Valikko
FI SV

Blogi: Tiedätkö, miten akkujen kierrätys toimii?

5.7.2019 14.26
Tiedote

Edelleen törmäämme usein siihen tosiasiaan, että akkujen keräys- ja kierrätysjärjestelmistä ja jätehuollon järjestämisestä vastaavista tahoista tiedetään melko vähän. Tämä on sinänsä ymmärrettävää, sillä kuluttajien, yritysten ja teollisuuden näkökulmasta akkujen keräys ja kierrätys on järjestetty Suomessa hyvin.

Ajoneuvo- ja teollisuuslyijyakkuja vastaanotetaan maksutta yli 1000 keräyspisteessä kuten akkukaupoissa, jäteasemilla, purkamoissa sekä romukauppiaiden pisteissä. Lisäksi monet yksityisen puolen jätealan yritykset noutavat käytöstä poistettuja akkuja suoraan yrityksistä ja toimittavat ne kierrätettäväksi. Vaikka merkittävä osa etenkin lyijyakuista viedään Suomesta Suomen ympäristökeskuksen myöntämillä jätesiirtoluvilla ulkomaille kierrätettäväksi, löytyy Suomesta myös ainutlaatuista osaamista akkujen kierrätyksestä. Suomesta toimiikin tällä hetkellä kolme akkujen kierrätyslaitosta: AkkuSer Oy, Suomen Akkukeräys Oy sekä Fortum Waste Solutions.

Valtakunnallinen verkosto kerää sähköautojen akut

Monet ovat varmasti törmänneet punaisiin pahvisiin paristolaatikoihin kauppareissullaan tai huomanneet punaiset muovitynnyrit jäteasemalla käydessään. Pienten kuluttajakäytössä olevien akkujen ja paristojen keräysverkostona toimivat kaikki niitä myyvät liikkeet. Lyijy- ja pienakkujen keräysjärjestelmät ovat siis olleet jo pitkään kunnossa ja olemassa, mutta miten on erilaisten sähköisten ajoneuvojen ja kulkupelien laita?

Sähköautojen ajovoima-akuille on juuri perustettu valtakunnallinen keräysverkosto, joka perustuu romuajoneuvojen vastaanottopisteisiin sekä automerkkihuoltoihin. Sitä vastoin katukuvassa vilahtelevat sähköpotkulaudat ja sähköpyörät ovat uusina tulokkaina olleet ilman valtakunnallista tuottajayhteisöjen järjestämää keräysverkkoa, mutta tähänkin on tulossa toivottavasti pian muutos. Monet sähköpolkupyörien maahantuojat ovat vastaanottaneet käytöstä poistetut akut, joten ihan ilman jätehuoltoa ei olla näidenkään suhteen oltu.

Kuka vastaa, kuka maksaa?

Järjestelmät siis toimivat hyvin, mutta tiedetäänkö, kuka niiden toimivuudesta vastaa ja kuka keräyksen ja kierrätyksen kustantaa? Suomessa jätehuollon vastuut jakautuvat usealle taholle, joista kunta on ehkä tutuin kotitalouksissa asuville. Sen lisäksi eri jätteiden jätehuollosta vastaavat joko tuotteiden maahantuojat tai sitten yksityinen jätehuoltosektori mm. monien yritysjätteiden osalta.

Koska kaikki akut ja paristot kuuluvat tuottajavastuun piiriin, niiden jätehuollon järjestämisestä ja sen kustannuksista vastaavat akkuja ja paristoja sellaisenaan tai laitteiden tai ajoneuvojen sisällä maahantuovat yritykset.

Yksittäiselle yritykselle markkinoille laskemiensa akkujen jätehuollon järjestäminen on monessa tapauksessa täysin mahdoton urakka, sillä jo pelkästään valtakunnallisen keräysverkon rakentaminen on valtavan kallista. Tähän tulee apuun maahantuojien perustamat tuottajayhteisöt, jotka kokoavat maahantuojat yhteen ja järjestävät kaiken edellä kuvatun akkujen keräyksen ja muun jätehuollon ja silti jäävät usein meiltä ihan huomaamatta.

Lue lisää tuottajavastuusta.

Roskismerkki kertoo erilliskeräyksestä

Tuottajavastuuseen liittyy läheisesti myös erilliskeräysmerkintä, ns. roskismerkki. Tämä pyörillä varustettu roska-astia, jonka yli on vedetty rasti, kertoo paristojen ja akkujen käyttäjälle, että tuote on elinkaarensa päässä jätettä, joka ei kuulu sekajätteen joukkoon poltettavaksi.

Paristoissa ja akuissa on tarvittaessa myös Pb-, Cd- tai Hg-merkki. Lyijyn, kadmiumin tai elohopean kemiallinen merkki kertoo akun tai pariston sisältämistä raskasmetalleista, sillä lyijyakut, elohopeaa sisältävät paristot tai nikkeli-kadmiumakut ovat vaarallista jätettä, jotka pitää käsitellä asianmukaisesti.

Kaivoksesta kierrätykseen – kuljetuksen vaarat huomioon kaikissa vaiheissa

Akkujen logistisen elinkaaren alusta loppuun kaikissa kuljetusvaiheissa turvalliseen toimintaan ohjaa vaarallisten aineiden kuljetuksen (VAK) lainsäädäntö vaatimuksineen. Jo akun raaka-aineiden ensimmäinen taival kaivokselta akkuteollisuudelle on VAK-kuljetusta aivan kuten monien muidenkin teollisuuden käyttämien kemikaalien.

Valmiit litiumakut ovat aina luokiteltuja vaarallisiksi kuljetuksessa, ja joidenkin akkujen kuljetus on jopa kiellettyä ilmakuljetuksessa. Akkujen kuljetusmääräykset riippuvat akkuteknologiasta, kapasiteetista ja siitä,  kuljetetaanko niitä osana laitetta, laitteen mukana vai erillään akkuina tai erillisinä kennoina.

Kansainvälisesti yhtenevien VAK-määräyksien tarkoituksena on, että vaarallisen aineen riskit minimoidaan ja vaaratilanteessakin tiedetään kuorman mahdollisesti vaaralliset ominaisuudet ja onnettomuustilanteissa pystytään torjumaan isommat vahingot.

Litiumakkujen reaktiivisuus, palokäyttäytyminen ja hankala sammutettavuus ovat syitä miksi akut täytyy pakata, merkitä ja ilmoittaa kuljetuksessa määräysten mukaisesti. Käyttökaaren lopussa syystä tai toisesta ehjä, kulunut tai täysin vaurioitunut akku poistetaan käytöstä ja palautetaan kierrätykseen, ja sen kuljetus yhdessä muiden akkujen kanssa täytyy tehdä VAK-määräysten mukaisesti pakattuna ja merkittynä. Akkuvalmistajien tuotekehityksessä ja maahantuojien suunnitelmissa on ensiarvoisen tärkeää huomioida myös akun elinkaaren loppupää ja turvallinen kierrätettävyys.

ylitarkastaja Tiia Salamäki, Tukes, [email protected], p. 029 5052 632 

ylitarkastaja Simo Lehmusmies, Tukes, [email protected], p. 029 5052 055 

ylitarkastaja Johanna Alakerttula, Pirkanmaan ELY-keskus, [email protected], p. 0503967621 (tuottajavastuu)

Blogikirjoitussarjan 1. osa: Kilpailukykyistä akkuteollisuutta rakennetaan turvallisuuden ja yhteistyön kautta