.
Melontaa ohjaavien henkilöiden osaamista arvioitaessa palveluntarjoajan on suositeltavaa hyödyntää esimerkiksi lajiliittojen ja koulutusjärjestöjen määrittelemiä pätevyysvaatimuksia ja suoritettuja ohjaajatutkintoja. Tarvittaessa palveluntarjoajan on hyvä varmistua ohjaajan pätevyydestä käytännössä esim. näyttökokeen avulla tai niin, että ohjaaja työskentelee ensin avustavissa tehtävissä.
Melontaa ohjaavan henkilön pätevyyttä arvioitaessa on syytä kiinnittää huomioita ainakin seuraaviin ominaisuuksiin:
- Ohjaaja ymmärtää oman toimintansa merkityksen asiakkaiden turvallisuuden varmistamisessa ja osaa toimia niin, että vaaratilanteilta ja tapaturmilta vältytään
- Melontataito ja -kokemus
- Fyysinen ja henkinen kunto
- Ryhmän ohjaus, opettaminen ja ryhmän hallinta
- Kokemus toimimisesta kyseisen kaltaisessa toimintaympäristössä ja olosuhteissa sekä paikallistuntemus
- Hätätilannevalmius ja ensiapuosaaminen erityisesti melonnalle ominaisissa vaara- ja onnettomuustilanteissa.
Henkilökunnan osaaminen, suoritetut tutkinnot ja ensiapuosaaminen sekä osallistuminen koulutuksiin ja harjoituksiin kannattaa kirjata turvallisuusasiakirjaan tai koulutusrekisteriin.
Palvelun turvallisuuteen liittyvien tietojen antaminen ja kysyminen
Asiakkaille tulee tarjota etukäteen riittävä tieto palvelusta, retkestä tai kurssista, jotta he voivat arvioida kykynsä osallistua siihen (KuTuL 9 §). Turvallisuustietoja voi antaa esimerkiksi verkkosivuilla, markkinointimateriaalissa, sähköpostilla tai ohjeistuksessa ennen palvelua
Palveluntarjoajan tulee selvittää asiakkaista turvallisuuden kannalta olennaiset tiedot. Näitä voivat olla esimerkiksi uimataito, melontataito, fyysinen kunto ja mahdolliset melontaa rajoittavat sairaudet tai vammat. Tietoja voidaan selvittää esimerkiksi esitietolomakkeella tai tilanteen niin salliessa vasta paikan päällä.
Tietojen antamista asiakkaille on kuvattu tarkemmin Tukes-ohjeessa 6/2015.
Onnettomuuskirjanpito ja ilmoitukset Tukesiin
Palveluntarjoajan tulee pitää omaa kirjanpitoa onnettomuuksista ja läheltä piti -tilanteista. Vakavista onnettomuuksista ja vakavista läheltä piti -tilanteista tulee tehdä ilmoitus Tukesiin (KuTuL 8 §).
Vakavaa onnettomuus on esimerkiksi hukkuminen, asiakkaan joutuminen hypotermiaan, luunmurtuma, runsas verenvuoto tai vakava sairaskohtaus, Läheltä piti -tilanteella tarkoitetaan odottamatonta tapahtumaa, josta olisi voinut seurata onnettomuus. Melonnassa vakavia läheltä piti -tilanteita voivat olla esimerkiksi, jos sama henkilö kaatuu tahtomattaan useita kertoja tai samassa tilanteessa kaatuu monta henkilöä samaan aikaan. Läheltä piti -tilanteita ovat myös tapahtumat, joissa esimerkiksi reskutus eli kaatuneen melojan saaminen takaisin alukseen ei onnistu, osallistuja on ollut jäädä laivan tai veneen alle, on jouduttu pyytämään ulkopuolista apua tai meloja on tarvinnut toistuvasti muun ryhmän tukea selviytyäkseen.
Edellisiä läheltä piti -tapauksia yhdistää, että palvelussa on mahdollisesti ollut sellainen virhe tai puute, joka on johtanut haastavaan tai jopa vakavaan läheltä piti -tilanteeseen. Vaikka varsinaista onnettomuutta tai loukkaantumista ei olekaan tapahtunut, tulisi palveluntarjoajan tehdä myös tällaisista vakavista läheltä piti -tilanteista ilmoitus Tukesiin. Ilmoituksen voi tehdä tällä lomakkeella tai sähköpostilla [email protected]
Lisätietoja
Tukesin asiantuntijoiden yhteystiedot palvelutyypeittäin löytyvät Tukesin verkkosivuilta.
