Blogi: Alustoilla tarjottavien elämyspalveluiden turvallisuus: kenen vastuulla?

Suomalaiset etsivät vapaa-ajan elämyksiä palveluista. Esimerkkejä nopeasti kehittyneistä palveluista ovat trampoliinipuistot ja extreme-elämyspalvelut.

Palveluiden sisällön lisäksi tavat tuottaa palveluja kehittyvät. Viime aikoina ovat yleistyneet esimerkiksi virtuaalipalvelut. Vertaistoiminnan ja paikallisuuden trendien myötä yleistyvä tapa on hyödyntää yhteistyöalustoja asiakaskunnan löytämiseksi.

Mikä yhteistyötalous?

Yhteistyötaloudella tarkoitetaan tässä yhteistyöalustoja hyödyntäviä liiketoimintamalleja, joilla luodaan avoimia markkinapaikkoja yksityishenkilöiden tai ammattimaisten palveluntarjoajien tarjoamien tavaroiden tai palveluiden väliaikaista käyttöä varten.

Yhteistyötalous merkitsee siirtymistä lineaarisesta putkimallista verkostomaiseen alustamalliin, jossa palveluntarjoajan ja kuluttajan roolit eivät välttämättä ole erillisiä, vaan ne voivat sekoittua ja olla limittäisiä.

Kuluttajapalvelun turvallisuusvaatimukset

Palveluja tarjoavalle yritykselle sääntely näyttäytyy usein viidakkona, josta voi olla vaikeaa löytää omaa toimintaa koskevat vaatimukset. Vaatimuksia tulee muun muassa Tukesin valvomasta kuluttajaturvallisuuslaista, jota tämä kirjoitus koskee.

Koska sääntely norminpurkuhankkeista huolimatta lisääntyy, korostuu viranomaisen velvollisuus määritellä vaatimukset mahdollisimman selkeästi. Haasteita määrittelylle asettaa se, että sääntely on laadittu perinteisen liiketoiminnan lähtökohdista.

Alustoilla tarjottavien palveluiden osalta olennaista on, onko kyse vertais- vai elinkeinotoiminnasta.

Vertaisvuokrauksesta elinkeinotoiminnaksi

Yhteistyö-, vertais-, käyttöoikeus- ja jakamistaloudelle on yhteistä, että digitaalinen alusta madaltaa kynnystä tarjota palvelua aiempaa laajemmalle yleisölle. Myös palveluntarjoajina on aiempaa laajempi joukko harrastuspohjalta toimivista yksityishenkilöistä voittoa tavoitteleviin yrityksiin.

Ydinkysymys on: kuka vastaa asiakasturvallisuudesta yhteistyöalustoilla välitettävissä kuluttajapalveluissa? Arvio tehdään palvelun tosiasiallisen luonteen ja elinkeinonharjoittajan määritelmän avulla.

Palveluntarjoaja on vastuussa järjestämänsä palvelun turvallisuudesta. Lisäksi alustalla on osansa turvallisuusvastuusta. Alustan vastuuta arvioitaessa olennaista on alustan todellinen kontrollimahdollisuus turvallisuuteen.

Tasapuolinen kohtelu

Koska kuluttajapalveluiden turvallisuussääntely on laadittu perinteisen liiketoiminnan näkökulmasta, on palveluntarjoajien toiminnan luonteen arviointi haastavaa. Elinkeinotoiminnan laveaa määritelmää on entistä vaikeampaa soveltaa tasapuolisesti monin tavoin liiketoimintaa harjoittaville toimijoille. Haastavasta asetelmasta huolimatta keskenään samankaltaista toimintaa on arvioitava tasapuolisesti.

Miten tästä eteenpäin?

Yhteistyötalous on luonut vaihtoehtoisen tavan tuotteiden ja palvelujen käyttämiselle. Olivatpa liiketoimintamallit mitkä tahansa, niiden pitää pystyä tuottamaan kuluttajalle turvallisia palvelukokemuksia.

Asiakasturvallisuusvaatimusten soveltaminen ja palvelua tarjoavan toimijan luonteen arvioiminen on nykytilanteessa korostetun tapauskohtaista. Jo tällä hetkellä tarjottavien palveluiden yhdenmukainen kohtelu on haastava tehtävä, puhumattakaan kehitteillä olevista tulevaisuuden palveluista.

Kaikkien osapuolten etu on, että lainsäädännön asettamat vastuut ja vaatimukset ovat mahdollisimman yksiselitteiset ja ymmärrettävät. Viranomaisen näkökulmasta tavoitteena on mahdollistaa monimuotoinen toiminta. Tällöin on varmistuttava myös asiakkaiden turvallisuudesta.

Inna Kulla

ylitarkastaja, Kuluttajapalvelut

@KullaInna