Kaivoshankkeet: avoin ja vuorovaikutteinen viestintä on kaikkien etu
Kaivosalan haasteita ovat ympäristön ja kaivostoiminnan yhteensovittaminen, turvallisuuden edelleen kehittäminen ja toiminnan sosiaalinen hyväksyttävyys. Kaivostoiminnan historia ja laajuus sekä itse kaivokset ovat erilaisia eri puolilla Eurooppaa. Monet haasteet ovat silti samoja. Tämä kävi selväksi Tukesin isännöimässä Euroopan kaivosviranomaisten kokouksessa syyskuun puolivälissä.
-Keski-Euroopan tiheään asutuilla alueilla kaivostoiminnan haasteet ovat toki erilaisia kuin esimerkiksi sellaisilla harvaan asutuilla alueilla, joissa ei ole juurikaan muuta teollisuutta, ja joissa kaivostoiminnan katsotaan tuovan alueelle vaurautta. Saksankin sisällä asenteet kaivostoimintaa kohtaan ovat erilaisia riippuen siitä, mikä on kaivostoiminnan historia ja merkitys alueella, totesi Bernhard Cramer, Saksin osavaltion kaivosten päätarkastaja Saksasta.
-Kaivostoiminnalla on tietty historia, ja alan maine osin pohjaa edelleen entisajan kaivostoimintaan. Alaa pidetään edelleen monin paikoin vaikeana ja vaarallisena, ja asenteet alaa kohtaan voivat olla hyvinkin negatiivisia. Viranomaiset ja kaivosyhtiöt voivat vaikuttaa asenteisiin viestimällä alan kehityksestä ja merkityksestä yhteiskunnalle, tuomalla esimerkiksi ihan konkreettisesti esiin, missä kaivoksista saatavia tuotteita käytetään. Sekä viranomaisten että kaivosyhtiöiden pitää myös omalla toiminnallaan pyrkiä minimoimaan kaivostoiminnan haitat ja varmistaa esimerkiksi se, että kaivosten lopettaminen hoidetaan hyvin, korostaa Irlannin Terveys- ja turvallisuusviranomaisen edustaja Patrick Griffin.
-Toki kaivostoiminnan hyväksyttävyys on kytköksissä myös kuhunkin yksittäiseen kaivokseen. Hyväksyttävyyteen vaikuttavat alueen taloudellinen tilanne ja ympäristön herkkyys, käytetyt tuotantomenetelmät ja se miten ympäristö- ja turvallisuusasiat on kyseisellä kaivoksella hoidettu. Yksittäisen kaivoksen toiminta taas vaikuttaa koko alan maineeseen, hyvässä ja pahassa, Patrick Griffin jatkaa.
-Suomessa, jossa suuri osa kaivostoiminnasta sijoittuu Lappiin, pitää huomioon pitää ottaa etenkin luontoarvot ja paikalliset elinkeinot, esimerkiksi poronhoito, saamelaiskulttuuri, luonto, Natura-alueet, uhanalaiset lajit ja hiihtokeskukset, kertoo Suomen puheenvuoron pitänyt ylitarkastaja Ossi Leinonen Tukesista.
Euroopan kaivosviranomaisten kokouksessa keskustelu oli vilkasta.
-Vanhojen kaivosten laajentaminen ja maanalaiset kaivokset tuntuvat ainakin Ruotsissa olevan hyväksytympiä kuin kokonaan uudet kaivokset tai kaivoksen perustaminen alueella, jossa on maankäyttöön liittyviä kiistoja. Kiirunassa, jossa kaivostoiminnalla on pitkä historia ja suuri merkitys alueelle, jopa kaupungin siirtäminen kaivostoiminnan tieltä saa ymmärrystä, toteaa Ruotsin kaivosviranomaisen edustaja Linda Ylivainio.
Euroopassa on vielä paljon hyödyntämätöntä raaka-ainepotentiaalia, ja EU:n linjauksena on sen parempi hyödyntäminen. Tällä hetkellä Eurooppa on esimerkiksi varsin riippuvainen tuontimetallista. Kaivostoiminta on siis myös tulevaisuuden ala.
Kaikissa puheenvuoroissa nousi tavalla tai toisella esiin toiminnan läpinäkyvyys ja avoimuus sekä kaivosyhtiön ja asianosaisten vuorovaikutus. Eri puolilta Eurooppaa on hyviä esimerkkejä siitä, kuinka avoin ja vuorovaikutteinen viestintä voi hälventää ennakkoluuloja ja pelkoja. Vuoropuhelun kautta paikallisen yhteisön tarpeet voidaan paremmin huomioida kaivosyhtiön ja viranomaisten päätöksenteossa. Tavoitteena tulee olla, että hanke voidaan toteuttaa mahdollisimman pienillä ympäristöhaitoilla ja toisaalta haitoilla paikallisyhteisölle. Paikallisyhteisön tuulee voida päästä osalliseksi hankkeen hyödyistä esim. työpaikkojen muodossa ja haitankärsijöiden tulee saada korvaukset.
Avoimuus liittyy niin alan lainsäädäntöön, lupaprosesseihin, suunnitteilla oleviin kaivoshankkeisiin, toiminnassa oleviin kaivoksiin kuin kaivosten hallittuun lopettamiseen.
-Viestinnässä on tärkeää sekä määrä että laatu. Viestinnän pitää olla jatkuvaa ja osallistavaa, toteaa Itävallan edustaja, luonnonvara- ja talousministeriön mineraaliosastoa vetävä Robert Holnsteiner.
-Sidosryhmät kannattaa ottaa mukaan jo, kun kaivosta vasta suunnitellaan. Ihmisille pitää kertoa, mitä, miten ja milloin on tapahtumassa, miten ympäristöasiat otetaan huomioon ja haitat minimoidaan tai korvataan. Keinoja on monia: verkkoviestintä, avoimet ovet, media, asukasillat, neuvottelut… Tärkeää on toimia rehellisesti ja ammattimaisesti, kunkin kaivoshankkeen erityispiirteet huomioon ottaen, toteaa Ossi Leinonen.
Euroopan kaivosviranomaiset olivat nyt koolla 21. kertaa. Kokouksen teemana oli sosiaalinen hyväksyttävyys. Kokoukseen osallistui Euroopan kaivosviranomaisten edustajaa 12 eri maasta. Seuraava kokous pidetään vuonna 2017 Romaniassa.
Teksti: Nilla Hietamäki
Kuvat: Lauri Mannermaa ja Nilla Hietamäki
