Trampoliinionnettomuudet huolestuttavan yleisiä myös trampoliini- ja sisäaktiviteettipuistoissa

Trampoliinilla hyppiminen on suosittu liikuntamuoto, joka aktivoi niin lapsia kuin aikuisiakin liikkumaan. Se on kuitenkin lajina riskialtis. Onnettomuuksilta ei vältytä trampoliini- ja sisäaktiviteettipuistoissakaan, vaikka siellä hyppiminen on valvottua ja ohjeistettua. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) on selvittänyt trampoliinipuistojen turvallisuutta ja koonnut alan toimijat yhteen pohtimaan, miten onnettomuuksia saataisiin vähennettyä.

Tukes selvitti viime vuonna, miten käyttäjien turvallisuus on otettu huomioon puistojen eri palveluissa ja erityisesti hyppypaikoilla. Tukes teki tarkastuskäynnin yhteensä 11 kohteeseen, joilla oli toimintaa yhteensä 25 paikkakunnalla. Valvontaprojektissa käsiteltiin myös trampoliinipalveluissa vuoden aikana tapahtuneita onnettomuuksia.

Valvontahavaintojen perusteella kehitettävää oli hyppyalueiden suunnittelussa, turvallisuusasiakirjassa ja vaarojen tunnistamisessa.

Onnettomuudet suurin huoli

Projektin aikana Tukesin tietoon tuli 20 trampoliini- ja sisäaktiviteettipuistoissa tapahtunutta onnettomuutta, mm. kaularangan ja niskan murtumia, päävammoja, jalkojen ja käsien murtumia sekä avomurtumia. Suurin osa onnettomuuksista tapahtui tehtäessä volttihyppyä.

Onnettomuuksista ilmoittaminen Tukesiin lisääntyi projektin aikana. Tähän saattaa ylitarkastaja Petteri Mustosen mukaan olla syynä se, että yritysten tietoisuus ilmoitusvelvollisuudesta lisääntyi ja ilmoituskynnys aleni.  Ilmoitusten tarkoituksena ei Tukesin näkökulmasta ole etsiä syyllisiä vaan oppia tapaturmista ja pyrkiä siihen, että turhilta onnettomuuksilta voitaisiin jatkossa välttyä.

Yhteistyössä onnettomuuksia torjumaan

Jotta trampoliinionnettomuuksia saataisiin vähennettyä, Tukes järjesti yhteistapaamisen trampoliinipalveluntarjoajien kanssa. Mukaan kutsuttiin myös voimisteluliiton ja voimisteluseuran edustajia, trampoliinivammoja tutkinut lääkäri sekä entinen telinevoimistelija Jari Mönkkönen. Yhteistapaamiseen osallistui suurin osa alalla vaikuttavista tahoista.

–Tapaamisessa keskusteltiin hyvässä hengessä, ja suurin osa näkee turvallisuuden tärkeänä osana toimintaa, Mustonen toteaa. Olennaista on, että halu parantaa turvallisuutta lähtee yrityksestä itsestään, ei viranomaisen kehotuksesta.

Tapaamisessa käytiin läpi mm. valvontaprojektin havaintoja sekä tapahtuneita onnettomuuksia ja pyrittiin löytämään yhteisiä toimintamalleja ja kehityskohteita puistojen palvelun turvallisuuden edistämiseksi.

Näin turvallisuutta voidaan edistää:

– Hyppijöille annetaan alkuperehdytys ja käydään läpi hyppysäännöt.  

– Hyppyaluetta ja temppujen suorittamista valvotaan aktiivisesti. Valvojien tehtävä on puuttua vaaralliseen ja sääntöjen vastaiseen toimintaan ja opastaa turvallisessa hyppimisessä.

 – Suurimmat ja tehokkaimmat trampoliinit, jotka on valmistajien mukaan suunniteltu kilpatason voimistelijoille, sijoitetaan omalle alueelleen ja erotetaan selkeästi muista trampoliineista.

– Hyppymontun pitää olla riittävän syvä ja vaimentava. Sen mitoituksessa tulee ottaa huomioon suunniteltu käyttötarkoitus, kuten sallitut hypyt ja hyppykorkeudet sekä käyttäjäryhmät.

Standardeista ja ohjeistuksista apua toiminnan kehittämiseen

– Trampoliinipuistoille ei ole vielä yhtenäisiä turvallisuusvaatimuksia ja niitä koskevan eurooppalaisen standardin laatiminen alkaakin tämän vuoden aikana. Muut puistojen suunnitteluun ja turvalliseen käyttöön tarkoitetut ohjeistukset eivät ole kovin laajasti käytössä, Mustonen kertoo.

– Trampoliinipuistoja ja hyppyalueita suunniteltaessa, rakentaessa ja käytettäessä apuna voidaan käyttää esimerkiksi yhdysvaltalaista standardia ASTM F2970-15, brittiläistä standardia PAS 5000:2017 tai australialaista ATPA:n ohjetta.

Lisätietoja:
Ylitarkastaja Petteri Mustonen, p. 029 5052 099, [email protected]